Capitolilta ei ole pitkä matka eduskuntaan

Kun Trump kutsui Marco Rubiota nimellä ”Little Marco” vaaliväittelyssä 2016 ajattelin, että tässä kulkee raja. Kyllähän republikaanit tässä vaiheessa näkevät, kenestä on kyse.

Ajattelin samoin, kun hän kehui peniksensä kokoa toisessa väittelyssä. Tai kun pilkkasi kehitysvammaista toimittajaa vaalitilaisuudessa. Tai kun uhkasi toista toimittajaa väkivallalla.

Olin väärässä joka kerta. Joka kerta rimaa laskettiin hieman. Kunnes se poistettiin kokonaan.

Pari vuotta myöhemmin Trump käytti turvallisuuspolitiikkaa oman etunsa ajamiseen.

”Uskon että hän oppi läksynsä”, republikaanisenaattori Susan Collins totesi äänestettyään viraltapanosyytettä vastaan.

Sammakko – tai tässä tapauksessa elefantti, republikaanien tunnuseläin – tottuu pikkuhiljaa nousevaan lämpöön, kunnes se kiehuu kuoliaaksi. Se hetki on lähellä.

Eilen näimme, mihin sopeutuminen ja hiljainen hyväksyntä voi johtaa. Trumpin yllyttämänä aseistettu joukkio murtautui kongressiin. Neljässä vuodessa USA on muuttunut maailman johtavasta demokratiasta liki banaanivaltioksi. Varoittavaksi esimerkiksi siitä, mitä tapahtuu, kun polarisaatio rikkoo yhteiskuntaa kantavat instituutiot.

Matka Obamasta Trumpiin oli iso. Bidenillä on iso työ edessään.

Kahden puolueen järjestelmä polarisoi. Mutta johonkin raja on vedettävä. USAssa leirejä jakavasta ojasta on tullut todella leveä ja syvä. 60-luvulla noin 5 % amerikkalaisista ilmoitti reagoisavansa negatiivisesti mikäli heidän lapsensa menisi naimisiin vastakkaista puoluetta kannattavan henkilön kanssa. Tänään reilusti yli puolet amerikkalaisista toteavat saman.

Mediaympäristömme polarisoituu. Kun yhä enenevässä määrin kulutamme uutisia sosiaalisen median kautta, tilanne pahenee. Saamme viestejä, jotka perustuvat omiin mieltymyksiimme. Siihen, mistä pidämme. Maailmankuvamme muokkautuu tämän mukaan ja erkanee automaattisesti todellisuudesta. Eri leirit eivät enää jaa samaa kuvaa maailmasta.

On ilmiselvää, että kongressiin tunkeutuneet ihmiset olivat tosissaan. He uskoivat asiaansa. Heidän toimintansa saattoi heidän mielestään olla ainoa vaihtoehto.

Tässä kohtaa tullee pohtia myös meidän vastuutamme kansalaisina ja poliitikkoina. Ei voi aina kulkea pienimmän vastuksen reittiä. Emme voi rakentaa maailmankuvaamme ja asemaamme toisen demonisoinnin varaan. Politiikkaa ei tule yksinkertaistaa koskemaan ainoastaan ryhmittymiä, identiteettejä, vaan sen pitää puhua sisällöstä ja asioista.

Meillä on Suomessa monipuoluejärjestelmä. Se on tästä näkökulmasta ollut hyvä asia. Kaikkien pitää pystyä toimimaan kaikkien kanssa. Tänään poltettu silta saattaa huomenna tulla tarpeeseen.

Mutta meilläkin voi havaita polarisoinnin lisääntyneen. Ongelmat johtuvat ”niistä muista”, heistä, jotka ovat toisenlaisia. Hallitusta demonisoidaan. Kaikki mitä se tekee, on väärin. Opposition viestejä ei oteta kuuleviin korviin, koska ne tulevat oppositiosta.

Viesti Washingtonista tulee ottaa vakavasti. Politiikka pitää korjata. Meillä on liian isoja kysymyksiä ratkaistavanamme. Sitä työtä meidän ei pidä ehdoin tahdoin vaikeuttaa.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *