Emme elä tyhjiössä – mielipidekirjoitus pakolaiskysmyksestä Kirkkonummen Sanomissa 23.8.2015

Kirkkonummen Evitskogiin avattiin viime viikolla lyhyellä varoitusajalla vastaanottokeskus turvapaikan hakijoille. Vastaanottokeskuksessa on tilaa jopa 250 ihmiselle. Kyseessä on tilapäinen järjestely – lähinnä hätäratkaisu – kun Helsingin kaupungin tilat eivät enää riittäneet majoittamaan kesän suurta hakijamäärää. Tänä vuonna Suomeen on saapunut jo yli 1000 turvapaikanhakijaa enemmän, kuin mitä koko viime vuoden aikana yhteensä.

 Vastaanottokeskuksen perustaminen on herättänyt kirkkonummelaisissa kysymyksiä ja myös sosiaalisessa mediassa on käyty vilkasta keskustelua. Tämä on luonnollista ja merkki aktiivisesta ja osallistuvasta yhteisöstä.

 Kun keskustelua käydään, on olennaista, että se pohjautuu faktoihin, eikä pelkästään tunteisiin. Pakolaiskysymysten käsittelyssä on tyypillistä, että keskustelua sävyttävät hyvin subjektiiviset mielipiteet ja tuntemukset. Pahimmillaan luodaan ja lietsotaan uhkakuvia, jotka herättävät kanssaihmisissä turhaa huolta ja pelkoa.

 Reaktiot pakolaisten vastaanottamiseen ovatkin vaihdelleet. Ihmiset ovat tarjoutuneet auttamaan, mutta pinnan alla on ollut vaistottavissa myös huolestuneisuutta siitä, mitä vastaanottokeskus tuo mukanaan. Tämä on ymmärrettävää, sillä pienelle kylälle pakolaisten saapuminen merkitsee isoa muutosta. Evitskogin asukasluku nousee hetkessä melkein 50 %:lla.

 Pakolaisten saapuminen merkitsee pienelle kylälle ponnistusta ja haastetta. Meidän täytyy kuitenkin muistaa tilanteen olevan varsin haasteellinen myös pakolaisille. He tuskin arvasivat kotimaastaan paetessaan löytävänsä itsensä pohjoisesta Suomesta. Täällä he kuitenkin nyt ovat, yli vuoden kestäneen matkan jälkeen. Täällä Kirkkonummen loputtoman isolta tuntuvassa metsässä, hyvin erilaisessa ympäristössä kuin mihin he ovat tottuneet.

 Se, miten nyt Evitskogiin saapuneet pakolaiset sopeutuvat Suomeen – siinä tapauksessa että heille myönnetään turvapaikka – on tietenkin pitkälti kiinni heistä itsestään. Mutta myös meistä suomalaisista. Meidänkin on kannettava aktiivisesti vastuuta siitä, miten he kotoutuvat.

 Pakolaiset saapuvat Suomeen uuden alun toivossa. Uskallan arvata, että he haluavat asettua paikoilleen ja luoda itselleen ja mahdollisesti perheelleen vakaan ja turvallisen elämän. Kukin meistä voi tarjota eväitä tähän prosessiin näkemällä heidät ennen kaikkea vertaisinamme kanssaihmisinä, ilman pakolais-titteliä. Voimme suhtautua heihin lempeällä ja luonnollisella uteliaisuudella – ilman ahdistavia ennakkoluuloja. Voimme ottaa lähtökohdaksi ajatuksen siitä, ettemme ole vain antavana, vaan myös saavana osapuolena.

Yhteiskuntamme ei toimi tyhjiössä – ei Suomi eikä Kirkkonummi. Maailman tapahtumilla on vääjäämättä vaikutusta myös meihin. Meihin vaikuttavat niin uudet tekniset keksinnöt, globaalitalouden heilahtelut kuin myös maailman kriisit ja sodat. Miljoonat ihmiset kohtaavat tänäkin päivänä epäinhimillistä pelkoa. Suurin osa heistä pysyy kotimaassaan tai hakee turvaa lähialueelta. Pieni osa tulee Eurooppaan. Murto-osa päätyy Suomeen. Kriisitilanteiden kärjistyminen maailman eri kolkissa heijastuu siis myös tänne.

 Jokaisella ihmisellä on oikeus hakea turvapaikkaa toisesta maasta. Tämä on oikeus, joka perustuu Toisen Maailmansodan tapahtumiin. Myös me suomalaiset olemme joutuneet pakenemaan maastamme, eikä tästä ole edes kovin montaa vuosikymmentä.

 Emme voi osoittaa inhimillisyyttä ainoastaan silloin, kun raadollisuus pysyy TV-vastaanottimen sisällä. Se, mitä tällä hetkellä tapahtuu muualla maailmassa tuntuu nyt myös omassa arjessamme. Mies, joka puoli vuotta sitten astui henkensä uhalla pieneen kumiveneeseen Välimerellä voi nyt olla naapurisi. Hänellä on nimi, ammatti, menneisyys, perhe – ja todennäköisesti kaikkien kokemusten alta kuoriutuu myös hymy ja huumorintaju. Se, joka oppii nauramaan hassulle, mutta suoraselkäiselle kansanluonteellemme.

1 svara

Lämna en kommentar

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Lämna ett svar

E-postadressen publiceras inte. Obligatoriska fält är märkta *