Insändare i Kirkkonummen Sanomat om indragningen av Y-tåget 24.9.2015

Leikkaamalla joukkoliikenteestä ei luoda kilpailukykyistä pääkaupunkiseutua 

 

Karjaan ja Helsingin välinen Y-juna on viime vuosien aikana joutunut vaaravyöhykkeeseen jo useaan otteeseen. Tiistaina saimme kuulla liikenne- ja viestintäministeriön aikomuksesta lakkauttaa Y-juna ensi vuoden maaliskuussa osana toimenpidettä jolla 6 % valtion VR:ltä hankkimasta ns. ostoliikenteestä lopetetaan. Julkinen liikenne tulee siten heikentymään Uudellamaalla, Suomen kasvukeskuksessa, vain reilu vuosi sen jälkeen, kun Y-juna viimeksi pelastettiin.

Linjoja ja asemia lakkautetaan ympäri maata. Lakkautettavissa olevien asemien matkailijamääriä vertailtaessa voimme todeta, että esimerkiksi Siuntion asemalta lähtevä päivittäinen matkailijamäärä on kolminkertainen verrattuna toiseksi käytetyimpään, nyt lakkautettavaksi aiottuun asemaan, ja jopa 265-kertainen verrattuna niistä pienimpään. Lakkautuslistalla olevien asemien joukossa sekä Siuntion että Inkoon asemat pärjäävät hyvin, vaikka niiden läpi kulkeekin vain rajoitetusti aamu- ja iltavuoroja. Tästä kaikesta on vaikeaa olla tekemättä sitä johtopäätöstä, että Keskustavetoisella aluepolitiikalla on ollut ratkaiseva rooli päätöksenteossa. Pääkaupunkiseudun kehittäminen ei ilmeisesti ole prioriteettilistalla korkealla.

Infrastruktuurin kehittämisen pitäisi aina perustua pitkäjänteisyyteen. Jos valtio velvoittaa kuntia rakentamaan raideliikenteen varteen, niin valtion tehtävä on myös turvata kyseisen liikenteen jatkuvuus. Sekä kunnat että ihmiset ovat suunnitelleet tulevaisuutensa näiden päätösten varaan. Jos Y-junaa koskevaa päätöstä ei oteta uudelleen harkintaan, sekä Inkoo että Siuntio jäävät kokonaan ilman raideliikennettä ensi vuoden maaliskuusta lähtien. Tämä voikin asettaa monen perheen päätöksen asettua Länsi-Uudellemaalle aivan toiseen valoon. Mitä hallitus sanoo inkoolaiselle sairaanhoitajalle, joka on riippuvainen ensimmäisestä aamujunasta päästäkseen ajoissa töihin Helsinkiin? Tai siuntiolaiselle oppilaalle, joka on juuri aloittanut erikoislukion pääkaupungissa? Nämä ihmiset voivat nyt joutua vaihtamaan työtä tai koulua.

On samaan aikaan selvää, että pois jäävä raideliikenne on korvattava muilla julkisilla vaihtoehdoilla. Inkoon ja Siuntion osalta tämä tarkoittanee uusia linja-autovuoroja. Kirkkonummella joudutaan mitä todennäköisimmin lisäämään HSL:n junavuoroja. Kaikki vaihtoehdot kasvattavat väistämättä kuntien kustannuksia. Lopputulos siis on, että rahaa vain siirretään taskusta toiseen samalla kun palvelu heikkenee ja ympäristö kärsii. Tämä ei ole missään nimessä pitkäjänteisen kehityksen mukaista.

Pääkaupunkiseudun korkeista asumiskustannuksista puhutaan tällä hetkellä paljon sekä siitä, miten se on talouskehitykselle haitaksi. Yksi tapa saada varat riittämään täällä asumiseen, työskentelemiseen ja perheen perustamiseen on ollut kehyskuntiin asumaan hakeutuminen. Nämä kehyskunnat tarvitsevat julkista liikennettään.

Anförande i interpellationsdebatten om utbildningen 22.9.2015

Visst är vi ett underligt folk. Ju sämre det går, desto mer vill vi piska oss. Det är i vår folksjäl. Men är det vägen till framgång?

Vilken är Finlands konkurrensfördel? Varför skulle ett utländsk företag villa komma till Finland för att etablera ett kontor? Det lockas inte hit för att vår budget visar ett 500m€ mindre underskott än föregående år. Eller för att man kan köpa en tysk bil lite billigare än året innan.

De kommer hit för att man här har tillgång till världens bästa arbetskraft.

Det är en konkurrensfördel. Den kan vi inte förlora.

Arvoisa puhemies. Vaikka ajat olisivat miten huonot tahansa, niin väitän, että ei löydy sellaista ekonomistia, joka sanoo että suurimmat leikkaukset kannattaa kohdistaa opetukseen ja tutkimukseen. Että huomiselta kannattaa katkaista siivet, jotta iltapäivä olisi hieman lämpimämpi. Sillä niin tämä hallitus tekee.

Niin sanottu strateginen hallitusohjelma on täysin epästrateginen. Kamrerin lailla se katsoo ainoastaan tätä vuotta, nostamatta katsettaan tulevaisuuteen. Strategia pitää sisällään kyvyn tehdä painotuksia. Kyvyn sanoa, että tämä on arvokasta, tämän varaan rakennamme paremman huomisen. Nyt rakennetaan tasaista surkeutta, jämna plågor, toisella kotimaisella. Hallituksen toiminnasta puuttuu strateginen näkemys.

Jos huono päätös huonon päätöksen perään perustellaan ainoastaan hallitusohjelmalla, niin silloin hallitusohjelma ei ole strateginen, vaan mekaaninen.

Yliopistokoulutuksesta leikataan rankalla kädellä. Pelkästään Helsingin yliopistoon kohdistuu leikkauksia yli 100m€ vuositasolla. Samalla sanotaan hallitusohjelmassa, että opetuksen laatu ei saa heikentyä. Tämä on suunnattoman naivia. Tietenkin se heikentyy. Jos yliopiston rahoituksesta viedään 15%, niin se näkyy toiminnassa. Se tarkoittaa, että tiedekuntia lakkautetaan ja tutkimusta vähennetään. Jo nyt voi huomata tapahtuvan aivovuotoa Suomesta ulkomaille. Tämä tulee kiihtymään entisestään.

Äskettäin saimme lukea, että Helsingin yliopisto on 100 parhaan yliopiston joukossa maailmassa. Onko se sitä enää huomenna? Mitä tapahtuu niille 2,5 miljardille eurolle sekä niille 40000 työpaikalle, jotka Helsingin yliopisto tutkimusten mukaan välillisesti synnyttää?

Ja Helsingin yliopisto on vain yksi esimerkki monen joukossa. Suomi tarvitsee yliopistonsa.

Arvoisa puhemies.

En elä siinä harhakuvitelmassa, että innovaatiot syntyisivät pelkästään korkeakoulujen tai yliopistojen seinien sisällä. Mutta ne jotka tekevät innovaatiot – tutkijat, insinöörit, pellepelottomat – he saavat oppinsa niissä. Ja jos oppi on hyvää, niin he keksivät – kunhan saavat siihen tilaisuuden.

Pääministeri Sipilä, älä vie heiltä tätä mahdollisuutta. Uskalla uskoa tulevaisuuteen. Toimi strategisesti.

On puhuttu tuottavuusloikasta. Kilpailukyvyn parantamisesta. Tähän tarvitaan koulutusta. Hyvä koulutus on paras talouskasvun tae. Me olemme jo nyt liukumassa alaspäin OECD-maiden koulutustasomittauksissa. Tätä vauhtia olemme pian keskitason alapuolella. Tämä liukuminen tulee pysäyttää, eikä sitä ainakaan kannata kiihdyttää.

Samaan aikaan kun tasa-arvo heikentyy, myös sosiaalinen tausta alkaa vaikuttamaan yhä vahvemmin koulutustasoon. Kuulostaako tämä tuottavuusloikkareseptiltä? Kuulostaako tämä yhteiskunnalta, joka osaa valjastaa parhaat voimat käyttöönsä? Kuulostaako tämä strategiselta päätöksenteolta.

Ei minustakaan.

Värderade talman.

Vi måste våga satsa på framtiden. Tänk om.

Konkurrenskraft kräver kollektivtrafik – kasta inte grus på skenorna! Insändare i HBL 18.9.2015

Under de senaste åren har Y-tåget mellan Karis och Helsingfors hamnat i farozonen flera gånger. På tisdagen fick vi höra att Kommunikationsministeriet tänker dra in tåget från och med mars nästa år. Det innebär att 6 procent av den så kallade köptrafik som staten köper av VR kommer att dras in. Kollektivtrafiken försämras då i Nyland, Finlands tillväxtcentrum, bara ett drygt år efter att ärendet avvärjdes senaste gång.

När man jämför trafikmängden mellan de stationer som läggs ner kan man konstatera att mängden resenärer per dag i till exempel Sjundeå är tre gånger fler än på den näst största nedläggningshotade stationen – och 265 gånger fler än på den minsta nedläggningshotade stationen. I detta sällskap klarar sig Sjundeå och Ingå väl, trots att de endast haft ett begränsat antal turer under morgon och kväll. Man kan inte undgå att dra slutsatsen att en Centerstyrd regionalpolitik har varit avgörande i den här frågan.

Infrastruktur måste bygga på långsiktighet. Om staten förpliktar kommunerna att till exempel bygga längs med järnvägarna är det statens uppgift att se till att den infrastruktur som kommuner – och människor – ombetts planera sin framtid enligt finns kvar. Om beslutet om Y-tåget inte omprövas kommer både Sjundeås och Ingås stationer stå oanvända från och med mars nästa år. Flera familjers val att slå sig ner i Västnyland kommer att stå i en helt annan dager än då valet gjordes. Vad säger regeringen åt sjuksköterskan från Ingå som är beroende av första morgontåget för att hinna på jobb till Helsingfors? Eller åt skoleleven från Sjundeå som börjat i specialgymnasium i huvudstaden? De är nu möjligtvis tvungna att byta jobb, eller skola.

Samtidigt är det klart att spårtrafiken måste ersättas med något annat kollektivt alternativ – för Ingås och Sjundeås del innebär det bussar, och för Kyrkslätts del antagligen fler tågturer i HRT:s regi. Detta innebär ökade utgifter för kommunerna. Slutsumman blir alltså att pengar helt enkelt flyttas från en ficka till en annan, samtidigt som servicen försämras och miljön blir lidande. Det är inte ett recept för långsiktig utveckling.

Det talas mycket om de höga bostadspriserna i huvudstadsregionen, och om hur det hämmar den ekonomiska utvecklingen. Ett sätt att ha råd att bo där – att ha råd att slå sig ner, arbeta och bilda familj – har varit att bosätta sig i kranskommunerna. Och dessa kranskommuner behöver sin kollektivtrafik.

Anförande i remissdebatten om pensionsreformen 8.9.2015

En pensionsreform är ingen oviktig sak. Det är inget man kan ta lättvindigt, eller något man kan utackordera åt någon annan att sköta. Det är i allra högsta grad en strategisk fråga som har ett stort inflytande på vårt arbetsliv och  vår konkurrenskraft.

Därför måste man ta reformen på allvar, man måste våga leda.

Den reform som nu presenteras för oss i fel riktning. Den stöder inte utbildning, den stöder inte jämställdhet, den stöder inte vår konkurrenskraft.

Eläkeuudistusta ei voi ulkoistaa, koska se on liian tärkeä asia. Se on tärkeä kilpailukyvyllemme, ja tulevaisuuden työelämän rakenteelle. Se on jopa tasa-arvokysymys.

Nyt esitetty uudistus helpottaa kestävyysvajetta, ja pidentää työuria. Nämä ovat hyviä asioita. Mutta siihen ne hyvät asiat loppuvatkin.

Mitä tämä malli kertoo nuorelle  joka haluaa nostaa osaamistaan. Houkutteleeko se opiskelemaan?

Mitä se kertoo vanhemmalle joka päättää jäädä kotiin hoitamaan lastaan, voiko hän luottaa siihen, että menetetty eläke on kurottavissa kiinni?

Ei, tämä uudistus ei tue osaamista, eikä se tue tasa-arvoa. Ellei tähän yhdistetä vanhempainvapaan uudistusta – ja jotenkin minusta tuntuu että se ei ole tämän hallituksen agendalla – niin tämä muutos siirtää kelloa useita vuosikymmeniä taaksepäin.

Arvoisa puhemies

Tämä uudistus rakentuu työelämämallille joka ei ole tätä päivää. Se kehoittaa menemään koulun penkiltä suoraan työelämään. Meidän ei tule sementoida vanhoja, väistyviä rakenteita, vaan miettiä tulevaisuuden vaatimuksia.

Ja sitä tämä malli ei tee

Vi skall inte cementera gamla strukturer, utan våga tänka framåt. Pensionsreformen bör stöda utbildning och jämställdhet – för de är basen för vår konkurrenskraft. Tänk om, regering. Tänk om.

Lehdistötiedote : Rantarataa on kohennettava 26.8.2015

RKP LEHDISTÖTIEDOTE 26.8 2015
Kansanedustajat Adlercreutz ja Blomqvist

JULKAISUVAPAA HETI

Blomqvist ja Adlercreutz esittivät kirjallisen kysymyksen:
Rantarataa tulisi kehittää

RKP:n kansanedustajat Anders Adlercreutz ja Thomas Blomqvist vaativat
jättämässään kirjallisessa kysymyksessä hallitusta selvittämään
rantarataa koskevia suunnitelmiaan.

Helsingin ja Turun välinen reitti on osaa Euroopan ydinverkkokäytävää,
jonka kehittämiseen on varattu noin 26 miljardia euroa EU:n
käynnistämän liikenneprojektin puitteissa. Tämän myötä on nostettu
esille myös uuden suurnopeusradan rakentaminen Espoo-Lohja-Salo välille.

Kansanedustajat katsovat, että investointeja tulisi kohdistaa jo
olemassa olevaan infrastruktuuriin, eikä sellaiseen
uudisrakentamiseen, jonka hyödyt ovat epäselvät. Liikenneviraston
laatiman selvityksen mukaan uusi suurnopeusratahanke Espoo-Lohja-Salo
välille maksaisi 1,5 miljardia euroa. Alueen matkustajamäärä jää
kuitenkin liian pieneksi, jotta projekti olisi kannattava.

– Suurnopeusradan puolesta ei puhu tarve eikä kannattavuus, sanoo
Blomqvist. Näin suurelle ja kalliille uudisrakentamishankkeelle ei
löydy kestävää perustetta. Käytettävissä olevia EU-varoja tulisi
käyttää olemassa olevan rantaradan kehittämiseen.

Rantaradan kehittäminen seuraa myös vuoden 2012 liikennepoliittisen
selonteon periaatteita, joiden mukaan olemassa olevaan
infrastruktuuriin kohdistuvia panostuksia tulisi suosia
uudisrakentamisen sijaan.

– Tuhannet länsiuusmaalaiset matkustavat päivittäin metropolialueelle
töihin.  Rantarata sitoo koko seudun yhteen, ja se on tärkeä sekä
yksityishenkilöille että yrityksille, painottaa Adlercreutz. On
tärkeää, että seudulla pystytään tarjoamaan luotettavat, tehokkaat
sekä ympäristöystävälliset liikenneyhteydet. Kuntia on jo pitkään
kehotettu rakentamaan rantaradan varteen. Se tarkoittaa myös, että
valtion on sitouduttava radan ylläpitämiseen ja kehittämiseen.

– Panostamalla rantarataan voitaisiin vähentää myöhästymisien määrää,
ja parantaa liikennettä suhteellisen helpoin keinoin, esimerkiksi
rakentamalla kaksoisraide. Tämä merkitsisi tärkeää investointia yhteen
Etelä-Suomen tärkeimpään liikenneväylään, toteavat Adlercreutz ja
Blomqvist.

Lisätietoja:
Anders Adlercreutz      044-9810191
Thomas Blomqvist       050-5121776

Skriftligt spörsmål om kustbanan 26.8.2015

SKRIFTLIGT SPÖRSMÅL

Förbättra kustbanan

Till riksdagens talman

EU har startat ett trafikprojekt och reseverat ca 26 miljarder euro för att utveckla stambansnätet i Europa. Tågförbindelsen mellan Åbo och Helsingfors är en del av den europiska stambanan. Kustbanan är utan tvekan en av de viktigaste delarna av infrastrukturen i södra Finland.

Kustbanan fungerar idag långt ifrån perfekt. Ett av de största problemen är förseningar i såväl när- som fjärrtågstrafiken. Problemet kunde relativt lätt åtgärdas exempelvis genom att bygga dubbla spår. De här åtgärderna skulle vara helt i linje med den av den tidigare riksdagen godkända Trafikpolitiska redogörelsen (2012), som slår fast att vi ska satsa på att förbättra befintlig infrastruktur i stället för att bygga nytt.

Trafikverket har gjort utredningar på vad det skulle innebära att bygga en ny höghastighetsjärnväg mellan Esbo-Lojo-Salo. Vi undertecknare anser att det inte finns hållbara motiveringar för att bygga en ny höghastighetsjärnväg. Passagarerarmängderna är inte tillräckligt stora för att göra tågtrafiken lönsam. Ytterligare anser vi att vi i den rådande ekonomiska situationen inte har råd med ett nybygge som beräknas kosta 1,5 miljarder euro. De EU-medel som finns tillgängliga ska användas för att förbättra den befintliga kustbanan. Istället för att bygga nytt ska vi satsa på den infrastruktur vi redan har. I Finland har vi dessutom nyligen byggt och utvecklat motorvägen mellan Åbo och Helsingfors via Lojo, vilket gör att inte finns grunder för att satsa på att bygga en ny höghastighetsjärnväg för samma sträcka.

Goda trafikförbindelser är en förutsättning för att man skall kunna bo, arbeta och verka i Västra Nyland. Området har över 100 000 invånare varav tusentals arbetar inom metropolområdet. Då huvudstadsregionen växer så ökar också behovet av bostäder – ett behov som Västra Nyland såväl kan som vill svara på. För att området ska utvecklas och bli ett reellt boendealternativ för allt flera måste det finnas pålitliga, effektiva och miljövänliga sätt att röra sig i regionen, något som kustbanan har potential att erbjuda. Kustbanan är en viktig länk inte enbart mellan Västra Nyland och metropolen, utan också mellan kommunerna i regionen, samt mellan Åboregionen och Helsingfors. Längs med kustbanan finns det också flera industri- och hamnområden som är beroende av goda förbindelser på såväl räls som väg.

Vi undertecknare ser att ett sätt att lösa problemen vore att bygga ut dubbla spår längs åtminstone de sträckor som är högtrafikerade. Med dubbla spår skulle man kunna eliminera onödigt väntande på passerande tåg och således kunna åtgärda förseningar. Det skulle möjliggöra mer pålitliga tidtabeller för såväl företag som privatpersoner och vara såväl Västra Nyland som Åbo regionen till gagn. Därför behövs det nu snabbt en utredning och kostnadsberäkningar över vad förbättringar på kustbanan skulle komma att kosta.

Med hänvisning till det som anförs ovan får vi i den ordning 27 § riksdagens arbetsordning föreskriver ställa följande spörsmål till den minister som saken gäller:

Vad ämnar regeringen vidta för åtgärder för att förbättra kustbanan?

 

Helsingfors den 24 augusti 2015

Thomas Blomqvist /sv

Anders Adlercreutz /sv

 

 

Emme elä tyhjiössä – mielipidekirjoitus pakolaiskysmyksestä Kirkkonummen Sanomissa 23.8.2015

Kirkkonummen Evitskogiin avattiin viime viikolla lyhyellä varoitusajalla vastaanottokeskus turvapaikan hakijoille. Vastaanottokeskuksessa on tilaa jopa 250 ihmiselle. Kyseessä on tilapäinen järjestely – lähinnä hätäratkaisu – kun Helsingin kaupungin tilat eivät enää riittäneet majoittamaan kesän suurta hakijamäärää. Tänä vuonna Suomeen on saapunut jo yli 1000 turvapaikanhakijaa enemmän, kuin mitä koko viime vuoden aikana yhteensä.

 Vastaanottokeskuksen perustaminen on herättänyt kirkkonummelaisissa kysymyksiä ja myös sosiaalisessa mediassa on käyty vilkasta keskustelua. Tämä on luonnollista ja merkki aktiivisesta ja osallistuvasta yhteisöstä.

 Kun keskustelua käydään, on olennaista, että se pohjautuu faktoihin, eikä pelkästään tunteisiin. Pakolaiskysymysten käsittelyssä on tyypillistä, että keskustelua sävyttävät hyvin subjektiiviset mielipiteet ja tuntemukset. Pahimmillaan luodaan ja lietsotaan uhkakuvia, jotka herättävät kanssaihmisissä turhaa huolta ja pelkoa.

 Reaktiot pakolaisten vastaanottamiseen ovatkin vaihdelleet. Ihmiset ovat tarjoutuneet auttamaan, mutta pinnan alla on ollut vaistottavissa myös huolestuneisuutta siitä, mitä vastaanottokeskus tuo mukanaan. Tämä on ymmärrettävää, sillä pienelle kylälle pakolaisten saapuminen merkitsee isoa muutosta. Evitskogin asukasluku nousee hetkessä melkein 50 %:lla.

 Pakolaisten saapuminen merkitsee pienelle kylälle ponnistusta ja haastetta. Meidän täytyy kuitenkin muistaa tilanteen olevan varsin haasteellinen myös pakolaisille. He tuskin arvasivat kotimaastaan paetessaan löytävänsä itsensä pohjoisesta Suomesta. Täällä he kuitenkin nyt ovat, yli vuoden kestäneen matkan jälkeen. Täällä Kirkkonummen loputtoman isolta tuntuvassa metsässä, hyvin erilaisessa ympäristössä kuin mihin he ovat tottuneet.

 Se, miten nyt Evitskogiin saapuneet pakolaiset sopeutuvat Suomeen – siinä tapauksessa että heille myönnetään turvapaikka – on tietenkin pitkälti kiinni heistä itsestään. Mutta myös meistä suomalaisista. Meidänkin on kannettava aktiivisesti vastuuta siitä, miten he kotoutuvat.

 Pakolaiset saapuvat Suomeen uuden alun toivossa. Uskallan arvata, että he haluavat asettua paikoilleen ja luoda itselleen ja mahdollisesti perheelleen vakaan ja turvallisen elämän. Kukin meistä voi tarjota eväitä tähän prosessiin näkemällä heidät ennen kaikkea vertaisinamme kanssaihmisinä, ilman pakolais-titteliä. Voimme suhtautua heihin lempeällä ja luonnollisella uteliaisuudella – ilman ahdistavia ennakkoluuloja. Voimme ottaa lähtökohdaksi ajatuksen siitä, ettemme ole vain antavana, vaan myös saavana osapuolena.

Yhteiskuntamme ei toimi tyhjiössä – ei Suomi eikä Kirkkonummi. Maailman tapahtumilla on vääjäämättä vaikutusta myös meihin. Meihin vaikuttavat niin uudet tekniset keksinnöt, globaalitalouden heilahtelut kuin myös maailman kriisit ja sodat. Miljoonat ihmiset kohtaavat tänäkin päivänä epäinhimillistä pelkoa. Suurin osa heistä pysyy kotimaassaan tai hakee turvaa lähialueelta. Pieni osa tulee Eurooppaan. Murto-osa päätyy Suomeen. Kriisitilanteiden kärjistyminen maailman eri kolkissa heijastuu siis myös tänne.

 Jokaisella ihmisellä on oikeus hakea turvapaikkaa toisesta maasta. Tämä on oikeus, joka perustuu Toisen Maailmansodan tapahtumiin. Myös me suomalaiset olemme joutuneet pakenemaan maastamme, eikä tästä ole edes kovin montaa vuosikymmentä.

 Emme voi osoittaa inhimillisyyttä ainoastaan silloin, kun raadollisuus pysyy TV-vastaanottimen sisällä. Se, mitä tällä hetkellä tapahtuu muualla maailmassa tuntuu nyt myös omassa arjessamme. Mies, joka puoli vuotta sitten astui henkensä uhalla pieneen kumiveneeseen Välimerellä voi nyt olla naapurisi. Hänellä on nimi, ammatti, menneisyys, perhe – ja todennäköisesti kaikkien kokemusten alta kuoriutuu myös hymy ja huumorintaju. Se, joka oppii nauramaan hassulle, mutta suoraselkäiselle kansanluonteellemme.

Insändare om flyktingfrågan i HBL 22.8.2015

För en dryg vecka öppnades med mycket kort varsel en tillfällig mottagningscentral för asylsökande i Evitskog i Kyrkslätt. Mottagningscentralen har plats för upp till 250 människor. Det är fråga om ett tillfälligt arrangemang – i det närmaste en nödlösning – då Helsingfors stads faciliteter inte längre kan inhysa det stora antalet asylsökande som kommit till Finland under sommaren. I år har det hittills redan anlänt över 1000 fler asylsökande än under hela fjolåret.

Grundandet av mottagningscentralen har väckt frågor, och debatten i sociala medier har varit livlig. När något sker i näromgivningen väcker det diskussion – det är ett tecken på ett aktivt och engagerat samhälle. Men det är samtidigt en diskussion som måste utgå ifrån fakta och lösningar, den skall inte blåsa upp rädsla och oro.

Reaktionerna har varierat. Människor har engagerat sig genom att erbjuda hjälp, men det finns också en viss oro för vad mottagningscentret för med sig. Och oron är förståelig, för det är fråga om en stor omvälvning i en liten by. Evitskogs invånarantal steg över en natt med nästan 50%. Det är en utmaning för byn, men vi måste komma ihåg att det också är en utmaning för flyktingarna. De hade knappast Finland i tankarna när de var tvungna att fly sitt land. Men här är de nu, efter en resa som för många tagit över ett år. Här är de, i en miljö som är mycket olik den de är vana vid – ofta utan familj, släkt och vänner.

Hur de klarar sig här, hur de acklimatiserar sig i Finland ifall de får uppehållstillstånd, hänger naturligtvis till en stor del på dem själva men helt klart också på oss finländare. Vi har ett ansvar för hur integrationsprocessen går. Flyktingarna kommer hit till Finland med en vilja och ett hopp om att kunna börja ett nytt liv. Att få en chans att slå sig ner. Vårt ansvar är att se dem framför allt som medmänniskor, att glömma epiteten krig och flykting. Och att ta som utgångspunkt att vi inte bara ger, utan också får.

Varken Finland – eller Kyrkslätt – existerar i ett vakuum. Vi påverkas av de händelser som sker i vår omvärld. Vi nås av teknologiska genombrott, av världsekonomins fluktuationer, men också av kriser och krig. Miljontals människor kan inte leva i sina hem idag. De flesta stannar i sina hemländer eller söker skydd i närområdet. En liten del tar sig till Europa. Och en bråkdel hamnar i Finland. Men det att situationen eskalerat på många håll i världen reflekteras även hit.

Varje människa har rätt att söka asyl i ett annat land; det här är en rätt som bottnar i andra världskrigets händelser. Också vi finländare har varit tvungna att fly vårt land, för inte alltför många årtionden sedan. Vi kan inte bara visa medmänsklighet och respektera varandras rättigheter så länge det sker på någon annans bakgård. Det som sker utomlands syns nu i vår vardag. En man som för ett halvt år sedan klev in i en liten gummibåt i Medelhavet vill nu försöka börja ett nytt, tryggare liv här uppe.  Vårt ansvar är att hjälpa efter bästa förmåga.

Skriftligt spörsmål om energibeviset för småhus 19.8.2015

Carl Haglund, Anders Adlercreutz (sv)

Skriftligt spörsmål om energibevis för småhus

Till riksdagens talman

Riksdagen förutsatte enhälligt (plenum 17.6.2014) att regeringen omedelbart vidtar åtgärder för att göra energibeviset för småhus mera lättförståeligt genom att man avlägsnar de jämförelseproblem som energiformsfaktorerna för tillfället skapar.

Dessutom konstaterade förra riksdagen och miljöutskottet att användningen av olika energiformsfaktorerna är oklar och svårförståelig för konsumenten. Därför vore det mera ändamålsenligt att jämföra de värden som grundar sig på beräknad energikonsumtion mellan byggnader.

I samband med miljöutskottets möte tisdagen 16.6.2015 framställdes ett fortsatt förvekligande av ändringsarbetet gällande energibeviset. För miljöutskottet föredrogs att ändringsarbetet görs enligt alternativ I i rapporten som framställts av den arbetsgrupp som tillsattes för att behandla ärendet.

Alternativ I innehåller ändå i praktiken inga förändringar i förhållande till det tidigare energibeviset. Alternativ I innebär fortsättningsvis att olika energiformsfaktorer används för att definiera indikatorerna för energieffektivitet, vilket redan tidigare har ansetts utgöra en central orsak till jämförelseproblematiken.

Den beräknade förbrukningen av köpt energi är förvisso framställd som ett siffervärde, men detta tillägg utgör i vår mening inte en förändring som skulle ge konsumenterna något mervärde i förhållande till nuvarande energibevis och som skulle uppfylla den föregående riksdagens enhälliga vilja.

I enlighet med riksdagens vilja borde indikatorn för energieffektivitet vara baserad på beräknad mängd köpt energi. Ytterligare bör den med energiformskoefficienter korrigerade energiförbrukningen presenteras som ett siffervärde. Detta är förenligt med direktivet, vilket även framgår tydligt i motiveringarna till arbetsgruppens alternativ III och alternativ V. Ett förändringsarbete vore enkelt att genomföra genom att förena dessa alternativ.

I hänvisning till det som anförs ovan ställer vi i enlighet med det som riksdagens arbetsordning 27 § föreskriver följande spörsmål till den minister som saken gäller:

Vad ämnar regeringen göra för att åtgärda de brister som framkommit i fråga om indikatorer för energieffektivitet under den föregående riksdagsperioden?

 

Helsingfors 19.8.2015

 

Carl Haglund (sv)

Anders Adlercreutz (sv)

Masalan tekonurmikentän avajaiset 15.8.2015, puhe

 

Hyvät ystävät, futarit, tytöt ja pojat.

 

Tämä on totisesti hieno päivä!

 

Kun Andreas Backman kertoi minulle viime talvena, että Masalaan on alettu puuhata tekonurmikenttää niin ajattelin, että onpa mielettömän hieno asia. Mutta kun hän sitten lisäsi, että sen on tarkoitus olla valmis jo kesän lopulla, niin  ajattelin että voi Andreasta, Siperia opettaa. Eihän tällaista hanketta noin nopeasti voi saada maaliin.

