Tiivistelmä Anders Adlercreutzin kansalaiskyselyn vastauksista

KTT Annamari Huovinen  / Mediakollektiivi

5.3.2021

Tiivistelmä Anders Adlercreutzin kansalaiskyselystä

Anders Adlercreutz (AA) toteutti alkuvuodesta 2021 sosiaalisen median kanavillaan kansalaiskyselyn. Olen pyynnöstä analysoinut kyselyn avovastaukset ja koostanut niistä tämän tiivistelmän. Analysoin vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

  • Kysymys 8. Mitä asioita minun pitäisi mielestäsi edistää aktiivisemmin? (74 ruotsinkielistä ja 238 suomenkielistä vastaajaa)
  • Kysymys 11. Millaisena koet RKP:n politiikan ja millaisia terveisiä haluaisit lähettää minulle tai muille RKP:n poliitikoille? (127 ruotsinkielistä ja 362 suomenkielistä vastaajaa)

Vastausten perusteella AA on profiloitunut vahvimmin ympäristöpoliitikoksi, tasa-arvon edistäjäksi ja yrittäjyyden tukijaksi, ja näitä teemoja häneltä toivotaan jatkossakin. Vastaajien toiveet ovat yllättävän samansuuntaisia, mikä kertoo siitä, että AA:n valitsema linja on ollut johdonmukainen ja toimiva.

Ilmasto- ja energiakysymyksissä AA:n koulutus ja työtausta on resurssi, jota voi vastausten perusteella hyödyntää aiempaakin enemmän. Myös yrittäjyyden tukemisessa olisi suomalaisella poliittisella kentällä tilaa uudenlaisille kannanotoille. On tärkeää käyttää aina yleisesti ymmärrettävää kieltä puhuttaessa esimerkiksi tekniikasta tai taloudesta. Tiedeperustaisuutta kannattaa korostaa viestinnässä, mutta kansankielisesti.

AA:lla on RKP:n näkyvänä edustajana mahdollisuus tuoda esiin RKP:tä vaihtoehtona nykyistä paljon laajemmallekin yleisölle. RKP voi laajentua vain suomenkieliseen kannattajakuntaan, ja moni vastaaja toivoi, että ruotsin kielellä olisi politiikassa pienempi rooli – toki kielen aseman turvaamista pidettiin silti tärkeänä.

Tärkeimmät toiveet vastaajilta AA:lle olivat:

  • Yrittäjien asia voimakkaammin esiin
  • Pidä ympäristö ja tasa-arvo edelleen ykkösteemoina
  • Ristiriita: Kovempi talouslinja mutta hyvinvointiyhteiskunnan palvelut turvattava

AA:n profiilin lisäksi koostin vastausten perusteella RKP:sta seuraavat tulokset:

Ominaisuudet, joilla RKP:ta vastaajat eniten kuvailivat:

  • Oikeistolainen talouspuolue
  • Sivistys, suvaitsevaisuus, liberaalius; puolueeseen luotetaan enemmän kuin muihin
  • Perinteiden painolasti: voimakas ruotsin kieleen keskittyminen nähdään kielteisenä

Tärkeimmät toiveet vastaajilta puolueelle:

  • Suunta kohti arvoliberaalia, aidosti kaksikielistä yleispuoluetta
  • Säilyttäkää talouspoliittinen linjanne
  • Ympäristö- ja eläinoikeusteemat tärkeämmiksi

Aineiston perusteella ehdotan seuraavia teemoja huomioitavaksi puolueen työssä tulevaisuudessa:

  • Puolueen linja vaatii kirkastamista: kannattaisi valita muutama tärkein teema ja viestiä niistä tehokkaasti ja selkeästi. Moni vastaaja toivoo lisää rohkeutta kannanottoihin.
  • Avoin ote suomen kieleen on elämän ja kuoleman kysymys. Näyttäkää tekojen kautta, että olette koko Suomen asialla, myös niiden, jotka eivät pysty kaksikielisyyteen.
  • Koronan jälkeen ilmasto nousee yhä tärkeämmäksi teemaksi. Pitäkää ilmastoajattelu viestinnässä mukana jatkuvasti. Kestävä talous yhdistää ilmasto- ja talousteemat RKP:n linjan mukaisesti.
  • On huomionarvoista ja positiivista, että kehitysehdotukset puolueen suuntaan ovat varsin samansuuntaisia: aidosti liberaali ote, kielikysymys pois keskiöstä, lisää rohkeutta kannanottoihin ja turkistarhaus pois agendalta.

Tasa-arvo ja inhimillinen politiikka nousevat vahvasti esiin aineistossa. Tasa-arvon katsotaan vastausten perusteella sopivan RKP:n linjaan ja siihen ollaan tyytyväisiä. Myös perinteiset liberaalikonservatiivit arvostavat sivistystä ja suvaitsevaisuutta, joihin tasa-arvoasiat lukeutuvat.

Vaikutelmani mukaan puolueessa on tahtoa nostaa tasa-arvoasioita entistäkin voimakkaammin esiin, ja voimakas positio ruotsinkielisen vähemmistön puolueena toki sitä tukee – vähemmistöjen on helppo liittyä yhteen ja kannattaa toisiaan. Puolueen vanhahtava imago tosin vastausten perusteella osin häiritsee modernin tasa-arvoajattelun sanomaa. Moni vastaaja yhdisti tasa-arvon ja ympäristöpolitiikan, joka nouseekin voimakkaana toiveena esiin aineistossa. Myös turkistarhausta kommentoitiin kovin sanoin. Näiden lisäksi mielenterveysasiat nousivat erityisesti esille ja etenkin nuorista ollaan huolissaan. Heidät kannattaa huomioida tulevaisuudessa.

