Puhe eduskunnan keskustelussa välikysymyksestä Suomen osallistumisesta EU:n elpymispakettiin 16.2.2021

Ärade talman,

Käsittelemme välikysymystä, jonka viimeinen lauseke puhuu kansanäänestyksestä EU:sta. Kansanäänestyksestä EU:sta.

EU:sta, jonka jäsenyys tuo kaiken kaikkiaan Suomelle huomattavaa taloudellista hyötyä, arviolta 4-6 prosenttia bkt:sta, eli joka vuosi 10-15 miljardia. Joka vuosi.

Moni allekirjoittaneiden puolueiden riveistä on tässä vuosien mittaan innokkaasti peukuttanut Brexitiä. Brexit, joka jo ennen astumistaan voimaan oli aiheuttanut UK:n taloudelle 50 vuoden jäsenmaksuja vastaavan menetyksen.

Brexit, joka osin aiheutti sen, että UK:n vienti on tippunut 68 prosenttia viime alkuvuodesta. 68 prosenttia.

Onko meillä siihen varaa? Lähtisikö Suomi silloin nousuun?

Mikä Suomi se olisi, joka silloin tulisi takaisin?

Varmaa lienee se, että se ei ole se Suomi, johon rakennetaan miljardiluokan biotuotetehtaita.

Arvoisa puhemies,

EU perustuu tiettyyn solidaarisuuteen. Siihen, että uskomme ajatukseen siitä, että yhdessä olemme enemmän, että on ihan eri asia neuvotella Venäjän tai Kiinan kanssa maailman isoimpana talousalueena kuin jos Suomi Connecticutin kokoisena taloutena sitä tekisi.

Jos me haluamme kokoa ja vaikutusvaltaa, silloin pitää välillä myös pistää itsensä likoon kokonaisuuden eteen. Koska se on meidän etumme. Siitäkin tässä on kysymys. EU ei ole pelkkä kirjanpitoharjoitus.

Elpymisrahasto tarkoittaa, että Suomen vastuut kasvavat tavalla, joka voi tarkoittaa, että Suomen jäsenmaksut hieman nousevat. Voi myös olla, että maksu hoituu pääasiassa hiilitullin tai digiveron kautta. Silloin meidän nettotaakka pienenee.

Arvoisa puhemies,

Mikä on vaihtoehto? Sitä on usein hankala kysyä oppositiolta, usein myös turha. Tai kuten viime viikolla opposition suunnasta todettiin: tämä on politiikkaa.

Mutta jos kuitenkin sen tekisimme:

Jättäytyminen yksin pois heikentäisi Suomen mahdollisuuksia saada omille näkemyksilleen tukea. Silläkin on odottamattomat seuraukset. On varma, että se heikentäisi kykyämme vaikuttaa EU:n kehitykseen. On todennäköistä, että se heikentäisi todennäköisyyttä saada apua silloin kun me sitä tarvitsemme.

Ja jos koko paketti kaatuisi, sillä olisi odottamattomat vaikutukset koko Euroopan talouteen ja tulevaisuuteen.

Joku ehkä saisi pari prosenttia lisää kunnallisvaalikannatusta, mutta riskit olisivat todella isot. Ehkä Kokkolassa muutaman paikan lisää, ehkä Kauhavallakin, mutta hinta olisi kova.

Tämä rahasto ei ole ideaalinen. En ole kuullut kenenkään tämän hallituksen rivistä ylistäneen sitä. Mutta se on huomattavasti parempi kuin se oli. Se on huomattavasti parempi kuin todennäköiset vaihtoehdot. Neuvottelutulosta on aina helppo kritisoida. Varsinkin jos itse ei ollut paikalla.

Arvoisa puhemies,

Hallituksen pitää kuitenkin johtaa. Hallituksen pitää kantaa vastuuta. Siksi hallitus ei voi toimia kuten oppositio. Siksi hallitus, jossa perussuomalaiset istuivat, auttoi Kreikkaa ja sen kautta Saksan pankkeja, koska pitää ajatella nenäänsä pidemmälle. Ja siksi tämä paketti tulee hyväksyä.

Suomen saanto on pienentynyt. Välikysymyksessä Suomen nettomaksuasema on kritiikin kohteena. Kuitenkin eduskunnassa perussuomalaiset penäsivät muutoksia, joiden myötä se olisi pienentynyt vielä entisestään. Arvoisa puhemies, oppositiolta ei pidä vaatia johdonmukaisuutta. Mutta joku raja kuitenkin.

Arvoisa puhemies,

Onneksi hallitus ei siihen peliin lähtenyt.

Tässä on vaadittu takuita siitä, että tämä on ainutkertainen asia. Se on älyllisesti epärehellinen vaatimus. Kukaan tässä salissa ei voi olla varma siitä, että me emme kohtaa toista kriisiä. Ehkä se on pandemia kymmenen vuoden kuluttua. Luonnonkatastrofi 50 vuoden kuluttua. Kuka pystyy lupaamaan, että sellaista ei tule, että tarvetta vastaaville toimille ei tulevaisuudessa ole?

Ei kukaan. Sekin on rehellistä myöntää.

Meidän saantomme tullee vielä muuttumaan. Ja koska tämänkin vuoden talousluvut vaikuttavat saannon suuruuteen, pitää jopa toivoa, että se tästä vielä pienenisi. Koska se tarkoittaa, että meillä menee hyvin.

Oleellista on se, mitä me saannollamme teemme. Se saanto tulee käyttää viisaasti hankkeisiin, jotka oikeasti parantavat meidän kilpailukykyämme pitkällä tähtäimellä. Muistaen, että tästä ei tule tehdä harmaata mattoa, joka levitetään koko maan yli, vaan harkiten tehtyjen, koko maan etua palvelevien hankkeiden vauhdittaja, pitkän tähtäimen koko EU:n kilpailukykyä rakentava mekanismi.

Tehokas kotitalousvähennys on helppo, tylsä ja muuttumaton.

Tämän hallituskauden aikana työllisyydestä on puhuttu paljon ja hyvästä syystä. Hallitus tekee isoja panostuksia muun muassa koulutukseen ja nämä panostukset pitää myös rahoittaa. Samaan aikaan näemme, että Suomen talouden viime vuosikymmenien ongelma eli kestävyysvaje ei ota korjaantuakseen.

Tässä keskustelussa myös kotitalousvähennys on noussut tarkastelun kohteeksi. Mikä on sen vaikutus talouteen? Kuka hyötyy siitä ja parantaako se työllisyyttä?

