Ukrainan auttamisessa on fokuksen oltava pitkä

Joulun alla Venäjän hyökkäykset ukrainalaisia siviilikohteita vastaan kiihtyivät. On selvää, että Putin käytännön tasolla on menettänyt uskonsa siihen, että Ukraina on valloitettavissa. Tällä hetkellä Venäjän taktiikkana sodassa on murtaa siviiliväestön henkinen kantti. 

 Samalla on selvää, että emme saa nopeaa ratkaisua sotaan. Jäätyneen konfliktin riski on ilmeinen, ja se olisi merkittävä tappio paitsi Ukrainalle, mutta myös kansainväliselle yhteisölle ja koko toisen maailmansodan jälkeiselle maailmanjärjestykselle. 

 Tässä kontekstissa meidän tulee harkita apuamme Ukrainalle. Itse en voi päätyä tässä pohdinnassa muuhun lopputulemaan, kun että apua on lisättävä, sitä on tehostettava ja sen laajuutta kasvatettava.

 Ukrainalla on muutama kriittinen tarve. He tarvitsevat parempaa ilmatorjuntaa, pidemmän kantaman ammuksia, lentokalustoa ja moderneja länsimaisia taisteluvaunuja. 

 Halu avun laajentamiseen on kuitenkin ollut niukka. Niukka siitä huolimatta, että Ukrainan taistelun oikeutus ja merkitys koko Euroopalle on ilmeinen. 

 Yhdessä Atte Harjanteen kanssa (Vihreät) esitimme 28.12 julkaistussa kirjoituksessamme yhteiseurooppalaisia Leopard-talkoita. Yhteiseurooppalaisia, jotta rasitus – ja mahdollinen painostus – ei kohdistuisi pelkästään yhtä maata kohtaan. 

Kirjoituksemme herätti laajaa huomiota ja kiinnostusta monessa eurooppalaisessa maassa. Voi sanoa, että juna lähti liikkeelle.

 Tällä viikolla Saksa ilmoitti vihdoin, että se suostuu Leopard-toimituksiin. Muutama maa on jo ilmoittanut osallistuvansa hankkeeseen ja keskiviikkona Suomi liittyi tähän joukkoon. 

 Myös USA ilmoitti keskiviikkona lähettävänsä 31 Abrams-vaunua ja UK on jo aikaisemmin ilmoittanut lähettävänsä pienen määrän omia Challenger 2-taisteluvaunujaan. Tämä on hieno asia. 

 On tietenkin selvä, että siinä tapauksessa, että Suomi lähettää vaunuja niin määrä tulee korvata hankkimalla uusia. On kuitenkin hyväksyttävä se tosiasia, että korvaaminen ei tapahdu heti. Meidän tulee hyväksyä se, että oma kyvykkyytemme heikkenee tilapäisesti, kunnes korvaavat vaunut saadaan hankittua.

 Ukrainalle annettu apu on vuoden mittaan kehittynyt huomattavasti. Kun helmikuussa vielä pohdittiin, voiko kypäriä lähettää, niin nyt apu on jo saatu uudelle tasolle. 

 Kun pohdimme polkua tästä eteenpäin, on otettava realistinen aikaperspektiivi. Sota voi jatkua vielä pitkään. Ei ole syytä sulkea pois sellaistakaan kalustoa, joka vaatii laajoja tukijärjestelmiä ja koulutusta. Sota voi jatkua kuukausia, mutta valitettavasti myös vuosia.

 Tässä epävarmuuden tilassa on ensiarvoisen tärkeää ymmärtää tämän konfliktin merkitys myös omalle turvallisuudellemme. Tilanne, jossa Venäjä saavuttaisi tavoitteensa ja Ukraina häviäisi on koko Euroopan näkökulmasta tuhoisa. Siksi Euroopan ja muiden länsimaiden tule kantaa vastuunsa, saada teollinen tuotantonsa tämän sodan vaatimalle tasolle ja päättäväisesti jatkaa Ukrainan tukemista. 

 

Adlercreutz: Tärkeä päätös Leopardi-talkoista

Saksa on tänään vahvistanut, että Ukrainaan lähetetään Leopard 2 -taistelupanssarivaunuja. Kansanedustaja Anders Adlercreutz on tyytyväinen, että liittokansleri Olaf Szholz on vihdoin antanut vihreää valoa Ukrainan tehokkaalle tukemiselle.

– Tämä oli välttämätön päätös. Venäjä lisää Ukrainan puolustukseen kohdistuvaa painetta, ja Ukrainan resurssit ovat rajalliset. Mitä nopeammin autamme, sitä tehokkaampaa tuki on, ja sitä nopeammin sota voi päättyä. Se on meidän etujemme mukaista, se on Ukrainan edun mukaista ja paradoksaalisesti myös Venäjän intresseissä,  Adlercreutz sanoo.

Joulukuun lopussa Adlercreutz ja vihreiden kansanedustaja Atte Harjanne julkaisivat tekstin, jossa ehdotettiin eurooppalaisen koalition perustamista Ukrainan tukemiseksi nykyaikaisilla Leopard 2 -panssarivaunuilla. Sen jälkeen keskustelu on edennyt nopeasti.

– Tahto auttaa on ollut vahva. Samaan aikaan on ollut huolestuttavaa nähdä, miten vaikeaa on ollut tehdä päätöksiä. Ukrainan käsissä olevat panssarivaunut eivät ole hyökkäysaseita, vaan ne ovat välttämättömiä ukrainalaisille puolustautuakseen. Ja koska tässä tapauksessa kyse ei ole vain panssarivaunujen toimittamisesta vaan myös koulutuksesta, vie avun saaminen aikaa. Ukrainalla ei ole varaa tällaisiin viivästyksiin. Meidän on toimittava nopeasti, Adlercreutz sanoo.

Tänään Saksan ilmoituksen jälkeen, vahvisti puolustusministeri Mikko Savola, että Suomi osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön Leopard 2 -taistelupanssarivaunujen lähettämiseksi Ukrainaan. Adlercreutz painottaa, että vaikka Suomen panos ei tule olemaan kovin mittava, niin on tärkeää, että teemme osamme.

– Keskustelun aikana on käynyt ilmi, että kaikki maat eivät pidä kalustoaan hyvässä kunnossa. Me olemme pitäneet. Meillä on suuri määrä panssarivaunuja, jotka ovat myös toimintakuntoisia. Niitä tarvitaan nyt Ukrainassa, ja mielestäni on aivan selvää, että Suomi on mukana tarkkaan harkitulla määrällä panssarivaunuja, Adlercreutz sanoo.

Edessämme on haasteita eli mahdollisuuksia

Hallituskoalitiopeliä voidaan pelata vaikka maailman tappiin asti ja ymmärrän, että se kiinnostaa. Tärkeämpää olisi kuitenkin keskittyä käsillä olevien ongelmien ratkaisemiseen. Etenkin siksi, että haasteissa aina piilee myös mahdollisuus.

Olemme selvinneet koronakriisistä kohtuullisin arvosanoin. Sota Ukrainassa tulee ehkä jatkumaan vielä pitkään ja se on kaikin tavoin äärimmäisen traagillista. Kaikessa traagillisuudessaankin siitä on seurannut myös jotain hyvää. Jos joku olisi vuosi sitten veikannut, että Eurooppa irtaantuu energiariippuvuudestaan Venäjään, niin sitä tuskin olisi kukaan uskonut. 

Kaiken tämän sodan tuoman surkeuden keskellä on siis myös pieniä aiheita optimismiin. 

Velka on hyvä renki, mutta huono isäntä

Mutta: Koronan ja sodan seurauksena valtiovelkamme on kasvanut huomattavasti. Velanoton taittaminen ja kansallisen turvallisuuden varmistaminen ovat asioita, joiden tulee olla tulevina vuosina päätöksenteon keskiössä. Näissä pitää onnistua hyvinvointiyhteiskuntaa parhaalla mahdollisella tavalla suojellen. Edessä on runsaasti arvopohjaista priorisointia: miten pitää kiinni muun muassa korkeatasoisesta koulutuksesta ja terveydenhuollosta ja mahdollisuudesta arvokkaaseen vanhuuteen samalla, kun leikkauksia on tehtävä.

Tässä onnistumiseksi tulemme tarvitsemaan poikkeuksellista yhteishenkeä ja perspektiiviä.

Yhtä kriisiä voi seurata toinen. Tämän olemme nyt oppineet. Kolmannen mahdollisen kriisin kohdalla meillä ei ole enää samaa taloudellista liikkumavaraa, jonka turvin me olemme toistaiseksi pystyneet luovimaan koronan ja Ukrainan sodan aiheuttamien seurausten läpi. 

Meidän suhteellisella asemallamme kansainvälisillä lainamarkkinoilla on merkitystä. Mutta niin on myös absoluuttiselle velkamäärällä ja etenkin korkokuluilla. 

Tämä kävi selväksi viimeistään viime viikon alussa, kun Valtiovarainministeriön virkamiehet kertoivat karut uutiset korkokulujen noususta. Erityisesti maailmassa, jossa lainalla on hinta – mikä ei ole poikkeuksellista, vaan pikemminkin asioiden luonnollinen tila – on velkaan suhtauduttava suurella vakavuudella. Juuri tästä syystä seuraavan hallituksen pöydällä tulee olemaan monia vaikeita päätöksiä. 

Tosiasia on, että kaikki eduskuntapuolueet ovat käytännössä tukeneet vallinnutta finanssipolitiikkaa. Meillä olisi tänään sama keskustelu velkatasosta, vaikka velkaa olisikin noin 140 miljardin sijaan 139,5 tai 137 miljardia. Ero nykyiseen tilanteeseen olisi varsin pieni, vaikka viimeiset vuodet olisi toteutettu pääoppositiopuolueiden vaihtoehtobudjetteja.

Lainanottohalu on ollut asiaa rehellisesti tarkasteltuna yhteinen ja siksi tarvitaan myös yhteisiä toimia, jotta laiva saataisiin kääntymään.

Työvoima on kaiken A&O

Yritysten suurin käytännön huoli on työvoiman saatavuus. Jos ei löydä ihmisiä, joita palkata, ei yritys voi kasvaa. Ja sitä kärsii koko maan bruttokansantuote ja sen myötä myös hyvinvointimme. 

Siksi työvoiman saatavuuden varmistaminen on keskeinen kysymys myös velkaantumista ratkaistaessa. 

Seuraavan hallituksen on toisaalta perattava menopuolta mutta myös vahvistettava työmarkkinoiden toimivuus. Meidän tulee tarkastella työnteon kannustimia ja varmistuttava siitä, että työllisyyspalvelut toimivat. Koulutusaste on saatava nousu-uralle ja oppisopimuksista tulee tehdä oikea vaihtoehto muille opintopoluille. Lisäksi tarvitsemme vahvat kannustimet tuotekehitykseen ja innovaatiotoimintaan.

Tarvitsemme paikallista sopimista, joustavaa täydennyskoulutusta ja työperäistä maahanmuuttoa. Meidän on rakennettava Suomesta maa, johon osaavien ihmisten on helppo tulla, ja johon he haluavat jäädä. Meidän on rakennettava maa, joka suhtautuu positiivisesti ympäröivään maailmaan ja jossa muualta muuttaneet kokevat itsensä tervetulleiksi. 

Veropolitiikan tulee olla pitkäjänteistä. Tämä tarkoittaa myös, että ilmasto- ja energiapoliittiset linjaukset eivät voi olla vuosittaisia poliittisia pelinappuloita. Isot investointipäätökset ovat niistä riippuvaisia, kuten olemme viime aikoina huomanneet. Panokset ovat liian korkeat. 

Yhdessä hyvä tulee 

Polarisaatio ja populismi johtavat harvoin mihinkään hyvään. Esimerkiksi veropolitiikassa olisi syytä nyt saavuttaa vaalikausien yli kestäviä yhteisiä näkemyksiä. Verotuksen ja erilaisen sääntelyn ennakoitavuus on tärkeää niin yrityksille kuin yksityisille ihmisillekin.

Politiikka on pohjimmiltaan arvopohjaista asioiden hoitoa. Se on halua ratkaista parhaalla mahdollisella tavalla käsillä olevia ja edessä siintäviä ongelmia. Eri puolueilla ja niiden edustajilla on erilaisia näkemyksiä ja mielipiteitä, mikä on sekä toivottavaa että tervettä. Tämä on koko demokratian ydin. 

Ennen vaaleja on erityisen tärkeää kertoa, mitä mieltä on keskeisistä, jokaisen suomalaisen elämään ja tulevaisuuteen vaikuttavista kysymyksistä. Se voi avata ovia tai sulkea niitä. Rakentavalla ja pitkäjänteisellä, puoluerajatkin ylittävällä päätöksenteolla saavutetaan uskoakseni tässä maailmantilanteessa enemmän kuin blokkipolitiikalla.

(Kirjoitus Kirkkoummen Sanomissa 22.1.2023)

Muutoksia ja mahdollisuuksia

Tämä vuosi on antanut meille uutta perspektiiviä. Se on kutsunut meidät pohtimaan, mitkä asiat ovat isoja ja mitkä pieniä. Olemme joutuneet hyväksymään sen tosiasian, että Euroopassa käydään maan rajojen siirtämiseen pyrkivää sotaa. Tämä on ajatus, jota en pitänyt todennäköisenä – ehken edes mahdollisena – vielä vuosi sitten.

Tasan vuosi sitten ajattelin, että suurin kysymys omaa kuntaamme koskien tulisi vuonna 2022 olemaan hyvinvointialueen käynnistyminen. Se onkin ollut asia, joka on ollut läsnä kuntapäättäjien ja liki kaikkien kunnan työntekijöiden arjessa muodossa tai toisessa.

Samaan aikaan, kun hyvinvointialueen käynnistämistä on valmisteltu, on monen ajatukset kuitenkin olleet toisaalla. Siinä järjettömässä sodassa, jota Ukrainassa tällä hetkellä käydään.

Sota näkyy meillä Kirkkonummella monella tasolla. Koulut ovat vastaanottaneet uusia oppilaita, jotka kaipaavat tukea ja opastusta. Monet kuntalaiset ovat auttaneet sekä Ukrainasta tulleita että Ukrainaan jääneitä.

Eri puolella kuntaa on järjestetty tapahtumia, joilla ukrainalaisia on tuettu ja toivotettu tervetulleiksi. Kirkossa on järjestettyä konsertteja, joilla on kerätty varoja sotaa paenneiden hyväksi.