Moni vastaajista oli huolissaan kiristyneestä yhteiskunnallisesta ilmapiiristä ja politiikan kielestä. RKP:tä pidettiin sovittelevana ja sivistyneenä vaihtoehtona, jolle olisi tilausta yhteiskuntaa eheyttävänä toimijana, kunhan puolue ottaisi rohkeammin kantaa. RKP näyttäytyi aineistossa selvästi maltillisena vaihtoehtona yhä äänekkäämmälle populistiselle äärioikeistolle.

 

Ge barn tid att välja och utrymme att ändra sig

Under min högstadie- och gymnasietid var min biologi- och geografilärare Heikkinen någon som man med fog kunde kalla ett original. Och det här i positiv bemärkelse, jag minns honom med värme.

Han var dock ingen vän av grundskolan. Det mesta var bättre förr. Han tyckte att grundskolan var för lika för alla, vi var ”grundskolemaskiner” som han kallade oss.

Men det här har också varit det bästa med vår skola. Jämlikheten, en jämngod likadan skola för alla. En skola som ger jämna färdigheter åt de flesta och på basen av vilka man sedan kan, om inte välja och vraka, så åtminstone på rätt lika grunder söka in till en utbildning efter andra stadiet.

Men bit för bit naggas jämlikheten i kanterna. Man specialiserar sig lite tidigare. Man väljer linjer, funderar på vad man vill skriva i studentexamen och framförallt vad man kanske vill studera i ett senare skede.

Plötsligt är vi i en situation där alla inte har samma förutsättningar att söka in till en högskola efter student- eller yrkesexamen utan kanske hämmas av ett beslut de i tiderna fattade som 15-åring.

När vi dessutom kombinerar ett tidigt val av inriktning med de så kallade förstagångskvoterna som infördes ett halvt decennium sedan har vi plötsligt smugit in en mekanism i vår grundskola som är främmande för hela skolans grundprincip.

Man tvingas fatta avgörande val i ett tidigt skede eftersom speciellt studentskrivningarnas betydelse har ökat märkbart. Inträde i högskolan hänger på de val man gjort i slutet av 9:an och det gäller dessutom att välja rätt, eftersom förstagångskvoten dessutom gör att byte av bana i ett senare skede är svårt.

Om det är nånting vi lärt oss av det föränderliga arbetslivet de senaste åren, är det att ingen av oss kan förlita oss på att den bana vi väljer som ung bär livet ut. Världen förändras i en snabb takt och många arbetsuppgifter som finns idag är med säkerhet försvunna imorgon.

Då ska skolan bygga på att lära ut en bred kompetens och en förmåga till flexibilitet, självkännedom och förmåga att lära sig. Den nya läroplanen betonar just dessa saker.

Men om vi samtidigt glömmer att barn är barn och att det tar tid att hitta sig själv, och om vi samtidigt tvingar ungdomar att forcera fram beslut i ett alltför tidigt skede både syr och sprättar vi samtidigt.

Om olika studieinriktningar kräver speciella kompetenser – vilket de säkert gör – är det bättre att testa dem med inträdesprov. Tvinga inte barn att välja för tidigt. Överbetona inte studentexamen och de val man gör där och slopa för allt i världen det misslyckade försöket med förstagångskvoterna. För oss lite närmare den jämlika skola som min lärare Heikkinen fasade för, men som trots allt fungerat rätt bra.

 

Kolumn i tidningen Läraren (mars 2021)

Tal i diskussionen om förskjutningen av valet

Politiikassa voi joko rakentaa tai hajoittaa. 

Voi joko rakentaa luottamusta tai epäluottamusta. 

Voi joko olla johdonmukainen, tai kääntyä tuulen mukana. 

Arvoisa puhemies. 

Kun päätös vaalien siirtämisestä syntyi 8 puolueen yhteisenä päätöksenä, Perussuomalaisten riveistä lähdettiin heti viljelemään salaliittoteorioita. Asiasta oli sovittu. Vaaleja ei yritettykään pitää. Kaikki oli pelkkää peliä. 

Suomalaisen yhteiskunnan vahvin pääoma on luottamus. Ja se on perustunut siihen, että emme puhu mitä sylki suuhun tuo. Että pysymme totuudessa. Että emme levitä salaliittoteorioita vain siksi, että siitä saa somessa peukkuja. 

Tämä luottamus ei nimittäin ole itsestäänselvyys. On ollut aika, jolloin sitä ei ole ollut. Ja ne ajat eivät ole olleet helppoja, riemukkaita, ne eivät olleet menestyksen aikoja kenellekään. Vaan vaikeita kaikille. 

Siihen ei ole syytä palata. Luottamusta ei pidä hajoittaa. 

Mikä on demokratiassa tärkeää? 

Onko se sitä, että pysymme tiukasti suunnitelmassa, silloinkin kun huoli siitä, että siitä voi koitua vahinkoa ihmisille ja demokratian toteutumiselle?

Vai onko se sitä, että pyrimme yhteisesti sopimaan tavoista, joilla voimme varmistua siitä, että demokratia toteutuisi mahdollisimman hyvin?

Ajattelen että se on se jälkimmäinen. Uskon,  että valtaosa suomalaisista yhtyy tähän. 

Vastuulliseen politiikkaan kuuluu johdonmukaisuus. Poliittiseen peliin se ei välttämättä kuulu. 

Perussuomalaiset olivat sitä mieltä, että vaalit ovat turvalliset. Että ne tulisi järjestää, vaikka terveysviranomaiset olivat toista mieltä. 

Kunnes olivatkin sitä mieltä, että että oli jätetty tekemättä asioita, jotta ne olisivat turvalliset. Toki kertomatta mitä olisi pitänyt tehdä – samalla myöntäen, että ensimmäinen kanta, se että vaalit ovat turvalliset, oli poliittista peliä. 

Perustuslakivaliokunnasda – joka tässä on mietintövaliokunta – he yhtyivät yhteiseen kantaan. 

Mutta täällä salissa he eivät enää yhdykään. Tuoden tänne myös esityksen, jota he eivät esittäneet valiokunnassa, koska tietävät, että se olisi suoraan ammuttu asiantuntijoiden suulla alas. 

Tämä ei ole johdonmukaisuutta. Se on poliittista peliä, lyhyttä peliä pikavoittojen toivossa. 

Tosiasia on se, että jos ottaa terveysviranomaisten kannan todesta, niin mikään toimi ei olisi riittänyt, Totta on myös se, että paljon oli tehty. Ainut työkalupakkiin jäänyt asia, ennakkoäänestyksen pidentäminen, ja sillä olisi ainoastaan ollut marginaalinen merkitys. Se ei olisi missään nimessä vaikuttanut tähän tilanteeseen. 

Demokratiaa tulee puolustaa. Sitä tässä nyt tehdään. Kukaan ei tiedä mikä tilanne tulee olemaan kesäkuun alussa. On kuitenkin syytä uskoa, että tilanne silloin on huomattavasti parempi. 

Koko eduskunnan tulee tukea oikeusministeri Henrikssonia tässä työssä. Työssä, jota hän on hoitanut hyvin, työssä demokratian toteutumisen puolesta.

Politik skall basera sig på konsekvens och ansvar  

På en vilja att bygga, och att inte riva. 

Anna-Maja Henriksson har föredömligt jobbat för att demokratin skall fullbordas. Hon förtjänar hela riksdagens stöd i detta arbete. 

Puhe eduskunnan keskustelussa välikysymyksestä Suomen osallistumisesta EU:n elpymispakettiin 16.2.2021

Ärade talman,

Käsittelemme välikysymystä, jonka viimeinen lauseke puhuu kansanäänestyksestä EU:sta. Kansanäänestyksestä EU:sta.

EU:sta, jonka jäsenyys tuo kaiken kaikkiaan Suomelle huomattavaa taloudellista hyötyä, arviolta 4-6 prosenttia bkt:sta, eli joka vuosi 10-15 miljardia. Joka vuosi.

Moni allekirjoittaneiden puolueiden riveistä on tässä vuosien mittaan innokkaasti peukuttanut Brexitiä. Brexit, joka jo ennen astumistaan voimaan oli aiheuttanut UK:n taloudelle 50 vuoden jäsenmaksuja vastaavan menetyksen.

Brexit, joka osin aiheutti sen, että UK:n vienti on tippunut 68 prosenttia viime alkuvuodesta. 68 prosenttia.

Onko meillä siihen varaa? Lähtisikö Suomi silloin nousuun?

Mikä Suomi se olisi, joka silloin tulisi takaisin?

Varmaa lienee se, että se ei ole se Suomi, johon rakennetaan miljardiluokan biotuotetehtaita.

Arvoisa puhemies,

EU perustuu tiettyyn solidaarisuuteen. Siihen, että uskomme ajatukseen siitä, että yhdessä olemme enemmän, että on ihan eri asia neuvotella Venäjän tai Kiinan kanssa maailman isoimpana talousalueena kuin jos Suomi Connecticutin kokoisena taloutena sitä tekisi.

Jos me haluamme kokoa ja vaikutusvaltaa, silloin pitää välillä myös pistää itsensä likoon kokonaisuuden eteen. Koska se on meidän etumme. Siitäkin tässä on kysymys. EU ei ole pelkkä kirjanpitoharjoitus.

Elpymisrahasto tarkoittaa, että Suomen vastuut kasvavat tavalla, joka voi tarkoittaa, että Suomen jäsenmaksut hieman nousevat. Voi myös olla, että maksu hoituu pääasiassa hiilitullin tai digiveron kautta. Silloin meidän nettotaakka pienenee.

Arvoisa puhemies,

Mikä on vaihtoehto? Sitä on usein hankala kysyä oppositiolta, usein myös turha. Tai kuten viime viikolla opposition suunnasta todettiin: tämä on politiikkaa.

Mutta jos kuitenkin sen tekisimme:

Jättäytyminen yksin pois heikentäisi Suomen mahdollisuuksia saada omille näkemyksilleen tukea. Silläkin on odottamattomat seuraukset. On varma, että se heikentäisi kykyämme vaikuttaa EU:n kehitykseen. On todennäköistä, että se heikentäisi todennäköisyyttä saada apua silloin kun me sitä tarvitsemme.

Ja jos koko paketti kaatuisi, sillä olisi odottamattomat vaikutukset koko Euroopan talouteen ja tulevaisuuteen.

Joku ehkä saisi pari prosenttia lisää kunnallisvaalikannatusta, mutta riskit olisivat todella isot. Ehkä Kokkolassa muutaman paikan lisää, ehkä Kauhavallakin, mutta hinta olisi kova.

Tämä rahasto ei ole ideaalinen. En ole kuullut kenenkään tämän hallituksen rivistä ylistäneen sitä. Mutta se on huomattavasti parempi kuin se oli. Se on huomattavasti parempi kuin todennäköiset vaihtoehdot. Neuvottelutulosta on aina helppo kritisoida. Varsinkin jos itse ei ollut paikalla.

Arvoisa puhemies,

Hallituksen pitää kuitenkin johtaa. Hallituksen pitää kantaa vastuuta. Siksi hallitus ei voi toimia kuten oppositio. Siksi hallitus, jossa perussuomalaiset istuivat, auttoi Kreikkaa ja sen kautta Saksan pankkeja, koska pitää ajatella nenäänsä pidemmälle. Ja siksi tämä paketti tulee hyväksyä.

Suomen saanto on pienentynyt. Välikysymyksessä Suomen nettomaksuasema on kritiikin kohteena. Kuitenkin eduskunnassa perussuomalaiset penäsivät muutoksia, joiden myötä se olisi pienentynyt vielä entisestään. Arvoisa puhemies, oppositiolta ei pidä vaatia johdonmukaisuutta. Mutta joku raja kuitenkin.

Arvoisa puhemies,

Onneksi hallitus ei siihen peliin lähtenyt.

Tässä on vaadittu takuita siitä, että tämä on ainutkertainen asia. Se on älyllisesti epärehellinen vaatimus. Kukaan tässä salissa ei voi olla varma siitä, että me emme kohtaa toista kriisiä. Ehkä se on pandemia kymmenen vuoden kuluttua. Luonnonkatastrofi 50 vuoden kuluttua. Kuka pystyy lupaamaan, että sellaista ei tule, että tarvetta vastaaville toimille ei tulevaisuudessa ole?

Ei kukaan. Sekin on rehellistä myöntää.

Meidän saantomme tullee vielä muuttumaan. Ja koska tämänkin vuoden talousluvut vaikuttavat saannon suuruuteen, pitää jopa toivoa, että se tästä vielä pienenisi. Koska se tarkoittaa, että meillä menee hyvin.

Oleellista on se, mitä me saannollamme teemme. Se saanto tulee käyttää viisaasti hankkeisiin, jotka oikeasti parantavat meidän kilpailukykyämme pitkällä tähtäimellä. Muistaen, että tästä ei tule tehdä harmaata mattoa, joka levitetään koko maan yli, vaan harkiten tehtyjen, koko maan etua palvelevien hankkeiden vauhdittaja, pitkän tähtäimen koko EU:n kilpailukykyä rakentava mekanismi.

Tal på SFP:s partifullmäktige 13.2.2021

Bästa partifullmäktige, hyvä puoluevaltuusto,

Att säga att tiden går snabbt när man har roligt är väl att gå med lite fel vinkling. Men visst har tiden gått snabbt krisen till trots.

Vi står snart inför halvtidsrian, vi har två år bakom oss, och två år framför oss inför nästa riksdagsval.

Trots att det i regel alltid är bättre att titta framåt är det skäl att lite gå igenom vad vi har gjort så här långt.

Alla barn har igen rätt till småbarnsfostran vare sig deras föräldrar har arbete eller inte. Det är en stor jämlikhetsgärning.

Från och med i höst införs läroplikt på andra stadiet. Och det är en logisk åtgärd. Eftersom vi vill att alla avlägger en andra stadiets utbildning är det självklart att läroplikten också skall gälla andra stadiet.

Det här tycker inte bara de flesta lärare, utan också de flesta nationalekonomer.

Vi har stärkt både skolors och högskolors finansiering. Anslagen för forskning och utveckling har ökat.

Vi har satt fart på energiomställningen genom att sänka industrins elskatt till EU:s miniminivå. Det är ett stort steg framåt för vår industri. Till en följda av det investeras det runtomkring i landet – det planeras till exempel en miljardinvestering i min hemkommun.

Trafikens övergång till fossilfrihet har påskyndats. Om du idag skaffar en tjänstebil lönar det sig att välja en elbil, tack vare den skatteändring som infördes vid årsskiftet. Samtidigt har anslagen för vägnätets basunderhåll ökat märkbart.

Helsingin Sanomien tekemän vertailun mukaan tämä hallitus on jo tehnyt päätöksiä työllisyystoimista, jotka ylittävät Sipilän hallituksen tekemät toimenpiteet laajuudessaan.

Mitä Kokoomus sitten sanookaan. Tai KD. Tai, ennen kaikkea, Perussuomalaiset.

Vi har ökat anslagen för polisen och för rättsväsendet.

Vi har höjt flyktingkvoten och för några dagar sedan hade vi remissdebatt i riksdagen om Anna-Majas proposition som kraftigt förbättrar rättsskyddet för asylsökande.

Rättsstaten har stärkts inte bara hos oss utan också i Europa. Finland har igen en aktiv EU-politik.

Och samtidigt, samtidigt som alla dessa reformer har gjorts, så har coronakrisen i Finland hanterats bättre än i de flesta länder. Det ser ut som om de direkta ekonomiska följderna av coronan i Finland skulle landa på en siffra som är bland de minsta, om inte den minsta, i Europa.

När vi i mars i finansutskottet diskuterade krisen som svepte över oss talades det om en ekonomisk nedgång som skrevs med två siffror. Idag torde nedgången under förra året stanna vid 3 procent. Underskottet för förra året justeras neråt som bäst.

Det här är ett bra betyg. Och det är ett bra betyg att gå in i kommunalvalet med. Det skall ni alla veta.

Samtidigt som vi har ett betyg att visa på, konkreta saker som åstadkommits, så verkar oppositionen totalt borttappad.

Me voimme käydä vaaliin todistuksemme pohjalta. Meillä on viitata konkreettisiin toimiin puheidemme tueksi. Oppositiosta ei voi sanoa samaa.

KD:sta on yhä enenevässä määrin tullut perussuomalaisten tukipuolue.

Ja Kokoomus on puolestaan jakaantunut kahteen eri leiriin. Kun osa kokoomuksen eduskuntaryhmästä äänestää sen puolesta, että Suomessa liki kaikki kotouttamistoimet lopetetaan, niin silloin ei voi enää kaikilta osin puhua maltillisista oikeistopuolueista.

Perussuomalaiset ovat taas ihan oma tapauksensa.

Hyvä puoluevaltuusto,

Viime viikolla keskustelimme EU:n elpymispaketista eduskunnassa. Oppositio kritisoi siinä muun muassa sitä, että Suomen niin sanottu saanto oli pienentynyt. Samaan aikaan oppositio nimenomaan vaati eduskuntakäsittelyssä muutoksia avustuskriteereihin – muutoksia, jotka olisivat nimenomaan pienentäneet saantoa.

Nyt tämän lisäksi esitettiin välikysymys, jonka viimeisessä kappaleessa vaaditaan kansanäänestystä EU:n kuulumisesta. Tämän vaatimuksen allekirjoittivat sekä perussuomalaiset että KD. Joten ei, oppositiolla ei ole vastauksia tämän päivän haasteisiin.

Men, bästa partifullmäktige: vi har både bevis på att vi kan prestera, och en vision för vad som ännu behöver göras.

Under våren vi har framför oss skall social- och hälsovårdsreformen behandlas i riksdagen. Det är ett enormt stort paket. Det är inte en perfekt reform, men den behövs och den är mycket bättre än alternativet – det som föreslogs förra perioden.

I riksdagen kommer Bimba att ha det tufft i Social- och hälsovårdsutskottet. Men alla kommer att få sin beskärda del – Anders, Mikko, Sandra, Mats, Jocke, Eva och jag.

Och jag hoppas innerligt, att det i sin tur betyder att Sote-ministergruppen håller lite färre möten. Thomas har verkligen fått slita.

På våren har vi halvtidsria. Då skall vi också göra upp riktlinjer för hur den offentliga ekonomin skall fås i balans. Det är inte en liten utmaning, men den är absolut nödvändig med tanke på vägen ut ur krisen. Finland är en del av Norden, men vår ekonomi måste också fås att likna de övriga nordiska ländernas ekonomi.

Det betyder sysselsättningsåtgärder för ungefär 50 000 nya arbetsplatser. Det är en enormt utmanande uppgift men en helt nödvändig sådan. Riksdagsgruppen utesluter inga åtgärder, för alternativet, en låg sysselsättningsgrad, är inte ett alternativ.

Så det finns en hel del att göra. Men också ett utmanande arbete är lätt när man kan lita på varandra. När man delar samma bild av världen. När man delar samma värdegrund.

För vi vet vad vi står för.

Att ta ansvar för sin nästa kan också betyda att ta ansvar för någon längre bort. Att se om sitt hus betyder att man också måste se om sin by.

Det är inte värt att ha en butik om man inte har några kunder.

Att tänka sig att vi i denna värld skulle kunna välja bort globalt ansvar, ansvar för miljön. En politik som baserar sig på en respekt för rättsstat och de mänskliga rättigheterna är inte ett val vi har. De är inte skiljelinjer som vi ser att kan finnas i denna värld och i detta land.

Det här är universella värderingar som styr och som skall styra Finlands politik, oberoende av hur regeringen är uppbyggd. De är värderingar som styr Sfp:s politik. Och det är värderingar som styr riksdagsgruppens arbete.

Ajatus siitä, että voisimme harjoittaa politiikkaa, joka ei perustu oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien kunnioittamiselle, on mahdoton.

Som jag sade i inledningsdebatten när årets riksmöte öppnades förra veckan:

Det är inte vänster eller höger, utan framåt.

Ett fungerande hushållsavdrag är förutsägbart och förståeligt

Hushållsavdraget dyker med jämna mellanrum upp i den politiska debatten. I riksdagen har regeringens beslut att justera avdragsbeloppet och avdragsprocenten nedåt väckt diskussion. I oppositionens årligen återkommande skuggbudgetar har avdraget också setts som en nästan outsinlig källa till inkomster – i Samlingspartiets skuggbudget bedömde man år 2019 att en satsning på 7 miljoner kunde inbringa en inbesparing på 330 miljoner.

Sanningen torde vara lite mer nyanserad än så. Förra veckan kom VATT och PT ut med en rapport som, i enlighet med sin rubrik, hävdar att hushållsavdraget inte ökar på sysselsättningen och inte heller stävjar den grå ekonomin.

Detta påstående väckte en hel del diskussion och stötte på en hel del mothugg, också från mig.

Vad kan man då säga om avdragets vara eller inte vara? På basen av rapporten kan man inte entydigt dra de slutsatser man drar, av flera skäl.

I rapporten väljer man ut två åtgärder – införandet av det så kallade RUT-avdraget i Sverige år 2007 och ökningen av avdragssumman i Finland år 2009. Effekten av dessa händelser analyseras under några års tid. Men vad annat hände dessa år? Vi hade en global enorm finanskris som gör att man rimligtvis inte kan utgå ifrån att konsumentbeteendet följde normala spelregler. Man jämför husrenoveringstjänster som omfattas av avdraget med bilreparationstjänster, två tjänster som rimligtvis upphandlas på helt olika grunder. Man analyserar volymen husstädningstjänster från ett material ur vilket volymen svårligen kan analyseras – den totala mängden städtjänster. Man lämnar en stor del av avdragets användare utanför undersökningen – den äldre befolkningen – och låter bli att intervjua tjänsteproducenterna.

Med bland annat detta i beaktande kan man ifrågasätta slutledningen. Men inte till alla delar.

Man kan dra den slutsatsen, att små ändringar i avdragsbelopp eller avdragsprocent inte har en speciellt stor betydelse. Man kan också ifrågasätta nettoeffekten av avdraget på den offentliga ekonomin.

Men samtidigt: Köpbeslut styrs av priset. Också när det gäller tjänster. Med det i beaktande är det svårt att tro att inte ett lägre pris skulle ha en positiv effekt också på användning och efterfrågan.

Hushållsavdraget kritiseras för att det främst används av människor i de högre inkomstklasserna. Så är det i regel med skatteavdrag. Avdrag gagnar i regel dem som betalar mera skatt. Men samtidigt är det värt att notera att medianinkomsten för dem som använder sig av avdraget är ca 3000 € i månaden. Med en månadsinkomst på 3000 € är man rimligtvis inte en höginkomsttagare.

När man analyserar skattepolitiken kan fokus rimligtvis inte enbart ligga på olika mekanismers inverkan på inkomstfördelningen. Man skall inte heller glömma att nyttan av avdraget inte enbart tillfaller dem som genom det har en lägre skattesats, utan även dem som via avdraget får betalt för sitt arbete.

Jag påstår också, att hushållsavdraget har övriga positiva effekter. Om man genom avdraget kan anställa hjälp, om man genom avdraget får vård eller mera tid för familjen bidrar det också till ökat välmående.

Hushållsavdraget är knappast en betydande sysselsättningsåtgärd. Men den kan försvaras av andra skäl. Viktigare än små justeringar uppåt eller neråt vore ändå att skapa konsekvens och förutsägbarhet. Sedan avdraget infördes 2001 har det justerats nio gånger. Nästan vart annat år. Då är det inte underligt att det väcker frågor. Man skall inte behöva surfa omkring på skattmasens nätsida för att veta hurdant avdraget är detta år.

Nej, avdraget skall vara lätt att förstå, lätt att använda och förutsägbart. Bara då används det mycket. Bara så kan vi öka dess användning till en större del av befolkningen och den vägen bidra till förhoppningsvis ökad sysselsättning och välmående – får både yngre och äldre medborgare.

Ryhmäpuheenvuoro valtiopäivien avauskeskustelussa 9.2.2021

Ärade talman, arvoisa puhemies,

Trivialisointi ja karrikointi on helppoa, samoin ihmisten ja ihmisryhmien lokeroiminen. Ummistamme silmämme ja vetoamme ennakkoluuloihin ja ennakkokäsityksiin. Se on tuttua meille kaikille politiikantekijöille. Ja vaikka tiedämme liiankin hyvin, mihin se johtaa, emme aina pysty vastustamaan kiusausta. Mutta silmien ummistaminen tosiasioilta eli todellisuudelta ei vie eteenpäin. Se johtaa epäolennaisiin ja toisarvoisiin toimenpiteisiin todellisten ja konkreettisten sijaan.

När vi inleder arbetet i år är det bra att se var vi står. Att se fakta. Vad vi har gjort och vad vi har framför oss. Inte vad vi tror, vad vi befarar, utan vad vi vet. Inför coronakrisen hade vi inget facit. Alla länder stod inför en helt ny uppgift. Också vi, också denna regering och riksdag.

Vi har inte i dag ett slutbetyg att ta till. Men vi kan avlägga en mellanrapport. Finland kan i dag skatta sig lycklig för att vara ett av de länder som kommer ut ur krisen med minst blessyrer. Vi har klarat oss bra enligt alla mätare — både de epidemiologiska och de ekonomiska. Vår sjukvård har prövats, men hållits igång. Vår ekonomi har gungat, men klarat sig.

Arvoisa puhemies,

Viime vuonna tehtiin jo konkreettisia rakenteellisia uudistuksia, joiden tulokset näkyvät tänä vuonna.

Se, että jokaisella lapsella taas on subjektiivinen oikeus täyspäiväiseen varhaiskasvatukseen, on iso tasa-arvokysymys. Se hyödyttää kaikkia.

Oppivelvollisuuden pidentäminen on merkittävä uudistus. Se on rakenteellinen koulutusuudistus, jota sekä opettajat että ekonomistit kannattavat — jo se itsessään on harvinaista. Se on satsaus nuoriin.

Syksyllä päätettiin monista konkreettisista työllisyyttä parantavista toimenpiteistä, jotka pysyvällä tavalla vievät työmarkkinoiden tasapainoa myönteiseen suuntaan. Eläkeputki lakkautetaan ja samalla yli 55-vuotiaita kannustetaan ja tuetaan aktiivisuuteen työmarkkinoilla ja jaksamiseen työelämässä.

Jo nyt tämä hallitus — epidemiologisesta ja taloudellisesta kriisistä huolimatta — on tehnyt yhtä merkittäviä toimenpiteitä työllisyyden parantamiseksi kuin edellinen hallitus koko hallituskautensa aikana. Edellisen hallituksen aloittamaa työtä on jatkettu.

Ärade talman,

Också regeringens halvtidsgranskning i april kommer att ha fokus på åtgärder som höjer sysselsättningsgraden. SFP och svenska riksdagsgruppen vill se lokala avtal. Vi vill se en utvidgning av hushållsavdraget. Vi vill förbättra sysselsättningstjänsterna och se över det inkomstrelaterade arbetslöshetsunderstödet.

I en situation där den internationella konjunkturen är svår att förutspå är det väsentligt att vi själva gör allt vad vi kan för att säkerställa en dynamisk och konkurrenskraftig ekonomi.

Coronakrisen resulterade förra året i ett rekordstort underskott. Men det verkar bli mindre än befarat. Att det har krympt något är bra, eftersom det betyder att vi snabbare kan nå en balans i den offentliga ekonomin. Under våren måste den vägkarta som åtgärdar hållbarhetsunderskottet uppdateras och konkretiseras.

I sinom tid — inte nu — behövs också förnuftiga, välavvägda anpassningsåtgärder.

Ärade talman,

Det är viktigt att vi 2021 ser vår roll i Norden, men också vår roll i Europa.

Arvoisa puhemies,

Suomesta tuli vuodenvaihteessa Pohjoismaiden ministerineuvoston puheenjohtajamaa.

Koronaepidemia ja sen myötä tehdyt rajoitukset eivät saa sokaista meitä pohjoismaiselta yhteistyöltä. Päinvastoin Suomen puheenjohtajuuskaudella meidän tulee elävöittää pohjoismaisten naapureidemme välisiä suhteita. Meidän tulee vahvistaa maailman parasta yhteisöä ja maailman vahvinta aluebrändiä. Koronasta huolimatta, ja erityisesti tämän mullistavan pandemian jälkeen, on yhtä tärkeää kuin ennenkin, että ihmiset ja yritykset voivat toimia vapaasti Pohjoismaissa ja että me yhdessä samanmielisten naapureidemme kanssa pyrimme vastaamaan yhteisiin haasteisiimme.

Arvoisa puhemies,

Aloitin puhumalla yksinkertaistuksista, joita usein teemme poliittisessa retoriikassa. Sellainen ajatus, että me nykymaailmassa voisimme valita olla kantamatta globaalia vastuuta tai vastuuta ympäristöstä, on täysin vieras RKP:lle. Ajatus siitä, että voisimme harjoittaa politiikkaa, joka ei perustu oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien kunnioittamiselle, on mahdoton.

Nämä ovat universaaleja arvoja, jotka ohjaavat ja joiden tulee ohjata Suomen politiikkaa hallituksen kokoonpanosta riippumatta.

Arvoisa puhemies, ärade talman, ne eivät vie vasemmalle tai oikealle, ne vievät eteenpäin.

Den utvidgade läroplikten är ingen liten sak

I all tysthet godkändes den största skolreformen sedan grundskolan strax före jul. Medan den politiska diskussionen än en gång kretsade kring al-Hol och Haavisto bestämde riksdagen att det andra stadiet stegvis blir obligatoriskt från och med nästa höst. Det är inte en liten sak.

Det är ett stort steg som egentligen känns helt självklart: vi vet, att sysselsättningsgraden för dem som inte studerar vidare efter grundskolan är ca 40 procent, medan en utbildning från andra stadiet höjer den till över 70 procent.

Och eftersom vi vet detta, är det bara naturligt: om vi vill att alla går andra stadiet, om vi ser det som helt avgörande för våra barns framtid – då skall det rimligtvis också vara ett obligatorium. En åldersgräns på 15 år kan ses som lika naturlig eller självklar – eller konstgjord – som en åldersgräns på 12. Men en gräns vid 18 års ålder går att motivera.

Vad betyder det då? Hen som kanske har det svårt vid 14 års ålder måste flytta sin horisont. Det räcker inte att räkna dagar till 9:ans slut utan man måste tänka längre. Det gör för all del inte utmaningarna mindre. Det ger inte extra stöd och hjälp. Men perspektivet har också betydelse.

Till sin natur är det en rätt mekanisk reform. Man flyttar mållinjen. Men man måste också hjälpa löparna på vägen. Och här finns det en källa till oro, inte bara bland oss politiker utan också i lärarkåren.

De offentliga finanserna är i viss mån ett nollsummespel. Det man ger med ena handen måste man ofta ta med den andra.

Man har med goda skäl därför varit orolig för att elevvården som redan idag ofta är underresurserad skall lida. Och i synnerhet i de finlandssvenska skolorna är det ett praktiskt, konkret problem: vi har en stor brist på utbildade studiehandledare.

Och om stödfunktionerna inte finns, om de som behöver stöd för att hitta sin väg ut ur grundskolan och vidare inte får hjälp – då kan hela reformen som bygger på det, att elever skall vara mer färdiga att ta steget vidare, haverera.

Det behövs större satsningar på elevvården. Och det kommer att satsas mera. Men samtidigt är det upp till kommunerna och skolorna att se till att de pengar som ges används på rätt sätt, för det stöd som behövs.

Skolan måste hela tiden utvecklas. Jag är helt övertygad om att en god skola är en helt avgörande konkurrensfördel för oss som land. Men det är också skäl att emellanåt stanna upp och fundera på vad som gjort vår skola bra: jämlikheten, en jämn bra kvalitet, en klar linje. Ja, kanske också det, att den är förutsägbar, ibland tråkig.

Det är inte lätt att jobba om allting är i ständig förändring. Jag hoppas därför nu också på arbetsro. Att vi efter denna reform låter bitarna falla på plats. Att vi ger skolan tid att ta in allt det nya, att finslipa processerna och utveckla undervisningen. Att vi är lite tråkiga och förutsägbara igen.

 

Kolumn i tidningen Läraren 1/2021

Trumpismissa ei ole mitään uutta

Trumpin toiminta ei voi tulla kenellekään yllätyksenä. 

Vuonna 2018 olin Washingtonissa. Tapasin Trumpin edellisen viestintäpäällikön Mike Dubken. Kysyin häneltä silloin, miten hän perustelee ja puolustaa presidentin viestintää, joka pyöri vahvasti maahanmuuton ympärillä ja erityisesti Meksikon läpi kulkevan ihmiskaravaanin ympärillä. Näitä ihmisiä kuvattiin väkivaltaisina, USA:ta tuhoamaan tulevana joukkona. Tämän tarinan ympärille rakennettuja mainosvideoita pyöri jatkuvalla soitolla eri televisiokanavilla 

Dubke vastasi, että se on aivan loogista. Koska polarisaatio on niin syvä, ei kannata edes yrittää argumentoimalla kääntää jonkun mielipide toiseksi. Tarkoitus pyhittää keinot. Tehokkain tapa nostaa kannatusta oli nostaa vihaa ja pelkoa. 

Merkit olivat selvät. 

1938 ilmestyneessä kirjassaan ”Risti ja hakaristi” Olavi Paavolainen kirjoittaa 30-kuvun fasismista. Moni hänen esille nostamansa asia näkyi Trumpin toiminnassa. Fake news on ”lugenpresse”, ”enemies of the people”. Vähemmistöjä demonisoidaan ja heitä kuvataan turvallisuusuhkana jne. 

USA:ssa Trumpin taakse asettuivat myös he, joiden olisi pitänyt ymmärtää paremmin. Oma poliittinen asema oli periaatteita tärkeämpi. Sama näkyy meillä. 

Viime päivien aikana on meillä keskusteltu suhtautumisesta Trumpiin. Perussuomalaisilta on mielestäni hyvällä syyllä kysytty kantoja. Onko Trump todellakin ”parasta mitä USA:lle saattoi tapahtua” Jussi Halla-ahon sanoja lainatakseni. 

Perussuomalaiset käyttivät Trumpia itsensä positioimiseksi. Narratiivi ”meistä” ja ”heistä” tuntui sopivalta. Viesti siitä, että media on vasemmiston vallassa maistui. ”America first” – slogan joka muuten esiintyi 30-luvullakin – sopii omaan maailmankuvaan. Viesti siitä, että ennen oli paremmin, maailma ei sittenkään muutu tai että minun ei tarvitse muuttua ja sopeutua tuntui houkuttelevalta. 

Mutta maailma muuttuu. Ja vaikka ajatukset olisivat miten houkuttelevia yksittäisinä heittoina ei voi ummistaa silmänsä siltä maailmankuvalta, jota ne edustavat. Ja se kuva ja konteksti oli selvä jo aikoja sitten. On ihan oikein, että myös suomalaisilta poliitikoilta kysytään, miten he suhtautuvat Trumpismiin, sen kaikkiin ulottuvuuksiin. 

Samalla minunkin pitää kysyä itseltäni syyllistynkö itse trumpismiin? Ymmärränkö itse niitä ongelmia, jotka ajavat ihmisiä hakemaan yksinkertaisia vastauksia ongelmiinsa tai pelkoihinsa. Osaanko itse erottaa kysymyksen sen esittäjästä?

Globalismi on edennyt nopeasti. Se avaa mahdollisuuksia, mutta se myös lisää epävarmuutta. Varmoja polkuja on harvassa ja kokonaiset teollisuuden haarat tulevat häviämään muutamassa vuosikymmenessä. 

Tämän muutoksen keskellä tarvitaan uusia sosiaalisia innovaatioita sekä yhteisöllisyyden tunnetta kasvattavia toimia. Mutta myös ymmärrystä siitä, että nämä ovat globaaleja kysymyksiä, jotka eivät ratkea paikallisesti yhden maan – tai puolueen – sisällä. 

Vägen från Capitolium till riksdagen är kortare än vi tror

När Trump kallade Marco Rubio ”Little Marco” under en debatt i primärvalskampanjen tänkte jag att här går gränsen. Visst skall republikanerna nu se vilken människa det är fråga om.

Jag tänkte samma sak när han skröt med sin penis storlek i en annan debatt. Eller när han skymfade en handikappad reporter. Eller när han uppmanade till våld mot en annan.

Jag hade fel varje gång. Varje gång sänktes ribban lite mera. Tills den inte fanns där mera.

En groda – eller i detta fall en elefant – vänjer sig vid en sakta stigande temperatur tills den kokar ihjäl.

Igår såg vi, än en gång, vad det kan leda till. Uppviglad av Trump stormade en beväpnad folkmassa kongressen i Washington DC. På fyra år har USA tagit steget från att vara den ledande demokratin, en kraft för det goda, till närapå bananrepublikstatus.

Steget från Obama till Trump var stort. Biden har ett stort berg att bestiga.

Ett system med två partier leder till polarisering. Men någonstans måste gränsen gå. I USA har diket blivit enormt stort. På 60-talet meddelade ca 5% av amerikanerna att de skulle reagera negativt om deras barn gifte sig med någon från det andra lägret. Idag svarar långt över 50% ja på samma fråga.

Vår media polariseras och då vårt nyhetsflöde i allt högre grad baserar sig på sociala medier som ger oss den information vi gillar, inte den som är sann, börjar också de två gruppernas världsbilder skiljas åt. Man delar inte samma bild av verkligheten.

Det är uppenbart att de som stormade kongressen igår trodde på sin sak. Det var deras version av det USA de lever i.

Här stiger vårt ansvar in. Vårt ansvar som medborgare och politiker. Vi kan inte enbart ta den lätta vägen. Vi kan inte bygga upp vår världsbild och ställning på att demonisera den andra. Politik får inte förenklas till att handla om grupperingar utan måste handla om sak.

Vi har ett flerpartisystem i Finland. Det har till en del räddat oss. Alla måste kunna arbeta med alla. Den bro du bränner idag kommer du kanske att behöva imorgon.

Men också här kan man ana en ökad polarisering. Problem beror på någon annan. På dem som är annorlunda. Regeringen demoniseras, allt den gör är fel. Och oppositionens budskap hörsammas inte, för att det kommer från oppositionen. Identitet byggs på basen av sekundära frågor, på det som skiljer oss i ställer för det som förenar.

Budskapet från Washington DC måste tas på allvar. Politiken måste ställas på rätt köl. Vi har för stora frågor att lösa för att själva sabotera arbetet.