Trumpismissa ei ole mitään uutta

Trumpin toiminta ei voi tulla kenellekään yllätyksenä. 

Vuonna 2018 olin Washingtonissa. Tapasin Trumpin edellisen viestintäpäällikön Mike Dubken. Kysyin häneltä silloin, miten hän perustelee ja puolustaa presidentin viestintää, joka pyöri vahvasti maahanmuuton ympärillä ja erityisesti Meksikon läpi kulkevan ihmiskaravaanin ympärillä. Näitä ihmisiä kuvattiin väkivaltaisina, USA:ta tuhoamaan tulevana joukkona. Tämän tarinan ympärille rakennettuja mainosvideoita pyöri jatkuvalla soitolla eri televisiokanavilla 

Dubke vastasi, että se on aivan loogista. Koska polarisaatio on niin syvä, ei kannata edes yrittää argumentoimalla kääntää jonkun mielipide toiseksi. Tarkoitus pyhittää keinot. Tehokkain tapa nostaa kannatusta oli nostaa vihaa ja pelkoa. 

Merkit olivat selvät. 

1938 ilmestyneessä kirjassaan ”Risti ja hakaristi” Olavi Paavolainen kirjoittaa 30-kuvun fasismista. Moni hänen esille nostamansa asia näkyi Trumpin toiminnassa. Fake news on ”lugenpresse”, ”enemies of the people”. Vähemmistöjä demonisoidaan ja heitä kuvataan turvallisuusuhkana jne. 

USA:ssa Trumpin taakse asettuivat myös he, joiden olisi pitänyt ymmärtää paremmin. Oma poliittinen asema oli periaatteita tärkeämpi. Sama näkyy meillä. 

Viime päivien aikana on meillä keskusteltu suhtautumisesta Trumpiin. Perussuomalaisilta on mielestäni hyvällä syyllä kysytty kantoja. Onko Trump todellakin ”parasta mitä USA:lle saattoi tapahtua” Jussi Halla-ahon sanoja lainatakseni. 

Perussuomalaiset käyttivät Trumpia itsensä positioimiseksi. Narratiivi ”meistä” ja ”heistä” tuntui sopivalta. Viesti siitä, että media on vasemmiston vallassa maistui. ”America first” – slogan joka muuten esiintyi 30-luvullakin – sopii omaan maailmankuvaan. Viesti siitä, että ennen oli paremmin, maailma ei sittenkään muutu tai että minun ei tarvitse muuttua ja sopeutua tuntui houkuttelevalta. 

Mutta maailma muuttuu. Ja vaikka ajatukset olisivat miten houkuttelevia yksittäisinä heittoina ei voi ummistaa silmänsä siltä maailmankuvalta, jota ne edustavat. Ja se kuva ja konteksti oli selvä jo aikoja sitten. On ihan oikein, että myös suomalaisilta poliitikoilta kysytään, miten he suhtautuvat Trumpismiin, sen kaikkiin ulottuvuuksiin. 

Samalla minunkin pitää kysyä itseltäni syyllistynkö itse trumpismiin? Ymmärränkö itse niitä ongelmia, jotka ajavat ihmisiä hakemaan yksinkertaisia vastauksia ongelmiinsa tai pelkoihinsa. Osaanko itse erottaa kysymyksen sen esittäjästä?

Globalismi on edennyt nopeasti. Se avaa mahdollisuuksia, mutta se myös lisää epävarmuutta. Varmoja polkuja on harvassa ja kokonaiset teollisuuden haarat tulevat häviämään muutamassa vuosikymmenessä. 

Tämän muutoksen keskellä tarvitaan uusia sosiaalisia innovaatioita sekä yhteisöllisyyden tunnetta kasvattavia toimia. Mutta myös ymmärrystä siitä, että nämä ovat globaaleja kysymyksiä, jotka eivät ratkea paikallisesti yhden maan – tai puolueen – sisällä. 

1 reply
  1. Pertti Ilmari
    Pertti Ilmari says:

    Mutta oletteko huomanneet, että Yhdysvaltojen etelärajalla vuosikymmeniä jatkunut kaaos on lakannut. Jopa Biden joutui toppuuttelemaan lupauksiaan ensi töikseen avata raja, koska se hänen mukaansa toisi heti kaksi miljoonaa ihmistä rajalle. Mitä hän ei kuulema halua.

    Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *