Luottamuspääomaa rakentamassa

Kun tulin mukaan politiikkaan kaksi eduskuntakautta sitten, monet asiat yllättivät minut. Ehkä eniten yllätyin poliitikkojen välisistä lämpimistä suhteista. Tämä näkyy etenkin silloin, kun istuntosalin TV-kamerat on suljettu. Asiat riitelevät, mutta ihmiset harvemmin.

Tiimihenkeä ja kollegiaalisuutta tarvitaan, sillä ilman sitä on politiikassa mahdotonta saada mitään aikaiseksi. Sanonta ”minkä taakseen jättää, sen edestään löytää”, on otettava vakavasti, sillä monipuoluejärjestelmässä hallituspohjat vaihtuvat kaudesta toiseen.

Viime huhtikuussa pois nukkunut Ilkka Kanerva oli minulle yhteistyökyvyn ruumiillistuma. Valtavan kokemuksensa ja sosiaalisen lahjakkuutensa ansiosta hän huomasi herkästi kollegojensa huolet ja tarpeet. Hän oli aina käytettävissä, jos joku tarvitsi sparrausapua. Tällaisen käytöksen valossa ei ole yllättävää, että hänen urastaan muodostui eduskunnan historian pisin.

Yhteisöllisyyttä pitää vaalia

Positiivisia kokemuksiani vasten on huolestuttavaa nähdä, miten politiikkaan on hiipimässä yhteiskunnallista kehitystä yleisemminkin varjostava ilmiö, polarisaatio. Se näkyy puheena, joka ruokkii ristiriitoja, kärjistää muiden sanomisia ja luo keinotekoisia vastakkainasetteluja eri ihmisryhmien välille. On ”me” ja ”ne”, ”kansa” ja ”eliitti”.

Populistinen retoriikka on mielestäni vaarallista ennen kaikkea siksi, että asioiden yksinkertaistaminen on valheellista. Yhteiskunta koostuu valtavasta määrästä erilaisia intressiryhmiä ja monimutkaisia riippuvuussuhteita. Poliittisen konsensuksen löytyminen ei ole koskaan helppoa, eikä politiikassa saavuteta kestäviä tuloksia asioita väkisin läpi runnomalla. Politiikan teon ytimessä pitäisikin vastakkainasettelun sijaan olla halu sovittaa yhteen erilaisia näkemyksiä.

Politiikasta, kuten elämästä ylipäätään, uhkaa tulla lyhytjänteistä. Mittaamme klikkauksia ja peukkuja. Meitä hallitsevat algoritmit. Yhteisöllisyys vähenee, vaikka juuri se tekee meidät tutkitusti onnellisiksi.

Haasteissa piilee mahdollisuus

Monet kohtaamistamme suurista haasteista edellyttävät pitkän aikavälin perspektiiviä, yhteistyötä ja laajaa yleissivistystä. Isoon kuvaan keskittymistä ja asenteisiin vaikuttamista.

Ilmastonmuutokseen on mahdotonta puuttua, jollemme sisäistä, mikä meitä kulman takana odottaa. Taloudellista kilpailukykyämme on mahdotonta kasvattaa, jollemme varmista toimintaympäristömme ennustettavuutta. Työvoimapulaa on mahdotonta ratkaista, jollemme rakenna työmarkkinoita, jotka perustuvat avoimuuteen ja luottamukseen. Ja niin edelleen.

Olen valinnut puolueeni huolellisesti. Haluan seistä joukkueessa, joka arvostaa sivistystä, vakautta ja pitkäjänteisyyttä. Tiedän, ettei RKP muuta kurssiaan kovassakaan tuulessa. Rakennamme tulevaisuutta samaan aikaan sekä menneisyyden hiljaista tietoa hyödyntäen että tulevaisuuteen avoimin mielin tähyillen – pelottomasti ja oikeudenmukaisuutta peräänkuuluttaen. Ja ihmisiin luottaen.

Näkökulmien runsaus on rikkaus

 Omassa politiikassani pyrin laajan luottamuspohjan rakentamiseen. Tiedän tämän edellyttävän ihmisten kuuntelemista. Myös niiden, jotka ajattelevat asioista toisin kuin minä tai puolueeni.

Pelkään kuplautumista kuin ruttoa. Sen välttäminen ei ole helppoa, vaan edellyttää ponnisteluja. Haluan ymmärtää meitä ympäröivää todellisuutta niin syvällisesti ja monipuolisesti kuin mahdollista. Toivon, että tämä tavoite välittyy kaikille heille, joita työssäni ja vapaa-ajallani tapaan.

Toivon, että tämän lehden artikkelit piirtävät kuvan siitä, mitä minä ja RKP edustamme: maailmaa, joka perustuu demokratiaan, yhteistyöhön, yritteliäisyyteen, liberaaleihin arvoihin, laadukkaaseen koulutukseen, kansainvälisyyteen ja tasa-arvoon.

Nostan esille ihmisiä, jotka puhuvat ajankohtaisista haasteista ja mahdollisuuksista koskien taloutta ja sitä, miten meidän pitäisi huolehtia toisistamme ja inhimillisestä pääomastamme kestävällä tavalla.

Toivottavasti artikkelit inspiroivat teitä yhtä paljon, kuin ne inspiroivat minua.

(Julkaistu vaalilehdessäni 2023. Lehti löytyy täältä)