EU:n sisämarkkinat on se, mitä muualla arvostetaan – ja sitä on varjeltava

Ranska on tuonut esille mallin EU:sta, jossa jäsenspektri rakentuu eri kehistä. Pahimmillaan tällainen sekoittaa koko EU-pakan ja luo lukemattoman määrän eri jäsenyystasojen muunnoksia, kirjoittaa ministeri Anders Adlercreutz.

”Ainut syy, miksi Xi ja Biden kunnioittavat EU:ta, on sisämarkkinamme”, totesi Michael Barnier Financial Timesin haastattelussa loppusyksystä. Tuossa hieman provokatiivisessa lausunnossa piilee suuri totuus, joka tulee pitää mielessä etenkin, kun EU:n laajentumiskeskustelu lisää kierroksiaan.

Komission marraskuun 8. päivänä tekemä suositus avata jäsenyysneuvottelut Ukrainan ja Moldovan kanssa sekä nostaa Georgia ehdokasmaaksi vauhditti keskustelua uusien maiden ottamisesta osaksi unionia – ensimmäistä kertaa vuosikymmeneen.

Joulukuussa otimme askeleen eteenpäin Unkarin pääministerin Viktor Orbánin kirjaimellisesti poistuttua hetkeksi huoneesta. Tästä huolimatta meillä on vielä pitkä ja yksimielisyyttä vaativa matka siihen, että EU saa uusia jäsenmaita. Paljon työtä on vielä jäljellä.

Kun laajennumme, se on tehtävä vahvuuksiemme kautta, niistä huolehtien. Tärkeimmät näistä ovat sisämarkkinat ja unionia kannatteleva oikeusvaltioperiaate.

Suomi toivottaa tervetulleeksi

Suomen kanta laajentumiseen on selvä: Me toivotamme uudet maat tervetulleeksi, mutta niiden on täytettävä asetetut vaatimukset. Seuraamme jatkuvasti edistystä eri maissa ja käymme heidän kanssaan keskustelua. Onkin rohkaisevaa nähdä, että moni maa on ottanut selviä askeleita eteenpäin – etenkin Ukraina, joka on vaikeammassa asemassa kuin yksikään muu ehdokasmaa.

Sisämarkkinat toimivat, kun kaikilla on samat säännöt. Laajentumisen kynnyksellä on esitetty ajatuksia niin sanotusta asteittaisesta integraatiosta, jossa jäsenyyden tuomia etuja annettaisiin asteittain lisää.

Ranska on tuonut esille mallin EU:sta, jossa jäsenspektri rakentuu eri kehistä – sisimmässä on ydin, joilla on kaikki herkut ja uloimpana tulevat ehdokasmaat. Välissä on jäseniä ja ehdokkaita eri tasoissa.

Parhaimmillaan tällaiset mallit luovat polun jäsenyyteen. Pahimmillaan ne kuitenkin sekoittavat koko pakan ja luovat lukemattoman määrän eri jäsenyystasojen muunnoksia. Jälkimmäinen myös vesittäisi herkästi Barnierin lempilapsen, sisämarkkinat, sillä jos tuloksena on monen tason EU tai pysyvät odotushuoneet, EU:n ydin murenee.

Valtiontukikilpailussa koko EU kärsii

Mutta haastetaan sisämarkkinoita myös muista suunnista: USA:n jättiläismäinen tukipaketti IRA, Inflation Reduction Act, tuskin hillitsee inflaatiota, mutta on sen sijaan suuri syy siihen, että valtiontukisääntöjä koetellaan EU:n sisällä.

Tästä uhkaa tulla paitsi Suomeen kohdistuvien investointien este, myös iso sisämarkkinoiden eheyttämisen kompastuskivi. Jos vihreän siirtymän investoinnit vivutetaan valtiontuin maihin, joissa todellisia edellytyksiä kilpailukyvylle ei ole, koko EU kärsii.

Samaan aikaan se siirtää protektionismin osaksi sisämarkkinapolitiikkaa, millä olisi tuhoisat seuraukset markkinoiden toimivuudelle ja EU:n kilpailukyvylle ja sille, miten USA ja Kiina meihin suhtautuvat.

Pahaenteinen viesti mahdollisesti tulevasta oli Saksan päätös antaa 900 miljoonan euron edestä tukea Northvoltin akkutehtaalle. Komissio siunasi tämän päätöksen tammikuussa.

Ongelma ei ole niinkään se, että tukea kohdistettiin muutenkin markkinaehtoisesti syntyvälle hankkeelle vaan se, että taso ensimmäistä kertaa määriteltiin Yhdysvaltojen oletetun tukitason mukaan. Eli emme pelkästään ulkoista tuen harkintaperiaatteita, vaan myös päätöstä tuen koosta.

On helppo nähdä, että tämän kaltevan pinnan päässä ei ole hallittu investointipolitiikka ja -ympäristö.

Regulaatiota on hillittävä

IRA ei saa aiheuttaa sisäistä ristivetoa unionissa. Siihen tulee reagoida yhteisin periaattein, jotka vahvistavat sisämarkkinoitamme, eikä päinvastoin. Vastaus ei ole kansalliset tuet tuotantoon, vaan panostukset tavaroiden, työn ja palveluiden vapaaseen liikkuvuuteen ja innovointi- ja investointiympäristön kehittämiseen.

Laajentumisen kynnyksellä on siis korjattava EU:n ytimen uskottavuutta nakertavat ongelmat: oikeusvaltioperiaatteen haastaminen ja sisämarkkinoiden kohtaamat uhat.

Meidän on myös uskallettava hillitä regulaatiointoamme. Hyvää tarkoittavat tavoitteet luovat herkästi päällekkäisiä hallinnollisia taakkoja yrityksille ja silloin ketterämmät Yhdysvallat ja Kiina katoavat horisonttiin.

On siis täysi syy aloittaa valmistelut laajentumiseen hyvissä ajoin. Kilpailukykyinen, toimintakykyinen ja sisäisesti solidaarinen EU on paremmin varustautunut uusien jäsenten vastaanottamiselle.

Kyse on EU:n uskottavuudesta ja toimintakyvystä.

Suomessakin meidän on ymmärrettävä, että laajentunut EU on monella tavalla erilainen. Se tarkoittaa, että EU-keskustelu on laajennettava pelkästä nettomaksuasemapohdinnasta laajempiin kysymyksiin.

Yhä useammassa maassa demokratian ja oikeusvaltion vaaliminen ei ole itsestäänselvyys. Jos kuitenkin haluamme, että maailma myös tulevaisuudessa rakentuu näiden varaan, EU:n on laajennuttava.

Ja kun näin tapahtuu, EU muuttuu, ehkä merkittävästi. Samaan aikaan on kuitenkin varjeltava EU:n ydintä ja olemassaolon yhtä keskeistä perustaa: sisämarkkinoita.

Mielipidekirjoitus on julkaistu Kauppalehdessä 11.3.2024.