Semi, Parviainen & Adlercreutz: Hallituksen selvitettävä lakimuutoksen vaikutukset turvapaikanhakijoiden opiskeluun

Kansanedustajat ja eduskunnan hallintovaliokunnan jäsenet Matti Semi (Vas.), Olli-Poika Parviainen (Vihr.) ja Anders Adlercreutz (RKP) ovat tehneet sisäministeri Kai Mykkäselle kirjallisen kysymyksen viimeaikaisesta muutoksesta opiskeluperusteisten oleskelulupien myöntämisessä. Maahanmuuttovirasto on tulkinnut syyskuussa voimaan tullutta uutta lakia siten, että oleskelulupaa opiskelun perusteella ei enää voi hakea turvapaikanhakija, joka on saanut opiskelupaikan turvapaikkamenettelyn aikana.

Uudella lailla pantiin täytäntöön opiskelijoiden, tutkijoiden, harjoittelijoiden, vapaaehtoistyöntekijöiden ja au pairien maahantuloa ja oleskelua koskeva direktiivi. Laki ei koske turvapaikanhakijoita eikä mahdollisia vaikutuksia turvapaikanhakijoihin huomioitu lakia edeltäneessä hallituksen esityksessä. Vaikutukset turvapaikanhakijoiden asemaan eivät nousseet esille myöskään esityksen eduskunta- ja valiokuntakäsittelyn yhteydessä. Lain seuraukset tulivat yllätyksenä jopa asiaa valiokunnassa käsitelleille kansanedustajille.

– Ei voi olla niin, että Maahanmuuttoviraston käytäntöihin ujutetaan hakijoiden asemaan vaikuttavia muutoksia niin, ettei tämä näy selvästi laista. Nyt monen turvapaikanhakijan tilanteeseen käytännössä merkittävästi vaikuttava muutos tuli yllätyksenä niin henkilöille itselleen kuin heitä avustaville alan asiantuntijoille, Olli-Poika Parviainen kummeksuu.

Anders Adlercreutz muistuttaa, että moni turvapaikanhakijana maahan saapunut on pitkään jatkuneen prosessin aikana kotoutunut Suomeen ja päässyt opintoihin kiinni. Tähän saakka vireillä ollut turvapaikkahakemus ei ole estänyt oleskeluluvan hakemista muulla perusteella, vaikka prosessit ovat erillisiä.

– Lukuisat viime vuosina saapuneet turvapaikanhakijat ovat viettäneet Suomessa useamman vuoden odottaessaan hakemuksensa käsittelyä. Turvapaikanhakijoilla on mahdollisuus opiskella jo turvapaikkaprosessin aikana, ja monet ovatkin turvapaikka-asian käsittelyn aikana saaneet opiskelupaikan, tutustuneet suomalaisiin ja kiinnittyneet tätä kautta yhteiskuntaan, Adlercreutz sanoo.

Matti Semi näkee muutoksen huonona niin yksilön kuin yhteiskunnan kannalta:

– On niin yksilön kuin yhteiskunnan kannalta pelkästään järkevää kannustaa tulijoita opiskeluun ja sitä kautta työmarkkinoille. Opiskelun edistämisessä on vain voittajia. Kapuloiden laittaminen opintojen rattaisiin monimutkaistamalla tilannetta ja lisäämällä epävarmuutta on järjetöntä, Semi toteaa.

Sisäministeriö on vastannut asiasta nousseeseen kritiikkiin viittaamalla direktiivistä johtuviin vaatimuksiin ja siihen, että turvapaikanhakijat saavat vapaasti opiskella, mutta heidän muilla perusteilla tekemiään oleskelulupahakemuksia on aiemminkin ryhdytty käsittelemään vasta, kun turvapaikka-asia on ratkaistu. Useiden turvapaikanhakijoiden kanssa työskentelevien käsitys kuitenkin on, että muutos on asettanut turvapaikanhakijat muihin nähden eriarvoiseen asemaan ja lisännyt ongelmallisten käännytysten riskiä. Pahimmillaan opiskeluperusteisen oleskelulupahakemuksen huomioimatta jättäminen voi kansanedustajien mukaan johtaa siihen, että henkilö ehditään kielteisen turvapaikkapäätöksen jälkeen poistaa maasta opiskelusta huolimatta.

