Anders Adlercreutz käytettävissä jatkokaudelle puolueen puheenjohtajana ja ehdolle eduskuntavaaleissa 2027

/0 Comments/in , , , /by

RKP:n puheenjohtaja ja opetusministeri Anders Adlercreutz kertoo olevansa käytettävissä jatkokaudelle puolueen puheenjohtajana ja asettuvansa ehdolle vuoden 2027 eduskuntavaaleissa Uudenmaan vaalipiirissä.

– RKP:n hyvä vaalitulos kunta- ja aluevaaleissa osoittaa, että sillanrakentajapuolueelle on suurempi tarve kuin koskaan. Haluan johtaa RKP:n hyvään tulokseen eduskuntavaaleissa 2027, Adlercreutz sanoo.

– Vahvan ehdokaslistan avulla tavoitteena on lisätä sekä äänimääräämme että paikkamääräämme eduskunnassa.

– Tuleva vaalikausi tulee olemaan Suomelle käännekohta. Miten yhdessä sovittua velkajarrua tullaan soveltamaan? Miten saamme kasvun käyntiin? Ja miten onnistumme varmistamaan, että kilpailuetumme konkretisoituvat talouskasvuksi – ja sitä kautta vahvistavat tulevaisuudenuskoa? Nämä ovat edessämme olevia suuria kysymyksiä, ja niissä tarvitaan RKP:n ääntä, Adlercreutz sanoo.

Adlercreutz valittiin ensimmäisen kerran eduskuntaan vuonna 2015, ja hän on sen jälkeen toiminut keskeisissä tehtävissä muun muassa eduskuntaryhmän puheenjohtajana, Eurooppa-ministerinä ja nyt opetusministerinä.

– Politiikka on tänä päivänä aiempaa polarisoituneempaa. Minä ja RKP haluamme olla vastavoima tälle kehitykselle. Uskon politiikkaan, joka rakentaa siltoja ja vahvistaa ihmisten välistä yhteistyötä. Politiikkaan, joka etsii ratkaisuja sen sijaan että lietsoo vastakkainasettelua, Adlercreutz sanoo.

– Kuluneella vaalikaudella minulla on ollut mahdollisuus toimia sekä ministerinä että puolueen puheenjohtajana. Olen nähnyt, kuinka tärkeää on, että RKP on mukana siellä, missä päätöksiä tehdään, ja olen saanut energiaa ja välineitä jatkaa työtä Suomen parhaaksi.

RKP:llä on tällä hetkellä kolme kansanedustajaa Uudenmaan vaalipiiristä, ja tavoitteena on vahvistaa asemaa entisestään seuraavissa vaaleissa.

– Olen iloinen, että sekä Henrik että Otto ovat päättäneet asettua ehdolle. Meillä tulee olemaan erittäin vahva lista Uudellamaalla, ja meillä on hyvät mahdollisuudet voittaa lisäpaikkoja. Kysyntä liberaalille ja vastuulliselle porvarilliselle politiikalle on selvästi olemassa, Adlercreutz sanoo.

Anders Adlercreutz asuu Kirkkonummella ja on koulutukseltaan arkkitehti. Hänet valittiin RKP:n puheenjohtajaksi vuonna 2024. RKP valitsee puheenjohtajan puoluekokouksessaan 6.–7.6.2026 Vantaalla.

Ukrainan taistelu vapauden ja oikeuden puolesta koskettaa meitä kaikkia

/0 Comments/in , , , /by

RKP:n puheenjohtaja, opetusministeri Anders Adlercreutz vieraili Ukrainassa Butšan vapauttamisen vuosipäivänä. Venäjän hyökkäyssota jatkuu yhä, ja niin myös sotarikokset, muun muassa ohjus- ja drooni-iskuina siviilikohteisiin, kuten asuinrakennuksiin ja siviili-infrastruktuuriin.

Butšassa venäläissotilaat kiduttivat ja murhasivat lähes 200 siviiliä – lapsia, aikuisia ja vanhuksia – kahden kuukauden aikana brutaalin hyökkäyssodan alussa, ennen kuin Ukrainan joukot pystyivät vapauttamaan kaupungin 31. maaliskuuta 2022.

– Kun omin silmin näkee, mitä Ukrainan kansa on joutunut kokemaan, ja näkee, millä päättäväisyydellä he puolustavat maataan ja toisiaan, käy hyvin selväksi, miksi heidän taistelunsa on myös meidän, sanoo Adlercreutz.

Adlercreutz osallistui Kiovassa ulkoministeri Valtonen sijasta EU:n ulkoministereiden kokoukseen, jossa käytiin läpi ajankohtaista tilannetta Ukrainan johdon kanssa, sekä Ukrainan puolustustaistelun että meneillään olevan EU-integraation osalta.

– Venäjään kohdistuvia pakotteita on kiristettävä, jäädytetyt venäläisvarat on käytettävä Ukrainan tukemiseen ja suunniteltu 90 miljardin euron EU-laina on saatava maaliin. Tarvitaan myös toimia varjolaivaston pysäyttämiseksi, ja siksi EU:n tulisi kieltää Venäjän varjolaivaston huoltaminen, Adlercreutz sanoo.

Ukrainan koulutussektori käy myös läpi uudistuksia, ja Suomi on tässä työssä aktiivinen yhteistyökumppani.

– Minulla oli mahdollisuus tavata opetusministeri Lisovyi vierailuni aikana Kiovassa, ja olen iloinen koulutuksen alalla tehtävistä uudistuksista. Tämä työ on tärkeässä roolissa myös Ukrainan edetessä kohti EU-jäsenyyttä, Adlercreutz sanoo.

Nyt varmistamme oppilaille yhdenvertaisen ja oikeudenmukaisen arvioinnin

/0 Comments/in , , , , /by

– Osaamistakuu perusopetuksessa on tärkeä uudistus. Sen avulla voimme varmistaa, että jokaisella oppilaalla on riittävät tiedot ja taidot siirtyä seuraavalle vuosiluokalle. Samalla se varmistaa, että arviointi on oikeudenmukaista riippumatta siitä, missä koulussa oppilas opiskelee, sanoo RKP:n puheenjohtaja ja opetusministeri Anders Adlercreutz.

– Koulun tulee olla oikeudenmukainen ja ennakoitava. Oppilaiden on voitava luottaa siihen, että samat vaatimukset koskevat kaikkia kuntia ja kouluja, Adlercreutz sanoo.

Uudistus tarkoittaa käytännössä sitä, että arviointia ja vuosiluokalta toiselle siirtymistä koskevat säännökset täsmennetään laissa. Tavoitteena on tukea opettajia ja varmistaa yhdenvertainen arviointi koko maassa. Yhtenäiset kriteerit sille, milloin oppilas voi siirtyä seuraavalle vuosiluokalle, varmistavat, että oppilaalla on tarvittavat tiedot ja taidot seuraavaa vaihetta varten.

– Jos oppilas ei tukitoimista huolimatta ole saavuttanut tarvittavaa osaamista ja saa hylätyn arvosanan yhdessä tai useammassa oppiaineessa, hän ei voi siirtyä seuraavalle vuosiluokalle. Näin huolehdimme siitä, että kaikilla lapsilla on riittävä osaamistaso seuraavaa vuosiluokkaa varten, Adlercreutz sanoo.

Oppilaalle, joka ei saavuta tavoitteita, on annettava mahdollisuus osoittaa osaamisensa uudelleen. Samalla otetaan käyttöön vaatimus välitodistuksesta 9. vuosiluokalla, jotta oppilas saa käsityksen osaamisestaan ennen jatko-opintoja.

Töitä nuorille – RKP esittelee nuorten työllisyyttä tukevat toimenpiteensä

/1 Comment/in , , , , , , /by

RKP:n puheenjohtaja Anders Adlercreutz ja kansanedustaja Christoffer Ingo esittelivät keskiviikkona RKP:n toimenpiteet nuorten työllisyyden vahvistamiseksi. Adlercreutz ja Ingo korostivat, kuinka tärkeää on vahvistaa nuorten tulevaisuudenuskoa ja varmistaa, että kaikki nuoret voivat luottaa siihen, että työnteko kannattaa ja että saatu koulutus kantaa hedelmää.

– Tulevaisuudenusko vahvistuu, kun tuntee voivansa vaikuttaa omaan elämäänsä. Jos nuoret juuttuvat työttömyyteen uransa alussa, se voi heikentää sekä heidän mahdollisuuksiaan että uskoaan tulevaisuuteen. Siksi meidän on tehtävä jotain, Adlercreutz sanoo.

Nuorten työttömyys on tällä hetkellä korkea, ja RKP:n mukaan ongelma johtuu ennen kaikkea siitä, että työ- ja harjoittelupaikkoja on vaikea löytää, ei nuorten halun tai osaamisen puutteesta.

– Työelämään pitää olla useampia väyliä. Meidän on sekä helpotettava yritysten mahdollisuuksia palkata nuoria että kannustettava nuoria luomaan omaa työtä esimerkiksi yrittäjyyden kautta. Samalla luomme vahvan pohjan seuraavalle sukupolvelle suomalaisia yrittäjiä, Ingo sanoo.

RKP korostaa myös, kuinka tärkeää on kohdentaa erityistoimia nuorille, jotka eivät vielä ole löytäneet paikkaansa työ- tai opiskeluelämässä.

– Mielenterveysongelmat ovat yleisin syy alle 35-vuotiaiden työkyvyttömyyseläkkeeseen. Siksi on tärkeää vahvistaa kuntoutuksen ja tuen saatavuutta, jotta nuoret voivat palata opintoihin ja työelämään, Adlercreutz sanoo.

– Suomella ei ole varaa menettää kokonainen nuorten sukupolvi työttömyyden vuoksi. Kohdennettujen uudistusten avulla voidaan luoda lisää mahdollisuuksia ja antaa nuorille vahvempi alku työelämään, Ingo sanoo.

 

RKP:n toimenpiteet nuorten työllisyyden tukemiseksi

1. Nuorisovaraus yritysverotukseen

Helpottaaksemme alle 30-vuotiaiden palkkaamista haluamme ottaa yrityksille käyttöön nuorisovarauksen. Sen avulla yritykset voisivat kirjanpidossa tehdä erillisen palkkojen sivukuluja vastaavan varauksen, joka vähentäisi sen vuoden verotettavaa tulosta. Varausta voi käyttää samana vuonna tai kolmena seuraavana vuonna investointien rahoittamiseen. Vähennys muuttuu veronalaiseksi tuloksi, jos sitä ei käytetä määräajassa investointien rahoittamiseen.

2. Kannustetaan nuoria yrittäjyyteen kaksinkertaistamalla starttiraha

Haluamme kannustaa useampia nuoria yrittäjyyteen kaksinkertaistamalla alle 30-vuotiaiden starttirahan. Vuonna 2026 starttiraha on 37,21 euroa päivässä. Kaksinkertaistaminen turvaisi nuorille yrittäjille noin 1 480 euron kuukausitulon. Korotettu starttiraha on selkeä signaali ja konkreettinen kannustin, joka rohkaisee nuoria panostamaan ideoihinsa ja rakentamaan yritystoimintaa.

3. Madalletaan nuorten kynnystä ryhtyä yrittäjäksi luomalla erillinen yritysmalli 15–25-vuotiaille

Haluamme helpottaa nuorten yrittäjäksi ryhtymistä luomalla kevyemmän yritysmallin 15–25-vuotiaille jatkokehittämällä Nuori yrittäjyys -mallia. Mallissa yrityksen voitot olisivat vapautettuja verosta tiettyyn rajaan asti, kirjanpito olisi automatisoitu Verohallinnon järjestelmien kautta ja sitä täydentäisi yrittäjyys- ja taloustaitojen opetus yläkoulussa ja toisella asteella. Malli vähentää byrokratiaa ja tekee yrittäjyydestä todellisen vaihtoehdon nuorille, jotka haluavat työllistää itsensä.

4. Luovutaan ensimmäisen työkuukauden työeläkemaksusta kesätyöpaikkojen lisäämiseksi

Moni nuori pääsee kiinni työelämään kesätyön kautta. Haluamme edistää kesä– ja kausityöntekijöiden työllistämistä poistamalla ensimmäisen työkuukauden työeläkemaksun, kun yritys palkkaa korkeintaan 25-vuotiaan nuoren lyhytaikaiseen työsuhteeseen. Työnantaja säästäisi näin noin viidenneksen ensimmäisen kuukauden kustannuksista.

5. Vahvistetaan yhteistyötä korkeakoulujen, ammatillisen koulutuksen ja elinkeinoelämän välillä

Monilla aloilla nuorten on vaikea löytää harjoittelupaikkaa, mikä voi viivästyttää valmistumista etenkin jos opintoihin sisältyy pakollinen harjoittelujakso. Harjoittelulla on usein keskeinen rooli työllistymisessä valmistumisen jälkeen. Haluamme vahvistaa alueellista yhteistyötä korkeakoulujen ja yritysten välillä sekä luoda verokannustimen yrityksille, jotka rahoittavat kandidaatti- tai maisteritason opinnäytetöitä.

6. Kehitetään oppisopimuskoulutusta

Suomessa oppisopimus on yhä hallinnollisesti raskas ja yrityksille kallis. Haluamme keventää hallinnollista taakkaa, vahvistaa opiskelijoiden ohjausta sekä lisätä yhteistyötä yritysten ja koulutuksen järjestäjien välillä, jotta yhä useampi yritys tarjoaisi oppisopimuspaikkoja ja nuorille avautuisi sujuva väylä työelämään. Ammatillisen koulutuksen toiminnanohjauksen kokeilu mahdollistaa myös tiiviimmän yhteistyön paikallisen elinkeinoelämän ja alueen koulutuksen järjestäjien välillä.

7. Kannustetaan osa-aikatyöhön palauttamalla työttömyysturvan suojaosa

Suojaosan poistaminen ei nykyisessä taloustilanteessa ole lisännyt siirtymistä osa-aikatyöstä kokoaikatyöhön. Päinvastoin on merkkejä siitä, että osa nuorista jättää työn kokonaan vastaanottamatta, koska pienetkin tulot vähentävät tukia. Työnteon tulee aina olla kannattavaa. Siksi ehdotamme suojaosan palauttamista.

8. Negatiivinen tulovero ponnahduslautana työhön ja yrittäjyyteen

Haluamme käynnistää kokeilun negatiivisesta tuloverotuksesta. Se tarkoittaa, että henkilöille, joilla on vähän tai ei lainkaan tuloja, maksetaan tukea verotuksen kautta monimutkaisten tulonsiirtojen sijaan. Haluamme, että työnteko on aina kannattavaa ja että lisätulot näkyvät lompakossa, jos työskentelee enemmän.

Negatiivisen tuloverotuksen avulla nykyinen tilkkutäkkimäinen sosiaaliturvajärjestelmä monine eri tukimuotoineen ja -tasoineen korvattaisiin yksinkertaisemmalla järjestelmällä. Malli poistaisi kannustinloukkuja, kannustaisi työn vastaanottamiseen ja yrittäjyyteen sekä vähentäisi byrokratiaa. Lopputuloksena syntyisi ymmärrettävä järjestelmä, joka on käyttäjälle nykyistä selkeämpi.

9. Työllisyyspalvelujen hankinnan tulee perustua tuloksiin

Kun kunnat hankkivat työllisyyspalveluja yksityisiltä palveluntuottajilta, painopisteen tulee olla työttömän työnhakijan tosiasiallisessa työllistymisessä. Ei riitä, että palveluntuottajat järjestävät tietyn tuntimäärän koulutusta työnhakijoille – keskeistä on, että toimenpiteet johtavat työhön. Esimerkiksi Lahdessa on käytössä tähän perustuva malli.

10. Vähennetään työkyvyttömyyseläkkeelle joutuvien nuorten määrää vahvistamalla kuntoutusta ja edistämällä paluuta työelämään

Mielenterveysongelmat ovat yleisin syy nuorten varhaisiin työkyvyttömyyseläkkeisiin. Tutkimusten mukaan todennäköisyys palata työelämään pienenee sitä mukaa, mitä pidempään sairauspoissaolo kestää. Siksi on tärkeää turvata ihmisten pääsy kuntoutuspalveluihin entistä varhaisemmassa vaiheessa sekä tehdä kuntoutukseen osallistumisesta velvoittavampaa silloin, kun se on käytännössä mahdollista. Työelämään palaamisen helpottamiseksi työterveyshuollon kautta tapahtuvan työkokeilun käytön kynnystä on madallettava ja IPS-työhönvalmennuksen käyttöä on edistettävä hyvinvointialueilla. Samalla meidän on seurattava paremmin niiden nuorten työkykyä, joilla ei ole työpaikkaa tai opiskelupaikkaa. Tietopohja eri kuntoutusmuotojen vaikuttavuudesta työelämään palaamisen edistämisessä on edelleen rajallista ja siksi asiaa tulisi selvittää, jotta voidaan varmistaa, että tarjottu kuntoutus tuottaa aidosti tuloksia.

Koulu on Suomen menestyksen perusta

/0 Comments/in , , /by

Opetusministeri Anders Adlercreutz kutsui keskiviikkona 25. maaliskuuta edeltäjänsä yhteiselle lounaalle Valtioneuvoston juhlahuoneistoon. Tilaisuuteen osallistui yhteensä 13 entistä opetusministeriä, ja keskustelun keskiössä olivat suomalaisen peruskoulun kehitys ja tulevaisuus.

Suomalainen peruskoulu, jolla on nyt yli 50 vuoden historia, on pitkään nähty yhteiskunnan kulmakivenä ja keskeisenä selityksenä maamme menestykselle – sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Tilaisuudessa paikalla oli useita ministereitä, jotka ovat olleet mukana rakentamassa nykyistä järjestelmää.

– Suomalainen peruskoulu on yksi tärkeimmistä yhteiskunnallisista instituutioistamme. Se on luonut perustan maamme menestykselle ja on edelleen äärimmäisen keskeinen tulevaisuutemme kannalta, Adlercreutz sanoo.

Lounaalla keskusteltiin myös koulutussektorin ajankohtaisista uudistuksista. Adlercreutz nosti erityisesti esiin hiljattain esitellyn peruskoulun visiotyön, joka on herättänyt kansainvälistä kiinnostusta.

– Edeltäjieni tekemä kehitystyö on yhä erittäin ajankohtaista. Rakennamme jatkumoa vahvalle perustalle, mutta yhteiskunnan muuttuessa meidän on samalla uskallettava uudistaa koulua, Adlercreutz sanoo.

Hän korosti myös koulutuspolitiikan keskeistä roolia:

– Vastuu koulutuksesta on yksi yhteiskunnan tärkeimmistä tehtävistä. Koulu ei muovaa ainoastaan yksilön mahdollisuuksia, vaan koko kansakunnan tulevaisuutta.

Harmaan sävyjä maahanmuuttokeskusteluun

/0 Comments/in , , , /by

Suomella on monia haasteita. Mutta liiallinen maahanmuutto ei ole yksi niistä.

Niin EK kuten ETLA:kin nostivat tänään esille työperäisen maahanmuuton tarpeen. Heidän viestinsä on selvä: Ilman sitä talous näivettyy, joten pitää pohtia ratkaisuja, koska ”taloudelliset vaikutukset riippuvat ennen kaikkea tulijoiden osaamisesta ja kotoutumisen onnistumisesta”. Sitä ei käy kiistäminen. Siksi mustavalkoisen joko-tai -keskustelun sijaan tulisi pohtia harmaan sävyjä: hakea kestäviä ja toimivia maahanmuuton mekanismeja. 

Turvapaikanhaku Suomeen on vähäistä, eikä sen kokonaismäärää yksittäinen maa voi merkittävästi hallita. Sen sijaan voimme vaikuttaa siihen, miten tänne tulevat löytävät paikkansa yhteiskunnassa – työn, oman panoksen ja toimivien palvelujen kautta. Ja näitä palveluja tarjoamme, koska se on koko yhteiskunnan etu.

Maahanmuutosta voi ja pitää keskustella kriittisesti. Voimme arvioida kriteerejä, varmistaa esimerkiksi opiskelijoiden toimeentulon ja kehittää uusia malleja, kuten niin RKP:n kuin PS:nkin ehdottamia pisteytykseen perustuvia järjestelmiä.

Mutta yhtä tärkeää on, että järjestelmä on selkeä, läpinäkyvä ja oikeudenmukainen. Päätösten – niin myönteisten kuin kielteisten – on oltava ennakoitavia ja oikeusturvan turvaamia. Huono prosessi ei ole kenenkään etu.

On myös syytä tunnistaa kaksi keskeistä tosiasiaa.

Ensinnäkin: Suomi ei ole maahanmuuton näkökulmasta erityisen vetovoimainen maa. Pieni kielialue ja haastava ilmasto näkyvät tilastoissa.

Toiseksi: Suomi tarvitsee maahanmuuttoa. Määristä voidaan keskustella, mutta ilman sitä emme pärjää. Demografiset realiteetit ovat kiistattomat. Maahanmuuton kriitikoiden onkin uskallettava kuvata myös vaihtoehto: Suomi ilman maahanmuuttoa ei ole auvoinen idylli, vaan hitaasti kuihtuva yhteiskunta.

Maahanmuuttajien vaikutus julkiseen talouteen vaihtelee – kuten kantaväestönkin. Työ- ja opiskeluperäinen maahanmuutto on pääsääntöisesti positiivista. Humanitäärinen maahanmuutto kuormittaa aluksi enemmän, mutta vaikutus tasapainottuu ajan myötä. On myös hyvä muistaa, että Suomeen aikuisena tuleva on usein kouluttautunut lähtömaansa kustannuksella – ja maahanmuuttajien koulutustaso on keskimäärin varsin korkea.

Samalla Suomella on velvollisuus vastaanottaa humanitääristä suojelua tarvitsevia. Tämä ei ole poliittinen valinta, vaan seurausta kansainvälisistä sitoumuksistamme. Ja määrät ovat edelleen verrattain pieniä.

Viime vuosina tilapäistä suojelua saavien määrä on kasvanut, erityisesti Ukrainan sodan vuoksi. Näissä tilanteissa vastuu on selvä: sotaa pakenevia autetaan.

Taloussuhdanteet vaikuttavat keskusteluun. Laskusuhdanteessa työperäisen maahanmuuton määrää voidaan arvioida kriittisesti. Mutta noususuhdanne tuo väistämättä työvoimapulan. Työperäinen maahanmuutto ei synny politiikasta vaan yritysten tarpeesta: jos osaajia ei löydy Suomesta, niitä etsitään muualta.

Tällä hetkellä maahanmuuttajien työttömyys on korkea. Työttömyys koskee usein samoja ryhmiä kuin muutenkin – nuoria ja heikosti työmarkkinoille kiinnittyneitä. Mutta keskeinen este työllistymiselle ei ole vain osaaminen, vaan myös asenteet. Ensimmäisen maahanmuuttajan palkkaaminen koetaan usein kynnyksenä – toisen jo huomattavasti helpommaksi. Tämä kertoo siitä, että kokemukset muuttavat asenteita.

Siksi keskeinen kysymys ei ole maahanmuuton määrä, vaan kotoutumisen onnistuminen.

Kotoutumispalvelujen leikkaaminen ei paranna kotoutumista – mutta myöskään rajaton palveluiden lisääminen ei ole ratkaisu. Tarvitsemme tasapainon, jossa vaatimukset ja tuki kulkevat käsi kädessä.

Suomi elää investoinneista ja siitä, että saamme uusi ajatuksia ja uutta pääomaa. Investoinnit syntyvät mm uskosta siihen, että työvoimaa löytyy, ja että ihmisten ja ajatusten liikkumiselle ei luoda esteitä. Suomella on tavattoman hyvä mahdollisuus vivuttaa keskeisiä vahvuuksiamme investointien vauhdittamiseksi. Silloin meidän ei kannata negatiivista asenneilmastoa tai lyhytnäköisellä työperäistä maahanmuuttoa liiaksi rajoittavalla politiikalla ampua talouskasvuamme jalkaan.



Rannikkokunnat saavat nyt verotuloja merituulivoimasta

/0 Comments/in , , , , /by

Valtioneuvosto on tänään hyväksynyt lakiesityksen merituulivoiman kiinteistöverosta talousvyöhykkeellä eduskunnan käsiteltäväksi. Ehdotuksen mukaan jopa viidesosa verotuloista ohjattaisiin niille rannikkokunnille, jotka sijaitsevat lähimpänä tuulivoimapuistoja. RKP:n puheenjohtaja, opetusministeri Anders Adlercreutz on tyytyväinen siihen, että puolueen työ merituulivoiman pelisääntöjen selkeyttämiseksi talousvyöhykkeellä tuottaa tulosta.

– On vain oikeudenmukaista, että ne kunnat, joihin merituulivoima vaikuttaa, saavat myös korvausta verotulojen muodossa. Siksi RKP on hallituksessa tehnyt töitä varmistaakseen, että tämä toteutuu uudessa lainsäädännössä, Adlercreutz sanoo.

Talousvyöhyke alkaa noin 22 kilometrin (12 merimailin) päässä rannikosta, mutta alueet eivät kuulu yksittäisille kunnille. Suomi voi hyödyntää merialueen luonnonvaroja, mutta tähän asti ei ole ollut lainsäädäntöä, joka mahdollistaisi talousvyöhykkeelle rakennettavan merituulivoiman verottamisen.

– RKP on jo pitkään peräänkuuluttanut selkeitä sääntöjä merituulivoimalle, mukaan lukien verotulojen jakamiseen liittyen. Ne linjaukset, jotka RKP laati energiapoliittisessa ohjelmassaan, saatiin myöhemmin mukaan hallitusohjelmaan. Vaikka ensimmäisten hankkeiden toteutumiseen voi kestää jopa kymmenen vuotta, on tärkeää, että meillä on nyt selkeät pelisäännöt, jotka sekä mahdollistavat investointeja että ohjaavat kohtuullisen korvauksen niille rannikkokunnille, joihin kohdistuu eniten vaikutuksia.

– On keskeistä, että paikalliset asukkaat hyötyvät, kun merituulivoimaa rakennetaan lähialueiden merialueille. Kun hankkeet tuottavat paikallista hyötyä, kunnat myös edistävät investointeja – näin yhteiskunta kehittyy, Adlercreutz sanoo.

Tasa-arvoinen Suomi on vahvempi Suomi

/0 Comments/in , , , /by

Tasa-arvoinen yhteiskunta on vahvempi yhteiskunta, painottaa RKP:n puheenjohtaja, opetusministeri Anders Adlercreutz Minna Canthin päivänä.

Vaikka Suomi sijoittuu kansainvälisissä vertailuissa suhteellisen hyvin tasa-arvoon liittyvissä kysymyksissä, työtä on edelleen paljon jäljellä. Miesten naisiin kohdistama väkivalta on Suomessa tavallisempaa kuin miltei missään muussa EU-maassa. Sen ehkäiseminen on RKP:lle keskeinen tavoite.

– Naiselle vaarallisin paikka on edelleen koti, eikä näin voi jatkua. Samalla näemme huolestuttavaa kehitystä, jossa myös nuoret tytöt kokevat väkivaltaa parisuhteissaan ja ovat erityisen alttiita häirinnälle, etenkin sosiaalisessa mediassa, Adlercreutz sanoo.

Suomen työmarkkinat ovat myös voimakkaasti sukupuolittuneet verrattuna muuhun Eurooppaan. Tämä näkyy jo koulussa siinä, miten tytöt ja pojat valitsevat eri koulutuspolkuja peruskoulun jälkeen, tekevät erilaisia valintoja ammatillisessa koulutuksessa sekä ylioppilaskirjoitusten ainevalinnoissa. Tämä vaikuttaa heidän tuleviin opinto- ja urapolkuihinsa.

