Äänestä aidosti arvojesi mukaan

Miksi kannattaa äänestää ehdokasta, joka edustaa aidosti omia arvoja?

Vaaleista uhkaa tulla pääministerivaalit. Tämä tarkoittaa sitä, että ihmiset eivät äänestäkään itselleen mieluisinta ehdokasta tai puoluetta, koska kokevat, että heidän pitää sen sijaan estää jonkin tietyn puolueen valtaan pääsy. Tästä seuraa vääjäämättä tilanne, jossa eduskunta ei enää edustakaan kansalaisten aitoja tuntoja. Silloin demokratia näivettyy.

Uskon vakaasti siihen, että Suomi kehittyy maana parhaiten, kun se vaalii demokraattista päätöksentekoa. Edessä on isoja ja kipeitä päätöksiä ja silloin on erityisen tärkeää, että päätöksenteossa on mukana mahdollisimman rehellinen näkemys kansan tarpeista. Siksi on tärkeää äänestää aidosti omien arvojensa pohjalta.

Miksi RKP on erinomainen valinta liberaalille oikeistolaiselle?

”Äänestän ensimmäistä kertaa RKP:tä näissä vaaleissa”. Mutta myös: ”Saan aina RKP:n vaalikoneessa, mutta en ole vielä teitä koskaan äänestänyt”.

Näitä lauseita kuulen nyt useasti vaalikentillä liikkuessani. Ilahduttavan paljon etenkin tuota ensimmäistä. Mutta jälkimmäistäkään ei voi ohittaa. Siksi haluan tässä syventää, miksi RKP on erinomainen valinta liberaalille oikeistolaiselle.

RKP on yleispuolue. Se on puolue, joka vaalii Suomen kaksikielisyyttä, mutta jonka politiikan spektri on laaja. Sen tekemä politiikka on vakaata ja avointa.

Miksi tällaista politiikkaa tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan?

RKP on keskiviivan oikealla puolella olevista puolueista ainoa, jonka kanta EU- ja maahanmuuttokysymyksissä ei heilu sen mukaan, miten perussuomalaisten ajattelu keskustelua ohjaa. Meillä on kantamme ja pysymme siinä. Samaa ei voi sanoa muiden porvaripolueiden osalta.

RKP puolustaa kaikkia vähemmistöjä. Niin alkuperäiskansoja kuin sukupuolivähemmistöjä. Tämä näkyi esimerkiksi saamelaiskäräjäkysymyksessä ja translain käsittelyssä. Samaa ei voi sanoa muiden porvaripolueiden osalta.

Kun äänestää RKP:tä voi varmistua siitä, ettei ääni mene jonkun puolueen konservatiivisiivelle.

Se, että vaalimme kaksikielisyyttä on nähdäkseni koko Suomen etu. Myös siksi, että pohjoismaista yhteistyötä ei etenkään tässä maailmantilanteessa sovi väheksyä.

Onnea päätöksentekoon. Äänesi on äärimmäisen arvokas!

Why Does the Victory of Ukraine Mean Victory for Europe?

In the ninth year of the Russian-Ukrainian war and the year of the full-scale invasion, the West understood what Ukraine has been talking about for a long time: the unpunished aggressor returns with new aggression. With impunity for its invasion of Georgia in 2008, Russia annexed Crimea and began hostilities in eastern Ukraine in 2014. There was no sufficient punishment then, and on February 24, 2022, the Russian Federation began a full-scale invasion of Ukraine.

If we do not give the aggressor a decent rebuff now, we can only guess which country will be the next victim of Russian aggression. Each Russian attack on Ukraine shocks the world. But are condemnations, promises of weapons, and sanctions enough to stop the Kremlin’s terror?

Your safety and ours

During the massive Russian missile attack on Ukraine on February 10, 2023, according to the Commander-in-Chief of the Armed Forces, a Russian missile crossed Romanian airspace. After the missile attack on February 16, 2023, the remnants of a Russian missile fell for the fourth time on the territory of Moldova. On November 15, 2022, during a Russian attack, one of the missiles hit a farm in Poland, killing two people. What kind of missile it was — Russian or Ukrainian air defense — is still being determined.

Russian military aircraft regularly violate the airspace of NATO countries. It is becoming quite obvious that the Russian Federation is provoking the Alliance. Russian propaganda has been telling the domestic consumer for a long time that it is waging war with NATO,  because losing to Ukraine is banally shameful for ”great” Russia. And no one knows for sure where the Kremlin can go with its provocations. The only way out of this is to stop Russia in Ukraine right now.

Your money and ours

According to various estimates, the drop in the Ukrainian economy during a full-scale invasion is 33%-35%. Losses from this war, according to the Cabinet of Ministers of Ukraine, exceed $700 billion. Our state is unable to survive this economic downturn on its own, and we need donor funds every month. Currently, international financial aid makes up 55% of the financing of the Ukrainian budget.

Finland is already preparing the 13th aid package for Ukraine and we are very grateful. Although we understand very well that the partners’ financial resources are not endless. According to analysts’ forecasts, 2023 will be the third worst year in terms of economic indicators in the 21st century.

Your future and ours

According to the latest data from the Office of the United Nations High Commissioner for Refugees, about 4.5 million Ukrainian forced migrants are registered in European countries. There are approximately 40,000 of them in Finland, and this country automatically extended their protection for another year. We are grateful for this shelter, but Ukrainians dream of returning home, rebuilding their country, and making it a full member of the EU and NATO.

Finland is now on its way to NATO, which it decided to join a month after the start of the full-scale Russian invasion. Ukraine also connects its future and security with the Alliance.

Finland knows what Russian aggression is like since the Winter War of 1939-1940. Then the Finns showed great heroism and resilience against the enemy, who outnumbered them. But at that time, Finland lacked international help and support, and, unfortunately, the horde could not be defeated with heroism alone. Ukraine appeals to the world not to repeat this mistake again. Ukrainians need weapons: armored vehicles, ammunition, and long-range missiles. We are grateful to the work done by Anders in the Finnish Parliament  for the appeal to provide Ukraine with Leopard 2 tanks. Every vote is important in the supply of weapons, so we are thankful to our friends from ALDE and SFP in Finland.

Today, Ukraine is protecting the whole of Europe from Russian aggression, and we need tools to make this protection effective today. Otherwise, there may be a new aggression tomorrow.

Kira  Rudik

Member of Ukraine’s parliament, leader of Golos party, ALDE vice-president 

(Published in my election magazine 2023

Luottamuspääomaa rakentamassa

Kun tulin mukaan politiikkaan kaksi eduskuntakautta sitten, monet asiat yllättivät minut. Ehkä eniten yllätyin poliitikkojen välisistä lämpimistä suhteista. Tämä näkyy etenkin silloin, kun istuntosalin TV-kamerat on suljettu. Asiat riitelevät, mutta ihmiset harvemmin.

Tiimihenkeä ja kollegiaalisuutta tarvitaan, sillä ilman sitä on politiikassa mahdotonta saada mitään aikaiseksi. Sanonta ”minkä taakseen jättää, sen edestään löytää”, on otettava vakavasti, sillä monipuoluejärjestelmässä hallituspohjat vaihtuvat kaudesta toiseen.

Viime huhtikuussa pois nukkunut Ilkka Kanerva oli minulle yhteistyökyvyn ruumiillistuma. Valtavan kokemuksensa ja sosiaalisen lahjakkuutensa ansiosta hän huomasi herkästi kollegojensa huolet ja tarpeet. Hän oli aina käytettävissä, jos joku tarvitsi sparrausapua. Tällaisen käytöksen valossa ei ole yllättävää, että hänen urastaan muodostui eduskunnan historian pisin.

Yhteisöllisyyttä pitää vaalia

Positiivisia kokemuksiani vasten on huolestuttavaa nähdä, miten politiikkaan on hiipimässä yhteiskunnallista kehitystä yleisemminkin varjostava ilmiö, polarisaatio. Se näkyy puheena, joka ruokkii ristiriitoja, kärjistää muiden sanomisia ja luo keinotekoisia vastakkainasetteluja eri ihmisryhmien välille. On ”me” ja ”ne”, ”kansa” ja ”eliitti”.

Populistinen retoriikka on mielestäni vaarallista ennen kaikkea siksi, että asioiden yksinkertaistaminen on valheellista. Yhteiskunta koostuu valtavasta määrästä erilaisia intressiryhmiä ja monimutkaisia riippuvuussuhteita. Poliittisen konsensuksen löytyminen ei ole koskaan helppoa, eikä politiikassa saavuteta kestäviä tuloksia asioita väkisin läpi runnomalla. Politiikan teon ytimessä pitäisikin vastakkainasettelun sijaan olla halu sovittaa yhteen erilaisia näkemyksiä.

Politiikasta, kuten elämästä ylipäätään, uhkaa tulla lyhytjänteistä. Mittaamme klikkauksia ja peukkuja. Meitä hallitsevat algoritmit. Yhteisöllisyys vähenee, vaikka juuri se tekee meidät tutkitusti onnellisiksi.

Haasteissa piilee mahdollisuus

Monet kohtaamistamme suurista haasteista edellyttävät pitkän aikavälin perspektiiviä, yhteistyötä ja laajaa yleissivistystä. Isoon kuvaan keskittymistä ja asenteisiin vaikuttamista.

Ilmastonmuutokseen on mahdotonta puuttua, jollemme sisäistä, mikä meitä kulman takana odottaa. Taloudellista kilpailukykyämme on mahdotonta kasvattaa, jollemme varmista toimintaympäristömme ennustettavuutta. Työvoimapulaa on mahdotonta ratkaista, jollemme rakenna työmarkkinoita, jotka perustuvat avoimuuteen ja luottamukseen. Ja niin edelleen.

Olen valinnut puolueeni huolellisesti. Haluan seistä joukkueessa, joka arvostaa sivistystä, vakautta ja pitkäjänteisyyttä. Tiedän, ettei RKP muuta kurssiaan kovassakaan tuulessa. Rakennamme tulevaisuutta samaan aikaan sekä menneisyyden hiljaista tietoa hyödyntäen että tulevaisuuteen avoimin mielin tähyillen – pelottomasti ja oikeudenmukaisuutta peräänkuuluttaen. Ja ihmisiin luottaen.

Näkökulmien runsaus on rikkaus

Omassa politiikassani pyrin laajan luottamuspohjan rakentamiseen. Tiedän tämän edellyttävän ihmisten kuuntelemista. Myös niiden, jotka ajattelevat asioista toisin kuin minä tai puolueeni.

Pelkään kuplautumista kuin ruttoa. Sen välttäminen ei ole helppoa, vaan edellyttää ponnisteluja. Haluan ymmärtää meitä ympäröivää todellisuutta niin syvällisesti ja monipuolisesti kuin mahdollista. Toivon, että tämä tavoite välittyy kaikille heille, joita työssäni ja vapaa-ajallani tapaan.

Toivon, että tämän lehden artikkelit piirtävät kuvan siitä, mitä minä ja RKP edustamme: maailmaa, joka perustuu demokratiaan, yhteistyöhön, yritteliäisyyteen, liberaaleihin arvoihin, laadukkaaseen koulutukseen, kansainvälisyyteen ja tasa-arvoon.

Nostan esille ihmisiä, jotka puhuvat ajankohtaisista haasteista ja mahdollisuuksista koskien taloutta ja sitä, miten meidän pitäisi huolehtia toisistamme ja inhimillisestä pääomastamme kestävällä tavalla.

Toivottavasti artikkelit inspiroivat teitä yhtä paljon, kuin ne inspiroivat minua.

(Julkaistu vaalilehdessäni 2023)

Robben puutarhassa

Tasapainottelu paikallisena pysymisen ja kansainvälistymisen välillä pitää puutarha-alan yrittäjän, Robert Jordasin, kiireisenä vuorokaudet ympäri. Robbe uskoo, että suomalaisten viljelijöiden on oltava innovatiivisia ja uskallettava yrittää enemmän.

Kasvihuoneviljelyn edelläkävijä

Anders tapaa Robben Lappträskin Lindkoskella, missä Robbella on vaikuttava vertikaaliviljelmä. Sen nimi, Robbes Lilla Trädgård eli Robben pieni puutarha, ei oikein tee oikeutta sille, mitä silmät näkevät: uusimpaan kasvihuoneteknologiaan perustuvan viljelyjärjestelmän ja monessa kerroksessa silmän kantamattomiin kasvavia yrttejä ja salaatteja.

Kierros kasvihuoneissa on vasta alussa, kun keskustelu kääntyy sähkön hintaan. Hinnan nousu aiheutti syksyllä suurta epävarmuutta ja huolta: ”Meidän piti joka kuun päätteeksi miettiä, kannattaako toimintaa jatkaa vai ei. Tilanne ei kuitenkaan mennyt niin huonoksi, kuin mitä jossain vaiheessa pelkäsimme. Onneksi olimme investoineet jo varhaisessa vaiheessa LED-lampputekniikkaan. Tämä investointi on maksanut itsensä moninkertaisesti takaisin”, Robbe toteaa tyytyväisenä.

Vaikea ilmasto on tehnyt meistä innovatiivisia

Robben puutarha sisältää sekä vertikaalista viljelyä että perinteistä kasvihuoneviljelyä. Yritys on saanut Yhdysvalloissa patentin suihkuteknologialle, joka toimii jäähdytysjärjestelmänä subtrooppisessa ilmastossa myös päivällä. Yritys on perustamassa Floridaan yritystä, jonka tarkoitus on viedä osaamista Lappträskistä Yhdysvaltoihin.

”Yleisesti ottaen ihmisillä on melko vanhentunut käsitys kasvihuoneviljelystä. Siihen liittyy nykyään runsaasti kehittynyttä teknologiaa ja prosesseja”, Robbe kertoo.
”Hallituksen aurinkopaneeli-investointeihin antama tuki maksaa itsensä takaisin melko nopeasti. Yrityksemme siis toimii vihreällä sähköllä, mikä on ympäristön kannalta hyvä asia. Totuus kuitenkin on, että meille vihreitä arvojakin tärkeämpää on kapasiteetin riittävyys.”, Robbe tunnustaa.

Potentiaalia on, mutta yrittäjähenkeä ei  

Kierroksen edetessä Anders saa kuulla, että puutarhateollisuus – kasvihuoneet ja ulkotilat yhteensä – tekee Suomessa yhtä paljon liikevaihtoa kuin viljatilat.

 ”Se todistaa mielestäni sen, että maatalouden perustuotannossa on vielä paljon opittavaa. Tyytymättömyys on yleistä. Viljelijät ajattelevat, että heille maksetaan liian vähän ja että he saavat liian vähän tukea. Tämä ei ehkä ole sellainen ajattelutapa, joka johtaa innovaatioihin ja uusiin markkinaoivalluksiin” Robbe haastaa.

”Koska Suomessa on vaikea tulla maailman kannattavimmaksi viljanviljelijäksi, on erikoistuttava. Siinä onnistuminen edellyttää yrittäjähenkeä. Viljelijöiden pitäisikin ottaa tuotekehitys omiin käsiinsä, jos he haluavat, että siitä tulee jotain”, Robert toteaa.

”Pystyviljelyn suurin etu on se, että pystymme pitämään ilmasto-olosuhteet vakaina.

Tästä seuraa, että saamme kasvin kasvamaan tietyllä tavalla koko ajan, voimme hallita kasvua ja tiedämme, että saamme tasalaatuisia tuotteita. Hienoa!”, Robbe huudahtaa.

Suomessa pelkkä pystykasvatus on edelleen noin 30-40 prosenttia kalliimpaa kuin perinteinen kasvatus, minkä vuoksi Jordas on valinnut tuotantotavaksi hybridin: taimet kasvatetaan pystysuunnassa ja varsinainen kasvuvaihe tapahtuu puoliksi suljetussa kasvihuoneessa.

Robbe kertoo, että pystyviljely on mennyt maailmalla takapakkia. Monet ovat joutuneet lopettamaan, minkä hän uskoo johtuvan siitä, ettei yrittäjillä ole ollut riittävästi tietoa viljelystä ja kasvien käyttäytymisestä. ”Viljelijän on tunnettava perinteinen kasvihuoneviljely, jotta hän voi onnistua pystyviljelyssä ”, hän summaa.

Toiminta laajenee

Robben puutarha laajenee kovaa vauhtia myös kotimaassa. Käynnissä on hanke, jossa Keravalla sijaitsevaan meluvalliin rakennetaan 280 metrin mittainen hybridiviljelmä. Sijainti on optimaalinen, sillä lähellä sijaitsevat niin Inexin, Lidlin kuin Keskonkin logistiikkakeskukset.

Andersille Robbe esittää liudan toiveita, jotka kaikki liittyvät toiminnan laajentamisessa onnistumiseen: ”Tuotekehityksen ja yrittäjyyden tukeminen on tärkeää. Verotuksen on oltava ennakoitavaa ja se pitää kohdistaa oikein. Byrokratia tappaa pienet toimijat eli turhan byrokratian luomista pitää välttää. Kaiken kaikkiaan vientiä kannattaa edistää.”

”Kasvihuonetyöntekijöitä on ollut toistaiseksi helppo löytää, mutta johtotehtäviin on vaikeampi löytää ihmisiä, sillä oikean koulutuksen ja asiantuntemuksen omaavia ihmisiä on liian vähän”, Jordas sanoo ja jatkaa: ”Tarvitsemme puutarhureita ja insinöörejä, ihmisiä, jotka osaavat kerätä tietoa ja soveltaa sitä.”

Vahva brändi edellä

Kierroksen päätteeksi Robbe kertoo, että haluaa brändin tuntuvan helposti lähestyttävältä.

”Se, mitä syömme, on niin uskomattoman tärkeää, että haluan allekirjoittaa tuotelupauksen omalla nimelläni. Brändin ytimessä on lupaus siitä, että teemme valintoja, jotka ovat kestäviä.

Kaikesta tekemisestä paistaa ammattiylpeys ja vierailun jälkeen Anders tietää Robben tuotteita tulevaisuudessa ostoskoriin laskiessaan syövänsä rakkaudella ja kunnianhimolla tuotettua ruokaa.

(Keskustelu julkaistiin vaalilehdessäni 2023)

Ketsuppi opetti Axelille uskaltamista ja yrittämistä 

Nuori yrittäjyys on voittoa tavoittelematon järjestö, joka tarjoaa yrittäjyyskasvatusta kouluissa ja oppilaitoksissa. Sen pyörittämät ohjelmat tukevat lasten ja nuorten työelämä- ja talousosaamista.

Anders, joka on yrittäjyyskasvatuksen pitkäaikainen puolestapuhuja, tapasi Porvoossa Axel Tuormaan kuullakseen, minkälaisia oppeja ja kokemuksia ohjelma on hänelle tarjonnut.

Oliko yrittäjyyskurssilla vaikutusta siihen, että perustit oman yrityksen?

Yrittäjyyskurssi on koulussa valinnainen aine. Se kuulosti mielenkiintoiselta ja siksi päätin osallistua sille. Kurssin aikana perustin oman yrityksen, mikä osoittautui paljon suuremmaksi asiaksi, kuin mitä olin osannut ajatella.

Vaikka kurssi herätti kiinnostusta kaveripiirissäni, moni ei osallistunut sille siksi, että se meni päällekkäin muun muassa kieliopintojen kanssa. Yhteensä kurssille osallistui 15-20 opiskelijaa ja olin yksi heistä.

Oliko yrittämisessä alkuun pääseminen vaikeaa?

Alussa se tuntui vaikealta. Monet ideat tuntuivat liian monimutkaisilta. Tuntui siltä, että yritämme keksiä pyörää uudelleen. Opettajamme muistutti meitä pitämään idean yksinkertaisena, minkä seurauksena päädyimme perustamaan ketsupin kaltaisia kastikkeita valmistavan yrityksen.

Valmistimme ja pakkasimme tuotteen kotona. Saadaksemme myynnin käyntiin, otimme yhteyttä eri kauppoihin ja kysyimme, voisimmeko pitää kojuamme niiden ulkopuolella. Osallistuimme myös Nuori yrittäjyys -kilpailuun, pääsimme semifinaaliin ja lopulta finaaliin, jossa voitimme palkinnon parhaasta tuotemerkistä.

Tuoteitamme koristaneessa logossa oli onnellinen poika hupparissa. Meillä oli itse paikallisesti valmistettu tuote. Se, että pystyimme tuotteen valmistamisen lisäksi tekemään markkinointia ja myyntiä, vaikutti siihen, että voitimme palkinnon.

Kun joku käveli ensimmäisen kerran osastomme ohi ja tuli sitten takaisin ja ostaakseen tuotteemme, tiesimme, että olimme onnistuneet markkinointiviestinnässä.

Elintarviketuotteen on täytettävä monia vaatimuksia ennen kuin se voi päätyä kaupan hyllylle. Miten saitte tuotteenne kaupan valikoimiin?

Tuotteidemme saaminen ensimmäisiin myymälöihin ei ollut helppoa, mutta ponnistelut kannattivat. Borgå Fiskhus oli ensimmäinen kauppa, joka otti tuotteemme hyllyynsä. Kiinnitimme erityistä huomiota hygieniaan eli muun muassa siihen, miten täytimme steriloidut purkit jne.

Yksikään myymälä ei vaatinut, että tekisimme muutoksia itse konseptiin, ei tuotteeseen, eikä sen ulkonäköön.

Miltä tilanne näyttää nyt, kun yrityksen perustamisesta on kulunut vuosi. Onko se yhä olemassa?

Yritys sai vielä kesällä jatkoa ikään kuin kesätyönä, mutta sitten lopetimme sen, koska koulu alkoi viedä niin paljon aikaa. Nyt mietin aktiivisesti erilaisia uusia liikeideoita.

Ennen kurssia olin ajatellut, että haluaisin aloittaa liiketalouden opinnot Hankenilla. En ollut koskaan edes ajatellut yrittäjyyttä. Kurssin jälkeen yrittäjyys tuntuu asialta, johon voisin hyvinkin ryhtyä. Kurssi on ehdottomasti muuttanut ajatuksiani sen suhteen, mitä haluan tehdä opintojeni jälkeen.

Vaikuttiko tämä kokemus siihen, miten suhtaudut tuloihin, menoihin ja rahaan yleensä? 

Kyllä, se vaikutti, vaikka en olekaan ajatellut asiaa ennen tätä kysymystä. Olen alkanut laatia kuukausittaista budjettia esimerkiksi bensiinin liittyviä menoja ja muita menoja seuratakseni.  Koko ajattelutapani on muuttunut sekä rahan että budjetoinnin suhteen – hyvällä tavalla. Olen yksinkertaisesti tarkempi sen suhteen, mihin ja miten käytän rahaa.

Monet tutkimukset osoittavat, että nuoret suhtautuvat yrittäjyyteen aiempaa myönteisemmin. Miltä yrittäjyys kokonaisuutena tuntui, ja olitko yllättynyt siitä, miten paljon asioita oikeastaan osaat? 

