Mörköjä soppaan?

Presidentti Niinistön eilinen puhe on herättänyt hämmennystä monella tasolla. Mitä hän tarkoitti ja kenelle hän puhui? Reaktiot ovat olleet vahvoja sosiaalisessa mediassa. Perussuomalaisten riveistä on kuulunut ylistäviä arvioita, ja Hommafoorumilaiset ovat suorastaan ekstaasissa, mikä on puheen sisällön huomioiden ymmärrettävää. Harvoin olen kuullut presidentin suusta eilisen tapaista vihjailevaa retoriikkaa, joka synnyttää kuulijassa enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.
Ei etteikö puheessa olisi ollut jotain hyvääkin. Tilanteemme on haastava ja sen avoimesti sanominen on tärkeää ja tervettä. Yhteiskunnallisessa keskustelussa on presidentin peräänkuuluttamalle maltille tilausta. Mutta samaan aikaan maltti on juuri se, mitä en puheesta sitä kuunnellessani tai siihen uudestaan palattuani ole onnistunut löytämään.
Presidentti Niinistö piirsi yllättäen lähes halla-ahomaisen kuvan Euroopan tilanteesta. Siinä kansainväliset sopimukset aiheuttavat ikäviä velvoitteita ja eurooppalaiset arvot ovat uhattuina.
Me suomalaiset vastaamme itse omista arvoistamme ja jos joku on ne romuttaakseen, se olemme me itse. Me itse ohjaamme kulttuurista kehitystämme. Silloinkin kun kuvaan tulee uusia elementtejä. Minun arvomaailmassani jokaisen tulee kantaa itse vastuuta sanomisistaan ja tekemisistään. Tässä prosessissa maltilla on sijansa, mutta pelon lietsomisella ei.
Mitä nämä eurooppalaiset arvot sitten ovat? Puhummeko edelleen solidaarisuudesta, vastuunkannosta ja toisten auttamisesta hädässä? Objektiivisuudesta oikeusvaltion hengessä? Asioiden tarkastelusta neutraalisti, ilman valmiita arvolatauksia? Kansainvälisiin sopimuksiin sitoutumisesta?
Kansainväliset sopimukset ja niiden puutteellisuus – ovatko ne nyt syy kyseenalaistaa nämä eurooppalaiset, solidaarisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen perustuvat arvot? Kritiikille on varmasti tilaa, sillä on selvää, etteivät eurooppalaiset mekanismit toimi tällä hetkellä optimaalisesti. Dublinin sopimus on puutteellinen ja se vaikeuttaa yhdenmukaisten toimintatapojen toteuttamista Euroopan tasolla. Ulkorajoja tulee valvoa ja huolehtia siitä, että taakka jakautuu mahdollisimman tasaisesti yhteisön sisällä. Tämä on keskustelu jossa Suomella pitää olla aktiivinen ääni.
Minusta ei kuitenkaan jostain syystä tunnu siltä, että presidentti viittasi näihin ongelmiin eilisessä puheessaan. Vihjaus asyyliautomaatista toi mieleeni YK:n pakolaiskonvention. Ja jos Niinistö implisiittisesti ehdottaa, että tätä konventiota pitäisi rukata, olemme paljon fundamentaalisempien kysymysten äärellä. Eurooppalaiset arvot ovat voimakkaasti sidoksissa tähän sodan jälkeen kriisin keskellä syntyneeseen sopimukseen. Tilanteeseen, jossa Euroopassa oli suuri hätä. Onko tilanne nyt toinen vain siksi, että hädänalaiset ihmiset ovat toiset?
Suora puhe on tervetullutta. Mutta silloin sen olisi hyvä sisältää enemmän konkretiaa ja vaihtoehtoja. Oma näkemykseni on, että vihjailu satoi eilen sellaisen ideologian laariin, josta on tolkku ja maltti kaukana. Ei ole mielekästä lietsoa pelkoa Suomessa, jossa yleisessä turvallisuudessa ei ole mitään katastrofaalista. Jos jotain turvallisuusuhkia pitää etsimällä etsiä, ne eivät ole turvapaikanhakijoiden synnyttämiä. Turvallisuusuhkia saattaa syntyä Venäjän arvaamattomuuden seurauksena, tai vaikka siitä, että sen harjoittaman hybridisodankäynnin työkalupakkiin lisätään pakolaisvirrat. Tällä hetkellä tilanne ei kuitenkaan ole tämä.
Soisin kaikkien meidän yhteistä vastuuta kantavien vaikuttajien keskittyvän nyt entistä enemmän mahdollisuuksiin ja negatiivisen kierteen katkaisemiseen. Realismille ja riskien hallinnalle on aina annettava tilaa, mutta ei niin, että uuden luominen tyrehtyy ja jäämme junnaamaan paikoillemme. Suomi on ollut periferia ja olemme pitkään välttyneet monilta ikäviltä ilmiöiltä. Ei ole kuitenkaan realistista kuvitella, että nämä ongelmat saadaan pidettyä loitolla rajoja sulkemalla. Järkevämpää on keskittyä kehittämään yhteiskuntaa siten, että syntyvät ongelmat saadaan ratkaistua.

1 reply
  1. Fredrik Lihr
    Fredrik Lihr says:

    Negatiivisuutta vai antiteesejä?
    Jos teesit ovat avoimia niin antiteesit voivat kohdistua oikein. Jos teesit ovat suljettuja antiteesit perustuvat arvauksiin. Pakolaistilanteessa on tietoja ja näyttöä esim. Englannista Lutonista jossa paikalliset muslimit pitävät asuma-aluettaan kalifaattina ja marssivat mielenosoituksissa vaatien sharia-lakia Englantiin. Minusta Eurooppalainen kulttuuri tällä hetkellä on tasokkaampi kuin islam-maiden kulttuuri. Mutta emme voi ennustaa tulevaisuuden kulttuuria perustuen tapahtuneeseen, silloin perustelemme induktion induktiolla joka on kehäpäätelmä. Lopulta tulemme siihen onko meidän ennustettava asioita vai ratkaistava tulevat ongelmat vasta, kun ne syntyvät. Mutta silloin voi olla liian myöhäistä? On siis perusteltua olla varovainen eikä skeptisyys ole liiallista varovaisuutta. Olen vuosi sitten todennut että meillä on raja kuinka paljon pakolaisia voimme ottaa tänne Suomeen. Se on olemassa vaikka väitettäisiin ettei sellaista ole. Ikävä kyllä taloudelliset seikat määräävät elämäämme ja niin tässäkin tapauksessa. Siksi olisi nyt oikea aika kieltäytyä pakolaisista kun voimme oikein perustella syyt.

    Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *