Ukrainan auttamisessa on fokuksen oltava pitkä

Joulun alla Venäjän hyökkäykset ukrainalaisia siviilikohteita vastaan kiihtyivät. On selvää, että Putin käytännön tasolla on menettänyt uskonsa siihen, että Ukraina on valloitettavissa. Tällä hetkellä Venäjän taktiikkana sodassa on murtaa siviiliväestön henkinen kantti. 

 Samalla on selvää, että emme saa nopeaa ratkaisua sotaan. Jäätyneen konfliktin riski on ilmeinen, ja se olisi merkittävä tappio paitsi Ukrainalle, mutta myös kansainväliselle yhteisölle ja koko toisen maailmansodan jälkeiselle maailmanjärjestykselle. 

 Tässä kontekstissa meidän tulee harkita apuamme Ukrainalle. Itse en voi päätyä tässä pohdinnassa muuhun lopputulemaan, kun että apua on lisättävä, sitä on tehostettava ja sen laajuutta kasvatettava.

 Ukrainalla on muutama kriittinen tarve. He tarvitsevat parempaa ilmatorjuntaa, pidemmän kantaman ammuksia, lentokalustoa ja moderneja länsimaisia taisteluvaunuja. 

 Halu avun laajentamiseen on kuitenkin ollut niukka. Niukka siitä huolimatta, että Ukrainan taistelun oikeutus ja merkitys koko Euroopalle on ilmeinen. 

 Yhdessä Atte Harjanteen kanssa (Vihreät) esitimme 28.12 julkaistussa kirjoituksessamme yhteiseurooppalaisia Leopard-talkoita. Yhteiseurooppalaisia, jotta rasitus – ja mahdollinen painostus – ei kohdistuisi pelkästään yhtä maata kohtaan. 

Kirjoituksemme herätti laajaa huomiota ja kiinnostusta monessa eurooppalaisessa maassa. Voi sanoa, että juna lähti liikkeelle.

 Tällä viikolla Saksa ilmoitti vihdoin, että se suostuu Leopard-toimituksiin. Muutama maa on jo ilmoittanut osallistuvansa hankkeeseen ja keskiviikkona Suomi liittyi tähän joukkoon. 

 Myös USA ilmoitti keskiviikkona lähettävänsä 31 Abrams-vaunua ja UK on jo aikaisemmin ilmoittanut lähettävänsä pienen määrän omia Challenger 2-taisteluvaunujaan. Tämä on hieno asia. 

 On tietenkin selvä, että siinä tapauksessa, että Suomi lähettää vaunuja niin määrä tulee korvata hankkimalla uusia. On kuitenkin hyväksyttävä se tosiasia, että korvaaminen ei tapahdu heti. Meidän tulee hyväksyä se, että oma kyvykkyytemme heikkenee tilapäisesti, kunnes korvaavat vaunut saadaan hankittua.

 Ukrainalle annettu apu on vuoden mittaan kehittynyt huomattavasti. Kun helmikuussa vielä pohdittiin, voiko kypäriä lähettää, niin nyt apu on jo saatu uudelle tasolle. 

 Kun pohdimme polkua tästä eteenpäin, on otettava realistinen aikaperspektiivi. Sota voi jatkua vielä pitkään. Ei ole syytä sulkea pois sellaistakaan kalustoa, joka vaatii laajoja tukijärjestelmiä ja koulutusta. Sota voi jatkua kuukausia, mutta valitettavasti myös vuosia.

 Tässä epävarmuuden tilassa on ensiarvoisen tärkeää ymmärtää tämän konfliktin merkitys myös omalle turvallisuudellemme. Tilanne, jossa Venäjä saavuttaisi tavoitteensa ja Ukraina häviäisi on koko Euroopan näkökulmasta tuhoisa. Siksi Euroopan ja muiden länsimaiden tule kantaa vastuunsa, saada teollinen tuotantonsa tämän sodan vaatimalle tasolle ja päättäväisesti jatkaa Ukrainan tukemista.