Ryhmäpuheenvuoro ilmastopoliittisesta selonteosta vuoteen 2030, 27.9.2017

Arvoisa puhemies,

Nancy, Katarina, Irma ja José. Syyriassa vallitseva kuivuus, joka johtaa levottomuuksiin ja sisällissotaan. Ikirouta sulaa Siperiassa ja uhkaa kiihdyttää ilmastonmuutosta. Aavikot laajenevat Afrikassa, ja yhä useammat ihmiset eivät enää saa toimeentuloaan siinä maassa, jossa he ovat varttuneet. Kukaan ei voi ummistaa silmiään siltä, mitä näemme tapahtuvan. Tarvitsemme pitkä aikavälin toimia, mutta ennen kaikkea jo nyt. Välittömiä toimenpiteitä tarvitaan.

Valtioneuvoston keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelma on konkreettinen, hyvin jäsennelty asiakirja, jossa kiinnitetään huomiota edessämme oleviin haasteisiin. Tavoitteena on hiilineutraalius vuonna 2045 ja voimakkaat päästövähennykset vuoteen 2030 mennessä.

Tämä kaikki on oikein hyvää – kyse on vain siitä, miten se saadaan toimeenpantua. Onko meillä tahtoa ja olemmeko oikealla tiellä?

Monet seikat viittaavat siihen, että emme näe tilanteen vakavuutta. Näemme vain osaongelmia ja ummistamme silmämme kokonaisuudelta.

Mitä teemme tällä hetkellä? Ohjaamme päästökauppatulot takaisin teollisuuteen. Emme käsittele polttoaineiden verotusta ilmastopolitiikan näkökulmasta, vaan pidämme sitä aluepolitiikan pelinappulana. Tarkastelemme budjettikirjan panostuksia joukkoliikenteeseen fiskaalisena harjoituksena, kun meidän pitäisi tarkastella niitä osana ilmastopolitiikkaa. Osaoptimointi ei riitä, vaan tässä tarvitaan kokonaisvaltaista ajattelua.

Ne, jotka uskaltavat ottaa haasteet vastaan, ovat voittajia myös taloudellisesti katsottuna. Rikkidirektiivi nosti tilapäisesti kustannuksia, mutta se tarjosi myös uusia mahdollisuuksia suomalaiselle cleantech-teollisuudelle. Sama koskee niitä, jotka rohkenevat tarkastella objektiivisesti nyt edessämme olevia haasteita.

Se polku, jolle tänään astumme ei vie perille – vaan lisätoimenpiteet ovat tarpeen. Suunnitelmassa selostetaan ansiokkaasti eri vaihtoehtoja. Meillä on oltava sekä lyhyen että pitkän aikavälin näkymä.

Liikenne on suurin yksittäinen asia vastuunjaossa.

Hallitus luottaa bioenergiapanostuksiinsa. Mutta kyse on siitä, onko määrä ja laajuus realistinen. Heikon hyötysuhteen polttoaineen tuottaminen heikon hyötysuhteen moottoreihin ei ole kestävä menetelmä.

Biopolttoaineita tarvitaan raskaaseen liikenteeseen. Niitä tarvitaan lentoliikenteeseen. Mutta henkilöautoliikenteen on tukeuduttava muihin ratkaisuihin. Samanaikaisesti on selvää, että biopolttoaine ei ole lyhyellä aikavälillä hiilineutraali. Meidän on saatava mahdollisimman nopeasti kaikki päästöt alas.

Henkilöautokannassamme tulisi viipymättä siirtyä polttomoottoreista sähkömoottoreihin. Hallituksen 250 000 sähköauton tavoite vuoteen 2030 mennessä ei ole kovinkaan kunnianhimoinen, jos verrataan Norjaan edelläkävijämaana, jonka tavoitteena on samana vuonna, että 60 -100 prosenttia kaikista markkinoille tulevista henkilöautoista on sähköautoja. Tämän vuoksi on tärkeää, että rakennamme mahdollisimman nopeasti latausverkoston.

Arvoisa puhemies,

50 prosenttia perusresursseistamme käytetään rakentamiseen. 40 prosenttia päästöistämme kohdistuu rakennuksiin. Sillä on suuri merkitys, miten ja mistä materiaalista rakennamme ja miten asumme.

Kilo puuta sitoo 1,8 kiloa hiilidioksidia. Puurakenteinen pientalo on sitonut itseensä 30 tonnia hiilidioksidia; siis yhtä paljon kuin kymmenen vuoden autolla ajamisesta keskimäärin syntyy. Puurakentamiseen panostaminen on ilmastotoimi. Tämän vuoksi on mitä tärkeintä, että hallitus tarkistaa lainsäädäntöä ja höllentää puurakentamisen normeja. Kun on ilmeistä, että tulemme lisäämään metsiemme hakkuita tavalla, joka lyhyellä aikavälillä puolittaa hiilinielumme, on erittäin tärkeää, että metsästä ottamamme puu menee pitkäikäisiin puutuotteisiin.

Meidän on globaalisti siirryttävä hiilineutraaliin kiertotalouteen jotta mukautuisimme maapallon kestokykyyn. Kuten olemme todenneet, tämä vaatii radikaalia muutosta varsinkin liikenteessä. Mutta myös pienemmät ilmastosuunnitelman toimet ovat tärkeitä kuten esimerkiksi yhteinen kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelma. Kaupungeissamme tarvitsemme laadukasta suunnittelua, joukkoliikenteen hyvän tason turvaamista myös jatkossa sekä muita kasvavaan ilmastotietoisuuteen perustuvia toimenpiteitä.

Hallituksen vuoden 2018 talousarviosta

Kansainvälisessä imussa Suomen talous on lähtenyt kasvuun ja siitä voimme kaikki olla iloisia. Se ei kuitenkaan ole tilanne joka jatkuu loputtomasti, ja ellemme itse uskalla uudistua, panostaa kestävään kasvuun, niin edessä voivat olla kylmät ajat.

Rakenneuudistukset ovat vielä tekemättä. Työelämää emme ole uudistaneet ja koko koulutussektori kärvistelee vieläkin parin vuoden takaisten leikkausten seurauksissa. Se, että Helsingin yliopisto, Aalto-yliopisto, VATT ja Suomen Pankki ovat päättäneet rahoittaa taloustieteiden huippuyksikön, siitä tulee kiittää näitä tahoja. Ei hallitusta, jonka budjetissa hanketta ei näy.

Etsikkoaika on hupenemassa.

Sen sijaan että näkisimme omat vahvuutemme – ketteryyden, koulutuksen, avoimuuden – niin koko tämä koneisto, tämä eduskunta, on vetämässä vanhoilla väsyneillä keppihevosilla kaikkien turhien uudistusten äitiä, maakuntauudistusta, maaliin. Poliittiset intohimot ovat sotkemassa koko pelikenttää ja seurauksena tästä kaikesta eivät ole ne kaavaillut 3 miljardin suhteelliset säästöt, vaan jotain ihan muuta. Tähän meillä ei ole varaa tilanteessa, jossa meidän pitäisi rakentaa ketteryyttä, joustavuutta ja kilpailukykyä.

Ketteryyttä ja kestävyyttä.

Näistä asioista Suomi on tunnettu. Ei kankeudesta, sisäänpäin kääntymisestä, ei välinpitämättömyydestä. 

Haluan nostaa esille yhden osan budjetista, joka tässä keskustelussa on jäänyt vähälle huomiolle.  Yhden osan joka vielä kärvistelee hallituksen, ilmeisesti poliittisista syistä, alkutaipaleillaan tekemien leikkausten kanssa.

Vuonna 2015 varsinaiseen kehitysyhteistyöhön meni budjetista 920 miljoonaa euroa.

Tänä vuonna tuo summa on 546 miljoonaa euroa. Se on iso pudotus, tilanteessa jossa Suomen virallinen tavoite on päästä 0,7 % bruttokansantulosta. Suomen koko kehitysyhteistyön odotetaan ensi vuonna olevan noin 0,4 % BKT:stä.

Suomi on sitoutunut antamaan 0,2 % bruttokansantulostaan kaikkein köyhimmille mailla, ja tähän tulee johdonmukaisesti pyrkiä. Tällä hetkellä tuo luku on 0,16 % tilanteessa, jossa meidän keskeinen päämäärämme on, hallituksen sanojen mukaan, äärimmäisen köyhyyden poistaminen, köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentäminen sekä ihmisoikeuksien toteutuminen.

Me olemme kaukana tavoitteistamme. Tavoite ilman minkäänlaista todellista aikomusta saavuttaa tämä päämäärä on vain itsensä ja muiden huijaamista.

Suomen sitoumusten tulee johtaa konkreettisiin tekoihin. 

Tyhjät lupaukset, täyttämättömät sitoumukset syövät uskottavuuttamme kansainvälisessä yhteistyössä. Kehitysyhteistyö on pitkän tähtäimen työtä jossa sitoumuksienkin tulee olla pitkät. Ei hallituskauden mittaiset, ei sellaiset että ne romuttavat sillä, että kehitysyhteistyökriittinen puolue pääsee hallitusvastuuseen. Koska sellainen poukkoilu on paitsi vastuutonta myös taloudellisessa mielessä harkitsematonta. Jo panostettujen resurssien mitätöimistä.

Keskustelimme täällä viime viikolla Agenda 2030-ohjelmasta. Sen tavoitteet tulee ottaa vakavasti, koska se on Suomen etu.

Yksi keskeisistä kansainvälisen vastuun kysymyksistä on ilmasto, aikamme suurin globaali haaste.

Hallitus on näyttävästi nostanut esille ilmastopolitiikan keskustelun keskiöön ja se on hyvä asia.

Käytännön toteutus on kuitenkin ontuvaa, ja sitä on syystäkin kritisoitu.

Näyttää siltä, että ilmastopolitiikka on valjastettu ei konkreettisen ongelman ratkaisemiseksi, vaan politiikan teon välineeksi. Tässäkin on vaara, että kaadumme yhden totuuden poteroon. Fokus biotalouteen on niin vahva, että yksisilmäisyyden vaarat unohtuvat.

Tälläkin asialla on yhtymäkohtia kehitysyhteistyöhön. Aikaisemmin päästökaupasta tulleet tulot ohjattiin osaksi kehitys- ja ilmastorahoitusta. Tämä oli näkemyksellistä, uudistavaa politiikkaa jossa nähtiin yhteys päästöjen, ja siitä ensisijaisesti kärsivien välillä. Tämä hallitus on tässä asiassa toiminut toisin, ohjaamalla tulot takaisin päästölähteeseen. Ministeri Lintilän edeltäjä Olli Rehn ehdotti, että tähän puututtaisiin.

Vähimmäisedellytys on se, että tulot ohjataan päästöjä vähentäviin investointeihin. Se olisi tapa sekä tukea oman teollisuuden uudistustarpeita, että toimia vastuullisesti kansainvälistä ilmastopolitiikka ajatellen. 

Puhe eduskunnan keskustelussa Agenda2030-toimenpideohjelmasta, 13.9.2017

Arvoisa puhemies,

Reilu kuukausi sitten, elokuun 2. päivänä oli maailman ylikulutuspäivä. Silloin olimme kuluttaneet loppuun maapallon tänä vuonna tuottamat uusiutuvat luonnonvarat. Tämän jälkeen elämme velaksi, kulutamme enemmän kuin maapallo pystyy tuottamaan. Joka vuosi kulutamme nopeammin – vuoteen 2015 verrattuna ylikulutuspäivä aikaistui jo 12 päivällä.

Suomen ylikulutuspäivä oli jo aikoja sitten, 3. huhtikuuta. Me suomalaiset käytimme siis oman osamme maailman luonnonvaroista kolmessa kuukaudessa. Tarvitsisimme melkein 4 maapalloa, jos kaikki kuluttaisivat kuin suomalaiset. On siis selvää, että tarvitsemme Agenda2030-toimenpideohjelman kaltaisia ohjelmia, jotka ohjaavat meitä oikeaan suuntaan.

Ärade talman,

Om vi finländare har använt vår andel av jordens resurser på drygt tre månader, betyder det att vi de resterande nio månaderna av året lånar resurser som egentligen inte kan lånas, som inte egentligen finns. Därför behöver vi program som Agenda2030. Hållbarhet bör genomsyra alla beslut vi fattar.

Hållbar utveckling innebär ändå inte bara hållbart utnyttjande av jordens resurser. Hållbarhet kräver ett hållbart samhälle, inom alla dimensioner, på alla tänkbara sätt. Det handlar om ett globalt ansvar att ta hand om varandra och vårt jordklot, tillsammans.

Ärade talman,

Agenda2030 omfattar 17 huvudsakliga målsättningar som är indelade i 169 delmål. Enligt OECD:s statistik från juni 2017 har Finland uppnått 23 av de 169 delmålen. Vi är på god väg att uppnå målsättningarna som gäller fattigdom, vatten och biodiversitet, men ligger långt efter OECD-medeltalet då det kommer till hållbar produktion. Även inom energi och mat ligger vi efter medeltalet, och då det kommer till jämställdhet har vi också en lång väg att gå.

Det är uppenbart att det finns en hel del vi kan förbättra. Därför är de två huvudsakliga fokusområdena i regeringens redogörelse – Ett koldioxidneutralt och resurssmart Finland samt Ett Finland där det råder jämlikhet, jämställdhet och kompetens – ändamålsenliga och välmotiverade. Regeringen har tagit till sig de svagheter som Finland fortfarande har, och omvandlat dem till målsättningar som ska verkställas. Ändå verkar det som att regeringsprogrammet varit styrande, inte tvärtom. Och ett regeringsprogram som skrivs för fyra år framåt ger inte den utgångspunkten som behövs i arbetet för att uppnå ett hållbart samhälle på lång sikt.

Arvoisa puhemies,

Kestävän kehityksen työssä tarvitsemme pitkäjänteisyyttä ja kauaskatseisuutta. Tarvitsemme selkeän vision siitä, miltä kestävä Suomi näyttää, ja tähän visioon toimintaohjelmat, hallitusohjelmat ja muiden toimenpiteiden tulisi nojata.

Yksi tärkeimmistä konkreettisista askelista olisi kehitysyhteistyön määrärahojen nostaminen 0,7 prosenttiin BKT:stä. Vuoden 2017 budjetissa olemme kaukana tavoitteesta, 0,4 prosentissa. Suomi on hyvinvoiva maa, meillä on varaa auttaa muita. Samaan aikaan kun Agenda2030-selontekoa valmisteltiin, kehitysavusta leikattiin rajusti. Leikattiin siitä parhaasta työkalusta mitä meillä on käytössä esimerkiksi pakolaiskriisin helpottamiseksi. Tämä ei ole uskottavaa kehityspolitiikkaa.

Tulevaisuusvaliokunnan mietintö on hyvä ja nostaa esiin monia tarpeellisia asioita. Mietinnön tulisi kuitenkin enemmän painottaa nuorten osallisuuden vahvistamista niin rauhantyössä kuin päätöksenteossa – YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman nro 2250 mukaan. Nuorten oikeuksien ja heidän aseman vahvistaminen kestävän kehityksen työssä tulisi olla yksi Suomen globaalivastuun painopistealueista.

Arvoisa puhemies,

Kauniitkin sanat ovat tyhjiä, elleivät ne muutu teoiksi. Hallituksen selonteon tulee johtaa konkreettisiin toimenpiteisiin. Agenda2030-tavoitteiden tulisi olla itsestään selviä ohjenuoria, kun teemme päätöksiä. Meidän tulee olla kunnianhimoisia ja olla edelläkävijöitä kestävässä kehityksessä, sillä meillä on siihen kaikki tarvittavat eväät. Meidän tulee osallistua kansainväliseen yhteistyöhön ja viedä kestävän kehityksen tavoitteita eteenpäin. Ensimmäinen askel tähän voisi olla Suomen YK-järjestöille suunnatun tuen palauttaminen kohtuulliselle tasolle.

Kestävän kehityksen työmaa ei ole vain Suomi, vaan koko maailma.

Vastuutonta Trumpilta

Lehdistötiedote 1.6.2017
Julkaisuvapaa heti

 

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ilmoittaa haluavansa, että USA jättää Pariisin ilmastosopimuksen, mahdollisesti liittyäkseen siihen uudelleen, mikäli uusiin vaatimuksiin suostutaan. Ilmoitus tulee vain noin tunti sen jälkeen, kun Venäjä mediatietojen mukaan ilmoitti tukevansa ilmastosopimusta. RKP:n kansanedustaja Anders Adlercreutzin mukaan Trumpin suunnitelma on vastuuton ja lyhytkatseinen.

– Tämä on kova takaisku koko maailmalle ja tuleville sukupolville, mutta se on myös taloudellisesti ajattelematonta. Puhtaan energian globaalit markkinat ovat arvioiden mukaan 6 000 miljardia dollaria vuonna 2030. Niistä markkinoista USA uhkaa jäädä paitsi, mikäli se nyt kansallisesti päättää vetäytyä Pariisin ilmastosopimuksesta. Samalla USA ja Trump antavat vapaaehtoisesti globaalin moraalisen johtajuuden Kiinalle. Tämä ei varmasti ole hyvä tapa ”make America great again,” Adlercreutz sanoo.

– Yhdysvallat menettävät diplomatiassa, vaikutusvallassa, kaupassa ja teknologiassa. On erittäin vaikeaa nähdä mitä heillä on voitettavaa yhtyä Syyriaan ja Nicaraguaan ainoina maina, jotka ovat Pariisin ilmastosopimuksen ulkopuolella. Näin lyhytkatseista politiikkaa emme ole nähneet pitkään aikaan. Nyt Euroopan on otettava vastuu.