– Kenenkään ei pitäisi kokea, että tietyt opinnot tai ammatit eivät ole mahdollisia oman sukupuolen takia. Muuten menetämme osaamista ja potentiaalia. Koululla on tässä keskeinen rooli: sen tulee avata ovia ja kannustaa oppilaita löytämään omat kiinnostuksenkohteensa ja vahvuutensa. Viime vuonna julkaisimme koulutuksen yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon kehittämisohjelman, joka sisältää keskeisiä toimenpiteitä tämän edistämiseen, Adlercreutz sanoo.

Myös perhevapaiden jakautumisella on suora vaikutus tasa-arvoon sekä työelämässä että kotona. Siksi RKP on ollut mukana ajamassa uudistuksia, jotka helpottavat vastuun tasaisempaa jakamista ja antavat isille paremmat mahdollisuudet olla pidempään kotona lastensa kanssa. Vuoden 2022 uudistuksen tulokset näkyvät jo: isien käyttämien vanhempainrahapäivien määrä on lähes kaksinkertaistunut.

– Tasaisempi perhevapaiden jakautuminen on tärkeää, jotta voimme vahvistaa paitsi tasa-arvoa työmarkkinoilla, myös perheiden hyvinvointia. Kaikki voittavat, Adlercreutz sanoo.

Us­kon­non mer­ki­tys maail­mam­me ym­mär­tä­mi­ses­sä kasvaa jat­ku­vas­ti – us­kon­non­ope­tuk­sen uu­dis­tus ei vä­hät­te­le kris­til­lis­tä his­to­riaa

/0 Comments/in , , , /by

Opetusministerinä olen lukemattomista asiantuntijoiden kanssa käydyistä keskusteluista saanut monia syitä pohtia, miten koulu voi, mitä meidän tulisi painottaa ja miten oppimista tulisi kehittää. Yksi näistä on uskonnonopetus.

Ilmoitin jokin aika sitten, että ministeriöni käynnistää selvityksen sen arvioimiseksi, voisimmeko luoda uuden, kaikille yhteisen uskonnonopetuksen ja elämänkatsomustiedon yhdistävän oppiaineen. Tämä herättää luonnollisesti erilaisia reaktioita, ja ymmärrän sen hyvin. Siksi asiaa on välttämätöntä käsitellä harkiten ja vuoropuhelussa eri uskonnollisten yhteisöjen kanssa. Selvitystyön tuloksena tavoitteena on kehittää malli, jota voidaan sen jälkeen arvioida ja käsitellä avoimesti.

Maamme historia, kansamme historia ja kulttuurinen identiteettimme ovat vahvasti kristillisen uskon ja kirkon historian muovaamia. Tämä on tärkeää tuntea ja tunnistaa. Oma usko on sen sijaan asia, johon jokaisen on itse otettava kantaa. Koulun tehtävänä on puolestaan antaa edellytykset syvälliselle ymmärrykselle historiastamme sekä tarjota välineitä kohdata maailma oman kodin, lähipiirin ja maan ulkopuolella.

Perusopetuksessa meillä on nykyisin eriytetty uskonnonopetus, jossa oppilaat saavat opetusta sen mukaan, mihin uskonnolliseen yhdyskuntaan perhe kuuluu.

”Selvitystyön tuloksena tavoitteena on kehittää malli, jota voidaan sen jälkeen arvioida ja käsitellä avoimesti.”

Evankelis-luterilaisen kirkon jäsenet opiskelevat evankelis-luterilaista uskontoa, kirkkoon kuulumattomilla on mahdollisuus valita elämänkatsomustieto, ja jos kunnassa kolme tai useampi oppilas kuuluu muuhun uskonnolliseen yhdyskuntaan, heillä on oikeus oman uskontonsa opetukseen. Usein tämä toimii hyvin, mutta näemme myös yhä useammin tilanteita, joissa lukujärjestyksen toimivuuden vuoksi joudutaan muodostamaan kokonaisia luokkia uskonnollisen taustan perusteella. Joissakin kouluissa esimerkiksi muslimioppilaat sijoitetaan omiin luokkiin, jotta heidän uskonnonopetuksensa saadaan sovitettua lukujärjestykseen. Usein opetusta annetaan koulun ulkopuolella, ja usein opettajalla ei ole muodollista pätevyyttä. Tällaisen kehityksen ongelmat ovat ilmeisiä.

Kaikille yhteisen uuden oppiaineen luominen ei tarkoita millään tavoin kristillisen historiamme tai kulttuurisen perintömme vähättelyä, vaan pikemminkin sen selkeyttämistä. Kaikkien suomalaisen koulun oppilaiden on tärkeää tietää, miksi vietämme pitkäperjantaita vapaapäivänä, miksi koulun joulujuhla on täysin luonteva osa koulukulttuuria ja miten esimerkiksi vuorisaarna on vaikuttanut käsitykseemme oikeasta ja väärästä – sekä miten kaikki tämä on muokannut maamme ja kulttuurimme kehitystä.

Lähes vuosittain toistuu keskustelu siitä, voidaanko kevätjuhlassa laulaa Suvivirsi tai joulujuhlissa Enkeli taivaan, tai voidaanko ylipäätään järjestää joulujuhla. Vastaus on selvä: totta kai voidaan. Meidän tulee ilman muuta vaalia niitä perinteitä, joiden varaan maamme on rakentunut. Näin voidaan tehdä tunnistamalla näiden elementtien olevan osa kulttuurihistoriaamme. Yhteinen oppiaine helpottaisi myös tämän ymmärtämistä, yhteisesti.

Toivon, että keskustelua tästä kysymyksestä käydään kunnioittavassa hengessä. Monille vähemmistöuskonnoille oman uskonnon opetus on erittäin tärkeää, ja ymmärrän sen hyvin. Samalla meillä on vastuu siitä, että kaikille annetaan samat valmiudet ymmärtää itseään ja muita, yhteiskuntaamme ja maailmaa.

Turun piispa Mari Leppänen avasi omasta puolestaan keskustelun tammikuussa Helsingin Sanomissa, jossa hän antoi tukensa uudistukseen ja totesi, että “Koulu on yhteiskunnan keskeisin sivistysinstituutio. Sen tehtävä on antaa kaikille lapsille ja nuorille valmiudet ymmärtää maailmaa, jossa uskonnolla ja katsomuksilla on edelleen suuri merkitys.” Olen samaa mieltä.

Kouluissa on 20 vuoden kuluttua lähes 100 000 lasta vähemmän

/0 Comments/in , , , , , , , /by

Suomi kohtaa suuria haasteita väestörakenteen muuttuessa. Tämä kävi selväksi, kun RKP:n puheenjohtaja ja opetusministeri Anders Adlercreutz vastaanotti 12. maaliskuuta ensimmäisen kattavan raportin väestökehityksestä ja sen vaikutuksista perusopetukseen.

Vuosien 2023 ja 2040 välillä peruskouluikäisten lasten määrän arvioidaan vähenevän lähes 100 000 lapsella. Kehitys merkitsee kunnille suurta haastetta, sillä niiden on tarkasteltava, miten perusopetus tulevaisuudessa järjestetään.

– Kun oppilasmäärä vähenee näin voimakkaasti, jokainen kunta ei pysty ratkaisemaan tilannetta yksin. Meidän on ajateltava uudella tavalla, vahvistettava kuntien välistä yhteistyötä ja varmistettava, että kaikilla lapsilla on myös tulevaisuudessa pääsy korkeatasoiseen peruskouluun, Adlercreutz sanoo.

Kehitys näyttää kuitenkin hyvin erilaiselta eri puolilla maata. Monissa kunnissa oppilasmäärä vähenee, kun taas joissakin kunnissa se kasvaa, muun muassa maahanmuuton seurauksena.

Raportti esittää useita toimenpiteitä muutokseen vastaamiseksi. Keskeinen teema on kuntien välisen yhteistyön lisääminen sekä koulun rakenteiden tarkastelu. Yhtenä vaihtoehtona esiin nostetaan myös yhteinen katsomusaine, joka voisi vapauttaa resursseja.

– Tärkeintä on, että pieneneviä ikäluokkia ei käytetä perusteena rahoituksen vähentämiselle. Lasten määrän väheneminen ei automaattisesti tarkoita pienempiä kustannuksia. Päinvastoin kustannukset oppilasta kohden voivat kasvaa, erityisesti kunnissa, joissa oppilasmäärä vähenee mutta joissa tarvitaan edelleen tiloja, opettajia ja koulukuljetuksia, Adlercreutz sanoo.

Raportissa käsitellään myös ruotsinkielistä koulutusta. Muutokset vaikuttavat usein voimakkaammin pienempiin kieliryhmiin, ja siksi oikeus ruotsinkieliseen opetukseen on turvattava myös tulevaisuudessa.

– Ruotsinkielinen koulutus on haavoittuvainen tilanteessa, jossa oppilaspohja pienenee ja etäisyydet ovat pitkiä. Siksi meidän on varmistettava, että ruotsiksi tarjottava koulutus säilyy korkeatasoisena, että rahoitus huomioi kaksikielisyyden lisäkustannukset ja että saatavilla on sekä oppimateriaaleja että pätevää henkilökuntaa, Adlercreutz sanoo.