Meidän on oltava muutos, jota etsimme

Tällä hetkellä häntä ohjaa koiraa, kiistelemme keinoista ja puolustamme etuja, ymmärtämättä täysin kirkkaasti kokonaiskuvaa ja sitä, mitä rahoilla pitäisi tehdä ja millä aikavälillä. Syntyy lillukanvarsikeskustelua, joka vie meitä yhtä paljon taakse- kuin eteenpäin.

Eduskunnan täysistunnossa pitämässäni puheessa korostin sitä, että Suomi on selvinnyt kuluneesta puolesta vuodesta kohtalaisen pienillä vaurioilla. Tämä pitää paikkansa. Tämän blogin myötä haluan siirtää katseen tulevaisuuteen. 

Harjoittelusta tositoimiin

Suhtaudun menneisiin kuukausiin harjoitusleirinä: Olemme harjoitelleet kriisissä toimimista niin koulujen, työpaikkojen kuin terveydenhuoltojärjestelmämme näkökulmasta. Olemme keksineet keinoja pitää yllä ihmissuhteita tilanteessa, jossa normaali kanssakäyminen on rajoitettua. Olemme oppineet lisää viruksesta ja sen käyttäytymisestä.

Tämä kaikki on vaatinut paitsi hermoja myös puhdasta rahaa. Olemme velkaantuneet merkittävästi ostaessamme aikaa ja toimintakykyä. 

Nyt harjoitusleiri on lopussa ja meidän on otettava vastaan seuraava, mahdollisesti ensimmäistä iskua huomattavasti kovempi tälli. Skenaario, jossa virus leviää vielä aiempaa aggressiivisemmin ja jossa perinteistä teollisuutta harjoittavien yritystemme tilauskirjat jatkavat ohenemistaan, on täysin mahdollinen. Sanon tämän, vaikka mielelläni kauppaisinkin toisenlaista näkymää.

Tällaisessa tilanteessa mitataan kansakunnan kykyä yhteistoimintaan. Nostan tämän toistuvasti esille, sillä monet historialliset tapahtumat osoittavat, että asenne ja tahtotila vaikuttavat kriisistä selviämisen lopputulokseen.

Yhteistoiminta kumpuaa halusta ymmärtää toista

Olen itse yrittäjä ja olen naimisissa yrittäjän kanssa. Eläydyn ja samaistun kymmenien ja satojen tuhansien yrittäjien elämään.  Viiden lapsen isänä olen saanut toimia erilaisissa kouluun ja harrastuksiin liittyvissä luottamustehtävissä. Niiden kautta olen nähnyt erilaisten perheiden haasteita ja ymmärtänyt, että vaikka monissa suomalaisissa perheissä asiat ovat hyvällä tolalla, on myös paljon lapsia, äitejä ja isiä, joiden asiat eivät ole kunnossa. Usein nämä ongelmat limittyvät toisiinsa muodostaen monimutkaisia vyyhtejä. Poliitikkona työskennellessäni silmäni ovat puolestaan avautuneet ymmärtämään etujärjestöjen näkökulmaa, vähemmistöjen huolia ja  isojen yritysten ratkaisuja. 

Uskon, että toisten saappaisiin astumista eli empatiakykyä on pakko harjoitella aktiivisesti. On aivan selvää, että maailmaa olisi helpointa katsoa omasta vinkkelistä. Tällaiselle asenteelle olkapäälläni istuva apina kuitenkin nauraa säälivästi; luulen, että suurin osa meistä kyllä tietää, milloin syyllistymme henkiseen laiskuuteen. 

Meissä ihmisissä on varmasti henkistä laiskuutta vakiomäärä. En rehellisyyden nimissä usko, että ihminen olisi muuttunut tässä suhteessa vuosisatojen kuluessa kovin paljoa. On kuitenkin mahdollista, että sosiaalinen media ruokkii henkistä laiskuutta: on helppo kokea hyväksyntää samanmielisten kuplassa ja elää omia näkemyksiä vahvistaen sen sijaan, että kyseenalaistaisi niitä. Kriisin keskellä haluan nostaa esille huoleni tällaisen ilmiön tuhoisuudesta.

Oppositiopolitiikka on parlamentarismin tae

Hyvä oppositiopolitiikka kyseenalaistaa hallituksen tekemisiä: se repii auki päätöksenteon perusteet ja vaatii lisäselvityksiä. Se puuttuu asioiden vaillinaiseen valmisteluun ja prosessien ontumiseen. Se nostaa esille vaihtoehtoja, joita hallitus ei näe. Oppositiopolitiikka on parlamentarismin toteutumisen tae.

Tällä hetkellä politiikka on valitettavan usein henkilöihin menevää. Oppositio syyllistyy asioiden vaillinaiseen valmisteluun ja käyttää opponoidessaan tarkoitushakuisesti kontekstista irrotettuja tai joskus jopa valheellisia väitteitä. Ja kyllä, sama toistuu toiseenkin suuntaan. Joku voisi tietysti kutsua tätä tavanomaiseksi politikoinniksi, mutta itse suhtaudun tällaiseen politikointiin erityisen kriittisesti yhteiskunnallisessa tilanteessa, joka on kaikin puolin haasteellinen jo valmiiksi.

Päätöksentekoa pitää uudistaa 

Ihailemme Ruotsia, jonka on onnistunut synnyttämään useita kansainvälisesti merkittäviä brändejä. Ihailemme Viroa, jonka on pienestä koostaan huolimatta onnistunut synnyttämään yrittäjyydelle houkuttelevat olosuhteet. Ihailemme Islantia, jonka on onnistunut nousemaan etäisenä saarivaltiona konkurssista tekemällä useita sosiaalisia uudistuksia. Kaikkien toiminnassa on korostunut halu avata yhteiskuntaa uudenlaiselle ajattelulle ja uudenlaisille toimintamalleille. 

Myös Suomi on uuden edessä. Selvitäksemme nyt otetusta velasta, meidän on ajateltava monia asioita ja aloja uudestaan. Myös päätöksentekoa pitää uudistaa. Korkea koulutusasteemme antaa hyvät edellytykset uudistumiselle, mutta on olennaista ymmärtää, että näin syvästi velkaantuneina myös aika on rahaa. 

Uusien toimintamallien löytäminen edellyttää uudenlaista yhteistyötä kaikilta markkinoilla toimivilta: työmarkkinajärjestöiltä, hallitukselta, eduskunnalta, yrityksiltä. Kaikkien on oltava valmiita ryömimään poteroistaan ja kuunneltava aidosti toistensa ajatuksia. Kaikkien on oltava valmiita näkemään uudet toimintatavat välttämättöminä. Ja ennen kaikkea: Kaikkien on oltava valmiita luottamaan siihen, että kaikki osapuolet haluavat Suomelle hyvää. Perinteinen vasemmisto-oikeisto jargon tuntuu erityisen väsyneeltä tämän tavoitteen saavuttamisen näkökulmasta. Etenkin koska – rehellisyyden nimissä – meidän vasemmistomme ei ole erityisen vasemmalla, eikä meidän oikeistomme erityisen oikealla.

Yhdessä tuotettu visio päätöksenteon pohjaksi

Jotta uudistustyössä voidaan onnistua, meidän pitäisi koota kaikki yhteiskunnalliset toimijat yhden pöydän ääreen ja antaa tehtäväksi luoda kuva menestyvästä Suomesta. Tässä vaiheessa vain taivas on rajana; keinoista puhutaan vasta seuraavassa vaiheessa. Kysymys siis kuuluu: Millainen on se Suomi, jonka pystymme rakentamaan, jos hyödynnämme kaikki vahvuutemme täysimääräisesti?

Keinot tulevat käsittelyyn vasta vision ollessa kirkas. Olen taipuvainen uskomaan, että keinot kyllä löytyvät, sillä kukapa ei haluaisi edistää menestyvän Suomen rakentumista?

Tällä hetkellä häntä ohjaa koiraa, kiistelemme keinoista ja puolustamme etuja, ymmärtämättä täysin kirkkaasti kokonaiskuvaa ja sitä, mitä rahoilla pitäisi tehdä ja millä aikavälillä. Syntyy lillukanvarsikeskustelua, joka vie meitä yhtä paljon taakse- kuin eteenpäin.

Meillä on hyvät edellytykset menestyä

Huolimatta isosta velkataakasta – tai ehkä jopa sen ansiosta – mikään ei estä meitä menestymästä. Suomea pitäisi tarkastella Suomi Oy:nä. Harva yritys ajattelee, että yrityksen onnistumisen mahdollisuudet ovat mitättömät, vaikka tulevaisuutta rakennettaisiinkin velkarahalla. Päin vastoin, halu ja paine onnistua, ovat entistäkin kovempia. 

Kun visio on kirkas, pystymme kohdistamaan lainatut rahat oikein. Pystymme pistämään rahan poikimaan, kuten sanonta kuuluu. Kirkkaan vision rakentamiseentarvitaan kuitenkin kaikkien osaamista. Tulevaisuuden rakentamiseen tarvitaan luottamusta, ei pelon kylvämistä ja vastakkainasettelua.

Ryhmäpuheenvuoro vuoden 2021 talousarviosta 7.10.2020

Ärade talman,
Arvoisa puhemies,

Koronakriisin seurauksena 80 000 suomalaista on menettänyt työnsä. Suomen talouden ennustetaan supistuvan noin viisi prosenttia tänä vuonna, ja monet suomalaiset ovat syystäkin huolissaan. Minäkin olen huolissani.

Nämä ovat vakavia ja synkkiä lukuja. Mutta kriisin keskellä olemme saaneet myös täysin toisenlaisen viestin, jota meidän on syytä kuunnella: Pohjoismaat ovat selviytyneet koronaviruksesta johtaneista taloudellisista vaikeuksista paremmin kuin useimmat muut maat. Ja Danske Bankin tekemän tutkimuksen mukaan Suomi oli pärjännyt kaikista parhaiten.

Tämä on erittäin hyvä arvosana hallituksen politiikalle. Vaikeana aikana olemme onnistuneet luomaan uskoa tulevaan. Budjettikirja, jota nyt käsittelemme, sisältää monia toimenpidekokonaisuuksia, jotka antavat toivoa ja uskoa lapsille, nuorille, perheille, tavallisille palkansaajille, vanhemmille ihmisille, naisille ja miehille.

Tässä tilanteessa laadimme talousarvion, jonka 10,8 miljardin euron suuruinen alijäämä on valtava. Budjettialijäämät olivat tosin yhtä suuria myös vuoden 2007 finanssikriisin jälkeen. Ja huomattakoon, ettei meidän tämän hetkinen alijäämä ole yhtä suuri kuin Alankomaiden, joka kuitenkin on fiskaalisesti konservatiivinen maa.

Suomi velkaantuu nyt. Ei siksi, että me haluaisimme, vaan koska meidän on pakko. Niin, ekonomistien yksimielisen kannan mukaan: Koska meidän täytyy.

Meidän tehtävämme on nyt pitää epidemia kurissa samalla kun huolehdimme siitä, että mahdollisimman monella suomalaisella on huomenna töitä.

Ärade talman,

Om vi ser det här som en process med tre steg ser den ut så här: Första sköter vi hälsokrisen och försöker hålla maskineriet igång. Sedan stimulerar vi ekonomin. Och efter det återuppbygger vi balansen i den offentliga ekonomin.

Vi är idag med en fot i steg ett, och en fot i steg två.

Nästa års budget innehåller en bred arsenal akuta krisåtgärder. Och många satsningar på framtiden.

Energiskattereformen börjar genomföras 2021 och här sänks elskatten för industrin till EU:s miniminivå. Regeringen fortsätter halvera farledsavgifterna för att stärka exportindustrins konkurrenskraft.

Vi går också målmedvetet fram när det gäller den gröna omställningen. Budgetanslagen för att främja klimatneutraliteten och den biologiska mångfalden överstiger två miljarder euro.

För SFP är det viktigt att vi också i detta läge stärker våra rättssystem och rättsvården, samt att det styrs mer resurser för ekonomisk rådgivning och skuldrådgivning.

Vi vill att Finland ska bli världens barnvänligaste land. Därför sänker vi dagisavgifterna, som också bidrar till att skapa förutsättningar för fler jobb.

För att undvika massarbetslöshet, stöder vi kommunerna. Och för att förhindra att ekonomin stängs ner igen, måste vi se till att vi har en fungerande teststrategi.

För att minska osäkerheten i samhället har regeringen reservat tillräckliga anslag för att se till att vi har vaccin åt alla, när den väl finns tillgänglig.

Vi vet att coronan drabbat sysselsättningen för unga kvinnor. Därför välkomnar vi att regeringen nu förbundit sig till att granska sysselsättningsåtgärderna även med tanke på jämställdheten mellan könen. SFP vill se ett jämställt Finland.

Arvoisa puhemies,

Me poliitikot emme saa ajatella vain nykyhetkeä. Meidän on nähtävä myös kulman taakse.

Tässä salissa on puhuttu mielellään Ruotsista. Siitä, millainen Ruotsin talousarvio on. Analyysit ovat kyllä joskus olleet puutteellisia. Mutta se kai kuuluu politiikkaan. Myös tässä talousarviossa on monia niistä panostuksista, joita Ruotsissa tehdään. Mutta on selvää, että Ruotsin liikkumavara on aivan eri luokkaa kuin meidän.

Ruotsissa työmarkkinat uudistettiin 20 vuotta sitten. Ruotsin väestöpyramidi on aivan erilainen kuin meidän. Ruotsin työllisyysaste on huomattavasti Suomen työllisyysastetta korkeampi, ja koska maa on pitkään harjoittanut Suomea avoimempaa maahanmuuttopolitiikkaa, Ruotsilla ei ole samanlaisia väestön ikääntymisestä johtuvia tulevaisuuden haasteita kuin meillä.

Täällä Suomessa meidän olisi ymmärrettävä, että seuraava kriisi ei ehkä ole kaukana. Ja silloin olemme paljon vahvempia, jos nyt onnistumme tekemään ne uudistukset, joita tarvitaan työmarkkinoiden sysäämiseksi siihen suuntaan, joka johtaa työllisyyden parantumiseen.

Budjettiriihessä tehtiin päätöksiä, joiden työllisyysvaikutukset ovat 31 000 uutta työpaikkaa. Eikä tämä ei ole mitään toiveajattelua. Nämä ovat valtiovarainministeriön vahvistamia lukuja.

Tarvitaan enemmän. Siksi hallitus on sitoutunut tekemään päätöksiä, joiden työllisyysvaikutukset ovat vielä 50 000 uutta työpaikkaa tämän lisäksi.

En högre sysselsättningsgrad är nödvändig – för att vi skall ha råd att satsa på utbildning. För att vi skall kunna se till att både våra barn och våra äldre har det bra.

Budgeten innehåller målmedvetna steg som ska garantera att Finland är en internationellt attraktiv plats för studier, forskning och innovationer.

Det arbetet kräver kreativitet. Inte bara i statsrådsborgen, utan i hela samhället. Därför är det viktigt att vi, också här i salen, för diskussionen om åtgärderna på ett konstruktivt sätt.

Det är berättigat att kräva åtgärder för att trygga en långsiktig hållbarhet och balans inom den offentliga ekonomin. Därför har regeringen gjort en färdplan för hållbarheten i de offentliga finanserna. Samhällets välfärd kan inte kopplas loss från företagens välfärd. Om vi inte är ett stabilt samhälle med goda framtidsutsikter är vi inte heller ett attraktivt land för företagare eller investerare.

Lopuksi, arvoisa puhemies,

Suomen houkuttelevuutta sijoittajien keskuudessa lisäävät turvallisuus, tasa-arvo, hyvä koulutus ja olematon korruptio. Siksi vastuullinen talouspolitiikka on myös sosiaalipolitiikkaa. Tässä haastavassa tilanteessa olemme laatineet talousarvion, jossa nämä tekijät ovat tasapainossa.

Adlercreutz ja Hopsu: Sote-uudistus käymässä kalliiksi Uudenmaan palveluille

Sote-uudistuksen tavoitteena on turvata yhdenvertaiset ja laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut kaikille suomalaisille, parantaa palvelujen saatavuutta ja saavutettavuutta, kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja, vastata ikääntymisen ja syntyvyyden laskun aiheuttamiin haasteisiin sekä hillitä kustannusten kasvua. Näitä tulee tavoitella rakenteen muuttamisen kautta, ei tulonsiirtoja toteuttamalla.

Hallituksen esityksessä on samoja haasteita kuin edellisessäkin sote-yrityksessä. Kasvukuntien investointeja ja kasvun edellytyksiä ei pystytä turvaamaan, kun verotuloista merkittävä osa siirretään pois ja jaetaan valtion kautta sote-maakunnille. Kunnilla kuitenkin säilyvät jo olemassa olevat lainat ja tulevat investointivelvoitteet mm. kouluihin, päiväkoteihin sekä liikenteen ja asumisen vaatimaan infraan.

Sote-palveluiden ja kuntiin jäävien palveluiden kustannuslaskelmiin käytetyt kertoimet jättävät myös toivomisen varaa. Valtaosa rahoituksesta määräytyisi sairastavuuteen ja sosioekonomisiin tekijöihin perustuvan sote-palvelukertoimen mukaan. Kertoimet eivät riittävästi huomioi kuntien väkimäärää, vieraskielisen väestön osuutta, kaupungeille tyypillisiä segregaation hoidon kuluja, tai ollenkaan esimerkiksi maan eri osien erilaisia vuokra- ja tilakuluja. Ja kun tarkoitus on pitää ihmiset terveinä, on nurinkurista ”palkita” maakuntia sairaista ihmisistä. Myös kuntien taloudellisen lähtötilanteen arvio on puutteellinen muun muassa koronakriisin suuren vaikutuksen vuoksi. Tämä ehtii kuitenkin tarkentua ennen kuin esitys viedään eduskuntaan.

Esityksen mukaan Uudenmaan maksuosuus kasvaisi siirtymäkauden 2023–2029 aikana yhteensä 1,25 miljardia euroa. Uusimaa rahoittaa jo nykyisellään valtionosuustasauksina muun Suomen hyvinvointia lähes 600 miljoonaa euroa vuodessa.

Lisäksi malli kohtelee epäoikeudenmukaisesti niitä Uudenmaan kuntia, jotka ovat pystyneet pitämään sote-kustannukset keskimääräistä pienempinä. Näiltä verotulonleikkaus käytännössä vähentää kuntiin jäävään palveluun eli pääasiassa koulutukseen käytettävää rahoitusta.

Olisikin todella tärkeää toteuttaa arvio uudistuksen vaikutuksista kuntiin jääviin palveluihin. Suomen menestyksen takana on ollut korkea osaaminen. Kasvavat sosiaali- ja terveydenhoidon kulut eivät saa sitä kyseenalaistaa jatkossakaan.

Kuntien kantokykyä parantavaa rakenteellista uudistusta on yritetty jo moneen otteeseen, ja ratkaisua odotetaan. On tärkeää, että nyt sote-esityksen kuulemis- ja lausuntokierroksella saadut hyvät huomiot ja vakavat palautteet huomioidaan hallituksen jatkokäsittelyssä ja työ tehdään huolella.

 

Mielipidekirjoitus Kirkkonummen Sanomissa 4.10.2020. kansanedustaja Inka Hopsun (vihr.) kanssa.

Avoin kirje oppositiolle

Hallitukselta tulee edellyttää toimia ja perusteluja päätöksille. Opposition tehtävänä on kritisoida hallitusta. Tilanteessa, joka on yhteiskunnallisesti erityisen haasteellinen, koen perusteltuna edellyttää hallituspuolueen edustajana oppositiolta kuitenkin älyllistä rehellisyyttä ja johdonmukaista otetta argumentoinnissa. 

Jos poliittinen kenttä hahmottuu vastakkainasettelujen kautta – me vastaan ne, hallitus vastaan oppositio, hän vastaan minä – niin politiikkaa on hyvin haasteellista tehdä ratkaisukeskeisesti. Noususuhdanteessa vastakkainasettelu harvoin on kohtalokasta, mutta kriisissä se voi sitä olla. 

Ja vielä kertauksen vuoksi listaus asioista, jotka tekevät juuri tästä historian ajankohdasta poikkeuksellisen vaikeasti hallittavan: 1) Ilmastonmuutos edellyttää isoa elinkeinoelämän rakennemuutosta, 2) korona lamaannuttaa tai vähintäänkin hidastaa muutenkin hitaassa kasvussa ollutta suomalaista taloutta, 3) Suomen väestö vanhenee kovalla vauhdilla, mikä kasvattaa kestävyysvajetta, 4) maailma moninapaistuu ja Kiinan rooli kasvaa, 5) luonnon biodiversiteettikriisi uhkaa ruoantuotantoa ja elämän jatkuvuutta laajemminkin.

Nämä ovat kaikki asioita, jotka ovat olleet edellistenkin hallitusten agendalla, mutteivät koskaan yhtä painavasti kuin nyt. Paine uudistua ei ole vain kansallinen, vaan sitä ajaa myös nopeasti uudistuva EU-regulaatio.

Nyt käsillä olevassa tilanteessa huomaan katsovani historiassa taaksepäin ja pohtivani tapaa, jolla vain muutamaa vuosikymmentä aiemmin veljessotaa käynyt Suomen kansa yhdisti voimansa toisen maailmansodan puhjetessa. On hetkiä, jolloin on moraalisesti erityisen arveluttavaa ajaa henkilökohtaista tai puoluekohtaista agendaa. On hetkiä, joina on perusteltua suhtautua kriittisesti politiikaan, jossa ylimielisyydestä tehdään hyve ja tarkoituksellisesta ymmärtämättömyydestä ase. Nyt on sellainen hetki.

Mistä siis käytännössä puhun?

Puhun Suomen taloudellisesta tilanteesta ja hallituksen pyrkimyksestä tehdä tasapainoisia ratkaisuja vakaan tulevaisuuden eteen. Tämä hallitus on edistänyt teollisuuden kilpailukykyä poistosäännöillä ja sähköveron alentamisella, säätänyt tuloveroasteikkoa alas päin, jättänyt koskematta pääomaverotukseen tai yhtiöiden verotukseen. Se on myös helpottanut lomautuksia ja parantanut yrittäjien sosiaaliturvaa. Juuri nyt hallitus on aikeissa kiristää työnhakuvelvoitetta ja tekee niin ikään toimia ikäihmisten työllisyyden parantamiseksi. Kaikki toimia, joita on vaikea pitää elinkeinoelämän vastaisina.

Oppositio löytää kuitenkin räksytettävää. Hallituksen budjettiesityksestä käyty keskustelu on mielestäni hyvä esimerkki tarkoituksellisen polarisaation varaan rakennetusta keskustelukulttuurista, joka ei vie meitä mihinkään. 

11 miljardia velkaa ei ole kenellekään mieluinen asia. Hallitus ei ole tehnyt velkaantumispäätöksiä kevein mielin tai äänestäjiä miellyttääkseen. Kyse on pyrkimyksestä hallita kriisiä. 11  miljardia euroa on pienempi kuin fiskaalisesti konservatiivisen Hollannin vaje, mutta todennäköisesti hieman isompi kuin Ruotsin. Ruotsissa julkisen talouden alijäämä näyttäisi kuitenkin olevan ensi vuonna reilusti Suomea isompi. Se, että muutkin velkaantuvat, ei luonnollisestikaan tee Suomen velkaantumisesta yhtään vähemmän dramaattista, mutta se kertoo siitä, ettei vaihtoehtoisten keinojen synnyttäminen lyhyessä ajassa onnistu noin vain muiltakaan hallituksilta. Olemme onnistuneet viruksen torjunnassa hyvin. Niin hyvin, kuin voi mielestäni toivoa. Suomen talous on supistunut kriisin aikana vähemmän kuin EU-maissa keskimäärin. 

On ihan oikeutettua perätä hallitukselta jatkossa lisää toimenpiteitä, joilla varmistetaan elinkeinoelämän vahva pulssi. Oikeistopoliitikkona kuulunkin niihin, joille hyvinvointi kulkee käsi kädessä terveen yrityselämän kanssa. Samaan aikaan seuraan myös hyvin tarkalla silmällä maailman tapahtumia ja näen, mitä tapahtuu kun ekosysteemin eri osat irrotetaan toisistaan. Osaoptimoinnilla voidaan hetkauttaa pörssikursseja, mutta sillä ei välttämättä luoda kestävää kehitystä.

Jos vaikkapa mietitään, mikä tekee Suomesta ulkomaalaisten sijoittajien näkökulmasta houkuttelevan maan, on yhteiskunnallinen tasa-arvo ja tasapaino, hyvä koulutus, turvallisuus ja korruption olemattomuus merkittäviä asioita. Tästä syystä vastuullinen talouspolitiikka on myös sosiaalipolitiikkaa. Ennen kaikkea haluan oman puolueeni tekevän politiikkaa, jota leimaa pitkän aikavälin kestävään kehitykseen sitoutuminen. Pikavoitot ovat huijausta, trumpismia.

Tänä vuonna hallitus joutuu lainaamaan yhteensä lähes 20 miljardia euroa. Se on todella paljon. Isolle yleisölle on reilua tehdä selväksi, että tämä johtuu jostain muusta kuin täydellisestä talouden mekanismien ymmärtämättömyydestä, kuten oppositio asian haluaa ilmaista. Totuus on, että iso osa valtion velasta on seurausta verotulojen äkillisestä pudotuksesta koronan lamaannutettua talouden. Osa taas on seurausta siitä, että hallitus on tässä tilanteessa tukenut voimakkaasti yrityksiä. Se on siis tehnyt juuri sitä, mitä yritykset ovat siltä toivoneetkin. Tuen suuntaamista voi tietysti halutessaan kritisoida ja tämä on asia, josta pitääkin käydä avointa ja rakentavaa keskustelua. Olemme viisaampia nyt jaettujen tukien taloutta elvyttävistä vaikutuksista vasta vähän pidemmällä aikavälillä.

Paitsi että oppositio on etääntynyt asiapohjaisesta argumentoinnista, sitä voi mielestäni ihan aiheellisesti kritisoida myös epäjohdonmukaisuudesta. Se on peräänkuuluttanut vuoron perään niin lisärajoituksia kuin niiden purkamista. On myös syytetty hallitusta koronan levittämisestä, kun Uudenmaan sulku purettiin. On jopa toivottu Uuden-Seelannin mallin mukaista viruksen tukahduttamista. Nyt jälkeen päin on helppo todeta, ettei se ehkä kuitenkaan olisi ollut oikea väylä. Uudessa-Seelannissa talous on sukeltanut toistakymmentä prosenttia.

Kriisissä on äärimmäisen vaikea tehdä oikeita päätöksiä. Tilanteen ollessa päällä on usein vain tehtävä paras valistunut arvaus. Mutta isossa kuvassa valinnat ovat olleet – kompastumisista ja välillä epäselvästä viestinnästä huolimatta – uskoakseni oikean suuntaisia. 

Mutta palatkaamme vielä hetkeksi ensi vuoden budjettiin. Kuten jo yllä totesin, alijäämä on äärimmäisen vakava asia ja talous tulee saada mahdollisimman nopeasti tasapainoon. Juuri tähän vaadittavassa työssä tarvittaisiin nyt ennennäkemättömän rakentavaa yhteistyötä sekä poliittisten puolueiden että työnantajien ja työntekijöiden keskusjärjestöjen kesken. Jopa sen tason yhteistyötä, että se voidaan mahdollisesti tulevaisuudessa kokea koko kolmikannan rakennemuutoksena. Maailma muuttuu ja parhaiten pärjäävät ne kansat, jotka luovat nahkansa muutoksessa nopeiten. Kekseliäisyyttä tämä vaatii ja olisi naiivia kuvitella, että tämä kekseliäisyys asuisi yksin hallituksessa. Voin luvata, että näin kuvittelevat saavat pettyä ikuisesti. Mutta hallitus voi toimillaan kiirehtiä tai hidastaa rakenneuudistusta.

Millaista rakenneuudistusta sitten itse peräänkuulutan? Mitä lupaan omille äänestäjilleni? No ensinnäkin lupaan, että minulla on 20 henkilöä työllistävänä yrittäjänä kirkas käsitys siitä, missä työpaikkoja synnytetään. Niitä synnytetään yrityksissä. Meidän suomalaisten hyvinvointi syntyy menestyvissä yrityksissä työskentelevien ihmisten työstä. 

Rakenneuudistuksen suhteen on aiheellista kysyä, millaisissa yrityksissä tulevaisuuden työpaikat asuvat. Oma arvioni on, että ne asuvat luovassa taloudessa, pitkälle jalostetussa metsäteollisuudessa, pitkälle jalostetussa maataloudessa, clean techissä, digitaalisia ratkaisuja tuottavissa yrityksissä sekä perinteisemmissä, mutta pitkälle automatisoiduissa teollisissa yrityksissä mm. konepajateollisuudessa. Lisäksi tarvitaan hyvin digitalisoitua kolmatta sektoria, joka aiempaa tehokkaammin hoidettuna pystyy suuntaaman ihmistyövoiman inhimilliseen hoivaan ja vaativaan koulutukseen.

Yhteenvetona: itselleni mieluinen politiikka tunnistaa ekosysteemin moniulotteisuuden ja kompleksisuuden. Se näkee, mitä isossa kuvassa tapahtuu (vrt. lista megatrendeistä) ja luo kaikille yhteiskunnan aloille ja toimijoille mahdollisimman hyvät edellytykset uudistua ja innovoida. Poliittisen keskustelun äänensävy voi joko voimaannuttaa tai lamaannuttaa. Tästä tosiasiasta jokaisen poliitikon on syytä kantaa vastuuta. 

Adlercreutz: Pidennetty tilikausi helpottaisi teollisuuden tilannetta

Vientiteollisuuden näkymät ovat odotetusti synkkenemässä. Alkuvuonna koronakriisi iski lähinnä palvelualoihin teollisuuden vielä pyöriessä vahvojen tilauskirjojen turvin. Loppuvuodesta tilanne kuitenkin muuttuu. RKP:n valtiovarainvaliokunnan jäsen, kansanedustaja Anders Adlercreutz on tilanteesta huolissaan.

– Alkuvuodesta olemme tukeneet harkinnanvaraisesti yrityksiä kriisin alkuvaiheen yli. Kriisi ei kuitenkaan ole ohi ja meille erityisen tärkeän vientiteollisuuden tilanne on synkkenemään päin, Adlercreutz sanoo.

– Ehdotan, että tutkimme erittäin huolellisesti mahdollisuuden pidentää yritysten tilikautta siten, että vuosien 2020 ja 2021 yhteisövero kannettaisiin kootusti vuonna 2022. Tämä mahdollistaisi yrityksille vähän pidemmän näkymän taloudenhallinnan näkökulmasta ja huomioisi sen, että vaikka useampi yritys tulee tekemään siedettävän tuloksen vielä vuonna 2020, vuosi 2021 tulee olemaan monelle rajusti tappiollinen.

Adlercreutzin mukaan muutos olisi käytännön tasolla yksinkertainen, kustannusneutraali ja hallinnollisesti kevyt. Se auttaisi nimenomaan elintärkeää vientiteollisuuttamme, niitä yrityksiä, jotka kärsivät viiveellä, hän täsmentää.

– Nyt on varottava tilannetta, jossa elinkeinopolitiikka politisoituu. Ei pidä luoda keinotekoisia vastakkainasetteluja. Meidän on uskallettava puhua konkreettisista keinoista, joilla varmistetaan tähän asti menestyneiden yritysten olemassaolo ja toimintakyky myös jatkossa, toteaa Adlercreutz, joka on viime kuukausien aikana yrittänyt kuunnella erityisen tarkasti yrityskentän viestejä.

Ruotsalainen eduskuntaryhmä: Menestyvä Suomi – myös pandemian jälkeen

RKP:n eduskuntaryhmä hyväksyi 15 kohdan työllisyystoimenpideohjelman

Koronapandemian seuraukset ovat luoneet ankaran toimintaympäristön yrityksille. Tarvitsemme toisaalta määrätietoisia työelämäuudistuksia, toisaalta luottamusta kasvattavia toimenpiteitä, jotta yritykset uskaltaisivat taas investoida ja palkata henkilöstöä. 15 kohdan toimenpideohjelma hyväksyttiin Ruotsalaisen eduskuntaryhmän kesäkokouksessa Hangossa.

– Kun julkista taloutta pyritään tasapainottamaan, on ensisijaisen tärkeää tarjota yrityksille vakaa ja ennakoitava toimintaympäristö, sanoo RKP:n puheenjohtaja, oikeusministeri Anna-Maja Henriksson.

Ohjelmasta Henriksson nostaa esiin panostukset parempaan työpaikkahyvinvointiin ja motivoituneiden työntekijöiden tärkeyteen. Henriksson painottaa myös kotitalousvähennyksen työllistävää vaikutusta ja näkee ikääntyneissä huomattavan potentiaalin hallituksen työllisyystavoitteen saavuttamiseksi.

– On tärkeää, että ihmiset viihtyvät työelämässä pidempään. Meidän on löydettävä malleja, jotka verotuksessa kannustavat yhdistämään eläkkeen eri työpanoksiin. Aina pitäisi olla kannattavaa työskennellä eläkeläisenä. Samalla haluamme korottaa kotitalousvähennyksen 7 500 euroon tukeaksemme yrittäjyyttä ja parantaaksemme työllisyyttä, Henriksson sanoo.

RKP:n eduskuntaryhmä painottaa toimenpideohjelmassaan, ettei työn verotusta saa kiristää. Eduskuntaryhmä haluaa sallia paikallisen sopimisen pienille ja keskisuurille järjestäytymättömille yrityksille. Ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan tulisi olla korkeampi tukikauden alkuvaiheessa, jotta se kannustaisi nopeampaan työelämään paluuseen.

Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Anders Adlercreutz painottaa laajan rintaman työllisyystoimien tärkeyttä.

– Hallitusohjelma rakentuu korkeamman työllisyysasteen varaan. Meidän panostuksemme ovat riippuvaisia siitä. Samalla meidän on saatava yritykset luottamaan tulevaan. Yritysten tulisi saada lupaus, että yhteisöveron taso ei nouse. Toimenpideohjelmassa esitämme sekä ylimääräistä tutkimus- ja kehitysvähennystä, ja peräänkuulutamme vahvempaa yritysten ja yliopistojen välistä yhteistyötä kestävien innovatiivisten ratkaisujen löytämiseksi ja vihreän siirtymän nopeuttamiseksi, Adlercreutz sanoo.

– RKP:n eduskuntaryhmä haluaa myös vahvistaa yrittäjien sosiaaliturvaa. Tarvitsemme lisää yrittäjiksi haluavia ja lisää yrityksiä, jotka uskaltavat investoida. Sitä kautta saamme lisää työpaikkoja, toteaa pohjoismaisen yhteistyön ja tasa-arvon ministeri Thomas Blomqvist.

– Myös valmisteilla olevan sosiaaliturvauudistuksen kantavana ajatuksena on työnteon kannattavuus. On tapana sanoa, että työnteko on parasta sosiaaliturvaa, mutta meillä on silti oltava riittävä sosiaaliturva niille, joilla ei syystä tai toisesta ole työtä. Tarvitsemme joustavuutta työn ja vapaa-ajan yhdistämiseen. Siksi myös suunniteltu perhevapaauudistus, joka tasa-arvoistaa työmarkkinoita, on viipymättä vietävä maaliin, Blomqvist sanoo.

Ruotsalaisen eduskuntaryhmän kaksipäiväinen kesäkokous päättyy torstaina vierailuilla paikallisiin yrityksiin muun muassa Hangon satamassa.

Toimenpideohjelma kokonaisuudessaan. Lue tästä!

Puhe eduskunnan keskustelussa koskien valtakunnansyyttäjän syyttämislupaa koskevaa pyyntöä asettaa kansanedustaja syytteeseen 24.6.2020

Ärade talman,

Grundlagsutskottet anser att det är skäl att häva åtalsimmuniteten i fallet som berör Sannfinländarnas riksdagsledamot Juha Mäenpää.

Svenska riksdagsgruppen stöder grundlagsutskottets slutsats. Det är inte värdigt för en riksdagsledamot, eller för någon annan, att jämföra asylsökande med invasiva arter. Sådant språkbruk hör inte hemma i samhället eller i riksdagens plenisal.

Arvoisa puhemies,

Syyttäjä pyysi eduskunnan kantaa. Meillä on silloin vastuu antaa se. Se ei ole pelleilyä. Ja yhtä lailla on selvää, että on syyttömyysolettama.

Vallanpitäjien toimintaa pitää voida tutkia, jos epäillään, että he loukkaavat toisten ihmisoikeuksia ja ihmisarvoa. Tämä on eduskuntaryhmämme selkeä kanta.

Huomionarvoista on, että tällä kertaa perustuslakivaliokunnan päätös ei ollut yksimielinen. Myös se on huomionarvoista, että kaksi kolmasosaa Kokoomuksen edustajista perustuslakivaliokunnassa äänestivät Perussuomalaisten vastalauseen puolesta.

Se on huomionarvoista. Ja siksi olen erityisen iloinen edustaja Keto-Huovisen hyvästä puheenvuorosta.

Vastalauseessa vedotaan vahvasti sananvapauteen ja että tällä syytesuojan poistolla oltaisiin rajaamassa opposition toimintamahdollisuuksia.

Poliittinen puhe on yksi asia. Kansanryhmää demonisoiva puhe toinen. Jos oma politiikka sekoittaa nämä asiat, tai jos nämä asiat kenties omassa politiikassa ovat riippuvuussuhteessa, niin silloin on itsetutkiskelun paikka.

Sanoilla on merkitystä ja vihapuheen jäljet ovat historiassa huonot. Meidän yhteiskuntamme ei kaipaa sitä.

Se tässä on vaakakupissa. Ei poliittisen puheen vapaus.

Tämä linjaus ei muuta sitä tosiseikkaa, että poliittinen puhe nauttii kenties suurinta mahdollista sananvapauden suojaa.

Mutta sekä Venetsian komissio että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin EIT ovat katsoneet vihapuheen tietyissä tilanteissa jäävään poliittisen sananvapauden ulkopuolelle.

Juuri tästä on kyse Juha Mäenpään tapauksessa. Kiihottaminen kansanryhmää vastaan voidaan perustuslakivaliokunnan mielestä pitää vakavana rikoksena, joka ei nauti perustuslain sananvapauden suojaa.

Kuten mietinnössä todetaan, teon vakavuutta korostavat useat kansainväliset velvoitteet. Vakavimmissa muodoissaan vihapuheen on myös katsottu pyrkivän tekemään tyhjäksi demokraattisen yhteiskunnan perustavia arvoja.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Halla-aho on sanonut, että prosessi on politisoitunut. Siinä hän on oikeassa. Jos ilmoittaa kantansa asiaan ennen kuin ensimmäistäkään asiantuntijaa on kuultu, niin silloin politisoi.

Kansanedustaja edustaa kansaa. Mutta meidän ei tule langeta sellaiseen hybrikseen, että uskottelisimme että olemme kansan yläpuolella. Meihinkin pitää soveltaa sääntöjä. Meidänkin tekomme ovat rangaistavia. Meilläkin on vastuu sanoistamme.

Ei ole oikein, että laadimme sääntöjä kansaa varten – ja oletamme että ne eivät missään tilanteessa koskisi meitä.

Ja korostan, että selvyyden saaminen tässä asiassa on myös edustaja Mäenpään edun mukaista.

Ärade talman,

I reservationen till grundlagsutskottets beslut – som stöds förutom av Sannfinländarna också av delar av Samlingspartiet – hänvisas kraftigt till yttrandefriheten. Den argumenteringen håller inte.

En riksdagsledamot åtnjuter en särskilt stark yttrandefrihet, men det betyder inte att han eller hon går fri från grova övertramp och kränkningar av människovärdet. Där är grundlagsutskottet kristallklar i sin slutsats i att det finns skäl att häva åtalsimmuniteten i fallet som berör Sannfinländarnas riksdagsledamot Juha Mäenpää.

Puheenvuoro eduskunnan keskustelussa Julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2021-2024 9.6.2020

Ärade talman,

Kun hallitusohjelmaa kirjoitettiin, elimme täysin toisenlaisessa tilanteessa. Meillä oli näkymät talouskasvusta ja 75 prosentin työllisyysaste oli täysin saavutettavissa oleva tavoite.

Nyt elämme tilanteessa, jossa talous tänä vuonna sukeltanee lähemmäs 10 prosenttia ja sadat tuhannet suomalaiset ovat vaarassa menettää työnsä. Vientiteollisuus on todella vaikeiden haasteiden edessä. Euroopan veturin, Saksan, vienti putosi huhtikuussa 31 prosenttia. Se on häkellyttävän iso pudotus ja se tulee näkymään myös meidän vientivetoisessa taloudessamme.

Kun samaan aikaan oma kustannuskilpailukykymme näyttää Suomen Pankin äsken julkaistun ennusteen mukaan heikkenevän, voidaan sanoa, että täydellinen myrsky on valmis.

Koronakevään aikana olemme puhuneet paljon palvelualoista, ravintoloista. Ihan hyvällä syyllä, koska nämä alat ottivat koronakevään ensimmäiset iskut vastaan.

Mutta pidemmän aikavälin taloudellisen kehityksemme kannalta paljon olennaisempaa on se, miten käy meidän investointi-intensiiviselle teollisuudellemme. Mikäli vientiyrityksemme menevät nurin emme ainoastaan menetä työpaikkoja, vaan myös mahdollisuuden edes kohtalaisen nopeasti saada taloutemme taas kasvu-uralle.

Kansainvälisiä arvoketjuja ei noin vain rakenneta uudelleen.

Arvoisa puhemies,

Valtiovarainministeri Vanhanen totesi eilen, että ”Saamme olla kiitollisia siitä, että Saksa elvyttää 130 miljardilla. […] Jos Saksa onnistuu, se hyödyttää meitä tavattoman paljon”.

Tämä on oleellinen havainto. Se mitä Ruotsi, Saksa tai jokin muu meidän tärkeistä vientimaistamme tekee hyödyttää meitä suuresti.

Mutta emme voi jättää tätä työtä muiden varaan.

Hallitusohjelma rakentuu toisaalta pitkän tähtäimen kilpailukykyä vahvistavien uudistusten varaan. Mutta se rakentuu myös lisääntyvän työllisyyden varaan.

Tätä toista jalkaa ei nyt voi ohittaa.

On toki ennenaikaista puhua leikkauslistoista, mutta sopeuttamisesta pitää puhua. Voimme jauhaa purukumia ja kävellä samaan aikaan. Ongelma ei pienene, jos me työnnämme sitä edessämme.

Lumipallo, joka on liikkeellä, tuppaa kasvamaan.

Ja siksi työllisyystoimien aika ei ole myöhemmin, vaan nyt.

Kyse on siinä myös oikeudenmukaisuudesta ja sosiaalisesta vastuusta. Työ on paras sosiaaliturva, ja meillä ei ole oikeutta olla kääntämättä ihan jokaista kiveä työllisyystavoitteen saavuttamiseksi.

Työelämäprofessori Vesa Vihriälä puhui viikko sitten siitä, että työllisyystavoitetta pitäisi nostaa 77-78 prosenttiin, ja että tähän tavoitteeseen voisi pyrkiä viidessä vuodessa.

Tämän tulisi myös olla hallituksen tavoite. Koska kaikki se hyvä, mitä tavoittelemme, riippuu tästä.

Työllisyystoimia pohtiessamme me olemme sikäli onnellisessa asemassa, että meidän ei tarvitse keksiä pyörää uudelleen. Naapurimaissamme on tehty monta niistä uudistuksista, joita meidänkin tulisi tehdä.

Lisäksi toivoisin pohdintaa siitä, miten luomme Suomesta entistä ennustettavamman ja houkuttelevamman investointiympäristön. Suomeen toimintoja käynnistävä yritys haluaa tietää, että tämän päivän verotaso pätee myös huomenna. Tarvitsemme pitkän tähtäimen sitoumuksen yritysverotuksen tasosta ja investointikannustimista.

Adlercreutz: Työllisyystoimet eivät voi odottaa

– Koronakriisi vaikuttaa voimakkaasti koko Suomen talouteen ja vaikeuttaa huomattavasti hallitusohjelman 75 prosentin työllisyystavoitteen saavuttamista. Kriisin varjolla ei kuitenkaan pidä siirtää työllisyystoimia eteenpäin. Nyt tarvitsemme rakenteellisia uudistuksia ja määrätietoisia toimia, jotta saamme Suomen jaloilleen.

Tätä mieltä on Ruotsalaisen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Anders Adlercreutz. Hän peräänkuuluttaa myös kunnianhimon nostoa.

– Emme tiedä milloin seuraava pandemia – tai muu kriisi – jälleen iskee. Mitä tasapanoisempi julkinen taloutemme silloin on, sitä paremmin kykenemme vastaamaan siihen kriisiin. Vaikka edelleen elämme keskellä pandemiaa, emme saa unohtaa työllisyystavoitettamme. Tämä haaste ei helpotu odottamalla. On myös syytä tähdätä korkeammalle: työelämäprofessori Vesa Vihriälän mukaan voisimme päästä 77–78 prosentin työllisyystasoon viidessä vuodessa. Tähän meidän tulee tähdätä.

– Kyse on myös niiden ihmisten auttamisesta, joilla on tällä hetkellä vaikeaa. Moni on juuri nyt taloudellisesti epävarmassa tilanteessa lomautuksen tai irtisanomisen takia. Työn menettäminen on henkilökohtainen tragedia. Työpaikka on myös paras sosiaaliturva.

Vuoden neljän ensimmäisen lisätalousarvion myötä valtion tämän vuoden lainanotto lähentelee 20 miljardin euron rajaa.

– Meidän on nyt voimakkaasti elvytettävä talouttamme, mutta meidän tulee myös luoda kartta sen tasapainottamiseksi. Tarvitaan luottamusta sekä omaan henkilökohtaiseen talouteen että julkiseen talouteen, jotta pääsemme palaamaan normaaleihin olosuhteisiin. Meillä ei ole aikaa odottaa. Tarvitsemme konkreettisia työllisyystoimenpiteitä, jotka lisäävät sekä työvoiman kysyntää että tarjontaa.

Adlercreutz: Ilmasto ja yritykset kiittävät lisäbudjetin panostuksista

Ruotsalaisen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Anders Adlercreutz on tyytyväinen hallituksen neljännen lisätalousarvion panostuksiin. Koronakriisistä johtuvien välttämättömien menolisäyksien ohella myös ilmastotoimiin panostetaan muun muassa tukemalla sekä puurakentamista että öljylämmityksestä luopumista. Tämän lisätalousarvion myötä myös ilmastorahastosta tulee totta.

– Tiedämme, että cleantech-ala tulee kasvamaan tulevien vuosien aikana. Meillä on monta suomalaista yritystä ja innovaatiota, jotka ovat sen pienen lisäsysäyksen tarpeessa. Ilmastorahaston avulla nämä voivat löytää tarvittavan panostuksen, markkinoilta löytyvän rahoituksen lisäksi. Tämä on hyvä tapa edistää työllisyyttä, innovaatioita, vientiä – ja ilmastoa, Adlercreutz sanoo.

Hallitusohjelman mukaan öljylämmityksestä on tarkoitus luopua asteittaan 2030-luvun alkuun mennessä.

– Hallitus panostaa nyt 45 miljoonaa euroa siihen, että sekä kunnat että yksityishenkilöt voivat saada tukea öljylämmityksen vaihtamiseen ilmastoystävällisempään vaihtoehtoon. Tämä on konkreettinen panostus, joka kannustaa oman hiilidioksidijalanjälkensä pienentämiseen. Rakennuskantamme uudistuessa suhteellisen hitaasti kaikki energiankäytön vähentämiseen tähtäävät toimet ovat tervetulleita. On myös usein turvallisempaa ja järkevämpää keskittyä energialähteeseen, sen sijaan että tehdään energiatehokkuusremontti, jolla voi olla odottamattomia negatiivisia seurauksia.

Adlercreutz iloitsee myös puurakentamisen edistämisestä.

– Puurakennus on konkreettinen hiilivarasto. Myös pieni puurakennus varastoi useita tonneja hiilidioksidia. Jokainen betonikuutio, joka korvataan puulla, vie meidät lähemmäs ilmastotavoitteitamme. Me RKP:ssä olemme pitkään puhuneet puurakentamisen puolesta. Nyt siitä tulee totta.