Avoin kirje oppositiolle
Hallitukselta tulee edellyttää toimia ja perusteluja päätöksille. Opposition tehtävänä on kritisoida hallitusta. Tilanteessa, joka on yhteiskunnallisesti erityisen haasteellinen, koen perusteltuna edellyttää hallituspuolueen edustajana oppositiolta kuitenkin älyllistä rehellisyyttä ja johdonmukaista otetta argumentoinnissa.
Jos poliittinen kenttä hahmottuu vastakkainasettelujen kautta – me vastaan ne, hallitus vastaan oppositio, hän vastaan minä – niin politiikkaa on hyvin haasteellista tehdä ratkaisukeskeisesti. Noususuhdanteessa vastakkainasettelu harvoin on kohtalokasta, mutta kriisissä se voi sitä olla.
Ja vielä kertauksen vuoksi listaus asioista, jotka tekevät juuri tästä historian ajankohdasta poikkeuksellisen vaikeasti hallittavan: 1) Ilmastonmuutos edellyttää isoa elinkeinoelämän rakennemuutosta, 2) korona lamaannuttaa tai vähintäänkin hidastaa muutenkin hitaassa kasvussa ollutta suomalaista taloutta, 3) Suomen väestö vanhenee kovalla vauhdilla, mikä kasvattaa kestävyysvajetta, 4) maailma moninapaistuu ja Kiinan rooli kasvaa, 5) luonnon biodiversiteettikriisi uhkaa ruoantuotantoa ja elämän jatkuvuutta laajemminkin.
Nämä ovat kaikki asioita, jotka ovat olleet edellistenkin hallitusten agendalla, mutteivät koskaan yhtä painavasti kuin nyt. Paine uudistua ei ole vain kansallinen, vaan sitä ajaa myös nopeasti uudistuva EU-regulaatio.
Nyt käsillä olevassa tilanteessa huomaan katsovani historiassa taaksepäin ja pohtivani tapaa, jolla vain muutamaa vuosikymmentä aiemmin veljessotaa käynyt Suomen kansa yhdisti voimansa toisen maailmansodan puhjetessa. On hetkiä, jolloin on moraalisesti erityisen arveluttavaa ajaa henkilökohtaista tai puoluekohtaista agendaa. On hetkiä, joina on perusteltua suhtautua kriittisesti politiikaan, jossa ylimielisyydestä tehdään hyve ja tarkoituksellisesta ymmärtämättömyydestä ase. Nyt on sellainen hetki.
Mistä siis käytännössä puhun?
Puhun Suomen taloudellisesta tilanteesta ja hallituksen pyrkimyksestä tehdä tasapainoisia ratkaisuja vakaan tulevaisuuden eteen. Tämä hallitus on edistänyt teollisuuden kilpailukykyä poistosäännöillä ja sähköveron alentamisella, säätänyt tuloveroasteikkoa alas päin, jättänyt koskematta pääomaverotukseen tai yhtiöiden verotukseen. Se on myös helpottanut lomautuksia ja parantanut yrittäjien sosiaaliturvaa. Juuri nyt hallitus on aikeissa kiristää työnhakuvelvoitetta ja tekee niin ikään toimia ikäihmisten työllisyyden parantamiseksi. Kaikki toimia, joita on vaikea pitää elinkeinoelämän vastaisina.
Oppositio löytää kuitenkin räksytettävää. Hallituksen budjettiesityksestä käyty keskustelu on mielestäni hyvä esimerkki tarkoituksellisen polarisaation varaan rakennetusta keskustelukulttuurista, joka ei vie meitä mihinkään.
11 miljardia velkaa ei ole kenellekään mieluinen asia. Hallitus ei ole tehnyt velkaantumispäätöksiä kevein mielin tai äänestäjiä miellyttääkseen. Kyse on pyrkimyksestä hallita kriisiä. 11 miljardia euroa on pienempi kuin fiskaalisesti konservatiivisen Hollannin vaje, mutta todennäköisesti hieman isompi kuin Ruotsin. Ruotsissa julkisen talouden alijäämä näyttäisi kuitenkin olevan ensi vuonna reilusti Suomea isompi. Se, että muutkin velkaantuvat, ei luonnollisestikaan tee Suomen velkaantumisesta yhtään vähemmän dramaattista, mutta se kertoo siitä, ettei vaihtoehtoisten keinojen synnyttäminen lyhyessä ajassa onnistu noin vain muiltakaan hallituksilta. Olemme onnistuneet viruksen torjunnassa hyvin. Niin hyvin, kuin voi mielestäni toivoa. Suomen talous on supistunut kriisin aikana vähemmän kuin EU-maissa keskimäärin.
On ihan oikeutettua perätä hallitukselta jatkossa lisää toimenpiteitä, joilla varmistetaan elinkeinoelämän vahva pulssi. Oikeistopoliitikkona kuulunkin niihin, joille hyvinvointi kulkee käsi kädessä terveen yrityselämän kanssa. Samaan aikaan seuraan myös hyvin tarkalla silmällä maailman tapahtumia ja näen, mitä tapahtuu kun ekosysteemin eri osat irrotetaan toisistaan. Osaoptimoinnilla voidaan hetkauttaa pörssikursseja, mutta sillä ei välttämättä luoda kestävää kehitystä.
Jos vaikkapa mietitään, mikä tekee Suomesta ulkomaalaisten sijoittajien näkökulmasta houkuttelevan maan, on yhteiskunnallinen tasa-arvo ja tasapaino, hyvä koulutus, turvallisuus ja korruption olemattomuus merkittäviä asioita. Tästä syystä vastuullinen talouspolitiikka on myös sosiaalipolitiikkaa. Ennen kaikkea haluan oman puolueeni tekevän politiikkaa, jota leimaa pitkän aikavälin kestävään kehitykseen sitoutuminen. Pikavoitot ovat huijausta, trumpismia.
Tänä vuonna hallitus joutuu lainaamaan yhteensä lähes 20 miljardia euroa. Se on todella paljon. Isolle yleisölle on reilua tehdä selväksi, että tämä johtuu jostain muusta kuin täydellisestä talouden mekanismien ymmärtämättömyydestä, kuten oppositio asian haluaa ilmaista. Totuus on, että iso osa valtion velasta on seurausta verotulojen äkillisestä pudotuksesta koronan lamaannutettua talouden. Osa taas on seurausta siitä, että hallitus on tässä tilanteessa tukenut voimakkaasti yrityksiä. Se on siis tehnyt juuri sitä, mitä yritykset ovat siltä toivoneetkin. Tuen suuntaamista voi tietysti halutessaan kritisoida ja tämä on asia, josta pitääkin käydä avointa ja rakentavaa keskustelua. Olemme viisaampia nyt jaettujen tukien taloutta elvyttävistä vaikutuksista vasta vähän pidemmällä aikavälillä.
Paitsi että oppositio on etääntynyt asiapohjaisesta argumentoinnista, sitä voi mielestäni ihan aiheellisesti kritisoida myös epäjohdonmukaisuudesta. Se on peräänkuuluttanut vuoron perään niin lisärajoituksia kuin niiden purkamista. On myös syytetty hallitusta koronan levittämisestä, kun Uudenmaan sulku purettiin. On jopa toivottu Uuden-Seelannin mallin mukaista viruksen tukahduttamista. Nyt jälkeen päin on helppo todeta, ettei se ehkä kuitenkaan olisi ollut oikea väylä. Uudessa-Seelannissa talous on sukeltanut toistakymmentä prosenttia.
Kriisissä on äärimmäisen vaikea tehdä oikeita päätöksiä. Tilanteen ollessa päällä on usein vain tehtävä paras valistunut arvaus. Mutta isossa kuvassa valinnat ovat olleet – kompastumisista ja välillä epäselvästä viestinnästä huolimatta – uskoakseni oikean suuntaisia.
Mutta palatkaamme vielä hetkeksi ensi vuoden budjettiin. Kuten jo yllä totesin, alijäämä on äärimmäisen vakava asia ja talous tulee saada mahdollisimman nopeasti tasapainoon. Juuri tähän vaadittavassa työssä tarvittaisiin nyt ennennäkemättömän rakentavaa yhteistyötä sekä poliittisten puolueiden että työnantajien ja työntekijöiden keskusjärjestöjen kesken. Jopa sen tason yhteistyötä, että se voidaan mahdollisesti tulevaisuudessa kokea koko kolmikannan rakennemuutoksena. Maailma muuttuu ja parhaiten pärjäävät ne kansat, jotka luovat nahkansa muutoksessa nopeiten. Kekseliäisyyttä tämä vaatii ja olisi naiivia kuvitella, että tämä kekseliäisyys asuisi yksin hallituksessa. Voin luvata, että näin kuvittelevat saavat pettyä ikuisesti. Mutta hallitus voi toimillaan kiirehtiä tai hidastaa rakenneuudistusta.
Millaista rakenneuudistusta sitten itse peräänkuulutan? Mitä lupaan omille äänestäjilleni? No ensinnäkin lupaan, että minulla on 20 henkilöä työllistävänä yrittäjänä kirkas käsitys siitä, missä työpaikkoja synnytetään. Niitä synnytetään yrityksissä. Meidän suomalaisten hyvinvointi syntyy menestyvissä yrityksissä työskentelevien ihmisten työstä.
Rakenneuudistuksen suhteen on aiheellista kysyä, millaisissa yrityksissä tulevaisuuden työpaikat asuvat. Oma arvioni on, että ne asuvat luovassa taloudessa, pitkälle jalostetussa metsäteollisuudessa, pitkälle jalostetussa maataloudessa, clean techissä, digitaalisia ratkaisuja tuottavissa yrityksissä sekä perinteisemmissä, mutta pitkälle automatisoiduissa teollisissa yrityksissä mm. konepajateollisuudessa. Lisäksi tarvitaan hyvin digitalisoitua kolmatta sektoria, joka aiempaa tehokkaammin hoidettuna pystyy suuntaaman ihmistyövoiman inhimilliseen hoivaan ja vaativaan koulutukseen.
Yhteenvetona: itselleni mieluinen politiikka tunnistaa ekosysteemin moniulotteisuuden ja kompleksisuuden. Se näkee, mitä isossa kuvassa tapahtuu (vrt. lista megatrendeistä) ja luo kaikille yhteiskunnan aloille ja toimijoille mahdollisimman hyvät edellytykset uudistua ja innovoida. Poliittisen keskustelun äänensävy voi joko voimaannuttaa tai lamaannuttaa. Tästä tosiasiasta jokaisen poliitikon on syytä kantaa vastuuta.
”Ilmastonmuutos”, voi V! Jos haluat, että sinut ylipäänsä poliitikkona otetaan vakavasti, niin jätä nyt jo tuo mökellys pois agendaltasi. Ilmasto on muuttunut koko maapallon historian ajan, milloin minnekin suuntaan, ja nykyisessä muutoksessa ihmiskunnalla kokonaisuutenakaan ei ole kuin muutaman prosentin vaikutus. Suomen osuus asiasta on yhden promillen luokkaa. Älä nyt iso mies kohkaa enempää tuolla promillella. Voi olla, että tuommonen koohotus puhuttelee äänestäjäkuntaasi, mutta jos se on ainoa asia, jolla on sinulle väliä, niin terve menoa jätkä!
Olli-rukka!
Tuo kommenttisi on niin vanhaa väärää virttä sen esittäjänä asiallisen tekstin nimittäminen mökellykseksi vain vahvistaa mainettasi tietämättömänä ja ymmärtämättömänä. Maan ilmaston muutoksen monetkin tietävät ja senkin, että ne muutokset ovat olleet hyvin pitkäaikaisia eli hitaita mutta nyt muutokset ovat liiain nopeita ollakseen luonnollisia ihmisistä riippumattomia.
Olavi on aivan oikeassa siinä, että ilmasto maapallolla on muuttunut niin kauan kuin se on ollut olemassa. On kuitenkin kiistämätön fakta, että koskaan muutos ei ole ollut näin nopeaa, ellei kyseessä ole ollut joku äkkinäinen katastrofi. Suomen osuus ilmaston lämpenemiseen on pieni – se on totta. Mutta onko se peruste sille, että meidän pitäisi pistää pää pensaaseen ja antaa muiden hoitaa homma? Olemme esimerkillisesti menestyvä kansakunta, joten meillä on todellisuudessa kokoamme suurempi esimerkin voima. Lisäksi, kun olemme etujoukoissa ilmastonmuutoksen torjunnassa, meillä on mahdollisuus myös hyötyä siitä taloudellisesti muita maita enemmän. Meillä on siihen tarvittava tietotaito, ja nyt myös poliittista tahtoa valtaapitäviltä.
Olavi, juuri näin! Kannattaa muidenkin käydä lukaisemassa TT Antero Ollilan blogia Uudessa Suomessa. Fakta vs fiktio
Pönttö!!!
Erinomainen kirjoitus, analyyttinen ja suhteellisuudentajuinen!
Mielestäni monet Suomen suurista asioista ovat sellaisia, että ne ovat yhtä vaalikautta – ja siten hallituskautta – suurempia. Suurista uudistuspaketeista esim. sote-uudistus on tällainen. Samoin monet pitkäaikaista vakautta edellyttävät sektorit ovat tällaisia, esim. Suomen pitäminen kilpailukykyisenä ja houkuttelevana yritystoiminnalle ja yritysten uusien tuotantolaitosten ym. yksikköjen sijoutumiselle maahamme. Eikö tällaisilla sektoreilla ison hankkeen läpimeno tai politiikan pitkäaikainen vakaus hoituisi parhaiten parlamentaarisella yhteistyöllä (soteuudistuksen osalta tällaisesta onkin jo ollut puhetta) eikä vaalikausittain vaihtuvalla ja siten tempoilevalla hallitus-oppositio-konfrontaatiolla. Soten osalta esim. nyt vähennettiin privaatin roolia Sipilän hallituksen esityksestä. Jos seuraava hallitus on taas keskusta-oikeistolainen, lisää se taas (tilapäisesti?) privaatti terveydenhuollon osuutta. Kaikki yritykset tarvitsevat vakautta, olivat ne sitten teollisuutta tai terveysbisnestä – ja oli privaatin terveysbisneksen merkityksestä sitten mitä mieltä tahansa! Vai onko mahdotonta aina saada kulloistakin oppositiota räksytyksen sijaan rakentavaan yhteistyöhön edes näissä pitkäaikaista stabiliteettia ja ennustettavuutta edellyttävissä asioissa?
Kloka tankar och förslag. Hoppas det finns många i oppositionen som läser denhär artikeln.
Erinomainen kirjoitus! Meidän pitää katsoa tulevaisuuteen. Opposition tarjoama ”kilpailukyky” ja leikkauiset lannistavat nuoret. Kyllä meillä olisi myös varaa panna kestävyysvaje parin hallituskauden aikana kuntoon, kun kohdennettasiin sopeutusta tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti. Valitettavasti poliittista johtajuutta ja vastuuntuntoa ei ole minkään väriseltä hallitukselta löytynyt. Ilman visiota politiikkaa tekevät ulosmittaavat edut omille kannattajilleen ja ostavat ääniä pintapuolisilla ”uudistuksilla”, jotka sotkevat kokonaisvaltaista kehittämistä. Yritysten kilpailukyky ei ole sitä että koko ajan lasketaan palkkoja ja yritysten veroja, vaan sitä että meillä on toimiva yhteiskunta, jossa syntyy osaamista tulevaisuuden mahdollisuuksien ja haasteiden kohtaamiseen.
Kiitos maltillisesta, tasapainoisesta näkemyksestä, jossa haastavakokonaisuus hahmottui.
Ihanaa lukea tällaista tekstiä oikeistopoliitikolta❤️
Hyvin kirjoitettu, siinäpä kokoomukselle mallia.
Ilmastonmuutos? Poliitikot kautta maailman eivät ymmärrä sitä, että jos yliopistoja rahoitettaisiin enemmän ja panostettaisiin teknologian kehittämiseen. Muutosta ei voi estää, mutta saasteita ja luonnon tuhoja voitaisi teknologialla hillitä. Uskomatonta, että vieläkin yritetään kenttätyönä torjua ilmastonmuutosta? Fotosynteesin tutkiminen olisi erittäin tärkeää, että saataisiin keinotekoisia hiilinieluja esim. Kiinaan ja muihin äärimmäisiin saaste maihin. Mitä velan ottoon tulee. Niin varojen käyttö on koko kansan mielestäkin aivan vastuutonta. Mitäs sitten tapahtuu, kun seuraava kriisi iskee? Talouden hallinta olisi nyt ollut erittäin tärkeää. Koska oltaisi nyt kärsitty korkeammista veroista vaikka 2-4 vuotta niin velkaa olisi tarvittu paljon vähemmän. Kansalais talkoot nimellä lähdetty ajamaan. Nyt kaikki rahat sulavat ja tuottoa lainalle ei kerry. Talouden ABC. Yritykset tulevat jumiutumaan koska se, että Suomi ottaa velkaa ei paranna globaalia tilannetta. Vienti tulee sakkaamaan ja pahasti. Yrityksiä putoaa ja tulevaisuudessa uusia syntyy.
Erinomainen kirjoitus – tällaista eettisesti korkeatasoista lähestymistapaa tulee arvostaa! Käsitykseni on, että sosiaalisesti vahva yhteiskunta on myös hyvä toiminta-alusta yritystoiminnalle. Opposition räksytys on ristiriidassa myös eurooppalaisen kristillisdemokraattisen politiikan kanssa – siinä on tapahtunut paradigman muutos tämän vuoden aikana; etukäteissäästämisestä ja sen vaatimisesta on siirrytty velkaelvytykseen, johon myös Euroopan Komissio nyt Korona-elvytyspaketin muodossa osallistuu. Yksi makrotalouden suuria paradokseja on se, että uutta rahaa syntyy ’tyhjästä’ nimenomaan velkasuhteita muodostamalla ja kaksinkertaisella kirjanpidolla. Makrotalouspolitiikassa on tapahtumassa valta ja parhaimmillaan erittäin dynaaminen käänne. Olisi suuri virhe vastata torjuvasti tähän suureen muutokseen.
Hyviä ja rauhalliseen sävyyn kommentoituja näkemyksiä.
Itse kannatan yleisesti älykkyyttä ja avoimmuutta. Tykkään myös haastaa kun näen omasta mielestäni selkeitä epäkohtia.
Uskon, että suuren yleisön (Suomen kansa) on ollut erittäin vaikea hallituksen viestinnän pohjalta hahmottaa, mitä päätöksiä nyt on oikeasti tehty ja millä perusteella. Viestintätoimistojen läpi asioiden mankelointi saa tämän helposti aikaiseksi. Kun varsinaiset faktat taustalla paljastuvat, luottamus on helposti vaarassa huveta. Esim aktiivimalli vs pohjoismainen malli.
Kertoisitko Anders faktapohjaisesti ja ilman poliittisia korulauseita vastaukset muutamaan kysymykseen:
1. Onko hallituksen päättämän/nyt esittävän rahoitustarpeen/lainan summa 10,7MRD vai huomattavasti enemmän? Huomioiden EU paketti, joka on lopulta 6-8MRD lainapäätös, mitä hallitus esittää. Hallitus haluaisi myös myydä valtion omistuksia + muut järjestelyt lisäämään käyttöbudjettia. Hallitus viestii tekevänsä erinäisiä asioita tuolla 10,7MRD eurolla, mutta todellisuudessa tässä kontekstissa esitettyihin asioihin käytetään edellä mainittuja muita instrumentteja ja näitä hallitus taas ei kuitenkaan ole ilmoittanut läpinäkyvästi tässä yhteydessä. Eli onko nyt ehdotettu lainan määrä, jolla toteutetaan tehtyjä lupauksia sittenkin 19MRD+ (kyllä/ei) ja miksi tätä kokonaisuutta ei voi kansalle avoimesti kertoa?
2. Koronan kulut: Hallitus puhuu innovaatioista, digistä yms, mutta kuitenkin esim testauksille budjetoidaan kylmiltään 1,4MRD perustuen nykyiseen malliin. Meillä on jopa Suomessa kehitettyä teknologiaa jo olemassa, millä voitaisiin totuttaa sama testimäärä alle 100M panostuksella (sis operaatio). Miksi julkiselta hallinnolta ei edes odoteta tehokkuutta tai kykyä innovoida? Miksi julkista puolta ei haluta hallituksen toimien kautta optimoida vaan mielummin kasvattaa?
3. Miksi hallitus väittää tehneensä päätökset 30k työpaikasta riihessä, vaikka faktisesti päätökset tehdään mahdollisesti myöhemmin ja muiden toimesta? Syyksi mainittiin, että ei ole ehditty valmistella. Menikö hallitus siis tähän riiheen valmistautumatta työllisyyspäätösten osalta? Miten voi olla, että tärkeimpään asiaan ei oltu valmistauduttu? Voiko hallitus julkistaa vuosi sitten tehtyjen kolmikanta työryhmien lopputuotokset sekä paljon tähän työhön käytettiin rahaa/aikaa?
Mulla olisi vielä lukuisia lisäkysymyksiä.
Inhottaa tämä politiikan maailma, missä oman puolueen gallup luvut kiinnostavat enemmän kun avoimmuus ja kotimaan hyvinvointi.
Kiitän Anders. Keskellä kansallista ja glbaalia kriisiä on hienoa kuulla tämän kaltaista kommentointia. Siinä virittyy talvisodan henkeä. Kansakunnan yhteistyön kutsumista keskellä kurjaa aikaa.
Hyvässäkin kirjoituksessa on puutteita. Tässä pitäydytään vanhassa talouden tavoitteessa loputtpmassa kasvussa mikä on Andresinkoppuyhteenvedon lauseen ”mieluinen politiikka tunnistaa ekosysteemin moniulotteisuuden ja kompleksisuuden” vastaista..
Tack för en konstruktiv analys av det aktuella läget. Som tidigare helsingforsare och sommarvästnylänning följer jag nu den politiska debatten sedan drygt fem år tillbaka från Åland. En debatt som år för år blir allt råare och mer kortsynt, särskilt på sociala medier. Det spelar roll hur vi behandlar varandra där, och det är nästan sorgligt att man blir positivt överraskad över att en politiker skriver så genomtänkt, balanserat och empatiskt som du i den här kolumnen.
Toivon, että Anders Adlecreutz pyrkii Kokoomuksen puheenjohtajaksi. Ahneiden saalistajien aika on ohi. Sitä vaatii jo yksin luonto, mutta myös tavallisten ihmisten jaksaminen. Nyt tarvitaan ihmisiä, joilla on selvä kuva oikeasta ja väärästä. Hyvästi Orpo!
Hyvä ajatus, mutta Anders A ei ole kokoomuksen jäsen. Puolue on RKP.
Kiitos, hyvin ja harkitusti pohdiskeltu. Tällaista oman ryhmän ulkopuolelle katsovaa politiikkaa toivoisin näkeväni enemmänkin, myös teoissa.
Har du möjligen hunnit läsa Staffan Mörners pedagogiska bok om Klimathotet – borde man oroa sig? Sagt om boken: ”Boken är mycket läsvärd, borde läsas av alla människor men främst av våra politiker så dom slutar med sina vansinniga och meningslösa projekt.”
Anders, mitä tarkemmin tämä voisi tarkoittaa, kätännössä jne ”Jopa sen tason yhteistyötä, että se voidaan mahdollisesti tulevaisuudessa kokea koko kolmikannan rakennemuutoksena.”? Kiitos. Yt. Kirsi-Marja
Teillekin, jotka kiistätte ilmastonmuutoksen ihmisen aiheuttaman on selvä, että ilmasto lämpenee joka tapauksessa, olipa syy lämpenemiseen mikä tahansa.. Se aiheuttaa ihmiskunnalle suuria haasteita ja vaikeuksia tulevaisuudessa. Luulisi olevan kovimmallekin ilastonmuutosvastustajalle täysin selvää, että meidän tulee hillitä ilmaston lämpenemistä sekä pyrkiä sopeutumaan ja sopeuttamaan toimintomme niin, että ihmiskunnan elinmahdollisuudet säilyvät ilman massiivisia ylikansallisia ongelmia. Ilmaston lämpeneminen on meidän kaikkien yhteinen huoli ja haaste, olimmepa luonnosta, ilmastosta ja ympäristöstä tai niiden suojelusta mitä mieltä tahansa.
Kaksi kommenttia. Täältä löytyy Kokoomuksen tavoitteita ja keinoja. https://www.kokoomus.fi/tekojen-aika-on-nyt/ Pelkkiä iltapäivälehtiä ei kannata lukea. Toiseksi, opposition tehtävä on kertoa vaihtoehtoja. Varmasti kokoomus osallistuu eduskunnan parlamentarismiin työryhmiin, joissa tällaisia esityksiä voi tehdä, jos sellaisia halutaan perustaa. Joskus se päivä koittaa, että RKP:kun on oppositiossa, ehkä nämä kaksi eri ”eduskuntaryhmää” hallitus ja oppositio silloin aukeaa paremmin.
Terve Jyrki. Ei tämä kirjoitus ollut suunnattu erityisesti Kokoomusta vastaan. Se oli kirjoitus yleisellä tasolla, politiikan tekemisestä vaikeassa ajassa. Minulle in toki tuttua niin oppositiossa kuin hallitusvastuussakin oleminen.
Nyt vasta luin tämän. Erinomainen kirjoitus, ja listaat juuri ne tärkeimmät viisi asiaa, joihin pitäisi keskittyä, jos aiomme täältä jotenkin selvitä.