Vi behöver ett konkurrenskraftslöfte

En V-kurva, en U-kurva – kanske en L-kurva – i detta skede är det svårt att förutspå vilken kurva återhämtningen från coronavåren kommer att följa. Ovetskapen är stor. Hur kommer våra exportmarknader att återhämta sig? Kommer månne den fruktade andra vågen och ställer till det för alla?

I denna olidliga ovetskap navigerar våra företag just nu. Den inhemska konsumtionen verkar ta fart, men utanför våra gränser återstår ännu många frågetecken både vad beträffar sjukdomens utveckling och ekonomin.

I en situation som denna är det viktigt att vi inte skapar osäkerhet också på hemmaplan.

Det är uppenbart, och nödvändigt, att vi vid sidan av de omfattande återhämtningsåtgärder som nu görs också gör linjedragningar om hur den offentliga ekonomien skall fås i balans. Om man inte har tilltro till landets finanser återspeglar det sig på allt annat. Primärt handlar det om sysselsättningsåtgärder men också om justeringar på både utgifts- och inkomstsidan.

Nere på verkstadsgolvet funderar många företag på sin framtid. Vågar de investera, anställa ny personal, eller gå vidare med produktutvecklingsprojektet som kanske förutsätter omfattande anläggningsanskaffningar inom det kommande året?

I denna situation behöver företagen inte mer osäkerhet kring hur deras utgiftsstruktur utvecklas, hur investeringssatsningarna påverkar beskattningen eller hur företagets eventuella vinst kommer att beskattas.

En vän arbetar som företagskonsult i skattefrågor. Han berättade för mig hur svårt han har att hitta ett bra svar då företag frågor varför de borde stanna i Finland. Det är naturligt för företag att fråga sig själv varför de inte flyttar sin verksamhet till exempel till Estland, där beskattningen har varit förutsägbar redan i över två decennier.

Just denna form av stabilitet måste vi skapa – i synnerhet när världen omkring oss ter sig oförutsägbar och osäker. Det är självklart att vi behöver anpassningsåtgärder för ekonomin, men ovetskap är ett hinder för den tillväxt vi eftersträvar. Vi behöver därför en långsiktig överenskommelse om företagsbeskattningens nivå och våra investeringsincitament.

Vi måste kunna berätta för våra företag att samfundsskatten inte kommer att stiga, att kapitalinkomstbeskattningens nivå gäller också imorgon och att anpassningsåtgärderna inte anstränger företagens utgiftsstruktur. Vi måste också kunna besegla dessa löften med ett löfte om att vi kommer att satsa på att utbilda kompetent arbetskraft också i fortsättningen.

För att skingra osäkerheten i krisens efterdyningar behöver vi ett konkurrenskraftslöfte

 

(insändare i HBL 11.7.2020)

Puhe eduskunnan keskustelussa koskien valtakunnansyyttäjän syyttämislupaa koskevaa pyyntöä asettaa kansanedustaja syytteeseen 24.6.2020

Ärade talman,

Grundlagsutskottet anser att det är skäl att häva åtalsimmuniteten i fallet som berör Sannfinländarnas riksdagsledamot Juha Mäenpää.

Svenska riksdagsgruppen stöder grundlagsutskottets slutsats. Det är inte värdigt för en riksdagsledamot, eller för någon annan, att jämföra asylsökande med invasiva arter. Sådant språkbruk hör inte hemma i samhället eller i riksdagens plenisal.

Arvoisa puhemies,

Syyttäjä pyysi eduskunnan kantaa. Meillä on silloin vastuu antaa se. Se ei ole pelleilyä. Ja yhtä lailla on selvää, että on syyttömyysolettama.

Vallanpitäjien toimintaa pitää voida tutkia, jos epäillään, että he loukkaavat toisten ihmisoikeuksia ja ihmisarvoa. Tämä on eduskuntaryhmämme selkeä kanta.

Huomionarvoista on, että tällä kertaa perustuslakivaliokunnan päätös ei ollut yksimielinen. Myös se on huomionarvoista, että kaksi kolmasosaa Kokoomuksen edustajista perustuslakivaliokunnassa äänestivät Perussuomalaisten vastalauseen puolesta.

Se on huomionarvoista. Ja siksi olen erityisen iloinen edustaja Keto-Huovisen hyvästä puheenvuorosta.

Vastalauseessa vedotaan vahvasti sananvapauteen ja että tällä syytesuojan poistolla oltaisiin rajaamassa opposition toimintamahdollisuuksia.

Poliittinen puhe on yksi asia. Kansanryhmää demonisoiva puhe toinen. Jos oma politiikka sekoittaa nämä asiat, tai jos nämä asiat kenties omassa politiikassa ovat riippuvuussuhteessa, niin silloin on itsetutkiskelun paikka.

Sanoilla on merkitystä ja vihapuheen jäljet ovat historiassa huonot. Meidän yhteiskuntamme ei kaipaa sitä.

Se tässä on vaakakupissa. Ei poliittisen puheen vapaus.

Tämä linjaus ei muuta sitä tosiseikkaa, että poliittinen puhe nauttii kenties suurinta mahdollista sananvapauden suojaa.

Mutta sekä Venetsian komissio että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin EIT ovat katsoneet vihapuheen tietyissä tilanteissa jäävään poliittisen sananvapauden ulkopuolelle.

Juuri tästä on kyse Juha Mäenpään tapauksessa. Kiihottaminen kansanryhmää vastaan voidaan perustuslakivaliokunnan mielestä pitää vakavana rikoksena, joka ei nauti perustuslain sananvapauden suojaa.

Kuten mietinnössä todetaan, teon vakavuutta korostavat useat kansainväliset velvoitteet. Vakavimmissa muodoissaan vihapuheen on myös katsottu pyrkivän tekemään tyhjäksi demokraattisen yhteiskunnan perustavia arvoja.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Halla-aho on sanonut, että prosessi on politisoitunut. Siinä hän on oikeassa. Jos ilmoittaa kantansa asiaan ennen kuin ensimmäistäkään asiantuntijaa on kuultu, niin silloin politisoi.

Kansanedustaja edustaa kansaa. Mutta meidän ei tule langeta sellaiseen hybrikseen, että uskottelisimme että olemme kansan yläpuolella. Meihinkin pitää soveltaa sääntöjä. Meidänkin tekomme ovat rangaistavia. Meilläkin on vastuu sanoistamme.

Ei ole oikein, että laadimme sääntöjä kansaa varten – ja oletamme että ne eivät missään tilanteessa koskisi meitä.

Ja korostan, että selvyyden saaminen tässä asiassa on myös edustaja Mäenpään edun mukaista.

Ärade talman,

I reservationen till grundlagsutskottets beslut – som stöds förutom av Sannfinländarna också av delar av Samlingspartiet – hänvisas kraftigt till yttrandefriheten. Den argumenteringen håller inte.

En riksdagsledamot åtnjuter en särskilt stark yttrandefrihet, men det betyder inte att han eller hon går fri från grova övertramp och kränkningar av människovärdet. Där är grundlagsutskottet kristallklar i sin slutsats i att det finns skäl att häva åtalsimmuniteten i fallet som berör Sannfinländarnas riksdagsledamot Juha Mäenpää.

Anförande i debatten gällande riksåklagarens begäran om tillstånd att åtala en riksdagsledamot 24.6.2020

Ärade talman,

Grundlagsutskottet anser att det är skäl att häva åtalsimmuniteten i fallet som berör Sannfinländarnas riksdagsledamot Juha Mäenpää.

Svenska riksdagsgruppen stöder grundlagsutskottets slutsats. Det är inte värdigt för en riksdagsledamot, eller för någon annan, att jämföra asylsökande med invasiva arter. Sådant språkbruk hör inte hemma i samhället eller i riksdagens plenisal.

Arvoisa puhemies,

Syyttäjä pyysi eduskunnan kantaa. Meillä on silloin vastuu antaa se. Se ei ole pelleilyä. Ja yhtä lailla on selvää, että on syyttömyysolettama.

Vallanpitäjien toimintaa pitää voida tutkia, jos epäillään, että he loukkaavat toisten ihmisoikeuksia ja ihmisarvoa. Tämä on eduskuntaryhmämme selkeä kanta.

Huomionarvoista on, että tällä kertaa perustuslakivaliokunnan päätös ei ollut yksimielinen. Myös se on huomionarvoista, että kaksi kolmasosaa Kokoomuksen edustajista perustuslakivaliokunnassa äänestivät Perussuomalaisten vastalauseen puolesta.

Se on huomionarvoista. Ja siksi olen erityisen iloinen edustaja Keto-Huovisen hyvästä puheenvuorosta.

Vastalauseessa vedotaan vahvasti sananvapauteen ja että tällä syytesuojan poistolla oltaisiin rajaamassa opposition toimintamahdollisuuksia.

Poliittinen puhe on yksi asia. Kansanryhmää demonisoiva puhe toinen. Jos oma politiikka sekoittaa nämä asiat, tai jos nämä asiat kenties omassa politiikassa ovat riippuvuussuhteessa, niin silloin on itsetutkiskelun paikka.

Sanoilla on merkitystä ja vihapuheen jäljet ovat historiassa huonot. Meidän yhteiskuntamme ei kaipaa sitä.

Se tässä on vaakakupissa. Ei poliittisen puheen vapaus.

Tämä linjaus ei muuta sitä tosiseikkaa, että poliittinen puhe nauttii kenties suurinta mahdollista sananvapauden suojaa.

Mutta sekä Venetsian komissio että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin EIT ovat katsoneet vihapuheen tietyissä tilanteissa jäävään poliittisen sananvapauden ulkopuolelle.

Juuri tästä on kyse Juha Mäenpään tapauksessa. Kiihottaminen kansanryhmää vastaan voidaan perustuslakivaliokunnan mielestä pitää vakavana rikoksena, joka ei nauti perustuslain sananvapauden suojaa.