 

Adlercreutz: Ilmasto ei voi rahoittaa raskasta teollisuutta

Lehdistötiedote 1.6.2017
Julkaisuvapaa heti

 

Laki päästökaupan epäsuorien kustannusten kompensoinnista astuu voimaan tänään. Lain keskeinen tarkoitus on kompensoida niitä epäsuoria kustannuksia, joita päästökauppa aiheuttaa sähköintensiiviselle teollisuudelle.

– Uuden lain logiikka on täysin vääristynyt. Päästökauppa on olemassa nimenomaan taloudellisena ohjauskeinona, joka johtaa alennettuihin kasvihuonekaasujen päästöihin. Päästökauppa ei ole olemassa raskaan teollisuuden rahoittamiseksi, sanoo kansanedustaja Anders Adlercreutz.

Aiemmin päästöoikeuksien tulot kohdistettiin Suomen kehitys- ja ilmastotyön rahoitukseen. Nyt ne menevät energiaintensiiviselle teollisuudelle, vaikka Valtion taloudellinen tutkimuskeskus (VATT) on kritisoinut uutta lakia. VATT on myös julkaissut tutkimuksen energiaverotukien negatiivisista vaikutuksista.

– Yksi tulevaisuuden suurimpia globaalia haasteita on ilmastonmuutos ja sen seuraukset. Meidän on löydettävä konkreettisia tapoja ennaltaehkäistä ilmastonmuutoksen seurauksia. On absurdia ja taloudellisesti vastuutonta, että hallitus sen sijaan on valinnut pumpata sokeasti rahaa suuryrityksiin, vaikka on todistettu, ettei kilpailukyky ole riippuvainen tuista. Vähintä, mitä voimme vaatia, on että rahat siinä tapauksessa menevät päästöjä vähentäviin investointeihin.

Puhe eduskunnan keskustelussa energia- och ilmastostrategiasta 24.5.2017

Ärade talman, arvoisa puhemies,

Det råder ingen brist på strategipapper. Somliga tas i beaktande, andra läggs längst ner på hyllan för att samla damm. Somliga är viktiga, andra försumbara. 

Ärade talman, denna strategi hör till den förra kategorin. 

Klimat och energi om något är av helt avgörande betydelse när vi diskuterar framtidens utmaningar. 

Arvoisa puhemies,

On hienoa, että meillä on käsissämme Ilmasto- ja energiastrategia ja on hienoa että se on näinkin kunnianhimoinen – kiitos siitä, kuten talousvaliokunnan varsin hyvästä mietinnöstäkin. 

No, asiaan. Haasteet ovat isot, ja enegiakysymys on siinä keskiössä. Miten tuotamme puhdasta energiaa tulevaisuudessa? 

Tässä kohtaa strategian johdonmukaisuus sitten hieman lipsuu. Tuulivoimaa kritisoidaan siksi, että sitä syöttötariffien muodossa tuetaan. Mutta ei se pelikenttä ihan neutraali ole muutenkaan. 

Turvetta verotetaan juuri sen verran, että se on kivihiiltä edullisempi. 

Puuhaketta tuetaan juuri sen verran, että se on turvetta halvempi. 

Ja tuulivoimaa tutkitaan juuri sen verran, että perussuomalaiset ovat tyytyväisiä .

Arvoisa puhemies,

Kivihiilen polton jatkamiselle tehdään varaus. Turvetta poltetaan estoitta, vaikka sen ilmastolliset vaikutukset ovat kivihiiltä pahemmat samalla kuin pomminvarmasti puhdasta tuulivoimaa jarrutellaan poliittisista syistä. 

Turve on toki suomalaista, ja ymmärrän sen suosimisen siltä kannalta. Mutta ei se ole ilmastollisesti järkevää. Eikä sen varaan kannata strategiaa rakentaa. Maatalouden päästöjen leikkaaminen on päästökaupan ulkopuolisen sektorin suurin haaste. Ja maataloudessa nimenomaan turvesuot sisältävät suurimman päästöleikkauspotentiaalin . 

Sopii kysyä: kannattaako tässä tilanteessa – kun päästöjen leikkaus on haasteellista – tukea turvetuotantoa.

Tässä strategiassa on paljon laitettu biotalouden varaan ja sen voi ymmärtää. Suomi on edelläkävijä biopolttoaineiden tuotannossa ja siitä on kehittymässä vientituote. Mutta sen tuotannolla on rajansa. 

Moni on huolissaan puuraaka-aineen riittävyydestä. Siitä, että kajoammeko hiilinieluumme, kajoammeko luonnon monimuotoisuuteen. Huolta ovat kantaneet niin puuteollisuus kuin luontojärjestötkin. Hakkuita ei voi loputtomasti lisätä, ja asiantuntijat ovat varsin yksimielisiä siitä, että nyt suunnitellut volyymit tarkoittavat että energiakäyttöön ruvetaan käyttämään muutakin kuin sivuvirtoja. 

Kuten strategia aivan oikein toteaa, pitkällä tähtäimellä biopolttoaineet tulevat olemaan lähinnä raskaan liikenteen polttoaine. Kevyen liikenteen tulee siirtyä sähköön. Metsävarannoista ei kannata laajamittakaavaisesti tehdä huonolla hyötysuhteella polttoainetta huonon hyötysuhteen polttomoottoreihin. Mutta sähköllä toimiva liikenne ei yleisty ilman ponnistuksia. Se vaatii verotuksellisia toimenpiteitä, mutta myös infraa ja lainsäädäntöä. Miten saamme rakennettua maan kattavan latausverkon. Miten sallimme sähköajoneuvojen käyttämisen kulutushuippujen tasaajina. Pitäisikö autovero rakentaa uusiksi jotta saisimme autokantaa uusittua. Missä määrin tulemme tulevaisuudessa edes omistamaan omia kulkuvälineitä .Liikennepalkin jatkokehittely tarjoaa toivottavasti näihin kysymyksiin vastauksen. 

Kaiken kaikkiaan on syytä olla huolissaan siitä, että laitammeko munamme nyt poliittisen ohjauksen kautta liian pieneen määrään koreja. On ydinvoimahankkeita – Olkiluoto 3 joka tällä hetkellä taitaa olla maailman kallein talonrakennushanke – sekä Keskustan tiukasti ajama Fennovoima jonka absurdius käy päivä päivältä ilmeisemmäksi. Meillä on iso satsaus bioenergiaan jonka tieteellinen kestävyystausta on hutera, samalla kun maailmalla kovaa vauhtia kasvavaa tuulivoimaa jarrutetaan lepakko-teorioiden pohjalta. 

Pitäisi pyrkiä pois keinotekoisista tuista. Mutta ei tämäkään politiikka ole neutraalia. Ja jos pohdimme omia mahdollisia vientiavauksia, niin on vaikea nähdä että niitä tuettaisiin optimaalisesti nyt valitulla linjalla. 

Ärade talman,

Det här är ett bra dokument, som på många sätt går längre än nånting vi tidigare haft. Det skall regeringen ha tack för. Men den ideologiska läsidan är uppenbar, och framförallt inte hållbar. Arbetet kan inte sluta här. 

 

Adlercreutz energiastrategiasta: Ei kaikkia munia samaan koriin

Lehdistötiedote 24.5.2017
Julkaisuvapaa heti

 

Hallitus esittelee tänään kansallisen energia- ja ilmastostrategian vuoteen 2030 asti. RKP:n kansanedustaja ja varapuheenjohtaja Anders Adlercreutz varoittaa yksiraiteisesta energiapolitiikasta.

– Emme voi laittaa kaikkia munia samaan koriin, vaan meidän on luotava energiamarkkinat, joilla kaikilla toimijoilla on mahdollisuus pärjätä. Vaihtoehtoja ei voi rajoittaa esimerkiksi ainoastaan ydinvoimaan ja bioenergiaan, vaan me tarvitsemme laajan paletin, Adlercreutz sanoo.

Adlercreutz painottaa myös oikeudenmukaisen verotusjärjestelmän tärkeyttä, jotta mahdollistetaan monenlaisten energiamuotojen hyödyntäminen.

– Toimiva paikallisesti tuotetun sähkön verkko vaatii kehittyneen sähkönjakelujärjestelmän, mutta myös verotuskäytännöt, jotka eivät turhaan vaikeuta esimerkiksi omaan käyttöön paikallisesti tuotettavan sähkön hyödyntämistä.

Adlercreutz: Kiitos ministeri Soini, että tuette ympäristöä!

Lehdistötiedote 12.5.2017
Julkaisuvapaa heti

 

Kansanedustaja ja RKP:n varapuheenjohtaja Anders Adlercreutz kiittää ulkoministeri Soinia hänen voimakkaasta kannanotostaan ilmastosopimuksen puolesta samalla, kun Suomen kaksivuotinen kausi Arktisen neuvoston puheenjohtajana eilen alkoi.

– Olen iloinen siiktä, että ministeri Soini nyt selkeästi ottaa etäisyyttä presidentti Trumpin hallinnon absurdiin ympäristö- ja ilmastopoliittiseen näkemykseen ja pitää puolensa planeettamme ja arktisen luonnon tulevaisuuden osalta. Myös monet amerikkalaiset suuryritykset ymmärtävät nyt, että kelloa ei voi siirtää taaksepäin, eivätkä suostu USA:n johdon esittämiin linjauksiin. Yritykset pelkäävät yksinkertaisesti kilpailukykynsä puolesta. Toivotaan, että tällä on vaikutusta Trumpin hallinnon politiikkaan, sanoo Adlercreutz.

Puheessaan Arktisen neuvoston kokouksessa Alaskassa eilen ulkoministeri Soini painotti Pariisin ilmastosopimuksen ja ilmastonmuutoksen vastaisen työn tärkeyttä. Hän sanoi iloitsevansa siitä, että neuvoston jäsenmaiden ulkoministerit onnistuivat kirjoittamaan yhteisen lausunnon, jossa hänen mukaansa myönnetään ilmastonmuutoksen vaikutukset.

– Suomella on nyt mahdollisuus olla edelläkävijä ympäristöasioissa ja osoittaa maailmalle, että talouskasvu ja ekologinen kestävyys eivät sulje toisiaan pois. Me emme saa jäädä jälkeen tässä tärkeässä yhteisessä globaalissa haasteessa. Meidän ei myöskään tule ummistaa silmiämme niille mahdollisuuksille, joita edelläkävijyys meille avaa, Adlercreutz sanoo.

Laadukasta lähituotettua ruokaa Kirkkonummelaisille

Lehdistötiedote 13.3.2017
Julkaisuvapaa heti

 

RKP:n valtuustoryhmä Kirkkonummella jättää tänään aloitteen vastuullisen ja kestävän ruoan hankinnasta. Kansanedustaja Anders Adlercreutz on aloitteen ensimmäinen allekirjoittaja.

Aloite peräänkuuluttaa kunnallista ruoka- tai hankintastrategiaa konkreettisilla kriteereillä, jonka myötä Kirkkonummen koululaisille ja työntekijöille voidaan taata kotimaista, laadukasta ja vastuullisesti tuotettua ruokaa.

Maataloustoiminta Suomessa on kestävää ja vastuullista. On tärkeää, että asetamme samat vaatimukset julkiselle ruoan hankinnalle kuin omalle ruoantuotannollemme. Kirkkonummella elintarviketuotanto on tärkeä elinkeino ja meidän tulisi tukea lähiruoan tuotantoa mahdollisuuksien mukaan, Adlercreutz sanoo.

– Kotimaisella ruoalla on myös vahva työllistämisvaikutus, ja kotimaisista raaka-aineista tuotetun ruoan lasketaan välillisesti työllistävän 300 000 suomalaista. Voimme tukea ruoan lähituotantoa Kirkkonummella ja ympäröivissä kunnissa kunnallisilla lähiruoan hankintakriteereillä. Samalla varmistamme, että kunta tarjoaa laadukasta ruokaa, ruokaa joka on kestävää sekä eettisestä että ympäristöllisestä näkökulmasta.

Adlercreutz toivoo aloitteen saavan valtuustossa laajan kannatuksen.

– Jos toimimme strategisesti ruokahankinnoissa kaikki voittavat – niin lapset, aikuiset, ympäristö kuin yrityksemmekin.

Ryhmäpuheenvuoro eduskunnan keskustelussa Agenda 2030-ohjelmasta ja kestävästä kehityksestä 15.2.2017

Arvoisa puhemies,

On hyvä, että hallitus teki selonteon ja että pääsemme täällä keskustelemaan siitä. Tästä on annettava hallitukselle kiitos.

Selonteosta käy kauttaaltaan ilmi halu tarttua ongelmaan. Se sisältää analyysin ja se kattaa laajan kentän. Kestävä kehitys ei koske vain ympäristöä, ilmastoa, taloutta tai sosiaalikysymyksiä. Agenda2030:ssä on kyse myös kaikkien oikeudesta veteen, työhön ja terveyteen sekä erityisestä huomion kiinnittämisestä naisten ja tyttöjen oikeuksiin.

Kestävyys on se kaikkein merkittävin kysymys.

