Terveyttä ja normaalimpaa uutta vuotta!

On ennenaikaista puhua koronakriisistä menneessä aikamuodossa. Vaikka tunnelin päässä näkyykin valoa, on vielä mahdotonta sanoa, miten nopeasti pystymme palaamaan koronaa edeltäneeseen normaaliin elämään. Rokottaminen on käynnistynyt, mutta kestää vielä useita kuukausia ennen kuin meidät kaikki on rokotettu. 

Juuri nyt on tärkeää pohtia, mitä vuosi on meille opettanut ja miten sen tapahtumat vaikuttavat tulevaisuutemme. Miten parhaiten valjastamme kuluneen vuoden kokemukset paremman huomisen rakentamiseen?

Omaan kuntaamme on tänä vuonna muuttanut enemmän uusia kuntalaisia kuin pitkään aikaan. Se voi hyvinkin olla seurausta yhdestä koronavuoden meille osoittamasta asiasta: etätyön tekeminen voi olla hyvin järjestettynä tehokasta, vaikka harva meistä haluaakaan tehdä töitä pelkästään kotoa käsin. Kirkkonummi tarjoaa etätyön tekijälle arjen luksusta: monen kodin nurkalta alkaa metsä ja mikäpä sen mukavampaa kuin lähteä työpäivän lomassa metsäkävelylle haukkaamaan happea. Tämä palvelee niin työntekijää kuin työnantajaakin. 

Koronavuosi on toisaalta osoittanut myös sen, että tarvitsemme toinen toisiamme. Yksikään näyttöruudun kautta jaettu hetki ei korvaa lämmintä kosketusta ja aitoa yhdessäoloa. Monella saattaa olla muistissa Amerikassa 1940-luvulla tehty koe, jossa vastasyntyneet jätettiin ilman kosketusta ja katsekontaktia. Tulokset olivat katastrofaaliset. Tämä julma ihmiskoe todistaa läheisyyden merkityksen ja sen tulos velvoittaa meitä huomioimaan ne, jotka elävät yksin. Ei vain nyt kriisin keskellä, vaan myös sen jälkeen. Kuten filosofi Esa Saarinen on viisaasti todennut, me olemme toinen toistemme ympäristö.

Kolmas koronan alleviivaama totuus on, että elämme todella globaalissa maailmassa. Kaaosteoriaan viittaava sanonta siitä, että perhosen siiven isku voi synnyttää myrskyn toisella puolella maapalloa, on osoittautunut jälleen todeksi. Pienen pieni Kiinassa syntynyt virus matkasi hetkessä toiselle puolelle maapalloa aiheuttaen maailmanlaajuisen tragedian. 

Globaali vastuu korostuu ja konkretisoituu toivottavasti tulevina vuosikymmeninä tavassa, jolla hoidamme ilmastokriisiä, joka on koronan tavoin koko maailman yhteinen haaste. 

Jos palaamme tähän hetkeen ja tähän vuoteen, haluan nostaa esille koronavuoden sankarit. Heitä löytyy monelta alalta ja monesta paikasta: niin kodeista, terveydenhuollosta, vapaaehtoisjärjestöistä, poliisista, puolustusvoimista, yrityksistä ja virastoista kuin eri opinahjoistakin. 

Olemme kantaneet vanhempina huolta lapsistamme ja lapsina huolta vanhemmistamme. Opettajat ovat tehneet kaikkensa säilyttääkseen lasten ja nuorten oikeuden laadukkaaseen opetukseen. Puolustusvoimat ja poliisi ovat tehneet saumatonta yhteistyötä valmiuslain tultua voimaan. Lukemattomat vapaaehtoisjärjestöt ovat auttaneet pahimmassa hädässä ja syrjäytymisvaarassa olevia. Yritykset ovat pyrkineet pitämään pyörät pyörimässä ja virkamiehet ovat ottaneet käyttöön uusia prosesseja lyhyellä varoitusajalla kriisin haittojen minimoimiseksi. 

Kaikki tämä yhteiseksi hyväksi tehty työ on kuormittanut meitä tilanteessa, jossa mieltä on painanut myös huoli omasta itsestä ja omista läheisistä. Kansanedustajana tunnen ylpeyttä kansamme kyvystä hallita kriisiä. Siitäkin huolimatta, että virheitäkin on matkan varrella sattunut. Maailma ei ole koskaan täydellinen, mutta kansainvälisessä vertailussa olemme pärjänneet hyvin. 

Tuleva vuosi mittaa taistelukestävyyttämme. Sanon tämän tosissani. Jossain määrin ratkaisevaksi muodostuu, jaksammeko juosta vielä viimeisenkin mailin. Jaksammeko kantaa yhteisvastuuta ja pystymmekö luovimaan läpi edelleen jatkuvan epävarmuuden? Ja sana luovia, se on kiinnostava. En ole varma sen etymologisesta yhteydestä sanaan luova, mutta luovuutta luoviminen edellyttää. Me tiedämme, ettemme saa jäädä tuleen makaamaan, vaan että meidän on pyrittävä kekseliäisyyteen.

Yrityksistämme on löytynyt kriisin aikana luovuutta ja kekseliäisyyttä. Osa on kyennyt valjastamaan osaamisensa niin, että se on palvellut kriisin synnyttämiä tarpeita ja osa on onnistunut sopeuttamaan toimintaansa niin, että on välttynyt konkurssilta. Moni on pyrkinyt toimeksiantojen vähennyttyä ottamaan tilanteesta vaarin ja vahvistamaan osaamistaan, jotta olisi aiempaa vahvempi kriisin väistyessä. Kaikki nämä yritykset ansaitsevat hurraa huudon ja hatunnoston!

Henkilökohtaisesti korona on tullut lähelle – aina perheeseemme asti. Se on vieraillut myös eduskunnassa. Näihin tapahtumiin liittyen olen joutunut käymään itsekin koronatestissä useampaan otteeseen. Suurella kunnioituksella suhtaudun kylmillä parkkipaikoilla räntäsateessa työskentelevään hoitohenkilökuntaan, joka on tänä vuonna kerännyt käsittämättömät 2,5 miljoonaa näytettä.

Kirkkonummen kunnanvaltuuston puheenjohtajana haluan luonnollisesti kiittää erityisesti kaikkia kunnan työntekijöitä, jotka ovat omalla työllään varmistaneet kunnan palvelut tänä poikkeuksellisena vuonna. Kiitos!

Muutama päivä sitten oli talvipäivänseisaus. Nyt päivät muuttuvat koko ajan pidemmiksi ja valoisammiksi. Repussamme on paljon opittua, jonka kera kuljemme kohti kevättä ja kesää. En malta olla toistamatta parin vuoden takaista haastetta: tervehditään ulkona liikkuessamme kaikkia vastaan tulevia. Tuntemattomiakin. Se ei ole hassua, se on ystävällistä. Tarvitsemme toistemme katseita, hymyjä ja tervehdyksiä enemmän kuin koskaan. Tarvitsemme yhteenkuuluvuuden tunnetta. Sen avulla jaksamme juosta vielä viimeisenkin mailin.

Tämän haasteen myötä toivotan meille kaikille terveyttä ja normaalimpaa uutta vuotta!

(julkaistu Kirkkonummen Sanomissa )

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *