Hyvät ystävät, Bästa vänner,
Tänään pysähdymme hetkeksi. Puhumme aiheesta, jota ei pitäisi olla olemassa maassa kuten meidän, ei itse asiassa missään – mutta jota kuitenkin on, toimista huolimatta. Puhumme tänään asunnottomuudesta, köyhyydestä ja syrjäytymisestä.
Takana on vuosi, joka on koetellut meitä monella tavalla – myös asunnottomia. Ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2012 asunnottomuus kasvoi Suomessa. Tämä on hyvin harmillinen uutinen. ARA:n raportin mukaan vuonna 2024 maassamme oli 3 806 yksinäistä asunnotonta henkilöä – lähes neljäsataa enemmän kuin vuotta aiemmin. Kehityssuunta on huolestuttava, ja se on otettava vakavasti.
Viime vuonna Kirkkonummella 29 ihmistä eli ilman pysyvää asuntoa. Luku saattaa kuulostaa pieneltä, mutta jokaisen luvun takana on ihminen. Ihminen omalla tarinallaan, elämällään. Omilla unelmillaan.
Bästa vänner,
Vi talar ofta om hemlöshet som ett individuellt problem – men i själva verket är det ett samhällsproblem. Det handlar om hur vi planerar våra städer, hur vi bygger bostäder, hur vi vårdar vår välfärdsstruktur – och hur vi ser varandra. För den som lever utan bostad handlar det sällan bara om väggar och tak. Det handlar om att få tillbaka en plats i samhället, en chans att börja om och att inte längre stå utanför det som andra tar för givet. Ett hem som är ens eget, där man känner sig trygg.
Orsakerna till hemlösheten är lika många som det finns hemlösa. Det kan handla om psykisk ohälsa, ett beroende, en separation, en sjukdom, arbetslöshet eller helt enkelt för höga hyror. Men gemensamt för alla berättelser är att tryggheten har gått förlorad. Och gränsen mellan trygghet och utsatthet är tunnare än vi ofta kanske tror. Ett jobb kan försvinna. En relation kan ta slut. En räkning kan bli obetald – och plötsligt står man utan fast mark under fötterna.
Hyvät kuulijat,
Toimissaan asunnottomuuden vähentämiseksi hallitus on pyrkinyt suuntaamaan tukea niille, jotka sitä eniten tarvitsevat. On erityisen tärkeää, että kaikkein heikoimmassa asemassa olevista pidetään huolta, jotta he eivät jää näkymättömiksi. Tämä on keskeistä. Siksi on aina pidettävä mielessä, että hyvinvointi ei ole pelkkiä numeroita viivan alla budjetissa. Hyvinvointi on huolenpitoa, luottamusta.
Yhteiskunnan todellinen mitta ei siksi ole talouskasvussa, vaan siinä, miten yhteiskunta kohtelee heitä, joilla on vähiten. Ja tästä näkökulmasta meillä on vielä tehtävää.
Silti on myös valonpilkahduksia. Pitkäaikaisasunnottomuus – se kaikkein lamauttavin asunnottomuuden muoto – jatkoi laskuaan viime vuonna. Laskeva trendi osoittaa, että pitkäjänteinen työ kannattaa, kun kunnat, järjestöt ja vapaaehtoiset tekevät yhteistyötä. Hallituksen keskeisenä tavoitteena on pitkäaikaisasunnottomuuden poistaminen vuoteen 2027 mennessä ja työ tämän eteen jatkuu.
”Asunto ensin” -malli on edelleen vahva. Koti ei ole päätepiste – se on kaiken muun lähtökohta. Turvallinen koti auttaa jaksamaan, uskaltamaan ja luottamaan siihen, että voi aloittaa alusta.
Bästa åhörare,
Även i kampen mot fattigdom och socialt utanförskap måste tryggheten stå i centrum. Men lösningarna finns inte bara i statens beslut eller i kommunernas budgetar – de finns också hos oss. I hur vi ser på våra medmänniskor och vår förmåga att fråga, lyssna och stötta varandra. När vi tar ansvar tillsammans – som grannar, som arbetskamrater eller som främlingen på bussen – då bygger vi trygghet på riktigt. Det är inte en produkt av ekonomin, utan av gemenskapen.
Olemme täällä tänään, jotta näkyväksi tulisi se, mikä usein jää varjoon. För att påminna oss om att bakom varje siffra finns en människa – med sin röst och sin historia.
Suomi on jo näyttänyt, että asunnottomuutta voidaan vähentää. Finland har redan visat att det är möjligt att minska bostadslösheten.
Se ei tapahtunut sattumalta, vaan siksi, että ihmiset, kunnat ja järjestöt tekivät yhteistyötä yhteisen päämäärän ja jaetun ajatuksen eteen: että kenenkään ei pitäisi olla ilman kotia ja turvaa.
Sitä samaa yhteisöllisyyttä tarvitaan myös köyhyyden ja syrjäytymisen torjumiseksi.
För varje person som får en ny chans, varje bostad som blir ett hem, varje människa som hittar tillbaka till tryggheten – så gynnas inte bara individen utan hela samhället.
29 ihmistä Kirkkonummella.
3 806 ihmistä Suomessa.
Det är inte siffror vi ska acceptera.
He ovat ihmisiä, jotka ansaitsevat oman, turvallisen kodin. Työ tämän eteen jatkuu.
Kiitos. Tack.
