Liberaaleja voimia tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan

RKP:n puheenjohtaja ja opetusministeri Anders Adlercreutz osallistui viikonloppuna yhdessä RKP:n valtuuskunnan kanssa ALDE-puoluekokoukseen Brysselissä. ALDE on RKP:n eurooppalainen puolue.

– On tärkeää, että liberaalit voimat kokoontuvat ja vaihtavat ajatuksia. Tässä poliittisessa todellisuudessa, jossa oikeusvaltioperiaate ja demokraattiset rakenteet monessa maassa ovat haastettuina, tarvitaan vuoropuhelua ja yhteistä työtä enemmän kuin koskaan. Kun poliittinen arkemme polarisoituu ja ääripuolueet ajautuvat reunoille, liberaalit puolueet tarjoavat eteenpäin katsovan vaihtoehdon, Adlercreutz sanoo.

Kongressissa RKP:n aloite “A Stronger Internal Market for Europe’s Defence Industry” sai laajaa kannatusta ja hyväksyttiin. Aloitteen tavoitteena on vahvistaa EU:n sisämarkkinoita puolustusteollisuuden osalta ja siten parantaa Euroopan turvallisuutta ja puolustusyhteistyötä.

Adlercreutz johti myös työpajan aiheesta “Learning to Disconnect: The Benefits of Phone-Free Classrooms”, jossa hän esitteli Suomen lakimuutoksen puhelimista vapaista kouluista. Osallistujia kiinnosti, miten laki on otettu vastaan ja miten koulut ovat kokeneet muutoksen käytännössä.

– Olemme jo kuulleet kokemuksia siitä, että oppilaiden on helpompi keskittyä, kun puhelimet eivät kilpaile huomiosta. Samalla luokkahuoneessa syntyy enemmän keskustelua ja vuorovaikutusta. Kyse ei ole vain työrauhasta, vaan myös yhteisöllisyyden vahvistamisesta. On hienoa huomata, että suomalainen lainsäädäntö herättää kiinnostusta Euroopassa varsin ainutlaatuisella tavalla. Monet maat seuraavat nyt esimerkkiämme, Adlercreutz sanoo.

Hyvinvointialueiden epäonnistunut rahoituslaki on korjattava!

RKP:n puheenjohtaja ja opetusministeri Anders Adlercreutz sekä eduskuntaryhmän puheenjohtaja Otto Andersson katsovat, että hyvinvointialueiden rahoitusta koskeva laki on avattava ja korjattava. Heidän mukaan rahoituslain puutteet ovat käyneet yhä selvemmiksi Itä-Suomen hallinto-oikeuden antaman tuomion myötä. Tuomiossa todetaan, että Etelä-Karjalan hyvinvointialueen budjetti vuodelle 2025 sekä taloussuunnitelma vuosille 2026-2028 ovat lainvastaisia.

– Etelä-Karjalan tapauksen on toimittava herätyskellona. Edellinen hallitus sääti epäonnistuneen hyvinvointialueiden rahoituslain. Mutta nykyisen hallituksen on tässä tilanteessa kannettava vastuuta ja korjattava puutteet. Nyt meillä on käsillä kestämätön tilanne, jossa kirjanpitomaiset pykälät vaikuttavat olevan tärkeämpiä kuin suomalaisten oikeus hyvään hoitoon ja hoivaan. Hallituksen ja opposition välisen piikittelyn sijaan suomalaiset ansaitsevat ratkaisuja ongelmaan, sanoo RKP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja, kansanedustaja Otto Andersson.

– Nykylainsäädäntö on tuomioistuimen tulkinnan mukaan vaarassa johtaa hyvin huolestuttavaan kehitykseen koko Suomessa. Hyvinvointialueiden virkakunnalla sekä päättäjillä on käytännössä kaksi vaihtoehtoa. Joko he joutuvat valmistelemaan alijäämäisen budjetin, jolla turvataan palvelut – mikä ei kuitenkaan ole sallittua hyvinvointialueiden alijäämän kattamisvelvoitteen vuoksi. Toinen vaihtoehto on laatia nollabudjetti leikkaamalla rajusti palveluita, mikä taas voi vaarantaa kansalaisten perustuslain mukaisen oikeuden sosiaali- ja terveyspalveluihin. Tämä on täysin kestämätön tilanne, RKP:n puheenjohtaja ja opetusministeri Anders Adlercreutz sanoo.

Ristiriita on luonut epävarmuutta lain tulkinnan ja soveltamisen kannalta.

– Jo keväällä oikeuskansleri totesi, että hyvinvointialueet eivät voi jättää lainmukaisia palveluja tarjoamatta vaikka heillä onkin velvollisuus kattaa budjettivaje. Viimeistään nyt tämä pitää ottaa vakavasti, sanoo Andersson.

– Rahoituksen tulee tulevaisuudessa olla paremmin ennakoitavissa kuin mitä se on tänä päivänä. Nykyisessä rahoitusjärjestelmässä hyvinvointialueiden on hankala arvioida rahoituksen tarkkaa tasoa. Esimerkiksi muutokset diagnoosien määrissä yhdellä hyvinvointialueella vaikuttavat myös muiden alueiden rahoitukseen. Rahoitus muodostaa perustan kaikelle toiminnalle ja siksi on tärkeää, että malli perustuu pitkäjänteisyyteen ja ennakoitavuuteen. Lisäksi rahoitukseen vaikuttavien indikaattoreiden määriä tulee tarkastella uudelleen, Adlercreutz sanoo.

Haamudiagnoosit johtavat suureen eriarvoisuuteen hyvinvointialueiden välillä

Hyvinvointialueille myönnetään valtion rahoitusta muun muassa alueen asukasluvun ja tarpeen perusteella. Yksi tekijöistä perustuu hyvinvointialueiden ilmoittamien diagnoosien määrään. Järjestelmä on herättänyt syvää huolta siitä, että se voi luoda kannustimia diagnoositehtailuun.

– On käynyt selväksi, että nykyjärjestelmä kannustaa hyvinvointialueita tekemään enemmän diagnooseja. Se ei hyödytä yksilöä eikä hoitojärjestelmäämme. Hyvinvointialueiden rahoituksen on perustuttava ihmisten todelliseen hoidon tarpeeseen. Tarvitsemme järjestelmän, joka palkitsee hyvästä hoidosta ja ennaltaehkäisevästä työstä – ei rekistereistä löytyvistä diagnoosimääristä, sanoo Adlercreutz.

– Nyt ne alueet palkitaan, jotka tekevät eniten diagnooseja. Se on paitsi kestämätöntä, myös epäreilua. Jos hyvinvointialueiden rahoitus jaetaan virheellisen tietopohjan perusteella, niin se tarkoittaa samalla sitä, että raha ohjautuu pois sellaisesta hoidosta ja palvelusta, jonka tarve on todellinen, sanoo Andersson.

Puhe Asunnottomien yössä Kirkkonummella 17.10.2025

Hyvät ystävät, Bästa vänner,

Tänään pysähdymme hetkeksi. Puhumme aiheesta, jota ei pitäisi olla olemassa maassa kuten meidän, ei itse asiassa missään – mutta jota kuitenkin on, toimista huolimatta. Puhumme tänään asunnottomuudesta, köyhyydestä ja syrjäytymisestä.

Takana on vuosi, joka on koetellut meitä monella tavalla – myös asunnottomia. Ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2012 asunnottomuus kasvoi Suomessa. Tämä on hyvin harmillinen uutinen. ARA:n raportin mukaan vuonna 2024 maassamme oli 3 806 yksinäistä asunnotonta henkilöä – lähes neljäsataa enemmän kuin vuotta aiemmin. Kehityssuunta on huolestuttava, ja se on otettava vakavasti.

Viime vuonna Kirkkonummella 29 ihmistä eli ilman pysyvää asuntoa. Luku saattaa kuulostaa pieneltä, mutta jokaisen luvun takana on ihminen. Ihminen omalla tarinallaan, elämällään. Omilla unelmillaan.

Bästa vänner,

Vi talar ofta om hemlöshet som ett individuellt problem – men i själva verket är det ett samhällsproblem. Det handlar om hur vi planerar våra städer, hur vi bygger bostäder, hur vi vårdar vår välfärdsstruktur – och hur vi ser varandra. För den som lever utan bostad handlar det sällan bara om väggar och tak. Det handlar om att få tillbaka en plats i samhället, en chans att börja om och att inte längre stå utanför det som andra tar för givet. Ett hem som är ens eget, där man känner sig trygg.

Orsakerna till hemlösheten är lika många som det finns hemlösa. Det kan handla om psykisk ohälsa, ett beroende, en separation, en sjukdom, arbetslöshet eller helt enkelt för höga hyror. Men gemensamt för alla berättelser är att tryggheten har gått förlorad. Och gränsen mellan trygghet och utsatthet är tunnare än vi ofta kanske tror. Ett jobb kan försvinna. En relation kan ta slut. En räkning kan bli obetald – och plötsligt står man utan fast mark under fötterna.

Hyvät kuulijat,

Toimissaan asunnottomuuden vähentämiseksi hallitus on pyrkinyt suuntaamaan tukea niille, jotka sitä eniten tarvitsevat. On erityisen tärkeää, että kaikkein heikoimmassa asemassa olevista pidetään huolta, jotta he eivät jää näkymättömiksi. Tämä on keskeistä. Siksi on aina pidettävä mielessä, että hyvinvointi ei ole pelkkiä numeroita viivan alla budjetissa. Hyvinvointi on huolenpitoa, luottamusta.

Yhteiskunnan todellinen mitta ei siksi ole talouskasvussa, vaan siinä, miten yhteiskunta kohtelee heitä, joilla on vähiten. Ja tästä näkökulmasta meillä on vielä tehtävää.

Silti on myös valonpilkahduksia. Pitkäaikaisasunnottomuus – se kaikkein lamauttavin asunnottomuuden muoto – jatkoi laskuaan viime vuonna.  Laskeva trendi osoittaa, että pitkäjänteinen työ kannattaa, kun kunnat, järjestöt ja vapaaehtoiset tekevät yhteistyötä. Hallituksen keskeisenä tavoitteena on pitkäaikaisasunnottomuuden poistaminen vuoteen 2027 mennessä ja työ tämän eteen jatkuu.

”Asunto ensin” -malli on edelleen vahva. Koti ei ole päätepiste – se on kaiken muun lähtökohta. Turvallinen koti auttaa jaksamaan, uskaltamaan ja luottamaan siihen, että voi aloittaa alusta.

Bästa åhörare,

Även i kampen mot fattigdom och socialt utanförskap måste tryggheten stå i centrum. Men lösningarna finns inte bara i statens beslut eller i kommunernas budgetar – de finns också hos oss. I hur vi ser på våra medmänniskor och vår förmåga att fråga, lyssna och stötta varandra. När vi tar ansvar tillsammans – som grannar, som arbetskamrater eller som främlingen på bussen – då bygger vi trygghet på riktigt. Det är inte en produkt av ekonomin, utan av gemenskapen.

Olemme täällä tänään, jotta näkyväksi tulisi se, mikä usein jää varjoon. För att påminna oss om att bakom varje siffra finns en människa – med sin röst och sin historia.

Suomi on jo näyttänyt, että asunnottomuutta voidaan vähentää. Finland har redan visat att det är möjligt att minska bostadslösheten.

Se ei tapahtunut sattumalta, vaan siksi, että ihmiset, kunnat ja järjestöt tekivät yhteistyötä yhteisen päämäärän ja jaetun ajatuksen eteen: että kenenkään ei pitäisi olla ilman kotia ja turvaa.

Sitä samaa yhteisöllisyyttä tarvitaan myös köyhyyden ja syrjäytymisen torjumiseksi.

För varje person som får en ny chans, varje bostad som blir ett hem, varje människa som hittar tillbaka till tryggheten – så gynnas inte bara individen utan hela samhället.

29 ihmistä Kirkkonummella.
3 806 ihmistä Suomessa.

Det är inte siffror vi ska acceptera.

He ovat ihmisiä, jotka ansaitsevat oman, turvallisen kodin. Työ tämän eteen jatkuu.

Kiitos. Tack.

Turvaamme ylioppilastutkinnon rahoituksen

Vuoden 2025 talousarviossa Ylioppilastutkintolautakunnan määrärahaa pienennettiin 787 000 eurolla edellisvuoteen verrattuna, mikä vastaa noin kymmentä prosenttia vuoden 2024 menoista. Suurin osa lautakunnan toimintamenoista koostuu asiantuntijoille maksettavista palkkioista kokeiden laatimisesta ja koesuoritusten arvostelusta.

Ylioppilastutkintolautakunta tiedotti keväällä 2025, että talouden sopeutustoimet vaikuttaisivat ylioppilastutkinnon järjestämiseen vuodesta 2026 alkaen. Vuosien 2026–2027 säästöt olisi katettu muun muassa alentamalla sensoreiden arvostelupalkkioita viidellä prosentilla sekä kehittämällä kokeiden rakenteita ja tehtävätyyppejä siten, että arvostelutyön määrä vähenisi. Tämä olisi tarkoittanut avovastausten määrän vähentämistä, monivalintatehtävien lisäämistä sekä vastausten merkkimäärien rajoittamista.

Opetusministeri, RKP:n puheenjohtaja Anders Adlercreutz on siksi päättänyt, että täydentävässä talousarvioesityksessä tehdään opetus- ja kulttuuriministeriön sisäinen määrärahojen siirto, joka kattaa vuoden 2025 talousarviossa tehdyn sopeutuksen.

– Ylioppilastutkinnolla on suuri merkitys. Sen tulee mitata tietoja ja sivistystä kokonaisvaltaisesti. Rahoituksen turvaamisen tavoitteena on varmistaa, ettei äkillisiä säästötoimenpiteitä tarvitse toteuttaa tavalla, joka vaikuttaisi tutkinnon sisältöön tai rakenteeseen, sanoo Adlercreutz sanoo.

– Tavoitteena on, ettei monivalintatehtävien käyttöä laajenneta aiemmin ilmoitetulla tavalla, eikä vastausten sallittua pituutta lyhennetä esimerkiksi äidinkielen kokeessa tai muissa aineissa, Adlercreutz sanoo.

Mielenterveyden ongelmien torjumiseksi tarvitaan lisää työtä

Tänään 10. lokakuuta vietetään Maailman mielenterveyspäivää. Päivän tarkoituksena on lisätä tietoisuutta mielenterveyteen liittyvistä kysymyksistä ja kannustaa toimiin mielenterveyden ongelmien ehkäisemiseksi yhteiskunnassa. Tämän vuoden teemana on “Hoitoon pääsy – mielenterveys kriiseissä ja hätätilanteissa”, mikä korostaa sitä, kuinka tärkeää on, että mielenterveyttä tuetaan ja apua on saatavilla myös poikkeustilanteissa.

Opetusministeri ja RKP:n puheenjohtaja Anders Adlercreutz sekä kansanedustaja Henrik Wickström pitävät päivää tärkeänä, koska se kiinnittää huomiota niihin haasteisiin, joita monet ihmiset kohtaavat, ja muistuttaa siitä, kuinka välttämätöntä on, että yhteiskunnan tuki toimii myös vaikeina aikoina.

Adlercreutz painottaa, että mielenterveyspalveluiden saatavuus on turvattava kaikissa elämäntilanteissa.

– Mielenterveys on olennainen osa hyvinvointiamme ja turvallisuuttamme – niin arjessa kuin kriiseissäkin. Kun yhteiskunta joutuu koetukselle, oli kyse sitten taloudellisista vaikeuksista, sodasta lähialueella tai henkilökohtaisista elämän kriiseistä, tuen on oltava saatavilla. Mielenterveyteen liittyvä apu on otettava yhtä vakavasti kuin fyysiseen terveyteen liittyvä. Kyse on siitä, että mielenterveyttä arvostetaan koulussa, työpaikalla ja koko yhteiskunnassa, sanoo Adlercreutz.

Wickström peräänkuuluttaa konkreettisia toimia mielenterveysongelmien ehkäisemiseksi. Yksi esimerkki tällaisesta toimenpiteestä on niin sanottu psykiatriaambulanssi, jota käytetään muun muassa Ruotsissa. Psykiatriaambulanssia miehittävät mielenterveyteen erikoistuneet sairaanhoitajat.

– Hätäkeskukseen tulevien puhelujen määrä mielenterveyteen liittyvien kriisien vuoksi on kasvanut. Kun otetaan huomioon rajalliset ambulanssivoimavaramme, psykiatriaambulanssi olisi merkittävä lisäresurssi. Se voisi vastata kiireellisiin mielenterveystilanteisiin ja samalla keventää muun pelastustoimen kuormitusta. Psykiatriaambulanssi täydentäisi hyvin nykyistä hoitorakennettamme. Toivon, että voimme kirjata psykiatriaambulanssitoiminnan lainsäädäntöön, sanoo Wickström.

Mielekästä melua

Eräässä kunnassa kaivettiin kunnan varastossa olleet koripallotelineet esille. Lapset kaipasivat pelejä ja leikkiä välitunnilla, kun kännykät olivat koulun päätöksellä päätetty jättää reppuun.

Toisessa kunnassa rehtori kertoi, että välitunneilla nykyään on kova melu. Lapset eivät enää istu hiljaa itsekseen välitunneilla, vaan juttelevat keskenään, leikkivät ja pelaavat. Saattaa joukkoon mahtua jokunen kinastelukin, mutta meteli on pääasiassa positiivista: oikeaa, suoraa vuorovaikutusta ja yhdessä olemista.

Kun syyslukukausi on ehtinyt jo lokakuuhun elokuun alusta voimaan tullut kännykkäkielto näyttää muuttaneen monen koulun arjen ja sisäisen dynamiikan positiiviseen suuntaan. Vaikka lain kielto rajoittuu ainoastaan oppitunteihin, moni koulu on ilokseni ja kehotukseni mukaisesti päättänyt rajoittaa käyttöä myös välituntien aikana.

Aivan yhtä keskeistä kuin se, että koulu opettaa lukemaan, laskemaan ja tuntemaan yhteiskuntaamme, on se, että se opettaa vuorovaikutusta ja sosiaalisia taitoja. Niitä opitaan toimimalla yhdessä, puhumalla ja kuuntelemalla, keskustelemalla.

Ja se vaatii aikaa ja tilaa. 

Erään ruotsalaisen tutkimuksen mukaan lapsi viettää koulun ulkopuolella jopa yli 6 tuntia päivässä ruudun äärellä. Ajankäyttö on monella tavalla nollasummapeli. Tunti, jota käytetään yhteen asiaan, on pois jostain toisesta.

Kun kännykän käytön rajoittaminen oppitunnilla näyttää johtavan siihen, että käyttö vähenee myös tuntien välissä, on syytä odottaa, että sama positiivinen vaikutus näkyisi myös vapaa-ajalla.

Silloin saatamme olla matkalla sen ratkaisemiseksi, mikä on se keskeinen koulutuksen haaste: laskevat oppimistulokset.

Minä uskon vahvasti siihen, että pääsyyllinen oppimistulosten laskuun löytyy heikentyneestä keskittymiskyvystämme. Se on asia, josta kärsimme niin me vanhemmat kuin nuoretkin. 

Yksi syy tähän on taskussamme pörisevä ja värähtelevä laite. Se on ohjannut meidät pois todellisuudesta, jossa saatoimme istua tunnin paikallamme ja kääntää kirjan sivuja, keskeytyksettä. Ja se on taito, jota tarvitaan myös tässä maailmassa. 

Koulun tehtävä on opettaa nuorille niitä keskeisiä taitoja, joita maailma heiltä edellyttää. Digitaalinen kompetenssi on tietenkin yksi niistä. Emme voi ummistaa silmiämme maailmalta. Mutta tässä ajassa tarvitsemme vielä ja yhä kykyä syventyä, keskittyä ja olla hitaita. Voi sanoa, että se on syväoppimisen edellytys. 

Toivottavasti se, että kännykät lakimuutoksen myötä näyttelevät hieman pienempää roolia lasten ja nuorten mielessä johtaa paitsi meluisimipiin välitunteihin myös hitauteen, keskittymiseen, syventymisen ja sen kautta parempaan kykyyn oppia uutta maailmasta ja itsestämme. Hitaus on uusi nopea.

Adlercreutz edusti Suomea korkean tason YK-konferenssissa New Yorkissa

RKP:n puheenjohtaja, opetusministeri Anders Adlercreutz edusti Suomea YK:n päämajassa New Yorkissa järjestetyssä konferenssissa, joka käsitteli Rohingya-muslimien ja muiden vähemmistöjen tilannetta Myanmarissa. Suomi on yli kymmenen vuoden ajan tukenut Myanmarin rauhanponnisteluja ja meillä oli keskeinen rooli konferenssin järjestämisessä.

– Maailmassa on monia kriisejä ja konflikteja, jotka ehkä jäävät hieman unohduksiin, ja Myanmarin konflikti on yksi niistä. Sen jälkeen kun sotilasjuntta otti vallan vuonna 2021, noin 22 miljoonaa ihmistä on humanitaarisen avun tarpeessa. Miljoona Rohingya-muslimia – vainottu ja syrjitty vähemmistö, joka on kotoisin Myanmarin Rakhinen alueelta – elää nykyään maailman suurimmassa pakolaisleirissä Cox’s Bazarissa Bangladeshissa. Ihmisoikeuksia loukataan, ja väkivalta on arkipäivää. Tätä taustaa vasten oli erityisen inspiroivaa kuulla nuorten vahva viesti. Siitä huolimatta, että he kasvavat hyvin vaikeissa olosuhteissa, heillä on toivoa ja tahtoa saada aikaan muutosta, Adlercreutz sanoo.

– Oli arvokasta, että nuorilla oli niin näkyvä rooli konferenssissa. Nämä nuoret ovat kasvaneet julmuuksien ja väkivallan keskellä, eläneet pakolaisleirin arkea ja yrittävät nyt löytää tien ulos kriisistä sekä rakentaa tulevaisuutta maalleen. Koulutuksella on tässä keskeinen merkitys – se on edellytys vakaalle yhteiskuntakehitykselle ja kaikkien yhdenvertaisille mahdollisuuksille, Adlercreutz sanoo.

New Yorkin-vierailunsa aikana Adlercreutz tapasi myös YK:n Myanmarin-erityislähettilään Julie Bishopin sekä Suomen kunniakonsulin Pohjois-Dakotassa, Kirsten Baeslerin, joka on nimitetty ehdolle Yhdysvaltain apulaisopetusministeriksi. Lisäksi Adlercreutz vieraili Governor’s Islandilla sijaitsevassa Harbor Schoolissa, merenkulkuun liittyviä opintoja painottavassa high schoolissa. Oppilaat voivat esimerkiksi oppia sukeltamaan, ajamaan veneitä ja korjaamaan aluksia osana tavallista opetustaan.

– On sekä antoisaa että hauskaa vierailla kouluissa myös Suomen ulkopuolella. Vaikka järjestelmämme eroavat toisistaan, on arvokasta vaihtaa ajatuksia – ja aina voi oppia toisilta. Keskustelimme esimerkiksi kokemuksista kännykkäkiellosta oppituntien aikana – käytäntö, joka on otettu käyttöön myös Harbor Schoolissa – sekä sosioemotionaalisten taitojen merkityksestä, eli kyvystä ymmärtää ja ilmaista omia tunteitaan, Adlercreutz kertoo.

– Empatia ja halu ymmärtää toisiamme ovat asioita, joita tämän päivän maailmassa tarvitaan – niin koulussa, yhteiskunnassa yleensä kuin maailmanpolitiikassakin, Adlercreutz sanoo.

Vapaa tiede on liberaalin demokratian turvaverkko

Ruotsiksi täällä

Tämän päivän Helsingin Sanomissa (Visio 28.9.2025) julkaistiin artikkeli ”Miehet, jotka vihaavat liberaaleja” Se kuvaa, miten uusoikeistolainen liike haastaa liberaalin demokratian perustaa: sen yhteinen vihollinen on liberalismi, eli järjestelmä, joka korostaa yksilönvapauksia, ihmisoikeuksia ja oikeusvaltiota. Samalla liike pyrkii rakentamaan todellisuutta, jossa tutkimuksen, median ja oikeuslaitoksen riippumattomuutta kavennetaan.

On helppo nähdä, että jos tutkijoilla ei ole mahdollisuutta käsitellä kansaa jakavia aiheita, kuten Lähi-idän tilannetta tai vähemmistökysymyksiä, ilman pelkoa maalittamisesta tai päättäjien vihjailuja rahoituksen epäämisestä, olemme tutkimuksen laadun ja kattavuuden kannalta vaarallisella kaltevalla pinnalla. Yhtä epäviisas on ajatus siitä, että poliitikot ryhtyisivät hyväksymään tai hylkäämään yksittäisiä tutkimushankkeita. 

Tämä ei tarkoita, etteikö tutkimuksesta voisi ja pitäisi keskustella. Päinvastoin: jokainen tutkija toivoo, että hänen työnsä herättää kiinnostusta ja nousee julkiseen keskusteluun. Mutta päätösten pitää nojata vertaisarviointiin ja asiantuntijoiden harkintaan, ei poliittiseen paineeseen.

Suomessa tutkimuksen ekosysteemi on vahva. Sen ytimessä on korkeakoulujen autonomia: valtio tarjoaa rahoituksen, mutta sen jakavat eteenpäin Suomen Akatemia ja muut toimijat omien mekanismiensa puitteissa. Meillä on myös hyviä malleja, joissa julkinen rahoitus houkuttelee rinnalle yksityisiä investointeja. Tutkimuksen suuntaa ohjaavat usein suuret linjaukset, kuten ilmastopolitiikka tai terveyden edistäminen, mutta yksittäiset hankkeet rahoitetaan asiantuntijoiden arvioon perustuen. Tämä tarkoittaa, että rahoitusta saa toisinaan tutkimus, joka herättää keskustelua, ja toisinaan tutkimus, jota moni ei edes ymmärrä. Historia osoittaa, että juuri kyseenalaistaminen ja polemiikki ovat usein synnyttäneet uutta.

Jos tutkimus rajoittuisi vain helppoihin ja ristiriidattomiin aiheisiin, moni tärkeä kysymys jäisi tutkimatta.

Lähi-idän konfliktit, ilmastonmuutos tai vähemmistöjen oikeudet eivät ole yksiselitteisiä tai helppoja aiheita, mutta juuri siksi niiden tutkiminen on välttämätöntä, jotta voimme ymmärtää ja ratkaista aikamme suuria haasteita.

Luonnontieteiden perustutkimuksen merkitys on monille itsestään selvä. Mutta tarvitsemme myös humanistista tutkimusta. Sen varaan on rakennettu innovaatioita, jotka ovat muokanneet yhteiskuntaa yhtä syvästi kuin luonnontieteet: kielitieteen pohjalta syntyivät tekoäly ja käännösohjelmat, antropologian löydöksistä kehittyi design thinking, historian tutkimus loi museoinstituution ja kulttuuriperinnön suojelun, ja estetiikan sekä taiteentutkimuksen kautta kasvoivat luovat alat ja elämystalous. Ilman humanistista tutkimusta monilta teknologisilta ja taloudellisilta läpimurroilta puuttuisi perusta.

Siksi tarvitsemme laajaa perustutkimusta kaikilla aloilla. Osa tutkimuksista johtaa uusiin oivalluksiin, osa ei. Mutta juuri tästä syntyy siemeniä soveltavaan tutkimukseen, joka luo innovaatioita, talouskasvua ja hyvinvointia – usein odottamattomia polkuja pitkin.

Ajatus siitä, että tutkimusaiheita valittaisiin poliittisin perustein poliitikkojen oman ymmärryksen pohjalta, rikkoo akateemista autonomiaa ja olisi myös yhteiskunnallisen hylödyn ja talouden näkökulmasta hölmöä. Yhtä vähän, kuin on politiikan tehtävä sekaantua markkinoihin, yhtä vähän on sen tehtävä määritellä mikä on oikeaa tai väärää, merkityksellistä tai ei-merkityksellistä tutkimusta. 

Suurempi kehys: liberaali demokratia

Uusoikeiston nousu muistuttaa meitä siitä, että liberaali demokratia ei ole itsestäänselvyys. Liberaalit liikkeet kestävät konservatiivisia ja populistisia liikkeitä paremmin moninaisuutta, monialaisuutta ja tieteen edustamia erilaisia näkökulmia. Siksi tieteen suojeleminen on liberaalien liikkeiden – myös minun puolueeni, RKP:n – erityinen tehtävä. Mutta se ei yksin riitä.

Meidän liberaalien on myös ymmärrettävä, miksi konservatiivien ja populistien viestit puhuttelevat monia. Taustalla on todellisia pelkoja: yhteisöjen hajoaminen, epävarmuus työpaikoista ja huoli perheiden merkityksen katoamisesta.

Liberaalin liikkeen haaste on tunnistaa nämä pelot ja tarjota niihin aitoja ratkaisuja – ei väheksyen ihmisten hätää, vaan ihmisiä kuunnellen.

Vapaan tieteen puolustaminen on tässäkin keskeistä. Vain avoin tutkimus voi tuottaa tietoa, joka auttaa meitä ymmärtämään pelkojen juuria ja rakentamaan ratkaisuja, jotka lisäävät turvallisuutta, osallisuutta ja yhteisöllisyyttä – ilman, että kavennamme vapautta.

Lopuksi

Demokratia ei elä ilman vapaita instituutioita – tutkimusta, mediaa ja oikeuslaitosta. Niiden vahvuus on juuri se, että ne voivat haastaa, kyseenalaistaa ja näyttää meille todellisuutta se eri kanteilta. Vapaan tieteen suojeleminen ei siis ole vain akateeminen kysymys. Sen toteutuminen on yksi liberaalin demokratian – ja kilpailukykyisen uudistuskykyisen talouden – vahvimmista turvaverkoista.



Koulutus ja sivistys hallituksen budjetin 2026 keskiössä

RKP:n puheenjohtaja, opetusministeri Anders Adlercreutz esitteli tänään opetusministeriön vuoden 2026 talousarvioehdotuksen eduskunnan budjettikeskustelussa. Varhaiskasvatuksessa, perusopetuksessa ja toisella asteella tehdään panostuksia, joilla pyritään vahvistamaan laatua, tasa-arvoa ja uskoa tulevaisuuteen.

– Hallitus panostaa merkittävästi koulutukseen vuoden 2026 budjetissa. Vahvistamme peruskoulua ja varhaiskasvatusta, panostamme kieliin ja tasa-arvoon sekä turvaamme koulutuksen koko maassa. Tavoitteena on, että jokainen lapsi ja nuori saa oikeanlaista tukea ja mahdollisuuden onnistua, Adlercreutz sanoo.

Perusopetukseen ja varhaiskasvatukseen esitetään 50 miljoonan euron lisäystä. Tämä tarkoittaa lisää resursseja esimerkiksi oppimisen tuen uudistukseen liittyviin toimenpiteisiin. Lisäksi varataan 6 miljoonaa euroa varhaiskasvatuksen henkilöstöpulan helpottamiseen. Myös puoliväliriihen päätökset vahvistaa maahanmuuttajataustaisten lasten kielten oppimista toteutetaan.

– Koulun kielen osaaminen on oppimisen edellytys. Hallitus panostaa nyt siihen, että maahanmuuttajilla on siihen tarvittavat edellytykset. Siksi panostamme suomi ja ruotsi toisena kielenä -opetukseen ja vahvistamme valmistavaa opetusta, Adlercreutz sanoo.

Toisen asteen opiskelijoiden oikeutta oppimisen tukeen ja erityisopetukseen vahvistetaan. Ammatillisessa koulutuksessa uudistus tulee voimaan 1.8.2026, lukiokoulutuksessa se tuli voimaan jo tämän syksyn alussa.

– Tavoitteena on sujuvoittaa siirtymiä koulutusasteiden välillä, vähentää keskeyttämisiä, parantaa opiskelijoiden mahdollisuuksia suorittaa tutkinto loppuun ja vahvistaa heidän hyvinvointiaan. Jokaisella nuorella on oltava todellinen mahdollisuus valmistua. Lisäksi varmistamme, että opetus on laadukasta, Adlercreutz sanoo.

Adlercreutz on myös tyytyväinen siihen, että kahdeksanvuotinen pilottihanke, jossa ammatillisen koulutuksen järjestäjät voivat nykyistä laajemmin sovittaa koulutustarjontaa alueen työvoimatarpeisiin, käynnistyy ensi vuonna.

Ensi vuoden budjetti vahvistaa kasvua ja ostovoimaa

Hallitus on eilen hyväksynyt budjettiesityksensä ja tänään siitä käydään keskustelua eduskunnan täysistunnossa. RKP:n kädenjälki näkyy budjettiesityksessä selvästi. RKP:n puheenjohtaja ja opetusministeri Anders Adlercreutz on tyytyväinen sekä puoliväliriihen että budjettiriihen tuloksiin, erityisesti ottaen huomioon jo toteutetut mittavat säästöt.

Budjettiesitys sisältää useita panostuksia, joita RKP on edistänyt.

– Äitiyspakkauksen arvoa nostetaan 170 eurosta 210 euroon, turvakotipaikkojen määrää lisätään, arvonlisäveroa lasketaan tietyissä tuotteissa ja työtulovähennyksen lapsikohtaista korotusta kasvatetaan. Nämä ovat tärkeitä panostuksia, jotka vaikuttavat ihmisten arkeen, Adlercreutz sanoo.

Adlercreutz nostaa esiin myös nuorten mahdollisuuksia vahvistavat toimet:

– Sovimme myös nuorille suunnatun työllistymissetelin käyttöönotosta. Se on tärkeä toimenpide, joka auttaa nuoria ottamaan ensimmäisen askeleen työelämään. Samalla tuetaan opiskelijalounaita entistä enemmän, mikä on konkreettinen panostus opiskelijoiden arkeen, Adlercreutz sanoo.

Hallitus esittää lisäksi veronkevennyksiä pieni- ja keskituloisille sekä ylimmän marginaaliveron alentamista 52 prosenttiin. Lisäksi ehdotetaan verohuojennuksia Suomeen palaaville suomalaisille ja avainhenkilöille sekä helpotuksia perintöverotukseen, sillä perintö- ja lahjaveron rajoja nostetaan niin, että harvempi pieni perintö ja lahja on verotuksen piiriissä.

– Hallituksen vero- ja kasvutoimet ovat juuri sitä, mitä tarvitsemme talouskasvun luomiseksi ja jotta Suomi pääsisi jälleen jaloilleen, Adlercreutz sanoo.