Äskettäin ilmestynyt Valtion taloudellinen tutkimuskeskuksen ja Palkansaajien tutkimuslaitoksen yhteinen raportti kyseenalaistaa kotitalousvähennyksen hyödyt. Tämä loppupäätelmä on yllättävä ja se on herättänyt laajalti keskustelua. Voiko olla niin, että – raportin otsikkoa lainatakseni – ”kotitalousvähennys ei lisää työllisyyttä tai kitke harmaata taloutta”?

Tutkimuksen pohjalta ei voi mielestäni vetää otsikon mukaista yksiselitteistä johtopäätöstä asiasta. Selvää on tosin, että poliittisessa retoriikassa vähennyksen merkitystä on liioiteltu.

Tutkimus herättää muutaman ilmeisen kysymyksen sen lähtökohdista: Tarkastelun kohteeksi valitut vuodet ovat Suomen ja Ruotsin osalta 2007 ja 2009. Ne sijoittuvat keskelle finanssikriisiä. Tämä seikka pyritään ottamaan tutkimuksessa huomioon, mutta se on mielestäni joka tapauksessa lähtökohtana ongelmallinen. Vertailu eri palveluiden välillä on myös osin puutteellista: remonttipalveluja ei osteta samoin perustein kuin autokorjauspalveluita. Myöskään kotisiivouspalveluiden määrän kasvuun liittyy vaikeasti todennettavissa olevia oletuksia. Ja lopuksi, tutkimuksessa on rajattu iso osa vähennyksien käyttäjistä tutkimuksen ulkopuolelle, eikä siinä ole haastateltu palvelujen tarjoajia.

En mene tässä syvällisemmin itse tutkimukseen. Siitä voi mielestäni kuitenkin päätellä, että pienet muutokset vähennyksessä eivät vaikuta suuresti käyttäytymiseemme kuluttajina. Sen pohjalta voidaan myös kyseenalaistaa se, että vähennyksellä olisi kokonaistalouden näkökulmasta positiivinen vaikutus.

Siitä huolimatta: Hinta vaikuttaa ostopäätökseen. Jo tämän pohjalta voi olettaa, että vähennys kasvattaa kysyntää ja vähentää harmaata taloutta, ellei katso, että kotitalousvähennyksen piirissä olevat palvelut ole sellaisia, joita hankitaan aivan eri pohjalta.

Vähennystä kritisoidaan siksi, että se ”suosii hyvätuloisia”. Vähennystä käyttävien mediaaniansio on noin 3000€. Se on hieman keskiansiotasoa korkeampi, mutta en kutsuisi 3000 € kuukaudessa tienaavia hyvätuloisiksi tavalla, joka alleviivaa tuen palvelevan erityisesti hyväosaisia. Moni keskituloinen perheellinen ihminen pystyy ehkä käymään töissä juuri siksi, että saa arjen kaaokseen tukea kodin ulkopuolelta. Sama koskee vaikkapa vanhenevista vanhemmistaan huolta pitäviä ja edelleen työssä käyviä ihmisiä. Kotitaloustuen taloutta tukevat vaikutukset ovatkin näin moninaisia . On myös selvää, että vähennys suosii heitä,  jotka maksavat veroja, joista kulu voidaan vähentää. Veropolitiikan fokus ei voi olla ainoastaan tulonjakomekanismeissa.

Väitän, että kotitalousvähennys lisää hyvinvointia. Jos voin palkata apua, minulle jää aikaa muuhun: perheeseen, lapsiin, vanheneviin vanhempiin ja omasta hyvinvoinnistani huolehtimiseen.

Sen sijaan, että vähennystä säädetään muutaman vuoden välein – ja muutoksia on tehty kokonaiset yhdeksän kertaa sitten vähennyksen käyttöönoton vuonna 2001 – siitä tulisi tehdä tylsä ja ennakoitavissa oleva. Tämän tulisi olla kaiken veropolitiikan perusta.

Ei pidä olla niin, että kansalaisen joka vuosi tulee selvittää vähennyksen taso verottajan verkkosivulta. Vähennyksen tulee olla ennustettavissa oleva ja yksinkertainen. Vain silloin se vaikuttaa käyttäytymiseen ja vain silloin sillä on edellytyksiä tuottaa niitä hyötyjä, joita sillä tavoittelemme.

Meidän ei tule pelata ja veivata kotitalousvähennyksen kanssa. Tehkäämme siitä helppo ja ymmärrettävä. Mekanismi, jota voidaan käyttää yhä laajemmin niin nuorten kuin iäkkäämpien kansalaisten arjen helpottamiseen.

 

(mielipidekirjoitus Kirkkonummen Sanomissa 7.2.2021)

Ryhmäpuheenvuoro valtiopäivien avauskeskustelussa 9.2.2021

Ärade talman, arvoisa puhemies,

Trivialisointi ja karrikointi on helppoa, samoin ihmisten ja ihmisryhmien lokeroiminen. Ummistamme silmämme ja vetoamme ennakkoluuloihin ja ennakkokäsityksiin. Se on tuttua meille kaikille politiikantekijöille. Ja vaikka tiedämme liiankin hyvin, mihin se johtaa, emme aina pysty vastustamaan kiusausta. Mutta silmien ummistaminen tosiasioilta eli todellisuudelta ei vie eteenpäin. Se johtaa epäolennaisiin ja toisarvoisiin toimenpiteisiin todellisten ja konkreettisten sijaan.

När vi inleder arbetet i år är det bra att se var vi står. Att se fakta. Vad vi har gjort och vad vi har framför oss. Inte vad vi tror, vad vi befarar, utan vad vi vet. Inför coronakrisen hade vi inget facit. Alla länder stod inför en helt ny uppgift. Också vi, också denna regering och riksdag.

Vi har inte i dag ett slutbetyg att ta till. Men vi kan avlägga en mellanrapport. Finland kan i dag skatta sig lycklig för att vara ett av de länder som kommer ut ur krisen med minst blessyrer. Vi har klarat oss bra enligt alla mätare — både de epidemiologiska och de ekonomiska. Vår sjukvård har prövats, men hållits igång. Vår ekonomi har gungat, men klarat sig.

Arvoisa puhemies,

Viime vuonna tehtiin jo konkreettisia rakenteellisia uudistuksia, joiden tulokset näkyvät tänä vuonna.

Se, että jokaisella lapsella taas on subjektiivinen oikeus täyspäiväiseen varhaiskasvatukseen, on iso tasa-arvokysymys. Se hyödyttää kaikkia.

Oppivelvollisuuden pidentäminen on merkittävä uudistus. Se on rakenteellinen koulutusuudistus, jota sekä opettajat että ekonomistit kannattavat — jo se itsessään on harvinaista. Se on satsaus nuoriin.

Syksyllä päätettiin monista konkreettisista työllisyyttä parantavista toimenpiteistä, jotka pysyvällä tavalla vievät työmarkkinoiden tasapainoa myönteiseen suuntaan. Eläkeputki lakkautetaan ja samalla yli 55-vuotiaita kannustetaan ja tuetaan aktiivisuuteen työmarkkinoilla ja jaksamiseen työelämässä.

Jo nyt tämä hallitus — epidemiologisesta ja taloudellisesta kriisistä huolimatta — on tehnyt yhtä merkittäviä toimenpiteitä työllisyyden parantamiseksi kuin edellinen hallitus koko hallituskautensa aikana. Edellisen hallituksen aloittamaa työtä on jatkettu.

Ärade talman,

Också regeringens halvtidsgranskning i april kommer att ha fokus på åtgärder som höjer sysselsättningsgraden. SFP och svenska riksdagsgruppen vill se lokala avtal. Vi vill se en utvidgning av hushållsavdraget. Vi vill förbättra sysselsättningstjänsterna och se över det inkomstrelaterade arbetslöshetsunderstödet.

I en situation där den internationella konjunkturen är svår att förutspå är det väsentligt att vi själva gör allt vad vi kan för att säkerställa en dynamisk och konkurrenskraftig ekonomi.

Coronakrisen resulterade förra året i ett rekordstort underskott. Men det verkar bli mindre än befarat. Att det har krympt något är bra, eftersom det betyder att vi snabbare kan nå en balans i den offentliga ekonomin. Under våren måste den vägkarta som åtgärdar hållbarhetsunderskottet uppdateras och konkretiseras.

I sinom tid — inte nu — behövs också förnuftiga, välavvägda anpassningsåtgärder.

Ärade talman,

Det är viktigt att vi 2021 ser vår roll i Norden, men också vår roll i Europa.

Arvoisa puhemies,

Suomesta tuli vuodenvaihteessa Pohjoismaiden ministerineuvoston puheenjohtajamaa.

Koronaepidemia ja sen myötä tehdyt rajoitukset eivät saa sokaista meitä pohjoismaiselta yhteistyöltä. Päinvastoin Suomen puheenjohtajuuskaudella meidän tulee elävöittää pohjoismaisten naapureidemme välisiä suhteita. Meidän tulee vahvistaa maailman parasta yhteisöä ja maailman vahvinta aluebrändiä. Koronasta huolimatta, ja erityisesti tämän mullistavan pandemian jälkeen, on yhtä tärkeää kuin ennenkin, että ihmiset ja yritykset voivat toimia vapaasti Pohjoismaissa ja että me yhdessä samanmielisten naapureidemme kanssa pyrimme vastaamaan yhteisiin haasteisiimme.

Arvoisa puhemies,

Aloitin puhumalla yksinkertaistuksista, joita usein teemme poliittisessa retoriikassa. Sellainen ajatus, että me nykymaailmassa voisimme valita olla kantamatta globaalia vastuuta tai vastuuta ympäristöstä, on täysin vieras RKP:lle. Ajatus siitä, että voisimme harjoittaa politiikkaa, joka ei perustu oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien kunnioittamiselle, on mahdoton.

Nämä ovat universaaleja arvoja, jotka ohjaavat ja joiden tulee ohjata Suomen politiikkaa hallituksen kokoonpanosta riippumatta.

Arvoisa puhemies, ärade talman, ne eivät vie vasemmalle tai oikealle, ne vievät eteenpäin.

Trumpismissa ei ole mitään uutta

Trumpin toiminta ei voi tulla kenellekään yllätyksenä. 

Vuonna 2018 olin Washingtonissa. Tapasin Trumpin edellisen viestintäpäällikön Mike Dubken. Kysyin häneltä silloin, miten hän perustelee ja puolustaa presidentin viestintää, joka pyöri vahvasti maahanmuuton ympärillä ja erityisesti Meksikon läpi kulkevan ihmiskaravaanin ympärillä. Näitä ihmisiä kuvattiin väkivaltaisina, USA:ta tuhoamaan tulevana joukkona. Tämän tarinan ympärille rakennettuja mainosvideoita pyöri jatkuvalla soitolla eri televisiokanavilla 

Dubke vastasi, että se on aivan loogista. Koska polarisaatio on niin syvä, ei kannata edes yrittää argumentoimalla kääntää jonkun mielipide toiseksi. Tarkoitus pyhittää keinot. Tehokkain tapa nostaa kannatusta oli nostaa vihaa ja pelkoa. 

Merkit olivat selvät. 

1938 ilmestyneessä kirjassaan ”Risti ja hakaristi” Olavi Paavolainen kirjoittaa 30-kuvun fasismista. Moni hänen esille nostamansa asia näkyi Trumpin toiminnassa. Fake news on ”lugenpresse”, ”enemies of the people”. Vähemmistöjä demonisoidaan ja heitä kuvataan turvallisuusuhkana jne. 

USA:ssa Trumpin taakse asettuivat myös he, joiden olisi pitänyt ymmärtää paremmin. Oma poliittinen asema oli periaatteita tärkeämpi. Sama näkyy meillä. 

Viime päivien aikana on meillä keskusteltu suhtautumisesta Trumpiin. Perussuomalaisilta on mielestäni hyvällä syyllä kysytty kantoja. Onko Trump todellakin ”parasta mitä USA:lle saattoi tapahtua” Jussi Halla-ahon sanoja lainatakseni. 

Perussuomalaiset käyttivät Trumpia itsensä positioimiseksi. Narratiivi ”meistä” ja ”heistä” tuntui sopivalta. Viesti siitä, että media on vasemmiston vallassa maistui. ”America first” – slogan joka muuten esiintyi 30-luvullakin – sopii omaan maailmankuvaan. Viesti siitä, että ennen oli paremmin, maailma ei sittenkään muutu tai että minun ei tarvitse muuttua ja sopeutua tuntui houkuttelevalta. 

Mutta maailma muuttuu. Ja vaikka ajatukset olisivat miten houkuttelevia yksittäisinä heittoina ei voi ummistaa silmänsä siltä maailmankuvalta, jota ne edustavat. Ja se kuva ja konteksti oli selvä jo aikoja sitten. On ihan oikein, että myös suomalaisilta poliitikoilta kysytään, miten he suhtautuvat Trumpismiin, sen kaikkiin ulottuvuuksiin. 

Samalla minunkin pitää kysyä itseltäni syyllistynkö itse trumpismiin? Ymmärränkö itse niitä ongelmia, jotka ajavat ihmisiä hakemaan yksinkertaisia vastauksia ongelmiinsa tai pelkoihinsa. Osaanko itse erottaa kysymyksen sen esittäjästä?

Globalismi on edennyt nopeasti. Se avaa mahdollisuuksia, mutta se myös lisää epävarmuutta. Varmoja polkuja on harvassa ja kokonaiset teollisuuden haarat tulevat häviämään muutamassa vuosikymmenessä. 

Tämän muutoksen keskellä tarvitaan uusia sosiaalisia innovaatioita sekä yhteisöllisyyden tunnetta kasvattavia toimia. Mutta myös ymmärrystä siitä, että nämä ovat globaaleja kysymyksiä, jotka eivät ratkea paikallisesti yhden maan – tai puolueen – sisällä. 

Capitolilta ei ole pitkä matka eduskuntaan

Kun Trump kutsui Marco Rubiota nimellä ”Little Marco” vaaliväittelyssä 2016 ajattelin, että tässä kulkee raja. Kyllähän republikaanit tässä vaiheessa näkevät, kenestä on kyse.

Ajattelin samoin, kun hän kehui peniksensä kokoa toisessa väittelyssä. Tai kun pilkkasi kehitysvammaista toimittajaa vaalitilaisuudessa. Tai kun uhkasi toista toimittajaa väkivallalla.

Olin väärässä joka kerta. Joka kerta rimaa laskettiin hieman. Kunnes se poistettiin kokonaan.

Pari vuotta myöhemmin Trump käytti turvallisuuspolitiikkaa oman etunsa ajamiseen.

”Uskon että hän oppi läksynsä”, republikaanisenaattori Susan Collins totesi äänestettyään viraltapanosyytettä vastaan.

Sammakko – tai tässä tapauksessa elefantti, republikaanien tunnuseläin – tottuu pikkuhiljaa nousevaan lämpöön, kunnes se kiehuu kuoliaaksi. Se hetki on lähellä.

Eilen näimme, mihin sopeutuminen ja hiljainen hyväksyntä voi johtaa. Trumpin yllyttämänä aseistettu joukkio murtautui kongressiin. Neljässä vuodessa USA on muuttunut maailman johtavasta demokratiasta liki banaanivaltioksi. Varoittavaksi esimerkiksi siitä, mitä tapahtuu, kun polarisaatio rikkoo yhteiskuntaa kantavat instituutiot.

Matka Obamasta Trumpiin oli iso. Bidenillä on iso työ edessään.

Kahden puolueen järjestelmä polarisoi. Mutta johonkin raja on vedettävä. USAssa leirejä jakavasta ojasta on tullut todella leveä ja syvä. 60-luvulla noin 5 % amerikkalaisista ilmoitti reagoisavansa negatiivisesti mikäli heidän lapsensa menisi naimisiin vastakkaista puoluetta kannattavan henkilön kanssa. Tänään reilusti yli puolet amerikkalaisista toteavat saman.

Mediaympäristömme polarisoituu. Kun yhä enenevässä määrin kulutamme uutisia sosiaalisen median kautta, tilanne pahenee. Saamme viestejä, jotka perustuvat omiin mieltymyksiimme. Siihen, mistä pidämme. Maailmankuvamme muokkautuu tämän mukaan ja erkanee automaattisesti todellisuudesta. Eri leirit eivät enää jaa samaa kuvaa maailmasta.

On ilmiselvää, että kongressiin tunkeutuneet ihmiset olivat tosissaan. He uskoivat asiaansa. Heidän toimintansa saattoi heidän mielestään olla ainoa vaihtoehto.

Tässä kohtaa tullee pohtia myös meidän vastuutamme kansalaisina ja poliitikkoina. Ei voi aina kulkea pienimmän vastuksen reittiä. Emme voi rakentaa maailmankuvaamme ja asemaamme toisen demonisoinnin varaan. Politiikkaa ei tule yksinkertaistaa koskemaan ainoastaan ryhmittymiä, identiteettejä, vaan sen pitää puhua sisällöstä ja asioista.

Meillä on Suomessa monipuoluejärjestelmä. Se on tästä näkökulmasta ollut hyvä asia. Kaikkien pitää pystyä toimimaan kaikkien kanssa. Tänään poltettu silta saattaa huomenna tulla tarpeeseen.

Mutta meilläkin voi havaita polarisoinnin lisääntyneen. Ongelmat johtuvat ”niistä muista”, heistä, jotka ovat toisenlaisia. Hallitusta demonisoidaan. Kaikki mitä se tekee, on väärin. Opposition viestejä ei oteta kuuleviin korviin, koska ne tulevat oppositiosta.

Viesti Washingtonista tulee ottaa vakavasti. Politiikka pitää korjata. Meillä on liian isoja kysymyksiä ratkaistavanamme. Sitä työtä meidän ei pidä ehdoin tahdoin vaikeuttaa.

Terveyttä ja normaalimpaa uutta vuotta!

On ennenaikaista puhua koronakriisistä menneessä aikamuodossa. Vaikka tunnelin päässä näkyykin valoa, on vielä mahdotonta sanoa, miten nopeasti pystymme palaamaan koronaa edeltäneeseen normaaliin elämään. Rokottaminen on käynnistynyt, mutta kestää vielä useita kuukausia ennen kuin meidät kaikki on rokotettu. 

Juuri nyt on tärkeää pohtia, mitä vuosi on meille opettanut ja miten sen tapahtumat vaikuttavat tulevaisuutemme. Miten parhaiten valjastamme kuluneen vuoden kokemukset paremman huomisen rakentamiseen?

Omaan kuntaamme on tänä vuonna muuttanut enemmän uusia kuntalaisia kuin pitkään aikaan. Se voi hyvinkin olla seurausta yhdestä koronavuoden meille osoittamasta asiasta: etätyön tekeminen voi olla hyvin järjestettynä tehokasta, vaikka harva meistä haluaakaan tehdä töitä pelkästään kotoa käsin. Kirkkonummi tarjoaa etätyön tekijälle arjen luksusta: monen kodin nurkalta alkaa metsä ja mikäpä sen mukavampaa kuin lähteä työpäivän lomassa metsäkävelylle haukkaamaan happea. Tämä palvelee niin työntekijää kuin työnantajaakin. 

Koronavuosi on toisaalta osoittanut myös sen, että tarvitsemme toinen toisiamme. Yksikään näyttöruudun kautta jaettu hetki ei korvaa lämmintä kosketusta ja aitoa yhdessäoloa. Monella saattaa olla muistissa Amerikassa 1940-luvulla tehty koe, jossa vastasyntyneet jätettiin ilman kosketusta ja katsekontaktia. Tulokset olivat katastrofaaliset. Tämä julma ihmiskoe todistaa läheisyyden merkityksen ja sen tulos velvoittaa meitä huomioimaan ne, jotka elävät yksin. Ei vain nyt kriisin keskellä, vaan myös sen jälkeen. Kuten filosofi Esa Saarinen on viisaasti todennut, me olemme toinen toistemme ympäristö.

Kolmas koronan alleviivaama totuus on, että elämme todella globaalissa maailmassa. Kaaosteoriaan viittaava sanonta siitä, että perhosen siiven isku voi synnyttää myrskyn toisella puolella maapalloa, on osoittautunut jälleen todeksi. Pienen pieni Kiinassa syntynyt virus matkasi hetkessä toiselle puolelle maapalloa aiheuttaen maailmanlaajuisen tragedian. 

Globaali vastuu korostuu ja konkretisoituu toivottavasti tulevina vuosikymmeninä tavassa, jolla hoidamme ilmastokriisiä, joka on koronan tavoin koko maailman yhteinen haaste. 

Jos palaamme tähän hetkeen ja tähän vuoteen, haluan nostaa esille koronavuoden sankarit. Heitä löytyy monelta alalta ja monesta paikasta: niin kodeista, terveydenhuollosta, vapaaehtoisjärjestöistä, poliisista, puolustusvoimista, yrityksistä ja virastoista kuin eri opinahjoistakin. 

Olemme kantaneet vanhempina huolta lapsistamme ja lapsina huolta vanhemmistamme. Opettajat ovat tehneet kaikkensa säilyttääkseen lasten ja nuorten oikeuden laadukkaaseen opetukseen. Puolustusvoimat ja poliisi ovat tehneet saumatonta yhteistyötä valmiuslain tultua voimaan. Lukemattomat vapaaehtoisjärjestöt ovat auttaneet pahimmassa hädässä ja syrjäytymisvaarassa olevia. Yritykset ovat pyrkineet pitämään pyörät pyörimässä ja virkamiehet ovat ottaneet käyttöön uusia prosesseja lyhyellä varoitusajalla kriisin haittojen minimoimiseksi. 

Kaikki tämä yhteiseksi hyväksi tehty työ on kuormittanut meitä tilanteessa, jossa mieltä on painanut myös huoli omasta itsestä ja omista läheisistä. Kansanedustajana tunnen ylpeyttä kansamme kyvystä hallita kriisiä. Siitäkin huolimatta, että virheitäkin on matkan varrella sattunut. Maailma ei ole koskaan täydellinen, mutta kansainvälisessä vertailussa olemme pärjänneet hyvin. 

Tuleva vuosi mittaa taistelukestävyyttämme. Sanon tämän tosissani. Jossain määrin ratkaisevaksi muodostuu, jaksammeko juosta vielä viimeisenkin mailin. Jaksammeko kantaa yhteisvastuuta ja pystymmekö luovimaan läpi edelleen jatkuvan epävarmuuden? Ja sana luovia, se on kiinnostava. En ole varma sen etymologisesta yhteydestä sanaan luova, mutta luovuutta luoviminen edellyttää. Me tiedämme, ettemme saa jäädä tuleen makaamaan, vaan että meidän on pyrittävä kekseliäisyyteen.

Yrityksistämme on löytynyt kriisin aikana luovuutta ja kekseliäisyyttä. Osa on kyennyt valjastamaan osaamisensa niin, että se on palvellut kriisin synnyttämiä tarpeita ja osa on onnistunut sopeuttamaan toimintaansa niin, että on välttynyt konkurssilta. Moni on pyrkinyt toimeksiantojen vähennyttyä ottamaan tilanteesta vaarin ja vahvistamaan osaamistaan, jotta olisi aiempaa vahvempi kriisin väistyessä. Kaikki nämä yritykset ansaitsevat hurraa huudon ja hatunnoston!

Henkilökohtaisesti korona on tullut lähelle – aina perheeseemme asti. Se on vieraillut myös eduskunnassa. Näihin tapahtumiin liittyen olen joutunut käymään itsekin koronatestissä useampaan otteeseen. Suurella kunnioituksella suhtaudun kylmillä parkkipaikoilla räntäsateessa työskentelevään hoitohenkilökuntaan, joka on tänä vuonna kerännyt käsittämättömät 2,5 miljoonaa näytettä.

Kirkkonummen kunnanvaltuuston puheenjohtajana haluan luonnollisesti kiittää erityisesti kaikkia kunnan työntekijöitä, jotka ovat omalla työllään varmistaneet kunnan palvelut tänä poikkeuksellisena vuonna. Kiitos!

Muutama päivä sitten oli talvipäivänseisaus. Nyt päivät muuttuvat koko ajan pidemmiksi ja valoisammiksi. Repussamme on paljon opittua, jonka kera kuljemme kohti kevättä ja kesää. En malta olla toistamatta parin vuoden takaista haastetta: tervehditään ulkona liikkuessamme kaikkia vastaan tulevia. Tuntemattomiakin. Se ei ole hassua, se on ystävällistä. Tarvitsemme toistemme katseita, hymyjä ja tervehdyksiä enemmän kuin koskaan. Tarvitsemme yhteenkuuluvuuden tunnetta. Sen avulla jaksamme juosta vielä viimeisenkin mailin.

Tämän haasteen myötä toivotan meille kaikille terveyttä ja normaalimpaa uutta vuotta!

(julkaistu Kirkkonummen Sanomissa )

Alhaista, epärehellistä, keinoja kaihtamatonta – vai välttämätöntä keskustelua?

”Poikkeuksellisen alhaista, erittäin epärehellistä, keinoja kaihtamatonta”

Näillä sanoilla kansanedustaja Wille Rydman kuivailee keskustelua siitä, että eduskunnan valiokuntaoppaan mukaan ministeristä tehdyn muistutuksen allekirjoittajana ei tulisi olla henkilö, joka toimii asian käsittelijänä perustuslakivaliokunnassa.

Tästä problematiikasta on puhunut minun lisäksi esim. eduskunnan puhemies Vehviläinen kuin myös välillisesti Rydmanin puoluetoveri Pihla Keto-Huovinen ehdottaessaan ministerivastuuasioiden siirtämistä pois valiokunnasta. Saman näkemyksen ovat esittäneet myös useat oikeusoppineet.

Valiokuntaopas on asiassa yksiselitteinen: osallistuminen sekä asian käsittelyyn että muistutuksen tekemiseen ei ole soveliasta. Opas myös perustelee miksi näin on. Ministervastuulaki puolestaan toteaa, että allekirjoittaja ei ole esteellinen. 

On väitetty, että ministerivastuulaki ja valiokuntaopas olisivat tässä tapauksessa ristiriidassa keskenään. Se ei pidä paikkaansa, koska kieltäminen ja ei-soveliaaksi määritteleminen eivät ole sama asia. Jos laki kieltäisi muistutuksen käsittelyyn osallistumisen ja opas pitäisi sitä mahdollisena, mutta ei-soveliaana, niin tällöin laki ja opas olisivat ristiriidassa. Nyt näin ei ole. 

Se, mikä ei ole laitonta, ei aina ole järkevää tai oikein. Opas pyrkii tässä nimenomaan suojelemaan perustulakivaliokunnan asemaa.

Valiokunnissa on varajäsenet. Jos perustuslakivaliokunnan jäsen on mukana allekirjoittamassa ministerivastuumuistutusta, hänen on tahdikasta korvata itsensä varajäsenellä asiaa käsiteltäessä. Tämä tuskin olisi muuttanut lopputulosta, koska asiantuntijalausunnot, joihin mietintö perustuu, eivät ole riippuvaisia valiokunnan jäsenistä. Mutta kuva käsittelystä olisi ollut parempi, jolloin valiokunnan maine ei olisi kärsinyt.

Haaviston tapauksen ympärillä on ollut kuohuntaa perustuslakivaliokunnan toimintaan liittyen. Se on valitettavaa ja johtuu monesta asiasta. Jo al-Hol -tapaus, (kirjoitukseni) johon asia välillisesti liittyy, kuumensi tunteita. Ministerivastuuasiat ovat usein polarisoivia ja käsittelyn vuodot ja ikävä valiokuntaa haittaava jälkipeli ovat tällä kertaa heittäneet lisää bensaa liekkeihin.

Tästä kaikesta huolimatta pitää mielestäni voida keskustella yleisistä periaatteista koskien valiokunnan työtä, tehtäviä ja asemaa. Niistä pitää voida keskustella ilman, että keskustelu menee tunteisiin. Keskustelua käytäessä on hyvä myös pitää mielessä, että Haaviston tapaus on jo käyty. Sen tulos on kiistaton, eikä siihen tule enää puuttua.

Rydmanin puoluetoveri Keto-Huovinen nosti asiallisesti esille sen, että ministerivastuuasiat olisi ehkä syytä siirtää valiokunnasta pois. Olen hänen kanssaan samaa mieltä: tämä selventäisi tilannetta. Entinen valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki totesi saman Helsingin Sanomissa 16.12.2020. Ellei näin tehdä, on mielestäni vähimmäisvaatimus, että valiokuntaopasta tulee noudattaa.

Perustuslakivaliokunnassa tehtävä lakien etukäteisarviointi on arvokas asia. Siksi en ehdota valiokunnan korvaamista perustuslakituomioistuimella. Perustuslakivaliokunta on aikojen saatossa kyennyt päättämään vaikeistakin asioista. Olen varma siitä, että esimerkiksi viime kauden päätös, joka käytännössä kaatoi SOTE-esityksen ei syntynyt helpolla.

Presidentti Niinistön esittämä ajatus yhteisjaostosta korkeimpien oikeuksien kanssa voisi käytännön haasteistaan huolimatta olla hyvä ajatus. Toki sitä on kritisoitu siitä, että se sekoittaisi vallan kolmijakoa, mutta toisaalta tilanne on epämääräinen myös tällaisenaan. Sikäli kun perustuslakivaliokunnan katsotaan kansan silmissä jakavan tuomioita, tilanne on jo epäselvä.

Ennen kaikkea valiokunnan uskottavuus varmistetaan sillä, että jokainen sen jäsen suhtautuu tehtäväänsä vakavasti. Oma poliittinen etu ei saisi ohjata prosessia. Luottamuksellinen tieto on luottamuksellista tietoa. Perustuslakivaliokunnan työssä puoluerajoista ja hallitus-oppositio -rajasta pitää päästä yli. Puolueviitta jätetään eteiseen ja asioita lähestytään neutraalisti asiantuntijakuulemisissa esiin tulleiden näkökulmien pohjalta. Ihminen tuskin koskaan kykenee absoluuttiseen objektiivisuuteen, mutta tällaisessa positiossa työskentelevien ihmisten tulisi nähdä objektiivisuus erityisenä imperatiivina. Se on tässä itseisarvo, uskottavuuden edellytys.

Näin varmistetaan, että perustuslakivaliokunta toimii siten, kun sen tulisi toimia ja minimoidaan perustuslakivaliokunnan uskottavuutta nakertava epäasiallinen möly sosiaalisessa mediassa.

Read more

Ryhmäpuheenvuoro vuoden 2021 budjetin palautekeskustelussa 15.12.2020

Arvoisa puhemies,

OECD julkisti Suomea koskevan maaraporttinsa viime torstaina. Analyysin johtopäätökset eivät ole yllättäviä, ja raportissa käsitellään paljon samoja kysymyksiä kuin mitä valtiovarainvaliokuntakin budjettimietinnössään tuo esiin.
Kyse on tutuista kipukohdista: valtio velkaantuu ja työllisyysaste jää jälkeen. Tämä viesti on otettava vakavasti. Vaikka tämänhetkisessä koronatilanteessa meillä ei juuri ole talouspoliittisia vaihtoehtoja, meidän on kyettävä nopeasti rakentamaan uskottava ja konkreettinen polku julkisen talouden tasapainottamiseen.

Koska siitä, arvoisa puhemies, mitä nyt vaaditaan, vallitsee suuri yksimielisyys. Meidän on pidettävä talous toiminnassa ja noustava aallonpohjasta.

On hyvä huomata, että oppositio on samaa mieltä tästä asiasta, vaikka toisenlaisiakin äänenpainoja on ollut havaittavissa silloin kun se on tuntunut tarkoituksenmukaiselta.

Mutta yksityiskohdissa on eroja.

On selvää, että meidän ei nyt tule tehdä rajuja leikkauksia vanhustenhuoltoon eikä koskea tulevien eläkeläisten eläkkeisiin, kuten Kokoomus on esittänyt.

Ei ole myöskään järkevää heikentää tuntuvasti maahanmuuttajien mahdollisuuksia kotoutua Suomeen, kuten Perussuomalaiset on esittänyt, tai kyseenalaistaa meidän kansainvälisiä velvoitteitamme tilanteessa, jossa kansainvälinen yhteistyö on tärkeämpää kuin koskaan aiemmin.

Tai kuvitella, että voisimme sekä ottaa vastaan EU:n elpymispanostuksia että jättää oman osuutemme maksamatta, kuten Kristillisdemokraatit vaikuttavat ehdottavan.

Ärade talman,

När det gäller arbetslösheten bland de som är över 55 år kan vi inte slå oss för bröstet. Det är synd att arbetsmarknadsparterna inte kom till en gemensam syn i frågan och nu är det upp till regeringen att fatta beslut. Det system vi har idag leder otvetydigt till åldersdiskriminering och ojämlikhet. När vi uppehåller incitament till att inte hålla kvar de äldre i arbete, att inte satsa på dem, skjuter vi oss själva i foten.

SFP och Svenska riksdagsgruppen vill se reformer som ökar flexibiliteten. För att kunna finansiera välfärdsstaten måste vi hålla sysselsättningsgraden så hög som möjlig. Vi bör avskaffa behovsprövningen av utländsk arbetskraft. Vi behöver en reform som möjliggör lokala avtal och som samtidigt stärker förtroendet på arbetsplatsen. Det senare kunde ske till exempel genom att ge arbetstagarna en roll i företagens ledning, via exempelvis en styrelseplats. Det skulle gagna alla.

Arvoisa puhemies,

Valtiovarainvaliokunta tuo mietinnössään esiin mielenterveyden ongelmat. Niillä on merkitystä julkisen talouden kannalta, koska mielenterveyden häiriöistä on tullut yleisin työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisen syy. Vuonna 2018 julkistetun terveysraportin mukaan mielenterveysongelmien suorat ja epäsuorat kustannukset ovat Suomessa OECD-maiden korkeimpia, jopa 5,3 prosenttia BKT:stä, eli noin 11 miljardia euroa vuositasolla. Koska avuntarve on lisääntynyt entisestään koronaepidemian aikana, on ehdottoman välttämätöntä parantaa ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä ja hoidon saatavuutta, kuten valtiovarainvaliokunta lausumassaan korostaa.

Ärade talman,

I regeringsprogrammet är målet att Finland ska vara klimatneutralt 2035. I budgetpropositionen 2021 reserveras omkring 2,1 miljarder euro för klimatåtgärderna, vilket är ungefär lika mycket som 2020 och cirka 534 miljoner euro mer än i ordinarie budgeten för 2019. Vi ska i synnerhet minska utsläppen från trafiken, vi ska förbättra kollektivtrafiken. Vi värnar om den biologiska mångfalden. Vi ökar användningen av förnybar energi och främjar cirkulär ekonomi.

Arvoisa puhemies,

Mietinnössään valtiovarainvaliokunta vaatii, että sukupuolivaikutusten arviointia tulisi parantaa ministeriöiden budjettiprosesseissa. Varsinkin työllisyyspolitiikkaa tulee arvioida sukupuolivaikutusten näkökulmasta. Tämä ei ole aivan yksinkertaista mutta sitäkin tärkeämpää. Tämä on mitä suurimmassa määrin kilpailukykykysymys. Jos me tietoisesti ylläpidämme epätasa-arvoa edistäviä rakenteita, emme pysty toimimaan tehokkaasti. Ja tuottavuus kärsii.

Elämme haastavia aikoja. Ja vaikka tiettyjä päätöksiä usein mielellään lykätään, rakenneuudistusten tekemättä jättämistä ei voi puolustella. Oppivelvollisuutta pidennetään ensi vuonna. Se on tärkeää. Mutta kaikki perustuu siihen, että työllisyysastetta saadaan nostettua, ja tältä osin on vielä paljon tehtävää.

Puhe eduskunnan keskustelussa pidennetystä oppivelvollisuudesta 8.12.2020

Arvoisa puhemies,

Me tiedämme muutaman asian. Me tiedämme, että työllisyysedellytykset ovat huomattavan paljon isommat niillä nuorilla, jotka ovat suorittaneet myös toisen asteen.

Me tiedämme, että emme halua kenenkään jäävän ainoastaan peruskoulun varaan.

Ja koska me tiedämme tämän, niin on vain luonnollista, että oppivelvollisuus ulotetaan koskemaan kaikkia täysikäisyyteen asti.

Tämä on silkkaa logiikkaa.

Mikään ei sano, että nykyinen raja olisi optimaalinen. Se on keinotekoinen, ihan kuten monet muutkin rajat.

Ei 16 vuotta ole sen parempi raja kuin 12, 10 tai 7.

18 sen sijaan on perusteltu. Se on täysi-ikäisyyden raja. Se on raja, joka mahdollistaa minimivaatimuksen täyttymisen, sen, mitä me haluamme meidän nuoriltamme.

Loogista on toki se, että tätä uudistusta vastustetaan opposition toimesta. Ihan kuten peruskoulua aikoinaan vastustettiin.

Kokoomus toteaa, että pitäisi tukea, ei pakottaa.

Pitäisi vain pyytää käymään koulua. Ei velvoittaa.

Tämä on erikoinen ajatus maassa, jossa oppivelvollisuus kuitenkin varsin pitkään on ollut käytössä. Pitää myös vaatia. Pitää myös velvoittaa.

Sekin on totta, että valtiontalous on nollasummapeliä. Satsaus yhteen paikkaan on pois jostain muualta.

Siksi huoli siitä, että tämä uudistus johtaisi leikkauksiin muualla koulutoimessa on perusteltu. On hyvä, että varmistetaan, että rahoitus riittää.

Ongelmat muualla eivät nimittäin poistu pelkästään sillä, että oppivelvollisuudesta säädetään. Meillä on vielä pula koulupsykologeista. Meillä on vielä pula opinto-ohjaajista. Ja vaikka koulunkäynnin horisontin siirtäminen 9. luokan päättymisestä pidemmälle 18 vuoden ikään itsessään saa aikaan positiivisen muutoksen, niin on selvää, että tämä uudistus ei tarkoita sitä, että muut ongelmat poistuisivat.

Och, ärade talman, i den här reformen är det viktigt att säkerställa att det stöd som behövs är tillgängligt för båda våra språkgrupper. Idag är det inte så.

Siksi on hyvä, että nyt tehdään panostuksia myös muualla järjestelmän sisällä.

Tämän uudistuksen kohdalla on kritisoitu rahan käyttöä.

Siksi on hyvä kerrata mihin rahaa käytetään. Ketkä tästä hyötyvät.

Kun oppimateriaaleista ja koulumatkoista tulee perheelle maksuttomia lapsiperheet voittavat. He saavat enemmän rahaa käyttöönsä. Heidän arkensa helpottuu.

Tätä ei voi suoraan verrata veronkevennykseen. Ja voi todeta, että kaikki rahanmeno lisää painetta veronkorotuksiin. Mutta jos pelkästään katsoo lapsiperheiden tilejä, niin he voittavat tässä. He saavat vastaavan hyödyn kuin veronkevennyksistä sillä erotuksella, että heidän lapsensa osaaminen kasvaa, Suomen kilpailukyky kasvaa, työllisyys paranee ja kestävyysvaje sen myötä supistuu.

Siitä on kysymys.

Arvoisa puhemies,

Opintopolku ulottuu myös toisen asteen jälkeiseen maailmaan.

Silloinkin on muistettava, että tarpeet ovat yksilölliset ja monipuolisuus hyvä asia.

Tänään vaadimme nuorilta jo nuoressa iässä pitkälle ulottuvia päätöksiä opintojensa suhteen. Jo lukion alussa pitää tietää mitä haluaa.

Painotamme ylioppilastodistusta ja otimme vuonna 2016 käyttöön ensikertalaiskiintiöt opiskelupaikkavalinnoissa. Tämä on vienyt ojasta allikkoon.

Koska nuoret tietävät, että ensikertalaisia suositaan he odottavat ja optimoivat. He eivät ota vastaan opiskelupaikkaa, mikäli eivät ole varmoja siitä, että se on lopullinen ja paras valinta. Ensikertalaisuuden etua ei haluta menettää.

Tämä johtaa siihen, että aloitus siirtyy. Ja siihen, että kerran väärin valinneen opiskelijan uranvaihto vaikeutuu. On vaikea nähdä, että tällä olisi positiivinen vaikutus.

Tällä hetkellä vaadimme lukiolaisilta opiskelu- ja urapolkuun vaikuttavia valintoja jo 15–16 vuoden iässä. Tätä putkiajattelua ei ole syytä ulottaa yliopistoon maailmassa, joka tarvitsee yhä monipuolisempia, mielikuvituksellisempia ja empaattisempia osaajia.

Meidän tulee siis nähdä joustavuus, ketteryys ja laaja-alaisuus kannatettavina ominaisuuksina sekä yksilötasolla että instituutioidemme tasolla. Asettamalla kaikki opiskelijat samalla viivalle ja tekemällä opiskelupaikan vaihdosta mahdollisimman helppoa, lyhennämme opiskeluaikoja, pidennämme työuria ja parannamme nuorten hyvinvointia.

Arvoisa puhemies,

Tämä oppivelvollisuuden pidentäminen on hyvä asia. Se on looginen uudistus. Se on aito rakenteellinen uudistus, jolla on pitkälle ulottuvat vaikutukset. Mutta uudistustarve ei, arvoisa puhemies, lopu tähän.

Luottamus on suomalaisen yhteiskunnan supervoima

Jokaiseen kansakuntaan yhdistetään tiettyjä sanoja tai ideoita, ominaisuuksia tai piirteitä. Ne ovat määritelmiä, jotka koko kansa tuntee omakseen, tai ulkoisia ominaisuuksia, jota emme itse näe, mutta jotka ympäröivä maailma liittää vahvasti meihin ja maahamme. Kyseessä voi olla jokin kielteinen ennakkoluulo, mutta yhtä lailla jokin positiivinen asia, joka yhdistää kansaa vaikeissa tai iloisissa tilanteissa.

Käsite ’suomalainen’ on alati muuttuva asia ja se on ollut sitä aina. Tästä huolimatta uskon, että me kaikki kuitenkin tunnistamme kuvauksen suomalaisesta, joka todellisen hädän tullen auttaa kaveria. Suomalaisesta, joka seisoo sanojensa takana ja pitää kiinni sovitusta. Reiluudesta.

Luottamus on ominaisuus, joka tekee elämästä sujuvampaa ja helpompaa. Se vähentää byrokratiaa, se pienentää riskejä, se helpottaa arkipäivää. Se antaa turvaa ja ennustettavuutta. Luottamus on suomalaisen yhteiskunnan supervoima.

Tämän vuoden aikana olemme joutuneet kokemaan paljon. Olemme joutuneet pistämään arkemme ja elämämme uuteen järjestykseen. Monelle tämä vuosi on ollut vaikea. Pahimmillaan se on ollut kasa erilaisa huolia: huolta läheisten selviytymisestä, huolta omasta selviytymisestä ja huolta maamme selviytymisestä.

Kaiken huolenkin keskellä voimme tuntea pientä iloa siitä, että moni asia on sujunut paremmin kuin osasimme keväällä odottaa. Tartuntalukujen nousevasta käyrästä huolimatta olemme kansainvälisessä vertailussa menestystarina koronaviruksen torjunnassa. Olemme onnistuneet niin tartuntojen määrien rajoittamisessa ja tartunnan saaneiden hoidossa  kuin taloutemme kannattelemisessa.

Juuri nyt näyttääkin siltä, että Suomen talous tulee supistumaan vähemmän kuin miltei kaikissa muissa EU-maissa. 

Mistä tämä johtuu?

Rajoituksemme eivät ole olleet kattavampia kuin muissa maissa. Itse asiassa käytössä on ollut enimmäkseen juuri suositukset, eivät määräykset.

Olen taipuvainen uskomaan, että Suomi on tähän asti pärjännyt hyvin nimenomaan supervoimansa takia. Sen takia, että tunnemme vastuuta toisistamme ja luotamme toisiimme. Tämä on tehnyt kriisin johtamisesta ja sen keskellä elämisestä helpompaa.

Onnistuneessa koronan torjunnassa on mitä suuremmassa määrin kyse jaetusta vastuusta. Siitä, että ymmärrämme omien tekojemme vaikuttavan muihin.

Kielloista riippumatta kyse on aina viime kädessä siitä, miten me kohtaamme toisemme. Siitä kannammeko vastuuta toisistamme.

Suomalaisen yhteiskunnan supervoima, luottamus, auttaa meitä niin hyvinä kuin vaikeina aikoina. Talvi- ja jatkosodan aikana luottamus auttoi meitä pääsemään yli vain muutama vuosikymmen takaisesta traumasta eli sisällissodasta. Koko sodanjälkeisen ajan luottamus auttoi meitä pääsemään jaloillemme ja luomaan Suomeen talouskasvua. Koronan aikana se on auttanut meitä suojelemaan toisiamme, ja koronan jälkeen se auttaa meitä pääsemään uudelleen vauhtiin.

Itsenäisyys – omilla jaloilla seisominen – on helpompaa, kun voi luottaa muiden tukeen heikolla hetkellä. Tällaista tukea uskon meidän tarjoavan toisillemme myös tänä tavallisesta poikkeavana itsenäisyyspäivänä. Se voi näkyä hymynä ja hatun nostona. Pieninä tai suurina eleinä. 

Juhlikaamme suomalaista yhteisvastuuta ja luottamusta nostamalla sinivalkoinen lippumme salkoon sadannen kolmannen kerran.

Toivotan teille kaikille oikein juhlallista itsenäisyyspäivää.

(Julkaistu Kirkkonummen Sanomissa 6.12.2020)