Länsimaista sivilisaatiota uhkaavat eri asiat, kuin mitä Jussi väittää

Ei, länsimainen sivilisaatio ei ole vaakalaudalla. Emmekä me ole keskellä kulttuurivallankumousta, riippumatta siitä, mitä Jussi Halla-Aho sanoo. 

Puheessaan Suomi-Areenassa muutama päivä sitten perussuomalaisten väistyvä puheenjohtaja piirsi kuvan maailmasta, jolle on vaikea löytää yhtymäkohtia todellisuudesta. Samaan aikaan hän rakensi uhkakuvia, jotka perustuvat polarisaatioon, vastakkainasetteluun. Sellaisia emme todellakaan tarvitse. 

Me emme tarvitse niitä, koska me tiedämme mihin ne voivat johtaa. Siitä löytyy runsaasti esimerkkejä historiankirjoista. Kautta aikain johtavassa asemassa olleet ihmiset ovat hyödyntäneet samaa tekniikkaa: henkeäsi uhataan. Joku havittelee elantoasi, puolisoasi, elämäntapaasi. Viljellään pelkoa ja epävarmuutta. Ja lopputulos on aina ollut yhtä huono.

Onko Halla-ahon puheissa sitten edes hitunen perää?

Kehitys, johon Halla-aho viittaa on ollut, väittäisin, länsimaisen yhteiskunnan ja sivilisaation kehityksen ytimessä valistuksen ajoista lähtien. Tähän liittyvät orjuuden vastustaminen, äänioikeuden puolesta taisteleminen, rotusyrjinnän vastainen taistelu, Stonewall-kapina ja Pride. Sen vertaaminen natsismiin, stalinismiin, punaisten khemerien terroriin tai Kiinan kulttuurivallankumouksen on paitsi hölmöä myös vastuutonta.

On kyse kehityksestä, joka tähtää maailmaan, jossa ihimiset ovat tasavertaisia riippumatta taustasta, etnisyydestä, sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta. Jossa ihminen itse määrittelee itsensä, eivät muut.

Tavoitellaan maailmaa, jossa kaikilla on samat mahdollisuudet, ymmärtäen, että jotkut tarvitsevat matkan varrella muiden apua ja tukea. Ymmärtäen, että vapauteen kuuluu myös vastuu. 

Tähän ei liity uhkaa, kenenkään suuntaan. Ja voi perustellusti väittää, että tämä kehitys nimenomaan vahvistaa länsimaista sivilisaatiota ja sitä kautta meidän yhteiskuntakehitystämme. Tämä pyrkimys on sivistyskäsityksemme ytimessä. 

Mutta se mikä on selvää on, että tämä rakennelma on hauras, eikä se pysy pystyssä itsestään. Sen suojaaminen vaatii myös, että höpöhöpöä kutsuu höpöhöpöksi. 

Ja siitä huolimatta tai juuri siksi on tärkeää muistaa, että me emme päättäjinä voi ummistaa silmiämme ihmisten hädältä ja pahoinvoinnilta. Juuri nämä tarjoavat otollisen maaperän populismille. 

Populismin torjumiseksi meidän jokaisen – ja tässä viittaan ennen kaikkea meihin poliitikkoihin – pitäisi aktiivisesti yrittää ymmärtää ihmisten kokemuksia ja huolia, sillä niistä populismi ilmiönä nousee. On tärkeää keskustella rehellisesti ja ihmisiä kuunnellen erilaisista heidän kokemiinsa epäkohtiin liittyvistä ratkaisumahdollisuuksista ja myös siitä, ettei yhteiskunnassa ja maailmassa tapahtuviin muutoksiin ole olemassa helppoja ratkaisuja. 

Me poliitikot emme saisi itse kasvattaa eri ihmisryhmien välistä kuilua. Tehtävä tuntuu usein vaikealta, mutta se ei saa estää yrittämästä. 

Kirkkonummelainen politiikka voi olla valtakunnan rakentavinta ja tuloksellisinta.

Kun luemme tätä, niin kuntavaalikampanjointi on jo aivan loppusuoralla. Sunnuntai-iltana uudet valtuutetut ovat jo tiedossa. Silloin tiedämme, ketkä saavat kunnian ohjata laivaa nimeltä Kirkkonummi seuraavat neljä vuotta. Olemme siis jännän äärellä.

Ja tulosten julkistamisesta työ vasta alkaa – kampanjamieli joutaa roskakoriin ja on aika perehtyä polttaviin ajankohtaisiin kysymyksiin. Onneksi niihin on aikaa perehtyä kesän yli riippumatossa keinuen.

Osalle valtuuston agendalla olevat kysymykset ovat tuttuja, mutta monelle uudelle valtuutetulle ne ovat uusia. Uusien valtuutettujen pitää lisäksi opetella erilaiset työhön liittyvät käytännöt. Tässä vanhoilla valtuutetuilla on tekemisen paikka: mentorin rooli on kunnia.

Ja olipa uusi tai vanha, ihan kaikille valtuusto on uusi, uudistunut.

Itse olen pyrkinyt työssäni kunnanvaltuuston puheenjohtajana työskentelemään aktiivisesti puoluepolitikointia ja vastakkainasetteluja vastaan. Kuntapolitiikassa mukavaa onkin hallitus-oppositiorajojen puuttuminen. Siinä korostuu yhteen hiileen puhaltaminen ja parhaat lopputulokset ovat seurausta rakentavasta yhteistyöstä eri puolueita edustavien valtuutettujen välillä. Usein esimerkiksi budjetti hyväksytään yksimielisesti, jolloin sitä voidaan pitää kaikkien yhteisenä näkemyksenä. Useimmat asiat myös hyväksytään ilman erillistä äänestystä. Valtuustossa ei puoluekuria juurikaan esiinny ja esimerkiksi aloitteita tehdään usein kimpassa puoluerajojen yli.

Kun itse tulin valituksi valtuustoon ensimmäistä kertaa vuonna 2012, olin täydellinen untuvikko politiikassa. Minulla ei ollut edes puoluetaustaa. Yksi ensimmäisistä asioista, joka työn alettua pulpahti mieleeni oli, että miksi ihmeessä en ryhtynyt tähän jo aikaisemmin! Valtuusto oli täynnä mukavia ihmisiä ja yhdessä tuli vietettyä aikaa myös valtuustokokousten ulkopuolella. Pöydällä oli myös ilmiselvästi kaikkiin kuntalaisiin merkittävällä tavalla vaikuttavia asioita. Tuntui hienolta päästä vaikuttamaan! Toivon, että kaikki kohta valittavat uudet valtuutetut saisivat kokea oman alkutaipaleensa politiikassa yhtä positiivisena.

Korona on kuitenkin tehnyt yhteistyöstä aiempaa vaikeampaa. Huomaan, että fyysinen etäisyys ja väsyttävät Teams-kokoukset heijastuvat välillä negatiivisesti myös politiikan tekemiseen. Toivon tästäkin syystä mahdollisimman nopeaa paluuta normaaliin ja toivon, että uusi, nyt valittava valtuusto saisi heti alusta alkaen kokea yhdessä tekemisen kulttuurin ja innostuneisuuden ilmapiirin. Totuus on, että olipa joku poliittinen ryhmä kuinka iso tahansa, yksin se ei saa mitään aikaiseksi.

Nämä eivät ole viimeiset kuntavaalit, vaikka moni on tehnyt kampanjatyötä kuin viimeistä päivää. Neljän vuoden päästä kampanjoidaan taas. Vaalien alla on ollut keskustelua siitä, että ehdokkaiden saaminen on ollut tavallista vaikeampaa. Mediassakin on ollut keskustelua siitä, että moni pelkää silmätikuksi joutumista, eikä siksi uskalla lähteä mukaan politiikkaan. Itse toivon, että kaikkien Kirkkonummelaisten valittujen tavoitteena on tehdä politiikkaa tavalla, joka saa myös seuraavan sukupolven uskomaan yhteiskunnallisen päätöksenteon merkityksellisyyteen. Kirkkonummelainen politiikka voi olla valtakunnan rakentavinta ja tuloksellisinta politiikkaa. Sillä politiikka on yhtä kuin ihmiset, jotka sitä tekevät.

Kiitän nykyistä, kohta väistyvää valtuustoa hyvästä yhteistyöstä ja työstä kuntamme hyväksi.

Kirkkonummen kouluhankkeita ei ole varaa horjuttaa

Kunnassamme on iso investointiohjelma. Moni koulu on käyttöikänsä päässä ja tilapäiset rakennusratkaisut täyttävät jo liian monet koulupihat.

Se, että rakennushankkeita on monta tarkoittaa käytännössä sitä, että investointiohjelma rahallisesti on iso. Koulurakennushankkeet tuovat mukanaan myös merkittäviä logistisia haasteita: kun yhtä suunnitellaan, toista rakennetaan ja kolmatta puretaan. Oppilaat siirtyvät väliaikaisesta rakennuksesta toiseen. Tämä logistinen haaste luo tarpeen optimoida myös tilapäisten rakennusten käyttöä – mikään muu ei olisi taloudenpidollisesti perusteltua. Kokonaisuuden johtaminen on vaativa, mutta tärkeä tehtävä.

Tästä näkökulmasta en voi olla painottamatta sitä, että iso kuva on pidettävät mielessä. Jos yksi hanke viivästyy, se haittaa helposti myös seuraavan toteutumista. Gesterbyn koulukeskuksen hankesuunnitelma palautettiin pari viikkoa sitten kolmannen kerran valmisteluun kunnanhallituksen toimesta. Olen tästä erittäin huolissani.

Gesterbyn koulukeskushanke, joka pitää sisällään mm. Gesterbyn koulun ja Winellska skolanin on tärkeä. On valitettavaa, että sitä kyseenalaistetaan kevyin perustein. Hanke ei ole ylimitoitettu, pikemminkin päinvastoin. Se on tällaisenaan mitoitettu nykyistä pienemmälle oppilasmäärälle. Se ei ole myöskään ylihintainen, vaan sen kustannusarvio on linjassa vastaavien hankkeiden kanssa. Sen pilkkominen tai vaiheistaminen loisi varmuudella monimutkaisuutta ja riskejä ja todennäköisesti ei säästöjä.

Olen huolissani myös siitä, että eri kouluhankkeista on tulossa väline vastakkainasettelun rakentamiselle, vaikka tilanteen tulisi olla täysin päinvastainen: yhden hankkeen maaliin saattaminen helpottaa seuraavan toteutumista.

Isojen päätösten tekeminen ei ole helppoa. Joskus on hyvä ottaa hengähdystauko. Mutta vastuulliseen päätöksentekoon kuuluu kokonaiskuvan hahmottaminen. Koulutilojen osalta tilanne on selvä: Kuntamme koululaisten arki ei rauhoitu, ellemme saa näitä isoja hankkeita maaliin. Gesterby, Nissniku, Kantvik, lukiokampus – lista on pitkä. Jokainen niistä on hoidettava vastuullisesti kuntoon.

Kuntamme vetovoiman näkökulmasta hyvien koulutilojen merkitystä ei voi aliarvioida. Emme voi riskeerata nuorten kuntalaistemme tulevaisuuden toimintakykyä. Investointiohjelmassa on joitakin asioita, joissa liikkumatilaa ei ole. Terveet koulurakennukset on tällainen. Kysymys on viime kädessä lasten ja heitä opettavien aikuisten suojelemisesta.

 

Mielipidekirjoitus Kirkkonummen Sanomissa 23.5.2021.

Ryhmäpuheenvuoro välikysymyskeskustelussa puoliväliriihestä 18.5.2021

Ärade talman, arvoisa puhemies,

Tämän vuoden pääsiäisen jälkeen Suomen politiikassa on nähty enemmän dramatiikkaa kuin mitä tavallisesti toivoisi. Ensin oli hallituksen yli viikon mittaiseksi venynyt puoliväliriihi Säätytalolla ja sitten täällä eduskunnassa käyty keskustelu EU:n elpymispaketista.

Siitä saakka, kun äsken hyväksytty EU-paketti viime kesän lopussa saatiin neuvoteltua valmiiksi, asiaa on käsitelty perusteellisesti täysistunnossa, valiokunnissa ja julkisuudessa.

Puhua saa, puhua pitää, mutta demokratiaan kuuluu myös se, että silloin äänestetään, kun asioista ollaan eri mieltä, ja niin teimme äsken. Kansanedustajan tulee ajaa asioita, ei jarruttaa niitä. Meidän tehtävämme on keskustella, työstää ja tehdä yhteistyötä, ei lukea iltasatuja puhujakorokkeelta tai narsistisesti poseerata omalle some-yleisölle.

Arvoisa oppositio, jos tätä ei ymmärretä, oma tehtävä on ymmärretty väärin. Tämä instituutio toimii, kun kaikki kunnioittavat sitä, myös niitä kirjoittamattomia sääntöjä.

Ärade talman,

Nu debatterar vi en interpellation som kommit till med samlingspartiet i spetsen. Statsminister Marin och finansminister Vanhanen har redan svarat på Samlingspartiets fråga om varför regeringen var beredd att tumma på rambudgetprinciperna. Trots att vi genom en lyckad politik och genom att alla finländare agerat ansvarsfullt klarat oss bättre än de flesta har coronakrisen ändå satt sina spår. Britternas sorti från EU ger oss en tilläggsräkning och det finns också andra faktorer som gör att det är mer realistiskt och framförallt ansvarsfullt att stegvis balansera budgetramen.

Budjettikehys on tärkeä työkalu. Sen ylittämiseen ei tule suhtautua kevyesti, mutta tämä kriisi, ei ollut kevyt. Myös hallituksen piirissä oli eri näkemyksiä vuoden 2023 tasapainottamistoimenpiteiden suuruudesta. Tämä on se kompromissi, johon päädyimme.

Politiikka on kompromissien etsimistä, ja jos kykyä siihen ei ole, mitkään asiat eivät etene. Ja ennen kaikkea, juuri kyky tehdä kompromisseja on pitänyt maatamme koossa myös vaikeina aikoina. Saavutetun yhteisymmärryksen ansiosta hallituksella on nyt hyvät mahdollisuudet jatkaa sitä työtä, jota se on tehnyt tämän vaalikauden kaksi ensimmäistä vuotta.

Hallituskriisillä olisi voinut olla arvaamattomia vaikutuksia Suomen kannalta, koska – käsi sydämellä – Suomi ei ole mikään kriisimaa. Ja kuten sanoin, kansainvälisessä vertailussa tämä hallitus on hoitanut koronakriisiä aivan erinomaisesti. Nyt pitää onnistua myös exit-politiikassa.

Arvoisa puhemies,

Meillä on paljon vahvuuksia. Meillä on turvallinen ja toimiva yhteiskunta. Meillä on uusiutuvia luonnonvaroja ja hyvin koulutettu väestö. Tiedämme, että Suomen vahvuuksiin kuuluvalle digitaaliselle osaamiselle ja kehittyneelle ympäristöteknologialle on maailmanlaajuisesti paljon kysyntää. Nämä ovat kaikki vetovoimatekijöitä.

Allt detta kan regeringen nu målmedvetet avancera vidare med. Vi har arbetat för att bibehålla en god verksamhetsmiljö både för större företag och för innovativa småföretag. Det är en linje som svenska riksdagsgruppen och SFP i alla lägen entydigt försvarat.

Ärade talman,

Samligspartiet frågar i sin interpellation hur det gick med sysselsättningsåtgärderna. Repetition är alla lärdomars moder, så jag säger än en gång: Redan innan halvtidsgranskningen blev aktuell har regeringen fattat beslut om flera konkreta sysselsättningsåtgärder som på ett bestående sätt förflyttar balansen på arbetsmarknaden i en positiv riktning. Ja, faktiskt fler än den tidigare regeringen. Till exempel slopandet av pensionsslussen är en betydande strukturell åtgärd.

Arvoisa puhemies,

Toimia on siis tehty. Ennen hallituskauden päättymistä päätetään lisäksi työllistämistoimista, jotka vahvistavat julkista taloutta 110 miljoonan euron edestä. 75 prosentin työllisyysasteeseen on päästävä vuosikymmenen puoliväliin mennessä. Lisäksi työnvälitystä uudistetaan, ja me RKP:ssä olemme myös hyvin tyytyväisiä siihen, että hallitus näkee kotitalousvähennyksen korotuksen yhtenä keinona palvelualan elvyttämiseksi.

Arvoisa puhemies,

Suomella on edellytykset pärjätä jatkossa. Julkisen talouden velka-aste on edelleen selvästi alle euroalueen keskiarvon, mutta meillä on myös todellisia rakenteellisia ongelmia: meillä on esimerkiksi nopeasti vanheneva väestö, rakenteellisia haasteita työmarkkinoilla, meillä on osaamisvajetta. Kestävyysvajeen umpeen kurominen vaatii päätöksentekokykyä ja tahtoa jatkaa eteenpäin.

Tämä on hyvä alku, mutta työ on vielä kesken.

Kansallinen veteraanipäivä 27.4.2021 – Nationella veterandagen

Arvoisat sotiemme veteraanit, hyvät ystävät, naiset ja herrat,

Bästa veteraner, bästa vänner, mina damer och herrar, 

Olemme taas kerran kokoontuneet – nyt näin ruutujen ääreen – kiittämään sotiemme veteraaneja siitä, mitä meillä on. Kiittämään asioista, jotka voivat tuntuu itsestään selviltä – kunnes ne eivät sitä enää ole.

Te, hyvät veteraanit – te jos jotkut tiedätte, että mitään ei voi ottaa itsestäänselvyytenä. Elämä on hauras. Ystävyys on hauras. Itsenäisyys on hauras.

Tänä vuonna olemme joutuneet huomaamaan, että moni asia, jonka olemme pitäneet itsestään selvänä yhtäkkiä on vaakalaudalla.

Itse olen lainsäätäjänä joutunut huomaamaan, miten olen joutunut suhtautumaan ihan uudella tavalla esimerkiksi moneen rajoitustoimeen. Valmiuslaki on yhtäkkiä arkipäivää. Liiketoiminnan rajoittaminen yhtä lailla. Tai vaikkapa se, että lapseni istuvat kotona päivät pitkät eivätkä ystäviensä kanssa koulussa.

Nämä ovat olleet isossa kuvassa pieniä koettelemuksia. Kevyitä koettelemuksia, mutta koettelemuksia yhtä kaikki.

Koettelemuksia, joiden kautta pyrimme siihen, että yhdessä menisi paremmin. Että yhdessä voisimme nujertaa tämän vihollisen.

Bästa veteraner,

Året som gått har betytt en prövning för många finländare. Inget jämfört med vad er generation fick gå igenom, men ändå en upplevelse som kommer att lämna sina spår. 

Orsaken till att det gått relativt bra kan spåras till samma egenskaper som gjorde att vi klarade oss ut ur den kris ni genomlevde för 80 år sedan. Vi finländare kan se stundens allvar. När det gäller ställer vi upp för varandra. Det behövs inte förbud och förmaningar för att vi skall göra det som behövs.

Min mellersta son fick en kallelse till uppbåd på posten häromdagen. Med anledning av det har jag igen fått fundera lite på det här med gemenskap och försvarsvilja. Jag tror att värnplikten har många funktioner, att den har många uppgifter. 

Det handlar inte bara om att lära ut en funktion – att gå i takt, att ta ett stormgevär i bitar och sätta ihop det igen, att bädda sängen eller att sätta upp ett halvplutonstält. Det är framförallt en kollektiv upplevelse av tillväxt.

Vikten av det, att en årskull tillbringar ett år tillsammans är enorm eftersom det skapar en delad upplevelse, en gemensam förståelse. En förståelse för att vi finländare är olika, men lika.

Arvoisat veteraanit, Lotat, ystävät, kuntalaiset,

Yhtenäisyys muodostuu monesta asiasta. Ja yhtenäisyyttä tarvitaan silloin kun kriisi on edessä. Yhteenkuuluvuuden tunne kasvaa yhteisistä kokemuksista, toiveista, unelmista – jaetuista hetkistä.

Oma poikani ei toivottavasti ikinä joudu soveltamaan käytäntöön sitä, mitä hän aikanaan astuessaan varusmiespalvelukseen joutuu oppimaan. Monet teistä jouduitte sen tekemään. Te jouduitte, arvoisat veteraanit, arvoisat Lotat, ja siirryitte sitten eteenpäin. Rakensitte Suomea ja sitä poikkeuksellista yhteiskuntaa, jossa me nyt elämme. Nostitte sen Euroopan peräpäästä maailman kärkeen. Monella mittarilla maailman parhaaksi maaksi.

Moni tuntee epävarmuutta tulevasta. Monen elanto on tämän vuodan aikana ollut vaakalaudalla. Mutta kuitenkin: tämän päivän Suomessa on vaikea kuvitella sitä epävarmuutta, mitä sodanaikaisen sukupolven on täytynyt tuntea kesällä 1944, kun sota vihdoin oli ohi. Miten rakentaa itselle ja perheelle tulevaisuus monen sotavuoden jälkeen? Pystyisimmekö itse samaan? Kysymykseen on vaikea vastata. Jokaisella sukupolvella on omat haasteensa. Jokaisen sukupolven pitää oppia asioita ja selvitä asioista, joista edellisten ei ehkä tarvinnut välittää.

Vilken är dagens utmaning? På många sätt har dagens unga det lättare än de som var unga för 80 år sedan. Men utmaningarna är inte mindre för det. Tidigare var hemmet ens by, ens kommun. Landets gränser var den egna världens gränser. Idag är problemen globala, medvetandet globalt. Också utmaningarna är globala. Det har vi med stor tydlighet fått erfara i år. 

Klimatförändringen är vår tids kanske största utmaning. För att vi skall klara den krävs det att vi känner för alla världens nationer som för de evakuerade karelarna. Att vi är samma familj, att vi vill bära samma ansvar. Det är det som krävs för att vi skall lyckas. 

Yhdessä pärjääminen edellyttää kokemusta yhteisyydestä. Jaetusta vastuusta.

Tämän päivän Kirkkonummi on ainutlaatuinen paikka asua. Meillä on pitkä historiamme ja omat perinteemme sekä juuret, jotka eivät ulotu ainoastaan 80 vuoden päähän, vaan vielä paljon pidemmälle. Meitä ympäröi sekä luonto että kaupunki. Saamme leipämme sekä maataloudesta että korkean teknologian yrityksistä. Voimme olla ylpeitä sekä uusista asuinalueista että kylän keskellä seisovasta vanhasta kirkosta.

Se on henkistä ja materiaalista perintöä, jonka olemme yhdessä usean sukupolven kanssa luoneet. Tämä perintö on johtanut siihen, että Kirkkonummesta on kasvanut kunta, jossa asukkaat, niin nuoret kuin vanhat, viihtyvät.

Tack vare er, tack vare ert arbete kan vi i dag bo i världens tryggaste, jämlikaste land. Å Kyrkslätts kommuns och mina egna vägnar vill jag tacka er. Glad veterandag.

Omasta ja Kirkkonummen kunnan puolesta kiitän teitä siitä. Hyvää veteraanipäivää.

