Puhe eduskunnan välikysymyskeskustelussa ammatillisen koulutuksen leikkauksista ja koulutuksen eriarvoistumisesta 15.3.2017

Värderade talman,

Inför varje reform, inför varje förändring, är det bra att se var man ligger. Vilket som är utgångsläget. Och sedan dra sina slutsatser.

Och vi vet var vi är. I en nordisk jämförelse har Finland det högsta antalet så kallade NEET-ungdomar – neither in employment nor in education or training. År 2015 var det här antalet 15,7 procent. Det är nästan dubbelt så många som i de övriga nordiska länderna.

Arvoisa puhemies,

Tämänkin uudistuksen kohdalla olisi ollut syytä pohtia: missä me olemme tänään? Ja vetää siitä tarvittavat johtopäätökset. Kysyä siinä kohtaa – onko nyt oikea hetki leikata 190 miljoonaa toiseen asteen koulutuksesta.

Missä me siis olemme? Suomessa on Pohjoismaiden korkein osuus niin sanottuja NEET-nuoria, nuoria jotka ovat koulutusjärjestelmän tai työmarkkinoiden ulkopuolella. Muissa pohjoismaissa osuus on alle 10 prosenttia – meillä se oli vuonna 2015 lähes 16 prosenttia.

Tämä leikkaus – joka tulee vaikuttamaan koulutuksen laatuun, koulutuksen saavutettavuuteen, koulutuspaikkojen määrään, koulutusohjelmien monipuolisuuteen – tämä leikkaus iskee juuri tähän ryhmään, tekee koulutukseen pääsyn vaikeammaksi. Ja ellei koulutukseen pääse, jos siitä tehdään entistä vaikeampaa ja hankalampaa, niin silloin työllistymisen todennäköisyys putoaa entisestään.

Mitä me sanomme näille nuorille, jonka usko Suomeen vuoden 2016 Nuorisobarometrin mukaan on romahtanut?

THL ei valitettavasti tarjoa mitään lohtua tässä asiassa, näin THL lausuu:

”Koulutuksen ulkopuolelle jääminen on useiden tutkimusten mukaan syrjäytymisen riskitekijä. Heikko menestyminen peruskoulussa johtaa helposti toisen asteen koulutuksesta karsiutumiseen ja tämä puolestaan epävarmaan työmarkkina-asemaan. Työttömyys, pitkittynyt työttömyys ja toimeentulo-ongelmat ovat selvästi yleisempiä vain perusasteen koulutuksen suorittaneilla verrattuna koulutetumpiin nuoriin aikuisiin. Pelkän peruskoulun suorittaneilla on lisäksi useissa tutkimuksissa havaittu terveyteen ja etenkin psyykkiseen terveyteen liittyviä ongelmia sekä muita elämänhallinnan ongelmia.”

Tätä saattaa siis olla tarjolla.

Tähän leikkaukseen liittyy paitsi ilmiselvä syrjäytymisen kiihdyttämisen riski, myös vakava epätasa-arvo-ongelma.

Värderade talman – det här är också en jämlikhetsfråga.

Tillgängligheten till utbildning på andra stadiet är inte jämlik idag. Tillgängligheten till utbildning på svenska är redan nu sämre, och kan inte på något sätt anses vara jämställd med de utbildningsmöjligheter som finns på majoritetsspråket.

Den här reformen kommer att öka på denna ojämlikhet.

Ta till exempel Axxell, som sköter en stor del av utbildningen på andra stadiet. De har redan skurit ner antalet anställda med 25 procent. Enheten i Karis, till exempel, har ytterligare drabbats extra hårt i och med regeringens åtgärder som lett till försämring av kollektivtrafiken i västra Nyland. Och nu blir situationen ännu sämre.

Bästa regering – värna om jämlikheten, det att alla finländare skall ha likvärdiga möjligheter till utbildning på lika villkor. Överallt i landet, på båda nationalspråken.

Itse uudistuksessa on hyvääkin. On hyvä, että hakuaika on jatkuva. On hyvä, että tutkintorakennetta uudistetaan. On hyvä, että rajat ammattiopintojen ja aikuisopintojen välillä murretaan. On myös hyvä, että työelämässä oppimista edistetään – Keski-Euroopasta voisimme oppia oppisopimuskäytännön osalta paljon.

Arvoisa puhemies,

Nämä hyvät asiat olisivat olleet mahdollisia myös ilman resurssien rajuja leikkauksia. Leikkauksia, jotka entisestään uhkaavat kiihdyttää syrjäytymiskierrettä. Yhdymme edustaja Niinistön esittämään epäluottamuslauseeseen.

Puheenvuoro eduskunnan välikysymyskeskustelussa 6.4.2016

Värderade talman, Arvoisa puhemies,

Har regeringen en vision? Har regeringen en bild av den framtid vi marscherar emot? Onko hallituksella visio?

Vastaus tähän on meille kaikille selvä. Ei ole visiota, ei ole strategiaa, ei ole priorisointeja. On ainoastaan höylä, joka biotaloutta lukuunottamatta näivettää kaikki Oy Suomi AB:n menestyksen rakenteet.  Ei ole kykyä maalata kuvaa tulevaisuuden Suomesta, Suomesta joka olisi menestyvä, houkutteleva ja edelläkävijä.

Johtaminen ei ole pelkästään fiskaalinen toimenpide, se ei ole pelkästään numeroiden pyörittämistä. Johtamiseen kuuluu se, että tietää mihin on menossa, että tunnistaa matkan varrella olevat askelmerkit.

Hallituksen tien päässä oleva maali on tiedossa –  sen OECD kertoi meille raportissaan hiljattain. Jos nämä toimet toteutuvat, ellei koulutustason luisua saada pysäytettyä, ellei hallitus luovu tietoisista pyrkimyksistään heikentää koulutustasoamme – silloin annamme puolen prosentin vuosittaisen BKT-kasvun luisua läpi sormiemme. Siihen meillä ei ole varaa.

Joka ikisessä laitoksessa, joka ikisessa yrityksessä ympäri Suomea on tehostamisen varaa. Jokainen meistäkin voi tehdä työnsä tehokkaamminn ja nopeammin. Mutta tehostamisen tie ei ole tämä.

Mikä on yliopistojemme tehokkuus? Siirtelevätkö professorit siellä papereita kahvinjuonnin lomassa turhan panttina? Eivät, mutta näiden leikkausten, näiden toimien suunta vie siihen. Sanotaan, että ”tulisi karsia turhaa hallintoa”. Näiden leikkausten myötä karsitaan toki paljosta, muun muassa kaikista niistä tukitoimista jotka tekevät opiskelusta tehokkaampaa, ja nopeampaa, niistä palveluista jotka antavat opettajille tilaa opettaa. Mutta se ei vie tehokkuuteen, vaan tehottomuuteen. Ydintehtävä jää pimentoon.

Arvoisa puhemies,

Mikä on sitten nykytilanne, onko yliopistoissa tyhjää, laiskaa kapasiteettia?

Tutkimusten mukaan suomalaiset yliopistot ovat maailman huippuluokkaa kustannustehokkuudessa. Opintosuorituksen hinta on Suomessa alhainen.

Mutta tämä ei riitä.

Hallitus on nyt valinnut juustohöyläyksen linjan. Sen sijaan että se pureutuisi rakenteisiin se leikkaa tasaisesti kaikilta – paitsi tietenkin siitä ainoasta huippuyksiköstämme, Helsingin yliopistosta,  siitä hallitus leikkaa vielä muutama kymmenen miljoonaa lisää, vuositasolla. Tämä ei ole rohkeutta. Tämä on vastuun pakoilua, ja tasaista kurjistamista. Rohkeaa olisi tarttua rakenteisiin. Sitä voisi jopa kutsua kehittämiseksi. Ei tätä.

Olemme varmaan tässä vaiheessa päässeet yhteisymmärrykseen siitä, että valittu tie on väärä. Olemmehan.

Arvoisa puhemies,

Leikkaukset eivät kuitenkaan lopu tähän. Kovaan käsittelyyn joutuu myös innovaatiotehdas Suomi. Sama tehdas, joka suoltaa ulos patentteja tahtiin, josta useimmat muut maat voivat ainoastaan uneksia. Mutta miten kauan?

On virheitä toki tehty aikaisemminkin. Jostain syystä TEKESin tutkimusrahoitus on ollut suosittu temmellyskenttä. Tutkimus vaatii kuitenkin pitkäjänteisyyttä ja keskittymistä. Nykyinen poukkoilu johtaa tehottomuteen ja hankkeiden keskeyttämiseen. Tutkimukseen ja kehitystyöhön, kuten koulutukseen yleensä, ei sovi kvartaalitalouden tahti. Se että rahanhakumekanismeja joudutaan luomaan budjettivuosittain uudelleen, se että projektit ovat aina ja ikuisesti vaakalaudalla vie energiaa oikealta työltä.

Mitä sitten on tapahtumassa? Haluan nostaa esille muutaman yksityiskohdan.

Ensin nostetaan SHOKit pystyyn, sitten ne ajetaan alas. Samalla jo tehdyt investoinnint valuvat hiekkaan.

Pelkästään VTT:hen kohdistetut leikkaukset ovat itse asiassa nimellisiin leikkauksiin nähden moninkertaiset. VTT käyttää omaa rahoitustaan osarahoituksen muihin projektiin, tyyppillisesti noin 1/4 verran, mikä tarkoittaa että 20 miljoonan leikkaus VTT:ltä itse asiassa on moninkertainen.

Arvoisa puhemies,

Mihin häipyi usko siihen, että koulutus on suurin kilpailukykyetumme? Minne hävisivät lupaukset, minne hävisi selkäranka?

Värderade talman – Finland är förtjänt av en vision – Suomi ansaitsee vision.

Puheenvuoro työllisyysvälikysymyskeskustelussa 9.12.2015

Arvoisa puhemies,

luottamus on hauras asia. Eikä tulevaisuudenuskoa voi rakentaa tyhjien lupausten varaan. Huomisesta huolissaan oleva yrittäjä ei palkkaa väkeä. Palkkaamispäätöstä pelkäävä yrittäjä ei laajenna toimintaa.

Pienet ja keskisuuret yritykset ovat avainasemassa työllisyystilanteen parantamisessa. Kyse on mitä suurimmassa määrin konkreettisesta päätöksestä, jonka yrittäjä tekee päättäessään palkata henkilön – tai olla palkkaamatta häntä. Ratkaisevaa on se, näkeekö uuden työntekijän palkkaamisen mahdollisuutena vai riskinä.

Arvoisa puhemies,

Onko meillä luottamusta tulevaisuuteen vai varjostavatko meitä synkät huolien pilvet? Valitettavasti hallitus on polttanut rutkasti luottamuspääomaa yrityksissään muuttaa taloutemme kurssi paremmaksi. Hedelmättömät yritykset yhteiskuntasopimuksen aikaansaamiseksi syövät niin luottamusta kuin tulevaisuudenuskoakin. Johtajuus ei ole sitä, että ratkaisu sanellaan. Johtajuus on sovittelua, luottamuksen rakentamista – ja kykyä kohdata tien puolivälissä.

Samanaikaisesti meidän on syytä kysyä itseltämme – miten on mahdollista, että meillä Suomessa on 20 kertaa enemmän lakkoja kuin naapurissamme Ruotsissa? Mikä rakenteissamme johtaa tähän epäluottamukseen? Me ylläpidämme keinotekoista, vanhanaikaista jakoa työnantajiin ja työntekijöihin tilanteessa, jossa nämä roolit ovat muuttumassa.

Arvoisa puhemies,

Missä ovat hallituksen paketin aloitteet? Sen sijaan, että voimia pannaan kilpailukykylakipaketin läpivientiin – kyseessä on mekaaninen ratkaisu, joka vain myötävaikuttaa nykyisten rakenteiden sementoimiseen – meidän tulisi keskittää huomiomme paikalliseen sopimiseen. Tarvitaankin paikallisia sopimuksia ja enemmän vaikutusvaltaa työntekijöille yhtiöiden hallituksissa. On ilo huomata että hallituskin on tämän vihdoinkin ymmärtänyt – eilen saimme kuulla että hallitus perustaa kolmikantatyöryhmän paikallisten sopimusten esteiden raivaamiseksi. Se on hyvä asia. Maailma on muuttunut, ja sitä on muutettava lisää. Tulee ajatella avarammin, nostaa rimaa.

Meidän olisi ehkä myönnettävä nykypäivän todellisuuden olevan sellainen, että työntekijän palkkaaminen koetaan joustamattomaksi sopimukseksi. Mitä voimme tehdä jotta tämä sitoumus olisi houkuttelevampi? Meidän ei pidä unohtaa, että Suomi sijoittuu edelleenkin monissa kansainvälisissä vertailuissa kohtuullisesti kilpailukyvyn osalta. Mutta juuri tällä hetkellä tuntuu siltä, että luottamuspula vaivaa koko yhteiskuntaa.

Arvoisa puhemies,

työttömyys kasvaa samanaikaisesti kun avointen työpaikkojen määrä nousee. Mistä tämä johtuu? Miksi työtön ei löydä avointa työpaikkaa?  Lokakuussa avoimia työpaikkoja oli 65 000. Se on 3000 enemmän kuin vuosi sitten.

Juuri tämän ongelman ratkaisemiseksi käynnistettiin viime vaalikaudella joukko alueellisia kokeiluja, joissa yksityiset yritykset täydensivät julkista työnvälitystä. Nämä pilottihankkeet ovat osoittautuneet Uudellamaalla ja Pirkanmaalla hyvin menestyksellisiksi. On syytä turvata tämän toiminnan jatkuminen ja ottaa tästä mallia myös muilla alueilla.

Yksityiset työnvälitykset ovat osoittautuneet erittäin tehokkaiksi työnhakijoiden kouluttamisessa kokonaan uusille aloille. Tämä on tarpeen, jotta töiden tarjonta ja kysyntä kohtaisivat paremmin.

Arvoisa puhemies,

tarvitsemme työn kulttuuria. Koko Suomi tarvitsee sellaista asennetta, joka vallitsee Pohjanmaalla ja Ahvenanmaalla, jossa työttömyys on selkeästi maan keskitasoa alhaisempi ja jossa yrittäjähenki on vahva. Työn vastaanottamisen tulee aina olla itsestään selvä valinta.

Mutta miten pääsemme tähän?

Meidän on aloitettava ajoissa. Olemme nyt vaarassa menettää kokonaisen sukupolven nuoria, jotka eivät pääse työelämään. Kyse on sukupolvesta, jota pallotellaan edestakaisin eri tukimuotojen välillä, nuorista, jotka syrjäytyvät luvuiksi jatkuvasti kasvavaan pinoon. Tähän meidän on kohdistettava ponnistuksemme, jotta suuntaus saadaan kääntymään.

Me Ruotsalaisessa eduskuntaryhmässämme ehdotammekin varjobudjetissamme, ett meillä luotaisin saksalaisen minijob-mallin mukainen palkkausmuoto. Jos palkataan alle 30-vuotias nuori työhön, joka rajoittuu esimerkiksi 40 tuntiin kuukaudessa tai 500 euroon, työnantaja vapautetaan palkan sivukuluista – samalla kun tämä tulo ei vaikuttaisi opintotukeen tai muihin etuuksiin. Tällä tavalla nuoret pääsevät työmarkkinoille.

Arvoisa puhemies,

Ehdotan, että eduskunta hyväksyy seuraavan epäluottamuslauseen:

Eduskunta arvioi, että hallitus on epäonnistunut pyrkimyksessään päästä yhteiskuntasopimukseen. Toimenpiteet kilpailukyvyn vahvistamiseksi ja työllisyyden parantamiseksi ovat olleet haparoivia ja syöneet vakavasti hallituksen luottamuspääomaa. Tätä taustaa vasten eduskunta toteaa, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta.