Rakennusten energiatehokkuusdirektiivi on uhkapeliä.

Euroopan parlamentti äänesti tällä viikolla rakennusten energiatehokkuusdirektiiviä koskevasta kannastaan. Luonnos direktiivistä ajaa hyvä tavoitetta, mutta se on käytännön tasolla hyvin huolestuttava.

Energiatehokkuuteen pitää pyrkiä. Mutta se ei ole yksinkertainen yhtälö. Erityisesti meidän leveysasteillamme on tärkeää ymmärtää, että energiatehokkuusremontit eivät ole yksinkertaisia. Ei ole varmempaa tapaa tuhota vanha rakennus kuin kunnostaa sitä huonosti. Huono energiatehokkuusremontti voi aiheuttaa suurta tuhoa.

Euroopan parlamentin kannan mukaan kaikkien rakennusten pitäisi saavuttaa energiatehokkuusluokka E vuoteen 2030 mennessä. Vaatimuksia ehdotetaan sovellettavaksi myös vanhoihin rakennuksiin, joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta.

Tässä piilee direktiviin suurin ongelma niin taloudellisesti kuin teknisesti. Vanhat ja uudet rakennukset ovat rakennusfysiikaltaan täysin erilaisia. Koska energiatehokkuusremontti tarkoittaa ulkovaipan rakenteen muuttamista ja samalla useimmissa tapauksissa myös koneellisen ilmanvaihdon ja lämmön talteenoton toteuttamista, on helppo nähdä, että kyseessä on hyvin laaja muutos. Se on kallista, mutta ennen kaikkea se voi olla hyvin riskialtista, jos se än väärin.

Rakennuksesta, joka on saattanut toimia moitteettomasti sata vuotta, tulee yhtäkkiä riippuvainen koneista. Yksinkertainen, usein massiivinen ja ongelmaton ulkoseinä muuttuu haavoittuvaksi ja vikaherkäksi. Se ei ole kestävä ratkaisu.

Meidän on myös tunnistettava, että rakennuskanta ja ilmasto ovat erilaisia eri maissa, samoin kuin energiantuotanto.  Keski-Euroopassa taloja lämmitetään suurelta osin kaasulla. Meillä ei tehdä niin. Erityisesti omakotitaloissa käytetään usein sähkölämmitystä, joka on lähes fossiilivapaata. Myös kaukolämmöstä on nopeasti tulossa fossiilivapaata. Sähkön absoluuttista kulutusta tärkeämpi kysymys onkin kulutuksen ajoitus: milloin sähköä kulutetaan ja miten kulutuspiikkejä voidaan pienentää. Ja tässä älykkäät järjestelmät ovat tärkeämpiä kuin ulkoseinän paksuus.

Direktiiviehdotuksen käsittely jatkuu seuraavaksi trilogineuvotteluissa komission, EU-parlamentin ja neuvoston välillä. Rakennuksemme Suomessa ovat huomattavasti energiatehokkaampia kuin rakennukset Keski-Euroopassa. Meidän on nyt varmistettava, että lopputulos ja tulevan direktiivin kansallinen täytäntöönpano on järkevää.

Kun niin sanottua lähes-nollaenergiarakentamisen direktiiviä sovellettiin Suomeen edellisellä eduskuntakaudella, onnistuin vaikuttamaan sen soveltamiseen niin, että se maltillistui ja esimerkiksi massiivipuurakentamisen mahdollisuus säilyi.  Jos tätä energiatehokkuusdirektiiviä sovelletaan Suomeen nyt ehdotetussa muodossa, siitä aiheutuu sekä valtavia suoria kustannuksia että mahdollisesti katastrofaalisia seurauksia rakennuskannalle.

Suomen tulee olla tässä valppaana ja käyttää hyväkseen kaikki mahdolliset joustovarat kansallisessa  soveltamisessa.

 

(Mielipidekirjoitus Kirkkonummen Sanomissa 19.3.2023)

0 Kommentarer

Lämna en kommentar

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Lämna ett svar

Din e-postadress kommer inte publiceras. Obligatoriska fält är märkta *