Adlercreutz ja Hopsu: Sote-uudistus käymässä kalliiksi Uudenmaan palveluille

Sote-uudistuksen tavoitteena on turvata yhdenvertaiset ja laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut kaikille suomalaisille, parantaa palvelujen saatavuutta ja saavutettavuutta, kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja, vastata ikääntymisen ja syntyvyyden laskun aiheuttamiin haasteisiin sekä hillitä kustannusten kasvua. Näitä tulee tavoitella rakenteen muuttamisen kautta, ei tulonsiirtoja toteuttamalla.

Hallituksen esityksessä on samoja haasteita kuin edellisessäkin sote-yrityksessä. Kasvukuntien investointeja ja kasvun edellytyksiä ei pystytä turvaamaan, kun verotuloista merkittävä osa siirretään pois ja jaetaan valtion kautta sote-maakunnille. Kunnilla kuitenkin säilyvät jo olemassa olevat lainat ja tulevat investointivelvoitteet mm. kouluihin, päiväkoteihin sekä liikenteen ja asumisen vaatimaan infraan.

Sote-palveluiden ja kuntiin jäävien palveluiden kustannuslaskelmiin käytetyt kertoimet jättävät myös toivomisen varaa. Valtaosa rahoituksesta määräytyisi sairastavuuteen ja sosioekonomisiin tekijöihin perustuvan sote-palvelukertoimen mukaan. Kertoimet eivät riittävästi huomioi kuntien väkimäärää, vieraskielisen väestön osuutta, kaupungeille tyypillisiä segregaation hoidon kuluja, tai ollenkaan esimerkiksi maan eri osien erilaisia vuokra- ja tilakuluja. Ja kun tarkoitus on pitää ihmiset terveinä, on nurinkurista ”palkita” maakuntia sairaista ihmisistä. Myös kuntien taloudellisen lähtötilanteen arvio on puutteellinen muun muassa koronakriisin suuren vaikutuksen vuoksi. Tämä ehtii kuitenkin tarkentua ennen kuin esitys viedään eduskuntaan.

Esityksen mukaan Uudenmaan maksuosuus kasvaisi siirtymäkauden 2023–2029 aikana yhteensä 1,25 miljardia euroa. Uusimaa rahoittaa jo nykyisellään valtionosuustasauksina muun Suomen hyvinvointia lähes 600 miljoonaa euroa vuodessa.

Lisäksi malli kohtelee epäoikeudenmukaisesti niitä Uudenmaan kuntia, jotka ovat pystyneet pitämään sote-kustannukset keskimääräistä pienempinä. Näiltä verotulonleikkaus käytännössä vähentää kuntiin jäävään palveluun eli pääasiassa koulutukseen käytettävää rahoitusta.

Olisikin todella tärkeää toteuttaa arvio uudistuksen vaikutuksista kuntiin jääviin palveluihin. Suomen menestyksen takana on ollut korkea osaaminen. Kasvavat sosiaali- ja terveydenhoidon kulut eivät saa sitä kyseenalaistaa jatkossakaan.

Kuntien kantokykyä parantavaa rakenteellista uudistusta on yritetty jo moneen otteeseen, ja ratkaisua odotetaan. On tärkeää, että nyt sote-esityksen kuulemis- ja lausuntokierroksella saadut hyvät huomiot ja vakavat palautteet huomioidaan hallituksen jatkokäsittelyssä ja työ tehdään huolella.

 

Mielipidekirjoitus Kirkkonummen Sanomissa 4.10.2020. kansanedustaja Inka Hopsun (vihr.) kanssa.

Puhe RKP:n puoluekokouksessa 26.9.2020

Bästa partidag,

Bara det att jag sitter här hemma och tittar in i en telefonskärm visar att det här är ett år då ingenting är som vanligt. Vi är inte alla tillsammans i en stor sal. Somliga av er är där i Vanda. Andra, som jag, på distans.

Stora skärmar framför näsan. Små skärmar i handen. Den telefon som filmar det här har jag spänt upp med ett gummiband i bokhyllan. Med egna mackor bredvid på bordet.

Man får ta situationen som den kommer.

Och det har vi gjort under det här året. Vi har fattat beslut på basen av ibland bristfällig information. Ibland oklar vetenskap. Alltid i stunden.

I en kris är bilden aldrig klar. I det stora hela, och trots sporadiska oklarheter i postgången, tycker jag man kan säga att åtgärderna varit de rätta både vad gäller tidpunkt och omfattning. Vi såg inte blint framåt. Vi hade inte skygglapparna på. Vi agerade sansat lugnt, motiverat. Det arbetet som Anna-Maja och Thomas gjorde i regeringen skall alla finländare vara tacksamma för.

Vi har lyckats hålla smittspridningen på en moderat nivå och framförallt lyckats väl i att skydda dem som hör till riskgruppen. Också om vi tittar på ekonomin har vi tillsvidare klarat oss med förhållandevis lindriga följder.

Förhållandevis är nyckelordet. Samtidigt som vi kan glädja oss för att vi klarat oss någorlunda bra jämfört med många andra länder i att förhindra spridandet av viruset, är vi mycket medvetna om att många företag lider. Många finländare har förlorat sitt arbete. Och det kommer antagligen att bli värre.

Och coronan är inte vårt enda bekymmer. Vår befolkning blir äldre och det inverkar på vår försörjningsbalans. Världens maktpoler förskjuts och Kinas inflytande växer. Demokratin utmanas på många håll och polariseringen hotar lamslå våra samhällen. Biodiversitetsförlusten hotar vår matproduktion och hela jordklotets biologiska mångfald.

I utmanande tider behövs ledarskap. Hurdana ledare kan hantera en kris? Vad kan vi som parti göra för Finland, hur kan vi som individer och som parti visa ledarskap? Vad borde jag göra som ordförande för riksdagsgruppen?

Jag tror att det finns två egenskaper som vi behöver särskilt mycket i en kris. Den ena är flexibilitet, den andra kreativitet, förmågan att lösa problem. När situationen förändras ändras också våra sätt att fungera.

Jag har talat med otaliga människor under krisens gång. Många säger, att krisen tvingat dem att tänka om. Att omprioritera. En kanske är glad för att hen hittat mera tid för familjen. En annan berättar om en fördjupad naturrelation. Men det finns också mycket osäkerhet om vart världen är på väg. Och osäkerhet föder rädsla och oro. Eftersom krisen formar oss kan vi inte heller göra politik på samma sätt som tidigare.

Jag är övertygad om att vi just nu måste lyssna med ett särskilt öra på samhället runt omkring oss. Vi måste vara flexibla och leda människor genom den oundvikliga förändring som väntar. Vi måste visa prov på en förmåga att lösa problem. Vi måste skapa en tillit till att vi kan komma starkare ur den här krisen.

Arvoisa puoluekokouksen väki,

Politiikka on minulle omille arvoille uskollisena pysymistä. Kritiikinkin uhalla. Kuluneen vuoden aikana on ollut erityisen hienoa huomata, että RKP on puolueena vahva myös kriisissä. Se on täynnä ihmisiä, jotka jakavat arvoni. Monia, jotka eivät myöskään ole valmiita luopumaan arvoistaan tiukassakaan tilanteessa. Juuri siksi uskon, että RKP:llä voi olla juuri tässä hetkessä ja maailmatilanteessa vakaan muutosjohtajan ja luovan ongelmanratkaisijan rooli.

Seuraavaksi nostan kissan pöydälle. RKP on maantieteellisesti jakautunut puolue. Suomen eteläinen ja läntinen rantaviiva on pitkä ja siihen mahtuu monia erilaisia paikalliskulttuureja. Juuri tuolle viivalle suurin osa meistä sijoittuu: on helsinkiläisiä opettajia, uusmaalaisia taksikuljettajia, varsinaissuomalaisia viljelijöitä, vaasalaisia sähköinsinöörejä, närpiöläisiä lammasfarmareita ja pietarsaarelaisia pankkijuristeja.

Puolueen sisällä, koko maassamme, on vallinnut jonkinlainen kaupunki–maaseutu -vastakkainasettelu, jota on myös ajoittain ruokittu – jos ei meidän itsemme, niin median toimesta. Muutosjohtajan ja ongelmanratkaisijan roolissa olemme uskottavia vain, jos pystymme ratkomaan omat ristiriitamme. Uskon, että olemme tähän valmiita. Uskon myös, että olemme valmiita toimimaan monikielisemmin, mikä on edellytys puolueemme vahvistumiselle. Se on siksi mahdollisuus, ei uhka.

Bästa partidag,

Men tillbaka till våra värderingar. De som skall hjälpa oss ur krisen.

Ett litet land som Finland klarar sig inte ensamt. Vi behöver andra. Vi behöver växelverkan, vi behöver utbyte av åsikter och tankar, vi behöver export. Vi ska inte definiera vad det betyder att vara finländare så snävt som möjligt, utan det skall definieras så brett som möjligt.

För vi är ett parti för öppenhet.

Koska avoimuuteen sitoutuminen auttaa meitä taistelemaan populismia vastaan.

Ett litet land som Finland kan inte vara bäst på allting. Men vi skall göra ett högt kunnande till en kritisk framtidsfråga. Utbildning, forskning och utveckling är helt avgörande för att vi skall vara framgångsrika i framtiden.

För vi är ett parti för bildning och kunnande.

Koska osaamisen edistäminen tukee sivistyneen demokratian toteutumista.

Klimatförändringen är vårt största hot på längre sikt. Klimatförändringen kan förändra allting. Men lösningen är inte enkel, den är inte svartvit. Lösningen är ofta både och – men på ett smart sätt. Lösningen bygger på ett starkt ekosystem men den kräver också dem som brukar detta ekosystem.

För vi är ett parti för miljön.

Koska ilmaston suojelu ja luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen on monella tapaa kohtalonkysymys.

Hållbarhetsgapet växer om vi inte kan skapa tro på framtiden. Vi skall bygga framtidstro och ett tryggt samhälle i vilket man vill bilda familj. I vilket man tror på morgondagen. I vilket man kan fungera jämlikt, på lika villkor, oberoende av kön, ålder, etnisk bakgrund eller sexuell läggning.

För vi är ett parti för jämställdhet.

Koska ihmisten välinen tasa-arvo on edellytys demokratian toteutumiselle.

Juuri näihin arvoihin ja arvostuksiin nojaten otamme eduskuntaryhmässämme vastaan syksyn. Tiedämme jo nyt, että siitä tulee äärimmäisen intensiivinen.

Om arbetet i regeringen emellanåt varit omänskligt intensivt så har det varit lugnare i riksdagen. I vanliga fall skulle vi ha betat igenom en hel del av regeringsprogrammet i det här skedet. Nu har det varit lugnare.

Ja, och ni vet vad som kommer efter lugnet.

Anna-Maja, Thomas, Bimba, Eva, Sandra, Mats, Jocke, Mikko och Anders och jag. Henrik, Christel och Hanna på kansliet, och våra assistenter på riksdagen – vi kommer verkligen att få känna att vi lever.

Vi har en gigantisk SOTE-reform på kommande, en reform som lämnar mycket att önska. Anna-Maja var tydlig i sitt tal. Finansieringsmodellen är oacceptabel. De privata aktörernas ställning är problematisk. Här krävs allas vår insats för att få den på rätt fötter. Vi skall reformera andra stadiets utbildning, vi skall göra en familjeledighetsreform och mycket mera.

Samtidigt som vi skall försöka få Finlands ekonomi på fötter igen.

Och man kan med fog säga – om vi misslyckas med det konststycket, så har inte de andra reformerna så mycket betydelse. Det är mycket som står på spel nu. Och vi kommer att göra vårt allt utan att någonsin släppa våra värderingar ur sikte.

SFP skall se det komplexa och mångfasetterade i våra ekosystem. SFP skall se den stora bilden, megatrenderna och skapa förutsättningar för förnyelse och innovation. Vi skall leda förändringen. Vi skall bygga broar. Vi skall lita på varandra, vi skall ge varandra styrka, för tillsammans är vi mer än summan av våra beståndsdelar. För att det är vårt jobb. För att vi kan.

Bästa partidag,

Om vi ser på de faktorer som gör Finland till ett attraktivt land för oss finländare, för företagare, för utländska investerare så stiger frågor som trygghet, jämställdhet, god utbildning, obefintlig korruption fram. Därför är en ansvarsfull ekonomisk politik alltid också socialpolitik. Politik skall binda sig till långsiktiga, hållbara mål. Det är SFP:s linje. Det är riksdagsgruppens linje. Det är motsatsen till trumpism.

Bästa partidag,

Tongångarna i den politiska debatten kan antingen ge oss krafter att ta oss an framtidens utmaningar eller så kan den förlama oss. Det är ett faktum som alla politiker borde känna ansvar för. Det är någonting som vi inom SFP skall komma ihåg. Det är någonting som svenska riksdagsgruppen betonar varje dag. Vi skall fokusera på lösningar och samarbetsvilja.

Vi skall fokusera på förståelse och förstånd.

Tack.

Kuntia tuetaan ja työllisyys on etusijalla

Leena Meri kirjoitti Kirkkonummen Sanomissa 13.9. omia näkemyksiään toisaalta työllisyyspolitiikasta, toisaalta kuntatalouden tilasta.

Meri on siinä oikeassa, että kuntien taloudellinen tilanne on heikko. Viime vuosi oli kuntahistorian heikoimpia ja tänään vuonna korona iski oman kauhansa soppaan. Se, että Suomen talous koronan seurauksena sukeltaa 4-5 prosenttia, jättää karmaisevan jälkensä paitsi valtion talouteen myös kuntatalouteen.

Kirkkonummen kunnankin kohdalla pitkäaikaistyöttömien sakkomaksut ovat tuntuva menoerä. Siksi on äärimmäisen tärkeää, että kuntatasollakin teemme ponnekkaasti työllisyystoimia.

Tähän loppuivat kirjoituksen totuuden siemenet. Meri väittää, että hallitus on jättänyt kunnat oman onnensa nojaan. Jo Kirkkonummen kunnan tilanne todistaa, että todellisuus on toinen. Tämä vuosi tulee olemaan vaikea, mutta tilanne näyttää nyt paremmalta kuin puoli vuotta sitten. Se on seurausta siitä, että kuntia on tuettu. Ensi vuoden osalta ei voi olla kovin optimistinen, mutta hallituksen budjettiesityksessä tulee olemaan mukana tuntuvat korvaukset niin koronatestauksista, rokotuksista, sairaanhoitopiirien kuluista kuin hoitovelastakin.

Jo aiemmissa lisätalousarvioissa hallitus on eri toimin pyrkinyt helpottamaan kuntien taloudellista tilannetta. Huhtikuussa kunnille ohjattiin 547 miljoonaa euroa verotulojen menetyksiin maksettaviin korvauksiin. Tätä summaa korjataan nyt syyskuussa tulleessa viidennessä lisätalousarviossa, sillä tarve olikin arvioitua pienempi. Mittavin tukipaketti tuli kesäkuussa neljännen lisätalousarvion yhteydessä, jolloin kuntia tuettiin 1,4 miljardin euron toimenpidekokonaisuudella. Siihen sisältyi mm. 550 miljoonan euron määräaikainen peruspalvelujen valtionosuuden nosto, 410 miljoonan euron kuntien yhteisövero-osuuden määräaikainen korottaminen sekä 200 miljoonan euron suora valtionavustus sairaanhoitopiireille. Noin kolmannes valtionosuuden lisäyksistä kohdentui Uudenmaan kunnille.

Vuoden 2021 budjettiin hallitus tekee 300 miljoonan euron kertaluontoisen korotuksen kuntien valtionosuuksiin. Vielä syksyllä tulevaan kuudenteen lisätalousarvioon sisällytetään lisäksi vielä 400 miljoonaa euroa kunnille ja 200 miljoonaa euroa sairaanhoitopiireille.

Hallitus on kuullut kuntien hätähuudon ja pyrkii monin toimin helpottamaan niiden taloudellista tilannetta. Valtio velkaantuu kuntien sijaan. Mm. tämän seurauksena ensi vuoden budjetti on raskaasti alijäämäinen.  Tämän alijäämän kurominen umpeen on tulevien vuosien suurin haasteemme.

Kaikkein oleellisinta talouden kannalta on se, että talous pyörii. Että taloutta ei tarvitse toistamiseen liki sulkea. Siksi on myös oikein, että valtion suunnalta tehdään nyt melkein kahden miljardin panostus testauksiin ja rokotuksiin.

Meri kysyy työllisyystoimien perään. Vaikka Perussuomalaiset eivät itse ole niitä juuri esittäneet niin kysymys on perusteltu. Siitä huolimatta, että suhdanne on heikko, niin työllisyystoimia ei voi lykätä. Tämän syksyn budjettiriihen yhteydessä tehtiin päätökset toimista, joiden yhteisvaikutus on yli 30 000 työpaikkaa. Perussuomalaiset näyttävät vastustavan isoa osaa näistä. Tekemättä ei kuitenkaan voi jättää ja tekemistä tosiaan riittää, sillä rima on asetettava tuntuvasti korkeammalle.

 

Mielipidekirjoitus Kirkkonummen Sanomissa 20.9.2020.

Avoin kirje oppositiolle

Hallitukselta tulee edellyttää toimia ja perusteluja päätöksille. Opposition tehtävänä on kritisoida hallitusta. Tilanteessa, joka on yhteiskunnallisesti erityisen haasteellinen, koen perusteltuna edellyttää hallituspuolueen edustajana oppositiolta kuitenkin älyllistä rehellisyyttä ja johdonmukaista otetta argumentoinnissa. 

Jos poliittinen kenttä hahmottuu vastakkainasettelujen kautta – me vastaan ne, hallitus vastaan oppositio, hän vastaan minä – niin politiikkaa on hyvin haasteellista tehdä ratkaisukeskeisesti. Noususuhdanteessa vastakkainasettelu harvoin on kohtalokasta, mutta kriisissä se voi sitä olla. 

Ja vielä kertauksen vuoksi listaus asioista, jotka tekevät juuri tästä historian ajankohdasta poikkeuksellisen vaikeasti hallittavan: 1) Ilmastonmuutos edellyttää isoa elinkeinoelämän rakennemuutosta, 2) korona lamaannuttaa tai vähintäänkin hidastaa muutenkin hitaassa kasvussa ollutta suomalaista taloutta, 3) Suomen väestö vanhenee kovalla vauhdilla, mikä kasvattaa kestävyysvajetta, 4) maailma moninapaistuu ja Kiinan rooli kasvaa, 5) luonnon biodiversiteettikriisi uhkaa ruoantuotantoa ja elämän jatkuvuutta laajemminkin.

Nämä ovat kaikki asioita, jotka ovat olleet edellistenkin hallitusten agendalla, mutteivät koskaan yhtä painavasti kuin nyt. Paine uudistua ei ole vain kansallinen, vaan sitä ajaa myös nopeasti uudistuva EU-regulaatio.

Nyt käsillä olevassa tilanteessa huomaan katsovani historiassa taaksepäin ja pohtivani tapaa, jolla vain muutamaa vuosikymmentä aiemmin veljessotaa käynyt Suomen kansa yhdisti voimansa toisen maailmansodan puhjetessa. On hetkiä, jolloin on moraalisesti erityisen arveluttavaa ajaa henkilökohtaista tai puoluekohtaista agendaa. On hetkiä, joina on perusteltua suhtautua kriittisesti politiikaan, jossa ylimielisyydestä tehdään hyve ja tarkoituksellisesta ymmärtämättömyydestä ase. Nyt on sellainen hetki.

Mistä siis käytännössä puhun?

Puhun Suomen taloudellisesta tilanteesta ja hallituksen pyrkimyksestä tehdä tasapainoisia ratkaisuja vakaan tulevaisuuden eteen. Tämä hallitus on edistänyt teollisuuden kilpailukykyä poistosäännöillä ja sähköveron alentamisella, säätänyt tuloveroasteikkoa alas päin, jättänyt koskematta pääomaverotukseen tai yhtiöiden verotukseen. Se on myös helpottanut lomautuksia ja parantanut yrittäjien sosiaaliturvaa. Juuri nyt hallitus on aikeissa kiristää työnhakuvelvoitetta ja tekee niin ikään toimia ikäihmisten työllisyyden parantamiseksi. Kaikki toimia, joita on vaikea pitää elinkeinoelämän vastaisina.

Oppositio löytää kuitenkin räksytettävää. Hallituksen budjettiesityksestä käyty keskustelu on mielestäni hyvä esimerkki tarkoituksellisen polarisaation varaan rakennetusta keskustelukulttuurista, joka ei vie meitä mihinkään. 

11 miljardia velkaa ei ole kenellekään mieluinen asia. Hallitus ei ole tehnyt velkaantumispäätöksiä kevein mielin tai äänestäjiä miellyttääkseen. Kyse on pyrkimyksestä hallita kriisiä. 11  miljardia euroa on pienempi kuin fiskaalisesti konservatiivisen Hollannin vaje, mutta todennäköisesti hieman isompi kuin Ruotsin. Ruotsissa julkisen talouden alijäämä näyttäisi kuitenkin olevan ensi vuonna reilusti Suomea isompi. Se, että muutkin velkaantuvat, ei luonnollisestikaan tee Suomen velkaantumisesta yhtään vähemmän dramaattista, mutta se kertoo siitä, ettei vaihtoehtoisten keinojen synnyttäminen lyhyessä ajassa onnistu noin vain muiltakaan hallituksilta. Olemme onnistuneet viruksen torjunnassa hyvin. Niin hyvin, kuin voi mielestäni toivoa. Suomen talous on supistunut kriisin aikana vähemmän kuin EU-maissa keskimäärin. 

On ihan oikeutettua perätä hallitukselta jatkossa lisää toimenpiteitä, joilla varmistetaan elinkeinoelämän vahva pulssi. Oikeistopoliitikkona kuulunkin niihin, joille hyvinvointi kulkee käsi kädessä terveen yrityselämän kanssa. Samaan aikaan seuraan myös hyvin tarkalla silmällä maailman tapahtumia ja näen, mitä tapahtuu kun ekosysteemin eri osat irrotetaan toisistaan. Osaoptimoinnilla voidaan hetkauttaa pörssikursseja, mutta sillä ei välttämättä luoda kestävää kehitystä.

Jos vaikkapa mietitään, mikä tekee Suomesta ulkomaalaisten sijoittajien näkökulmasta houkuttelevan maan, on yhteiskunnallinen tasa-arvo ja tasapaino, hyvä koulutus, turvallisuus ja korruption olemattomuus merkittäviä asioita. Tästä syystä vastuullinen talouspolitiikka on myös sosiaalipolitiikkaa. Ennen kaikkea haluan oman puolueeni tekevän politiikkaa, jota leimaa pitkän aikavälin kestävään kehitykseen sitoutuminen. Pikavoitot ovat huijausta, trumpismia.

Tänä vuonna hallitus joutuu lainaamaan yhteensä lähes 20 miljardia euroa. Se on todella paljon. Isolle yleisölle on reilua tehdä selväksi, että tämä johtuu jostain muusta kuin täydellisestä talouden mekanismien ymmärtämättömyydestä, kuten oppositio asian haluaa ilmaista. Totuus on, että iso osa valtion velasta on seurausta verotulojen äkillisestä pudotuksesta koronan lamaannutettua talouden. Osa taas on seurausta siitä, että hallitus on tässä tilanteessa tukenut voimakkaasti yrityksiä. Se on siis tehnyt juuri sitä, mitä yritykset ovat siltä toivoneetkin. Tuen suuntaamista voi tietysti halutessaan kritisoida ja tämä on asia, josta pitääkin käydä avointa ja rakentavaa keskustelua. Olemme viisaampia nyt jaettujen tukien taloutta elvyttävistä vaikutuksista vasta vähän pidemmällä aikavälillä.

Paitsi että oppositio on etääntynyt asiapohjaisesta argumentoinnista, sitä voi mielestäni ihan aiheellisesti kritisoida myös epäjohdonmukaisuudesta. Se on peräänkuuluttanut vuoron perään niin lisärajoituksia kuin niiden purkamista. On myös syytetty hallitusta koronan levittämisestä, kun Uudenmaan sulku purettiin. On jopa toivottu Uuden-Seelannin mallin mukaista viruksen tukahduttamista. Nyt jälkeen päin on helppo todeta, ettei se ehkä kuitenkaan olisi ollut oikea väylä. Uudessa-Seelannissa talous on sukeltanut toistakymmentä prosenttia.

Kriisissä on äärimmäisen vaikea tehdä oikeita päätöksiä. Tilanteen ollessa päällä on usein vain tehtävä paras valistunut arvaus. Mutta isossa kuvassa valinnat ovat olleet – kompastumisista ja välillä epäselvästä viestinnästä huolimatta – uskoakseni oikean suuntaisia. 

Mutta palatkaamme vielä hetkeksi ensi vuoden budjettiin. Kuten jo yllä totesin, alijäämä on äärimmäisen vakava asia ja talous tulee saada mahdollisimman nopeasti tasapainoon. Juuri tähän vaadittavassa työssä tarvittaisiin nyt ennennäkemättömän rakentavaa yhteistyötä sekä poliittisten puolueiden että työnantajien ja työntekijöiden keskusjärjestöjen kesken. Jopa sen tason yhteistyötä, että se voidaan mahdollisesti tulevaisuudessa kokea koko kolmikannan rakennemuutoksena. Maailma muuttuu ja parhaiten pärjäävät ne kansat, jotka luovat nahkansa muutoksessa nopeiten. Kekseliäisyyttä tämä vaatii ja olisi naiivia kuvitella, että tämä kekseliäisyys asuisi yksin hallituksessa. Voin luvata, että näin kuvittelevat saavat pettyä ikuisesti. Mutta hallitus voi toimillaan kiirehtiä tai hidastaa rakenneuudistusta.

Millaista rakenneuudistusta sitten itse peräänkuulutan? Mitä lupaan omille äänestäjilleni? No ensinnäkin lupaan, että minulla on 20 henkilöä työllistävänä yrittäjänä kirkas käsitys siitä, missä työpaikkoja synnytetään. Niitä synnytetään yrityksissä. Meidän suomalaisten hyvinvointi syntyy menestyvissä yrityksissä työskentelevien ihmisten työstä. 

Rakenneuudistuksen suhteen on aiheellista kysyä, millaisissa yrityksissä tulevaisuuden työpaikat asuvat. Oma arvioni on, että ne asuvat luovassa taloudessa, pitkälle jalostetussa metsäteollisuudessa, pitkälle jalostetussa maataloudessa, clean techissä, digitaalisia ratkaisuja tuottavissa yrityksissä sekä perinteisemmissä, mutta pitkälle automatisoiduissa teollisissa yrityksissä mm. konepajateollisuudessa. Lisäksi tarvitaan hyvin digitalisoitua kolmatta sektoria, joka aiempaa tehokkaammin hoidettuna pystyy suuntaaman ihmistyövoiman inhimilliseen hoivaan ja vaativaan koulutukseen.

Yhteenvetona: itselleni mieluinen politiikka tunnistaa ekosysteemin moniulotteisuuden ja kompleksisuuden. Se näkee, mitä isossa kuvassa tapahtuu (vrt. lista megatrendeistä) ja luo kaikille yhteiskunnan aloille ja toimijoille mahdollisimman hyvät edellytykset uudistua ja innovoida. Poliittisen keskustelun äänensävy voi joko voimaannuttaa tai lamaannuttaa. Tästä tosiasiasta jokaisen poliitikon on syytä kantaa vastuuta. 

Ensikertalaiskiintiöt kannustavat välivuosien pitämiseen

Olen monien muiden päättäjien kanssa samaa mieltä siitä, että työuria tulisi kansantalouden näkökulmasta pidentää sekä alku- että loppupäästä.

Tämän tavoitteen saavuttaminen edellyttää myös opiskeluaikojen lyhentämistä. Olen kuitenkin kriittinen keinojen suhteen.

Syksyllä kymmenet tuhannet nuoret aloittavat opintonsa yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa. Yhä useampi nuori myös päätyy pitämään välivuoden. Miksi?

Vuonna 2016 tuli voimaan mekanismi, jossa valtaosa opiskelupaikoista varataan ensikertalaisille eli heille, joilla ei entuudestaan ole opiskelupaikkaa. Tällä järjestelyllä haluttiin lyhentää opiskeluaikoja. Lisäksi haluttiin varmistaa, että opiskelupaikat jakaantuisivat mahdollisimman laajasti hakijoiden kesken, eivätkä samat nuoret valloittaisi useampaa opiskelupaikkaa.

Muutoksen vaikutuksista ei vielä ole valmistunut kattavia tutkimuksia, mutta on vahvoja viitteitä siitä, että kehitys ei ole ollut kaikilta osin toivottu.

Vaikutus on osin psykologinen. Koska nuoret tietävät, että ensikertalaisia suositaan pisteytyksessä, he eivät uskalla ottaa vastaan heille tarjottua opiskelupaikkaa elleivät ole sataprosenttisen varmoja siitä, että se on juuri se, mitä he tulevaisuudelta haluavat. Epävarmuus korostuu. Ensikertalaisen etua ei haluta menettää, sillä kilpailu paikoista on kova ja jokainen menetetty piste voi olla tulevaisuudessa se ratkaiseva.

Otetaan siis välivuosi. Otetaan toinenkin. Valmentaudutaan, tehdään pätkätöitä ja siirretään opiskelujen aloittamista. On vaikea nähdä, että tällainen varman päälle pelaamiseen ohjaava järjestelmä olisi kokonaisedun mukaista.

Samaan aikaan kun yliopistojärjestelmämme ihan konkreettisesti rankaisee tiettyyn koulutusohjelmaan pyrkijää jo suoritetuista opinnoista, maailma ja sen toimintamekanismit muuttuvat yhä monimutkaisemmiksi. Tulevaisuuden urapolut ovat jotain aivan muuta kuin mihin olemme tähän asti tottuneet. Työ kuin työ edellyttää jatkuvaa jatkokouluttautumista ja laaja-alaista ymmärrystä ympäröivästä maailmasta. Laaja-alaisuutta, jota monialainen opintopolku on omiaan vahvistamaan.

Tästä syystä nuoria pitää palkita näkemyksellisyyttä kasvattavista opinnoista, ei rangaista. Tekemättömyydestä voidaan rokottaa, muttei monipuolisuudesta.

Yhteiskunnan kannalta on mielekästä, että opiskelijat voivat päästä opiskelemaan samanlaisin ehdoin, samoin vaatimuksin. Jos nuori huomaa valinneensa väärin, hänen pitää pystyä korjaamaan opiskelupolkuaan mahdollisimman vaivattomasti. Tehdään pelikentästä avoin ja neutraali, eikä sotketa järjestelmää sen vähemmistön takia, joka suorittaa useampaa tutkintoa.

Tällä hetkellä vaadimme lukiolaisilta opiskelu- ja urapolkuun vaikuttavia valintoja jo 15-16 vuoden iässä. Tätä putkiajattelua ei ole syytä ulottaa korkeakouluun maailmassa, joka tarvitsee yhä monipuolisempia, mielikuvituksellisempia ja empaattisempia osaajia.

Opintojen rahallisen tukemisen rajaaminen noin viiteen vuoteen on uskoakseni riittävä kannustin kohtuullisessa ajassa valmistumiseen. Jos joku haluaa opiskella pidempään, hän tekee sen ilman yhteiskunnan tukea.

Meidän tulee siis nähdä joustavuus, ketteryys ja laaja-alaisuus kannatettavina ominaisuuksina sekä yksilötasolla että instituutioidemme tasolla. Asettamalla kaikki opiskelijat samalle viivalle ja tekemällä opiskelupaikan vaihdosta mahdollisimman helppoa lyhennämme opiskeluaikoja, pidennämme työuria ja parannamme nuorten hyvinvointia. On aika luopua epäonnistuneesta kokeilusta.

 

Mielipidekirjoitus Helsingin Sanomissa 26.8.2020.

Puhe eduskunnan keskustelussa koskien valtakunnansyyttäjän syyttämislupaa koskevaa pyyntöä asettaa kansanedustaja syytteeseen 24.6.2020

Ärade talman,

Grundlagsutskottet anser att det är skäl att häva åtalsimmuniteten i fallet som berör Sannfinländarnas riksdagsledamot Juha Mäenpää.

Svenska riksdagsgruppen stöder grundlagsutskottets slutsats. Det är inte värdigt för en riksdagsledamot, eller för någon annan, att jämföra asylsökande med invasiva arter. Sådant språkbruk hör inte hemma i samhället eller i riksdagens plenisal.

Arvoisa puhemies,

Syyttäjä pyysi eduskunnan kantaa. Meillä on silloin vastuu antaa se. Se ei ole pelleilyä. Ja yhtä lailla on selvää, että on syyttömyysolettama.

Vallanpitäjien toimintaa pitää voida tutkia, jos epäillään, että he loukkaavat toisten ihmisoikeuksia ja ihmisarvoa. Tämä on eduskuntaryhmämme selkeä kanta.

Huomionarvoista on, että tällä kertaa perustuslakivaliokunnan päätös ei ollut yksimielinen. Myös se on huomionarvoista, että kaksi kolmasosaa Kokoomuksen edustajista perustuslakivaliokunnassa äänestivät Perussuomalaisten vastalauseen puolesta.

Se on huomionarvoista. Ja siksi olen erityisen iloinen edustaja Keto-Huovisen hyvästä puheenvuorosta.

Vastalauseessa vedotaan vahvasti sananvapauteen ja että tällä syytesuojan poistolla oltaisiin rajaamassa opposition toimintamahdollisuuksia.

Poliittinen puhe on yksi asia. Kansanryhmää demonisoiva puhe toinen. Jos oma politiikka sekoittaa nämä asiat, tai jos nämä asiat kenties omassa politiikassa ovat riippuvuussuhteessa, niin silloin on itsetutkiskelun paikka.

Sanoilla on merkitystä ja vihapuheen jäljet ovat historiassa huonot. Meidän yhteiskuntamme ei kaipaa sitä.

Se tässä on vaakakupissa. Ei poliittisen puheen vapaus.

Tämä linjaus ei muuta sitä tosiseikkaa, että poliittinen puhe nauttii kenties suurinta mahdollista sananvapauden suojaa.

Mutta sekä Venetsian komissio että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin EIT ovat katsoneet vihapuheen tietyissä tilanteissa jäävään poliittisen sananvapauden ulkopuolelle.

Juuri tästä on kyse Juha Mäenpään tapauksessa. Kiihottaminen kansanryhmää vastaan voidaan perustuslakivaliokunnan mielestä pitää vakavana rikoksena, joka ei nauti perustuslain sananvapauden suojaa.

Kuten mietinnössä todetaan, teon vakavuutta korostavat useat kansainväliset velvoitteet. Vakavimmissa muodoissaan vihapuheen on myös katsottu pyrkivän tekemään tyhjäksi demokraattisen yhteiskunnan perustavia arvoja.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Halla-aho on sanonut, että prosessi on politisoitunut. Siinä hän on oikeassa. Jos ilmoittaa kantansa asiaan ennen kuin ensimmäistäkään asiantuntijaa on kuultu, niin silloin politisoi.

Kansanedustaja edustaa kansaa. Mutta meidän ei tule langeta sellaiseen hybrikseen, että uskottelisimme että olemme kansan yläpuolella. Meihinkin pitää soveltaa sääntöjä. Meidänkin tekomme ovat rangaistavia. Meilläkin on vastuu sanoistamme.

Ei ole oikein, että laadimme sääntöjä kansaa varten – ja oletamme että ne eivät missään tilanteessa koskisi meitä.

Ja korostan, että selvyyden saaminen tässä asiassa on myös edustaja Mäenpään edun mukaista.

Ärade talman,

I reservationen till grundlagsutskottets beslut – som stöds förutom av Sannfinländarna också av delar av Samlingspartiet – hänvisas kraftigt till yttrandefriheten. Den argumenteringen håller inte.

En riksdagsledamot åtnjuter en särskilt stark yttrandefrihet, men det betyder inte att han eller hon går fri från grova övertramp och kränkningar av människovärdet. Där är grundlagsutskottet kristallklar i sin slutsats i att det finns skäl att häva åtalsimmuniteten i fallet som berör Sannfinländarnas riksdagsledamot Juha Mäenpää.

Tarvitsemme kilpailukykylupauksen

V-käyrä, U-käyrä, L-käyrä – koronakevään toipumisen käyrää on tässä vaiheessa vaikea ennustaa. Epätietoisuus on suuri. Miten vientikumppaneidemme taloudet lähtevät vetämään? Entä tuleeko kenties se pelätty toinen aalto sotkemaan kaikkien suunnitelmat lopullisesti?

Tässä sietämättömässä epätietoisuudessa yrityksemme tällä hetkellä navigoivat. Kotimainen kulutus näyttäisi lähtevän liikkeelle, mutta kansainvälisellä tasolla talouteen ja kysynnän kehittymiseen sisältyy isoja kysymysmerkkejä.

Tällaisessa tilanteessa on elintärkeää, ettei epätietoisuutta ruokita myös kotimaassa.

On selvää, ja välttämätöntä, että huomattavien elvyttävien toimien rinnalla tehdään linjauksia myös talouden tasapainottamistoimista. Näiden toimien keskiössä tulee olla työllisyystoimet, mutta myös menoleikkaukset ja mahdolliset verojen tarkistukset.

Monet yritykset pohtivat tulevaisuuttaan. Uskaltaisivatko ne investoida, palkata uusia ihmisiä, viedä eteenpäin sitä tuotekehitysprojektia, joka edellyttää vuoden sisällä merkittäviä laitehankintoja?

Tässä tilanteessa yritykset eivät kaipaa lisää epävarmuutta siitä, miten heidän kulurakenteensa kehittyy, miten investointipanostukset vaikuttavat verotukseen tai miten he yrityksen mahdollisesta tuloksesta joutuvat maksamaan veroa.

Eräs ystäväni toimii yrityskonsulttina veroasioissa. Hän kertoi minulle, miten vaikeaa hänen on keksiä hyvää vastausta yritysten kysellessä, miksi niiden tulisi jäädä Suomeen. Yritysten on luonnollista kysyä itseltään, mikseivät ne siirtäisi toimintojaan esimerkiksi Viroon, missä verotus on pysynyt ennustettavana jo yli kahden vuosikymmenen ajan?

Meidän tulee epävakaan maailmantilanteen kohdalla pyrkiä juuri tällaisen vakauden lisäämiseen.

Toivoisin pohdintaa siitä, miten luomme Suomesta entistä ennustettavamman ja houkuttelevamman investointiympäristön. Taloutta pitää sopeuttaa, se on itsestäänselvyys, mutta epätietoisuus vie pohjaa tulevalta kasvulta. Tarvitsemme pitkän tähtäimen sitoumuksen yritysverotuksen tasosta ja investointikannustimista.

Meidän pitää voida kertoa yrityksillemme, ettei yhteisöveroa nosteta. Että pääomaveron nykyinen taso pätee myös huomenna. Etteivät sopeutustoimet rasita niiden kulurakennetta. Meidän pitää myös voida sinetöidä nämä lupaukset lupauksella siitä, että tulemme panostamaan osaavan työvoiman kouluttamiseen myös jatkossa.

Tarvitsemme kriisin jälkimainingeissa, epävarmuutta hälventääksemme, kilpailukykylupauksen.

Puheenvuoro eduskunnan keskustelussa Julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2021-2024 9.6.2020

Ärade talman,

Kun hallitusohjelmaa kirjoitettiin, elimme täysin toisenlaisessa tilanteessa. Meillä oli näkymät talouskasvusta ja 75 prosentin työllisyysaste oli täysin saavutettavissa oleva tavoite.

Nyt elämme tilanteessa, jossa talous tänä vuonna sukeltanee lähemmäs 10 prosenttia ja sadat tuhannet suomalaiset ovat vaarassa menettää työnsä. Vientiteollisuus on todella vaikeiden haasteiden edessä. Euroopan veturin, Saksan, vienti putosi huhtikuussa 31 prosenttia. Se on häkellyttävän iso pudotus ja se tulee näkymään myös meidän vientivetoisessa taloudessamme.

Kun samaan aikaan oma kustannuskilpailukykymme näyttää Suomen Pankin äsken julkaistun ennusteen mukaan heikkenevän, voidaan sanoa, että täydellinen myrsky on valmis.

Koronakevään aikana olemme puhuneet paljon palvelualoista, ravintoloista. Ihan hyvällä syyllä, koska nämä alat ottivat koronakevään ensimmäiset iskut vastaan.

Mutta pidemmän aikavälin taloudellisen kehityksemme kannalta paljon olennaisempaa on se, miten käy meidän investointi-intensiiviselle teollisuudellemme. Mikäli vientiyrityksemme menevät nurin emme ainoastaan menetä työpaikkoja, vaan myös mahdollisuuden edes kohtalaisen nopeasti saada taloutemme taas kasvu-uralle.

Kansainvälisiä arvoketjuja ei noin vain rakenneta uudelleen.

Arvoisa puhemies,

Valtiovarainministeri Vanhanen totesi eilen, että ”Saamme olla kiitollisia siitä, että Saksa elvyttää 130 miljardilla. […] Jos Saksa onnistuu, se hyödyttää meitä tavattoman paljon”.

Tämä on oleellinen havainto. Se mitä Ruotsi, Saksa tai jokin muu meidän tärkeistä vientimaistamme tekee hyödyttää meitä suuresti.

Mutta emme voi jättää tätä työtä muiden varaan.

Hallitusohjelma rakentuu toisaalta pitkän tähtäimen kilpailukykyä vahvistavien uudistusten varaan. Mutta se rakentuu myös lisääntyvän työllisyyden varaan.

Tätä toista jalkaa ei nyt voi ohittaa.

On toki ennenaikaista puhua leikkauslistoista, mutta sopeuttamisesta pitää puhua. Voimme jauhaa purukumia ja kävellä samaan aikaan. Ongelma ei pienene, jos me työnnämme sitä edessämme.

Lumipallo, joka on liikkeellä, tuppaa kasvamaan.

Ja siksi työllisyystoimien aika ei ole myöhemmin, vaan nyt.

Kyse on siinä myös oikeudenmukaisuudesta ja sosiaalisesta vastuusta. Työ on paras sosiaaliturva, ja meillä ei ole oikeutta olla kääntämättä ihan jokaista kiveä työllisyystavoitteen saavuttamiseksi.

Työelämäprofessori Vesa Vihriälä puhui viikko sitten siitä, että työllisyystavoitetta pitäisi nostaa 77-78 prosenttiin, ja että tähän tavoitteeseen voisi pyrkiä viidessä vuodessa.

Tämän tulisi myös olla hallituksen tavoite. Koska kaikki se hyvä, mitä tavoittelemme, riippuu tästä.

Työllisyystoimia pohtiessamme me olemme sikäli onnellisessa asemassa, että meidän ei tarvitse keksiä pyörää uudelleen. Naapurimaissamme on tehty monta niistä uudistuksista, joita meidänkin tulisi tehdä.

Lisäksi toivoisin pohdintaa siitä, miten luomme Suomesta entistä ennustettavamman ja houkuttelevamman investointiympäristön. Suomeen toimintoja käynnistävä yritys haluaa tietää, että tämän päivän verotaso pätee myös huomenna. Tarvitsemme pitkän tähtäimen sitoumuksen yritysverotuksen tasosta ja investointikannustimista.

Maakuntakaavan varikkomerkintä ajaa koko hankkeen umpikujaan

Pääkaupunkiseudun lähiliikenteen kehittäminen edellyttää, että rakennamme kaksi isoa kunnossapitovarikkoa – tai useamman pienemmän. Nykyinen varikko Ilmalassa ei riitä tyydyttämään kasvavan junaliikenteen tarpeita.

Maakuntakaavaehdotuksessa, joka käsitellään maakuntavaltuustossa 9.6.2020, on uuden varikon varikkomerkintä sijoitettu Mankin ja Luoman rajalle. Tällä kohdin maa on savipeltoa ja ympäristö on satojen vuosien aikana muokkautunutta kulttuurimaisemaa. Mikäli varikko sijoitetaan nyt ehdotettuun paikkaan, siitä tulee hyvin näkyvä, koko lähialuetta vahvasti määrittelevä laitos.

Paikka on rakenteellisesti ongelmallinen ja maisemallisesti katastrofaalinen. Pelkät paalutuskustannukset lasketaan kymmenissä miljoonissa euroissa. Se, että merkintä on maakuntakaavassa näin kiistanalaisessa paikassa ei edistä hanketta, vaan vesittää sitä.

Pidän myös hyvin kyseenalaisena, että merkintä sijoitettiin kaavaan ennen kuin varikkovaihtoehtoja arvioiva selvitys valmistui. Näin kaavamerkinnästä tuli mahdollisesti selvitystä ohjaava tekijä, vaikka marssijärjestyksen pitäisi olla päinvastainen.

Kunnilla on kaavoitusmonopoli ja minun on vaikea uskoa, että Espoo tai Kirkkonummi lähtisivät kaavoittamaan varikkoa näin ongelmalliseen paikkaan. Kirkkonummen osalta varikko määrittelisi jatkossa hyvin vahvasti jatkuvasti kasvavaa Masalan asuinaluetta. Espoon puolella ehdotettu sijainti liittyy puolestaan läheisesti kasvavaan Lasilaakson alueeseen.

En myöskään aidosti usko, etteikö pääkaupunkiseudulta löytyisi aluetta, johon varikko olisi mahdollista sijoittaa huomattavasti pienemmin ympäristövaikutuksin ja pienemmin kustannuksin. Ehdotettu varikkosijainti ei myöskään ota huomioon tulevia joukkoliikenteen kehitysnäkymiä.

Jotta voisimme tehdä oikean arvion – ympäristövaikutusarviointeineen – tulisi nyt esittää sijainnille lisää vaihtoehtoja. Sellaisia vaihtoehtoja, jotka katsovat pidemmälle tulevaisuuteen, eivät pelkästään muutaman vuoden päähän. Näistä vaihtoehdoista tulisi sitten käydä julkista keskustelua ennen kuin ne pitkän kaavaprosessin viime metreillä löytävät tiensä kaavakarttoihin.

Suomalaisen rakentamisen erikoisuus on pitkään ollut se, että uusia alueita sijoitetaan pelloille. Se on tuntunut helpolta, jopa kätevältä ratkaisulta. Se on kuitenkin laiskan mielen ratkaisu. Pelto ei ainoastaan ole tyhjä tila. Se ei ole joutomaata. Jokaiseen peltoon liittyy pitkä historia. Pelto on osa ekosysteemiä ja hiilen kiertokulkua. Se on olennainen osa maisemaamme. Isossa kuvassa jokainen pelto on myös pala omavaraisuuttamme. Niin tässäkin tapauksessa.

Kirkkonummen kunta on todennut, ymmärrettävistä syistä, ettei se pidä esitettyä varikkosijoitusta Luomaan hyväksyttynä.  Sen myötä kunta ottaisi vastatakseen varikkoalueen ongelmat, hyötyjen jäädessä hyvin vähäisiksi. Maisemallisesti ja teknisesti Mankin sijoitus on yhtä ongelmallinen. Varikko on tärkeä koko pääkaupunkiseudun lähiliikenteen kannalta, mutta maakuntakaavan mukainen sijainti ei ole hyvä ratkaisu.

Toivon, että maakuntavaltuusto päätöksessään ymmärtää tämän. Kiistanalainen kaavamerkintä Mankin ja Luoman rajalla ei edistä hanketta, vaan ajaa sen umpikujaan. Kaavamerkintä tulee siksi poistaa.

Oikotietä onneen ei ole

Kirkkonummen kunta on suurten taloudellisten haasteiden edessä. Viime vuosi oli monella tapaa kunnallisen lähihistorian heikoin. Muutokset verotilitysten jaksotuksissa iskivät Kirkkonummen kuntaan voimakkaasti. Erikoissairaanhoidon eli HUS:in kulujen kasvu iski myös kuntamme talouteen voimakkaasti ja yllättäen.

Koronakriisi on entisestään vaikeuttanut taloudellista tilannettamme. On selvä, että me kuntapäättäjät nyt joudumme tarttumaan varsin järeisiin aseisiin kuntamme talouden kallistuksen oikaisemiseksi. Tämä ei ole, eikä se saa olla, poliittisen harkinnan varassa oleva analyysi, vaan ehdoton fakta jonka kaikkien poliittisten ryhmien ja kuntalaisten tulisi sitoutua.

Kunnanhallitus päätti, että lomautuksiin ei koronkriisin johdosta lähdetä. Tarve tämän vuoden talouden oikaisemiseen ei kuitenkaan ole hävinnyt mihinkään. Joudumme uskoakseni palamaan tähän kysymykseen vielä lähiaikoina. Se on todella valitettavaa, mutta välttämätöntä, jotta kuntamme edellytykset toimia niin työnantajana kuin palveluntarjoajana säilyisi. On myös syytä tarkastella isoa kuvaa ja miettiä Kirkkonummen kokonaistilannetta pidemmällä aikaperspektiivillä.

Meidän on nyt analysoitava kunnan palvelurakennetta erityisen tarkkaan ja pohdittava, mitä kaikkea me voisimme tehdä toisin. Meidän on todellakin käännettävä jokainen kivi. Tiedän jo nyt, että johtopäätökset ja niitä seuraavat toimenpiteet eivät tule olemaan mukavia. Mutta ne ovat sitäkin välttämättömämpiä.

Kun analysoimme kuntatalouden virtoja, niin olemme tehokkaita monella mittarilla. Meidän palvelutuotantomme on varsin edullista. Meidän veropohjamme on hyvä. Valitettavasti kuitenkin iso osa meidän verovaroistamme siirtyy valtionosuuksien tasausjärjestelmän kautta muualle. Tämä on asia, johon meidän tulee yrittää puuttua valtakunnallisella tasolla. Kannan tästä koko ajan myös henkilökohtaista vastuuta.

Valtionosuuksien tasausjärjestelmän tarkastelu on erityisen tärkeää nyt, kun kuntia lähdetään tukemaan koronakriisin seurauksista selviämisessä. Silloin tulee nähdä, että nyt kärsivät ne kunnat, jotka ovat riippuvaisia nimenomaan verotuloista – kuten pääkaupunkiseutu ja Kirkkonummi – eivät ne, joiden kuntatalous rakentuu valtionosuuksien varaan.

Taloudellisesti haastavassa tilanteessa on aina riski, että syntyy eripuraa. Vaikeiden päätösten tekeminen on helppoja päätöksiä rankempaa. Itse haluan tässä nyt voimakkaasti vedota kaikkiin poliittisiin ryhmiin: meillä on edessämme savotta, joka vaatii yhteisen näkemyksen löytämistä pohjautuen jaettuun yhteiseen ja mahdollisimman objektiiviseen analyysiin. Nyt ei ole poliittisten irtopisteiden keräämisen aika. Meidän on jokaisen päättäjän henkilökohtaisella tasolla osoitettava hyvää yhdessä tekemisen henkeä.  Toivon, että pystymme kriisissä osoittamaan, että olemme enemmän kuin osiemme summa. Että olemme poikkeuksellisen kyvykkäitä tarkastelemaan kuntamme kokonaisetua.

Kirkkonummen strategiset kilpailuvaltit eivät ole hävinneet mihinkään. Sijaintimme on loistava. Meillä on hyvin koulutettuja ihmisiä. Meillä on kaunis luonto ympärillämme ja kunnan läpi kulkee niin junarata kuin moottoritiekin. Kunnassa työskentelee osaava ja motivoitunut henkilöstö. Näistä lähtökohdista on hyvä ponnistaa, mutta tarvitaan runsaasti yhteisiä ponnisteluja, rakentavaa yhteistyötä, luovia ratkaisuja ja tsemppihenkeä. Näiden merkitystä ei saisi nyt unohtaa hetkeksikään. Tämä koskee niin yrityksiä kuin kuntaamme. On etsittävä uudenlaisia kumppanuuksia ja uudenlaisia toimintatapoja. On uskottava siihen, että yhdessä olemme vahvoja.

 

Kirjoitus Kirkkonummen Sanomissa 10.5.2020.