Adlercreutz peräänkuuluttaa johdonmukaisuutta hallituksen toiminnassa

 

– Edellisen hallituskauden aikana tehtiin oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin johdolla lakimuutos sakonmuuntoasioista. Nykyinen hallitus peruutti ensitöikseen kyseisen lain. Nyt vaalien lähestyessä hallitus tuo pitkälti saman sisältöisen lain ”uutena” ehdotuksena eduskuntaan, sanoo kansanedustaja Anders Adlercreutz.

Eduskunnassa käytiin tänään lähetekeskustelu sakkojen muuntamisesta vankeudeksi. Adlercreutz kysyi ministeri Häkkäseltä syitä hallituksen toimille. Ministeri ei kuitenkaan vastannut kysymykseen.

– Edellisen hallituksen tekemä laki olisi ollut voimassa jo pitkään ellei hallitus olisi kumonnut sitä. Hallituksen soutaminen ja huopaaminen hämmentää niin rikoksen uhriksi joutuvia ihmisiä kuin meitä politikkojakin, sanoo Adlercreutz.

Adlercreutz ja Blomqvist haluavat resursseja Rantaradalle

RKP:n kansanedustajat Anders Adlercreutz ja Thomas Blomqvist peräänkuuluttavat rahoitusta Rantaradan parannustoimenpiteisiin. He ovat jättäneet talousarvioaloitteen parannustöiden suunnittelun aloittamiseksi.

– Helsingin ja Turun välinen Rantarata on erittäin tärkeä osa Etelä-Suomen infrastruktuuria. Rautatie tarvitsee perusparannuksen ja ainakin osalle osuuksista kaksoisraiteet. Parannustoimenpiteet mahdollistaisivat useampien junavuorojen kulkemisen, mikä parantaisi ja nopeuttaisi niin kuntalaisten kuin yrityksien kulkuyhteyksiä huomattavasti, Adlercreutz sanoo.

Hyvät liikennekulkuyhteydet ovat edellytys sille, että Länsi-Uudellamaalla voi asua ja työskennellä ja yritykset toimia. Alueella asuu yli 100 000 asukasta, joista tuhannet ovat töissä metropolialueella.

– Toimivat liikenneyhteydet ovat tärkeimpiä edellytyksiä alueen kehittämiselle. Rantarata on Länsi-Uudenmaan elinhermo ja tämän takia sen kuntoa tulee ylläpitää ja jatkuvasti parantaa. Panostaminen Rantarataan on kustannustehokasta ja kansantaloudellisesti paras vaihtoehto Helsingin ja Turun väliselle rautatieyhteydelle, Blomqvist sanoo.

Puhe eduskunnan keskustelussa vuoden 2019 budjetista

Ärade talman,

När vi talar om nästa års budget talar vi samtidigt om framtiden. När vi fattar beslut om hur vi ska använda våra pengar bestämmer vi samtidigt i vilken riktning vi vill styra Finland.

Vad vi väljer att satsa på nu har betydelse för hur framtidens Finland ser ut.

Framtiden är nyckelordet.

Vi ska tänka långsiktigt i våra val. För vem bygger vi framtidens Finland?

Jo, för kommande generationer. Därför ska vi satsa på skola och utbildning. I sitt tal tog Anna-Maja Henriksson upp att nästa riksdagsval kommer att vara ett utbildningsval. Någon kan ju säga att det föregående också var det, men här är vi ändå. SFP vill satsa på hela skolstigen från daghemmet till högskolestudierna.

En av de självklara satsningarna är den subjektiva rätten till dagvård. Nå, det är ju faktiskt ingen satsning, för regeringens inbesparing där de avskaffade den subjektiva rätten, ja, den inbesparingen uteblev. Men den är fortfarande avskaffad, och det bör rättas till.

Ärade talman,

SFP vill också se en mer jämställd framtid i Finland. Därför är det viktigt att nästa regering prioriterar att genomföra en familjeledighetsreform. Genom reformer som stöder jämställdheten idag sår vi frön för en ännu mer jämställd framtid och en högre sysselsättningsgrad.

