Avoin kirje oppositiolle

Hallitukselta tulee edellyttää toimia ja perusteluja päätöksille. Opposition tehtävänä on kritisoida hallitusta. Tilanteessa, joka on yhteiskunnallisesti erityisen haasteellinen, koen perusteltuna edellyttää hallituspuolueen edustajana oppositiolta kuitenkin älyllistä rehellisyyttä ja johdonmukaista otetta argumentoinnissa. 

Jos poliittinen kenttä hahmottuu vastakkainasettelujen kautta – me vastaan ne, hallitus vastaan oppositio, hän vastaan minä – niin politiikkaa on hyvin haasteellista tehdä ratkaisukeskeisesti. Noususuhdanteessa vastakkainasettelu harvoin on kohtalokasta, mutta kriisissä se voi sitä olla. 

Ja vielä kertauksen vuoksi listaus asioista, jotka tekevät juuri tästä historian ajankohdasta poikkeuksellisen vaikeasti hallittavan: 1) Ilmastonmuutos edellyttää isoa elinkeinoelämän rakennemuutosta, 2) korona lamaannuttaa tai vähintäänkin hidastaa muutenkin hitaassa kasvussa ollutta suomalaista taloutta, 3) Suomen väestö vanhenee kovalla vauhdilla, mikä kasvattaa kestävyysvajetta, 4) maailma moninapaistuu ja Kiinan rooli kasvaa, 5) luonnon biodiversiteettikriisi uhkaa ruoantuotantoa ja elämän jatkuvuutta laajemminkin.

Nämä ovat kaikki asioita, jotka ovat olleet edellistenkin hallitusten agendalla, mutteivät koskaan yhtä painavasti kuin nyt. Paine uudistua ei ole vain kansallinen, vaan sitä ajaa myös nopeasti uudistuva EU-regulaatio.

Nyt käsillä olevassa tilanteessa huomaan katsovani historiassa taaksepäin ja pohtivani tapaa, jolla vain muutamaa vuosikymmentä aiemmin veljessotaa käynyt Suomen kansa yhdisti voimansa toisen maailmansodan puhjetessa. On hetkiä, jolloin on moraalisesti erityisen arveluttavaa ajaa henkilökohtaista tai puoluekohtaista agendaa. On hetkiä, joina on perusteltua suhtautua kriittisesti politiikaan, jossa ylimielisyydestä tehdään hyve ja tarkoituksellisesta ymmärtämättömyydestä ase. Nyt on sellainen hetki.

Mistä siis käytännössä puhun?

Puhun Suomen taloudellisesta tilanteesta ja hallituksen pyrkimyksestä tehdä tasapainoisia ratkaisuja vakaan tulevaisuuden eteen. Tämä hallitus on edistänyt teollisuuden kilpailukykyä poistosäännöillä ja sähköveron alentamisella, säätänyt tuloveroasteikkoa alas päin, jättänyt koskematta pääomaverotukseen tai yhtiöiden verotukseen. Se on myös helpottanut lomautuksia ja parantanut yrittäjien sosiaaliturvaa. Juuri nyt hallitus on aikeissa kiristää työnhakuvelvoitetta ja tekee niin ikään toimia ikäihmisten työllisyyden parantamiseksi. Kaikki toimia, joita on vaikea pitää elinkeinoelämän vastaisina.

Oppositio löytää kuitenkin räksytettävää. Hallituksen budjettiesityksestä käyty keskustelu on mielestäni hyvä esimerkki tarkoituksellisen polarisaation varaan rakennetusta keskustelukulttuurista, joka ei vie meitä mihinkään. 

11 miljardia velkaa ei ole kenellekään mieluinen asia. Hallitus ei ole tehnyt velkaantumispäätöksiä kevein mielin tai äänestäjiä miellyttääkseen. Kyse on pyrkimyksestä hallita kriisiä. 11  miljardia euroa on pienempi kuin fiskaalisesti konservatiivisen Hollannin vaje, mutta todennäköisesti hieman isompi kuin Ruotsin. Ruotsissa julkisen talouden alijäämä näyttäisi kuitenkin olevan ensi vuonna reilusti Suomea isompi. Se, että muutkin velkaantuvat, ei luonnollisestikaan tee Suomen velkaantumisesta yhtään vähemmän dramaattista, mutta se kertoo siitä, ettei vaihtoehtoisten keinojen synnyttäminen lyhyessä ajassa onnistu noin vain muiltakaan hallituksilta. Olemme onnistuneet viruksen torjunnassa hyvin. Niin hyvin, kuin voi mielestäni toivoa. Suomen talous on supistunut kriisin aikana vähemmän kuin EU-maissa keskimäärin. 

On ihan oikeutettua perätä hallitukselta jatkossa lisää toimenpiteitä, joilla varmistetaan elinkeinoelämän vahva pulssi. Oikeistopoliitikkona kuulunkin niihin, joille hyvinvointi kulkee käsi kädessä terveen yrityselämän kanssa. Samaan aikaan seuraan myös hyvin tarkalla silmällä maailman tapahtumia ja näen, mitä tapahtuu kun ekosysteemin eri osat irrotetaan toisistaan. Osaoptimoinnilla voidaan hetkauttaa pörssikursseja, mutta sillä ei välttämättä luoda kestävää kehitystä.

Jos vaikkapa mietitään, mikä tekee Suomesta ulkomaalaisten sijoittajien näkökulmasta houkuttelevan maan, on yhteiskunnallinen tasa-arvo ja tasapaino, hyvä koulutus, turvallisuus ja korruption olemattomuus merkittäviä asioita. Tästä syystä vastuullinen talouspolitiikka on myös sosiaalipolitiikkaa. Ennen kaikkea haluan oman puolueeni tekevän politiikkaa, jota leimaa pitkän aikavälin kestävään kehitykseen sitoutuminen. Pikavoitot ovat huijausta, trumpismia.

Tänä vuonna hallitus joutuu lainaamaan yhteensä lähes 20 miljardia euroa. Se on todella paljon. Isolle yleisölle on reilua tehdä selväksi, että tämä johtuu jostain muusta kuin täydellisestä talouden mekanismien ymmärtämättömyydestä, kuten oppositio asian haluaa ilmaista. Totuus on, että iso osa valtion velasta on seurausta verotulojen äkillisestä pudotuksesta koronan lamaannutettua talouden. Osa taas on seurausta siitä, että hallitus on tässä tilanteessa tukenut voimakkaasti yrityksiä. Se on siis tehnyt juuri sitä, mitä yritykset ovat siltä toivoneetkin. Tuen suuntaamista voi tietysti halutessaan kritisoida ja tämä on asia, josta pitääkin käydä avointa ja rakentavaa keskustelua. Olemme viisaampia nyt jaettujen tukien taloutta elvyttävistä vaikutuksista vasta vähän pidemmällä aikavälillä.

Paitsi että oppositio on etääntynyt asiapohjaisesta argumentoinnista, sitä voi mielestäni ihan aiheellisesti kritisoida myös epäjohdonmukaisuudesta. Se on peräänkuuluttanut vuoron perään niin lisärajoituksia kuin niiden purkamista. On myös syytetty hallitusta koronan levittämisestä, kun Uudenmaan sulku purettiin. On jopa toivottu Uuden-Seelannin mallin mukaista viruksen tukahduttamista. Nyt jälkeen päin on helppo todeta, ettei se ehkä kuitenkaan olisi ollut oikea väylä. Uudessa-Seelannissa talous on sukeltanut toistakymmentä prosenttia.

Kriisissä on äärimmäisen vaikea tehdä oikeita päätöksiä. Tilanteen ollessa päällä on usein vain tehtävä paras valistunut arvaus. Mutta isossa kuvassa valinnat ovat olleet – kompastumisista ja välillä epäselvästä viestinnästä huolimatta – uskoakseni oikean suuntaisia. 

Mutta palatkaamme vielä hetkeksi ensi vuoden budjettiin. Kuten jo yllä totesin, alijäämä on äärimmäisen vakava asia ja talous tulee saada mahdollisimman nopeasti tasapainoon. Juuri tähän vaadittavassa työssä tarvittaisiin nyt ennennäkemättömän rakentavaa yhteistyötä sekä poliittisten puolueiden että työnantajien ja työntekijöiden keskusjärjestöjen kesken. Jopa sen tason yhteistyötä, että se voidaan mahdollisesti tulevaisuudessa kokea koko kolmikannan rakennemuutoksena. Maailma muuttuu ja parhaiten pärjäävät ne kansat, jotka luovat nahkansa muutoksessa nopeiten. Kekseliäisyyttä tämä vaatii ja olisi naiivia kuvitella, että tämä kekseliäisyys asuisi yksin hallituksessa. Voin luvata, että näin kuvittelevat saavat pettyä ikuisesti. Mutta hallitus voi toimillaan kiirehtiä tai hidastaa rakenneuudistusta.

Millaista rakenneuudistusta sitten itse peräänkuulutan? Mitä lupaan omille äänestäjilleni? No ensinnäkin lupaan, että minulla on 20 henkilöä työllistävänä yrittäjänä kirkas käsitys siitä, missä työpaikkoja synnytetään. Niitä synnytetään yrityksissä. Meidän suomalaisten hyvinvointi syntyy menestyvissä yrityksissä työskentelevien ihmisten työstä. 

Rakenneuudistuksen suhteen on aiheellista kysyä, millaisissa yrityksissä tulevaisuuden työpaikat asuvat. Oma arvioni on, että ne asuvat luovassa taloudessa, pitkälle jalostetussa metsäteollisuudessa, pitkälle jalostetussa maataloudessa, clean techissä, digitaalisia ratkaisuja tuottavissa yrityksissä sekä perinteisemmissä, mutta pitkälle automatisoiduissa teollisissa yrityksissä mm. konepajateollisuudessa. Lisäksi tarvitaan hyvin digitalisoitua kolmatta sektoria, joka aiempaa tehokkaammin hoidettuna pystyy suuntaaman ihmistyövoiman inhimilliseen hoivaan ja vaativaan koulutukseen.

Yhteenvetona: itselleni mieluinen politiikka tunnistaa ekosysteemin moniulotteisuuden ja kompleksisuuden. Se näkee, mitä isossa kuvassa tapahtuu (vrt. lista megatrendeistä) ja luo kaikille yhteiskunnan aloille ja toimijoille mahdollisimman hyvät edellytykset uudistua ja innovoida. Poliittisen keskustelun äänensävy voi joko voimaannuttaa tai lamaannuttaa. Tästä tosiasiasta jokaisen poliitikon on syytä kantaa vastuuta. 

Ensikertalaiskiintiöt kannustavat välivuosien pitämiseen

Olen monien muiden päättäjien kanssa samaa mieltä siitä, että työuria tulisi kansantalouden näkökulmasta pidentää sekä alku- että loppupäästä.

Tämän tavoitteen saavuttaminen edellyttää myös opiskeluaikojen lyhentämistä. Olen kuitenkin kriittinen keinojen suhteen.

Syksyllä kymmenet tuhannet nuoret aloittavat opintonsa yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa. Yhä useampi nuori myös päätyy pitämään välivuoden. Miksi?

Vuonna 2016 tuli voimaan mekanismi, jossa valtaosa opiskelupaikoista varataan ensikertalaisille eli heille, joilla ei entuudestaan ole opiskelupaikkaa. Tällä järjestelyllä haluttiin lyhentää opiskeluaikoja. Lisäksi haluttiin varmistaa, että opiskelupaikat jakaantuisivat mahdollisimman laajasti hakijoiden kesken, eivätkä samat nuoret valloittaisi useampaa opiskelupaikkaa.

Muutoksen vaikutuksista ei vielä ole valmistunut kattavia tutkimuksia, mutta on vahvoja viitteitä siitä, että kehitys ei ole ollut kaikilta osin toivottu.

Vaikutus on osin psykologinen. Koska nuoret tietävät, että ensikertalaisia suositaan pisteytyksessä, he eivät uskalla ottaa vastaan heille tarjottua opiskelupaikkaa elleivät ole sataprosenttisen varmoja siitä, että se on juuri se, mitä he tulevaisuudelta haluavat. Epävarmuus korostuu. Ensikertalaisen etua ei haluta menettää, sillä kilpailu paikoista on kova ja jokainen menetetty piste voi olla tulevaisuudessa se ratkaiseva.

