Speech at the IPU hearing on migration at the UN

There has been some talk about national sovereignty here, a lot of talk about us needing to help on site, as a means of avoiding migration altogether.

These words would be much more credible if they were accompanied by real actions and commitments to development aid and climate action, for example.

And here my own country can be criticised, too. We are not on track to reach the 0,7% development aid goal, quite the opposite.

If we want to amend the root causes the answer is quite easy. We need to assure that there is opportunity in the countries of departure. That there are ways to make a living, ways to be heard, to have a voice.

And that opportunity is given through democracy. Less autocracy, more meritocracy.

We don’t need authoritarianism but true democratic structures.

And that also implies that boosting authoritarian regimes never can be a way to create sustainable societies.

Fostering democracy is the only way to sustainably create resilient societies, societies with opportunities.

And sometimes it doesn’t work even then. The big elephant in the room is climate change.

It doesn’t matter how well working the society is if living there becomes impossible. If rising sea levels cover the land or extreme weather makes growing crops impossible. But even then, having a democracy that makes everybody part of society makes coping easier, it makes adapting easier.

It is quite clear that migration isn’t  something that started in 2015 even though some European countries might feel that. And it will increase, which makes our main mission to focus on how to receive, how to integrate.

There are easy things every country can make: Take down the barriers that makes it more difficult to integrate – make it easy to open a bank account, to take an insurance policy, to get a social security number. These are the easy steps.

The difficult one is attitude, the general feeling in society. And here I want to thank the representative of the UK who raised the very important question of hate speech.

In Europe we can see increasingly nationalistic tendencies. A search for easy answers to difficult questions. That is a breeding ground for xenophobia, and that again impedes integration.

Research shows that the general attitude is the most important factor in integration. If people feel included, welcomed, then integration is easy. And then migration, immigration – something that Europe actually needs due to its demographic structure – turns into something positive.

The values of democracy can’t be relative

Is democracy a relative concept, as many here today have suggested?

We can argue that democracy can take many forms, that the practicalities can be diverse. But its basic values can’t be.

Democracy has to be based on the equal opportunity for everybody to participate in the process, regardless of gender, ethnicity, sexual orientation, religion – with the same rights, and the same obligations.

Stability and democracy go hand in hand.
There is a reason to be concerned because of the recent setbacks we have seen in this regard.

There is reason to be concerned about the situation in Turkey, where press freedom is being circumvented as we speak, and with that, democracy itself.

There is reason to be concerned about the situation in Venezuela, another example of how a failure of democracy, rising authoritarianism, fast can lead to the destruction of the very foundations of a functioning society.

There is reason to be appalled by what the government of Myanmar is doing to its Rohingya-minority.
This list can, unfortunately, go on.

The representative of Syria said that “war and destruction can’t lead to democracy”. That is true.

But if voices are not allowed to be heard unrest follows; suppression can lead to war and destruction too.

Democracy is the key to stability, and its values are absolute, not relative.

(Speech at the 137th IPU congress, Committee on Human Rights and Democracy)

Yrittäjyydestä, kolumni Kirkkonummen Yrittäjien palstalle Kirkkonummen Sanomissa 12.2.2015

Julkisessa keskustelussa yrittäjällä on paljon ystäviä. Ja sietää ollakin. Suomen kasvu lähtee pienyrityksistä. Yrittäjyys ei kuitenkaan ole aina ollut yhtä arvostettua. Ei ole pitkä aika siitä, kun yrittäjäksi tuntuivat haluavan vain hullut tai ne, jotka eivät onnistuneet saamaan virkamiestyötä.

Itse olen toiminut yksityisyrittäjänä viimeiset kaksikymmentä vuotta. Arkkitehtitoimistomme työllistää noin 15 henkeä, mikä on Suomen mittakaavassa paljon. Meillä ei ole enää pienen, aloittelevan toimiston ongelmia, mutta myös liikkeelle lähdön haasteet ovat lähipiiristä tuttuja.

Usein törmään yhden tai kahden hengen yrityksiin, joihin ei uskalleta palkata lisää käsiä. Palkkaamiseen liittyvät riskit johtavat siihen, että töitä paiskitaan vuorokaudet ympäri. Pelko ei ole täysin aiheeton. Esimerkiksi tästä käy lähipiirissäni toimiva yhden hengen konsulttiyritys, jonka perustaja päätyi taistelemaan kahden vuoden ajan oikeudessa irtisanomisperusteisiin liittyvistä asioista työntekijän palkattuaan. Vikaa oli toki myös yrittäjässä. Prosessi kuitenkin musersi tämän yrittäjän mielen ja nyt hän pitää parempana vaihtoehtona jatkaa toimintaa yksin

Näistä tapauksista  meidän pitää päästä irti. Lääkkeiksi kelpaavat esimerkiksi paikallinen sopiminen ja koeajan pidentäminen kuuteen kuukauteen.

Palkkaamisen pitää aina olla mahdollisuus, ei riski. Se on kaikkien etu.

Juttelin hiljattain naisvaltaisella toimialalla toimivan kirkkonummelaisen yrittäjän kanssa. Hänen mielestään perheellisten työntekijöiden kustannukset rasittavat toimintaa kohtuuttomasti. Tasa-arvokysymykset ovat siis vahvasti sidoksissa yrittäjyyteen. Tästä syystä on tärkeää jakaa vanhemmuudesta syntyvät kustannukset niin, etteivät ne lankea ainoastaan äidin työnantajan maksettaviksi.

Vaikka valtio voi ja sen pitää kannustaa yrittämiseen esimerkiksi huoehtimalla siitä, että verotus on ennakoitavissa ja johdomukaista, yrittäjyys lähtee kuitenkin aina ihmisistä. Kirkkonummen yrittäjien kaltaiset yhdistykset tarjoavat elintärkeän mahdollisuuden verkostoitumiselle. Pienyrittäjä, joka hallitsee kirjanpidon koukerot, ei välttämättä osaa markkinoida itseään. Ja toisin päin. Tässä mentoroinnin merkitys kasvaa tärkeäksi. Yhdessä tekemällä menestyksen todennäköisyys moninkertaistuu.

Uskon, että yrittäjyys on nousussa. Järjestämässäni yritysseminaarissa esiintynyt nuori start-up yrittäjä edusti uutta sukupolvea, joka pitää epäonnistumisia luonnollisina askeleina menestymiseen. Tällaista asennetta tarvitsemme lisää. Kaikki nuoriin kohdistuva yrittäjäkasvatus on tärkeä investointi tulevaisuuteen.

Näin vaalien alla poliitikoista kuoriutuu yrittäjien ystäviä. Yksi asia on kuitenkin todennäköinen: yrittäjää ymmärtää parhaiten toinen yrittäjä.

 

 

 

 

 

 

 

 

Arbete kräver ägandeskap, opinion piece HBL 11.2.2015

Anette Karlsson kritiserar i HBL den i SFP:s valprogram uttalade önskan om att avskaffa arvsskatten och i stället införa en högre skatt på möjlig överlåtelsevinst. Hon säger att det är en utveckling som ökar inkomstskillnaderna och tilltalar de rika.

Arvsskatten i sig är inte ett stort problem. För familjeföretagare som är i bevåg att göra ett generationsskifte – och vi har tiotusentals sådana företag – kan skatten dock vara direkt avgörande. Den kan avgöra om nästa generation har råd att ta över ett företag den med stor sannolikhet redan är engagerad i – eller inte. Och i synnerhet i dessa tider när många företag har en svag balansräkning kan skattepåföljderna vara direkt katastrofala. I bästa fall hämmas deras förmåga att investera, i värsta fall kan företaget vara tvunget att sätta lapp på luckan eller säljas. För att säkra dessa familjeföretags konkurrenskraft och existens måste vi  underlätta generationsskiften. För vi behöver dessa arbetsplatser. Det betyder att arvsskatten i sin helhet måste ses över.

Den stora fråga är hur vi ser på ägandeskap. Som något av ondo, eller något som behövs för att vi skall ha en fungerande samhällsstruktur, folk som investerar och i förlängningen ett dynamiskt och levande företagsklimat.

För det leder till arbetsplatser. Och arbete, som vi alla vet, leder till inkomster.

Påståendet att ett avskaffande av arvsskatten skulle leda till ökade inkomstskillnader är en sanning med modifikation. Ett arv är en befintlig egendom som flyttas över på en arvtagare. Arvet, och egendomen, ökar inte i samband med överflyttningen.  Och skatten på den vinst som en realisation av arvet medför vore i själva verket större än arvsskatten.

Anette vill försäkra sig om att låg- och medelinkomsttagare inte ensamma skall betala för våra gemensamma välfärdstjänster. Det gör de inte idag. Vi har en stark progression i beskattningen.  27 % av befolkningen står för 97% av de intäkter som statsbeskattningen inbringar. Omvänt betalar 73 % av befolkningen 3 % (Skatteåret 2013). Det att allt fler uppgifter flyttas över på kommunerna som ju tillämpar en plattskatt är ett större problem. Om SDP vill minska på låginkomsttagarnas skattebörda är det kommunernas situation de skall underlätta.

 

Skatteflykten är ett problem. Men den avhjälps inte av att man stramar åt vår inkomstbeskattning. Det får lätt motsatt effekt.

Skapa äkta engagemang – opinion piece on the SOTE-reform, HBL 3.2.2015

Anette Karlsson skriver i HBL 24.1 om de socioekonomiska hälsoskillnaderna i vårt land. Hon tar upp vårdreformen som ett led i strävandet att minska på dessa. Samma reform skall också garantera att likvärdiga tjänster är tillgängliga i hela landet. Här är också pudelns kärna. Vårdreformen strävar till att göra tjänsterna likvärdiga, inte bättre.

En av grundtankarna med vårdreformen är att koppla samman bashälsovården med specialsjukvården. Problemet med vårt nuvarande system är att vårdkedjan ofta bryts. Höger hand vet inte vad den vänstra gör, och försummat preventivt arbete kompenseras med dyr specialsjukvård. Men i stället för att binda samman dessa två med informationstekniska lösningar tar man till storsläggan och hamrar samman bas- och specialsjukvård till stora stela enheter.

De medel som vårdreformen tar till riskerar att leda till ett slutresultat där vi alla har jämndålig, i stället för jämnbra service. Och det verkar uppenbart, att de kommuner som skött sin service väl och producerat goda, kostnadseffektiva tjänster får lida mest. Den administrativa himmel som byggs över SOTE-området distanserar beslutsfattandet från skattebetalarna och med det försvagas också viljan och möjligheten att inverka på kvalitet och effektivitet.

Jag håller med Anette om att ojämlikheten i hälsovårdstjänster är ett problem.

Ingen blir dock gladare över en framtid där skillnaderna i hälsotjänsternas tillgänglighet och kvalitet minskar, om tjänsterna samtidigt blir sämre.

I stället för att skapa mera administration borde vi försäkra oss om att det finns ett äkta engagemang på beslutsfattarnivå genom att se till att produktion, ansvar och kostnader uppkommer nära skattebetalare och beslutsfattare. Och den koordinering som behövs görs med hjälp av informationstekniska lösningar, inte byråkratiska.

Liikuntatunnit kasvattavat sosiaalisia taitoja, mielipidekirjoitus HS 10.1.2015

Koululaisten liikunnasta saamien arvosanojen tulisi mielestäni heijastaa muitakin kuin fyysiseen suoriutumiseen liittyviä taitoja. Haluankin kyseenalaistaa Mai Allon (HS 4.1.) huolen siitä, etteivät liikunnallisesti lahjakkaat oppilaat tule jatkossa riittävästi palkituiksi, mikäli osallistumisintoa ja motivaatiota aletaan korostaa arvosteluperusteina. Urheilullisesti lahjakkaat oppilaat harrastavat lähes poikkeuksetta yhtä tai useampaa liikuntalajia myös kouluajan ulkopuolella. Heillä on mahdollisuus tulla arvioiduiksi ja palkituiksi näissä foorumeissa. Kouluaineessa pärjäämiseen pitäisi lähtökohtaisesti riittää kouluopetuksen antamat eväät. Jokaisen oppiaineen arvostelussa onkin tästä syystä tärkeä painottaa useita erilaisia taitoja. Liikunnassa, kuten useimmissa muissakin kouluaineissa, pitkäjänteisyys (motivoituneisuus ja into) sekä tiimityö (sosiaaliset taidot) ovat kriittisiä menestystekijöitä. Liikuntatunnit tarjoavat erilaisten joukkuelajien muodossa poikkeuksellisen hyvän maaperän tiimityön opetteluun. Menestys on harvoin mahdollista ilman saumatonta yhteistyötä oppilaiden välillä. Opettajan ammattitaitoa on tunnistaa erilaisten oppilaiden vahvuudet ja tehdä joukkuelajin roolitukset siten, että liikuntakokemuksesta tulee kaikille myönteinen. Lasten ja nuorten kannalta on tervettä ottaa vastaan niin voitot kuin häviötkin kollektiivisesti. Paljon epärakentavampaa on synnyttää tilanteita, missä luokan heikoimmat raahautuvat maalirajan yli minuutteja voittajan jälkeen. Työelämä arvostaa yritteliäisyyttä ja ryhmätyötaitoja jo tällä hetkellä yli monien muiden ominaisuuksien. Tämä tulee ottaa huomioon myös liikuntaopetuksen kehittämisessä.