Tarveharkinnan aika on ohi

Hallituksen 72 prosentin työllisyystavoite on karkaamassa tulevaisuuteen. 21 000 ihmisen työllistyminen viimeisen vuoden aikana merkitsee lähinnä kosmeettista kasvua, joka ei kerro nopeasta kasvusta tai dynaamisesta taloudesta. Se on ilmentymä tilanteesta, jossa työmarkkinoiden katsotaan olevan nollapelisummaa: yhden onni on toisen onnettomuus eli yhden ihmisen työllistyminen merkitsee potkuja jollekin toiselle. Uusia yrityksiä syntyy edelleen liian verkkaisesti ja kansainväliset suuryritykset perustavat konttoreitaan mieluummin naapurimaihin.

Kääntäkäämme – jälleen kerran – katse länteen. Ruotsissa todettiin reilut kymmenen vuotta sitten, että työvoiman tarjonnan kasvattaminen lisää työllisyyttä. Näin on myös käynyt. Samoin aikoihin Ruotsissa poistettiin työperäisen maahanmuuton tarveharkinta. Työllisyysaste on Ruotsissa näiden toimenpiteiden seurauksena 75 prosentin pinnassa ja Tukholma voittaa Helsingin 125-19, kun vertaillaan kansainvälisten suuryritysten konttoreiden sijainteja.

Miksi näin on? Suomi on kansainvälisille toimijoille – ja toki kotimaisillekin – edelleen liian jäykkä toimintaympäristö. Yhä kansainvälistyvässä maailmassa, jossa tavara ja tieto siirtyvät esteittä yli rajojen ei ole perusteltua sitoa työpaikkoja ihmisten kansallisuuteen. Miksi emme torjuisi aivovuotoa avaamalla ovet aidosti, ilman ehtoja ja palkkarajoja, myös ulkomaalaisille osaajille? Osaajille jotka maksavat veroja, tuovat yhteyksiä vientimarkkinoille ja jotka näin nostavat yritysten kilpailukykyä. Andreas Hatzigeorgioun ja Magnus Lodefalkin (Örebron yliopisto 2013) tutkimukset osoittavat, että ulkomaalaistaustaisen työntekijän palkkaamisen ja viennin kasvun välillä on olemassa suora yhteys.

Nopeasti kasvavat alat ovat riippuvaisia nopeasta päätöksentekokyvystä. Jos yksi maa tarjoaa ympäristön, jossa voi joustavasti palkata mahdollisimman hyvän työntekijän – on hän sitten kotimainen tai ulkomaalainen – ja toinen ei tätä tee, on vaaka jo lähtökohtaisesti kallistunut joustavamman maan puolelle.

Tästä huolimatta EU/ETA-alueen ulkopuolisen työvoiman tarveharkinta on vieläkin Suomessa todellisuutta. Todellisuutta, joka ei perustu analyysiin siitä, mikä tekisi Suomesta mahdollisimman kilpailukykyisen, vaan niukkaan eturyhmäajatteluun ja osaoptimointiin kokonaisuuden kustannuksella.

Tämä on sääli, sillä mikään ei viittaa siihen, että nykyinen linja olisi suomalaisille työntekijöille eduksi. Nykyisellä linjalla emme suojele suomalaista palkkatasoa, emme houkuttele tänne uusia yrityksiä, emmekä paranna kotimaisten yritysten kasvuedellytyksiä tai kansainvälistymispyrkimyksiä. Emme myöskään paranna huoltosuhdettamme tai toimi tavalla, joka olisi viennillemme eduksi. Jos hallitus on vakavissaan esittämiensä työllisyystavoitteiden osalta, mitä minulla ei ole mitään syytä epäillä, on tarveharkinta poistettava mahdollisimman nopeasti.

Puhe eduskunnan keskustelussa julkisen talouden suunnitelmasta 2018-2021 / 3.5.2017

Värderade talman,

Moni merkki viittaa siihen, että talouden suunta on kääntynyt parempaan. Se on hyvä asia.

Mutta nousu on kuitenkin vielä hyvin heiveröinen. Tänä vuonna BKT:n ennustetaan kasvavan 1,2 prosenttia. Se on kaukana hallituksen tavoitteista, ja kaukana siitä tasosta, joka vaaditaan siihen, että hallituksen tavoite 72 prosentin työllisyysasteesta toteutuisi.

Mistä heiveröinen kasvumme sitten muodostuu? Se muodostuu pääosin kotimaisesta kulutuksesta ja erityisesti rakentamisesta. Helsinki ja muut kasvukeskukset rakentavat, ja muu maa näivettyy. Vienti ei valitettavasti vielä vedä, ja se on kovin kapea-alaista.

Ei, tässä ei vielä ole vakaan kasvun, rakenteellisesti vakaan kasvun, ainekset.

Työttömyys on laskenut viime vuodesta 14 000 työttömällä. Se on 14 000 ihmistä joille tämä päivä näyttää valoisammalta kuin eilinen. Samaan aikaan komissio kuitenkin arvioi, että rakenteellisen työttömyyden osuus on 216 000. Sen määrän ero kausitasoitettuun työttömien määrään 235 000 on hyvin pieni. 19 000 kpl. Heidän saaminen töihin saattaa onnistua, mutta rakenteellisen työttömyyden taltuttaminen vaatii rakenteellisia toimia.

Ja niitä emme ole vielä hallituksen esityksistä löytäneet.

Ei etteikö löytyisi hyviäkin alkioita. Aktivointimallissa on paljon positiivista. Kuten työttömälle sivutoimisen yrittämisen mahdollistaminen. On hyvä, että konkurssilainsäädäntöä uudistetaan. Ja olemme iloisia siitä, että hallitus ei enää puolusta päiväkotimaksujen korotuksia vaan on siirtynyt kehumaan maksujen madaltamisen autuutta.

Mutta ei näillä toimilla rakenteellista työttömyyttä korjata.

Hallitus tietää kuitenkin hyvin mitä tekoja se vaatisi. Se vaatisi, että vanhempainvapaat uudistettaisiin, mikä helpottaisi naisten asemaa työmarkkinoille kuten myös naisvaltaisten yritysten asemaa. Muutos ei tapahtuisi nopeasti, mutta se olisi varma.

Tähän löytyy useita malleja, joista SAK:n esittämä malli olisi jopa kustannusneutraali. Tämä on tasa-arvokysymys, se on työllisyyskysymys, mutta myöskin kilpailukykykysymys – maa joka ylläpitää rakenteita jotka aiheuttavat sen, että emme saa kaikki resursseja käyttöömme työmarkkinoilla, ei ole kilpailukykyinen.

Siitä huolimatta hallitus ei halua tähän puuttua. Siitä huolimatta Keskusta ja Kokoomus suostuvat siihen, että Perussuomalaiset estävät hallituksen uudistuksia.

Hallitusohjelma jota väitetään strategiseksi sisältää strategisen työllisyystavoitteen. Siitä huolimatta tähän tavoitteeseen pääsyä ei priorisoida koska hallitusohjelmasta puuttuu teknisiä kirjauksia. Tekninen luettelo asioista jota hallitus edes haluaa harkita.

Ei tällainen tapa tehdä työtä ole strateginen.

Värderade talman,

Nej, det strategiska tänkandet lyser med sin frånvaro. Om regeringsprogrammet har ett strategiskt mål måste det vara sysselsättningen. Ändå låter regeringen bli att driva igenom konkreta åtgärder som de sakkunniga mer eller mindre enhälligt anser att bör genomföras. Vi bör reformera familjeledigheterna. Vi bör arbeta för lokala avtal. Vi bör avskaffa behovsprövningen för icke-EU/ETA -arbetskraft.

Att vägra att göra åtgärder för att det inte finns konkret inskrivna i regeringsprogrammet är inte strategiskt, utan byråkratiskt. På samma sätt som det inte var strategiskt att hålla fast vid antalet ministrar pga. ett ogenomtänkt vallöfte – och jag är glad och tackar regeringen för att den nu gett sig själv lite andrum.

Arvoisa puhemies,

Me olemme jättäneet hallitukselle 12 kohdan työllisyystoimenpideojelman. Toivon että hallitus suhtautuu tehtäväänsä strategisesti, ja tutustuu siihen – vaikka kaikki toimenpiteet sellaisinaan eivät olisikaan kirjoitettu osaksi hallitusohjelmaa.

Puhe eduskunnan välikysymyskeskustelussa ammatillisen koulutuksen leikkauksista ja koulutuksen eriarvoistumisesta 15.3.2017

Värderade talman,

Inför varje reform, inför varje förändring, är det bra att se var man ligger. Vilket som är utgångsläget. Och sedan dra sina slutsatser.

Och vi vet var vi är. I en nordisk jämförelse har Finland det högsta antalet så kallade NEET-ungdomar – neither in employment nor in education or training. År 2015 var det här antalet 15,7 procent. Det är nästan dubbelt så många som i de övriga nordiska länderna.

Arvoisa puhemies,

Tämänkin uudistuksen kohdalla olisi ollut syytä pohtia: missä me olemme tänään? Ja vetää siitä tarvittavat johtopäätökset. Kysyä siinä kohtaa – onko nyt oikea hetki leikata 190 miljoonaa toiseen asteen koulutuksesta.

Missä me siis olemme? Suomessa on Pohjoismaiden korkein osuus niin sanottuja NEET-nuoria, nuoria jotka ovat koulutusjärjestelmän tai työmarkkinoiden ulkopuolella. Muissa pohjoismaissa osuus on alle 10 prosenttia – meillä se oli vuonna 2015 lähes 16 prosenttia.

Tämä leikkaus – joka tulee vaikuttamaan koulutuksen laatuun, koulutuksen saavutettavuuteen, koulutuspaikkojen määrään, koulutusohjelmien monipuolisuuteen – tämä leikkaus iskee juuri tähän ryhmään, tekee koulutukseen pääsyn vaikeammaksi. Ja ellei koulutukseen pääse, jos siitä tehdään entistä vaikeampaa ja hankalampaa, niin silloin työllistymisen todennäköisyys putoaa entisestään.

Mitä me sanomme näille nuorille, jonka usko Suomeen vuoden 2016 Nuorisobarometrin mukaan on romahtanut?

THL ei valitettavasti tarjoa mitään lohtua tässä asiassa, näin THL lausuu:

”Koulutuksen ulkopuolelle jääminen on useiden tutkimusten mukaan syrjäytymisen riskitekijä. Heikko menestyminen peruskoulussa johtaa helposti toisen asteen koulutuksesta karsiutumiseen ja tämä puolestaan epävarmaan työmarkkina-asemaan. Työttömyys, pitkittynyt työttömyys ja toimeentulo-ongelmat ovat selvästi yleisempiä vain perusasteen koulutuksen suorittaneilla verrattuna koulutetumpiin nuoriin aikuisiin. Pelkän peruskoulun suorittaneilla on lisäksi useissa tutkimuksissa havaittu terveyteen ja etenkin psyykkiseen terveyteen liittyviä ongelmia sekä muita elämänhallinnan ongelmia.”

Tätä saattaa siis olla tarjolla.

Tähän leikkaukseen liittyy paitsi ilmiselvä syrjäytymisen kiihdyttämisen riski, myös vakava epätasa-arvo-ongelma.

Värderade talman – det här är också en jämlikhetsfråga.

Tillgängligheten till utbildning på andra stadiet är inte jämlik idag. Tillgängligheten till utbildning på svenska är redan nu sämre, och kan inte på något sätt anses vara jämställd med de utbildningsmöjligheter som finns på majoritetsspråket.

Den här reformen kommer att öka på denna ojämlikhet.

Ta till exempel Axxell, som sköter en stor del av utbildningen på andra stadiet. De har redan skurit ner antalet anställda med 25 procent. Enheten i Karis, till exempel, har ytterligare drabbats extra hårt i och med regeringens åtgärder som lett till försämring av kollektivtrafiken i västra Nyland. Och nu blir situationen ännu sämre.

Bästa regering – värna om jämlikheten, det att alla finländare skall ha likvärdiga möjligheter till utbildning på lika villkor. Överallt i landet, på båda nationalspråken.

Itse uudistuksessa on hyvääkin. On hyvä, että hakuaika on jatkuva. On hyvä, että tutkintorakennetta uudistetaan. On hyvä, että rajat ammattiopintojen ja aikuisopintojen välillä murretaan. On myös hyvä, että työelämässä oppimista edistetään – Keski-Euroopasta voisimme oppia oppisopimuskäytännön osalta paljon.

Arvoisa puhemies,

Nämä hyvät asiat olisivat olleet mahdollisia myös ilman resurssien rajuja leikkauksia. Leikkauksia, jotka entisestään uhkaavat kiihdyttää syrjäytymiskierrettä. Yhdymme edustaja Niinistön esittämään epäluottamuslauseeseen.

Ota oppositio mukaan tukemaan yrittäjiä, Petteri Orpo

Ystäväni, joka toimii yrityskonsulttina, kertoi minulle tapaamisestaan suomalaisen yrittäjän kanssa. ”Kerro, miksi en siirtäisi yritystäni Viroon”, yrityksen omistaja oli tivannut häneltä. Konsultti-ystäväni ei löytänyt kysymykseen hyvää vastausta, niin kun ei ollut löytänyt edelliselläkään kerralla toisen yrittäjän esitettyä hänelle samaisen kysymyksen.