Oppositioedustajat vaativat selvitystä siitä, oltiinko hallituksessa tietoisia lain tosiasiallisista vaikutuksista turvapaikanhakijoiden asemaan, joita ei esityksessä mainita. Myös Maahanmuuttovirastolle annetusta ohjeistuksesta lain tulkinnassa perätään tietoa. Semi, Parviainen ja Adlercreutz vaativat, että turvapaikanhakijoilla on mahdollisuus jatkaa aloitettuja opintoja ja hakea oleskelulupaa niiden perusteella, eikä henkilöitä, joilla on perusteet oleskelulupaan, poisteta maasta.

Hallituksen on vastattava kansanedustajien kirjallisiin kysymyksiin kolmen viikon kuluessa.

 

Opposition kansanedustajat huolissaan turvapaikanhakijoiden uusintahakemusten käsittelystä

Oppositiokansanedustajat Olli-Poika Parviainen (vihr.), Pilvi Torsti (sd.), Hanna Sarkkinen (vas.) ja Anders Adlercreutz (r.) jättivät tänään hallitukselle kirjallisen kysymyksen uusintahakemusten käsittelystä turvapaikkamenettelyssä. Turvapaikkahakemusten määrän moninkertaistuttua vuosina 2015-2016 turvapaikkamenettelyn laatu heikentyi ja ihmisten oikeusturva on edelleen vaarantunut.

-Turvapaikkamenettelymme läpi on mennyt lukuisia henkilöitä, joiden turvapaikkaperusteita ei ole tutkittu lain edellyttämällä tavalla. Päätöksiä on tehty puutteellisten tietojen varassa. Myös Maahanmuuttovirasto on toivonut esimerkiksi uusintahakemusten avointa selvittämistä. On kiistatonta, että viranomaisen lain mukaisen selvittämisvelvollisuuden tulisi toteutua turvapaikkamenettelyssä poikkeuksetta – yhtä lailla kuin kaikissa muissakin hallintoasioissa, Olli-Poika Parviainen toteaa.

– Turvapaikkapäätöksissä on kyse sekä hakijoiden oikeuksien toteutumisesta että myös laajemmin suomalaisesta oikeusvaltiosta ja ihmisten luottamuksesta sen toimintaan. Siksi uusin kehityssuunta on äärimmäisen huolestuttava. Turvapaikkamenettelyn ongelmien vuoksi on olemassa todellinen vaara siitä, että Suomi rikkoo perustuslaissa ja ihmisoikeussopimuksissa turvattua ehdotonta palautuskieltoa. Oikeusvaltion luotettavuus on äärimmäisen vakava asia, Pilvi Torsti painottaa.

Oppositiokansanedustajat esittävät, että osa turvapaikkamenettelyn puutteista olisi helposti korjattavissa uusintahakemusten perusteellisen käsittelyn avulla.

– On käsittämätöntä, ettei hallitus halua varmistaa oikeusturvan toteutumista ja ehdottoman palautuskiellon noudattamista. Maahanmuuttoviraston ylijohtajan Jaana Vuorion mukaan uusintahakemusten käsittelykynnyksen tulisi olla todella matala. Todellisuus ei näytä vastaavan tätä tavoitetta, sillä julkisuudessa on toistuvasti esillä vakavia tapauksia, joissa uusintahakemukset on jätetty tutkimatta tai esimerkiksi päivitetty taustatieto jätetty huomioimatta, Anders Adlercreutz huomauttaa.

– Uusintahakemusten tutkittavaksi ottaminen ei voi tapahtua sattumanvaraisesti. Alkuperäisen käsittelyn vihreiden vuoksi uusintahakemus voi olla ainoa tapa saada alkuperäiset turvapaikkaperusteet asiallisesti arvioiduksi. Migrin käytäntöjen ja hallituksen turvapaikkapolitiikan vuoksi on mahdollista, että kansainväliseen suojeluun oikeutettuja henkilöitä ei ole tunnistettu. Näin ei voi tapahtua, sillä kyse on kaikkein ylimmän oikeushyvän, elämän, suojelusta, Hanna Sarkkinen toteaa.

Oppositiokansanedustajat kysyvät, kuinka hallitus aikoo varmistaa, että uusintahakemusten käsittelykynnys on matala ja täten osaltaan estää ehdottoman palautuskiellon loukkaamisen sekä mahdollistaa tehtyjen virheiden korjaamisen.

Adlercreutz: Maahanmuuttoviraston selvitys on askel oikeaan suuntaan – mutta tarvitsemme enemmän

Maahanmuuttovirasto on tänään julkaissut sisäisen selvityksen turvapaikkamenettelystä ja turvapaikkapäätöksenteosta. Tämän kevään aikana mm. korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Pekka Vihervuori ja professori Tuomas Ojanen ovat kritisoineet turvapaikanhakijoiden heikentynyttä oikeusturvaa. Kansanedustaja ja RKP:n varapuheenjohtaja Anders Adlercreutzin mielestä raportti on tervetullut, mutta muistuttaa samalla että nyt on aika korjata ongelmat, joita raportissa nostetaan esille.

– Olen iloinen siitä, että sisäministeri Mykkänen tarttui näihin ongelmiin. Raportti nostaa esille niitä asioita, joihin ihmisoikeusjärjestöt, asiantuntijat ja me RKP:ssä olemme kiinnittäneet huomiota. On kyse puutteellisista resursseista, puutteista haastattelijoiden osaamisessa sekä ongelmista tulkkauksessa, mutta myös lainsäädäntömuutoksista, joita on tämän hallituskauden aikana tehty, Adlercreutz sanoo.

– Suurin ongelma on oikeusavun rajoittaminen. Jos haluamme joustavia, nopeita – ja virheettömiä – menettelyitä meidän tulee varmistaa, että turvapaikanhakijat saavat riittävästi ohjausta oikeusavustajalta turvapaikkaprosessin aikana. Hallituksen tulisi kumota oikeusapuun vuonna 2016 tehdyt rajoitukset.

Raportti sisältää 28 eri parannustoimenpide-ehdotusta, ensisijaisesti Maahanmuuttoviraston sisäisiin prosesseihin. Nämä parannukset ovat tervetulleita. Samalla Maahanmuuttovirastossa on tarkoitus ottaa käyttöön kuuden kuukauden aikaraja uusien turvapaikkahakemuksien käsittelyssä.

– On hyvä, että pyritään nopeisiin turvapaikkaprosesseihin. Samalla on kuitenkin tärkeää, että resurssien riittävyydestä huolehditaan ja panostetaan henkilökunnan koulutukseen – muuten riskinä on joutua ojasta allikkoon. Kuuden kuukauden aikaraja ei saa johtaa siihen, että yksittäinen käsittelijä ylikuormittuu ja että laatu kärsii. Oikeusturvan toteutuminen tulee varmistaa.

– Suomeen on kohdistunut kansainvälistä kritiikkiä siitä, miten olemme kohdelleet lapsia turvapaikkaprosessin aikana. Raportti ei ota tämän ryhmän tilanteeseen kantaa, eikä myöskään toisten haavoittuvassa asemassa olevien tai seksuaalivähemmistöjen tilanteeseen. Toivon, että sisäministeri Mykkänen ei unohda näitä ryhmiä, kun työ jatkuu.

 

Adlercreutz ja Torsti: Turvapaikkaprosessista tarvitaan perusteellinen arviointi

Kansanedustajat Anders Adlercreutz (RKP) ja Pilvi Torsti (SDP) esittivät kuukausi sitten oikeusministeri Häkkäselle kirjallisen kysymyksen turvapaikanhakijoiden heikentyneestä oikeusturvasta. Ministerin vastaus ei tyydytä heitä.

– Vastaus on niukka, ja moni ongelma jätetään huomiotta. Tämä ei kelpaa. On selvää, että meillä on ongelmia turvapaikkaprosessissa. Tätä ei voi sivuuttaa kun jopa korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Pekka Vihervuori on tilanteesta huolestunut. Tarvitsemme ulkoisen, riippumattoman selvityksen Maahanmuuttoviraston toiminnasta ja prosesseista, Adlercreutz sanoo.

Valtioneuvosto selvittää tällä hetkellä kansainvälistä suojelua hakevien oikeusavun laatua, riittävyyttä ja toteutumista. Maahanmuuttoviraston toimintaa puolestaan arvioidaan parhaillaan sisäministeriössä, vaikka arviointi tulisi tehdä ulkopuolisen toimesta.

– Tämä ei riitä. Ongelmat ovat laajoja. On kyse Maahanmuuttoviraston omista prosesseista, oikeusapumenettelyistä, käännytyksien toteuttamistavoista, puutteellisesta kommunikaatiosta poliisin ja Maahanmuuttoviraston välillä ja siitä, miten esim. alaikäisten lasten ja kidutuksen uhrien oikeuksia ei oteta huomioon. Ei ole todennäköistä, että sisäinen selvitys tarttuu näihin ongelmiin, Pilvi Torsti sanoo.

Eduskunnassa työskentelee tällä hetkellä ryhmä kansanedustajia useimmista puolueista tämän teemaan parissa. Ryhmä tulee lähiaikoina tapaamaan sisäministeri Mykkäsen uudestaan.

– Hallituksen esityksien myötä tilanne on pahentunut. Ministeri Mykkäsellä ja Häkkäsellä on nyt vastuu ryhtyä toimeen ja katsoa, että ongelmat ratkaistaan. Oikeusturvan toteutuminen ei ole yhdentekevää, Torsti ja Adlercreutz sanovat.

Adlercreutz kiittää Sipilää avauksesta luopua ulkomaisen työvoiman tarveharkinnasta

Eilen Ylellä julkaistussa haastattelussa pääministeri Juha Sipilä sanoo, että EU/ETA-alueen ulkopuolelta tulevien työntekijöiden tarveharkinnasta voitaisiin luopua. RKP:n kansanedustaja ja varapuheenjohtaja Anders Adlercreutz kiittää Sipilää avauksesta. RKP on jo pitkään tehnyt työtä tarveharkinnan luopumisen puolesta.

– Monilla aloilla sovellettava tarveharkinta ei ole tätä päivää. Jos meillä on toimintaympäristö jossa yritykset eivät itse saa päättää keitä he palkkaavat, yritykset muuttavat toiseen maahan jossa tällaisia rajoitteita ei ole. Ei ole sattumaa, että Tukholma päihittää Helsingin selvin numeroin, kun verrataan kansainvälisten suuryritysten konttoreiden määrää, Adlercreutz sanoo.

Tähän asti hallitus ei ole halunnut tarttua kysymykseen suurelta osin johtuen siitä, että Perussuomalaiset ja heidän seuraajansa Sininen tulevaisuus eivät ole halunneet tähän muutosta. Adlercreutzin mukaan puolueen, jolla on reilun prosentin kannatus, ei tulisi laittaa keppejä Suomen kilpailukyvyn rattaisiin.

– Olemme pahasti jäljessä muun Euroopan kehityksestä. Nykyinen linja ei houkuttele tänne uusia yrityksiä, eikä myöskään edistä kotimaisten yritysten kasvuedellytyksiä tai niiden kansainvälistymistavoitteita.

Vaikka talous tällä hetkellä kasvaa, työllisyysasteemme nousee hitaasti. Samaan aikaan monilla sektoreilla on jopa pulaa työvoimasta.

– Korkeasuhdanteesta huolimatta olemme juuttuneet liian korkeisiin työttömyyslukuihin. Hallituksen puoliväliriihessä esitetyt työmarkkinauudistukset ovat tervetulleita, mutta tarvitsemme enemmän. Paikallinen sopiminen ja ulkomaisen työvoiman tarveharkinnasta luopuminen olisi hyvä alku.

Adlercreutz ja Torsti: Turvapaikanhakijoiden oikeusturvaa on parannettava

Kansanedustajat Anders Adlercreutz (RKP) ja Pilvi Torsti (SDP) ovat jättäneet kirjallisen kysymyksen turvapaikanhakijoiden heikentyneestä oikeusturvasta. Tähän ongelmaan ovat puuttuneet niin lukuisat kansalaisjärjestöt, UNICEF kuin oikeusoppineetkin.

– Kyse on paitsi lakimuutoksista myös selkeästi muuttuneista käytännöistä. Paine toimeenpanna käännytyksiä on johtanut siihen, että sekä Maahanmuuttoviraston että poliisin toiminnassa on ollut oikeusturvan näkökulmasta huolestuttavia piirteitä, Adlercreutz sanoo.

Adlercreutz nostaa esille esimerkkitapauksen, jossa kuusihenkisen irakilaisen perheen kaksi vasta täysi-ikäistynyttä lasta, Raneen ja Omar, käännytettiin, vaikka muun perheen prosessi oli vielä kesken ja molempia nuoria odotti Irakissa pidätysmääräys ja kuulovammaista tytärtä pakkoavioliitto. Tästä huolimatta heidät käännytettiin, ja perhe revittiin kahtia. Nuorille ei annettu edes mahdollisuutta hyvästellä perhettään.

– Raneenin ja Omarin tapaus on esimerkki siitä, miten pahasti turvapaikanhakijoiden oikeusturva ontuu. Heidän käännytyksen toimeenpanokieltohakemus hylättiin samana päivänä kun se jätettiin ja heidät käännytettiin silti, vaikka uusi tieto pidätysmääräyksestä oli lisätty hakemukseen. Tapaus on järkyttävä ja on äärimmäisen huolestuttavaa, että suomalaiset viranomaiset toimivat tällä tavoin, Adlercreutz sanoo.

Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Pekka Vihervuori ja professori Tuomas Ojanen ovat julkisuudessa arvostelleet heikentynyttä oikeusturvaa.

– KHO on arvioinut jo vuonna 2016, että lakimuutokset ulkomaalaislakiin tulevat heikentämään turvapaikanhakijoiden oikeusturvaa. Tulisi selvittää miten tehnyt muutokset lainsäädännössä toimivat oikeudenmukaisuuden, inhimillisyyden ja turvallisuuden näkökulmasta. Meille oikeusvaltioon syntyneille voi olla vaikea ymmärtää, miten ihminen toimii, jos ei ole koskaan elänyt maassa, jossa viranomaisiin voi luottaa. Näille ihmisille viranomaiset ovat olleet uhka. Siksi turvapaikkahaastatteluissa pitää tehdä töitä myös sen eteen, että ilmapiiri on luottamuksellinen ja ihmiset tulevat kuulluksi, sanoo Torsti.

– Turvapaikanhakijoiden heikentyneeseen oikeusturvaan on puututtava. Maahanmuuttoviraston menettelyitä tulisi tarkistaa ja turvapaikanhakijoiden oikeusavun saannin ja laadun varmistaminen on tärkeää. Varsinkin säilöönoton ja maasta poistamisen yhteydessä oikeussuojan tarve on korostunut. Vaadimme hallitukselta toimia tilanteen parantamiseksi, Adlercreutz ja Torsti sanovat.

Kirjallinen kysymys keräsi runsaasti allekirjoituksia muista puolueista.

 

Adlercreutz ja Ingo: Missä kotoutumista edistävä turvapaikkapolitiikka?

Turvapaikkahakemusta käsiteltäessä on mahdollista ottaa huomioon erityisiä henkilökohtaisia syitä. Harkinnassa voi ottaa huomioon esim. yrittäjyyden, aloitetun koulutuksen tai perhesiteet. Näin tehdään nykyään kuitenkin hyvin harvoin, vaikka tämä selvästi olisi koko yhteiskunnan edun mukaista. Tätä mieltä ovat RKP:n varapuheenjohtaja ja kansanedustaja Anders Adlercreutz sekä RKP-nuorten puheenjohtaja Christoffer Ingo.

Adlercreutzin mukaan löytyy monia esimerkkejä tapauksista, joissa suomalaiset viranomaiset ovat tehneet päätöksen käännyttämisestä, mutta joissa erityiset henkilökohtaiset syyt olisi tullut ottaa huomioon.

– Yhdessä tapauksessa kolme irakilaista perusti Suomessa yrityksen ja työllisti itsensä. Kaksi heistä sai hyvää oikeusapua turvapaikkaprosessin aikana ja sai oleskeluluvan. Kolmas sai huonoa oikeusapua ja uhataan nyt käännyttää. Suomi tarvitsee osaavaa työvoimaa, joka voi työllistää itsensä, mutta päätämme kuitenkin käännyttää ihmisiä, jotka ovat osoittaneet, että he haluavat jäädä Suomeen ja olla osa tätä yhteiskuntaa, Adlercreutz sanoo.

Myös RKP-nuorten puheenjohtaja Christoffer Ingo kritisoi Migrin tiukentunutta linjaa.

– Käännytysuhan alla on tällä hetkellä ihmisiä, jotka selkeästi ovat resursseja maallemme.  Perheiden pirstominen ja jopa alaikäisten käännyttäminen turvattomiin maihin ei ole kestävää. Näin ei edistetä kotoutumista, Ingo sanoo.

Käännytysten perusteet eivät ole Adlercreutzin ja Ingon mielestä kestävällä pohjalla.

– Jotkut väittävät, että Suomesta on tullut ”koko maailman sosiaalitoimisto” mutta tämä ei pidä paikkaansa. Meidän tulee ymmärtää, ettei yhteiskuntammekaan hyödy siitä, että perheitä revitään rikki, että yritykset menettävät työntekijöitä ja että osaamiselle ja kunnianhimolle ei anneta maassamme tilaa. Tämä ei ole tehokasta kotouttamista, Adlercreutz sanoo.

– On häpeällistä, että viranomaiset eivät turvapaikkahakemuksen yhteydessä ota huomioon erityisiä henkilökohtaisia syitä turvapaikkahakijan ja yhteiskunnan eduksi. Tähän on puututtava, Ingo vaatii.

Sustainability is a prerequisite – speech at the IPU 138 meeting in Geneva

I think we all can agree, that sustainable development is a prerequisite, an absolute need for peace. When a society becomes unsustainable, when it can’t provide for its inhabitants, unrest follows.

In this regard we are seeing challenges piling up in front of us. As we speak great areas of land are becoming uninhabitable, and are forcing people to go on the move, to find new places where they can settle down, build a home, try to get on with their lives.

3 years ago Europe was facing a wave of immigration. There is no reason to think that this was the last time. And there is no reason to think that the way to tackle challenges like that is border-technicalities or bureaucracy, security measures or fences.

The only way to create sustainability on a lasting scale is by attacking the root causes themselves. And those are failing democracies and accelerating climate change.

On climate change there is a road map. I want to believe that there is a will. But no country should think that it is easy. It requires a road map, it demands goals, it needs action.

Building democracy again – that is more difficult. Authoritarianism wants to cling to its guns. Corrupt regimes fear openness. But the idea, that you can gain lasting prosperity by constraining the democratic process, by keeping minorities from voting, by limiting the participation of women in society goes against logic and is unsustainable.

Sustainable peace can only be achieved in inclusive societies where everybody can participate and where you embrace diversity, whether it means accepting those that are moving in or including minorities that are living by your side.

Nationalism, a narrow definition af what you are, leads to stagnation and conflict. We have seen this in Europe in recent years with the annexation of Crimea and the following war in Ukraine. We have seen it in Myanmar with the persecution of the Rohingya. The list goes on.

Sweden talked about the importance of an independent judiciary. This can’t be emphasised enough. We have lately seen some very troubling developments on our own turf, here in Europe. The eagerness for a politician to meddle in the judicial process is dangerous, and should not be tolerated. Here I call on all parliamentarians to understand their role.

There is a lot of talk about self-determination here. Self-determination is a good thing. But it is only valid if everybody is included. Self-determination by a select few, self-determination as a rhetorical means of sustaining a repressive regime, a failing democracy, is not sustainable.

Puhe IPU:n siirtolaisuuskuulemisessa YK:ssa

There has been some talk about national sovereignty here, a lot of talk about us needing to help on site, as a means of avoiding migration altogether.

These words would be much more credible if they were accompanied by real actions and commitments to development aid and climate action, for example.

And here my own country can be criticised, too. We are not on track to reach the 0,7% development aid goal, quite the opposite.

If we want to amend the root causes the answer is quite easy. We need to assure that there is opportunity in the countries of departure. That there are ways to make a living, ways to be heard, to have a voice.

And that opportunity is given through democracy. Less autocracy, more meritocracy.

We don’t need authoritarianism but true democratic structures.

And that also implies that boosting authoritarian regimes never can be a way to create sustainable societies.

Fostering democracy is the only way to sustainably create resilient societies, societies with opportunities.

And sometimes it doesn’t work even then. The big elephant in the room is climate change.

It doesn’t matter how well working the society is if living there becomes impossible. If rising sea levels cover the land or extreme weather makes growing crops impossible. But even then, having a democracy that makes everybody part of society makes coping easier, it makes adapting easier.

It is quite clear that migration isn’t  something that started in 2015 even though some European countries might feel that. And it will increase, which makes our main mission to focus on how to receive, how to integrate.

There are easy things every country can make: Take down the barriers that makes it more difficult to integrate – make it easy to open a bank account, to take an insurance policy, to get a social security number. These are the easy steps.

The difficult one is attitude, the general feeling in society. And here I want to thank the representative of the UK who raised the very important question of hate speech.

In Europe we can see increasingly nationalistic tendencies. A search for easy answers to difficult questions. That is a breeding ground for xenophobia, and that again impedes integration.

Research shows that the general attitude is the most important factor in integration. If people feel included, welcomed, then integration is easy. And then migration, immigration – something that Europe actually needs due to its demographic structure – turns into something positive.

Regeringens linje är inte i Finlands intresse: nationella kvoter behövs

Få människor bestrider det faktum, att systemet för hur vi idag organiserar asylärenden i Europa inte fungerar. Det så kallade Dublin-avtalet stipulerar att det land till vilket en asylsökande först anländer skall registrera den asylsökande och behandla ansökningen. Senast för drygt två år sedan stod det klart att detta system inte fungerar.

Nånting måste alltså göras, med vad?

Hos oss i Finland har invandringspolitiken varit en het potatis, inte minst på grund av att Sannfinländarna eller deras efterträdare haft det som en hjärtesak. Detta har också gjort regeringens manöverutrymme obefintligt och tvingat den till ställningstaganden som helt klart inte är i vårt nationella intresse. Även om man kan ana en lätt uppmjukning i regeringens linje konstaterade Juha Sipilä inför EU-toppmötet att regeringen inte backar.

Det som nu föreslås av EU-parlamentet är att det införs permanenta och bindande nationella kvoter som baserar sig på flera faktorer – t.ex. landets storlek och ekonomiska situation. Asylsökanden registreras när de anländer till Europa men fördelas sedan enligt dessa kvoter – med beaktande av familjeband och andra anknytningar, förstås.

Detta skulle på många sätt förbättra situationen. Dels skulle det finnas ett intresse för att registrera dem som kommer. Så är det nämligen inte idag, vilket vi fick erfara åren 2015–2016. Dels skulle ansvaret fördelas jämnt mellan de europeiska länderna, vilket skulle bidra till ökad stabilitet, förhoppningsvis bättre integration och ett större förtroende för EU. Med ökad solidaritet kommer ökad legitimitet.

Denna modell skulle också innehålla ett sanktionselement. De länder som inte följer kvotsystemet skulle se minskade EU-bidrag som följd. Speciellt Ungern, Polen, Tjeckien och Slovakien motsätter sig förslaget. De hör också till de medlemsländer som har tagit emot minst asylsökanden – eller inga alls.

Frågan är – varför motsätter sig Finland detta? Varför motsätter sig Finland bindande kvoter? Det är svårt att hitta ett rationellt svar. För ett perifert – och genom det utsatt – land som Finland är det uppenbart att kvoter är i vårt intresse. Idag är det Italien och Grekland som är i ett utsatt läge, men imorgon kan det vara Finland. För två år sedan fick vi bevittna några ”proof-of-concept”-läckage längs med östgränsen, och de var inga tillfälligheter.

Ett land som väljer att deloptimera och ta russinen ur bullan kan inte förvänta sig solidaritet sedan när hjälpen behövs. Därför är det otvetydigt i Finlands intresse – i vårt själviska intresse – att förhålla oss positivt till bindande, objektiva sameuropeiska kvoter.

 

(Mielipidekirjoitus HBL 18.12.2017)