Arvoisa puhemies,

Samanaikaisesti ei kuitenkaan päästä siitä, että tässä tapauksessa ero sanojen ja todellisuuden välillä on suuri. Jos kestävää kehitystä tarkastellaan kokonaisvaltaisena tavoitteena eli tavoitteena, joka menee kaiken muun edelle, sen ohjausvaikutuksen tulee koskea kaikkia päätöksiä. Ilman poikkeuksia. Nyt asia ei ole näin.

Monella tavalla saa sen käsityksen, että hallitusohjelma ohjaa selontekoa eikä päinvastoin.

Kestävän kehityksen ei pidäkään olla mauste, jota sirottelemme vähän kaikkialle. Ei, sen pitää olla itse pata, jossa keittäminen tapahtuu – se pitää siis asettaa lähtökohdaksi. Sen vuoksi tämän selonteon pitäisi ulottua yli hallituskausien.

Kiireesti ratkaisua vaativa suuri kysymys on ilmastonmuutos. Miten me siihen reagoimme? Määrääkö se politiikkaamme suunnan?

On selvä että panostamme bioenergiaan, mutta mittakaavan pitää olla järkevä. Se ei voi olla ratkaisu koko energiahuoltoomme. On syytä uskoa, että hallituksen visio on liian optimistinen. Myös valtioneuvoston oma tuore selvitys toteaa, että jos metsänhakkuut kasvavat noin 80 miljoonaan kuutiometriin vuodessa, niin hiilinielu puolittuu vuosina 2021-2030. Tämä voidaan nähdä varoituksena ja siksi meidän on turvattava tasapainoinen, kestävä kehitys.

Samanaikaisesti kun kansainvälisellä tasolla puhumme fossiilisten polttoaineiden tukien purkamisesta, kanavoimme päästökaupasta saatavat tulot saastelähteisiin. On itsestään selvää, että päästökaupasta saatavat tulot tulisi käyttää ilmastonmuutosta hillitsevien toimenpiteiden rahoittamiseen.

Arvoisa puhemies,

Kestävässä kehityksessä on kyse globaalista vastuusta. ”Leave no one behind” on kantava periaate Agenda 2030-ohjelmassa. Kehitysapu on tärkeä osa kokonaisuutta.

Aiheetta ei hallitus ole saanut risuja kehitysyhteistyöpolitiikastaan. Samanaikaisesti kun puhumme yhteistyöstä ja globaalista vastuusta leikkasimme viime vuonna 70 prosenttia YK:lle osoitettavista avustuksista.

Emme panosta köyhimpiin – emme edes siinä määrin kuin tässä selonteossa toivotaan.

Tässä toivomme suunnanmuutosta, ja selkeää suunnitelmaa siitä, kuinka pääsemme viralliseen tavoitteeseemme, joka on 0,7 prosenttia BKT:stä.

Kestävä kehitys on myös asioiden tarkastelemista oikeasta näkökulmasta, syiden ja seurausten ymmärtämistä. Kestävä kehitys on vastuullista suhtautumista muuttoliikkeeseen.

Arvoisa puhemies,

Olin joitakin viikkoja sitten Jordaniassa, maassa, jossa on 1,5 miljoonaa Syyrian pakolaista. Se on paljon enemmän kuin Eurooppaan vuonna toissa vuonna saapuneiden pakolaisten määrä. Jordanialaiset kuitenkin selviävät tästä – helppoa se ei ole, mutta he selviävät.

Samanaikaisesti meillä syntyy kansallinen kriisi 35 000 turvapaikanhakijasta, joista ehkä vain 15 000 jää Suomeen. Me suomalaiset voisimme sen sijaan lukea tätä selontekoa – ja panostaa kotoutumiseen täällä kotimaassamme. Ja samalla voisimme toimia kestävän kehityksen mekanismien puolesta Euroopassa, todellisten mekanismien puolesta vastuun jakamiseksi, demokratiakehityksen ja rauhan puolesta toimimiseksi sotaan joutuneissa maissa. Sillä siellä tänne tulleet haluavat ensisijaisesti asua.

Arvoisa puhemies,

Suomi on vastuunsa tunteva kansainvälinen toimija. Olemme parempia kuin useimmat muut. Meidän tulee olla johdonmukaisia ja määrätietoisia, ja ottaa Agenda 2030 lähtökohdaksi niin kansallisille kuin kansainvälisille toimillemme. Meidän tulee myös puhua vahvemmalla äänellä Euroopassa ja osoittaa, että me uskomme tosissamme kansainväliseen yhteistyöhön. Siihen, että yhdessä me olemme vahvempia.