 

Mutta mitä vielä! Vain vuosi sen jälkeen, kun tämä päättäväinen porukka tarttui toimeen, kenttä on valmiina koko komeudessaan. Pehmeää, hienoa ruohoa, joka seireenien lailla kutsuu juoksemaan ja pelaamaan. Masalan Maracaná.  Jopa kaltaiseni seniori-futarin lahje alkaa vipattamaan…

 

Asiat eivät ikinä vaan tapahdu. Jonkun pitää pistää ne tapahtumaan. Tänne Masalaan on toivottu tekonurmea todella pitkään, ja nyt se vihdoin on täällä. Tämä hanke ei kuitenkaan lähtenyt kuntaportaasta, budjettivääntöjen kautta, vaan joukosta kovan luokan aktivisteja, tomeria pelaajia ja heidän vanhempiaan.  Andreas, Eetu , Petteri , Markko , Päivi , Annika  , Hannamaija , Kimmo ja moni muu.

 

 Luulen että tämä on ollut hyvä tie. Nyt kenttään on sitouduttu, sen eteen on puurrettu. Niin lapset kuin vanhemmatkin voivat kokea sen aidosti omakseen.

 

Kentän rahoitukseen on osallistunut huima määrä ihmisiä. Se, että kokee päässeensä vaikuttamaan lähiympäristöönsä vaikuttaa varmasti myös siihen, miten sen kokee ja miten sitä arvostaa. Pari vuotta sitten valmistunut Frami oli mahtava juttu Masalalle. Veikkolan tekonurmi on sekin ylpeyden aihe, sen sai aikaan asukkaat, ei kunta. Ja tämä tekonurmi tulee olemaan ylepyden aihe sekin.

 

 Itse olen Jorvaksesta kotoisin ja muistan, miten tärkeä kylän puurakenteinen jääkiekkokaukalo oli meille lapsille. Talvella siellä luisteltiin, kesällä pyöräiltiin ja pelattiin jalkapalloa. Kun kaukalo 80-luvulla purettiin, se oli kova isku kylälle.
Jokainen kylä tarvitsee muita paikkoja merkityksellisemmän paikan, sydämen. Jos mietitte Masalaa, niin uskon, että tämä uusi nurmikenttä ja sitä ympäröivät pelikentät sykkivät Masalassa muita paikkoja vahvimmin. Olette siis vahvistaneet kylän sydäntä. 

 

 Olen siviiliammatiltani arkkitehti. Olen urani aikana  päässyt suunnittelemaan lukuisia julkisia tiloja. Kun urani alussa 90-luvun puolivälissä opiskelin Barcelonassa, pääsin tutustumaan sikäläiseen tapaan rakentaa julkisia tiloja. Siellä sovellettiin määritietoisesti strategiaa, jonka mukaan  torit ja aukiot tuli rakentaa poikkeuksellisen hienoiksi. Poliittisilla päättäjillä oli siis ymmärrystä siitä, että laadukkaat kaupunkitilat poikivat siellä asuville yhteisölle paljon hyvää. Ne koettiin investointeina tulevaisuuteen. Ja näinhän se juuri on: pikkuhiljaa ihmiset oppivat arvostamaan kaunista ja toimivaa ympäristöä.

 

 Kauniista aukioista on tullut Barcelonassa standardi, jonka turistitkin kokevat kaupungissa vieraillessaan. Ne nostavat näin sekä taloudellista hyvinvointia että siellä asuvien ihmisten päivittäistä elämänlaatua. Kun katselen täällä nyt ympärilleni ja asetun nuoren, uutta asuinpaikkaa etsivän perheen saappaisiin, en yhtään yllättyisi, vaikka moni tekisi muuttopäätöksen alueelle näiden hienojen harrastusmahdollisuuksien valossa.

 

Uskon siis sekä kansalaisaktivismiin että laadukkaasti rakennettuun ympäristöön. Meidän tulee jatkossakin panostaa jalkakäytäviin, toreihin, aukioihin – ja urheilupaikkoihin. Nämä panostukset saavat ihmiset kunnioittamaan ympäristöään, ja sen kautta myös toisiaan. 

 

 Ei, tämä projekti ei ole ollut vaivaton – ei halpakaan. Kenttään on investoitu ihmistyön lisäksi merkittävät 200 tuhatta euroa. Kun pari iltaa sitten seisoskelin iltakävelyn päätteeksi kentän reunalla ja katselin isoa joukkoa teinejä, joilla oli käynnissä rankkarikisa koin, että nämä kenttään investoidut rahat poikivat reaaliajassa. Ne poikivat tavalla, jota ei voi edes mitata pelkästään rahassa – olkoonkin, että myös siinä.

 

Haluan lämpimästi kiittää itseni ja lasteni, sekä varmasti myös muiden kirkkonummelaisten vanhempien ja heidän lastensa puolesta kaikkia teitä, jotka olette ponnistelleet tämän unelman toteutumiseksi. Kiitos!