Otetaan siis välivuosi. Otetaan toinenkin. Valmentaudutaan, tehdään pätkätöitä ja siirretään opiskelujen aloittamista. On vaikea nähdä, että tällainen varman päälle pelaamiseen ohjaava järjestelmä olisi kokonaisedun mukaista.

Samaan aikaan kun yliopistojärjestelmämme ihan konkreettisesti rankaisee tiettyyn koulutusohjelmaan pyrkijää jo suoritetuista opinnoista, maailma ja sen toimintamekanismit muuttuvat yhä monimutkaisemmiksi. Tulevaisuuden urapolut ovat jotain aivan muuta kuin mihin olemme tähän asti tottuneet. Työ kuin työ edellyttää jatkuvaa jatkokouluttautumista ja laaja-alaista ymmärrystä ympäröivästä maailmasta. Laaja-alaisuutta, jota monialainen opintopolku on omiaan vahvistamaan.

Tästä syystä nuoria pitää palkita näkemyksellisyyttä kasvattavista opinnoista, ei rangaista. Tekemättömyydestä voidaan rokottaa, muttei monipuolisuudesta.

Yhteiskunnan kannalta on mielekästä, että opiskelijat voivat päästä opiskelemaan samanlaisin ehdoin, samoin vaatimuksin. Jos nuori huomaa valinneensa väärin, hänen pitää pystyä korjaamaan opiskelupolkuaan mahdollisimman vaivattomasti. Tehdään pelikentästä avoin ja neutraali, eikä sotketa järjestelmää sen vähemmistön takia, joka suorittaa useampaa tutkintoa.

Tällä hetkellä vaadimme lukiolaisilta opiskelu- ja urapolkuun vaikuttavia valintoja jo 15-16 vuoden iässä. Tätä putkiajattelua ei ole syytä ulottaa korkeakouluun maailmassa, joka tarvitsee yhä monipuolisempia, mielikuvituksellisempia ja empaattisempia osaajia.

Opintojen rahallisen tukemisen rajaaminen noin viiteen vuoteen on uskoakseni riittävä kannustin kohtuullisessa ajassa valmistumiseen. Jos joku haluaa opiskella pidempään, hän tekee sen ilman yhteiskunnan tukea.

Meidän tulee siis nähdä joustavuus, ketteryys ja laaja-alaisuus kannatettavina ominaisuuksina sekä yksilötasolla että instituutioidemme tasolla. Asettamalla kaikki opiskelijat samalle viivalle ja tekemällä opiskelupaikan vaihdosta mahdollisimman helppoa lyhennämme opiskeluaikoja, pidennämme työuria ja parannamme nuorten hyvinvointia. On aika luopua epäonnistuneesta kokeilusta.

 

Mielipidekirjoitus Helsingin Sanomissa 26.8.2020.

Puhe eduskunnan keskustelussa koskien valtakunnansyyttäjän syyttämislupaa koskevaa pyyntöä asettaa kansanedustaja syytteeseen 24.6.2020

Ärade talman,

Grundlagsutskottet anser att det är skäl att häva åtalsimmuniteten i fallet som berör Sannfinländarnas riksdagsledamot Juha Mäenpää.

Svenska riksdagsgruppen stöder grundlagsutskottets slutsats. Det är inte värdigt för en riksdagsledamot, eller för någon annan, att jämföra asylsökande med invasiva arter. Sådant språkbruk hör inte hemma i samhället eller i riksdagens plenisal.

Arvoisa puhemies,

Syyttäjä pyysi eduskunnan kantaa. Meillä on silloin vastuu antaa se. Se ei ole pelleilyä. Ja yhtä lailla on selvää, että on syyttömyysolettama.

Vallanpitäjien toimintaa pitää voida tutkia, jos epäillään, että he loukkaavat toisten ihmisoikeuksia ja ihmisarvoa. Tämä on eduskuntaryhmämme selkeä kanta.

Huomionarvoista on, että tällä kertaa perustuslakivaliokunnan päätös ei ollut yksimielinen. Myös se on huomionarvoista, että kaksi kolmasosaa Kokoomuksen edustajista perustuslakivaliokunnassa äänestivät Perussuomalaisten vastalauseen puolesta.

Se on huomionarvoista. Ja siksi olen erityisen iloinen edustaja Keto-Huovisen hyvästä puheenvuorosta.

Vastalauseessa vedotaan vahvasti sananvapauteen ja että tällä syytesuojan poistolla oltaisiin rajaamassa opposition toimintamahdollisuuksia.

Poliittinen puhe on yksi asia. Kansanryhmää demonisoiva puhe toinen. Jos oma politiikka sekoittaa nämä asiat, tai jos nämä asiat kenties omassa politiikassa ovat riippuvuussuhteessa, niin silloin on itsetutkiskelun paikka.

Sanoilla on merkitystä ja vihapuheen jäljet ovat historiassa huonot. Meidän yhteiskuntamme ei kaipaa sitä.

Se tässä on vaakakupissa. Ei poliittisen puheen vapaus.

Tämä linjaus ei muuta sitä tosiseikkaa, että poliittinen puhe nauttii kenties suurinta mahdollista sananvapauden suojaa.

Mutta sekä Venetsian komissio että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin EIT ovat katsoneet vihapuheen tietyissä tilanteissa jäävään poliittisen sananvapauden ulkopuolelle.

Juuri tästä on kyse Juha Mäenpään tapauksessa. Kiihottaminen kansanryhmää vastaan voidaan perustuslakivaliokunnan mielestä pitää vakavana rikoksena, joka ei nauti perustuslain sananvapauden suojaa.

Kuten mietinnössä todetaan, teon vakavuutta korostavat useat kansainväliset velvoitteet. Vakavimmissa muodoissaan vihapuheen on myös katsottu pyrkivän tekemään tyhjäksi demokraattisen yhteiskunnan perustavia arvoja.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Halla-aho on sanonut, että prosessi on politisoitunut. Siinä hän on oikeassa. Jos ilmoittaa kantansa asiaan ennen kuin ensimmäistäkään asiantuntijaa on kuultu, niin silloin politisoi.

Kansanedustaja edustaa kansaa. Mutta meidän ei tule langeta sellaiseen hybrikseen, että uskottelisimme että olemme kansan yläpuolella. Meihinkin pitää soveltaa sääntöjä. Meidänkin tekomme ovat rangaistavia. Meilläkin on vastuu sanoistamme.

Ei ole oikein, että laadimme sääntöjä kansaa varten – ja oletamme että ne eivät missään tilanteessa koskisi meitä.

Ja korostan, että selvyyden saaminen tässä asiassa on myös edustaja Mäenpään edun mukaista.

Ärade talman,

I reservationen till grundlagsutskottets beslut – som stöds förutom av Sannfinländarna också av delar av Samlingspartiet – hänvisas kraftigt till yttrandefriheten. Den argumenteringen håller inte.

En riksdagsledamot åtnjuter en särskilt stark yttrandefrihet, men det betyder inte att han eller hon går fri från grova övertramp och kränkningar av människovärdet. Där är grundlagsutskottet kristallklar i sin slutsats i att det finns skäl att häva åtalsimmuniteten i fallet som berör Sannfinländarnas riksdagsledamot Juha Mäenpää.

Tarvitsemme kilpailukykylupauksen

V-käyrä, U-käyrä, L-käyrä – koronakevään toipumisen käyrää on tässä vaiheessa vaikea ennustaa. Epätietoisuus on suuri. Miten vientikumppaneidemme taloudet lähtevät vetämään? Entä tuleeko kenties se pelätty toinen aalto sotkemaan kaikkien suunnitelmat lopullisesti?

Tässä sietämättömässä epätietoisuudessa yrityksemme tällä hetkellä navigoivat. Kotimainen kulutus näyttäisi lähtevän liikkeelle, mutta kansainvälisellä tasolla talouteen ja kysynnän kehittymiseen sisältyy isoja kysymysmerkkejä.

Tällaisessa tilanteessa on elintärkeää, ettei epätietoisuutta ruokita myös kotimaassa.

On selvää, ja välttämätöntä, että huomattavien elvyttävien toimien rinnalla tehdään linjauksia myös talouden tasapainottamistoimista. Näiden toimien keskiössä tulee olla työllisyystoimet, mutta myös menoleikkaukset ja mahdolliset verojen tarkistukset.

Monet yritykset pohtivat tulevaisuuttaan. Uskaltaisivatko ne investoida, palkata uusia ihmisiä, viedä eteenpäin sitä tuotekehitysprojektia, joka edellyttää vuoden sisällä merkittäviä laitehankintoja?

Tässä tilanteessa yritykset eivät kaipaa lisää epävarmuutta siitä, miten heidän kulurakenteensa kehittyy, miten investointipanostukset vaikuttavat verotukseen tai miten he yrityksen mahdollisesta tuloksesta joutuvat maksamaan veroa.

Eräs ystäväni toimii yrityskonsulttina veroasioissa. Hän kertoi minulle, miten vaikeaa hänen on keksiä hyvää vastausta yritysten kysellessä, miksi niiden tulisi jäädä Suomeen. Yritysten on luonnollista kysyä itseltään, mikseivät ne siirtäisi toimintojaan esimerkiksi Viroon, missä verotus on pysynyt ennustettavana jo yli kahden vuosikymmenen ajan?

Meidän tulee epävakaan maailmantilanteen kohdalla pyrkiä juuri tällaisen vakauden lisäämiseen.

Toivoisin pohdintaa siitä, miten luomme Suomesta entistä ennustettavamman ja houkuttelevamman investointiympäristön. Taloutta pitää sopeuttaa, se on itsestäänselvyys, mutta epätietoisuus vie pohjaa tulevalta kasvulta. Tarvitsemme pitkän tähtäimen sitoumuksen yritysverotuksen tasosta ja investointikannustimista.

Meidän pitää voida kertoa yrityksillemme, ettei yhteisöveroa nosteta. Että pääomaveron nykyinen taso pätee myös huomenna. Etteivät sopeutustoimet rasita niiden kulurakennetta. Meidän pitää myös voida sinetöidä nämä lupaukset lupauksella siitä, että tulemme panostamaan osaavan työvoiman kouluttamiseen myös jatkossa.

Tarvitsemme kriisin jälkimainingeissa, epävarmuutta hälventääksemme, kilpailukykylupauksen.

Puheenvuoro eduskunnan keskustelussa Julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2021-2024 9.6.2020

Ärade talman,

Kun hallitusohjelmaa kirjoitettiin, elimme täysin toisenlaisessa tilanteessa. Meillä oli näkymät talouskasvusta ja 75 prosentin työllisyysaste oli täysin saavutettavissa oleva tavoite.

Nyt elämme tilanteessa, jossa talous tänä vuonna sukeltanee lähemmäs 10 prosenttia ja sadat tuhannet suomalaiset ovat vaarassa menettää työnsä. Vientiteollisuus on todella vaikeiden haasteiden edessä. Euroopan veturin, Saksan, vienti putosi huhtikuussa 31 prosenttia. Se on häkellyttävän iso pudotus ja se tulee näkymään myös meidän vientivetoisessa taloudessamme.

Kun samaan aikaan oma kustannuskilpailukykymme näyttää Suomen Pankin äsken julkaistun ennusteen mukaan heikkenevän, voidaan sanoa, että täydellinen myrsky on valmis.

Koronakevään aikana olemme puhuneet paljon palvelualoista, ravintoloista. Ihan hyvällä syyllä, koska nämä alat ottivat koronakevään ensimmäiset iskut vastaan.

Mutta pidemmän aikavälin taloudellisen kehityksemme kannalta paljon olennaisempaa on se, miten käy meidän investointi-intensiiviselle teollisuudellemme. Mikäli vientiyrityksemme menevät nurin emme ainoastaan menetä työpaikkoja, vaan myös mahdollisuuden edes kohtalaisen nopeasti saada taloutemme taas kasvu-uralle.

Kansainvälisiä arvoketjuja ei noin vain rakenneta uudelleen.

Arvoisa puhemies,

Valtiovarainministeri Vanhanen totesi eilen, että ”Saamme olla kiitollisia siitä, että Saksa elvyttää 130 miljardilla. […] Jos Saksa onnistuu, se hyödyttää meitä tavattoman paljon”.

Tämä on oleellinen havainto. Se mitä Ruotsi, Saksa tai jokin muu meidän tärkeistä vientimaistamme tekee hyödyttää meitä suuresti.

Mutta emme voi jättää tätä työtä muiden varaan.

Hallitusohjelma rakentuu toisaalta pitkän tähtäimen kilpailukykyä vahvistavien uudistusten varaan. Mutta se rakentuu myös lisääntyvän työllisyyden varaan.

Tätä toista jalkaa ei nyt voi ohittaa.

On toki ennenaikaista puhua leikkauslistoista, mutta sopeuttamisesta pitää puhua. Voimme jauhaa purukumia ja kävellä samaan aikaan. Ongelma ei pienene, jos me työnnämme sitä edessämme.

Lumipallo, joka on liikkeellä, tuppaa kasvamaan.

Ja siksi työllisyystoimien aika ei ole myöhemmin, vaan nyt.

Kyse on siinä myös oikeudenmukaisuudesta ja sosiaalisesta vastuusta. Työ on paras sosiaaliturva, ja meillä ei ole oikeutta olla kääntämättä ihan jokaista kiveä työllisyystavoitteen saavuttamiseksi.

Työelämäprofessori Vesa Vihriälä puhui viikko sitten siitä, että työllisyystavoitetta pitäisi nostaa 77-78 prosenttiin, ja että tähän tavoitteeseen voisi pyrkiä viidessä vuodessa.

Tämän tulisi myös olla hallituksen tavoite. Koska kaikki se hyvä, mitä tavoittelemme, riippuu tästä.

Työllisyystoimia pohtiessamme me olemme sikäli onnellisessa asemassa, että meidän ei tarvitse keksiä pyörää uudelleen. Naapurimaissamme on tehty monta niistä uudistuksista, joita meidänkin tulisi tehdä.

Lisäksi toivoisin pohdintaa siitä, miten luomme Suomesta entistä ennustettavamman ja houkuttelevamman investointiympäristön. Suomeen toimintoja käynnistävä yritys haluaa tietää, että tämän päivän verotaso pätee myös huomenna. Tarvitsemme pitkän tähtäimen sitoumuksen yritysverotuksen tasosta ja investointikannustimista.

Maakuntakaavan varikkomerkintä ajaa koko hankkeen umpikujaan

Pääkaupunkiseudun lähiliikenteen kehittäminen edellyttää, että rakennamme kaksi isoa kunnossapitovarikkoa – tai useamman pienemmän. Nykyinen varikko Ilmalassa ei riitä tyydyttämään kasvavan junaliikenteen tarpeita.

Maakuntakaavaehdotuksessa, joka käsitellään maakuntavaltuustossa 9.6.2020, on uuden varikon varikkomerkintä sijoitettu Mankin ja Luoman rajalle. Tällä kohdin maa on savipeltoa ja ympäristö on satojen vuosien aikana muokkautunutta kulttuurimaisemaa. Mikäli varikko sijoitetaan nyt ehdotettuun paikkaan, siitä tulee hyvin näkyvä, koko lähialuetta vahvasti määrittelevä laitos.

Paikka on rakenteellisesti ongelmallinen ja maisemallisesti katastrofaalinen. Pelkät paalutuskustannukset lasketaan kymmenissä miljoonissa euroissa. Se, että merkintä on maakuntakaavassa näin kiistanalaisessa paikassa ei edistä hanketta, vaan vesittää sitä.

Pidän myös hyvin kyseenalaisena, että merkintä sijoitettiin kaavaan ennen kuin varikkovaihtoehtoja arvioiva selvitys valmistui. Näin kaavamerkinnästä tuli mahdollisesti selvitystä ohjaava tekijä, vaikka marssijärjestyksen pitäisi olla päinvastainen.

Kunnilla on kaavoitusmonopoli ja minun on vaikea uskoa, että Espoo tai Kirkkonummi lähtisivät kaavoittamaan varikkoa näin ongelmalliseen paikkaan. Kirkkonummen osalta varikko määrittelisi jatkossa hyvin vahvasti jatkuvasti kasvavaa Masalan asuinaluetta. Espoon puolella ehdotettu sijainti liittyy puolestaan läheisesti kasvavaan Lasilaakson alueeseen.

En myöskään aidosti usko, etteikö pääkaupunkiseudulta löytyisi aluetta, johon varikko olisi mahdollista sijoittaa huomattavasti pienemmin ympäristövaikutuksin ja pienemmin kustannuksin. Ehdotettu varikkosijainti ei myöskään ota huomioon tulevia joukkoliikenteen kehitysnäkymiä.

Jotta voisimme tehdä oikean arvion – ympäristövaikutusarviointeineen – tulisi nyt esittää sijainnille lisää vaihtoehtoja. Sellaisia vaihtoehtoja, jotka katsovat pidemmälle tulevaisuuteen, eivät pelkästään muutaman vuoden päähän. Näistä vaihtoehdoista tulisi sitten käydä julkista keskustelua ennen kuin ne pitkän kaavaprosessin viime metreillä löytävät tiensä kaavakarttoihin.

Suomalaisen rakentamisen erikoisuus on pitkään ollut se, että uusia alueita sijoitetaan pelloille. Se on tuntunut helpolta, jopa kätevältä ratkaisulta. Se on kuitenkin laiskan mielen ratkaisu. Pelto ei ainoastaan ole tyhjä tila. Se ei ole joutomaata. Jokaiseen peltoon liittyy pitkä historia. Pelto on osa ekosysteemiä ja hiilen kiertokulkua. Se on olennainen osa maisemaamme. Isossa kuvassa jokainen pelto on myös pala omavaraisuuttamme. Niin tässäkin tapauksessa.

Kirkkonummen kunta on todennut, ymmärrettävistä syistä, ettei se pidä esitettyä varikkosijoitusta Luomaan hyväksyttynä.  Sen myötä kunta ottaisi vastatakseen varikkoalueen ongelmat, hyötyjen jäädessä hyvin vähäisiksi. Maisemallisesti ja teknisesti Mankin sijoitus on yhtä ongelmallinen. Varikko on tärkeä koko pääkaupunkiseudun lähiliikenteen kannalta, mutta maakuntakaavan mukainen sijainti ei ole hyvä ratkaisu.

Toivon, että maakuntavaltuusto päätöksessään ymmärtää tämän. Kiistanalainen kaavamerkintä Mankin ja Luoman rajalla ei edistä hanketta, vaan ajaa sen umpikujaan. Kaavamerkintä tulee siksi poistaa.

Oikotietä onneen ei ole

Kirkkonummen kunta on suurten taloudellisten haasteiden edessä. Viime vuosi oli monella tapaa kunnallisen lähihistorian heikoin. Muutokset verotilitysten jaksotuksissa iskivät Kirkkonummen kuntaan voimakkaasti. Erikoissairaanhoidon eli HUS:in kulujen kasvu iski myös kuntamme talouteen voimakkaasti ja yllättäen.

Koronakriisi on entisestään vaikeuttanut taloudellista tilannettamme. On selvä, että me kuntapäättäjät nyt joudumme tarttumaan varsin järeisiin aseisiin kuntamme talouden kallistuksen oikaisemiseksi. Tämä ei ole, eikä se saa olla, poliittisen harkinnan varassa oleva analyysi, vaan ehdoton fakta jonka kaikkien poliittisten ryhmien ja kuntalaisten tulisi sitoutua.

Kunnanhallitus päätti, että lomautuksiin ei koronkriisin johdosta lähdetä. Tarve tämän vuoden talouden oikaisemiseen ei kuitenkaan ole hävinnyt mihinkään. Joudumme uskoakseni palamaan tähän kysymykseen vielä lähiaikoina. Se on todella valitettavaa, mutta välttämätöntä, jotta kuntamme edellytykset toimia niin työnantajana kuin palveluntarjoajana säilyisi. On myös syytä tarkastella isoa kuvaa ja miettiä Kirkkonummen kokonaistilannetta pidemmällä aikaperspektiivillä.

Meidän on nyt analysoitava kunnan palvelurakennetta erityisen tarkkaan ja pohdittava, mitä kaikkea me voisimme tehdä toisin. Meidän on todellakin käännettävä jokainen kivi. Tiedän jo nyt, että johtopäätökset ja niitä seuraavat toimenpiteet eivät tule olemaan mukavia. Mutta ne ovat sitäkin välttämättömämpiä.

Kun analysoimme kuntatalouden virtoja, niin olemme tehokkaita monella mittarilla. Meidän palvelutuotantomme on varsin edullista. Meidän veropohjamme on hyvä. Valitettavasti kuitenkin iso osa meidän verovaroistamme siirtyy valtionosuuksien tasausjärjestelmän kautta muualle. Tämä on asia, johon meidän tulee yrittää puuttua valtakunnallisella tasolla. Kannan tästä koko ajan myös henkilökohtaista vastuuta.

Valtionosuuksien tasausjärjestelmän tarkastelu on erityisen tärkeää nyt, kun kuntia lähdetään tukemaan koronakriisin seurauksista selviämisessä. Silloin tulee nähdä, että nyt kärsivät ne kunnat, jotka ovat riippuvaisia nimenomaan verotuloista – kuten pääkaupunkiseutu ja Kirkkonummi – eivät ne, joiden kuntatalous rakentuu valtionosuuksien varaan.

Taloudellisesti haastavassa tilanteessa on aina riski, että syntyy eripuraa. Vaikeiden päätösten tekeminen on helppoja päätöksiä rankempaa. Itse haluan tässä nyt voimakkaasti vedota kaikkiin poliittisiin ryhmiin: meillä on edessämme savotta, joka vaatii yhteisen näkemyksen löytämistä pohjautuen jaettuun yhteiseen ja mahdollisimman objektiiviseen analyysiin. Nyt ei ole poliittisten irtopisteiden keräämisen aika. Meidän on jokaisen päättäjän henkilökohtaisella tasolla osoitettava hyvää yhdessä tekemisen henkeä.  Toivon, että pystymme kriisissä osoittamaan, että olemme enemmän kuin osiemme summa. Että olemme poikkeuksellisen kyvykkäitä tarkastelemaan kuntamme kokonaisetua.

Kirkkonummen strategiset kilpailuvaltit eivät ole hävinneet mihinkään. Sijaintimme on loistava. Meillä on hyvin koulutettuja ihmisiä. Meillä on kaunis luonto ympärillämme ja kunnan läpi kulkee niin junarata kuin moottoritiekin. Kunnassa työskentelee osaava ja motivoitunut henkilöstö. Näistä lähtökohdista on hyvä ponnistaa, mutta tarvitaan runsaasti yhteisiä ponnisteluja, rakentavaa yhteistyötä, luovia ratkaisuja ja tsemppihenkeä. Näiden merkitystä ei saisi nyt unohtaa hetkeksikään. Tämä koskee niin yrityksiä kuin kuntaamme. On etsittävä uudenlaisia kumppanuuksia ja uudenlaisia toimintatapoja. On uskottava siihen, että yhdessä olemme vahvoja.

 

Kirjoitus Kirkkonummen Sanomissa 10.5.2020.

Ryhmäpuheenvuoro eduskunnan keskustelussa hallituksen koronakriisin purkustrategiasta 6.5.2020

Ärade talman,

Vi har inte facit på hand, men vi kan säga det redan nu: På många punkter har coronakrisen skötts väl här i Finland.

För en dryg månad sedan talades det om att krisen kan leda till att intensivvården kollapsar och att över tusen patienter åt gången kan behöva vård i respirator.

Som det ser ut i dag kan vi säga att farhågorna inte besannades. De beslutsamma åtgärder som regeringen och riksdagen tog till för över en månad sedan har gett oss tid. Sjukvården har fått andrum och åtgärderna har bitit så att epidemin förhindrats växa okontrollerat.

Vi har inga vårfester denna vår, men skötseln av krisen får trots det ett gott betyg. Ja, ett rentav utmärkt vitsord. Vi har agerat kraftfullt på basen av den information som varit tillgänglig.

Arvoisa puhemies,

Tähän tulokseen ei ole päästy ilman uhrauksia. Monet ovat menettäneet läheisensä.

Hoitohenkilökunta on tehnyt pitkää päivää. Opettajat ovat yhtäkkiä joutuneet opettelemaan paljon uutta.

Ja monet yrittäjät, jotka ovat vuosikaudet rakentaneet tulevaisuuttaan, ovat vaarassa menettää kaiken.

Vaikka olemme saattaneet onnistua epidemian hillitsemisessä, emme voi kaikilta osin olla tyytyväisiä siihen, miten olemme huolehtineet yrittäjistä, joiden pitäisi taas aikanaan laittaa Suomen talouden pyörät pyörimään. Ravintoloiden tukemisella on kiire, samoin Business Finlandin rahanjakokriteerien korjaamisella.

Terveystilanne on kuitenkin pääasia. Hetemäen raportti osoittaa, että toinen epidemia-aalto on väistämätön. Meidän on myös varauduttava siihen.

Lopullinen arvosana koronakriisin hoidosta annetaan vasta muutaman vuoden kuluttua. Vasta silloin tiedämme lopulliset terveysvaikutukset. Ja lopulliset talousvaikutukset. Ja miten onnistuimme uhkien torjumisessa.

Haasteita pahempaa on epätietoisuus. Siksi on hyvä, että hallitus on nyt laatinut koronakriisille selkeän purkustrategian. Selkeät askelmerkit maan asteittaiselle avaamiselle. Toimenpiteet, joilla mahdollistetaan yrittäjien töihin paluu. Ja se, että ravintolat voivat vähitellen ja varovaisesti jälleen avata ovensa. Ja se, että lapset voivat taas tavata ystäviään. Kesäkuussa mahdollistetaan myös kulttuuri- ja liikuntaharrastukset.

Ärade talman,

Stegvis. Försiktigt. I enlighet med den samlade medicinska expertisens rekommendationer. Det är Svenska riksdagsgruppens och SFP:s linje.

Vi övergår från stora övergripande begränsningar till mindre, preciserade, flexibla åtgärder. Det är en krävande balansgång under vilken vi hela tiden måste vara beredda att reagera och agera.

Testaa, jäljitä, eristä, hoida.

Trots det, kan det ta en tid innan vi är ute ur krisen. En tid under vilken vi måste hålla distans, vara försiktiga, men ändå se och kommunicera med varandra. Det är väsentligt att fortsätta diskutera hur vi skyddar dem som är över 70. Alla medborgare ska känna att de behandlas med respekt. Men alla behöver också sociala kontakter. Och ibland måste vi också lita på individens eget omdöme.

Eikä siitä pääse mihinkään, että tässä on osittain kyse psykologiasta. Uskaltamisesta ja uskosta. Ja tässä työssä meillä poliitikoilla on erityinen vastuu. Vastuu siitä, että luomme uskottavan ja vakaan kuvan Suomesta maana, jossa virusta ei ehkä täysin ole voitettu, mutta joka silti katsoo eteenpäin.

Ei mitään niin pahaa, ettei jotain hyvääkin.

Maamme koulut ovat ottaneet giganttisen digiloikan. Monet yritykset ovat oppineet, että tapaamisten takia ei tarvitse matkustaa. Olemme osoittaneet joustavuutta kotona, koulussa ja työpaikoilla. Yritetään pysyä yhtä joustavina myös sitten, kun palaamme nykyistä normaalimpaan arkeen. Joustavuutta tarvitaan enemmän kuin koskaan – työelämän uudistamiseen, uusien työpaikkojen luomiseen ja talouden nostamiseksi jaloilleen.

Tänä keväänä yhteiskunnassamme on jouduttu tekemään useita kovia toimenpiteitä. Sekä rajoitusten käyttöön ottamisessa, että nyt niitä purettaessa on aina noudatettava oikeusvaltioperiaatetta. Vain siten voimme selvitä kriisistä suhteellisen pienin vaurioin ja samalla olla entistä vahvempia tulevien koettelemusten varalta.

Sodanajan sukupolvi tarvitsee meitä tänään

Kun pikkupoikana pyöräilin Jorvaksen pienillä sorateillä, asui tiemme varressa monta vanhempaa herraa. Berghem viereisessä talossa ja Gösta vähän kauempana. Ja lähiseudulla monta muuta. Kaikki elivät tavallista elämää.

Tämä oli 70-luvun alussa. Sota vaikutti minusta hyvin kaukaiselta, mutta erityisen kaukainen se ei ollut. Se oli päättynyt vain 30 vuotta aiemmin. Tästä päivästä 90-luvun alkuun on kulunut yhtä pitkä aika. Se oli varmasti yksi asia, joka oli edelleen vahvasti vanhemman sukupolven tietoisuudessa päivittäin.

Kuitenkaan siitä ei puhuttu. Vasta vuonna 1987 aloimme viettää kansallista veteraanipäivää.

Lapsena en saanut koskaan kuulla vanhempien herrojen kertovan, millaista sodan aikana oli. Ehkä muistot olivat vielä liian tuoreita. Myöhemmin olen aina tilaisuuden tullen yrittänyt kuulla tarinoita sen sukupolven kokemuksista – heiltä, jotka olivat mukana, heiltä, jotka myötävaikuttivat siihen, että Suomi on se maa, jossa elämme nyt.

Eläessään hetkessä menettää helposti suhteellisuudentajunsa. Onko tämä ongelma vai ei? Asian näkee oikeissa mittasuhteissa vasta, kun katsoo vähän kauemmas taaksepäin. Kun löytää vastaavia tapahtumia, haasteita tai myötäkäymisiä. Siksi myös viisastuu vanhetessaan. Suhteellisuudentaju auttaa suhtautumaan nykyhetkeen.

Tämä kevät on ollut vaikeampi kuin vielä tämän vuoden alussa olisimme voineet kuvitellakaan. Mutta samalla nämä haasteet eivät ole mitään verrattuna niihin haasteisiin, joihin sodanaikainen sukupolvi joutui vastaamaan. Suomi ei katoa. Kotiseutujamme ei uhkaa miehitys. Mutta kuitenkin moni kokee suuren epävarmuuden tunteen.

Samalla sodanaikainen sukupolvi tarvitsee meitä juuri nyt enemmän kuin koskaan – ja me heitä. Tarvitsemme heitä nähdäksemme asiat oikeissa mittasuhteissa. He tarvitsevat meitä, koska meidän täytyy toimia niin, että he välttyvät maamme läpi kulkevalta virukselta.

Kansallisen veteraanipäivän teemana on ”Ihmisten välillä hyvä tahto”. Tunne pitää kotiseutua ja maata yhdessä. Että jaamme saman tulevaisuuden ja joskus ehkä saman tarinan. Että uskomme parasta toisistamme ja autamme toisiamme tarpeen mukaan. Että näköalamme ulottuu ajassa taaksepäin elämänuraamme kauemmaksi ja ymmärrämme mitä aiemmin tehty ja koettu merkitsee arjellemme.

Viettäessämme kansallista veteraanipäivää aiheena on muistaminen. Että se, mitä meillä on nyt, yhdistetään siihen, mitä on ollut. Se tarkoittaa kiitollisuutta ja rakkautta, muistamista ja vuorovaikutusta. Tänä vuonna emme voi viettää sitä yhdessä, mutta voimme silti ajatella toisiamme, soitella toisillemme. Ja kun akuutti koronakriisi on ohi, voimme jälleen tavata ja osoittaa arvostuksemme.

Kirkkonummen kunnan puolesta haluan esittää sydämelliset kiitokseni veteraanisukupolvellemme.

 

Kansallinen veteraanipäivä – kunnan tervehdys Kirkkonummen Sanomissa 26.4.2020

Tsempatkaamme toisiamme

Koronan myötä koko Suomi on hetkessä asettunut aika lailla uuteen asentoon. Ne asiat jotka mietityttävät meitä kuukausi sitten, ovat painuneet taka-alalle ja huolenaiheet liittyvät pitkälti koronasta selviämiseen. Korona on kaikkien yhteinen murhe.

Perheiden arki on saanut ihan uudenlaisia ulottuvuuksia. Kolmatta viikkoa koululaiset ovat suorittaneet opintojaan pääsääntöisesti kotoa käsin. Junat ja bussit kulkevat tyhjillään ja moni työpaikka on sulkenut ovensa. Moni tilapäisesti, osa todennäköisesti pysyvästi. Kaikki tämä aiheuttaa turhautumista, pelkoa ja surua.

Elämme siis täysin poikkeuksellisia aikoja poikkeuksellisten rajoitusten keskellä. Vaihtoehtoja on kuitenkin niukasti ja jo nyt on syytä uskoa, että toimet ovat hidastaneet taudin leviämistä. Tämä on hyvä asia, sillä se antaa toivoa paluusta normaaliin päiväjärjestykseen. Tämän pitää tapahtua mahdollisimman pian ja mahdollisimman pienin inhimillisin kärsimyksin.

Oman kuntamme asukkaita katsellessani koen ylpeyttä siitä, että kaikki ovat kantaneet oman kortensa kekoon toimimalla rajoitusten ja suositusten mukaisesti. Kaiken tsemppaamisen keskellä on tärkeää olla itselleen myös armollinen: huoli huomisesta on luonnollinen, eikä kenenkään tarvitse esittää urheaa. On hyvä jakaa ajatuksia ystävien, sukulaisten, naapureiden ja miksei vaikka tuntemattomienkin kanssa. Kenenkään ei pitäisi jäädä murheineen yksin.

Kun maailma ympärillä hiljenee löytyy ehkä aikaa myös sellaiselle, mihin aiemmin ei arjen keskellä ole venynyt. Kun rakkaita ei voi tavata, voi ehkä verestää vanhoja muistoja valokuvia järjestellessä.

Ja jos ulkoiluun ei ole aikaisemmin löytynyt aikaa, niin nyt on mahdollisuus tutkia kotikunnan pikkuteitä ja metsäpolkuja – toki turvallisella etäisyydellä muista. Myös erilaista harrastustoimintaa voi olla mahdollista jatkaa yhdessä etänä. Mielikuvitusta järjestelyt toki vaativat.

Kevät tulee haastavista ajoista huolimatta. Itse en ole viime vuosina ehtinyt kevään vauhtiin mukaan. Nyt olen ajatellut kerrankin putsata kasvihuoneen ajoissa. Ehkä jopa kasvatan tomaatit siemenistä.

Vaikka kansanedustajan työ on edelleen kokopäiväistä ja vaatii paljon myös eduskunnassa fyysisesti läsnä oloa, on kalenteri tyhjentynyt monista isommista tapahtumista. Ehkä itsekin ehtisin nyt kunnostaa kotona yhtä sun toista pientä. Aika monta ovenkahvaa odottaa ruuvien kiristämistä. Entä kaikki se tavara, joka olisi joutanut kierrätykseen jo ajat sitten? Kun viruksesta päästään eroon, niin hyvällä lykyllä silloin olisi arkea helpottavat pikkuhommat hoidettuna.

Mutta entäpä jos juuri nyt tuntuu siltä, kuin pää hajoaisi kaikesta korona-uutisoinnista ja ajatukset harhailevat minne sattuu? Keskittymiskyky on herpaantunut ja siivoaminen tuntuu täysin toissijaiselta? Sanoisin, että silloin on syytä todeta, että sielu kaipaa hoitoa enemmän kuin koti. Kattoon tuijotteleminen voi olla juuri nyt se oikea tapa valmistautua tulevaan.

Tsempataan siis kaikki tavallamme ja ennen kaikkea, tsempataan kaikki toinen toisiamme. Iloitaan siitä, että on onneksi kevät. Linnut laulavat, luonto puhkeaa kohta kukkaan. Me selviämme tästä yhdessä!

 

 

Kirjoitus julkaistu Kirkkonummen Sanomissa 2.4.2020.