SFP anser att en familjeledighetsreform ska få kosta, för endast då innebär det att reformen är tillräckligt omfattande för att skapa den förändring vi behöver. Reformen ska stöda ansvarsfördelningen i familjerna och öka på flexibiliteten så att det är lättare att kombinera familj och arbete – både för mamma och för pappa.

Arvoisa puhemies,

Tämä kesä oli poikkeuksellisen lämmin, lämpimin 10 vuoteen. Suomessa mitattiin yhteensä 63 hellepäivää. Vaikka lämpimästä säästä toki saa nauttia, tämä kesä antoi meille suomalaisille myös esimakua kiihtyvästä ilmastonmuutoksesta. Ilmastonmuutos on aikamme suurin haaste. Jo lähitulevaisuuden kannalta on äärimmäisen tärkeää, että jokainen päätös tehdään kestävällä pohjalla ja päätöksen ilmastovaikutukset huomioon ottaen.

Kesän pitkään jatkunut kuivuus piinasi myös maanviljelijöitä. Tämä vuosi on maanviljelijöille huonoin 30 vuoteen ja vuoden viljasadosta ennustetaan tulevan 2000-luvun pienin. Siksi on hyvä, että hallitus päätti 30 miljoonan kriisipaketista tämän vuoden lisätalousarvioon helpottamaan maanviljelijöiden tilannetta.

Emme kuitenkaan voi rakentaa tulevaisuuttamme kriisipakettien varaan. Ennakoimattomista sääolosuhteista tulee väistämättä yhä tavallisempi ilmiö. Ilmasto muuttuu ja sen hillitsemiseksi myös Suomen tulee kantaa vastuunsa.

Me rakennamme tulevaisuuden Suomea ja maailmaa tuleville sukupolville. Valinnoilla, joita teemme tänään, on kauaskatseisia vaikutuksia. Tämän takia tarvitsemme panostuksia uusiutuvan energiaan, kiertotalouteen ja päästöttömien teknologioiden kehitykseen. Meidän tulee myös luopua sähköintensiivisen teollisuuden tuista ja muista ilmaston kannalta haitallisista tuista pikimmiten.

Lämpimät säät johtivat myös ennenäkemättömiin sinileväkukintoihin. Tänä kesänä Suomenlahden levätilanne oli koko vuosikymmenen pahin. Itämeri ei voi hyvin.

Hallitusta onkin kiitettävä siitä, että Itämeren ja sisävesien suojeluun myönnetään yhteensä 45 miljoonaa euroa jaettavaksi seuraavan kolmen vuoden aikana. Ensi vuoden osuus on 15 miljoonaa euroa.

Arvoisa puhemies,

Jokaisella tässä salissa tehdyllä päätöksellä vaikutetaan tulevaisuuteen niin Suomessa kuin muualla maailmassa. Suomen tulee kantaa vastuunsa myös globaalilla tasolla nostamalla kehitysyhteistyön määrärahoja 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta. Panostamalla kestävään maailmaan panostamme samalla kestävään tulevaisuuteen myös Suomessa.

On syytä iloita siitä, että sekä ministeri Sipilä että ministeri Orpo ovat puhunut sekä kiintiöpakolaismäärän noston puolesta että kehitysavun korottamisesta niin, että olisimme 0,7 prosentin polulla.

Kysymys on ainoastaan se, miksi mitään ei tapahdu. Miten on mahdollista, että pääministeri linjaa jotain – ja mitään ei tapahdu? Ei kehitysavun suhteen, eikä meidän pakolaiskiintiön suhteen.

Erityisen kisualliseksi koko loogisen ajatuksenjuoksun kannalta on se, että vedotaan pakolaiskiintiön osalta siihen, että voimme nostaa kiintiön sikäli kuin EU panee täytäntöön ajatukset siitä, että käsittelykeskuksia sijoitettaisiin EU:n rajoille.

Mikä siinä vaiheessa jää sanomatta on se, että niihin suunnitelmiin kuuluu oleellisena osana ajatus pakollisesta, sitovasta taakanjaosta. Ja se taas on jotain, jota Suomen hallitus vastustaa.

Arvoisa puhemies,

Sanoilla on merkitystä. Politiikan uskottavuus perustuu siihen, että tarkoittaa mitä sanoo, Nyt on hallituksen aika pakolaiskiintiön ja kehitysavun osalta vastata sanoistaan.

Adlercreutz vuoden 2019 budjetista: Suuret uudistukset siirtyvät seuraavalle hallitukselle

Talouden avainluvut ovat positiivisia, mutta tästä huolimatta valtionbudjetti näyttää suurta alijäämää. RKP:n kansanedustaja ja varapuheenjohtaja Anders Adlercreutzin mielestä hallitus on hukannut tarjottimella olleet tilaisuudet rakenteellisten uudistusten läpiviemiseen. Vuoden 2019 budjetista keskusteltiin tänään eduskunnassa.

– Näyttää tällä hetkellä selvältä, että kaikki suuret uudistukset jäävät tekemättä. Emme ole uudistaneet työelämää emmekä ole onnistuneet perhevapaauudistuksen toteuttamisessa. Emme ole parantaneet yritystemme mahdollisuuksia paikalliseen sopimiseen ja pidämme edelleen kiinni ulkomaisen työvoiman tarveharkinnasta. Emme ole onnistuneet yritystukien uudistamisessa ja monella päätöksellä vaikeutamme omien ilmastotavoitteidemme saavuttamista, Adlercreutz sanoo.

Hallituksen ideologinen kokoonpano on vaikeuttanut uudistustyötä, Adlercreutz arvioi. Seuraavalla hallituksella tulee olemaan pitkä lista tarpeellisia uudistuksia pöydällään.

– Liian moni asia on jäänyt tekemättä ja korkeasuhdanne ei kestä ikuisesti. Melkein puolet Pohjanmaan yrityksistä ja kolmasosa Uudenmaan yrityksistä kärsivät työvoimapulasta. Tällaisessa tilanteessa tulee reagoida toimilla. Emme voi ummistaa silmiämme tulevaisuuden haasteilta ja työelämän jatkuvasta muutoksesta. Tarvitsemme joustavuutta ja halua tehdä yhdessä työtä. Tämä koskee niin hallitusta kuin oppositiota. Uudistuksilla on kiire.

En cirkelsåg som inte borde startas

Social- och hälsovårdsreformen har diskuterats aktivt på HBL:s sidor de senaste veckorna. Det är bra. Det handlar om det självständiga Finlands största reform och den förtjänar en ordentlig debatt.

Det börjar dock bli bråttom med att sätta fakta på bordet. Regeringen vill att paketet ska vara godkänt i början av juni så att vi kan ha landskapsval i oktober. Det är bråttom, eftersom Centern inser att stödet för i synnerhet landskapsreformen är obefintligt. I den ekvationen verkar det att vi i så fall går emot bl.a. OSSE:s valtidtabellsrekommendationer inte ha någon betydelse.

Det svaga stödet är inte förvånande. Trots att reformens slutresultat till en del hänger på hur den förverkligas finns det mycket vi redan nu kan förutspå.

Idag har vi ett system som sporrar till god vård i alla skeden. Det är kommunerna som har hand om den förebyggande vården, bashälsovården och kostnaderna för specialsjukvården. I alla steg svarar kommunerna för följderna och kostnaderna av sitt arbete.

Problemet med det vi har idag är att många kommuner är för små för att de skall kunna sköta bashälsovården på ett effektivt sätt. Men incitamenten är det inget fel på, för ansvar och pengar går hand i hand. Det finns helt enkelt incitament att sköta saker väl.

I det som nu föreslås är det tvärtom.

Om reformen godkänns som sådan kommer kommunerna fortsättningsvis att sköta den förebyggande vården, men de svarar inte för följderna då social- och hälsovårdscentralerna sköter bashälsovården.

Social- och hälsovårdscentralerna igen behöver inte bekymra sig för följderna av sitt arbete, eftersom landskapets affärsverk tar hand om specialsjukvården. Tvärtom, de har ett direkt incitament att flytta jobbiga patienter över till landskapets affärsverk.

Man kan införa kontrollinstrument och sanktioner för att styra vården. Men om de grundläggande incitamenten inte fungerar är det inte troligt att det hjälper. Det är mycket osannolikt att regeringens inbesparings- och vårdmålsättningar uppnås. Tvärtom – kostnaderna torde stiga.

Efter reformen ska social- och hälsovårdscentralerna tävla mot varandra på marknaden. Enligt den så kallade kapitationsprincipen betalar landskapen en ersättning åt sote-centralerna för varje patient. Två tredjedelar av ersättningens storlek är fast, oberoende av den vård som patienten behöver. Det leder till ett enormt sårbart system där allt hänger på hur exakt man räknar ut kostnaderna för en viss patientprofil. Om kalkylen är för hög skenar kostnaderna iväg. Om den är för låg finns den en risk för undervård och det, att inga privata social- och hälsovårdscentraler dyker upp på marknaden.

Ministeriet säger att man kan justera ersättningssumman med täta mellanrum. Men vilket privat företag vill göra en stor investering i en sote-centralsverksamhet om ersättningen inte är förutsägbar?

Tanken bakom hela reformen är att undvika ökande kostnader i specialsjukvården genom att man satsar mer på bashälsovården. Men då incitamenten för oss i fel riktning och den ekonomiska modellen är sårbar finns det skäl att vara orolig.

Professor Kekomäki jämförde sote-modellen med en cirkelsåg vars sågblad snurrar åt fel håll. Den ordbilden är bara delvis korrekt. I det som nu föreslås snurrar inte bara bladet åt fel håll utan hela maskinen är felaktigt monterad. Att starta den i brådskande ordning är oansvarigt inte bara med tanke på snickarens händer, utan med tanke på hela verkstaden.

Det system vi har idag har många problem, men samtidigt är det konkurrenskraftigt i internationell jämförelse. Att införa ett enhetligt patientdatasystem skulle redan förbättra mycket, men enligt HUS kommer social- och hälsovårdsreformen att göra det omöjligt. De små kommunernas bekymmer kunde rättas till genom att överföra bashälsovården på sjukvårdsdistrikten. Vi har fungerande modeller på flera håll i landet som kunde införas på nationell nivå. Det finns många alternativ till det vi nu håller på att göra. Många alternativ som är klart bättre än detta.

 

(Mielipidekirjoitus Hufvudstadsbladetissa 26.4.2018)

Adlercreutz asettuu ehdolle eduskuntavaaleissa

RKP:n varapuheenjohtaja Anders Adlercreutz tähtää toiselle eduskuntakaudelle.

– On ollut erittäin antoisaa työskennellä eduskunnassa viimeiset kolme vuotta. Tämä työ on minulle kutsumus ja ensimmäisen kauteni jälkeen on vielä paljon tehtävää. Haluan myös jatkossa työskennellä lähellä sydäntäni olevien asioiden parissa: lapsiin, yrittäjyyteen ja ympäristöön liittyvien kysymysten kanssa. Nämä ovat suuria tulevaisuuskysymyksiä, Adlercreutz sanoo.

– Uskon suvaitsevaisuuteen, tasa-arvoon ja yrittäjyyteen. Suvaitsevaisuudella viittaan uteliaisuuteen ja haluun nähdä ihmisten erilaisuus voimavarana.

Adlercreutz on kasvanut yrittäjäperheessä, on itse yrittäjä ja naimisissa yrittäjän kanssa.

– Minulla on kokemusta yrittäjyydestä sekä aito halu työskennellä parempien toimintaedellytysten eteen. Suomen talouden näkymät ovat valoisammat kuin pitkään aikaan, mutta on kolme asiaa, jota emme voi sivuuttaa, mikäli haluamme kasvun jatkuvan: meidän on taattava työvoiman saatavuus, meidän on varmistettava, että yritysten toimintaympäristö on kannustava ja meidän on huolehdittava korkeasta koulutustasosta. Sote-uudistuksesta puhutaan paljon, mutta sekä sen, että maan infrastruktuurin kehittäminen ovat mahdollisia vain, jos edellä mainitut kolme asiaa hoidetaan kunniakkaasti.

