YLEn asema ja poliittinen keskustelu
YLEn roolista on käyty viime viikkoina keskustelua. Tavalla, jota mielestäni sopii kyseenalaistaa. Näin itse ajattelen:
YLE on toimija, jolla on erityinen tehtävä paitsi tiedonvälityksessä myös suomalaisen kulttuurin ja kulttuuriperinnön ylläpitäjänä.
YLEn toiminta kustannetaan verovaroin. Siksi on oikeutettua käydä poliittista ja yhteiskunnallista keskustelua rahoituksen tasosta ja toiminnan laajuudesta. On kuitenkin kyseenalaista esittää sisältöihin kohdistuvaa kritiikkiä liittäen sen rahoitukseen jos on asemassa, jossa voi vaikuttaa rahoituspäätökseen. Tällainen kritiikki voidaan tulkita: ”Kirjoittakaa näin, tai rahoituksenne vähenee.”
On selvää, että tällainen toiminta koettelee vapaan lehdistön periaatteen rajoja, eikä sellaista siksi tule ohittaa olankohautuksella.
Meillä on olemassa journalistiset periaatteet, joiden noudattamista Julkisen sanan neuvosto seuraa. Näin varmistamme, että ala toimii periaatteidensa mukaisesti.
Poliitikkojen tehtävä ei ole päättää uutissisällöistä tai journalistisesta kulmasta. Meidän pitää sietää kriittistä tarkastelua, myös politiikan sisällöstä. Tai sitä, että esim. YLE itse päättää, koska julkaisee mielipidetiedusteluja. Tämä esimerkkinä viime päivien absurdista, myös poliitikkojen keskuudessa käydystä puheenaiheesta.
Usko instituutioihin on Suomessa vahva. Sen ei tietenkään tule olla sokea. Instituutioiden roolista ja tehtävistä on oikeus keskustella ja se on myös tärkeää.
Mutta vallassa olevilta päättäjiltä voi odottaa niin ymmärrystä kuin sitoutumista oikeusvaltioperiaatteen peruslainalaisuuksiin.
On eroa sillä, kritisoiko päätöstä, vai vihjaako päätöksen esittäjän erottamisella. On eroa sillä, keskusteleeko näkemyksistä puolustaen kantaansa, vai uhkaako kaventaa edellytyksiä näkemyksen esittämiselle.
Jälkimmäinen ei ole hyvä tie.
Aivan samoin kuin korkeakoulurahoituksen tasoon saa vaikuttaa se, jos näyttää, että merkittävä osuus valuu tyhjäkäyntiin organisaation sisäsiittoisena työllistämisenä ilman tosiasioiden esittämiseen tähtääviä kriteerejä, niin samoin on syytä leikata verovaroilla rahoittamista kansalliselta mediatoimijalta, kun toiminta selvästi vääristää markkinaa jälleen sisäsiittoisena työllistämisenä sisältöihin, jotka ovat leimallisesti kaupallisten toimijoiden leipää eikä perustehtävän eli marginaalisten yleisöjen palvelujen ja kansallisten tuotantojen varmistamista sekä huoltovarman uutisoinnin ja viestinnän rutiinien kehittämistä ja ylläpitoa.
Nuo vääristymät ovat sitä ”vasemmistolaisuutta”. Mikä olisi oikeistolaista vääristymää? Näkisin sellaisena Ylen alustatalouden, jossa pyöritetään aivan omaa markkinaa ilman läpinäkyvää avointa kilpailutusta. Jotta Ylen rahoitus olisi johonkin asialliseen suuruusluokkaan perusteltua, on ehdottomasti avattava veronmaksajille millaisiin panostuksiin varat on käytetty.
Tasapainoinen markkinatalous ja demokratia ovat poliittisesti vääristymättömiä – vain jalat ja äänet ratkaisevat mitkä tuotteet ja palvelut pärjäävät tai mitä toimintoja katsotaan olevan syytä yhteisesti rahoittaa, että ne ulottuvat kaikille kansalaisille hyvinvoinniksi.