Kuten mietinnössä todetaan, teon vakavuutta korostavat useat kansainväliset velvoitteet. Vakavimmissa muodoissaan vihapuheen on myös katsottu pyrkivän tekemään tyhjäksi demokraattisen yhteiskunnan perustavia arvoja.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Halla-aho on sanonut, että prosessi on politisoitunut. Siinä hän on oikeassa. Jos ilmoittaa kantansa asiaan ennen kuin ensimmäistäkään asiantuntijaa on kuultu, niin silloin politisoi.

Kansanedustaja edustaa kansaa. Mutta meidän ei tule langeta sellaiseen hybrikseen, että uskottelisimme että olemme kansan yläpuolella. Meihinkin pitää soveltaa sääntöjä. Meidänkin tekomme ovat rangaistavia. Meilläkin on vastuu sanoistamme.

Ei ole oikein, että laadimme sääntöjä kansaa varten – ja oletamme että ne eivät missään tilanteessa koskisi meitä.

Ja korostan, että selvyyden saaminen tässä asiassa on myös edustaja Mäenpään edun mukaista.

Ärade talman,

I reservationen till grundlagsutskottets beslut – som stöds förutom av Sannfinländarna också av delar av Samlingspartiet – hänvisas kraftigt till yttrandefriheten. Den argumenteringen håller inte.

En riksdagsledamot åtnjuter en särskilt stark yttrandefrihet, men det betyder inte att han eller hon går fri från grova övertramp och kränkningar av människovärdet. Där är grundlagsutskottet kristallklar i sin slutsats i att det finns skäl att häva åtalsimmuniteten i fallet som berör Sannfinländarnas riksdagsledamot Juha Mäenpää.

Tarvitsemme kilpailukykylupauksen

V-käyrä, U-käyrä, L-käyrä – koronakevään toipumisen käyrää on tässä vaiheessa vaikea ennustaa. Epätietoisuus on suuri. Miten vientikumppaneidemme taloudet lähtevät vetämään? Entä tuleeko kenties se pelätty toinen aalto sotkemaan kaikkien suunnitelmat lopullisesti?

Tässä sietämättömässä epätietoisuudessa yrityksemme tällä hetkellä navigoivat. Kotimainen kulutus näyttäisi lähtevän liikkeelle, mutta kansainvälisellä tasolla talouteen ja kysynnän kehittymiseen sisältyy isoja kysymysmerkkejä.

Tällaisessa tilanteessa on elintärkeää, ettei epätietoisuutta ruokita myös kotimaassa.

On selvää, ja välttämätöntä, että huomattavien elvyttävien toimien rinnalla tehdään linjauksia myös talouden tasapainottamistoimista. Näiden toimien keskiössä tulee olla työllisyystoimet, mutta myös menoleikkaukset ja mahdolliset verojen tarkistukset.

Monet yritykset pohtivat tulevaisuuttaan. Uskaltaisivatko ne investoida, palkata uusia ihmisiä, viedä eteenpäin sitä tuotekehitysprojektia, joka edellyttää vuoden sisällä merkittäviä laitehankintoja?

Tässä tilanteessa yritykset eivät kaipaa lisää epävarmuutta siitä, miten heidän kulurakenteensa kehittyy, miten investointipanostukset vaikuttavat verotukseen tai miten he yrityksen mahdollisesta tuloksesta joutuvat maksamaan veroa.

Eräs ystäväni toimii yrityskonsulttina veroasioissa. Hän kertoi minulle, miten vaikeaa hänen on keksiä hyvää vastausta yritysten kysellessä, miksi niiden tulisi jäädä Suomeen. Yritysten on luonnollista kysyä itseltään, mikseivät ne siirtäisi toimintojaan esimerkiksi Viroon, missä verotus on pysynyt ennustettavana jo yli kahden vuosikymmenen ajan?

Meidän tulee epävakaan maailmantilanteen kohdalla pyrkiä juuri tällaisen vakauden lisäämiseen.

Toivoisin pohdintaa siitä, miten luomme Suomesta entistä ennustettavamman ja houkuttelevamman investointiympäristön. Taloutta pitää sopeuttaa, se on itsestäänselvyys, mutta epätietoisuus vie pohjaa tulevalta kasvulta. Tarvitsemme pitkän tähtäimen sitoumuksen yritysverotuksen tasosta ja investointikannustimista.

Meidän pitää voida kertoa yrityksillemme, ettei yhteisöveroa nosteta. Että pääomaveron nykyinen taso pätee myös huomenna. Etteivät sopeutustoimet rasita niiden kulurakennetta. Meidän pitää myös voida sinetöidä nämä lupaukset lupauksella siitä, että tulemme panostamaan osaavan työvoiman kouluttamiseen myös jatkossa.

Tarvitsemme kriisin jälkimainingeissa, epävarmuutta hälventääksemme, kilpailukykylupauksen.

Puheenvuoro eduskunnan keskustelussa Julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2021-2024 9.6.2020

Ärade talman,

Kun hallitusohjelmaa kirjoitettiin, elimme täysin toisenlaisessa tilanteessa. Meillä oli näkymät talouskasvusta ja 75 prosentin työllisyysaste oli täysin saavutettavissa oleva tavoite.

Nyt elämme tilanteessa, jossa talous tänä vuonna sukeltanee lähemmäs 10 prosenttia ja sadat tuhannet suomalaiset ovat vaarassa menettää työnsä. Vientiteollisuus on todella vaikeiden haasteiden edessä. Euroopan veturin, Saksan, vienti putosi huhtikuussa 31 prosenttia. Se on häkellyttävän iso pudotus ja se tulee näkymään myös meidän vientivetoisessa taloudessamme.

Kun samaan aikaan oma kustannuskilpailukykymme näyttää Suomen Pankin äsken julkaistun ennusteen mukaan heikkenevän, voidaan sanoa, että täydellinen myrsky on valmis.

Koronakevään aikana olemme puhuneet paljon palvelualoista, ravintoloista. Ihan hyvällä syyllä, koska nämä alat ottivat koronakevään ensimmäiset iskut vastaan.

Mutta pidemmän aikavälin taloudellisen kehityksemme kannalta paljon olennaisempaa on se, miten käy meidän investointi-intensiiviselle teollisuudellemme. Mikäli vientiyrityksemme menevät nurin emme ainoastaan menetä työpaikkoja, vaan myös mahdollisuuden edes kohtalaisen nopeasti saada taloutemme taas kasvu-uralle.

Kansainvälisiä arvoketjuja ei noin vain rakenneta uudelleen.

Arvoisa puhemies,

Valtiovarainministeri Vanhanen totesi eilen, että ”Saamme olla kiitollisia siitä, että Saksa elvyttää 130 miljardilla. […] Jos Saksa onnistuu, se hyödyttää meitä tavattoman paljon”.

Tämä on oleellinen havainto. Se mitä Ruotsi, Saksa tai jokin muu meidän tärkeistä vientimaistamme tekee hyödyttää meitä suuresti.

Mutta emme voi jättää tätä työtä muiden varaan.

Hallitusohjelma rakentuu toisaalta pitkän tähtäimen kilpailukykyä vahvistavien uudistusten varaan. Mutta se rakentuu myös lisääntyvän työllisyyden varaan.

Tätä toista jalkaa ei nyt voi ohittaa.

On toki ennenaikaista puhua leikkauslistoista, mutta sopeuttamisesta pitää puhua. Voimme jauhaa purukumia ja kävellä samaan aikaan. Ongelma ei pienene, jos me työnnämme sitä edessämme.

Lumipallo, joka on liikkeellä, tuppaa kasvamaan.

Ja siksi työllisyystoimien aika ei ole myöhemmin, vaan nyt.

Kyse on siinä myös oikeudenmukaisuudesta ja sosiaalisesta vastuusta. Työ on paras sosiaaliturva, ja meillä ei ole oikeutta olla kääntämättä ihan jokaista kiveä työllisyystavoitteen saavuttamiseksi.

Työelämäprofessori Vesa Vihriälä puhui viikko sitten siitä, että työllisyystavoitetta pitäisi nostaa 77-78 prosenttiin, ja että tähän tavoitteeseen voisi pyrkiä viidessä vuodessa.

Tämän tulisi myös olla hallituksen tavoite. Koska kaikki se hyvä, mitä tavoittelemme, riippuu tästä.

Työllisyystoimia pohtiessamme me olemme sikäli onnellisessa asemassa, että meidän ei tarvitse keksiä pyörää uudelleen. Naapurimaissamme on tehty monta niistä uudistuksista, joita meidänkin tulisi tehdä.

Lisäksi toivoisin pohdintaa siitä, miten luomme Suomesta entistä ennustettavamman ja houkuttelevamman investointiympäristön. Suomeen toimintoja käynnistävä yritys haluaa tietää, että tämän päivän verotaso pätee myös huomenna. Tarvitsemme pitkän tähtäimen sitoumuksen yritysverotuksen tasosta ja investointikannustimista.

Landskapsplanens depåmarkering kör projektet in i en återvändsgränd

En förutsättning för utvecklandet av huvudstadsregionens närtrafik är att vi bygger två stora järnvägsdepåer för underhåll – eller flera mindre. Den nuvarande depån i Ilmala räcker inte för att täcka tågtrafikens växande behov.

I förslaget till landskapsplan som behandlas i Nylands landskapsfullmäktige 9.6.2020 har planbeteckningen placerats vid gränsen mellan Mankby och Bobäck. Marken i detta område består av leråker och omgivningen utgör ett kulturlandskap som formats under hundratals år. Om depån placeras här kommer den att bli en mycket synlig anläggning som starkt definierar området.

Platsen är strukturellt problematisk och landskapsmässigt katastrofal. Enbart pålningskostnaderna räknas i tiotals miljoner euro. Det faktum att landskapsplanens planbetäckning gjorts i ett så omstritt område främjar inte projektet, utan kör in det i en återvändsgränd.

Det är också ifrågasatt att planbetäckningen gjordes innan utredningen för depåalternativen blev färdig. Så här blev planbetäckningen möjligen en faktor som styrde utredningen, även om marschordningen borde vara den motsatta.

Kommunerna har planeringsmonopol och jag har svårt att tro att Esbo eller Kyrkslätt skulle ge sig in i att planera depån på ett så här problematiskt område. För Kyrkslätts del skulle depån starkt definiera det jämt växande bostadsområdet i Mankby. På Esbos sida ligger det förslagna nära Glasdalens växande bostadsområde.

Jag tror inte heller att det i huvudstadsregionen inte skulle finnas ett område där depån kunde placeras med märkbart mindre miljökonsekvenser och mindre kostnader. Förslaget för depåns placering tar inte heller i beaktande kollektivtrafikens kommande utvecklingsutsikter.

För att vi skulle kunna göra en verklig bedömning – inklusive en grundlig miljökonsekvensbedömning – borde vi ha flera alternativ för placeringen av depån. Sådana alternativ som tittar långt in i framtiden och inte bara några år framåt. Utgående från dessa alternativ borde sedan en offentlig debatt föras om alternativen innan de under de sista metrarna av planeringsprocessen markeras ut på planekartorna.

Redan länge har en av egenheterna i det finska byggandets varit att nya bostadsområden planeras på åkrar. Det har känts lätt, till och med behändigt. Det är en alltför lätt lösning. En lösning för ett lat sinne. En åker är inte bara ett tomt utrymme. Den är inte impediment. Varje åker har en lång historia. Åkern är en del av ekosystemet och kolets kretslopp. Den är en väsentlig del av vårt landskap. Ur ett bredare perspektiv är varje åker en del av vår självförsörjning. Så också i detta fall.

Kyrkslätts kommun har – av förståeliga skäl – konstaterat att förslaget att placera depån i Bobäck inte kan godkännas. Via deT skulle kommunen få bära depåområdets negativa konsekvenser samtidigt som fördelarna skulle bli få. Ur ett landskaps- och tekniskt perspektiv skulle en depå i Mankby vara lika problematisk. Depån är viktig för hela huvudstadsregionens närtrafik, men dess placering enligt landskapsplanen är inte en bra lösning.

Jag hoppas att landskapsfullmäktige förstår detta då beslutet fattas. Den omstridda planbetäckningen vid gränsen mellan Mankby och Bobäck främjar inte projektet, utan kör det in i en återvändsgränd. Planebeteckningen bör därför strykas.

Maakuntakaavan varikkomerkintä ajaa koko hankkeen umpikujaan

Pääkaupunkiseudun lähiliikenteen kehittäminen edellyttää, että rakennamme kaksi isoa kunnossapitovarikkoa – tai useamman pienemmän. Nykyinen varikko Ilmalassa ei riitä tyydyttämään kasvavan junaliikenteen tarpeita.

Maakuntakaavaehdotuksessa, joka käsitellään maakuntavaltuustossa 9.6.2020, on uuden varikon varikkomerkintä sijoitettu Mankin ja Luoman rajalle. Tällä kohdin maa on savipeltoa ja ympäristö on satojen vuosien aikana muokkautunutta kulttuurimaisemaa. Mikäli varikko sijoitetaan nyt ehdotettuun paikkaan, siitä tulee hyvin näkyvä, koko lähialuetta vahvasti määrittelevä laitos.

Paikka on rakenteellisesti ongelmallinen ja maisemallisesti katastrofaalinen. Pelkät paalutuskustannukset lasketaan kymmenissä miljoonissa euroissa. Se, että merkintä on maakuntakaavassa näin kiistanalaisessa paikassa ei edistä hanketta, vaan vesittää sitä.

Pidän myös hyvin kyseenalaisena, että merkintä sijoitettiin kaavaan ennen kuin varikkovaihtoehtoja arvioiva selvitys valmistui. Näin kaavamerkinnästä tuli mahdollisesti selvitystä ohjaava tekijä, vaikka marssijärjestyksen pitäisi olla päinvastainen.

Kunnilla on kaavoitusmonopoli ja minun on vaikea uskoa, että Espoo tai Kirkkonummi lähtisivät kaavoittamaan varikkoa näin ongelmalliseen paikkaan. Kirkkonummen osalta varikko määrittelisi jatkossa hyvin vahvasti jatkuvasti kasvavaa Masalan asuinaluetta. Espoon puolella ehdotettu sijainti liittyy puolestaan läheisesti kasvavaan Lasilaakson alueeseen.

En myöskään aidosti usko, etteikö pääkaupunkiseudulta löytyisi aluetta, johon varikko olisi mahdollista sijoittaa huomattavasti pienemmin ympäristövaikutuksin ja pienemmin kustannuksin. Ehdotettu varikkosijainti ei myöskään ota huomioon tulevia joukkoliikenteen kehitysnäkymiä.

Jotta voisimme tehdä oikean arvion – ympäristövaikutusarviointeineen – tulisi nyt esittää sijainnille lisää vaihtoehtoja. Sellaisia vaihtoehtoja, jotka katsovat pidemmälle tulevaisuuteen, eivät pelkästään muutaman vuoden päähän. Näistä vaihtoehdoista tulisi sitten käydä julkista keskustelua ennen kuin ne pitkän kaavaprosessin viime metreillä löytävät tiensä kaavakarttoihin.

Suomalaisen rakentamisen erikoisuus on pitkään ollut se, että uusia alueita sijoitetaan pelloille. Se on tuntunut helpolta, jopa kätevältä ratkaisulta. Se on kuitenkin laiskan mielen ratkaisu. Pelto ei ainoastaan ole tyhjä tila. Se ei ole joutomaata. Jokaiseen peltoon liittyy pitkä historia. Pelto on osa ekosysteemiä ja hiilen kiertokulkua. Se on olennainen osa maisemaamme. Isossa kuvassa jokainen pelto on myös pala omavaraisuuttamme. Niin tässäkin tapauksessa.

Kirkkonummen kunta on todennut, ymmärrettävistä syistä, ettei se pidä esitettyä varikkosijoitusta Luomaan hyväksyttynä.  Sen myötä kunta ottaisi vastatakseen varikkoalueen ongelmat, hyötyjen jäädessä hyvin vähäisiksi. Maisemallisesti ja teknisesti Mankin sijoitus on yhtä ongelmallinen. Varikko on tärkeä koko pääkaupunkiseudun lähiliikenteen kannalta, mutta maakuntakaavan mukainen sijainti ei ole hyvä ratkaisu.

Toivon, että maakuntavaltuusto päätöksessään ymmärtää tämän. Kiistanalainen kaavamerkintä Mankin ja Luoman rajalla ei edistä hanketta, vaan ajaa sen umpikujaan. Kaavamerkintä tulee siksi poistaa.

Finland behöver en hållbar ekonomisk återhämtning

Coronakrisen kommer att ta slut, förr eller senare. Det står ändå klart redan i dag att den kommer att lämna djupa spår i vår ekonomi och i vårt samhälle. Även om vi tills vidare på ett rent siffermässigt plan lyckats tackla själva viruset bra har många trots det förlorat en nära anhörig.

Coronaviruset sköljde över oss som en störtvåg, och världen kommer att se annorlunda ut efteråt. Många saker har förändrats, men många saker består. Finlands läge på världskartan är detsamma. Vår säkerhetspolitiska situation är densamma. Våra utmaningar är desamma. Och klimatet är fortfarande detsamma.

I sinom tid blir det åter aktuellt att tackla de frågor som nu fått vänta – bland dessa klimatförändringen. För klimatförändringen är fortfarande hela mänsklighetens största existentiella hotbild. Coronakrisen och problemen i stunden ska inte ses som en ursäkt för att tappa perspektivet framåt.

Den Internationella energibyrån (International Energy Agency) förutspår att de globala koldioxidutsläppen kan minska med upp till åtta procent 2020. Denna minskning skulle vara sex gånger större än den som skedde efter finanskrisen, och dubbelt så stor som alla minskningar sammanlagt sedan andra världskriget.

Då den globala samhällsekonomin åter kör i gång är faran att utsläppen hastigt börjar öka igen. Detta hände också efter finanskrisen – då ökade utsläppen med nästan sex procent 2010.

Coronakrisen har visat hur krävande globalt samarbete fortfarande är. Motsättningar mellan olika länder har ökat trots att vi kämpar mot ett gemensamt hot. Detta ger oroväckande signaler för det globala klimatsamarbetet. Samarbete behövs nu mer än någonsin. Det här gäller inte minst inom EU, som drabbats speciellt hårt.

Om man tittar in i framtidens marknad är det mycket som är grumligt. Men jag ser ingen orsak till att rena lösningar och klimatvänlig teknologi inte fortfarande skulle vara en garanterat växande framtidsbransch. Detta ska Finland satsa på.

Av dessa orsaker är det viktigt att vägen framåt fokuserar både på ökad ekonomisk hållbarhet och hållbarhet ur miljö- och klimatsynvinkel. En omfattande ekonomisk recession skulle bromsa vårt klimatarbete.

Regeringsprogrammet skrevs i en helt annan ekonomisk situation. Som sig bör reflekterades den verklighet vi levde i då i programmet. Trots att världen runtomkring oss i dag ser helt annorlunda ut är de strategiska målen fortfarande gångbara och viktiga: klimatneutralitet, jämställdhet, kunnande, hållbarhet. Samtidigt är det självklart att stegen med vilka vi vill nå dessa mål måste omvärderas och omprioriteras.

Här träder politiken in i krisen. När systemet är i gungning finns det möjlighet att med små knuffar göra stora förflyttningar. Därför måste också knuffarna vara väl avvägda. De måste föra oss i rätt riktning: mot kolneutralitet och en hållbar cirkulär ekonomi.

För att stödja den ekonomiska återhämtningen ur krisen föreslår jubileumsfonden Sitra till exempel en skatteomställning som förflyttar tyngdpunkten från beskattning av arbete till beskattning av konsumtion. Detta skulle inverka positivt på både ekonomin, sysselsättningen och klimatet. Detta är något som Svenska folkpartiet också lyft fram i flera sammanhang.

En ekonomisk strukturomvandling kombinerad med medvetna satsningar på att stärka de ekosystem som bildas när högskolor och företag hittar varandra skulle stärka våra företags verksamhetsförutsättningar. Det skulle också ge dem en innovativ hemmamarknad att ta avstamp från för att bli globala aktörer i den kommande gröna omställningen. Här kunde Finland på ett mycket konkret sätt gå i täten – och skörda frukterna.

De lärdomar som arbetslivet tvingas anamma under krisen kan bana väg för ett mer flexibelt arbetsliv. Vi har nu sett att flexibilitet på ett lokalt plan kan både underlätta vardagen och vara till gagn för både företaget och de anställda. Om vi på vår väg ut ur krisen anammar dessa lärdomar – flexibilitet och lokalt beslutsfattande i våra företag, en ambitiös klimatpolitik och hållbara ekonomiska reformer – kan vi komma ut ur krisen inte bara helskinnade, utan med stärkt konkurrenskraft.

Oikotietä onneen ei ole

Kirkkonummen kunta on suurten taloudellisten haasteiden edessä. Viime vuosi oli monella tapaa kunnallisen lähihistorian heikoin. Muutokset verotilitysten jaksotuksissa iskivät Kirkkonummen kuntaan voimakkaasti. Erikoissairaanhoidon eli HUS:in kulujen kasvu iski myös kuntamme talouteen voimakkaasti ja yllättäen.

Koronakriisi on entisestään vaikeuttanut taloudellista tilannettamme. On selvä, että me kuntapäättäjät nyt joudumme tarttumaan varsin järeisiin aseisiin kuntamme talouden kallistuksen oikaisemiseksi. Tämä ei ole, eikä se saa olla, poliittisen harkinnan varassa oleva analyysi, vaan ehdoton fakta jonka kaikkien poliittisten ryhmien ja kuntalaisten tulisi sitoutua.

Kunnanhallitus päätti, että lomautuksiin ei koronkriisin johdosta lähdetä. Tarve tämän vuoden talouden oikaisemiseen ei kuitenkaan ole hävinnyt mihinkään. Joudumme uskoakseni palamaan tähän kysymykseen vielä lähiaikoina. Se on todella valitettavaa, mutta välttämätöntä, jotta kuntamme edellytykset toimia niin työnantajana kuin palveluntarjoajana säilyisi. On myös syytä tarkastella isoa kuvaa ja miettiä Kirkkonummen kokonaistilannetta pidemmällä aikaperspektiivillä.

Meidän on nyt analysoitava kunnan palvelurakennetta erityisen tarkkaan ja pohdittava, mitä kaikkea me voisimme tehdä toisin. Meidän on todellakin käännettävä jokainen kivi. Tiedän jo nyt, että johtopäätökset ja niitä seuraavat toimenpiteet eivät tule olemaan mukavia. Mutta ne ovat sitäkin välttämättömämpiä.

Kun analysoimme kuntatalouden virtoja, niin olemme tehokkaita monella mittarilla. Meidän palvelutuotantomme on varsin edullista. Meidän veropohjamme on hyvä. Valitettavasti kuitenkin iso osa meidän verovaroistamme siirtyy valtionosuuksien tasausjärjestelmän kautta muualle. Tämä on asia, johon meidän tulee yrittää puuttua valtakunnallisella tasolla. Kannan tästä koko ajan myös henkilökohtaista vastuuta.

Valtionosuuksien tasausjärjestelmän tarkastelu on erityisen tärkeää nyt, kun kuntia lähdetään tukemaan koronakriisin seurauksista selviämisessä. Silloin tulee nähdä, että nyt kärsivät ne kunnat, jotka ovat riippuvaisia nimenomaan verotuloista – kuten pääkaupunkiseutu ja Kirkkonummi – eivät ne, joiden kuntatalous rakentuu valtionosuuksien varaan.

Taloudellisesti haastavassa tilanteessa on aina riski, että syntyy eripuraa. Vaikeiden päätösten tekeminen on helppoja päätöksiä rankempaa. Itse haluan tässä nyt voimakkaasti vedota kaikkiin poliittisiin ryhmiin: meillä on edessämme savotta, joka vaatii yhteisen näkemyksen löytämistä pohjautuen jaettuun yhteiseen ja mahdollisimman objektiiviseen analyysiin. Nyt ei ole poliittisten irtopisteiden keräämisen aika. Meidän on jokaisen päättäjän henkilökohtaisella tasolla osoitettava hyvää yhdessä tekemisen henkeä.  Toivon, että pystymme kriisissä osoittamaan, että olemme enemmän kuin osiemme summa. Että olemme poikkeuksellisen kyvykkäitä tarkastelemaan kuntamme kokonaisetua.

Kirkkonummen strategiset kilpailuvaltit eivät ole hävinneet mihinkään. Sijaintimme on loistava. Meillä on hyvin koulutettuja ihmisiä. Meillä on kaunis luonto ympärillämme ja kunnan läpi kulkee niin junarata kuin moottoritiekin. Kunnassa työskentelee osaava ja motivoitunut henkilöstö. Näistä lähtökohdista on hyvä ponnistaa, mutta tarvitaan runsaasti yhteisiä ponnisteluja, rakentavaa yhteistyötä, luovia ratkaisuja ja tsemppihenkeä. Näiden merkitystä ei saisi nyt unohtaa hetkeksikään. Tämä koskee niin yrityksiä kuin kuntaamme. On etsittävä uudenlaisia kumppanuuksia ja uudenlaisia toimintatapoja. On uskottava siihen, että yhdessä olemme vahvoja.

 

Kirjoitus Kirkkonummen Sanomissa 10.5.2020.

Klimatpolitik och konkurrenskraft kan gå hand i hand

40 miljarder euro – så stor var omsättningen av miljöaffärsverksamheten i Finland år 2018. Exportvärdet var nästan nio miljarder euro och förädlingsvärdet nästan 16 miljarder euro, vilket motsvarar cirka åtta procent av förädlingsvärdet inom hela Finlands samhällsekonomi. Cleantech, bioekonomi och cirkulär ekonomi – alla delar av miljöaffärsverksamheten – är områden inom vilka vi i Finland är verkliga föregångare. Till exempel bara inom cleantech-branschen har vi över 3000 företag som arbetar för att utveckla lösningar för en hållbarare framtid. Dessa företag spelar en betydande roll i att motverka klimatförändringen och samtidigt stärka Finlands – och Europas – konkurrenskraft.

Vi kommer nämligen inte undan klimatförändringen – den är vår generations största utmaning. Den är ett klart hot och det är viktigt att vi tar till åtgärder för att bekämpa den.

Men det är också sant att vi inte ska begrava oss i misströstan. De innovationer och den ekonomiska verksamhet som kampen mot klimatförändring kräver öppnar nämligen också för nya möjligheter – för Finland och för EU som helhet på vår väg mot klimatneutralitet.

För det är målsättningen: i Finland ska vi vara koldioxidneutrala år 2035, och på EU-nivå är målsättningen att hela unionen ska vara klimatneutral innan 2050.

Därför finns en enorm potential för cleantech-sektorn att växa – enligt Sitras och Frost & Sullivans utredning (2015) kommer den för Finland relevanta cleantech-marknaden att växa till ungefär 3000 miljarder dollar innan 2050. Vi ligger bra till i denna konkurrens, och vi klarar oss bra i internationella jämförelser: år 2019 placerade sig Finland på andra plats i Global Sustainable Competitiveness Index, som mäter länders hållbara konkurrenskraft, och enligt Bloombergs innovationsindex från samma år är Finland det tredje mest innovativa landet efter Sydkorea och Tyskland.

För att cleantech-sektorn ska växa behöver EU en fungerande inre marknad men också klara och ambitiösa målsättningar. I stället för att satsa på vissa teknologier ska vi rikta oss på konkreta mål, och låta marknaden hitta lösningarna. Vi ska inte fokusera på antal elbilar utan på minskade utsläpp. Vi ska inte stöda en viss sektor utan skapa en marknad för kolbindning och cirkulära lösningar. Och min egen lilla käpphäst: vi ska inte fokusera på teoretiska laboratorieuträkningar av byggnaders isoleringsvärden eller energieffektivitet. I stället ska vi utveckla sätt att mäta helhetens koldioxidavtryck, från val av material till byggandet och återanvändning, och samtidigt skapa ekonomiska incentiv som ger klimatvänliga lösningar en fördel.

Det är fråga om en systemförändring. Kretsloppet från naturresurs och råvara till produkt och senare avfall måste slutas. Till en del måste vi bygga om våra ekonomiska incentiv. Vad är det som kostar? Hur bygger vi upp prissättningar och vad beskattar vi? Om den ekvationen är rätt uppställd kommer lösningarna av sig själva.

En växande konkurrenskraft och effektiva klimatpolitiska åtgärder är inte ömsesidigt uteslutande, utan helt möjliga att kombinera. Vad vi behöver är satsningar på forskning och innovationer, en fortsatt stark inre marknad och en framtidstro där vi ser möjligheter och potential i stället för hotbilder och hinder. Någon måste nämligen gå i täten. Och det kan gärna vara vi.

 

Kolumn i Nya Europabladet, maj 2020