Omat kokemuksemme kahden sukupolven takaa ovat eittämättä vaikuttaneet siihen, miten olemme itse sotaan ja sotaa paenneisiin reagoineet. Tiedämme, miltä tuntuu, kun isänmaan olemassaolo on uhattuna. Ja yhtä lailla tiedämme, miten maan sisäiset eripurat tosipaikan edessä sysätään syrjään. Pienet asiat saavat väistyä isojen kysymysten tieltä.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että sota voi jatkua vielä pitkään. Tämä tarkoittaa sitä, että myös meidän apumme on jatkuttava.

Mutta nyt takaisin oman kuntamme asioihin. Kirkkonummen kehitys on jatkunut hyvänä. Olemme tänä vuonna saaneet uutisia useasta tärkeästä teollisesta investoinnista. Tänne muutetaan, koska täällä on tilaa elämälle ja elämyksille. Korona ei ole kokonaan taakse jäänyttä elämää, mutta koronan vaikutukset näkyvät jo kuntamme kehityksessä. Väljyyttä arvostetaan uudella tavalla ja Kirkkonummen tapaiset kunnat ovat aivan uudella tavalla houkuttelevia.

Kunnalliset rakennushankkeet ovat joskus pitkiä projekteja. Kun oma perheeni muutti Kirkkonummelle vuonna 1972, vanhempani kertoivat isosiskolleni, että Kirkkonummelle kannattaa muuttaa, sillä sinne nousisi pian uusi uimahalli. Lupaus toteutuikin, tosin kolme vuosikymmentä myöhemmin. Hyvää kannatti odottaa.

Terveyskeskuksen seuraaja, uusi hyvinvointikeskus on jo avannut ovensa. Sen myötä toinen monen vuosikymmenen pituinen hanke tuli vihdoinkin maaliin. Hankkeen alkuvuosina puhuttiin peruskorjauksesta, sen jälkeen siirryttiin puhumaan laajennuksesta ja nyt voimme iloita siitä, että meillä on kokonaan uusi, uudet nykyajan vaatimukset täyttävä hyvinvointikeskus aivan koulun ja uimahallin kyljessä.

Kun terveyspalvelut siirtyvät kunnasta hyvinvointialueelle, asiakas ei välttämättä huomaa muutoksia palveluissa, mutta päätöksenteko muuttuu. Päätäntävalta palvelujen laadun ja kattavuuden suhteen siirtyy pois kunnasta. Se, että meillä on kunnassamme Suomen ehkä modernein terveyskeskus, takaa kuitenkin sen, että hyvinvointialueella on vahva kannustin säilyttää hyvinvointipalvelut Kirkkonummella, mikä on hieno asia.

Omassa kunnassamme moni muukin rakennushanke on lähtenyt nyt liikkeelle. Gesterbyssä aloitetaan uuden koulukeskusken rakennustyöt ja suunnittelupöydällä ovat niinikään sekä keskustan lukiokampus että Nissnikun uusi koulu.

Muutaman vuoden päässä häämöttää hetki, jolloin voimme taas vähentää investointitahtia. Kun uuden, SOTEn jälkeisen kunnan perusinvestoinnit ovat kunnossa, voimme hengittää hieman kevyemmin.

Tämä vuosi on kunnan talouden osalta positiivinen. Myös ensi vuodelle olemme tehneet reiluun ylijäämään perustuvan budjetin. Muutos muutaman vuoden takaiseen on iso. Ylijäämät auttavat meitä hallitsemaan meneillään olevia investointeja ja kuntaan jäävien palveluiden ylläpitoa ja kehittämistä.

Tämän vuoden pohjalta on hyvä ponnistaa uuteen vuoteen.

Haluan kiittää kaikkia kuntamme työntekijöitä ja luottamushenkilöitä hyvin tehdystä työstä. Erityisen kiitoksen osoitan pitkäaikaiselle kunnanjohtajallemme Tarmo Aarniolle, joka jatkaa nyt uusien haasteiden parissa. Hänen kaudellaan kunta on kehittynyt suurin harppauksin.

Teidän antamanne työpanoksen johdosta kunta on ottanut jälleen isoja askeleita eteenpäin.

Haluan myös kiittää myös kaikkia kuntalaisiamme. On ilo kohdata teitä kaupan käytävillä tai jalkapallokentän laidalla ja saada palautetta, joka auttaa meitä kuntapäättäjiä kunnan kehittämisessä. Yhteistyössä tehty kehitystyö kantaa aina parasta hedelmää.

Joulun pyhinä meistä useimmille tarjoutuu mahdollisuus viettää aikaa meille tärkeiden ihmisten kanssa. Tässä maailmantilanteessa nämä hetket tuntuvat vielä entistäkin arvokkaammilta. Hetkeen pysähtyminen ja hetkestä nauttiminen ovat taitolajeja, joita ainakin itse olen kuluneen vuoden aikana yrittänyt opetella.

Kiitos tästä vuodesta ja hyvää uutta vuotta kaikille.

Ukraina tarvitsee eurooppalaiset Leopard-talkoot

(English version here)

Sota Ukrainassa etenee kohti toista vuottaan. Aloite on nyt Ukrainalla, mutta nopeaa loppua ei ole näköpiirissä. Kuluttava sota jatkuu.

Ukrainan menestys on nojannut paitsi vahvaan maanpuolustustahtoon, myös länsimaiseen koulutus- ja materiaalitukeen. Tämä tuki ratkaisee osaltaan sen, miten sota päättyy. Meidän, Euroopan ja koko vapaan maailman etu on, että se päättyy Ukrainan mahdollisimman ripeään voittoon. Olisi vaarallista, jos Venäjä kokisi hyötyneensä rikollisesta hyökkäyssodasta millään tavalla. Materiaalista tukea Ukrainalle on siis jatkettava ja vahvistettava.

Sodan alussa kaikissa maissa keskusteltiin paljon avun tasosta ja lähetettävästä materiaalista. Olemme tämän vuoden aikana oppineet paljon. Myös sen, että uudet kyvykkyydet nopeasti voivat muuttaa tilannetta sotatanteereella. Askel askeleelta lähetettävän materiaalin määrää ja suorituskykyä on kasvatettu. Muutos on kuitenkin ollut hidasta. Nyt olisi aika ottaa askel eteenpäin.

Talvi on saapunut. Jäätynyt maa muuttaa jälleen sekä Venäjän että Ukrainan toimintamahdollisuuksia. Tämänkin on syytä näkyä avun laadussa.

Vaikka Ukrainaa on tuettu päättäväisesti, jotkin asejärjestelmät on edelleen rajattu tuen ulkopuolelle. Näihin lukeutuvat läntiset, modernit taistelupanssarivaunut. Tällaiset vaunut lisäisivät merkittävästi Ukrainan iskukykyä taistelukentällä. Uusi kalusto edellyttää koulutusta, ja siksi erityisen arvokasta olisi toimittaa ukrainalaisille laaja määrä samaa vaunutyyppiä, jonka käyttöön ukrainalaisjoukot voidaan kouluttaa tehokkaasti.

Saksalaista alkuperää oleva Leopard 2 -vaunu soveltuisi tarkoitukseen erinomaisesti. Sen eri variaatioita on 1970-luvun lopun jälkeen rakennettu tuhansia kappaleita, ja käyttäjämaihin lukeutuvat Saksan ohella muun muassa Alankomaat, Ruotsi, Tanska, Espanja, Norja, Puola, Kanada sekä Suomi. Vaunu onkin yksi yleisimmin käytössä olevista länsimaisista taistelupanssarivaunuista. Suorituskyvyltään se peittoaa Venäjän neuvostoperäisen kaluston. Kylmän sodan asetelma kun oli, että länttä puolustetaan laadulla neuvostojoukkojen määrää vastaan. 

Yhteisellä eurooppalaisella ponnistuksella olisi mahdollisuus antaa merkittävä lisätuki Ukrainan maataistelukykyyn ja auttaa ehkä ratkaisevalla tavalla Ukrainaa ylläpitämään saavuttamaansa momentumin sodassa. 

Suomella on yhteensä noin kaksisataa Leopard 2 -taistelupanssarivaunua. Maantiede rajoittaa Suomen mahdollisuuksia luovuttaa suurta määrää keskeistä käytössä olevaa kalustoa, mutta Suomen osallistuminen pienelläkin määrällä vaunuja olisi arvokasta, jos eurooppalaiset panssarivaunutalkoot saadaan käyntiin. Sitä tarvitaan nyt. 

Käynnistämällä tämän keskustelun, voisimme myös kylvää isomman ja tehokkaamman tuen siemenen. 

Suomen oma puolustuskyky ei saa vaarantua, mutta on selvää, että Ukrainan menestys sodassa on myös Suomen turvallisuuden kannalta ratkaisevaa. Mikäli vaunuja luovutetaan, on tietysti tärkeä valmistella korvaavat hankinnat.

Eskalaation riskiä tukeen liittyen ei ole syytä yliarvioida. Läntisen tuen luonnetta taistelupanssarivaunut eivät tosiasiassa olennaisesti muuta, eikä lännen tukea Ukrainaan tulisi mitoittaa Venäjän narratiivin vaan omien etujemme ja arvojemme puolustamisen mukaan.

(Yhteiskirjoitus Atte Harjanteen kanssa julkaistu Hufvudstadsbladetissa 27.12.2022)

 

Komentotaloutta, avoimia piikkejä vai jotain siltä väliltä?

Jos toimenpiteet sähkön hinnan hillitsemiseksi aiheuttavat sen, että hinta karkaa käsistä tai että tehoa häipyy markkinoilta, niin se ainoastaan pahentaa tilannetta. Jotkut keskustelussa olleista lääkkeistä ovat juuri sellaisia. Pitää myös muistaa, että loppukädessä laskun maksamme me, Suomen kansalaiset. Ilmaisia lounaita ei ole.

Tässä oma näkemykseni siitä, mihin keinoihin kaikista tunnistetuista keinoista mielestäni kannattaisi keskittyä.

Sähkön hinta aiheuttaa monessa perheessä ja yrityksessä suurta huolta. Apu on tarpeen, mutta apua annettaessa pitää olla varma siitä, että lääke ei pahenna tautia. Oleellista on, että toimien ei tule sekoittaa markkinoita, poistaa tuotantoa verkosta eikä poistaa kannustimia energian säästämiseen, koska sitä tarvitaan. 

Pääsyy kriisiin on se, että tarjonta ja kysyntä eivät kohtaa. Kun lisäksi Olkiluoto 3, muutama ruotsalainen reaktori ja iso osa Ranskan ydinvoimakapasiteetista on telakalla, niin ongelmat lisääntyvät. Nykyinen hintamalli perustuu siihen ajatukseen, että hintapyramidin kallein kulloinkin tarvittava tuotantotapa määrittelee hinnan. Kun se tällä hetkellä usein on sodan seurauksena rajusti kallistunut kaasu, hiili tai öljy, niin ongelmat ovat selvät. 

Suomen kohdalla olemme myös menettäneet ison voimalähteen, venäläisen sähkön. Sillä olemme Pohjanlahden yli tuodun sähkön ohella tasanneet tarjonnan ja kysynnän eroa.  

Paljon on jo tehty. Arvolisäveron pienennys astui voimaan joulukuussa. Se näkyy tammikuussa tulevassa laskussa. Verovähennys astuu voimaan vuoden vaihteessa ja erityisen vähävaraiset voivat saada suoraa tukea. 

Kaikkien näiden hintalappu on 650 miljoonaa. Ja niiden vaikutus näkyy arjessa vasta tammikuussa. Nämä toimet on mitoitettu nykyisen hintatason pohjalta, eli tilanne ei ole muuttunut odottamatta. 

Siitä huolimatta nyt pohditaan lisää tukea. Tilanne on näistä huolimatta monelle akuutti – ja nämä mainitut tukimuodot eivät esimerkiksi auta yrityksiä.

Alkuviikosta julkistettiin joitakin aihioita. Käyn ne tässä läpi. 

Marras- ja joulukuun sähkölaskuja esitetään korvattavan osittain. Korvaustaso on vielä auki, kuten on omavastuukin. Kustannus on parista sadasta miljoonasta vajaan miljardiin. 

Hyvää mallissa on se, että se auttaa suoraan niitä, joiden sähkölasku on noussut paljon. Monissa perheissä varsinkin alkutalvi on ollut vaikea. Vaikka apu tulee jälkikäteen tuo se silti helpotusta monen perheen arkeen. Jälkikäteen maksettava tuki ei poista kannustimia säästää energiaa, mikä edelleen on välttämätöntä. Se on hyvä tapa tukea. Mutta se on potentiaalisesti kallis. Itse ajattelen, että omavastuu tässä on oleellinen asia, kuten maltillinen korvaustaso. On tärkeä auttaa kansalaisia talven yli, mutta se on tehtävä taloudellisesti kestävällä tavalla.  

Toinen toimi on maksuaikojen käyttöönottaminen. Eli hieman vanhan ajan tyyliin lasku tasattaisiin usealle kuukaudelle. Tämä vaatii käytännössä sen, että valtio takaa yhtiöiden saatavat. Se ei tarkoita varsinaista menoa eikä se poista kannustimia säästää, mutta se helpottaa kuluttajan asemaa. Ihan hyvä toimi. 

Kolmas toimi onkin hankalampi. Tulemme selvittämään jonkinlaista hintakattoa. Olen itse suhtautunut tähän penseästi hintakaton haasteiden takia. Mutta sellainen on toki rakennettavissa järkevästi. 

Yksi vaihtoehto – ja tähän hallituksen esitys tullee perustumaan – on ns Norjan malli. Asetetaan hinta, jonka ylittävältä osuudelta valtio maksaa laskun osittain tai kokonaan. Se on potentiaalisesti todella kallis ja johtaa potentiaalisesti siihen, että hinta karkaa pörssissä – mutta se on mahdollinen. 

Oleellista on, että ns takuuhinta ei ole liian alhainen – ja että korvaus sen yläpuoliselle osuudelle ei ole 100%, jolloin säilyy insentiivi myös pörssissä pitää hinta kurissa. Perussuomalaisten esittämä malli voisi olla toteutettavissa. 

On pohdittu sen vaikutusta kuluttajan kannustimiin. Haluaako kukaan säästää energiaa, jos energia on liian halpaa? No, vuosi sitten hinta oli 5c / KWh. Väitän, että jo hinnan tuplaaminen sisältää varsin hyvän kannustimen. SDP:n ehdottama 20c on jo varsin kallis – ja kannustava – hinta. 

Jos tämä on se malli, niin sen tulee olla ajallisesti rajattu. 

Kokoomus on esittänyt mallia, jossa yhtiö velvoitetaan tarjoamaan ainakin osaa tuotannosta tiettyyn hintaan. Tässä viitataan ns Viron malliin. 

Virossa markkina näyttää kuitenkin täysin erilaiselta. Siellä on yksi valtiollinen yhtiö, joka palvelee koko maata. Sen velvoittaminen on ihan eri asia, kun kymmenien kunnallisten tai yksityisten, tai osittain valtion omistamien (Fortum) tapaisten yhtiöiden velvoittaminen myydä sähköä tiettyyn hintaan. Osakeyhtiön velvoittaminen pitää sisällään myös ilmeisiä ongelmia esimerkiksi omaisuuden suojan suhteen. 

Puhutaan ns velvoitesähköstä. Yhtiön velvoitteesta tarjota sähköä lähialueelle. Jos tälle määritellään erillinen hinta, niin eliminoiminen kilpailun, synnytämme alueellisia monopoleja ja ajamme monen toimijan markkinoilta.  

Kokoomus unohtaa tätä mallia kannattaessaan myös, että moni velvoitesähkön piirissä oleva ei itse tuota sähköään, vaan ostaa sen muualta. Moni yhtiö on jo myynyt sähkönsä eteenpäin pitkäksi ajaksi – tai sitoutunut ostamaan tiettyyn hintaan. Tämä tarkoittaa, että Kokoomuksen komentotalousmalli ajaisi monet toimijat suuriin vaikeuksiin, todennäköisesti konkurssiin – ja pois markkinoilta. Kokoomuksen malli tarkoittaisi sähkökatkoksia ja suurella todennäköisyydellä katastrofia kuluttajan näkökulmasta. 

Oppia voi ottaa esimerkiksi Kosovosta, jossa tällaista on kokeiltu. Siellä tulokset olivat tuhoisat. Malli poistaisi tehokkaasti myös kannustimet investoida uuteen tuotantoon.  

Se, että Kokoomus ajaa tällaista lähinnä sosialismia edustavaa ajatusta on häkellyttävää puolueelta, joka perinteisesti väittää edistävänsä markkinataloutta.

Sen suorat ja epäsuorat kustannukset ovat helposti myös miljardiluokkaa. Se ei todellakaan ole ilmainen, kuten Kokoomus virheellisesti väittää. 

Malli tarkoittaa käytännössä myös sitä, että sähköyhtiöistä tulee sosiaalipalvelujen tuottajia. Aikamoinen toimialan laajennus. 

Tuntuu, että joku on höynäyttänyt Kokoomuksen puoluejohdon tässä pahemman kerran. 

Kokonaisuus on hallittava. Kustannukset on pidettävä kurissa. Rahoituksen on ajateltu ainakin osittain tulevan ns Windfall-verosta, jonka tuotoksi alustavasti arvioidaan 0,5- 1,3 miljardia. Windfall-vero tarkoittaa sitä, että osa kieltämättä kohtuuttomista tuotoista verotettaisiin pois. 

Windfall veroa pohdittaessa on muistettava, että yhtiöt ovat varsin erilaisessa asemassa. On eri asia olla sähkönvälitystä harjoittava yhtiö, eri asia olla yhtiö, joka itse myy tuottamansa energiaa. Ja on tärkeää, että veron taso on kutakuinkin linjassa esim Ruotsin vastaavan esityksen kanssa. 

Sinänsä uskon, että pelko siitä, että windfall-vero aiheuttaisi investointikannustimien häviämisen on turha. Se on tilapäinen, tähän tilanteeseen räätälöity poikkeustoimi. 

Entä se kokonaisuus? Totesin alussa, että meillä jo on osittain käytössä olevia toimia. 

Arvonlisäveroa on alennettu, kuluista saa verokevennyksiä. Meillä on suora tuki vähävaraisille. Tämän lisäksi tullee sähkölaskun osittainen korvaaminen, pidennetyt maksuajat sekä mahdollisesti subventoitu hintakatto. Kaiken päälle windfall-vero. 

Monet näistä toimista ovat päällekkäisiä. Itse pohdin, onko tämä kokonaisuus hallinnassa? Mikä on kaikkien näiden toimien kokonaisvaikutus? Hallitsemmeko sitä?

Olisi järkevää mahdollisimman suurissa määrin käyttää olemassa olevia mekanismeja ja pitää Kelan toiminnot Kelassa ja sähköyhtiöiden toiminnat energian piirissä. Näin ei nyt tule olemaan. Se on ehkä tässä poikkeuksellisessa tilanteessa perusteltua, mutta tarkkana tulee olla. 

Oleellista on, että näemme myös yrityksen tarpeet. 

Järkevintä, olisi ollut pitäytyä mahdollisimman pitkälti olemassa olevissa mekanismeissa ja veroissa ja säätää tuki sen kautta. Näin ei tule tapahtumaan. Toiseksi paras olisi pelkästään Windfall-veron kautta kohdistetusti tukea heitä, joiden tilanne on heikoin. Sekään ei ole helppo rakentaa, eikä se tule olemaan tässä se valittu polku. Hintakattoon suhtaudun epäillen, ja pidän hyvin tärkeänä, että olemme tarkkoja parametrien kanssa niin, että markkinaa ei hajoteta, ja että hinta ei karkaa käsistä. Syyt siihen avaan yllä. 

Tukimuotojen tulee koskea tätä kriisiä. Tästä ei saa tulla pidempiaikainen periaate. Siihen meillä ei ole varaa ja tulee muistaa, että tulevaisuuden matalampi hintataso on tänään tehtävien investointien varassa. 

Isossa kuvassa kestävä ratkaisu tulee sen kautta, että saamme tarpeeksi tuotantoa verkkoon, että siirtoyhteydet ovat kunnossa, että kysyntäjousto otetaan esimerkiksi etäohjauksella maksimaalisesti käyttöön ja myös sen kautta, että EU:n tasolla pohditaan hinnoittelumekanismeja uudestaan. 

On myös syytä muistaa, missä tilanteessa olemme. Jos joku olisi vuosi sitten sanonut, että Eurooppa vuoden päästä melkein on irtaantunut venäläisen energian riippuvuudesta, niin se olisi pidetty mahdottomana asiana. Tässä kuitenkin olemme, kolhiintuneina, mutta pystyssä. 

Hyvää itsenäisyyspäivää 2022 – Glad självständighetsdag 2022

Kun ohjusiskut Kiovaan alkoivat, ukrainalainen kansanedustaja Inna Sovsun lähetti perheensä  maaseudulle. Itse hän jäi kaupunkiin hoitamaan työtään. Puhuin hänen kanssaan vain muutama viikko sodan alkamisen jälkeen. Hän kertoi, miten selviää arjestaan ja miten sota on yhdistänyt ukrainalaiset. Hän kertoi myös ystävistään ja siitä, miten he tukevat toinen toisiaan. Hän kertoi kollegastaan, joka parhaillaan taisteli etelä-ukrainassa. 

Ukrainan sota on saanut meidät taas kerran pohtimaan omaa asemaamme. Mitä itsenäisyys on, ja etenkin, mitä sen eteen on tehty. Miten se on saavutettu?

On helppo nähdä yhtäläisyyksiä Ukrainan ja Suomen välillä. Aivan kuten Putin aliarvioi tällä hetkellä Ukrainaa, Stalin aliarvioi aikoinaan meidän kykyämme yhdistyä kansakuntana ja unohtaa pienet erimielisyytemme ulkoisen uhan edessä. Putin ja Stalin kuvittelivat, että maan sisäiset poliittiset erimielisyydet takaisivat heille helpon voiton. 

Toisin kävi. Tällä hetkellä sotilaallinen voitto Ukrainassa tuntuu Putinin näkökulmasta mahdottomalta. 

Kaikenlaista muuta hän on sen sijaan saanut aikaan. Palaan siihen hetkeen kuluttua. 

Putins krig i Ukraina borde vara totalt främmande för vår tid. Ett krig där man erövrar mark, vill radera ett folk, begår krigsbrott på löpande band, i vilket man påstår sig vara inbegripen i ett heligt krig, det är inte av denna världen. Det är inte 2000 talet, det är inte den civilisation vi byggt upp. 

Det är inte ett krig våra barn borde se i denna värld. 

Men samtidigt är det bekant. Narrativet är bekant. Skälen är bekanta. Motiveringarna känner vi igen. Våra krig var i mycket ett krig mellan olika världsbilder. Det samma ser vi nu i Ukraina. 

Hyvät ystävät,

Suomen ensimmäisinä itsenäisyyden vuosina loimme nykyisen yhteiskuntajärjestyksemme. Ståhlberg, tuo oikeusvaltiomme ehkä merkittävin rakentaja, iski perustuslain paalut niin syvälle, että ne kestivät tulevat sodatkin. 

Nyt tätä järjestystä halutaan murtaa. Siitäkin on kysymys, kun Putin hyökkää Ukrainaan. 

Halutaan saada meitä luopumaan oikeusvaltiosta, oikeuksistamme, tasa-arvosta, ja ennen kaikkea sääntöihin perustuvasta kansainvälisestä sodanjälkeisestä maailmanjärjestyksestä, 

Se ei onnistu. Sen sijaan EU on tänään yhtenäisempi kuin koskaan ja Venäjän näkymät ovat kaiken kaikkiaan synkät. 

Bästa vänner,

Vår rättsstat klarade kriget tack vare alla dem som kämpade för vår frihet. Och nu klarar Europa också denna prövning. Rättsstaten består, det internationella samfundet är resilient. 

Detta år har medfört stora förändringar. Vi har vaknat till en ny verklighet. En verklighet, där vi klart ser, att det ibland är värt att ha stöd av varandra. För Finlands del raserades många murar detta år. När jag för ett år sedan talade för att vi borde börja vår NATO-medlemskapsprocess trodde jag inte att vi skulle vara här nu. För all del, inte många av oss trodde heller på att vi skulle ha ett krig i Europa. Inte jag heller. 

Politiikkaa seuratessa tuntuu usein siltä, että keskustelu pyörii hyvin pienten kysymysten äärellä. Tänä vuonna on kuitenkin myös syntynyt isoja päätöksiä, päätöksiä, joita olemme tehneet yhdessä. 

Suomi ei seiso yksin. Nato-jäsenyyden myötä saamme turvaa. 

Tämä ei tarkoita, etteikö omaa puolustustamme pitäis hoitaa ihan niin kuin olemme tehneet tähänkin saakka. Päävastuu säilyy meillä ja tämä on vastuu, johon me suomalaiset mielellämme sitoudumme. Maanpuolustustahto on Suomessa vahva. Ja syystä. 

Nato-medlemskapet betyder inte att vi inte kan avsäga oss vårt ansvar för att försvara Finland. Det ansvaret är fortfarande vårt. Och tack vare den tradition, den inställning vi haft under hela vår självständighet är vi väl rustade. Vi är förberedda för kriser av flera slag. 

Men säkerhet byggs inte enbart med vapen. Säkerhet och självständighet byggs av en gemensam syn på samhället, på en förståelse och en tillit till varandra. På tron på att du vill mig gott, och att jag kan bistå dig. 

Turvallisuus rakentuu monesta asiasta. Tämän vuoden aikana keskustelu on pitkälti pyörinyt sotilaallisen turvallisuuden ympärillä. Syy siihen, on Putinin julmassa sodassa. 

Mutta kun turvallisuutta vahvistamme tulee muistaa kaikki sen osat. Tulee muistaa yhteisöllisyys, luottamus, yhteydenpito. 

Turvallisuus on sitä, että joskus koputtaa naapurin ovea, ja tarkistaa, että kaikki on, kuten pitää. Turvallisuus on sitä, että voi lainata maitoa naapurilta, jos se jäi ostamatta. 

Turvallisuus om yhteiskunnan läpi kulkevaa luottamusta. Se helpottaa arkea. Se auttaa eteenpäin – ja isompienkin töyssyjen yli. 

Tästä talvesta voi hyvinkin tulla monelle ihmiselle hankala. Energian hinnat ovat uudella tavalla nostaneet omavaraisuuden keskusteluun. Inflaatio kiristää monen kukkaroa. Näidenkin haasteiden yli pääsemme luottamuksen ja yhteistyön turvin. 

Kyrkslätt är en trygg kommun att bo i. Vi vet var vi står, vi känner till vår historia. Det ger också trygghet. Identitet ger trygghet. Vi flyter inte i ett tomrum utan växer fast i våra erfarenheter, i våra vänner, i de berättelser vi hör. 

Minnen bevaras inte om de inte flyttas vidare. Idag är en utmärkt dag för att göra just detta. Om självständigheten är den grund Finland vilar på så är minnena dess armeringsstål. Trådar som stärker den, som förenar den med bygget ovanför och som garanterar att inte bara det som byggs idag, utan också imorgon håller och kan vila på ett stabilt fundament. 

Muistot tukevat tulevaisuutta. Ja tulevaisuus näyttää kaikesta huolimatta hyvältä. Se minkä olemme oppineet viimeisten vuosien aikana, tulee auttamaan meitä tästä eteenpäin. Uskon niin.

Hyvät sotiemme veteraanit, lotat. Hyvät kuntalaiset, hyvät ystävät.

Bästa lottor och veteraner, bästa vänner.

Itsenäisyys on kaiken perusta. Se ei ole ilmainen. Sitä koetellaan joka päivä. Moni ihminen eri puolilla maailmaa tietää mitä sen menettäminen tarkoittaa. Tänään meidän on syytä olla erityisen kiitollisia siitä, mitä meillä on. 

Kirkkonummen kunnan puolesta haluan toivottaa teille oikein hyvää ja arvokasta itsenäisyyspäivää 

Å Kyrkslätts kommuns vägnar vill jag önska er en god självständighetsdag fylld med varma minnen och tacksamhet. 

Numerot eivät valehtele, mutta väärät numerot valehtelevat

Numerot eivät valehtele, mutta väärät numerot valehtelevat. Ja jos vääriä numeroja käyttää politiikkansa tueksi, on koko rakennelma hataralla pohjalla.

Hallintovaliokunnan puheenjohtaja Mari Rantanen käytti toistuvasti väärää numerotietoa eduskunnan puheenvuorossaan työperäiseenmaahanmuuttoon liittyvän lain käsittelyssä keskiviikkona. Näin tekivät myös hänen puoluetoverinsa.

Hallintovaliokunta vastaa maahanmuuttoon liittyvien asioiden käsittelystä eduskunnassa. Sitä tulisi johtaa oikean tiedon pohjalta. Ja vastuullisessa asemassa olevan tulisi pysyä totuudessa.

Mistä oli sitten kysymys?

Rantanen sanoi salissa, että ”tänä vuonna — pelkästään tänä vuonna — Suomessa on myönnetty yli 126 000 ensimmäistä oleskelulupaa — yli 126 000! — ja tämän hallituskauden aikana on Suomeen myönnetty yli 410 000 ensimmäistä oleskelulupaa”.

Tämä ei pidä paikkaansa. Näin väittäessään Rantanen sekoittaa kaikki käsitellyt asiat, kuten kansalaisuuspäätökset, maasta poistamiset tai oleskeluluvat, toisiinsa. Eli käytännössä luulee, että Migrissä myönnetään ainoastaan ”ensimmäisiä oleskelulupia”.

Tätä väitettä Rantasen puoluetoverit komppasivat:

”Pelkästään tämän vuoden puolella oleskelulupia ja kansainvälistä suojelua on saanut jo yli 140 000 henkilöä”, Jukka Mäkynen sanoi. Ja puoluetoveri Minna Reijonen lisäsi: ”mitenkä paljon oleskelulupia on jo nytten myönnetty, siis yli 410 000 — todella iso määrä”.

Puolueen usko omaan tulkintaan pysyi vahvana keskustelun jatkuessa: ”Nämä tilastot ovat katsottavissa Migrin tilastopalvelusta, josta kannattaa aina silloin tällöin käydä katsomassa. Olen kyllä ollut havaitsevinani, että tässä talossa ei hirveästi tilastoja katsella vaan puhutaan mielikuvien perusteella, mutta tilastot kertovat tämän”, Rantanen totesi.

Kyllä. Tällaisia numeroita löytyy Migrin sivulta. Ne eivät kuitenkaan kerro oleskelulupien määrää, vaan kaikkien päätösten kokonaismäärään (Vihje: Rajaa hakua ”ensimmäinen oleskelulupa” täppää klikaamalla)

Rantanen on lukenut tilastoja väärin aikaisemminkin. Olen silloinkin häntä korjannut. Korjasin hänen tapaansa lukea tilastoja nytkin salissa, jota hänen kollegansa Juuso piti syvästi loukkaavana (kannattaa tässä kohtaa lukea pöytäkirjaa). 

Tästä huolimatta katson velvollisuudekseni tehdä oikaisun vielä uudelleen:

Tänä vuonna on myönnetty 33 576 ensimmäistä oleskelulupaa Suomeen (24.11.2022). Ei 126 000.

Hallituskauden aikana on myönnetty 100 747 ensimmäistä oleskelulupaa – ei 410 000, kuten Rantanen ja Mäkynen väittivät.

Virhe on yli 300%. Jos omaa edes jonkinlaisen käsityksen Suomeen tulevasta maahanmuutosta, niin pitäisi osata heti reagoida siihen, että 410 000 ei voi pitää paikkansa.

Mutta tällaista väittettä viljellään, koska se sopii omaan narratiiviin, omaan agendaan. Kyse on siitä, että ihminen näkee, mitä haluaa nähdä. Se, että hallintovaliokunnan puheenjohtaja ei ole kokonaiskuvan osalta tilanteen tasalla on mielestäni vakava asia. Toivon, että Perussuomalaiset arvioivat tarkoitusperiään tai huolimattomuuttaan tosissaan. 

Mikä sitten on maahanmuuton tilanne?

Suomeen kohdistuva nettomaahanmuutto on hieman yli 20 000 vuositasolla. Ensimmäisiä oleskelulupia EU:n ulkopuolisille henkilöille myönnettiin vuonna 2021 27 553 kpl. Niistä 11 428 liittyi työhön, 5 837 opiskeluun.  Kansainvälistä suojelua myönnettiin 2 132 henkilölle.  EU-kansalaisten rekisteröintejä oli 11 190 kpl

Vuonna 2020 kuva oli hyvin saman tapainen, joskin kokonaismäärä oli hieman pienempi. Silloinkin kansainvälisen suojelun saavien osuus kokonaisuudesta oli pieni: 2 066 kpl.

Meillä on Suomessa suuria demografisia haasteita. Niitä ei korjata pelkällä maahanmuutolla, mutta maahanmuutto auttaa. Teknologiateollisuuden mukaan nettomaahanmuuton pitäisi nousta 50 000 henkilöön vuositasolla, jotta saisimme kestävyysvajeen korjattua.

Liberan vuonna 2021 julkaisemassa raportissa sanotaan, että ”Nettomaahanmuuton tason nousu 22 500 henkeen vähentäisi kestävyysvajetta 0,4 prosenttiyksikköä. Vertailun vuoksi mainittakoon, että työllisyysasteen 1 prosenttiyksikön nousun vaikutus kestävyysvajeeseen on pienempi eli -0,3 prosenttiyksikköä.”

Helsingin Sanomissa haastateltiin pari viikkoa sitten tutkija Pasi Saukkosta. Hän totesi aivan oikein, että työperäinen maahanmuutto on ainoastaan osaratkaisu. Sen ongelmat ovat muun muassa se, että pitovoima, vetovoima ja asenneilmasto ovat heikkoja. Näihin asioihin tulee tarttua.

Erityisesti asenneilmastoon on vaikea puuttua, jos vastuullisessa asemassa olevat kansanedustajat levittävät väärää tietoa ja ohjaavat politiikkaansa populistisessa hengessä sen perusteella.

Liian usein, Rantasta lainatakseni, ”ei hirveästi tilastoja katsella vaan puhutaan mielikuvien perusteella”. Mielikuvat ohjaavat, mutta pysykäämme kaikki totuudessa.

Älkäämme astuko Putinin ansaan

Putin piti järjettömän puheen allekirjoitettuaan asiakirjat neljän Ukrainan alueen liittämisestä Venäjään. Puheessa näkyi jo tutuksi tullut tarina lännestä uhkana.

Ensisijainen argumentti oli odotettu: ”Olemme sodassa Naton kanssa”. Takaiskut on helpompi hyväksyä, jos vastustajaa suurennetaan. Puheessa oli myös toinen narratiivi: eurooppalaiset haluavat tehdä lapsillemme sukupuolikorjauksia, perheemme ovat uhattuina. Isät eivät ole isiä, pojat eivät ole poikia. Länsi on täynnä satanisteja, jotka ovat hylänneet ”perinteiset arvot”. Eivätkä vain perinteisiä arvoja, vaan myös perinteisen ”aidon” energian.

Neuvostoliitto yritettiin aikoinaan neuvostopropagandassa esittää jonkinlaisena progressiivisena vaihtoehtona konservatiiviselle lännelle. Segregaatiota ja luokkayhteiskuntaa kritisoitiin.

Tämän päivän Venäjä on laittanut maailmankirjat aivan uusiksi. Nyt viljellään ajatusta ideologisesta taistelusta liberaalin lännen ja perinteisen uskonnollisen Venäjän välillä. Progressiivinen länsi on uhka, perinteinen ja uskonnollinen Venäjä taas hyvä.

Tämä on vastakkainasettelu, jota Venäjällä on jo pitkään viljelty. Se on vastakkainasettelu, joiden varaan Euroopan populistiset puolueet ovat rakennettu: Liberaali yhteiskunta, jossa yksilön vapaus ja itsemääräämisoikeus ovat keskiössä, on uhka vallitsevalle maailmanjärjestykselle. Tai pikemminkin: uhka sille maailmanjärjestykselle, jonka varassa Putinin asema on.

Tämä tekee taistelusta eksistentiaalisen. ”Our way of life” ei tietenkään ole uusi argumentti, mutta jos Kreml yhdistää sodan Venäjän olemassaoloon ja siihen maailmankuvaan, jota he väittävät edustavansa, tulee tilanne vaikeutumaan entisestään.

On syytä huomata, että Venäjän Kremlin kannattajien retoriikka on ollut samaa länsimaissa useiden vuosien ajan. Ei ole sattumaa, että Trump nousi valtaan samalla retoriikalla. Tätä samaa Kremlin megafoneina toimivat tuhannet online-toimijat ovat pitkään toistaneet.

Kreml on huomannut, mitkä asiat jakavat länttä, ja pyrkii nyt vahvistamaan niitä. Yhtenäinen länsi on heille ongelma, kun taas sisäisistä konflikteista ja polarisoitumisesta kärsivä länsi olisi huomattavasti heikompi ja siten helpommin lyötävissä

Länsi voi vastustaa tätä vaikuttamista. Jotta se onnistuisi, meidän tulee kuitenkin ensin tunnistaa vaikuttaminen. Ukrainan sota tulee kestämään aikansa. Ukraina ei selviydy ilman ulkopuolista apua. Ja ulkopuolinen apu on uhattuna, jos länsi antaa itsensä häiriintyä Putinin vaikuttamisen seurauksena.

Mielipidekirjoitus julkaistu Länsiväylässä 19.11.2022.

Ei pikavoittoja, vaan pitkäjänteisyyttä

Sini Felipe kritisoi Kirkkonummen Sanomissa 27.10. kunnanvaltuustoon päätöstä siirtää uuden hyvinvointikeskuksen käyttöönottoa eteenpäin sekä sen myyntiä suomalaiselle kiinteistösijoitusyhtiölle. Olen hänen kanssaan eri mieltä. Pidän molempia päätöksiä oikeina ja ennen kaikkea vastuullisina. 

Sosiaali- ja terveysuudistuksen myötä sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät kunnalta hyvinvointialueelle. Kiinteistöt eivät siirry. Sen sijaan hyvinvointialue sitoutuu vuokraamaan kiinteistöt neljäksi vuodeksi niiden omistajilta. 

Tähän tilanteeseen valmistui meidän uusi hyvinvointikeskuksemme. Se on kilpailukykyinen, hyvä rakennus, mutta siihen liittyy kuitenkin epävarmuuksia. Se on myös rakennus, jota käytetään alalla, jota kunta ei enää tuule hoitamaan. 

Felipe katsoo, että kunnan tulee omistaa huoltovarmuuden kannalta  tärkeitä rakennuksia. Ehkä näin. Mutta sen ei tule omistaa kiinteistöjä, joiden käyttöä se ei itse kontrolloi. Silloin kunta kantaa myös riskin, jota se ei pystyy hallitsemaan. Kunnan ei kannata toimia kiinteistösijoittajana omistaen kiinteistöjä, jotka eivät liity kunnalliseen toimialaan.

Tällä hetkellä kunta voisi olla varma vajaan 12 miljoonan vuokrataloista, neljän vuoden vuokratulosta. Hyvinvointikeskus maksoi kunnalle 48 miljoonaa. Myymällä sen, tämä erotus, 36 miljoonan riski, siirtyi kiinteistöyhtiölle. Sitä on pakko pitää kuntalaisten näkökulmasta hyvänä asiana. Kunta tekee kaupalla myös 15 miljoonan voiton, joka tulee tarpeen tilanteessa, jossa taseeseen kertynyt ylijäämä muuten uhkaa huveta huolestuttavan pieneksi. 

63.5 miljoonan kauppahinta pienentää huomattavasti kunnan velkataakkaa ja tekee tulevien välttämättömien koulukiinteistöhankkeiden toteuttamisen lainataakan näkökulmasta helpommaksi tilanteessa, jossa myös kuntien lainojen korot ovat nousukiidossa.

Sijoitusyhtiö laskee luonnollisesti  tekevänsä kaupalla tulosta. Voi ajatella, että kuntakin voisi tehdä saman tuloksen vuosien mittaan. Se oletus kuitenkin edellyttää, että kunta olettaa olevansa yhtä hyvä kiinteistösijoittaja ja kiinteistömassan haltija kuin yhtiö, joka nyt kiinteistön osti. Tätä ei voi pitää todennäköisenä. 

Enkä katso, että kunnan tehtäviin kuuluu kiinteistösijoitustominta – varsinkaan ottaen huomioon vuokraukseen sisältyvän riskin. 

Felipe kritisoi myös pyrkimystä pitää kunnan sote-menot kohtuullisina. Yksi tähän liittyvä toimi on ollut hyvinvointikeskuksen käyttöönoton siirtäminen eteenpäin, asia jota muutama valtuustoryhmä on vastustanut. Siirtoon on selvä ja perusteltu, vastuullinen syy. 

Sote-uudistus vaikuttaa kuntien talouteen. Yksi merkittävä asia on se, että kahden viimeisen vuoden sote-kustannukset suoraan vaikuttavat kuntien tuleviin valtionosuuksiin. Eli kustannus X vuosilta 2021 ja 2022 vaikuttaa vähentävästi kunnan valtionosuuksiin niin kauan, kuin nykyinen sote-rahoitusmalli on voimassa – 5, 10 tai vaikka 20 vuotta. 

Eli ylimääräinen mahdollinen panostus vuodelle 2022 aiheuttaisi moninkertaisen tulonmenetyksen  tulevina vuosina. Käyttöönoton ylimääräiset kustannukset olisivat siis pienentäneet  valtionosuuksia vastaavasti mikä olisi pienentänyt esimerkiksi varhaiskasvatukseen ja koulutukseen käytettävissä olevia varoja hamaan tulevaisuuteen asti. Nämä palvelut edustavat nimittäin suurta osaa kuntaan jäävistä palveluista sote-uudistuksen jälkeen, jolloin säästöpaine kohdistuisi näihin. 

Siksi aikaisempi käyttöönotto olisi ollut vastuutonta. Sellaista en voi tukea. 

Kuntien talous on haasteessa. Se tarkoitaa nimenomaan, että pikavoittoja ei pidä lähteä hakemaan. Pitää toimia pitkäjänteisesti, pyrkiä optimoimaan se toiminta joka kunnille kuuluu ja vähentää kuntatalouteen ja sen kautta suoraan kuntalaisten palvelutarjontaan vaikuttavia riskejä. Näin olemme nyt tehneet. 

(mielipidekirjoitus Kirkkonummen Sanomissa 30.10.2022, vastine Sini Felipen kirjoitukseen 27.10.2022)