Adlercreutz: Kestävän kehityksen tulisi ohjata hallitusohjelmaa

Lehdistötiedote 15.2.2017
Julkaisuvapaa heti

 

Jos kestävää kehitystä tarkastellaan kokonaisvaltaisena tavoitteena eli tavoitteena, joka menee kaiken muun edelle, sen ohjausvaikutuksen tulee koskea kaikkia päätöksiä, ilman poikkeuksia. Nyt asia ei ole näin, totesi Anders Adlercreutz (RKP) eduskuntakeskustelussa hallituksen selonteosta kestävästä kehityksestä keskiviikkona.

– Monella tavalla saa sen käsityksen, että hallitusohjelma ohjaa selontekoa eikä päinvastoin. Selonteon pitäisi ulottua yli hallituskausien, hän painotti.

Adlercreutz sanoi, että jos Suomi haluaa noudattaa kestävän kehityksen periaatetta se pitäisi myös näkyä siinä, miten me kanavoimme päästöoikeuksien huutokaupasta saatavat tulot.

– Nämä ei pitäisi kanavoida saastuttaviin lähteisiin. Ehdottomasti itsestään selvänä ratkaisuna pitäisi olla päästökaupasta saatavien tulojen käyttäminen ilmastonmuutosta hillitsevien toimenpiteiden rahoittamiseen. Minimivaatimus on, että tulot investoidaan toimiin, jotka vähentävät päästöjämme.

Näyttävä mahalasku – vai mahdollisuus uudistua? / KS 12.2.2017

Ministeri Bernerin liikenneuudistus oli huomattavan kunnianhimoinen ja poliittisesti rohkea projekti, joka kuitenkin kaatui paitsi selviin puutteisiinsa myös muiden hallituspuolueiden vastustukseen.

Nyt hankkeelle yritetään luoda uusi mahdollisuus. Työtä jatketaan parlamentaarisessa ryhmässä, jossa kaikilla puolueilla on edustus. Työn tulisi olla valmis ensi vuoden puolella. Eli aikaa on, mikä myös kertoo siitä, että kyseessä ei ole mikään pieni eikä vähäpätöinen uudistus.

Mitä sitten on uudistuksen takana eli miksi siihen alunperin ryhdyttiin? Selvää on, että liikenne on murroksessa. Jo Pariisin ilmastosopimuksen takia liikenne on suurten haasteiden edessä. Meidän pitäisi  puolittaa liikenteen aiheuttamat päästöt vuoteen 2030. Ja se muutos ei tapahdu, ellei sitä aktiivisesti tueta ja käynnistetä. Tämä merkitsee myös sitä, että nykyinen polttoaineen verotukseen pohjautuva veronkeruumalli tulee jossain vaiheessa tiensä päähän. Sähköautot valtaavat tiet ja polttomoottorit siirtyvät – joskaan ei yössä tai kahdessa – syrjään.

Tämän lisäksi saatamme hyvinkin olla 10 vuoden aikajänteellä tilanteessa, jossa ikioma auto on harvinaisuus. Jakamistalous tekee tuloaan ja robottiautot saattavat olla lähempänä kuin luulemmekaan. Kaliforniassa ne jo kurvailevat rajatuilla alueilla.

Toinen uudistusta puoltava asia on tiestömme huono kunto. Miten saisimme jatkuvan alibudjetoinnin kuriin ja tieverkostomme kilpailukykyiseksi?

Näistä hyvin perustelluista kysymyksistä siis lähdettiin liikkeelle. Ja mahalaskusta huolimatta ministeri Berner kysyi ne juuri oikeat kysymykset. Vastaukset eivät vaan vielä vastanneet niihin tyydyttävästi. Itse arvostan hankkeen kunnianhimoa,  mutta esitän tähän mennessä tehtyyn esitykseen myös kriittisesti muutamia kommentteja. Tässä niistä muutama:

Jos ongelmamme on tiestön alibudjetointi, niin silloin tyydyttävä vastaus ei voi olla se, että siirretään koko tieomaisuus ulkoiseen yhtiöön ikään kuin suojaan poliitikoilta. Teiden tulee kilpailla yhteisistä rahoistamme ihan kuten koulutuksen ja terveydenhuollon. Ei voi olla sellaista ”pyhää lehmää”, jolle suodaan tarvittavat rahat automaattisesti tilanteessa, jossa vaikkapa päivähoidosta tai koulutuksesta leikataan. Siksi yhtiöittäminen on mielestäni huono ratkaisu. Toinen asia on se, että meidän politikkojen pitää pystyä järkevään budjetointiin. Meidän tulee luoda sellaiset pitkäjänteiset budjettityökalut, jotka takaavat pitkäjänteisen tieverkon kehitykseen ja ylläpidon.

Entä sitten autovero? Verotuksen tulisi painottua auton käyttöön ja siksi autoveroa on hyvä laskea asteittain niin, että suositaan vähäpäästöisiä ajoneuvoja. Näin voisimme myös nopeuttaa sähköautojen yleistymistä. Hallitus on esittänyt tavoitteen päästä 250 000 sähköauton kantaan vuoteen 2030 mennessä. Tämä tavoite ei kuitenkaan ole kovin kunnianhimoinen. Ministeri Bernerin esitys veron poistamisesta kertaheitolla olisi myös paitsi sekoittanut autokaupan myös suosinut eniten  saastuttavimpia autoja. Siksi sen hyväksyminen ei olisi järkevää.

Uudistuksen valmistelun aikana eniten kansallista keskustelua herätti matkan pituuteen perustuva käyttömaksu. Se synnytti suurta vastustusta myös hallituksen sisällä. Lopullisessa esityksessä puollettiin aikaan perustuvaa maksua. Tämä oli valitettava ratkaisu, sillä aikaan perustuva maksu ei korreloi auton käytön kanssa, vaan päinvastoin kannustaa ajamaan mahdollisimman paljon. Tähän verrattuna nykyinen polttoaineen verotukseen perustuvaa malli ohjaa huomattavasti paremmin järkevää auton käyttöä ja sen myötä vähentää päästöjä. Nykyinen malli on myös huomattavasti esitettyä yksinkertaisempi. Aikanaan, kun sähköautojen määrä nousee huomattavasti, on varmaan syytä siirtyä matkan pituuteen pohjautuvan malliin. Uskon että siinä vaiheessa myös tietoturvahaasteet on voitettu.

Näihin kommentteihin odotan parlamentaariselta työryhmältä vastausta. Samalla toivon työryhmälle työrauhaa, ja rakentavaa otetta. Berner on oikeassa siinä, että maailma muuttuu liikenteen osalta nopeasti ja uudistusta tarvitaan. Siinä tilanteessa ei ole kenenkään etu nojata vanhaan ja tuttuun.

Jordaniassa eivät polttopullot lennä

Helsingissä pohditaan tällä hetkellä Syyrian tilannetta Suomen isännöimässä konferenssissa. Syyrian kriisi koskettaa välillisesti koko Eurooppaa, mutta naapurimaat kantavat kuitenkin avun tarjoamisessa suurimman kuorman.  Yhdeksän miljoonan asukkaan Jordania elää Lähi-Idän pakolaiskriisin ytimessä. Maahan, jossa suuri osa asukkaista jo ennestään ovat pakolaistaustaisia, on viime vuosien aikana tullut Syyriasta noin 1,5 miljoonaa pakolaista. Suurin osa asuu muiden asukkaiden joukossa, yhteiskunnan sisällä, osa pakolaisleireissä lähellä Syyrian rajaa.

Vierailin viime viikolla Jordaniassa osana YK-ryhmää. Kokemus oli tärkeä ja antoi tervettä perspektiiviä myös Suomen tilanteeseen.

Za’atari on maailman toiseksi suurin pakolaisleiri. Leirillä asuu 80 000 ihmistä viiden neliökilometrin alueella, YK:n valvovan silmän alla. Tilapäiseksi rakennetusta pakolaisleiristä on tullut jossain määrin pysyvä kaupunginosa; soratiet ovat ainakin osittain päällystettyjä ja teltat ovat vaihtuneet peltiparakkeihin. Leirin asukkaat ovat yrittäneet luoda itselleen puitteisiin nähden mahdollisimman normaalin elämän. He ovat esimerkiksi perustaneet alueelle 2 500 yritystä, kaikkea pienistä ruokakojuista metalliverstaisiin.

Tässä tasaisessa arjessa ihmisten on luovittava eteenpäin. Leipä ja vesi pitävät hengissä, mutta ne eivät tuo elämään syvempää merkitystä. Ne eivät luo toivoa tulevaisuudesta, saati paremmasta elämästä. Onkin ilmiselvää, että Kirkon Ulkomaanavun Za’atarin leirillä lapsille ja nuorille järjestämät aktiviteetit ovat aivan avainasemassa näitä syvempiä merkityksiä luotaessa. Kirkon Ulkomaanapu pitää lapsille sirkus- ja jalkapallokoulua, englannin tunteja ja korujentekokursseja. Nämä ehkä äkkiseltään triviaaleilta tuntuvat asiat auttavat lapsia ja nuoria asettamaan itselleen tavoitteita, joita kohti ponnistaa. Tavoitteet tuovat mukanaan lupauksen paremmasta huomisesta. Toiminta näyttääkin lasten kehityksen kannalta aivan kriittiseltä. Jos lapsilta viedään toivo ja mahdollisuus kehittyä, he lamaantuvat.

Za´taria pyörittää siis YK. Koska Jordanialla on maailman toiseksi heikoimmat vesivarat, leirillä on jatkuvia haasteita vesihuollon ja viemäröinnin järjestämisessä. Ruokahuolto 80 000 ihmiselle ei sekään ole helppoa. Ja koska Jordania on sitoutunut tarjoamaan koulutuksen kaikille lapsille, koulujakin pitää olla. Kaikesta huolimatta asiat näyttivät sujuvan ja elämä jatkuvan ilman suurempia ongelmia.

On kuitenkin selvää, että pakolaiskriisi koettelee Jordaniaa sekä taloudellisesti että sosiaalisesti. Aivan kuten Suomessa, paikalliset kokevat pelkoa siitä, että pakolaiset polkevat palkkoja ja vievät jordanialaisten työpaikat. Nämä asiat jordanialainen kansanedustaja Abed Ulayan suoraan otti esille, kun keskustelin hänen kanssaan tilanteesta. ”Haasteita on, eikä tilanne ole helppo”. hän sanoi. Mutta toisaalta: “Islam sanoo, että meidän on autettava. Joten me autamme”.

Jordanialaiset auttavat, koska Koraani sanoo niin. He auttavat kyseenalaistamatta. He eivät heittele polttopulloja, eivätkä marssi kaduilla. Eteeni aukeaa jälleen kerran aivan toisenlainen islam kuin mistä länsi pauhaa.

Pakolaiset itse toivovat, että avuntarve loppuisi mahdollisimman pian ja he pian pääsisivät palaamaan takaisin kotiin. Valitettavasti mikään ei viittaa siihen, että näin tulisi tapahtumaan ainakaan lähitulevaisuudessa. Bashar Al-Assadin joukot ovat niskan päällä, mutta vielä on matkaa siihen, että Syyriassa vallitsisi sellainen rauha, jossa jokainen syyrialainen voisi elää turvallisesti, ilman pelkoa vastustajan kostosta. Kostoon riittää pelkästään se, että on lähtenyt Syyriasta pakoon.

Rauhaa odotellessaan syyrialaiset ovat pakotettuja elämään maanpaossa; pärjäämään Za’tarin kaltaisilla pakolaisleireillä. Ja siihen asti YK, jonka budjetti on riippuvainen jäsenmaidensa hyvästä tahdosta, pyrkii takaamaan siedettävät olosuhteet leireillä asuville pakolaisille.

Suomi leikkasi viime vuonna kehitysavustuksia rajusti, YK-järjestöille annettavaa apua leikattiin 70%. Se ei millään muotoa edesauta sitä ”paikan päällä auttamista”, josta mielellämme puhumme. Itse en halua ajatella sitä surua, joka tapaamiani lapsia kohtaisi, jos heidän rakastamansa sirkuskoulu loppuisi. Se olisi taatusti lapsille pieni maailmanloppu.

Regeringen borde ta sig en funderare / mielipidekirjoitus HBL 27.1.2017

Med snart två år bakom oss kan vi utan tvekan säga att Sipiläs regering inte bara belastas av en hel del ideologiska utmaningar, utan även av praktiska sådana. Justitiekansler Jonkkas uttalande om problemen i lagberedningen är bara toppen av isberget, ett isberg som hotar att köra hela regeringen i sank. När riksdagen igen börjar sitt arbete om en dryg vecka kommer Juha Sipilä att avge rapport om lagberedningens bekymmer för riksdagen. Det återstår att se vad han säger, men om han inte konkret tar tag i de uppenbara problemen kan man inte dra någon annan slutsats än att han inte inser allvaret i situationen.

Katainens regering hade sina utmaningar, det förnekar ingen. Men frågan är om inte Sipilä börjar komma ikapp den vad absurditeter gäller.

Minister Berners trafikreform, som trots sina uppenbara brister på många sätt är ett modigt politiskt projekt, sköts inte ner av oppositionen utan av de egna.

Som bäst försöker man driva igenom en ekonomiskt förkastlig båt- och motorcykelskatt som utrikesminister Soini för ett drygt år sedan prisade: ”Nu skall vi sätta dit juppiskotrarna och lustjakterna”. Nu försöker Sannfinländarna lägga skulden på regeringskumpanerna. Få se hur det går med den saken.

Jourreformen var heller ingen fjäder i hatten för Sipiläs regering. Det uppenbara ignorerandet av fakta – och grundlagen – går inte att förbise. Integrationspengen försökte Sannfinländarna driva igenom för att lappa sitt sinande understöd. Trots att så gott som ingen expertis stödde förslaget lätt Sipilä dem hålla sig – och se det absurda lagförslaget stupa i grundlagsutskottet.

Social- och hälsovårdsreformen igen styrs av politiska passioner, inte av pragmatik. Centerns dröm om en landskapsmodell och Samlingspartiets vurm för fritt val är det enda som gäller – trots att så gott som all expertis varnar för de uppenbara problem som finns i den presenterade modellen, och den risk för skenande kostnader som den innebär. Social- och hälsovårdsminister Mattila avfärdar bekymren med att konstatera att ”Sannfinländarna främst koncentrerar sig på invandringsfrågor”.

De här är bara några i en lång lista på sorgliga exempel. Visst, att tro att rationalitet alltid skall driva agendan i den politiska processen är naivt. Men regeringens oförmåga att se den stora bilden för detaljerna är skrämmande. Nu är det dags att visa att man är sin roll mogen.

Varför inte börja här: ett av Juha Sipiläs mer oövertänkta vallöften var löftet om att skära ner antalet ministrar. De problem regeringen står inför beror bara till en del på det löftet, men att åtgärda det vore ett bra första steg, ett bevis på att han kan tänka om. Minister Lindström är en kapabel man som tyvärr har tilldelats en för stor portfölj. Vi behöver en separat justitieminister som mer än gärna kunde vara en jurist. Helt som professor Erik Bonsdorff konstaterade är en sammansatt jordbruks- och miljöministersportfölj inte heller oproblematisk. Låt minister Tiilikainen sköta jordbruket, och tillsätt en separat miljöminister. Och för klarhetens skull vore det skäl för Sipilä att ge ägarstyrningsportföljen åt näringslivsminister Lintilä.

Ge sedan ministrarna en tillräcklig mängd stödtrupper, och tid för en ordentlig beredning av lagförslagen.

Det är lätt att tappa målet när mycket händer, men Finland är förtjänt av strategiskt tänkande och en handlingskraftig regering. En regering som kan justera målet efter att situationer förändras, och som inte låter partipolitik gå framom nationens bästa.

 

Adlercreutz peräänkuuluttaa vakavasti otettavaa liikenneuudistusta

Lehdistötiedote 20.1.2017
Julkaisuvapaa heti

 

Liikenneministeri Anne Berner esitteli eilen torstaina ehdotuksen liikenneuudistuksesta, jonka mukaan muun muassa auto- ja polttoainevero pienenisi huomattavasti tai häviäisi kokonaan. Uudistusta perustellaan sillä, että tällä hetkellä kerätty vero ei kata teiden ylläpidon kustannuksia.

– Ministeri Bernerin ehdotus liikenneuudistukseksi on toki uraauurtava ja rohkea, ja ministeri kysyy oikeita kysymyksiä. Vastaukset sen sijaan ovat jokseenkin hämmentäviä. Jos on sitä mieltä, että nykyinen malli ei takaa riittävää rahoitusta tieverkostolle, vikahan löytyy poliittisesta päätöksenteosta, ei budjettirahoituksesta. Lähtökohtana ei voi olla se, että koko poliittisista prosessia pidetään vajavaisena, sanoo RKP:n kansanedustaja ja varapuheenjohtaja Anders Adlercreutz.

Siirtämällä osa kustannuksista pois budjetista ei synny lisää rahaa. Sen sijaan prosessin läpinäkyvyys huononee. Hallitus, joka vaikuttaa olevan hämmästyttävän erimielinen koko projektista, sanoo ministeri Bernerin suulla, että kokonaiskustannukset eivät uudistuksen myötä tule kasvamaan.

– Valitettavasti on kyse nollasummapelistä. Jos haluamme lisätä menoja, meidän tulee kasvattaa tuloja. Tästä ei pääse yli eikä ympäri. Vastaus ei myöskään voi olla velan kasvattaminen uusien rahoitusinstrumenttien avulla. Sekin on rahaa, joka pitää maksaa takaisin.

Tämänhetkinen malli suhteellisen korkeilla polttoaine- ja autoveroilla on resurssitehokas ohjauskeino. Adlercreutzin mukaan eilen esitelty kompromissi vie kehitystä ympäristön kannalata väärään suuntaan.

– Tähän asti kyseessä vaikuttaa olevan raakaluonnos. Toivon, että ilmeiset ongelmat käydään läpi, mutta myös sitä, että hallitus keskenään sopii linjastaan. Vain siten saamme vakavasti otettavan esityksen, jonka pohjalta voimme jatkaa keskusteluja.

Vastuu omistajaohjauksesta pois pääministeriltä

Lehdistötiedote 14.1.2017
Julkaisuvapaa heti

 

Hallitusneuvotteluiden jälkeen pääministeri Juha Sipilä otti poikkeuksellisesti omalle vastuulleen valtion omistajaohjauksen. Kuten julkisuudesta on käynyt ilmi, ei valinta ole jääviys- ja ajankäytöllisistä syistä ollut optimaalinen.

– Jotta viimeaikaisen kaltaisia epäselvyyksiä voitaisiin jatkossa välttää, olisi omistajaohjauskysymykset ensi sijassa siirrettävä esimerkiksi elinkeinoministeri Lintilän vastuulle, sanoo kansanedustaja ja Rkp:n varapuheenjohtaja Anders Adlercreutz.

Pääministeri Sipilän hallituksen kahden ensimmäisen toimintavuoden aikana lainvalmistelussa on ilmennyt kiireestä johtuvia puutteita. Tämän myöntää itse pääministerikin.

Adlercreutz toteaa ongelman olevan monisyinen mutta pitää ministerien vähäistä määrää osasyyllisenä ongelmaan.

– Nyt ennen eduskunnan vuoden 2017 istuntokauden alkua olisi hyvä hetki myöntää, että Juha Sipilän vaalilupaus ministereiden määrän vähentämisestä oli harkitsematon. Hallituskautta on jäljellä kaksi vuotta ja esimerkiksi ministereiden Lindström ja Tiilikainen työsarkaa olisi syytä keventää lisäämällä hallituksen ministereiden määrää. Jos Sipilä suhtautuu kritiikkiin vakavasti ja ottaa tosissaan esimerkiksi oikeuskansleri Jonkan esittämät huolet, hän ryhtyy myös vaadittaviin korjaustoimiin.

Puhe eduskunnan keskustelussa vuoden 2017 budjetista 14.12.2016

Arvoisa puhemies,

Edustaja Nylund nosti esille muutamia asioita, joista voimme olla iloisia tämän vuoden budjetissa. Lisäykset kerhotoimintaan, Metso-projektiin ja uusi alus pidä saaristo siistinä-projektiin, tästä viimeisestä on syytä kiittää edustaja Siréniä. Muutenkin on pieniä valopilkkuja horisontissa – eilen saimme kuulla, että Suomen Pankki nostaa kasvuennustettaan, ja siitä ei tietenkään voi olla kuin iloinen, joskaan alla olevat numerot eivät anna aihetta kovin suureen optimismiin.

Kasvu on pitkälti kotimaisen kulutuksen, ja erityisesti rakentamisen varassa. Helsinki kasvaa sen mukaan, kun talot tyhjenevät muualla massa. Talouden veturi, vienti, ei sen sijaan ota elpyäkseen. Tätä tilannetta ei auta tietoiset innovaatiotoiminnan ja koulutussektorin kiristystoimet, eivät millään lailla.

Eilen siihen soppaan laitettiin vielä vienti-Vaasan alueen niskalaukaus päivystysuudistuksen muodossa, asia jota hallituspuolueen edustajat puolustelivat mm. sillä, että 12 on kaunis luku, ja että kaikkia asioita  ei ehditty tutkia.

Arvoisa puhemies,

Ei ehditty tutkia.

Jos tavoite on selvä – ja sen tulisi olla kaikille meille selvä, viennin kasvattaminen. Niin silloin kaikkia, kaikkia toimia tulisi peilata tätä tavoitetta vastaan.

Omassa varjobudjetissamme tarjoamme toki tähänkin lääkkeet.

Työllisyys ei ota elpyäkseen, vaikka työllisyysaste onkin hienoisessa nousussa. Työikäisten määrän supistumisella ei kuitenkaan tulevaisuutta rakenneta. Hallituksella on strateginen tavoite nostaa työllisyysastetta 72 prosenttiin. Pohjanmaan vientirannikolla se on tällä hetkellä itse asiassa 73, hallitukselle tiedoksi. Tähän pääseminen koko maassa tulisi olla se strateginen tavoite.

Mutta mitä tehdään. Tulkitaan kirjainta, etsitään pilkkuja. Nimenomaan kirjaimeen vedoten julistetaan, että tämä hallitus tekee perussuomalaista perhepolitiikkaa, johon ilmeisesti kuuluu se, että mitään ei tehdä. ei tehdä mitään, ellei se nimenomainen toimenpide ole mekaanisesti kirjoitettu hallitusohjelmaan. Silloin ollaan strategisuudesta kaukana.

Värderade talman,

Minister Sipilä talar gärna om det s.k. strategiska regeringsprogrammet, som har som sitt strategiska mål att höja sysselsättningsgraden till 72 procent. Det målet kan vi alla omfatta. enligt Statistikcentralen har sysselsättningen dock inte vuxit, i synnerhet bland kvinnor har den tom sjunkit med 32000 från oktober 2015. Det här är en oroväckande utveckling. Men vad gör regeringen?

En liten analys av siffrorna visar att vi ligger långt efter Sverige i synnerhet vad gäller äldre mäns, och yngre kvinnors sysselsättning. De äldre männen sopar man under mattan med Lex Lindström. För kvinnornas del gör man ingenting.

I en situation där det finns ett uppenbart behov av att genomföra en reform av familjepolitiken för att öka sysselsättningsgraden applicerar man lätta plåster. Med hänvisning till att det inte finns en direkt skrivning i regeringsprogrammet väljer man att inte göra nånting, trots att ledamöterna Sirén, Toivakka, Sarkomaa och Grahn-Laasonen, bland andra, har försökt lyfta upp frågan inom regeringspartierna.

Minister Soini slår ner alla initiativ med motiveringen – här gör vi sannfinländsk familjepolitik.

Värderade talman,

Hur strategiskt är det?

Vi inom svenska riksdagsgruppen har en färdig modell som vi gärna delger er.

Arvoisa puhemies,

Hallituksen haluttomuus tehdä rakenteellisia uudistuksia on häkellyttävä. Todellisille ongelmille suljetaan silmät ja sementoidaan vanhoja rakenteita, on sitten kysymys työmarkkinoista tai vaikka vanhempainvapaasta. Järkevät uudistukset ammutaan alas kerta toisensa jälkeen hallituksen sisältä käsin nimenomaan hallitusohjelman jäykkiin kirjauksiin vedoten.

Arvoisa puhemies – sana strategisuus edellyttää enemmän. Suomi ansaitsee enemmän.

Hallitus valmistelee yritysverotuksen uudistusta ja on hyvä, että se nyt tehdään ajan kanssa. Olisi myös äärimmäisen tärkeää, että nyt tehtävän uudistukseen sitouduttaisiin yli puoluerajojen. Ensi vaalikaudella pakettia ei pidä avata uudelleen, vaan siihen tulee sitoutua sekä hallituksessa että oppositiossa. Siksi ehdotan, että ministeri Orpo ottaa tähän työhön mukaan myös opposition, jotta se saisi laajan, vaalikausien yli kestävän tuen. Sen Suomen yritykset tarvitsevat ja ansaitsevat.

Puhe eduskunnan keskustelussa päivystysuudistuksesta 13.12.2016

Värderade talman,

Här diskuterar vi jourreformen. En reform som skall trygga service, leda till att man får hjälp när det behövs.

Och vad gör vi nu? Vad gör Sipiläs regering med denna reform? Den begränsar antalet sjukhus med fulljour till 12, fråntar landskapen rätten att själv bestämma om sin service, och det utan att egentligen motivera det på något sätt.

Så här säger lagtexten om målen: Målet är att förtäta sjukhus och journätet så att det tillgodoser invånarnas behov på nationellt samordnande och enhetliga grunder.

Samordnade och enhetliga grunder, fundera på vad det betyder. Inte mera för mig, för dig eller någon annan, utan lika för alla.

Redan det här målet – som regeringen själv har formulerat inte oppositionen – borde rimligtvis underkänna det som nu föreslås.

Yksi sairaala sinne tai tänne – ei kai se nyt voi olla kovin iso asia – saatatte ajatella.  Vaasan tapauksessa se kuitenkin on: Pohjanmaalla asuu 100 000 ihmistä, joiden äidinkieli on ruotsi. Osa heistä on jossain määrin kaksikielisiä, osa ei. Ne pohjanmaalaiset jotka vastedes ohjataan Seinäjoen sairaalaan, he eivät, mitä suuremmalla todennäköisyydellä, tule saamaan palvelua äidinkielellään. Tämän ongelman totesi myös perustuslakivaliokunta, joka yksimielisesti näki, että paras ratkaisu olisi se, että Vaasan keskussairaalan saa täydet päivystyssairaalaoikeudet.

Ja tässä ei kysymys ole etäisyydestä – etäisyys ei tässä niinkään ole se ongelma, monella puolella Suomea se sen sijaan on. Kysymys on siitä, ymmärretäänkö sinua hädän sattuessa, puhut sitten kumpaa kotimaista kieltä tahansa.

Kysymys on myös – onko tämän esitys perustuslakivaliokunnan kannan mukainen?

Kysymys on siitä, miksi hallitus ei uskalla lähettää asiaa takaisin perustuslakivaliokuntaan arvioitavaksi uuden tiedon valossa? Syy siihen ei voi olla pelko siitä, että sieltä tuleva vastaus olisi väärä.

Värderade talman,

Ett sjukhus hit eller dit – det skall väl inte vara så viktigt. Så kunde man väl tänka. Det fixar sig väl.

I det här fallet är det ändå fråga om mera. I Österbotten bor 100 000 människor med svenska som modersmål. En del av dem är i princip tvåspråkiga – men en stor del är det inte. Om de hädanefter i svåra fall dirigeras till Seinäjoki kommer de med allra högsta sannolikhet inte att kunna få service på sitt modersmål, hur många kurser man än lovar ordna. Det här konstaterade även grundlagsutskottet som enhälligt tyckte att en 12+1-modell vore bättre. Enhetligt.

Frågan är väl den – hur viktig är grundlagen? Har grundlagsutskottet mera en funktion? Har allt blivit en spelplan för politik, och den egna politiska vinningen?

Jag ser själv ingen annan orsak till detta, än att regionalpolitik här anses vara något som går före landets bästa. Som något som går före principen om att alla finska medborgare är lika värda, och i mån av möjlighet skall beredas tillgång till likvärdig service. Om ni nu, bästa regering, håller fast vid principen om 12 joursjukhus så skadar ni allvarligt några av de mest grundläggande principerna i vår lagstiftning. Begrunda det, bästa regering. För det finns ett annat alternativ. Ett annat alternativ som inte kostar mera, och som inte bara förordas av grundlagsutskottet utan som även förordas av en stor majoritet av de sakkunniga.

Arvoisa puhemies,

Jos päätetään esityksen mukaisesti, niin sillä olisi myös muita huolestuttavia seurauksia. Siitä muodostuisi ennakkotapaus, jonka mukaan todettaisiin, että kansalaisten oikeus palveluun omalla kielellään on toissijainen poliittisille tavoitteille. Silloinkin kun nämä perusoikeudet turvaava vaihtoehto olisi helposti järjestettävissä.

Tämä olisi suuri periaatteellinen isku Suomen kaksikielisyydelle, asialle, jonka eteen niin Suomen Keskusta kuin Kokoomuskin ovat tehneet työtä.

Arvoisa puhemies, onko niin, että kaksikielisyyden vaalimisesta on tullut vähemmistön asia? Onko niin, että te ja hallituksenne ette näe sen arvoa koko Suomen kansalle? Onko niin, että ette ole valmiita asettumaan sen henkilön saappaisiin, joka kaikkein pahimmassa hädässä ja kaikkein heikoimmalla hetkellä – vaikkapa onnettomuuden sattuessa – ei saa apua omalla äidinkielellään?

Värderade talman,

Om ni bortser från principen om att de språkliga rättigheterna bör tryggas när det är möjligt skapar ni ett prejudikat som klart säger att politiska mål och ambitioner går före likvärdig behandling. Även då likvärdig behandling lätt kunde säkras. Det här vore ett stort principiellt slag mot det tvåspråkiga Finland, nånting som också Centern och Samlingspartiet i tiderna kämpat för, och stått upp för.

Bästa regering, är det här det arv ni vill lämna efter er?

Arvoisa puhemies,

Suomi elää viennistä – näin hallitus on itsekin toistuvasti todennut. Heiveröinen talouskasvumme on, aivan oikein, täysin viennin varassa. Ja sitäkin valitettavampaa on, että vientimme laski jälleen viime vuodesta. Yksi valonpilkku vientitaivaallamme kuitenkin on ja se on Vaasan seutu. Vaasa on yksi vientimoottoreistamme ja kokoonsa nähden se tehokkain sellainen. Se on moottori, johon ei kannattaisi heittää väärää polttoainetta. Hallitus on juuri tällä hetkellä kuitenkin tekemässä niin. Olette tietoisella päätöksellä heikentämässä Suomen kilpailukykyä. Siihen meillä ei ole varaa.

Arvoisa puhemies – onko se järkevää – hur smart är det?

Här behöver ni ju inte bara tro mig. Tro t.ex. på Sitra som ser Vasa som ett av de få sjukhus som alldeles självklart borde få full jour. Eller THL, som i flera undersökningar har Vasa som ett av de tre bästa i Finland. Inte som ett av de tretton, utan som ett av de tre bästa.

Tro ens på dem. Tro på Vasa centralsjukhus eller Seinäjoki sjukhus som båda tycker att regeringens modell inte fungerar.

Arvoisa puhemies,

Asiantuntemus, perustuslaki, talous, ja terve järki. Nämä tulisi nyt asettaa hallituksen alueellisten tavoitteiden edelle. Huonoja esityksiä saa perua. Se ei ole heikkouden merkki, vaan vahvuuden. Pidetään Seinäjoki 12 sairaalan joukossa, mutta pidetään myös vientimoottori kunnossa, kunnioitetaan kaikkien suomalaisten oikeutta hoivaan ja annetaan vastaavat oikeudet Vaasan keskussairaalalle.

Värderade talman,

Sakkunskap, grundlagen, ekonomin – och det sunda förnuftet. De är faktorer som skall styra våra beslut, inte avståndet till Centerns kretsbyrå. Man kan dra tillbaka dåliga propositioner. Man kan ändra sig. Det är inte ett tecken på svaghet utan på styrka. Ge Seinäjoki fulljour, men ge samma rättigheter att utveckla sin egen region till Vasaregionen som de facto betalar för mycket mera än den konsumerar. Gör inte detta beslut till ert politiska arv, minister Sipilä. Det förtjänar ni inte.

Hyvä Juha Sipilä – on aika kuunnella asiantuntijoita

Hallituksenne päättää lähiaikoina päivystysuudistuksesta. Tulette määrittelemään ne sairaalat, jotka saavat ylläpitää täydet päivystyspalvelut. Käytännössä tämä merkitsee niiden sairaaloiden määrittämistä, joihin voi hakeutua hoitoon suureen hädän sattuessa, oli kello mitä tahansa.

Hallituksenne ehdotuksen mukaan Seinäjoen sairaala olisi yksi näistä, Vaasan sairaala ei.

Miksi näin on, sitä ei tiedä kukaan. Päätöstä ei ole haluttu perustella millään muulla, kuin ”kokonaisedunmukaisuudella”. Itse uskon, että perustelut – sikäli kun niitä on – ovat epäpäteviä. Yksi sairaala sinne tai tänne – ei kai se nyt voi olla kovin iso asia – saatatte ajatella.  Tässä tapauksessa se kuitenkin on: Pohjanmaalla asuu 100 000 ihmistä, joiden äidinkieli on ruotsi. Osa heistä on jossain määrin kaksikielisiä, osa ei. Jos pohjanmaalaiset ohjataan vastedes Seinäjoen sairaalaan, he eivät, mitä suuremmalla todennäköisyydellä, tule saamaan palvelua äidinkielellään. Tämän ongelman totesi myös perustuslakivaliokunta, joka yksimielisesti edellytti, että Vaasan keskussairaalan tulisi saada täydet päivystyssairaalaoikeudet.                    

Miksi niin ei sitten tehdä? Minä en keksi mitään muuta selitystä, kuin sen, että Keskustalle ja teille, ministeri Sipilä, tärkeämpää on oman puolueen kannatuksen pönkittäminen kuin kansalaisten tasa-arvoisen kohtelun varmistaminen. Joudunkin nyt ottamaan jopa kärkkäästi kantaa asiaan. 12 sairaalan mallissa pysyminen on harkitsematonta ja suorastaan vahingollista yhdenvertaisuuden perusperiaatteelle tilanteessa, jossa toinenkin vaihtoehto on mahdollinen.

Kaksikielisen hoidon epäämisellä olisi myös muita huolestuttavia seurauksia. Siitä muodostuisi ennakkotapaus, jonka mukaan todettaisiin, että kansalaisten oikeus palveluun omalla kielellään on toissijainen poliittisille tavoitteille. Silloinkin kun se helposti olisi järjestettävissä. Ja tämä olisi suuri periaatteellinen isku Suomen kaksikielisyydelle, asialle, jonka eteen Suomen Keskustakin on aikaisempien puheenjohtajien kausilla tehnyt työtä. Hyvä herra pääministeri, onko niin, että kaksikielisen kulttuurin vaalimisesta on tulossa vähemmistön asia? Onko niin, että te ja hallituksenne ette näe monikulttuurisuuden arvoa koko Suomen kansalle? Onko niin, että ette ole valmiita asettumaan sen henkilön saappaisiin, joka kaikkein pahimmassa hädässä ja kaikkein heikoimmalla hetkellä – vaikkapa onnettomuuden sattuessa – ei saa apua omalla äidinkielellään?

Suomi elää viennistä – näin olette itsekin toistuvasti todennut. Heiveröinen talouskasvumme on, aivan oikein, täysin viennin varassa. Ja sitäkin valitettavampaa on, että vientimme laski jälleen viime vuodesta. Yksi valonpilkku vientitaivaallamme kuitenkin on ja se on Vaasan seutu. Vaasa on yksi vientimoottoreistamme ja kokoonsa nähden tehokkain sellainen. Se on moottori, johon ei kannattaisi heittää väärää polttoainetta. Hallitus on juuri tällä hetkellä kuitenkin tekemässä niin. Olette tietoisella päätöksellä heikentämässä Suomen kilpailukykyä. Siihen meillä ei ole varaa.

Asiantuntemukseen kannattaa luottaa. SITRA on todennut, että hallituksen linja ei tässä kysymyksessä ole perusteltu. THL:n mittaukset osoittavat, että Vaasan keskussairaala on maan kolmen parhaan sairaalan joukossa usealla mittarilla mitattuna.

Asiantuntemus, perustuslaki, talous, ja terve järki. Nämä tulisi nyt asettaa Suomen Keskustan alueellisten tavoitteiden edelle. Huonoja esityksiä saa perua. Se ei ole heikkouden merkki, vaan vahvuuden. Pidetään Seinäjoki 12 sairaalan joukossa, mutta pidetään myös vientimoottori kunnossa, kunnioitetaan kaikkien suomalaisten oikeutta hoivaan ja annetaan vastaavat oikeudet Vaasan keskussairaalalle.

Lopuksi haluan painokkain sanoin ja vakavin ilmein muistuttaa, että RKP uskoo aidosti siihen, että Suomi on kilpailukykyisempi ja vahvempi maa kaksikielisenä kuin yksikielisenä. Ajamme kaksikielisen Suomen, emme ruotsinkielisen Suomen etua. Tämä tuntuu yhä useammin hallitukselta – ja ehkä monelta suomenkieliseltä kansalaiseltakin – unohtuvan.

Perustuslakia ei tule vähätellä

Lehdistötiedote 25.11.2016
Julkaisuvapaa heti

 

Perustuslailla on merkitystä. Hallituksen esitys niin sanotusta kotoutumistuesta kaatui eilen perustuslakivaliokunnassa, joka totesi yksimielisesti, ettei valmistelutyötä voida jatkaa. Hallitus vastasi vetämällä lakiesityksensä takaisin. Tämä ei yllättänyt ketään, sanoo Anders Adlercreutz, RKP:n kansanedustaja. Hän on jäsen hallintovaliokunnassa, joka myös käsitteli esitystä.

– Ongelmat olivat ilmeisiä jo ensi kättelyssä, ja vaikka moni hallituspuolueen kansanedustaja lähetekeskustelun aikana yrittikin vähätellä esityksessä ilmeneviä ilmiselviä perustuslaillisia ja ihmisoikeudellisia ongelmia, niitä on mahdoton ohittaa. Näin käy, jos unohtaa perustuslain ja faktat ja yrittää ainoastaan poliittisin perustein ajaa esitystä läpi väärin perustein. Tässä tapauksessa on aika läpinäkyvää, että tavoitteena on ollut kääntää perussuomalaisten laskeva kannatus.

Hallituksen lakiesitystä perustellaan pääasiassa kahdella seikalla: ensiksikin halutaan luoda tukimuoto, joka on peruspäivärahaa alhaisempi, ja toiseksi halutaan karsia valtiontalouden menoja.

– Nyt on kyse kotoutumistuesta. Esitetyt perustelut eivät ole pitäviä, eivätkä voi kelvata perusteeksi. Asiantuntijat ovat myös selkeästi todenneet, ettei esitys edistä kotoutumista. Se ei myöskään säästä rahaa. Sen sijaan se johtaa byrokratian syvenemiseen. On selvää, että tämä esitys ansaitsee tulla kuopatuksi.

Perussuomalaiset ovat sanoneet, että he aikovat jatkaa asian työstämistä. Sosiaalisessa mediassa kansanedustaja Ville Tavio syyttää Suomea perustuslakidiktatuuriksi. Tällainen puhe ei sovi demokratiaan. Meidän kansanedustajien tulee kunnioittaa perustuslakia. Vetoan pääministeri Sipilään ja pyydän häntä suoristamaan rivinsä, Adlercreutz sanoo.