Arbete kräver ägandeskap, mielipidekirjoitus HBL 11.2.2015

Anette Karlsson kritiserar i HBL den i SFP:s valprogram uttalade önskan om att avskaffa arvsskatten och i stället införa en högre skatt på möjlig överlåtelsevinst. Hon säger att det är en utveckling som ökar inkomstskillnaderna och tilltalar de rika.

Arvsskatten i sig är inte ett stort problem. För familjeföretagare som är i bevåg att göra ett generationsskifte – och vi har tiotusentals sådana företag – kan skatten dock vara direkt avgörande. Den kan avgöra om nästa generation har råd att ta över ett företag den med stor sannolikhet redan är engagerad i – eller inte. Och i synnerhet i dessa tider när många företag har en svag balansräkning kan skattepåföljderna vara direkt katastrofala. I bästa fall hämmas deras förmåga att investera, i värsta fall kan företaget vara tvunget att sätta lapp på luckan eller säljas. För att säkra dessa familjeföretags konkurrenskraft och existens måste vi  underlätta generationsskiften. För vi behöver dessa arbetsplatser. Det betyder att arvsskatten i sin helhet måste ses över.

Den stora fråga är hur vi ser på ägandeskap. Som något av ondo, eller något som behövs för att vi skall ha en fungerande samhällsstruktur, folk som investerar och i förlängningen ett dynamiskt och levande företagsklimat.

För det leder till arbetsplatser. Och arbete, som vi alla vet, leder till inkomster.

Påståendet att ett avskaffande av arvsskatten skulle leda till ökade inkomstskillnader är en sanning med modifikation. Ett arv är en befintlig egendom som flyttas över på en arvtagare. Arvet, och egendomen, ökar inte i samband med överflyttningen.  Och skatten på den vinst som en realisation av arvet medför vore i själva verket större än arvsskatten.

Anette vill försäkra sig om att låg- och medelinkomsttagare inte ensamma skall betala för våra gemensamma välfärdstjänster. Det gör de inte idag. Vi har en stark progression i beskattningen.  27 % av befolkningen står för 97% av de intäkter som statsbeskattningen inbringar. Omvänt betalar 73 % av befolkningen 3 % (Skatteåret 2013). Det att allt fler uppgifter flyttas över på kommunerna som ju tillämpar en plattskatt är ett större problem. Om SDP vill minska på låginkomsttagarnas skattebörda är det kommunernas situation de skall underlätta.

 

Skatteflykten är ett problem. Men den avhjälps inte av att man stramar åt vår inkomstbeskattning. Det får lätt motsatt effekt.

Liikuntatunnit kasvattavat sosiaalisia taitoja, mielipidekirjoitus HS 10.1.2015

Koululaisten liikunnasta saamien arvosanojen tulisi mielestäni heijastaa muitakin kuin fyysiseen suoriutumiseen liittyviä taitoja. Haluankin kyseenalaistaa Mai Allon (HS 4.1.) huolen siitä, etteivät liikunnallisesti lahjakkaat oppilaat tule jatkossa riittävästi palkituiksi, mikäli osallistumisintoa ja motivaatiota aletaan korostaa arvosteluperusteina.

Urheilullisesti lahjakkaat oppilaat harrastavat lähes poikkeuksetta yhtä tai useampaa liikuntalajia myös kouluajan ulkopuolella. Heillä on mahdollisuus tulla arvioiduiksi ja palkituiksi näissä foorumeissa. Kouluaineessa pärjäämiseen pitäisi lähtökohtaisesti riittää kouluopetuksen antamat eväät. Jokaisen oppiaineen arvostelussa onkin tästä syystä tärkeä painottaa useita erilaisia taitoja. Liikunnassa, kuten useimmissa muissakin kouluaineissa, pitkäjänteisyys (motivoituneisuus ja into) sekä tiimityö (sosiaaliset taidot) ovat kriittisiä menestystekijöitä.

Liikuntatunnit tarjoavat erilaisten joukkuelajien muodossa poikkeuksellisen hyvän maaperän tiimityön opetteluun. Menestys on harvoin mahdollista ilman saumatonta yhteistyötä oppilaiden välillä. Opettajan ammattitaitoa on tunnistaa erilaisten oppilaiden vahvuudet ja tehdä joukkuelajin roolitukset siten, että liikuntakokemuksesta tulee kaikille myönteinen. Lasten ja nuorten kannalta on tervettä ottaa vastaan niin voitot kuin häviötkin kollektiivisesti. Paljon epärakentavampaa on synnyttää tilanteita, missä luokan heikoimmat raahautuvat maalirajan yli minuutteja voittajan jälkeen.

Työelämä arvostaa yritteliäisyyttä ja ryhmätyötaitoja jo tällä hetkellä yli monien muiden ominaisuuksien. Tämä tulee ottaa huomioon myös liikuntaopetuksen kehittämisessä.

Mera om motivation, insändare i HBL 19.11.2014

Svante Sandström kritiserar (HBL 10.11) min insändare om arbetstrivsel (HBL 31.10). I min insändare – som jag inte själv satte rubriken till – använder jag ordet ”ingenjör” i en karrikerad, stereotyp betydelse, och det är aldrig rätt. Det ber jag om ursäkt för, Svante. Jag inser till fullo ingenjörernas betydelse, och är själv en representant för ingenjörskonsten.

I min insändare ville jag lyfta fram det, att vi i Finland ofta i alltför hög grad fokuserar på siffror och detaljer när vi borde se på större helheter, och människorna i maskineriet. Det här är egentligen en fråga om balans mellan siffror och HR-funktioner. I organisationer leder en obalans  till att de lätt blir mycket hierarkiska och toppstyrda. Här har vi mycket att lära från Sverige.

I så gott som alla samhällssituationer organiserar vi oss och skapar formella stukturer för att uppnå effektivitet och undvika kaos. Det innebär nästan alltid att det finns någon som har en ledarroll med befogenheter och ansvar. Trots att det är så allmänt, är det få av oss som har fått utbildning i detta.

Poängen med min ambition att lyfta fram den mänskliga motivationen som en avgörande beståndsdel i vårt samhälles utveckling, var att vi kan göra livet bättre för både arbetstagare och -givare genom att fokusera på detta. Inte heller den här frågan är svartvit eller binär. Vi utvecklas även i på det här området, men jag anser att vi kunde göra mycket bättre ifrån oss om vi prioriterade det mer.

Om vi ser på vårt skolsystem kan vi känna igen samma tendenser där, och då syftar jag på en obalans mellan hur vi värdesätter kunskap, siffror och mera immateriella färdigheter.  Vi är mycket bra på att lära ut information, men fäster kanske inte tillräckligt stor uppmärksamhet med att lära ut sociala kompetenser och växelverkan. Om man igen drar en parallell till vårt västra grannland, vars skola inte glänser i Pisa-undersökningarna, kan man se en klar skillnad. Man kan säga att samma sak  återspeglas i Nokias nedgång. Nokia gjorde fantastiska innovationer, men var inte tillräckligt bra på att förstå användarens, konsumentens behov.

Sen tror jag inte att något framgångsrikt företag ser personalen som en ekonomisk börda som Svante Sandström insinuerar. Ingen god företagsledare lever i den villfarelsen att hen ensam sköter biffen.

 

Raideliikenne pitää kehyskunnat tuottavina

Etelä-Suomen asuinkeskukset ja yritystoiminta rakentuvat toimivien liikenneyhteyksien kuten – pääkaupunkiseudun tapauksessa – junaratojen varrelle.  Huolellisesti suunniteltu liikenneverkosto luo pohjan ekologiselle ja ympäristöä mahdollisimman vähän kuormittavalle yhdyskuntarakenteelle, joten sen kehittämiseen tulee suhtautua asian vaatimalla vakavuudella. Kehitystyöhön pitää osallistaa sekä radan varrella asuvat ihmiset että sen varrella toimivat yritykset. Samaan aikaan kun huomioimme uuden rakentamisen myötä syntyvät tarpeet, meidän on muistettava, että Etelä-Suomi on vanhaa maatalousaluetta: vanhoja kyliä ja rakennuskeskittymiä ei tule unohtaa uutta kehitettäessä.

Uudet isot taajamat rakennetaan liikenneväylien varteen, mutta kaavoituksen tulisi huomioida myös pienempien kyläyhteisöjen elin-kelpoisuuden turvaaminen ja vahvistaminen.

Koko Uusimaa Helsingistä länteen on rivi junaradan varrelle nousseita taajamia. Tämän radan eli Rantaradan kehitystä on laiminlyöty jo pidempään. Tuiki tarpeelliseen toiseen raiteeseen ei ole investoitu ja asemia on lakkautettu. Viime vuonna Karjaalle ja Inkoolle elintärkeän Y-junan liikennöinti uhattiin lopettaa kokonaan. Lisää pilviä Rantaradan päälle kerryttävät aikeet rakentaa Helsingin ja Turun välille kokonaan uusi ELSA-rata. Toteutuessaan tämä uusi rata uhkaa Rantaradan kehittämistä ja voi johtaa jopa koko Rantaradan lakkauttamiseen.

Yhteiskuntaa tulee kehittää, mutta kehityksen ei tarvitse merkitä vanhojen rakenteiden alasajoa. Toimenpiteiden pitää noudattaa kestävän kehityksen periaatteita. Rantaradan tapauksessa tämä tarkoittaa, hallituksen liikennepoliittisen selonteon mukaisesti, että vaalitaan olemassa olevaa yhdyskuntatekniikkaa ja kehitetään sitä. ELSA-rata ei täytä näitä tavoitteita, mikäli se johtaa rantaradan alasajoon. Kannatettavaa sen sijaan on, että Pohjois-Espoo, Vihti ja Lohja liitetään pääkaupunkiseudun paikallisjunaverkkoon.

Ellei Rantarataan panosteta, Länsi-Uudellamaalla ei ole kunnollisia edellytyksiä kasvaa ja kehittyä. Rantarata on välttämätön Espoon länsipuolella sijaitsevien yritysten ja asukkaiden hyvinvoinnille. Hallituksen tulee selkeästi tunnustaa tämä.

Seuraavaan hallitusohjelmaan on tehtävä kirjaus Rantaradan kehittämisen tarpeellisuudesta.

Kohtuullinen perintövero on kaikkien etu / mielipidekirjoitus HS 19.9

Mika Pahlsten puolustaa sukupolvenvaihdoksiin kohdistuvaa perintäverotusta (HS 14.9.). Hänen mielipiteensä rakentuu kahdelle väitteelle: 1) perintövero on oikeudenmukainen, sillä perijällä ei ole ollut osuutta yritysvarallisuuden kerryttämisessä ja 2) valtio tarvitsee kipeästi verotuloja. 

Rahaa toki tarvitaan, mutta mihin hintaan? Etenkin huonoina taloudellisina aikoina yrityksen kyky selvitä aallonpohjan yli on suoraan verrannollinen sen taseen vahvuuteen. Mikäli sukupolvenvaihdos tapahtuu aikana, jolloin yritysten toimintaedellytykset ovat jo lähtökohtaisesti huonot, on koko yrityksen olemassaolo sukupolvenvaihdoksen takia uhattuna.

Perheyrityksen perijällä, joka yleensä on ollut yrityksessä ihan tavallinen palkollinen sukupolvenvaihdokseen saakka, on harvoin taskussaan perintöveron suuruisia summia. Ainoa tapa rahoittaa perintövero on nostaa yrityksestä osinkoa, vaikka jokainen viivan alle jäänyt euro pitäisi käyttää kilpailukyvyn parantamiseen. On myös mahdollista, että koko yrityksen varallisuus on sidottuna investointeihin, jolloin osinkoja ei voi maksaa ja lainan saanti voi olla mahdotonta. Yrityksen edellytykset investoida, kehittää toimintaansa ja työllistää heikentyvätkin usein kohtalokkaasti sukupolvenvaihdoksen hetkellä.

Perintöverokeskustelua tuntuu värittävän käsitys, jonka mukaan sukupolvenvaihdoksissa siirtyy kultamunia munivia rahantekokoneita peukaloja pyörittäville perillisille. Todellisuus on kuitenkin toinen. Tyypillinen perheyritys ei ole osinkoja sylkevä sijoitusliike, vaan pikemminkin 10-20 henkilöä työllistävä konepaja- tai rakennus-alan yritys, jonka tase ei puolen vuosikymmenen matalasuhdanteen jälkeen mitenkään mahdollista ylisuurten osinkojen maksamista omistajilleen. Usein perilliset ovat olleet pitkään mukana toiminnassa ja he ovat sitoutuneita jatkamaan yrityksen kehittämistä. Työllisyyden näkökulmasta uskallan väittää, että he ovat yhteiskunnalle parempi omistaja kuin kasvoton pääomasijoittaja, joka ostaa yrityksen silloin kun yrityksen talous ei kestä sukupolvenvaihdoksen myötä syntyvää verotaakkaa. Aina ei tosin myynti ole edes vaihtoehto; voi syntyä tilanteita, joissa sukupolvenvaihdos on ainoa tapa saada yritys jatkumaan ja sen luomat työpaikat säilymään. Voidaan syystä ajatella, että sujuvat sukupolvenvaihdokset vaikuttavat suoraan työpaikkojen määrään yhteiskunnassa

EU:ssa 2/3 maista ei verota sukupolvenvaihdoksia lainkaan. Ainoastaan alle puolen tusinaa maata verottaa perintöä Suomea kireämmin. Tämä asettaa meidät epäedulliseen kilpailuasemaan ja toimii kannustimena siirtää omistusta pois Suomesta. Raha liikkuu kevyesti ja pääkonttorit vaihtavat paikkaa ketterästi. Kilpailukykymme nimissä meidän tulisi seurata Ruotsin esimerkkiä ja verottaa yritysomistusta vasta mahdollisessa myyntitilanteessa. 


Ylisuuret tuloerot eivät ole hyväksi yhteiskunnalle. Yritysten sukupolvenvaihdokset eivät kuitenkaan ole se paikka, missä tuloeroja tulisi tasata.Yritys ei ole staattinen likvidi kappale omaisuutta, vaan sen arvo riippuu siitä, miten se pärjää markkinoilla. Yhteiskunnan edun mukaista on varmistua siitä, että yrityksillämme on edellytykset menestyä, työllistää ja kasvaa. Nykyinen perintöverojärjestelmämme ei tue tätä tavoitetta. 

Politiikkaa Jeesuksen jalanjäljissä?

 

Luin hämmentyneenä HS:ssa 22.7. julkaistua artikkelia perussuomalaisten nuorten puheenjohtajasta Simon Elosta. Elo mainitsee esikuvakseen Jeesuksen ja tämän elämänviisauden, jonka mukaan meidän tulisi kohdella muita ihmisiä niin kuin haluaisimme itseämme kohdeltavan. Tämän jälkeen alkaa Elon poliittisen ohjelman esittely, jossa avainkohtia ovat maahanmuuttajien pisteytys laatukriteerein, homoliittojen tasa-arvoisuuden vastustaminen sekä suomalaisten kielellisten oikeuksien kaventaminen.

Raamattua ja Jeesusta ankarastikin tulkiten on vaikea ymmärtää, miten perussuomalaisen Elon arvomaailma vastaa lähimmäisenrakkauden ja tasa-arvoisuuden vaatimukseen.

Ihmisen perusinhimilliseen olemukseen kuuluu jonkinasteinen pelko ja vastustus itselle vieraita asioita kohtaan. Globalisoituvassa maailmassa on kuitenkin mielestäni tärkeää edistää ajatusmalleja, jotka tähtäävät erilaisuuden ymmärtämiseen ja vaalimiseen. Tuomitsemisen paikka on silloin, kun jokin ideologia tai yksilö loukkaa lakia tai ihmisoikeuksia. Onkin paikallaan kysyä, onko Suomen kaksikielisyydestä, homojen liitoista tai maahanmuuttajista muodostumassa jokin todellinen ongelma tai uhka meille suomalaisille? Perussuomalaisten agendaa tarkasteltaessa voisi arvella näin olevan.

Itse näen monikulttuurisuuden ja suvaitsevuuden edellytyksenä hyvinvoivan Suomen rakentamiselle. Meidän tulisi siirtää huomio asioihin, joilla on aidosti merkitystä maamme kilpailukyvylle. Tällaisia ovat esimerkiksi koulussa ja työssä viihtyminen sekä yritteliäisyyteen ja yrittäjyyteen kannustaminen. Näiden seikkojen toteutuminen edellyttää avointa ja uteliasta suhtautumista ympäröiviin ihmisiin. 

Suhtaudun kriittisesti Simon Elon ajatuksiin, sillä maailmasta on muodostumassa yhä monimutkaisempi ja vuorovaikutteisempi paikka, jossa ihmisten pitää kyetä kommunikoimaan rakentavasti etnisten ja kulttuuristen rajojen yli. Toivoisin lasteni kasvavan Suomessa, jossa ihmiset tervehtisivät toisiaan iloisesti hymyillen ja mahdollisimman monella kielellä. Pelon ja kateuden maahan on vaikea kylvää toivon, onnen ja menestyksen siemeniä. Uskoisin Jeesuksen olleen samaa mieltä.

Liikennevirasto ja VR kivenä kiskoissa

 

Enligt regeringsprogrammet skall kollektivtrafiken utvecklas med minskad privatbilism som mål. Trots dessa målsättningar planerar VR och Trafikverket ändringar på kustbanan som, ifall de genomförs, kommer att öka privatbilismen. Samtidigt kommer Västnylands tillväxtutsikter att försämras.

Under hösten tvingades Kyrkslätts kommunstyrelse i flera omgångar rösta om Bobäck tåghållplats öde. Trafikverket och HST försökte kraftigt påverka kommunen att förhålla sig positivt till stängningen av hållplatsen. Ärendet kulminerade i Trafikverkets hot att dra tillbaka den redan överenskomna finansieringen på 6 miljoner euro för grundförbättringen och ombyggnaden av Tolls hållplats ifall Kyrkslätt inte går med på att Bobäck hållplats dras in. Den officiella motiveringen var att man inte såg att det fanns förutsättningar för att utveckla kustbanans närtrafik ifall Bobäck hållplats blir kvar, eftersom påstigningarna i Bobäck försinkar tågens framfart med två minuter. Ifall allt går som Trafikverket och HST planerat kommer lokaltågen att passera Mankby och Bobäck hållplatser redan år 2016 utan att stanna. I så fall har man lyckats skapa det antagligen längsta tågavsnittet utan hållplatser inom metropolområdet.

Men ”utvecklingen” går vidare. Den 12.1 kunde man i Helsingin Sanomat läsa att VR planerar att sluta trafikera lokaltåg till Ingå och Karis. Detta vore ett allvarligt bakslag för  Västnylands utveckling och försvårar märkbart många ingå- och karisbors vardag. Man motiverar förslaget med att kustbanan på detta avsnitt bara har ett spår. I stället för att utveckla infrastrukturen använder man infrastrukturens dåliga skick som en motivering till att försämra servicenivån. Man kan dra slutsatsen SJ och Trafikverket inte finns till för att betjäna sina kunder, utan för att ge terminalvård åt ett oföränderligt bannät.
Att man monterar ner kollektivtrafiken samtidigt som servicen centraliseras inom många sektorer är en ekvation som ur en kommuninvånares synvinkel saknar logik. Vill man utarma kranskommunerna och tvinga deras invånare att flytta till Helsingforsregionen som inte idag kan erbjuda vare sig förmånliga tomter eller bostäder? Ifall detta är målet är det skäl att föra en aktiv offentlig debatt om saken. Jag kan tänka mig att en nyinflyttad karisbo förvånas över att man aktivt demonterar kustbanans servicenivå. Och nu talar vi om det tättbebyggda södra Finland. Hur förhåller sig SJ och Trafikverket till utvecklingen av mindre städers kollektivtrafik?
Goda trafikförbindelser och en fungerande kollektivtrafik är väsentliga för den allmänna välfärden och för att det skall finnas potential för ekonomisk tillväxt. Ifall vi vill hålla våra tillväxtcentras kranskommuner livskraftiga måste vi våga avvika från den väg som Trafikverket och SJ stakat ut. Kustbanan bör utvecklas brådskande, inte avvecklas.

Säilyykö Höstsol sittenkin?

Kunnanhallitus päätti maanantain kokouksessaan täpärästi äänin 7-6, että se käyttää otto-oikeuttaan päiväkoti Höstsolin lakkauttamispäätöksessä. Tämä tarkoittaa sitä, että aikaisempi lakkautuspäätös kumotaan, ja että asia siirtyy kunnanhallituksen ja toivottavasti sieltä eteenpäin valtuuston päätettäväksi.

Edelleen on hyvin mahdollista, että kunnanhallitus päättää lakkauttaa Höstsolin. Se olisi suuri vahinko  sekä päiväkodin asiakkaille että sen henkilökunnalle. Toimiva, edullinen yksikkö joutuisi väistymään suuren päiväkodin tieltä. Jos näin käy, niin jotain hyvää keskustelu on kuitenkin tuonutnmukanaan; Kirkkonummella on ryhdytty kyseenalaistamaan massiivisten, yli 105 lapsen päiväkotiyksiköiden mielekkyys. Katse on siirtynyt piirun verran lähemmäs päiväkohoidon todellisesta kohderyhmää eli lapsia. Kirkkonummen pitäisikin lapsiperheiden (valta)kuntana osoittaa nykyistä parempaa ymmärrystä siitä, että erilaisilla lapsilla ja erikaisilla lapsiperheillä on erilaisia tarpeita.

Olen iloinen myös siitä, että päiväkodin jatkosta päätettäessä on käyty perinpohjaista keskustelua siitä, MITEN tällaisia lakkautuspäätöksiä tehdään, ja MITEN niistä vanhemmille tiedotetaan. Näiden prosessien hoidossa kunnassamme on vielä paljon opettelemien varaa.

hs

Pidän erittäin perusteltuna, että Höstsol saisi jatkaa.Toivon tämän osalta viisasta yhteistä päätöksentekoa lasten ja lapsiperheiden parhaaksi.

 

Metropoli

Ensimmäisen valtustokokouksen jälkeen saimme kuulla selvitysmiesten suusta näkemyksiä metropolialueenkehittämisen  vaihtoehdoista. Niitä pelättyjä kuntaliitoksia, siis.

Asia on luonnollisesti vielä hyvinkin kesken, SOTE-uudistus on tekemättä, mutta kolmella vaihtoehdolla raportissa leikitellään:

A) Pieni Kirkkonummi, mahdollisesti yhdessä SIuntion ja Inkooon kanssa, ja vahva vaaleilla valittu metropolihallinto

B) Keskisuuri Kirkkonummi liitettynä Espoon, VIhtiin, Kauniaisiin, ja vahvahko vaaleitta valittu metropolihallinto

C) Kirkkonummi osana Helsinkiin kytkettyä jättikuntaa

Syfilis, rutto ja kolera, siis. Mikään näistä ei ymmärrettäväsit kerännyt suurta kannatusta. Kuitenkin versio A lienee se, joka helpoiten olisi nieltävissä. Siinä tosin suuri osa vallasta varsinkin maankäyttöön liittyen luovutettaisiin metropolihallinnolle. Suuri kysymys onkin se, missä raja kulkee ehdotetun metropolikaavan ja yleiskaavan välillä.

Raportin välistä löytyi laskelmia sisäänmuuton nettoefektistä kuntien kassaan. Helsingillä se oli n. -4000€ / asukas, Kirkkonummella +4000€ ja Kauniaisilla +10000€. Voisi siis helposti päätellä, että tässä pikemminkin yritetään tasata Helsingin tilannetta, kuin rakentaa tehokasta kuntahallintoa.

Muutenkin raportissa vilisi mielestäni huonosti perusteltuja mainintoja tehokkuudesta – ja hyvin vähän käytännön esimerkkejä tai edes laskelmia.

Tulin pari päivää sitten jutelleeksi Espoolaisen kunnallispolitiikon kanssa, ja hänen viesti oli selvä – älkää ainakaan missään nimessä liittykö Espooseen.

You took the words out of my mouth.