Karu tosiasia on, että Viro tuntuu ymmärtävän yrittäjää Suomea paremmin. Siellä toimintaympäristö on pysynyt vakaana 1990-luvun puolivälistä lähtien. Siellä valtion yrittäjäpolitiikkaan on helppo luottaa ja sen varaan yrityksen on helppo rakentaa tulevaisuuttaan.

Suomessa asiat ovat toisin: meillä eduskunta muuttaa yrittämisen raameja budjettivuodesta toiseen. Verot, vähennykset ja määräykset ovat voimassa vuosi kerrallaan – jos sitäkään. Ennakoimattomuus syö yrittäjien luottamusta valtioon, mikä on täysin ymmärrettävää.

Kesän aikana kokoomus ja keskusta alkoivat nokittaa toisiaan yritysmyönteisillä kommenteilla kannatuksensa nostamiseksi. Ne ampuivat lonkalta erilaisia vaihtoehtoja –  pääasiallisina kohteinaan tiedotusvälineet. Puhuttiin Viron mallista ja investointien edistämisestä. Verovähennyksistä ja verohelpotuksista. Harkittua pohdintaa tärkeämpää tuntui olevan esillä olo. Petteri Orpo puhalsi viisaasti pelin poikki ja ehdotti analyyttisempää lähestymistapaa aiheeseen. Hän peräänkuulutti hallittua ehdotusta, johon olisi myös mahdollista sitoutua. Tuen tässä Orpoa: juuri tehtyihin päätöksiin sitoutuminen on tässä asiassa kultaa.

Hallitus on kertonut jakavansa yrittäjyyden tukemiseen liittyvät ajatuksensa ensi vuoden alussa. Kysymys on mielestäni suomalaisen elinkeinoelämän näkökulmasta niin tärkeästä ja kauaskantoisesta asiasta, että kehottaisin Orpoa ottamaan koko opposition mukaan tähän pohdintatyöhön. Koko eduskunnan sitouttaminen nyt tehtäviin linjauksiin vuosiksi on aivan välttämätöntä, jotta vältytään muutoksilta aina hallituspohjan muuttuessa. Yrittäjät eivät saa enää jatkossa joutua poliittisen teatterin maksumiehiksi.

Suomalaisen työllisyyden kehittäminen on suoraan kytköksissä suomalaisen yrittäjän toimintaedellytysten kehittämiseen. Yksi hallituksen ja eduskunnan – meidän päättäjien – tärkeimmistä tehtävistä on antaa yrityksillemme useampien vuosien mittainen työrauha.

Puheenvuoro työllisyysvälikysymyskeskustelussa 9.12.2015

Arvoisa puhemies,

luottamus on hauras asia. Eikä tulevaisuudenuskoa voi rakentaa tyhjien lupausten varaan. Huomisesta huolissaan oleva yrittäjä ei palkkaa väkeä. Palkkaamispäätöstä pelkäävä yrittäjä ei laajenna toimintaa.

Pienet ja keskisuuret yritykset ovat avainasemassa työllisyystilanteen parantamisessa. Kyse on mitä suurimmassa määrin konkreettisesta päätöksestä, jonka yrittäjä tekee päättäessään palkata henkilön – tai olla palkkaamatta häntä. Ratkaisevaa on se, näkeekö uuden työntekijän palkkaamisen mahdollisuutena vai riskinä.

Arvoisa puhemies,

Onko meillä luottamusta tulevaisuuteen vai varjostavatko meitä synkät huolien pilvet? Valitettavasti hallitus on polttanut rutkasti luottamuspääomaa yrityksissään muuttaa taloutemme kurssi paremmaksi. Hedelmättömät yritykset yhteiskuntasopimuksen aikaansaamiseksi syövät niin luottamusta kuin tulevaisuudenuskoakin. Johtajuus ei ole sitä, että ratkaisu sanellaan. Johtajuus on sovittelua, luottamuksen rakentamista – ja kykyä kohdata tien puolivälissä.

Samanaikaisesti meidän on syytä kysyä itseltämme – miten on mahdollista, että meillä Suomessa on 20 kertaa enemmän lakkoja kuin naapurissamme Ruotsissa? Mikä rakenteissamme johtaa tähän epäluottamukseen? Me ylläpidämme keinotekoista, vanhanaikaista jakoa työnantajiin ja työntekijöihin tilanteessa, jossa nämä roolit ovat muuttumassa.

Arvoisa puhemies,

Missä ovat hallituksen paketin aloitteet? Sen sijaan, että voimia pannaan kilpailukykylakipaketin läpivientiin – kyseessä on mekaaninen ratkaisu, joka vain myötävaikuttaa nykyisten rakenteiden sementoimiseen – meidän tulisi keskittää huomiomme paikalliseen sopimiseen. Tarvitaankin paikallisia sopimuksia ja enemmän vaikutusvaltaa työntekijöille yhtiöiden hallituksissa. On ilo huomata että hallituskin on tämän vihdoinkin ymmärtänyt – eilen saimme kuulla että hallitus perustaa kolmikantatyöryhmän paikallisten sopimusten esteiden raivaamiseksi. Se on hyvä asia. Maailma on muuttunut, ja sitä on muutettava lisää. Tulee ajatella avarammin, nostaa rimaa.

Meidän olisi ehkä myönnettävä nykypäivän todellisuuden olevan sellainen, että työntekijän palkkaaminen koetaan joustamattomaksi sopimukseksi. Mitä voimme tehdä jotta tämä sitoumus olisi houkuttelevampi? Meidän ei pidä unohtaa, että Suomi sijoittuu edelleenkin monissa kansainvälisissä vertailuissa kohtuullisesti kilpailukyvyn osalta. Mutta juuri tällä hetkellä tuntuu siltä, että luottamuspula vaivaa koko yhteiskuntaa.

Arvoisa puhemies,

työttömyys kasvaa samanaikaisesti kun avointen työpaikkojen määrä nousee. Mistä tämä johtuu? Miksi työtön ei löydä avointa työpaikkaa?  Lokakuussa avoimia työpaikkoja oli 65 000. Se on 3000 enemmän kuin vuosi sitten.

Juuri tämän ongelman ratkaisemiseksi käynnistettiin viime vaalikaudella joukko alueellisia kokeiluja, joissa yksityiset yritykset täydensivät julkista työnvälitystä. Nämä pilottihankkeet ovat osoittautuneet Uudellamaalla ja Pirkanmaalla hyvin menestyksellisiksi. On syytä turvata tämän toiminnan jatkuminen ja ottaa tästä mallia myös muilla alueilla.

Yksityiset työnvälitykset ovat osoittautuneet erittäin tehokkaiksi työnhakijoiden kouluttamisessa kokonaan uusille aloille. Tämä on tarpeen, jotta töiden tarjonta ja kysyntä kohtaisivat paremmin.

Arvoisa puhemies,

tarvitsemme työn kulttuuria. Koko Suomi tarvitsee sellaista asennetta, joka vallitsee Pohjanmaalla ja Ahvenanmaalla, jossa työttömyys on selkeästi maan keskitasoa alhaisempi ja jossa yrittäjähenki on vahva. Työn vastaanottamisen tulee aina olla itsestään selvä valinta.

Mutta miten pääsemme tähän?

Meidän on aloitettava ajoissa. Olemme nyt vaarassa menettää kokonaisen sukupolven nuoria, jotka eivät pääse työelämään. Kyse on sukupolvesta, jota pallotellaan edestakaisin eri tukimuotojen välillä, nuorista, jotka syrjäytyvät luvuiksi jatkuvasti kasvavaan pinoon. Tähän meidän on kohdistettava ponnistuksemme, jotta suuntaus saadaan kääntymään.

Me Ruotsalaisessa eduskuntaryhmässämme ehdotammekin varjobudjetissamme, ett meillä luotaisin saksalaisen minijob-mallin mukainen palkkausmuoto. Jos palkataan alle 30-vuotias nuori työhön, joka rajoittuu esimerkiksi 40 tuntiin kuukaudessa tai 500 euroon, työnantaja vapautetaan palkan sivukuluista – samalla kun tämä tulo ei vaikuttaisi opintotukeen tai muihin etuuksiin. Tällä tavalla nuoret pääsevät työmarkkinoille.

Arvoisa puhemies,

Ehdotan, että eduskunta hyväksyy seuraavan epäluottamuslauseen:

Eduskunta arvioi, että hallitus on epäonnistunut pyrkimyksessään päästä yhteiskuntasopimukseen. Toimenpiteet kilpailukyvyn vahvistamiseksi ja työllisyyden parantamiseksi ovat olleet haparoivia ja syöneet vakavasti hallituksen luottamuspääomaa. Tätä taustaa vasten eduskunta toteaa, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta.