Erdogania odotellessa, tulevaisuuteen katsoen

Kun minä viime vuoden joulukuussa peräänkuulutin Nato-hakemusprosessin käynnistämistä, en voinut uskoa, että muutos yleisessä mielipiteessä tapahtuisi näin nopeasti. Putinin järjenvastainen hyökkäyssota sai meidät arvioimaan tilannettamme nopeasti uudelleen.

En myöskään uskonut, että ratifiointi voisi olla hyvinkin pitkä prosessi. Niin tässä kuitenkin nyt uhkaa käydä. Turkki ja Erdogan vakuuttivat tukeaan ennen hakemusta, mutta käynnistivät heti sen jättämisen jälkeen pitkäveteisen kaupankäyntiprosessin, jonka loppua ei näy.

Tällä hetkellä on mahdoton sanoa, koska takalukko aukeaa. Erdoganilla on omat huolensa: Hänen kaikkien talousoppien vastainen talouspolitiikkansa on ajanut Turkin talouskriisiin. Tilannetta ei helpota Ukrainan sodan käynnistämä maailmanlaajuinen inflaatio ja energiakriisi.

Tällaiseen tilanteeseen on autokraattisten johtajien pelikirjassa selvä ohje: Käännä katse muualle. Puhumalla terrorismista ja kytkemällä se Suomen ja Ruotsin NATO-hakemuksiin voi näyttäytyä vahvana johtajana tilanteessa, jossa kansalaisten tyytymättömyys politiikan hoitoon syystäkin on matala.

Tämä kaikki tarkoittaa, että voimme hyvin joutua odottamaan ensi kesään ennen kuin lopullinen ratifiointi tapahtuu.

Jos olemme jotain oppineet Ukrainan sodasta, niin se on se, että Venäjän sotilaallinen kyvykkyys on huomattavasti luultua pienempi. Tästä syystä kaikesta käynnissä olevasta propagandasta huolimatta toivon kaikkien suomalaisten suhtautuvan ratifiointiprosessin hitaaseen etenemiseen rauhallisesti.

Meillä on uskottava puolustus ja hyvin hoidetut Puolustusvoimat. Puolustusvaliokunnan jäsenenä olen päässyt seuraamaan läheltä Puolustusvoimien reagointia niin Ukrainan auttamisen kuin tulevaisuuteen valmistautumisen suhteen. Tilanne on Puolustusvoimilla hyvin hallussa.

Nato-prosessi on tuonut Suomelle positiivista huomiota: Suomesta ollaan nyt kiinnostuneempia kuin pitkään aikaan. Eduskunnassa on vieraillut delegaatio toisensa jälkeen pitkin alkuvuotta. Kaikissa heidän kanssaan käydyissä keskusteluissa olen huomannut saman asian: Meitä halutaan tukea, mutta meistä ollaan muutenkin ihan uudella tavalla kiinnostuneita.

Harmaasta ajasta ei kannata puhua – odottaessamme Erdoganin poliittisen takalukon avautumista, kannattaa hyödyntää tämä meihin kohdistunut positiivinen huomio.

Suomi on vakaa ja turvallinen, ehkäpä maailman turvallisin, maa, johon on hyvä investoida. Sitä kuvaa meidän poliitikkojenkin on syytä ylläpitää. Poliittisen syksyn alkaessa huomion tulee keskittyä isoon kuvaan, pitkäjänteisen ja ennustettavan politiikan vahvistamiseen. Ja siihen, että astumme kohta uuteen aikaan, Naton jäseninä.