– Viiden lapsen isänä pohdin jatkuvasti sitä, millaisessa maassa lapsemme varttuvat. Meidän tulee olla pitää olla valmiita investoimaan ja nuorten syrjäytyminen pitää pystyä ehkäisemään. Pidemmällä tähtäimellä ja globaalilla tasolla ilmastonmuutos on suurin haasteemme. Sen haasteen voittamisessa Suomi voi olla suunnannäyttäjä. Edelläkävijyys tässä pitää nähdä mahdollisuutena myös taloudellisessa mielessä.

Adlercreutz toivoo puhuttelevansa tulevissa vaaleissa äänestäjiä yli puolue- ja kielirajojen.

– Toivon, että RKP koetaan jatkossa laveasti kaikkien suomalaisten puolueena. Historiallisista syistä ruotsin kieli on syvällä RKP:n DNA:ssa, mutta näen kaksikielisyyden jokaisen suomalaisen etuoikeutena. Olen sitoutunut kehittämään puoluetta ennen muuta humaanina ja sivistyneenä yleispuolueena.

Adlercreutz edustaa Uudenmaan vaalipiiriä. Eduskunnassa hän on työskennellyt ympäristövaliokunnassa, hallintovaliokunnassa ja työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa.

 

Adlercreutz ehdolla jatkokaudelle

RKP:n varapuheenjohtaja ja kansanedustaja Anders Adlercreutz on ehdolla jatkokaudelle RKP:n puoluekokouksessa toukokuussa. Adlercreutz on toiminut puolueen varapuheenjohtajana vuodesta 2016.

– Näen tulevan vuoden suurena positiivisena haasteena puolueellemme. RKP on ollut oppositiossa tämän vaalikauden ajan. Puolueen paikka on ehdottomasti hallituksessa, sanoo Adlercreutz.

– Politiikassa on kyse ajatuksista ja innostamisesta. Ajatuksia meillä on. Nyt pitää pystyä innostamaan ja herättämään kiinnostusta.  Meillä on puolueena runsaasti kasvuvaraa. Tyydymme tällä hetkellä liian vaatimattomiin kannatuslukuihin.  Iso osa suomalaisista näkee RKP:n kapeasti kielipuolueena. Kaksikielisyys on, ja sen tulee säilyä puolueen DNA:ssa. Se ei kuitenkaan ole asia, joka kuuluu ruotsinkielisille, vaan kaikille suomalaisille.

 – Poliittinen agendamme on laaja ja sen ei tule jäädä kielikysymysten varjoon. Lisäksi RKP:n tulee pyrkiä puolueena yhtenäisemmäksi ja päästä eroon kaupunki-maaseutu -vastakkainasettelusta.  RKP:n maantieteellisen moninaisuuden pitää olla vahvuus, ei heikkous. Maaseudulla ja kaupungilla on molemmilla erittäin tärkeä rooli Suomen tulevaisuuden rakentamisessa.  On myös päivänselvää, että Suomi tarvitsee vaihtoehdon sille politiikalle, jota istuva hallitus ajaa.

– RKP:llä on siis selkeä paikka poliittisella kartalla. Olemme liberaali sivistyspuolue, jollaista tarvitaan ajamaan suvaitsevaisuutta,yrittäjyyttä ja tasa-arvoa. Nämä ovat arvoja, joiden varaan oma arvomaailmani rakentuu ja joihin ja uskon.  Nämä ovat myös arvoja, joiden varaan uskon monien suomalaisten haluavan poliittisen päätöksenteon rakentuvan. Siksi asetun ehdolle varapuhenjohtajavaaleihin ja toivon, että saan puolueväen tuen.

RKP:n puoluekokous järjestetään tänä vuonna Oulussa 25.-27.5.2018.

Uusi tietosuojalaki uhkaa piilottaa osan kulttuuriperinnöstämme

– Miljoonat julkiset kuvat, jotka ovat osa meidän suomalaisten yhteistä kulttuuriperintöä uhkaavat jäädä tietosuojalain jalkoihin ja arkistojen pimentoon, jos hallituksen esitys tietosuojalaista hyväksytään sellaisenaan, sanoo Anders Adlercreutz, RKP:n kansanedustaja ja varapuheenjohtaja.

 Hallituksen esitys estää sellaisten kuvien julkaisemisen, joissa näkyy poliittista toimintaa, vakaumuksen harjoittamista, uskonnollisuutta tai vaikkapa terveyteen tai seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvää tietoa. Se tarkoittaa, että arkistojen, kirjastojen tai museoiden olisi käytännössä suljettava suuren osan julkisista kuva-arkistoistaan.

 Esitys liittyy EU:n tietosuoja-asetukseen, joka astuu voimaan 28. toukokuuta. Suomen sovellutus siitä on kuitenkin erittäin tiukka.

 Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Tämän jälkeen kuva jossa näkyy vihkiminen, mielenosoitus tai vaikkapa loukkaantunut urheilija, ei enää voisi olla julkinen, jos on olemassa epäilys siitä, että joku kuvassa näkyvä on elossa, eikä häntä ole tavoitettu suostumuksen saamiseksi. SAK:n vappumarssi 60-luvulta, Urho Kekkosen hautajaiskulkue tai kuva sotilassairaalan pihalta täyttää nämä vaatimukset. Tämä on täysin absurdia, toteaa Adlercreutz.

 Arkistojen ja museoiden julkisissa kuvapankeissa on tällä hetkellä miljoonia kuvia, jotka tämän myötä jäisivät lukkojen taakse.

 – Pelkästään Finna.fi-palvelussa on miljoonia kuvia ja vuositasolla kymmeniä miljoonia käyttäjiä. Jos suljemme tällaisen materiaalin kansalaisilta menetämme samalla pääsyn isoon osaan yhteistä kulttuuriperintöämme. Tämä esitys on ehdottomasti korjattava, sanoo Adlercreutz.

Sustainability is a prerequisite – speech at the IPU 138 meeting in Geneva

I think we all can agree, that sustainable development is a prerequisite, an absolute need for peace. When a society becomes unsustainable, when it can’t provide for its inhabitants, unrest follows.

In this regard we are seeing challenges piling up in front of us. As we speak great areas of land are becoming uninhabitable, and are forcing people to go on the move, to find new places where they can settle down, build a home, try to get on with their lives.

3 years ago Europe was facing a wave of immigration. There is no reason to think that this was the last time. And there is no reason to think that the way to tackle challenges like that is border-technicalities or bureaucracy, security measures or fences.

The only way to create sustainability on a lasting scale is by attacking the root causes themselves. And those are failing democracies and accelerating climate change.

On climate change there is a road map. I want to believe that there is a will. But no country should think that it is easy. It requires a road map, it demands goals, it needs action.

Building democracy again – that is more difficult. Authoritarianism wants to cling to its guns. Corrupt regimes fear openness. But the idea, that you can gain lasting prosperity by constraining the democratic process, by keeping minorities from voting, by limiting the participation of women in society goes against logic and is unsustainable.

Sustainable peace can only be achieved in inclusive societies where everybody can participate and where you embrace diversity, whether it means accepting those that are moving in or including minorities that are living by your side.

Nationalism, a narrow definition af what you are, leads to stagnation and conflict. We have seen this in Europe in recent years with the annexation of Crimea and the following war in Ukraine. We have seen it in Myanmar with the persecution of the Rohingya. The list goes on.

Sweden talked about the importance of an independent judiciary. This can’t be emphasised enough. We have lately seen some very troubling developments on our own turf, here in Europe. The eagerness for a politician to meddle in the judicial process is dangerous, and should not be tolerated. Here I call on all parliamentarians to understand their role.

There is a lot of talk about self-determination here. Self-determination is a good thing. But it is only valid if everybody is included. Self-determination by a select few, self-determination as a rhetorical means of sustaining a repressive regime, a failing democracy, is not sustainable.

Jos terä on asennettu väärinpäin sirkkeliä ei kannata käynnistää.

Markkinatalous toimii, jos kannustimet ovat oikeat. Jos syntyy monopoleja se ei toimi. Jos maksetaan väärästä asiasta se ei toimi.

Tilaaja-tuottajamallinen hankintaorganisaatio toimii, jos ostettava asia on selkeästi rajattu. Jos vastuu on selvä, eikä alku- tai loppupäässä ole joustovaraa.

SOTE-uudistuksessa nämä asiat ovat perustavanlaatuisesti pielessä ja on todella huolestuttavaa että tätä ei haluta tunnustaa.

Katsokamme nykytilannetta: Nykyinen terveydenhuoltojärjestelmämme on kaukana täydellisestä. Kunnallinen päätöksenteko on usein lyhytnäköistä ja oikeita  asioita ei aina osata priorisoida. Hartiat ovat kieltämättä kaposet mutta siitä huolimatta kustannustaso on kansainvälisessä vertailussa kohtuullinen koska kannustimet ovat oikeat. Ne ohjaavat oikeaan suuntaan.

Kunnilla on vastuu ennaltaehkäisevästä työstä. Kunnat kantavat myös huonosti hoidetun työn seuraukset, koska perusterveydenhuolto on kunnan vastuulla. Jos perusterveydenhuolto hoidetaan huonosti kunta kärsii, koska erikoissairaanhoidon kustannukset ovat kunnan vastuulla.

Raha ja vastuu kulkevat käsi kädessä. On siis kannustin toimia oikein.

Mitä nyt on tapahtumassa? Kunta hoitaa ennaltaehkäisevän työn, mutta se ei kanna huonosti hoidetun työn seurauksia. SOTE-keskus hoitaa perusterveydenhuollon, mutta se ei vastaa erikoissairaanhoidon kustannuksista. Päinvastoin – SOTE-keskuksella on suoranainen kannustin siirtää potilaita erikoissairaanhoidon puolelle, maakunnan liikelaitokseen.

Tässä mallissa on perustavaa laatua oleva valuvika. Toivo siitä, että tällä mallilla tulisi säästöä tai tehokkuutta voidaan unohtaa. Malli, jonka toiveet tehokkuudesta perustuvat valvontaan ja kontrolliin, ei toimiviin kannustimiin, on tehoton. Sirkkeli pyörii väärinpäin.

Yksityisillä toimijoilla tulee olla paikkansa SOTE-uudistuksessa. Mutta markkinat on rakennettava oikeiden, toimivien kannustimien varaan. SOTE-keskusten tulisi kantaa erikoissairaanhoidon kustannukset. Sotekeskusten potilasvalinnan tulisi perustua ennaltamäärättyyn asiakasjoukkoon jossa on sekä paljon että vähän hoitoa tarvitsevia. Tai sitten koko tilaaja-tuottajamallista SOTE-keskuksineen pitäisi luopua. Nyt esitetty ja valitettavasti mitä ilmeisimmin hyväksymisputkessa oleva malli on markkinatalouslogiikan vastainen.

Arvioidaan, että esitetty maakuntauudistus mm. näistä syistä tulee nostamaan kustannustasoa. Tiedämme myös, että valtiontalous pitkälti on nollasummapeli. Siksi on syytä pelätä että valtion suunnasta tullaan kiristämään kuntataloutta.

Se tarkoittaa kiristyvää kustannuspainetta kuntaan jääviin velvoitteisiin – pääasiassa koulutukseen ja päivähoitoon.

Ja mitä erikoisinta: Kokoomus ja keskusta ovat sitä mieltä, että esitys pitää hyväksyä – koska muutakaan ei voi. Hallituksen sisäisen luottamuspulan takia ei haluta edes pitää kiinni hallitusohjelman kirjauksesta siitä, että uudistuksen toimeenpanon kanssa edetään vaiheittain. Sirkkeli laitetaan pyörimään, silmät kiinni – ja väärään suuntaan.