Tiivistelmä Anders Adlercreutzin kansalaiskyselyn vastauksista

KTT Annamari Huovinen  / Mediakollektiivi

5.3.2021

Tiivistelmä Anders Adlercreutzin kansalaiskyselystä

Anders Adlercreutz (AA) toteutti alkuvuodesta 2021 sosiaalisen median kanavillaan kansalaiskyselyn. Olen pyynnöstä analysoinut kyselyn avovastaukset ja koostanut niistä tämän tiivistelmän. Analysoin vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

  • Kysymys 8. Mitä asioita minun pitäisi mielestäsi edistää aktiivisemmin? (74 ruotsinkielistä ja 238 suomenkielistä vastaajaa)
  • Kysymys 11. Millaisena koet RKP:n politiikan ja millaisia terveisiä haluaisit lähettää minulle tai muille RKP:n poliitikoille? (127 ruotsinkielistä ja 362 suomenkielistä vastaajaa)

Vastausten perusteella AA on profiloitunut vahvimmin ympäristöpoliitikoksi, tasa-arvon edistäjäksi ja yrittäjyyden tukijaksi, ja näitä teemoja häneltä toivotaan jatkossakin. Vastaajien toiveet ovat yllättävän samansuuntaisia, mikä kertoo siitä, että AA:n valitsema linja on ollut johdonmukainen ja toimiva.

Ilmasto- ja energiakysymyksissä AA:n koulutus ja työtausta on resurssi, jota voi vastausten perusteella hyödyntää aiempaakin enemmän. Myös yrittäjyyden tukemisessa olisi suomalaisella poliittisella kentällä tilaa uudenlaisille kannanotoille. On tärkeää käyttää aina yleisesti ymmärrettävää kieltä puhuttaessa esimerkiksi tekniikasta tai taloudesta. Tiedeperustaisuutta kannattaa korostaa viestinnässä, mutta kansankielisesti.

AA:lla on RKP:n näkyvänä edustajana mahdollisuus tuoda esiin RKP:tä vaihtoehtona nykyistä paljon laajemmallekin yleisölle. RKP voi laajentua vain suomenkieliseen kannattajakuntaan, ja moni vastaaja toivoi, että ruotsin kielellä olisi politiikassa pienempi rooli – toki kielen aseman turvaamista pidettiin silti tärkeänä.

Tärkeimmät toiveet vastaajilta AA:lle olivat:

  • Yrittäjien asia voimakkaammin esiin
  • Pidä ympäristö ja tasa-arvo edelleen ykkösteemoina
  • Ristiriita: Kovempi talouslinja mutta hyvinvointiyhteiskunnan palvelut turvattava

AA:n profiilin lisäksi koostin vastausten perusteella RKP:sta seuraavat tulokset:

Ominaisuudet, joilla RKP:ta vastaajat eniten kuvailivat:

  • Oikeistolainen talouspuolue
  • Sivistys, suvaitsevaisuus, liberaalius; puolueeseen luotetaan enemmän kuin muihin
  • Perinteiden painolasti: voimakas ruotsin kieleen keskittyminen nähdään kielteisenä

Tärkeimmät toiveet vastaajilta puolueelle:

  • Suunta kohti arvoliberaalia, aidosti kaksikielistä yleispuoluetta
  • Säilyttäkää talouspoliittinen linjanne
  • Ympäristö- ja eläinoikeusteemat tärkeämmiksi

Aineiston perusteella ehdotan seuraavia teemoja huomioitavaksi puolueen työssä tulevaisuudessa:

  • Puolueen linja vaatii kirkastamista: kannattaisi valita muutama tärkein teema ja viestiä niistä tehokkaasti ja selkeästi. Moni vastaaja toivoo lisää rohkeutta kannanottoihin.
  • Avoin ote suomen kieleen on elämän ja kuoleman kysymys. Näyttäkää tekojen kautta, että olette koko Suomen asialla, myös niiden, jotka eivät pysty kaksikielisyyteen.
  • Koronan jälkeen ilmasto nousee yhä tärkeämmäksi teemaksi. Pitäkää ilmastoajattelu viestinnässä mukana jatkuvasti. Kestävä talous yhdistää ilmasto- ja talousteemat RKP:n linjan mukaisesti.
  • On huomionarvoista ja positiivista, että kehitysehdotukset puolueen suuntaan ovat varsin samansuuntaisia: aidosti liberaali ote, kielikysymys pois keskiöstä, lisää rohkeutta kannanottoihin ja turkistarhaus pois agendalta.

Tasa-arvo ja inhimillinen politiikka nousevat vahvasti esiin aineistossa. Tasa-arvon katsotaan vastausten perusteella sopivan RKP:n linjaan ja siihen ollaan tyytyväisiä. Myös perinteiset liberaalikonservatiivit arvostavat sivistystä ja suvaitsevaisuutta, joihin tasa-arvoasiat lukeutuvat.

Vaikutelmani mukaan puolueessa on tahtoa nostaa tasa-arvoasioita entistäkin voimakkaammin esiin, ja voimakas positio ruotsinkielisen vähemmistön puolueena toki sitä tukee – vähemmistöjen on helppo liittyä yhteen ja kannattaa toisiaan. Puolueen vanhahtava imago tosin vastausten perusteella osin häiritsee modernin tasa-arvoajattelun sanomaa. Moni vastaaja yhdisti tasa-arvon ja ympäristöpolitiikan, joka nouseekin voimakkaana toiveena esiin aineistossa. Myös turkistarhausta kommentoitiin kovin sanoin. Näiden lisäksi mielenterveysasiat nousivat erityisesti esille ja etenkin nuorista ollaan huolissaan. Heidät kannattaa huomioida tulevaisuudessa.

Moni vastaajista oli huolissaan kiristyneestä yhteiskunnallisesta ilmapiiristä ja politiikan kielestä. RKP:tä pidettiin sovittelevana ja sivistyneenä vaihtoehtona, jolle olisi tilausta yhteiskuntaa eheyttävänä toimijana, kunhan puolue ottaisi rohkeammin kantaa. RKP näyttäytyi aineistossa selvästi maltillisena vaihtoehtona yhä äänekkäämmälle populistiselle äärioikeistolle.

 

Ge barn tid att välja och utrymme att ändra sig

Under min högstadie- och gymnasietid var min biologi- och geografilärare Heikkinen någon som man med fog kunde kalla ett original. Och det här i positiv bemärkelse, jag minns honom med värme.

Han var dock ingen vän av grundskolan. Det mesta var bättre förr. Han tyckte att grundskolan var för lika för alla, vi var ”grundskolemaskiner” som han kallade oss.

Men det här har också varit det bästa med vår skola. Jämlikheten, en jämngod likadan skola för alla. En skola som ger jämna färdigheter åt de flesta och på basen av vilka man sedan kan, om inte välja och vraka, så åtminstone på rätt lika grunder söka in till en utbildning efter andra stadiet.

Men bit för bit naggas jämlikheten i kanterna. Man specialiserar sig lite tidigare. Man väljer linjer, funderar på vad man vill skriva i studentexamen och framförallt vad man kanske vill studera i ett senare skede.

Plötsligt är vi i en situation där alla inte har samma förutsättningar att söka in till en högskola efter student- eller yrkesexamen utan kanske hämmas av ett beslut de i tiderna fattade som 15-åring.

När vi dessutom kombinerar ett tidigt val av inriktning med de så kallade förstagångskvoterna som infördes ett halvt decennium sedan har vi plötsligt smugit in en mekanism i vår grundskola som är främmande för hela skolans grundprincip.

Man tvingas fatta avgörande val i ett tidigt skede eftersom speciellt studentskrivningarnas betydelse har ökat märkbart. Inträde i högskolan hänger på de val man gjort i slutet av 9:an och det gäller dessutom att välja rätt, eftersom förstagångskvoten dessutom gör att byte av bana i ett senare skede är svårt.

Om det är nånting vi lärt oss av det föränderliga arbetslivet de senaste åren, är det att ingen av oss kan förlita oss på att den bana vi väljer som ung bär livet ut. Världen förändras i en snabb takt och många arbetsuppgifter som finns idag är med säkerhet försvunna imorgon.

Då ska skolan bygga på att lära ut en bred kompetens och en förmåga till flexibilitet, självkännedom och förmåga att lära sig. Den nya läroplanen betonar just dessa saker.

Men om vi samtidigt glömmer att barn är barn och att det tar tid att hitta sig själv, och om vi samtidigt tvingar ungdomar att forcera fram beslut i ett alltför tidigt skede både syr och sprättar vi samtidigt.

Om olika studieinriktningar kräver speciella kompetenser – vilket de säkert gör – är det bättre att testa dem med inträdesprov. Tvinga inte barn att välja för tidigt. Överbetona inte studentexamen och de val man gör där och slopa för allt i världen det misslyckade försöket med förstagångskvoterna. För oss lite närmare den jämlika skola som min lärare Heikkinen fasade för, men som trots allt fungerat rätt bra.

 

Kolumni lehdessä Läraren (maaliskuu 2021)

Puhe keskustelussa vaalien siirtämisestä

Politiikassa voi joko rakentaa tai hajoittaa. 

Voi joko rakentaa luottamusta tai epäluottamusta. 

Voi joko olla johdonmukainen, tai kääntyä tuulen mukana. 

Arvoisa puhemies. 

Kun päätös vaalien siirtämisestä syntyi 8 puolueen yhteisenä päätöksenä, Perussuomalaisten riveistä lähdettiin heti viljelemään salaliittoteorioita. Asiasta oli sovittu. Vaaleja ei yritettykään pitää. Kaikki oli pelkkää peliä. 

Suomalaisen yhteiskunnan vahvin pääoma on luottamus. Ja se on perustunut siihen, että emme puhu mitä sylki suuhun tuo. Että pysymme totuudessa. Että emme levitä salaliittoteorioita vain siksi, että siitä saa somessa peukkuja. 

Tämä luottamus ei nimittäin ole itsestäänselvyys. On ollut aika, jolloin sitä ei ole ollut. Ja ne ajat eivät ole olleet helppoja, riemukkaita, ne eivät olleet menestyksen aikoja kenellekään. Vaan vaikeita kaikille. 

Siihen ei ole syytä palata. Luottamusta ei pidä hajoittaa. 

Mikä on demokratiassa tärkeää? 

Onko se sitä, että pysymme tiukasti suunnitelmassa, silloinkin kun huoli siitä, että siitä voi koitua vahinkoa ihmisille ja demokratian toteutumiselle?

Vai onko se sitä, että pyrimme yhteisesti sopimaan tavoista, joilla voimme varmistua siitä, että demokratia toteutuisi mahdollisimman hyvin?

Ajattelen että se on se jälkimmäinen. Uskon,  että valtaosa suomalaisista yhtyy tähän. 

Vastuulliseen politiikkaan kuuluu johdonmukaisuus. Poliittiseen peliin se ei välttämättä kuulu. 

Perussuomalaiset olivat sitä mieltä, että vaalit ovat turvalliset. Että ne tulisi järjestää, vaikka terveysviranomaiset olivat toista mieltä. 

Kunnes olivatkin sitä mieltä, että että oli jätetty tekemättä asioita, jotta ne olisivat turvalliset. Toki kertomatta mitä olisi pitänyt tehdä – samalla myöntäen, että ensimmäinen kanta, se että vaalit ovat turvalliset, oli poliittista peliä. 

Perustuslakivaliokunnassa – joka tässä on mietintövaliokunta – he yhtyivät yhteiseen kantaan. 

Mutta täällä salissa he eivät enää yhdykään. Tuoden tänne myös esityksen, jota he eivät esittäneet valiokunnassa, koska tietävät, että se olisi suoraan ammuttu asiantuntijoiden suulla alas. 

Tämä ei ole johdonmukaisuutta. Se on poliittista peliä, lyhyttä peliä pikavoittojen toivossa. 

Tosiasia on se, että jos ottaa terveysviranomaisten kannan todesta, niin mikään toimi ei olisi riittänyt, Totta on myös se, että paljon oli tehty. Ainut työkalupakkiin jäänyt asia, ennakkoäänestyksen pidentäminen, ja sillä olisi ainoastaan ollut marginaalinen merkitys. Se ei olisi missään nimessä vaikuttanut tähän tilanteeseen. 

Demokratiaa tulee puolustaa. Sitä tässä nyt tehdään. Kukaan ei tiedä mikä tilanne tulee olemaan kesäkuun alussa. On kuitenkin syytä uskoa, että tilanne silloin on huomattavasti parempi. 

Koko eduskunnan tulee tukea oikeusministeri Henrikssonia tässä työssä. Työssä, jota hän on hoitanut hyvin, työssä demokratian toteutumisen puolesta.

Politik skall basera sig på konsekvens och ansvar  

På en vilja att bygga, och att inte riva. 

Anna-Maja Henriksson har föredömligt jobbat för att demokratin skall fullbordas. Hon förtjänar hela riksdagens stöd i detta arbete. 

Puhe eduskunnan keskustelussa välikysymyksestä Suomen osallistumisesta EU:n elpymispakettiin 16.2.2021

Ärade talman,

Käsittelemme välikysymystä, jonka viimeinen lauseke puhuu kansanäänestyksestä EU:sta. Kansanäänestyksestä EU:sta.

EU:sta, jonka jäsenyys tuo kaiken kaikkiaan Suomelle huomattavaa taloudellista hyötyä, arviolta 4-6 prosenttia bkt:sta, eli joka vuosi 10-15 miljardia. Joka vuosi.

Moni allekirjoittaneiden puolueiden riveistä on tässä vuosien mittaan innokkaasti peukuttanut Brexitiä. Brexit, joka jo ennen astumistaan voimaan oli aiheuttanut UK:n taloudelle 50 vuoden jäsenmaksuja vastaavan menetyksen.

Brexit, joka osin aiheutti sen, että UK:n vienti on tippunut 68 prosenttia viime alkuvuodesta. 68 prosenttia.

Onko meillä siihen varaa? Lähtisikö Suomi silloin nousuun?

Mikä Suomi se olisi, joka silloin tulisi takaisin?

Varmaa lienee se, että se ei ole se Suomi, johon rakennetaan miljardiluokan biotuotetehtaita.

Arvoisa puhemies,

EU perustuu tiettyyn solidaarisuuteen. Siihen, että uskomme ajatukseen siitä, että yhdessä olemme enemmän, että on ihan eri asia neuvotella Venäjän tai Kiinan kanssa maailman isoimpana talousalueena kuin jos Suomi Connecticutin kokoisena taloutena sitä tekisi.

Jos me haluamme kokoa ja vaikutusvaltaa, silloin pitää välillä myös pistää itsensä likoon kokonaisuuden eteen. Koska se on meidän etumme. Siitäkin tässä on kysymys. EU ei ole pelkkä kirjanpitoharjoitus.

Elpymisrahasto tarkoittaa, että Suomen vastuut kasvavat tavalla, joka voi tarkoittaa, että Suomen jäsenmaksut hieman nousevat. Voi myös olla, että maksu hoituu pääasiassa hiilitullin tai digiveron kautta. Silloin meidän nettotaakka pienenee.

Arvoisa puhemies,

Mikä on vaihtoehto? Sitä on usein hankala kysyä oppositiolta, usein myös turha. Tai kuten viime viikolla opposition suunnasta todettiin: tämä on politiikkaa.

Mutta jos kuitenkin sen tekisimme:

Jättäytyminen yksin pois heikentäisi Suomen mahdollisuuksia saada omille näkemyksilleen tukea. Silläkin on odottamattomat seuraukset. On varma, että se heikentäisi kykyämme vaikuttaa EU:n kehitykseen. On todennäköistä, että se heikentäisi todennäköisyyttä saada apua silloin kun me sitä tarvitsemme.

Ja jos koko paketti kaatuisi, sillä olisi odottamattomat vaikutukset koko Euroopan talouteen ja tulevaisuuteen.

Joku ehkä saisi pari prosenttia lisää kunnallisvaalikannatusta, mutta riskit olisivat todella isot. Ehkä Kokkolassa muutaman paikan lisää, ehkä Kauhavallakin, mutta hinta olisi kova.

Tämä rahasto ei ole ideaalinen. En ole kuullut kenenkään tämän hallituksen rivistä ylistäneen sitä. Mutta se on huomattavasti parempi kuin se oli. Se on huomattavasti parempi kuin todennäköiset vaihtoehdot. Neuvottelutulosta on aina helppo kritisoida. Varsinkin jos itse ei ollut paikalla.

Arvoisa puhemies,

Hallituksen pitää kuitenkin johtaa. Hallituksen pitää kantaa vastuuta. Siksi hallitus ei voi toimia kuten oppositio. Siksi hallitus, jossa perussuomalaiset istuivat, auttoi Kreikkaa ja sen kautta Saksan pankkeja, koska pitää ajatella nenäänsä pidemmälle. Ja siksi tämä paketti tulee hyväksyä.

Suomen saanto on pienentynyt. Välikysymyksessä Suomen nettomaksuasema on kritiikin kohteena. Kuitenkin eduskunnassa perussuomalaiset penäsivät muutoksia, joiden myötä se olisi pienentynyt vielä entisestään. Arvoisa puhemies, oppositiolta ei pidä vaatia johdonmukaisuutta. Mutta joku raja kuitenkin.

Arvoisa puhemies,

Onneksi hallitus ei siihen peliin lähtenyt.

Tässä on vaadittu takuita siitä, että tämä on ainutkertainen asia. Se on älyllisesti epärehellinen vaatimus. Kukaan tässä salissa ei voi olla varma siitä, että me emme kohtaa toista kriisiä. Ehkä se on pandemia kymmenen vuoden kuluttua. Luonnonkatastrofi 50 vuoden kuluttua. Kuka pystyy lupaamaan, että sellaista ei tule, että tarvetta vastaaville toimille ei tulevaisuudessa ole?

Ei kukaan. Sekin on rehellistä myöntää.

Meidän saantomme tullee vielä muuttumaan. Ja koska tämänkin vuoden talousluvut vaikuttavat saannon suuruuteen, pitää jopa toivoa, että se tästä vielä pienenisi. Koska se tarkoittaa, että meillä menee hyvin.

Oleellista on se, mitä me saannollamme teemme. Se saanto tulee käyttää viisaasti hankkeisiin, jotka oikeasti parantavat meidän kilpailukykyämme pitkällä tähtäimellä. Muistaen, että tästä ei tule tehdä harmaata mattoa, joka levitetään koko maan yli, vaan harkiten tehtyjen, koko maan etua palvelevien hankkeiden vauhdittaja, pitkän tähtäimen koko EU:n kilpailukykyä rakentava mekanismi.

Tehokas kotitalousvähennys on helppo, tylsä ja muuttumaton.

Tämän hallituskauden aikana työllisyydestä on puhuttu paljon ja hyvästä syystä. Hallitus tekee isoja panostuksia muun muassa koulutukseen ja nämä panostukset pitää myös rahoittaa. Samaan aikaan näemme, että Suomen talouden viime vuosikymmenien ongelma eli kestävyysvaje ei ota korjaantuakseen.

Tässä keskustelussa myös kotitalousvähennys on noussut tarkastelun kohteeksi. Mikä on sen vaikutus talouteen? Kuka hyötyy siitä ja parantaako se työllisyyttä?

Äskettäin ilmestynyt Valtion taloudellinen tutkimuskeskuksen ja Palkansaajien tutkimuslaitoksen yhteinen raportti kyseenalaistaa kotitalousvähennyksen hyödyt. Tämä loppupäätelmä on yllättävä ja se on herättänyt laajalti keskustelua. Voiko olla niin, että – raportin otsikkoa lainatakseni – ”kotitalousvähennys ei lisää työllisyyttä tai kitke harmaata taloutta”?

Tutkimuksen pohjalta ei voi mielestäni vetää otsikon mukaista yksiselitteistä johtopäätöstä asiasta. Selvää on tosin, että poliittisessa retoriikassa vähennyksen merkitystä on liioiteltu.

Tutkimus herättää muutaman ilmeisen kysymyksen sen lähtökohdista: Tarkastelun kohteeksi valitut vuodet ovat Suomen ja Ruotsin osalta 2007 ja 2009. Ne sijoittuvat keskelle finanssikriisiä. Tämä seikka pyritään ottamaan tutkimuksessa huomioon, mutta se on mielestäni joka tapauksessa lähtökohtana ongelmallinen. Vertailu eri palveluiden välillä on myös osin puutteellista: remonttipalveluja ei osteta samoin perustein kuin autokorjauspalveluita. Myöskään kotisiivouspalveluiden määrän kasvuun liittyy vaikeasti todennettavissa olevia oletuksia. Ja lopuksi, tutkimuksessa on rajattu iso osa vähennyksien käyttäjistä tutkimuksen ulkopuolelle, eikä siinä ole haastateltu palvelujen tarjoajia.

En mene tässä syvällisemmin itse tutkimukseen. Siitä voi mielestäni kuitenkin päätellä, että pienet muutokset vähennyksessä eivät vaikuta suuresti käyttäytymiseemme kuluttajina. Sen pohjalta voidaan myös kyseenalaistaa se, että vähennyksellä olisi kokonaistalouden näkökulmasta positiivinen vaikutus.

Siitä huolimatta: Hinta vaikuttaa ostopäätökseen. Jo tämän pohjalta voi olettaa, että vähennys kasvattaa kysyntää ja vähentää harmaata taloutta, ellei katso, että kotitalousvähennyksen piirissä olevat palvelut ole sellaisia, joita hankitaan aivan eri pohjalta.

Vähennystä kritisoidaan siksi, että se ”suosii hyvätuloisia”. Vähennystä käyttävien mediaaniansio on noin 3000€. Se on hieman keskiansiotasoa korkeampi, mutta en kutsuisi 3000 € kuukaudessa tienaavia hyvätuloisiksi tavalla, joka alleviivaa tuen palvelevan erityisesti hyväosaisia. Moni keskituloinen perheellinen ihminen pystyy ehkä käymään töissä juuri siksi, että saa arjen kaaokseen tukea kodin ulkopuolelta. Sama koskee vaikkapa vanhenevista vanhemmistaan huolta pitäviä ja edelleen työssä käyviä ihmisiä. Kotitaloustuen taloutta tukevat vaikutukset ovatkin näin moninaisia . On myös selvää, että vähennys suosii heitä,  jotka maksavat veroja, joista kulu voidaan vähentää. Veropolitiikan fokus ei voi olla ainoastaan tulonjakomekanismeissa.

Väitän, että kotitalousvähennys lisää hyvinvointia. Jos voin palkata apua, minulle jää aikaa muuhun: perheeseen, lapsiin, vanheneviin vanhempiin ja omasta hyvinvoinnistani huolehtimiseen.

Sen sijaan, että vähennystä säädetään muutaman vuoden välein – ja muutoksia on tehty kokonaiset yhdeksän kertaa sitten vähennyksen käyttöönoton vuonna 2001 – siitä tulisi tehdä tylsä ja ennakoitavissa oleva. Tämän tulisi olla kaiken veropolitiikan perusta.

Ei pidä olla niin, että kansalaisen joka vuosi tulee selvittää vähennyksen taso verottajan verkkosivulta. Vähennyksen tulee olla ennustettavissa oleva ja yksinkertainen. Vain silloin se vaikuttaa käyttäytymiseen ja vain silloin sillä on edellytyksiä tuottaa niitä hyötyjä, joita sillä tavoittelemme.

Meidän ei tule pelata ja veivata kotitalousvähennyksen kanssa. Tehkäämme siitä helppo ja ymmärrettävä. Mekanismi, jota voidaan käyttää yhä laajemmin niin nuorten kuin iäkkäämpien kansalaisten arjen helpottamiseen.

 

(mielipidekirjoitus Kirkkonummen Sanomissa 7.2.2021)