Tämä lapsi olisi syntynyt autoon

Porvoon synnytysosasto on taas vaakalaudalla. Vain reilu vuosi siitä kuin edellisen kerran asiasta taistelimme, osaston kohtalo on taas epäselvä. Huomenna 2.6. HUS in Porvoon sairaanhoitopiirin lautakunta tekee oman päätöksensä asiassa. Se joko puoltaa osaston lopettamista, tai jatkamista. Viime kädessä päätöksen tekee HUS:in hallitus.

Asia ei ole vähäpätöinen. Kyse on tärkeästä palvelusta, ja etäisyydellä palveluun on merkitystä. Lähisynnytyssairaalan tärkeydestä on meidän perheessä nimittäin omakohtaisia kokemuksia.

Asumme 15 minuutin päässä Jorvin sairaalasta. Sekin matka on muutamaan kertaan tuntunut äärimmäisen pitkältä. Viides lapsemme olisi varmasti syntynyt autoon jos automatkaa olisi ollut 10 minuuttia enemmän. Omien kokemusten valossa viimeaikaiset synnytysosastojen lakkauttamisuhat tuntuvat pelottavan lyhytnäköisiltä. Porvoon synnytysosaston lakkauttamista perusteellaan taas turvallisuudella –  se on lakkautusuhan alla, koska  vuotuinen synnytysmäärä on alle 1000 kpl. Muualla Suomessa tilanne on toki vielä pahempi.  En halua edes ajatella miltä tuntuu hypätä autoon aamuyöstä kun lapsivesi on mennyt ennenaikaisesti, tietäen että ajomatkaa on edessä vielä kolme tuntia.

Uudellamaalla lakkautettiin Tammisaaren yksikkö muutama vuosi sitten. Yksikkö joka oli niin hyvä ja pidetty, että sinne tultiin ulkomailta asti synnyttämään, maksusta.

Ymmärrän hyvin, että erikoissairaanhoitoa pitää keskittää. Suomi on pieni maa, ja erikoisosaamisen määrä on rajallinen. Synnyttäminen ei kuitenkaan ole rakettitiedettä. Hollannissa, esimerkiksi, synnytykset tapahtuvat suurelta osin kotona. Siihen me tuskin olemme menossa. Autoon synnyttäminen sen sijaan näyttää olevan tulevaisuuden vaihtoehto sairaalasynnytykselle jos nykyinen kehitys jatkuu. Siksi synnytyssairaaloiden verkko on pidettävä mahdollisimman tiheänä.