Puhe eduskunnan keskustelussa vuoden 2019 budjetista

Ärade talman,

När vi talar om nästa års budget talar vi samtidigt om framtiden. När vi fattar beslut om hur vi ska använda våra pengar bestämmer vi samtidigt i vilken riktning vi vill styra Finland.

Vad vi väljer att satsa på nu har betydelse för hur framtidens Finland ser ut.

Framtiden är nyckelordet.

Vi ska tänka långsiktigt i våra val. För vem bygger vi framtidens Finland?

Jo, för kommande generationer. Därför ska vi satsa på skola och utbildning. I sitt tal tog Anna-Maja Henriksson upp att nästa riksdagsval kommer att vara ett utbildningsval. Någon kan ju säga att det föregående också var det, men här är vi ändå. SFP vill satsa på hela skolstigen från daghemmet till högskolestudierna.

En av de självklara satsningarna är den subjektiva rätten till dagvård. Nå, det är ju faktiskt ingen satsning, för regeringens inbesparing där de avskaffade den subjektiva rätten, ja, den inbesparingen uteblev. Men den är fortfarande avskaffad, och det bör rättas till.

Ärade talman,

SFP vill också se en mer jämställd framtid i Finland. Därför är det viktigt att nästa regering prioriterar att genomföra en familjeledighetsreform. Genom reformer som stöder jämställdheten idag sår vi frön för en ännu mer jämställd framtid och en högre sysselsättningsgrad.

SFP anser att en familjeledighetsreform ska få kosta, för endast då innebär det att reformen är tillräckligt omfattande för att skapa den förändring vi behöver. Reformen ska stöda ansvarsfördelningen i familjerna och öka på flexibiliteten så att det är lättare att kombinera familj och arbete – både för mamma och för pappa.

Arvoisa puhemies,

Tämä kesä oli poikkeuksellisen lämmin, lämpimin 10 vuoteen. Suomessa mitattiin yhteensä 63 hellepäivää. Vaikka lämpimästä säästä toki saa nauttia, tämä kesä antoi meille suomalaisille myös esimakua kiihtyvästä ilmastonmuutoksesta. Ilmastonmuutos on aikamme suurin haaste. Jo lähitulevaisuuden kannalta on äärimmäisen tärkeää, että jokainen päätös tehdään kestävällä pohjalla ja päätöksen ilmastovaikutukset huomioon ottaen.

Kesän pitkään jatkunut kuivuus piinasi myös maanviljelijöitä. Tämä vuosi on maanviljelijöille huonoin 30 vuoteen ja vuoden viljasadosta ennustetaan tulevan 2000-luvun pienin. Siksi on hyvä, että hallitus päätti 30 miljoonan kriisipaketista tämän vuoden lisätalousarvioon helpottamaan maanviljelijöiden tilannetta.

Emme kuitenkaan voi rakentaa tulevaisuuttamme kriisipakettien varaan. Ennakoimattomista sääolosuhteista tulee väistämättä yhä tavallisempi ilmiö. Ilmasto muuttuu ja sen hillitsemiseksi myös Suomen tulee kantaa vastuunsa.

Me rakennamme tulevaisuuden Suomea ja maailmaa tuleville sukupolville. Valinnoilla, joita teemme tänään, on kauaskatseisia vaikutuksia. Tämän takia tarvitsemme panostuksia uusiutuvan energiaan, kiertotalouteen ja päästöttömien teknologioiden kehitykseen. Meidän tulee myös luopua sähköintensiivisen teollisuuden tuista ja muista ilmaston kannalta haitallisista tuista pikimmiten.

Lämpimät säät johtivat myös ennenäkemättömiin sinileväkukintoihin. Tänä kesänä Suomenlahden levätilanne oli koko vuosikymmenen pahin. Itämeri ei voi hyvin.

Hallitusta onkin kiitettävä siitä, että Itämeren ja sisävesien suojeluun myönnetään yhteensä 45 miljoonaa euroa jaettavaksi seuraavan kolmen vuoden aikana. Ensi vuoden osuus on 15 miljoonaa euroa.

Arvoisa puhemies,

Jokaisella tässä salissa tehdyllä päätöksellä vaikutetaan tulevaisuuteen niin Suomessa kuin muualla maailmassa. Suomen tulee kantaa vastuunsa myös globaalilla tasolla nostamalla kehitysyhteistyön määrärahoja 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta. Panostamalla kestävään maailmaan panostamme samalla kestävään tulevaisuuteen myös Suomessa.

On syytä iloita siitä, että sekä ministeri Sipilä että ministeri Orpo ovat puhunut sekä kiintiöpakolaismäärän noston puolesta että kehitysavun korottamisesta niin, että olisimme 0,7 prosentin polulla.

Kysymys on ainoastaan se, miksi mitään ei tapahdu. Miten on mahdollista, että pääministeri linjaa jotain – ja mitään ei tapahdu? Ei kehitysavun suhteen, eikä meidän pakolaiskiintiön suhteen.

Erityisen kisualliseksi koko loogisen ajatuksenjuoksun kannalta on se, että vedotaan pakolaiskiintiön osalta siihen, että voimme nostaa kiintiön sikäli kuin EU panee täytäntöön ajatukset siitä, että käsittelykeskuksia sijoitettaisiin EU:n rajoille.

Mikä siinä vaiheessa jää sanomatta on se, että niihin suunnitelmiin kuuluu oleellisena osana ajatus pakollisesta, sitovasta taakanjaosta. Ja se taas on jotain, jota Suomen hallitus vastustaa.

Arvoisa puhemies,

Sanoilla on merkitystä. Politiikan uskottavuus perustuu siihen, että tarkoittaa mitä sanoo, Nyt on hallituksen aika pakolaiskiintiön ja kehitysavun osalta vastata sanoistaan.

Adlercreutz vuoden 2019 budjetista: Suuret uudistukset siirtyvät seuraavalle hallitukselle

Talouden avainluvut ovat positiivisia, mutta tästä huolimatta valtionbudjetti näyttää suurta alijäämää. RKP:n kansanedustaja ja varapuheenjohtaja Anders Adlercreutzin mielestä hallitus on hukannut tarjottimella olleet tilaisuudet rakenteellisten uudistusten läpiviemiseen. Vuoden 2019 budjetista keskusteltiin tänään eduskunnassa.

– Näyttää tällä hetkellä selvältä, että kaikki suuret uudistukset jäävät tekemättä. Emme ole uudistaneet työelämää emmekä ole onnistuneet perhevapaauudistuksen toteuttamisessa. Emme ole parantaneet yritystemme mahdollisuuksia paikalliseen sopimiseen ja pidämme edelleen kiinni ulkomaisen työvoiman tarveharkinnasta. Emme ole onnistuneet yritystukien uudistamisessa ja monella päätöksellä vaikeutamme omien ilmastotavoitteidemme saavuttamista, Adlercreutz sanoo.

Hallituksen ideologinen kokoonpano on vaikeuttanut uudistustyötä, Adlercreutz arvioi. Seuraavalla hallituksella tulee olemaan pitkä lista tarpeellisia uudistuksia pöydällään.

– Liian moni asia on jäänyt tekemättä ja korkeasuhdanne ei kestä ikuisesti. Melkein puolet Pohjanmaan yrityksistä ja kolmasosa Uudenmaan yrityksistä kärsivät työvoimapulasta. Tällaisessa tilanteessa tulee reagoida toimilla. Emme voi ummistaa silmiämme tulevaisuuden haasteilta ja työelämän jatkuvasta muutoksesta. Tarvitsemme joustavuutta ja halua tehdä yhdessä työtä. Tämä koskee niin hallitusta kuin oppositiota. Uudistuksilla on kiire.

Sysselsättningsgraden måste stiga – och det är bråttom

Vår ekonomi växer så det knakar, men arbetslösheten sjunker skrämmande långsamt. Regeringens målsättning om en sysselsättningsgrad på 72 procent verkar svår att uppnå under denna regeringsperiod. Den strukturella arbetslösheten är fortsättningsvis hög i Finland och långtidsarbetslösheten är högst i Norden. Nånting borde alltså göras – och det snart. Vesa Vihriälä från ETLA poängterade helt riktigt att vi inte har råd att låta det ekonomiska uppsvinget glida förbi i vår kamp för en bättre sysselsättning.

Men det är lättare sagt än gjort. Ingen har kunnat undgå diskussionen om regeringens så kallade aktiveringsmodell, en diskussion som gått på högvarv de senaste veckorna.

Arbetsmarknaden är en helhet som beror på många olika faktorer. Om vi bara kunde välja några element från våra grannländer vore det lätt att bygga upp ett attraktivt paket, men verkligheten är mer komplicerad än så. Många skulle gärna ha Danmarks höga arbetslöshetsersättningsnivå, men sällan ersättningens korta varaktighet. Sveriges arbetsmarknad med låg arbetslöshet och stor dynamik vill vi gärna ha, men då borde vi också frångå våra allmänbindande avtal. I diskussionen om aktiveringsmodellen hänvisar man gärna till att man också kräver aktivitet i Danmark – men där finns det också tillräckligt med personal som kan hjälpa till.

När aktiveringsmodellen diskuterades i riksdagen syntes samma tendenser – man tar gärna russinen ur bullan men vägrar att se hur allt hänger ihop.

Tanken bakom aktiveringsmodellen är god. Det är inte fel att kräva aktivitet. Problemen hänger primärt inte ihop med modellen i sig, utan i hur den kan förverkligas. Om den skall fungera på ett sätt som ger alla människor möjlighet att vara aktiva, kräver den satsningar på TE-centralerna. Här är regeringens insatser inte tillräckliga, det krävs mera resurser. Man borde också i högre grad använda sig av privata arbetsförmedlingstjänster, nånting som SFP har förespråkat vid flera tillfällen.

Sen är ju inte vår stora mängd arbetslösa en grå massa, utan 270 000 – ett skrämmande högt antal – individer.

Samma modell passar inte alla. För människor med nedsatt arbetsförmåga kan kraven vara oöverkomliga. För dem borde frivilligarbete kunna vara en form av aktivitet. Det är sällan en väg in i arbetslivet, men det skulle uppehålla en aktivitet, ett socialt nätverk, och på så sätt verka i förebyggande syfte t.ex. mot utslagning.

Överlag vore det viktigt att vi minskar på byråkratin kring arbetsmarknaden och inte ökar på den. Redan nu har vi stora problem med att para ihop arbetssökande med de arbetstillfällen som finns. Endast 1/4 av de arbetsplatser som är lediga dyker upp på TE-centralens listor. Resten fylls andra vägar. De planer som regeringen har på att se antalet arbetsansökningar som en aktivitetsmätare är direkt kontraproduktiv. Företag kommer att översvämmas med undermåliga ansökningar som gjorts endast för att fylla aktiveringskraven.

Företag är med fog oroliga och det borde vi alla vara. Det är svårt att se att följden kunde vara någon annan än den, att antalet öppna, tillgängliga arbetsplatser minskar ytterligare. Arbetsbördan ett företag utsätter sig för genom att annonsera ut en arbetsplats på den öppna marknaden är helt enkelt för stor. Företagen drar öronen till sig – och många arbetslösa blir utan arbetstillfälle.

I denna diskussion är det skäl att komma ihåg vilken den stora risken är: en cementerad, hög arbetslöshetsnivå och tiotusentals människor som permanent fastnar utanför arbetslivet. Där ligger den stora frågan. Det ekonomiska uppsving som vi nu lever i pågår inte för evigt, och en nedgång kommer förr eller senare. Om vi i det skedet har en hög strukturell arbetslöshetsnivå ligger vi verkligt risigt till, både ekonomiskt och mänskligt. Därför hoppas jag att vi vågar ta i arbetsmarknaden som helhet: reformera arbetslivet, föräldraledigheterna, socialskyddet – och aktivera dem som inte har arbete, men på ett konstruktivt, förnuftigt och jämlikt sätt.

Anders Adlercreutz
Riksdagsledamot, SFP

Puhe eduskunnan keskustelussa julkisen talouden suunnitelmasta 2018-2021 / 3.5.2017

Värderade talman,

Moni merkki viittaa siihen, että talouden suunta on kääntynyt parempaan. Se on hyvä asia.

Mutta nousu on kuitenkin vielä hyvin heiveröinen. Tänä vuonna BKT:n ennustetaan kasvavan 1,2 prosenttia. Se on kaukana hallituksen tavoitteista, ja kaukana siitä tasosta, joka vaaditaan siihen, että hallituksen tavoite 72 prosentin työllisyysasteesta toteutuisi.

Mistä heiveröinen kasvumme sitten muodostuu? Se muodostuu pääosin kotimaisesta kulutuksesta ja erityisesti rakentamisesta. Helsinki ja muut kasvukeskukset rakentavat, ja muu maa näivettyy. Vienti ei valitettavasti vielä vedä, ja se on kovin kapea-alaista.

Ei, tässä ei vielä ole vakaan kasvun, rakenteellisesti vakaan kasvun, ainekset.

Työttömyys on laskenut viime vuodesta 14 000 työttömällä. Se on 14 000 ihmistä joille tämä päivä näyttää valoisammalta kuin eilinen. Samaan aikaan komissio kuitenkin arvioi, että rakenteellisen työttömyyden osuus on 216 000. Sen määrän ero kausitasoitettuun työttömien määrään 235 000 on hyvin pieni. 19 000 kpl. Heidän saaminen töihin saattaa onnistua, mutta rakenteellisen työttömyyden taltuttaminen vaatii rakenteellisia toimia.

Ja niitä emme ole vielä hallituksen esityksistä löytäneet.

Ei etteikö löytyisi hyviäkin alkioita. Aktivointimallissa on paljon positiivista. Kuten työttömälle sivutoimisen yrittämisen mahdollistaminen. On hyvä, että konkurssilainsäädäntöä uudistetaan. Ja olemme iloisia siitä, että hallitus ei enää puolusta päiväkotimaksujen korotuksia vaan on siirtynyt kehumaan maksujen madaltamisen autuutta.

Mutta ei näillä toimilla rakenteellista työttömyyttä korjata.

Hallitus tietää kuitenkin hyvin mitä tekoja se vaatisi. Se vaatisi, että vanhempainvapaat uudistettaisiin, mikä helpottaisi naisten asemaa työmarkkinoille kuten myös naisvaltaisten yritysten asemaa. Muutos ei tapahtuisi nopeasti, mutta se olisi varma.

Tähän löytyy useita malleja, joista SAK:n esittämä malli olisi jopa kustannusneutraali. Tämä on tasa-arvokysymys, se on työllisyyskysymys, mutta myöskin kilpailukykykysymys – maa joka ylläpitää rakenteita jotka aiheuttavat sen, että emme saa kaikki resursseja käyttöömme työmarkkinoilla, ei ole kilpailukykyinen.

Siitä huolimatta hallitus ei halua tähän puuttua. Siitä huolimatta Keskusta ja Kokoomus suostuvat siihen, että Perussuomalaiset estävät hallituksen uudistuksia.

Hallitusohjelma jota väitetään strategiseksi sisältää strategisen työllisyystavoitteen. Siitä huolimatta tähän tavoitteeseen pääsyä ei priorisoida koska hallitusohjelmasta puuttuu teknisiä kirjauksia. Tekninen luettelo asioista jota hallitus edes haluaa harkita.

Ei tällainen tapa tehdä työtä ole strateginen.

Värderade talman,

Nej, det strategiska tänkandet lyser med sin frånvaro. Om regeringsprogrammet har ett strategiskt mål måste det vara sysselsättningen. Ändå låter regeringen bli att driva igenom konkreta åtgärder som de sakkunniga mer eller mindre enhälligt anser att bör genomföras. Vi bör reformera familjeledigheterna. Vi bör arbeta för lokala avtal. Vi bör avskaffa behovsprövningen för icke-EU/ETA -arbetskraft.

Att vägra att göra åtgärder för att det inte finns konkret inskrivna i regeringsprogrammet är inte strategiskt, utan byråkratiskt. På samma sätt som det inte var strategiskt att hålla fast vid antalet ministrar pga. ett ogenomtänkt vallöfte – och jag är glad och tackar regeringen för att den nu gett sig själv lite andrum.

Arvoisa puhemies,

Me olemme jättäneet hallitukselle 12 kohdan työllisyystoimenpideojelman. Toivon että hallitus suhtautuu tehtäväänsä strategisesti, ja tutustuu siihen – vaikka kaikki toimenpiteet sellaisinaan eivät olisikaan kirjoitettu osaksi hallitusohjelmaa.

Puhe eduskunnan keskustelussa vuoden 2017 budjetista 14.12.2016

Arvoisa puhemies,

Edustaja Nylund nosti esille muutamia asioita, joista voimme olla iloisia tämän vuoden budjetissa. Lisäykset kerhotoimintaan, Metso-projektiin ja uusi alus pidä saaristo siistinä-projektiin, tästä viimeisestä on syytä kiittää edustaja Siréniä. Muutenkin on pieniä valopilkkuja horisontissa – eilen saimme kuulla, että Suomen Pankki nostaa kasvuennustettaan, ja siitä ei tietenkään voi olla kuin iloinen, joskaan alla olevat numerot eivät anna aihetta kovin suureen optimismiin.

Kasvu on pitkälti kotimaisen kulutuksen, ja erityisesti rakentamisen varassa. Helsinki kasvaa sen mukaan, kun talot tyhjenevät muualla massa. Talouden veturi, vienti, ei sen sijaan ota elpyäkseen. Tätä tilannetta ei auta tietoiset innovaatiotoiminnan ja koulutussektorin kiristystoimet, eivät millään lailla.

Eilen siihen soppaan laitettiin vielä vienti-Vaasan alueen niskalaukaus päivystysuudistuksen muodossa, asia jota hallituspuolueen edustajat puolustelivat mm. sillä, että 12 on kaunis luku, ja että kaikkia asioita  ei ehditty tutkia.

Arvoisa puhemies,

Ei ehditty tutkia.

Jos tavoite on selvä – ja sen tulisi olla kaikille meille selvä, viennin kasvattaminen. Niin silloin kaikkia, kaikkia toimia tulisi peilata tätä tavoitetta vastaan.

Omassa varjobudjetissamme tarjoamme toki tähänkin lääkkeet.

Työllisyys ei ota elpyäkseen, vaikka työllisyysaste onkin hienoisessa nousussa. Työikäisten määrän supistumisella ei kuitenkaan tulevaisuutta rakenneta. Hallituksella on strateginen tavoite nostaa työllisyysastetta 72 prosenttiin. Pohjanmaan vientirannikolla se on tällä hetkellä itse asiassa 73, hallitukselle tiedoksi. Tähän pääseminen koko maassa tulisi olla se strateginen tavoite.

Mutta mitä tehdään. Tulkitaan kirjainta, etsitään pilkkuja. Nimenomaan kirjaimeen vedoten julistetaan, että tämä hallitus tekee perussuomalaista perhepolitiikkaa, johon ilmeisesti kuuluu se, että mitään ei tehdä. ei tehdä mitään, ellei se nimenomainen toimenpide ole mekaanisesti kirjoitettu hallitusohjelmaan. Silloin ollaan strategisuudesta kaukana.

Värderade talman,

Minister Sipilä talar gärna om det s.k. strategiska regeringsprogrammet, som har som sitt strategiska mål att höja sysselsättningsgraden till 72 procent. Det målet kan vi alla omfatta. enligt Statistikcentralen har sysselsättningen dock inte vuxit, i synnerhet bland kvinnor har den tom sjunkit med 32000 från oktober 2015. Det här är en oroväckande utveckling. Men vad gör regeringen?

En liten analys av siffrorna visar att vi ligger långt efter Sverige i synnerhet vad gäller äldre mäns, och yngre kvinnors sysselsättning. De äldre männen sopar man under mattan med Lex Lindström. För kvinnornas del gör man ingenting.

I en situation där det finns ett uppenbart behov av att genomföra en reform av familjepolitiken för att öka sysselsättningsgraden applicerar man lätta plåster. Med hänvisning till att det inte finns en direkt skrivning i regeringsprogrammet väljer man att inte göra nånting, trots att ledamöterna Sirén, Toivakka, Sarkomaa och Grahn-Laasonen, bland andra, har försökt lyfta upp frågan inom regeringspartierna.

Minister Soini slår ner alla initiativ med motiveringen – här gör vi sannfinländsk familjepolitik.

Värderade talman,

Hur strategiskt är det?

Vi inom svenska riksdagsgruppen har en färdig modell som vi gärna delger er.

Arvoisa puhemies,

Hallituksen haluttomuus tehdä rakenteellisia uudistuksia on häkellyttävä. Todellisille ongelmille suljetaan silmät ja sementoidaan vanhoja rakenteita, on sitten kysymys työmarkkinoista tai vaikka vanhempainvapaasta. Järkevät uudistukset ammutaan alas kerta toisensa jälkeen hallituksen sisältä käsin nimenomaan hallitusohjelman jäykkiin kirjauksiin vedoten.

Arvoisa puhemies – sana strategisuus edellyttää enemmän. Suomi ansaitsee enemmän.

Hallitus valmistelee yritysverotuksen uudistusta ja on hyvä, että se nyt tehdään ajan kanssa. Olisi myös äärimmäisen tärkeää, että nyt tehtävän uudistukseen sitouduttaisiin yli puoluerajojen. Ensi vaalikaudella pakettia ei pidä avata uudelleen, vaan siihen tulee sitoutua sekä hallituksessa että oppositiossa. Siksi ehdotan, että ministeri Orpo ottaa tähän työhön mukaan myös opposition, jotta se saisi laajan, vaalikausien yli kestävän tuen. Sen Suomen yritykset tarvitsevat ja ansaitsevat.

Puheenvuoro pakkolaeista eduskunnan budjettikeskustelussa 16.12.2015

Tämän illan aikana on puhuttu useaan otteeseen niin sanotuista pakkolaeista. En rabuiloi niistä nyt sen enempää, mutta kerron niihin liittyvän lyhyen tarinan.

Tapasin viime viikolla suuren suomalaisen pörssiyhtiön toimitusjohtajan. Hänen yrityksensä on merkittävä toimija vientimarkkinoilla. Mitä hän ajattelee nykyisestä tilanteesta? Hän sanoi kaipaavansa takaisin sopimusyhteiskuntaan – ennustettavaan, vakaaseen yhteiskuntaan.

Tällä hetkellä hänen yrityksensä on huolissaan logistiikastaan. Hän pelkää, että toimitusvarmuus on uhattuna, ja etsii siksi kuumeisesti vaihtoehtoisia ratkaisuja. Hänen yrityksensä kohdalla se tarkoittaa ulkomaisia kuljetusyrityksiä koska suomalaiset ovat heille nykyisessä työmarkkinatilanteessa liian riskialttiita. Se tarkoittaa todennäköisesti venäläistä kalustoa, ja venäläisiä satamia.

Tämä on äärimmäisen huolestuttava kehitys ja se on suora seuraus nykyisestä työmarkkinatilanteesta, jossa sekä hallitus että työmarkkinajärjestöt ovat epäonnistuneet. Tämän yrityksen toimitusjohtaja toivoi hartaasti yhteiskuntasopimusta, ja niin toivoin minäkin. En halua edes ajatella mitä ns. kilpailukykypaketin läpivieminen merkitsisi.

Toinen kysmys on sitten se, että mikä on oikeasti tärkeää. Jos vientiyrityksen tuotteen hinnasta 20% muodostuu palkoista, niin onko parin prosentin hinnan lasku tämän taistelun – ja riskin – arvoinen.

En usko. Yritykset kaipaavat ennakoivuutta. Sitä että me harkoitamme on johdonmukaista politiikkaa ja että meillä on selvät pelisäännöt verotuksen suhteen. Että poukkoilu loppuisi ja voisimme katsoa tulevaisuuteen. Ja että yrityksillä olisi saatavilla koulutettua pätevää työvoimaa.

Mutta kaipaamme myös paikallista sopimusta. Siinä tehtävässä toivon ministereille onnea.

RKP:n ryhmäpuheenvuoro, budjettivaltuusto 16.11.2015

Herr ordförande, bästa fullmäktigeledamöter

Det finns mycket vi kan vara stolta över här i Kyrkslätt, mycket som gör oss till en konkurrenskraftig kommun. 25 km från en europeisk huvudstad kan man bo nära naturen. På många ställen har vi kollektivtrafik som i praktiken stannar utanför dörren. Man kan bo både i  staden, och på landet – och ändå ha tillgång till all den service man kan tänka sig. Vi har en utbildad, språkkunnig befolkning, och en gynnsam åldersstruktur. Vi har en god skattebas som många kommuner i landet blott kan drömma om. Vi har alla förutsättningar att lyckas – att vara attraktiva, att vara föregångare

Trots det är det klart att omvärldens problem även inverkar på oss. Vi är inte en isolerad ö, utan  även vi får tampas med ekonomiska utmaningar. Det här har knappast undgått någon. Inte kommuninvånarna, som förundrat sig över hur det kommer sig att skolböckerna knappt hålls ihop. Inte de kommunanställda, som i många avseenden fått tänja sig till sitt yttersta. Nuläget är inte gott, och vi har många orosmoln framför oss. Hur utvecklar sig arbetslösheten? Hur skall vi lyckas aktivera de långtidsarbetslösa? Hur skall vi locka företag att etablera sig i Kyrkslätt? De här är våra viktigaste frågor. Om vi lyckas med dem löser sig resten av sig självt.

Vi har en budgetöverenskommelse vi kan vara nöjda med. Ingen av oss har fått allt den har velat ha, alla har fått ge avkall på något. Budgetens slutsumma kan vi i dagens läge vara nöjda med. Efter många år av sakta stigande skattetryck har vi i år hållit fast vid de skattesatser vi beslöt om förra året. Det är bra. Samtidigt har ingen sektor kommit lätt undan i år. Vård- och omsorgssektorn är tvungen att dra åt svångremmen, liksom även skolsektorn. POP-pengarna som i många år såg till att vi kunde undvara en extra resurs till de barn som behöver det, finns inte mera. Det här kommer att synas i barnens vardag.

Skolmaterialanslagen är inte heller tillräckliga, och man kan fråga sig om budgeten till den delen är realistisk. Åldringsvården är trängd och kräver ökade insatser. De nuvarande lösningarna räcker inte till, våra äldre förtjänar bättre.

I sambandet med projekteringen av den kommande hälsocentralen bör åldringsvårdens resurser och utrymmen ses över.

I bästa fall är en budget en kvalificerad gissning. Det finns många osäkerhetsfaktorer. Specialsjukvården utfall kommer ofta som en överraskning, och HRT fortsätter att vara en skenande kostnad. Här hoppas vi på en förbättring.

Det finns hopp: Vår ekonomiuppföljning har förbättrats markant de senaste åren, vilket gör det lättare att korrigera skutans färd under året. Det tackar vår grupp ekonomidirektör Arvola för.

En växande kommun klarar sig inte utan investeringarna – inte heller Kyrkslätt. De närmaste åren har vi många stora projekt på kommande. En ny skola i centrum, en ny hälsocentral, bibliotekets utvidgning. Alla dessa projekt är viktiga, och alla kan ha en strategisk betydelse. När vi bygger nytt är det alltid en möjlighet, en chans att inte bara inhysa en funktion, utan även att stärka vårt brand. Vår kommuns hjärta är vårt centrum. I och med bibliotekets utvidgning har vi en chans att få det att slå igen. Och det vi sett hittills, det lovar mycket.

RKP on erityisen iloinen siitä, että saamme muutaman vuoden kuluttua iloita uudesta oppimiskeskuksesta Etelä-kirkkonummella. Tämä tulee helpottamaan merkittävästi monen oppilaan ja perheen elämää. Olemme erityisen iloisia siitä, että tämä uusi oppimiskeskus sisältää tilat sekä ruotsin- että suomenkielisille koulu- ja varhaiskasvatustoimille – vihdoinkin yhden ja saman katon alla. Mitä enemmän lapsemme kohtaavat toisen kieliryhmän jäseniä, sitä suuremmalla todennäköisyydellä he motivoituvat lukemaan toista kotimaista kieltä. Tästä kehitysaskelesta hyötyy paitsi jokainen lapsi yksilönä, myös koko Kirkkonummi. Uranuurtajan rooli kielikasvatuksessa sopii Kirkkonummelle väestöpohjansa johdosta erinomaisesti ja auttaa meitä rakentamaan vahvaa kuntaprofiilia.

Meillä on myös monta vaikeaa päätöstä edessämme. Lautakunnilla on näissä asioissa suuri vastuu, kuten kunnanhallituksellakin. Luottamus on tässä yhteydessä tärkein mahdollinen pääomamme.

RKP:ssa toivomme tämän luottamuksen lisääntyvän. Toivomme että työnjako muodostuisi aiempaakin selkeämmäksi ja peräänkuulutamme lautakunnille heille kuuluvaa vastuuta. Todellisesta vastuusta kumpuaa motivaatio ja halu vaikuttaa. Kunnanhallituksen tulee muistaa tämä asia  ja käyttää otto-oikeuttaan jatkossa aiempaa harkitummin.

Maailma ympärillämme on myllerryksessä. Syyrian kriisi, Irakin tapahtumat ja Ukrainan sisällissota – nämä kaikki vaikuttavat myös elämään Kirkkonummella. Elokuussa jouduimme yllättäen ottamaan kantaa vastaanottokeskuksen sijoittamiseen Evitskogiin. Kuukausi sen jälkeen päädyimme avaamaan toisen keskuksen Aavarantaan. Nämä toimenpiteet ovat ymmärrettävästi puhututtaneet kuntalaisia. Kunnan väkiluvun nouseminen 1000 ihmisellä muutamassa kuukaudessa heijastuu usean kuntalaisen arkeen. Me haluaisimme nähdä tämän mahdollisuutena. Siksi olemmekin iloisia siitä, että talousarvion kotouttamistoimenpiteiden määrärahaa on kasvatettu. Onnistunut integraatioprosessi takaa sen, että kuntaamme muuttaneet pakolaiset – ne jotka tänne asettuvat – tuottavat jatkossa hyvinvointia meille kaikille.

Valtuustoryhmämme haluaa kiittää lämpimästi kaikkia kunnan työntekijöitä, kuntalaisia ja luottamushenkilöitä kuluneesta vuodesta. Seisomme talousarvioehdotuksen takana. Vi stöder budgetförslaget.

Kirjallinen kysymys Y-junasta ja valtion velvollisuudesta sopimusosapuolena 1.10.2015

SKRIFTLIGT SPÖRSMÅL

Y-tågens framtid och statens skyldighet som avtalspart

Till riksdagens talman

Den 15.9.2015 kom Trafik- och kommunikationsministeriet med meddelande om att dra in stödet för Y-tåget. Beslutet drabbar kommunerna längs kustbanan samt dess invånare drastiskt, och innebär att både Sjundeå och Ingå helt blir utan tågtrafiksförbindelser och måste stänga sina stationer.  Kommunerna har inte beretts tillfälle att höras trots att ändringarna genomgående påverkar kommunernas trafikmässiga ställning. Ministeriet har inte heller begärt ett utlåtande om förändringen.

Kommunikationsministeriet har 3.12.2009 ingått ett tioårigt avtal om ensamrätt med VR och enligt avtalet om ensamrätt 2012-2019 ska nedskärningarna av trafiken inte leda till försämring av trafikutbudet i enlighet med den offentliga servicens förpliktelser och definition av servicenivå. Om Trafikidkaren önskar genomföra ändringar som parterna gemensamt kommit överens om, är de fallspecifika övergångstiderna maximalt 1–3 år. Ändringarna kan gälla utökning eller minskning av tågturer samt ändringar i tågens hållplatspraxis och om dessa avtalas skriftligt. Det verkar således klart att nedskärningen i tågtrafik tycks bryta mot avtalet om ensamrätt.

Kommunerna i västra Nyland har i årtionden arbetat för att bygga upp strukturer kring stationerna – i enlighet med de starka signaler som kommit från statsförvaltningen. Markanvändnings- och bygglagen stakar ut riktlinjen och utgående från lagen har de riksomfattande riktlinjerna för områdesanvändning uppgjorts. I statsrådets beslut om riktlinjerna sägs klart att i södra Finland utgår områdesstrukturen från spårtrafik. Vidare slår man fast att områden ska utvecklas så att bebyggelsen förtätas och att man befrämjar den spårbundna trafiken. Statens mål på denna punkt har alltså varit klara i tiotals år. Dessutom är utveckling av kollektivtrafiken och särskilt den spårbundna trafiken något man satsat på för att uppfylla målen i EU:s och Finlands egna klimatstrategi.

Utgående från lagen och de riksomfattande riktlinjerna har Nylands landskapsplan uppgjorts och sedermera godkänts av Miljöministeriet. Olika myndigheter har en skyldighet att medverka till att landskapsplanen uppfylls. På basen av landskapsplanen har sedan kommunerna gjort upp sina generalplaner och utvecklat områdena runt tågbanan. Strategin har varit medveten från alla parters håll och skett i ett samspel mellan kommuner, landskap och statsmakten. Områdena runt stationerna har medvetet utvecklats av kommunerna och numera är tågtrafiken en viktig faktor i kommunutvecklingen. Nedläggningsplanerna strider helt mot detta och de landskapsplaner som gjorts.

Förverkligandet av tågindragning försvårar människornas vardag och leder till att privatbilismen, helt i strid med statsrådets intention, ökar. De som inte har bil måste i värsta fall byta arbete eller bostad trots att de borde ha kunnat lita på att staten i enlighet med sina mångåriga riktlinjer fortsätter utveckla den spårbundna trafiken. För att förtroendet för staten som avtalspart ska bestå måste statsmakten ompröva sitt beslut alternativt trygga andra former av kollektivtrafik utan avbrott.

 

Med hänvisning till det som anförs ovan får vi i den ordning 27 § riksdagens arbetsordning föreskriver ställa följande spörsmål till den minister som saken gäller:

 

– Vad tänker statsrådet göra för att uppfylla sina skyldigheter att utveckla den spårbundna trafiken i Södra Finland och i detta fall specifikt i Västra Nyland?

– Hur tänker statsrådet se till att kollektivtrafiken upprätthålls utan avbrott i Västra Nyland?

– Hur tänker statsrådet agera för att bibehålla sin trovärdighet som avtalspart i markanvändningsfrågor?

Helsingfors den 30 september 2015

 

Anders Adlercreutz /sv

Carl Haglund /sv

Thomas Blomqvist /sv

 

Puheenvuoro talousarviokeskustelussa 29.9.2015

Budgetbalans är en sak, en balanserad budget en annan.

En budget är inte ett självändamål, utan ett redskap med vilket man skall nå ett strategiskt mål.

Är denna budget det?

Budjettitasapaino on yksi asia. Tasapainoinen budjetti toinen. Tämä budjetti ei ole kumpaakaan.

Kuka teistä salissa istuvista voi väittää, että tämä budjetti on aidosti strateginen? Minusta se vaikuttaa kamreerin iltapuhteelta. Budjetilta, jonka ainoana tavoitteena on lyhyen tähtäimen säästöt – pitkän tähtäimen tavoitteiden kustannuksella.

Kehotan hallitusta katsomaan tulevaisuuteen. Näkemään paitsi tämän hetken säästötarpeet, myös niiden vaikutukset.

Hallituksen tulisi kohdistaa leikkaukset vanhojen, kannattamattomien ja toimimattomien rakenteiden purkamiseen ja investoida rohkeasti toimintamalleihin, jotka vastaavat tämän päivän todellisuuteen, jossa ei enää kuljeta samoissa haalareissa läpi työuran. Todellisuuteen, jossa ollaan yhtenä päivänä yrittäjiä, toisena palkollisia.

Näihin rakennemuutoksiin kannattaa ruutia uhrata, ei lyhyen tähtäimen säästöihin. Nämä isot rakennemuutokset ovat niitä, jotka aidosti muokkaavat maamme tulevaisuutta. Ne myös määrittävät sen kilpailukykyisyyden.

Luokaa nuorille työmahdollisuuksia. Ottakaa parhaat palat naapurimaiden uudistuksista. Ei koko saksan Minijob-käsitettä, vaan osa siitä – soveltakaa sitä nuoriin niin, että he pääsevät aikaisin kiinni työelämään ja työnteon kulttuuriin.

Mutta mitä tekee hallitus? Se katsoo lähelle, poimii raa’at hedelmät puusta. Toimii tavalla, joka kumpuaa vanhan teolliseen yhteiskunnan malleista. Se rakentaa taloa savuaville raunioille, vaikka vieressä odottaa valmiiksi kaskettu pelto: pelto, joka janoaa uutta vikkelämpää ja helpommin skaalautuvaa liiketoimintaa.

Budjetoidessa annetaan ja budjetoidessa otetaan. Annetaan noin 3 miljardia ympäristölle haitallisia tukia. Lopetetaan tuulivoiman syöttötariffijärjestelmä, samalla kun se säilyy muiden energiamuotojen osalta. Annetaan 200 miljoonaa lähinnä Saksan autoteollisuudelle. Volkswagen tarvitsee tukeamme nyt.  Viedään Länsi-Uudeltamaalta joukkoliikenteen infrastruktuuri vaivaisen 1,1 miljoonan takia. Ja tässä kohtaa en malta olla kysymättä, mikäköhän on nettosäästö, kun kuntien kaavoittamat sadat tontit jäävät myymättä ja rakentamatta. Kun kunnat joutuvat rahoittamaan uusi yhteyksiä?

Kaikki nämä ovat valintoja. Eivätkä suinkaan vain arvovalintoja, vaan järjen vastaisia valintoja.

Samalla kuin hallitusohjelmalla on suuria tavoitteita esimerkiksi hiilettömän tulevaisuuden suhteen, loistavat tätä tavoitetta tukevat linjanvedot poissaolollaan budjetissa.

Joukkoliikenteen osalta leikataan junayhteyksiä paitsi maakunnissa myös pääkaupunkiseudulla, Suomen suurimmassa kasvukeskuksessa. Sisääntuloväylien ruuhkat eivät tästä ainakaan pienene, mutta ehkä teihin on varaa investoida raideliikennettä enemmän.

Eikä tässä vielä kaikki.

Tilanteessa, jossa pitäisi valaa uskoa tulevaisuuteen, leikkaamme siitä kaikkein kalleimmasta. Opetuksesta ja tutkimuksesta. Asioista, jotka ovat olleet viime vuosina ylpeydenaiheitamme. Niitä ainoita. Eikä leikata vain vähän, leikataan kunnolla. Kempeleen mitalla.

Pelkästään Helsingin yliopistoon kohdistuu leikkauksia yli 100m€ vuositasolla. Samalla hallitusohjelmassa todetaan, ettei opetuksen laatu saa heikentyä. Tämä on suunnattoman naivia. Tietenkin se heikentyy. Jos yliopiston rahoituksesta viedään 15%, niin se näkyy toiminnassa. Tämä tarkoittaa, että tiedekuntia lakkautetaan ja tutkimusta vähennetään. Jo nyt voi huomata tapahtuvan aivovuotoa Suomesta ulkomaille. Tämä tulee kiihtymään entisestään.

Äskettäin saimme lukea, että Helsingin yliopisto on 100 parhaan yliopiston joukossa maailmassa. Onko se sitä enää huomenna? Mitä tapahtuu niille 2,5 miljardille eurolle sekä niille 40 000 työpaikalle, jotka Helsingin yliopisto tutkimusten mukaan välillisesti synnyttää?

Tulevaisuus saattaa olla metsässä, se saattaa olla biotaloudessa, se saattaa olla teknologiateollisuudessa. Me emme sitä tiedä. Hallitus ei luonut Helsingin peliteollisuus-klusteria. Hallitus ei myöskään luonut Vaasan cleantech-sektoria. Siksi hallituksen ei kannata valita voittajia ja häviäjiä. Sen sijaan että viedään isolla kouralla koulutuksesta ja annetaan pieniä lohdutuspalkintoja muutamille valituille sektoreille, kannattaa panostaa työmarkkinoiden tervehdyttämiseen ja vankkaan koulutukseen. Hyvään tutkimukseen ja vetovoimaiseen yritysilmastoon investoiminen on tutkimustenkin mukaan paras tae talouskurimuksesta nousemiselle. Innovaatioita generoivan  ilmapiirin ylläpitäminen on kilpailukyvyn kehittymisen ja investointien houkuttelemisen näkökulmasta jopa tärkeämpää kuin se, onko yhden vuoden alijäämä 5 vai 6 miljardia.

Regeringen skall inte välja vinnare eller förlorare. Den skall inte klä av vår utbildning och ge sockorna åt vissa av regeringen valda branscher. Regeringen skall bygga strukturer, och värna om det som bygger vår framtid. Utbildning, en sund arbetsmarknad och ett sporrande företagsklimat. Det är mycket billigare – och nu talar vi om kostnader i det långa loppet – än att strypa underskottet från 6 till 5 miljoner, om barnen spolas bort med badvattnet.

SOTE-soppaa

Tällä hallituskaudella on reformeja ja uudistuksia ajettu kuin käärmettä piippuun. On metropolihallintoa, kuntareformia ja sote-uudistusta. Viimeksi mainittu on pikkuhiljaa konkretisoitumassa ja eilen saimme kuulla arvion siitä, miten tämä tulee vaikuttamaan kuntien terveydenhuollon kustannuksiin.

Se ei ollut kaunista luettavaa. Uudistus, jota  on perusteltu kilpailukyvyn kasvattamisella ja laadun parantamisella rankaisee kovalla kädellä niitä kuntia, jotka ovat hoitaneet asiansa hyvin. Espoo ja Kirkkonummi, esimerkiksi, saavat kantaakseen tuntuvia lisäkustannuksia. Kirkkonummen kohdalla lisäkustannus on vuositasolla jopa 5 miljoonan luokkaa. Espoon lisäkustannus on vuositasolla 30 miljoonaa euroa. Helsinki, jossa kustannukset ovat tällä hetkellä korkeat, saavuttaa selviä säästöjä sote-uudistuksen myötä. Tässä on nähtävissä selkeä Robin Hood-efekti Kauniaisten kaupunginjohtajaa Torsten Wideniä lainatakseni.

Sote-uudistuksessa on nähty tärkeänä kytkeä perus- ja erikossairaanhoito yhteen. Tämä johtaa vääjäämättä siihen, että luodaan isoja hallinnollisia rakenteita. Nykyisen järjetelmän päälle listätään tuotantovastuualue päätöksentekoelimineen ja sen päälle vielä varsinainen Sote – alue omine päätöksentekoelimineen. Nopeaa ja ketterää?

Tiedämme, että varsinkin sosiaalipuoli toimii tehokkaammin pienissä yksiköissä. Tiedämme myös, että perusterveyshuolto toimii parhaiten  35000-50000 kuntalaisen yksiköissä. Ehdotettu uudistus tuo mukanaan jotain ihan muuta.

Perus- ja erikoissairaanhoidon kytkeminen yhteen on monella tavalla perusteltua. Perusterveyshuoltoon tehdyt satsaukset näkyvät erikoisterveydenhuollon puolella säästöinä. Ellei näitä kahta kytke toisiinsa ei synny insentiiviä hoitaa potilaita perusterveydenhoidon puolella, tai panostaa ehkäisevään toimintaan. Nyt esitetty malli on kuitenkin raskas, ja kallis. Terveydenhuollon tasojen välisen yhteyden pitäisi olla hoidettavissa ei hallinnollisin rakentein, vaan tietoteknisin. Ja jollakin tavalla pitäisi saada järjestelmä tukemaan ajatusta siitä, että perustason työ kannattaa. Tämä on ollut koko uudistuksen tarkoitus, mutta tämänkaltaiset uutiset maksajista ja saajista sekoittavat tätä keskustelua.

Erikoisterveydenhuollon puolelta voisi siirtää monta toimintoa – kunhan resurssit kulkevat mukana –  perusterveydenhuollon piiriin. Kirkkonummelle esim. poliklinikkakäynti Jorvissa maksaa 250€, siinä missä terveyskeskuslääkärikäynti omalla terveysasemalla maksaa 100€.

Jos tieto kulkee vaivatta toimijalta toiselle hoitoketju ei katkea. Tuotantoportaan ja päätöksenteon tulisi olla lähellä käyttäjiä,  ja tuotannollisten yksiköiden  hallittavan kokoisia. Jos kunnilla on aitoa vaikutusvaltaa palveluun ja sen kustannuksiin, niillä on sen myötä myös halua ja kykyä kehittää sitä.