Alussa monet asiat tuntuivat vaikeilta ja tuntemattomilta. Vaikkapa kirjanpito. Mutta kun pääsi alkuun, asiat alkoivat tuntua helpommilta ja jopa jokapäiväisiltä. Kaiken oppi yllättävän nopeasti: markkinoinnin, myynnin jne.

Olen aina ollut kiinnostunut ruoanlaitosta, joten se oli osa-alue, joka oli minulle kaikkein tutuin. Mutta kaikki muut yrittäjyyteen kuuluvat osat olivat vaikeampia, varsinkin alussa.

Luuletko, että tämä kurssi on antanut sinulle lisää itseluottamusta kokeilla uusia asioita?

Kyllä, olen ehdottomasti sitä mieltä. Minusta tuntuu, että kynnys oppia uusia asioita on madaltunut. Uuden oppiminen on myös hauskaa. En usko, että haluan tehdä yhtä ja samaa asiaa koko elämääni. Olen valmis kokeilemaan uusia asioita ja vaihtamaan työtehtäviä tai alaa.

Mielestäni on tärkeää, että oppin myös sellaisia asioita, joita en välttämättä olisi oppinut tavallisilla kursseilla. Kurssin käyminen ei todellakaan ollut ajanhukkaa. Sain uusia kontakteja ja uudenlaisen näkökulman maailmaan.

Pää kylmänä

Olen omasta mielestäni optimistinen ihminen. Haluan luottaa kykyymme ratkoa käsissämme olevat ongelmat, sekä kansallisella että globaalilla tasolla. Ne ovat kieltämättä valtavia, mutta ei maailma koskaan ole järjestyksessä ollut, ja silti elämä on jatkunut. Ei ole ilmastokriisin vähättelyä, jos siitä huolimatta pitää kiinni tulevaisuudenuskostaan.

Myönnän silti välillä suistuvani epätoivoon. Ongelmiemme ratkaiseminen ei nimittäin ole mahdollista ellemme enää kykene keskustelemaan asiallisesti erimielisyyksistämme. Siitä taas ei voi tulla mitään, jos kukaan ei pysty keskittymään. Ja kun nykyään seuraa julkista keskustelua oikeastaan mistä tahansa asiasta, syntyy kieltämättä sellainen vaikutelma, että sekä keskustelun että keskittymisen taidot ovat rapautuneet hämmästyttävän lyhyessä ajassa.

Syykin on selvä. Maailma muuttui, kun jokaiseen käteen liimattiin älypuhelin. Koko digitaalinen maailma on virittynyt vahvistamaan tiettyjä inhimillisiä ominaisuuksia, palkitsemaan tietynlainen käytös, ja sellaisia meistä sitten vähitellen tulee: entistä levottomampia, kiukkuisempia ja samalla myös onnettomampia. Uskomme liikuttavan vahvasti vapaaseen tahtoomme ja valinnanvapauteemme, vaikka olemme algoritmien vietävissä.

Toimintaympäristön muutos näkyy tietenkin myös politiikassa. Entistä kärsimättömämmät äänestäjät haluavat kaiken tapahtuvan heti, myös valtavien muutosten, ja kun niin ei sitten tietenkään käy, kollektiivinen synkkyys vain syvenee. Ei varmaan koskaan ole ollut helppoa olla poliitikko, mutta ei sekään ainakaan helpommaksi ole käynyt.

Toisaalta tietysti päättäjät itse ovat vastuussa siitä, millaisena toimintana politiikka kansalaisille näyttäytyy. Kun Twitteristä on tullut yhteiskunnallisen keskustelun ehkä kaikkein aktiivisin areena, poliitikkoja ei oikein voi vaatia sieltä poistumaankaan. Suren silti sitä, millaiseksi vääntö siellä väistämättä menee. Vyön alle lyödään jatkuvasti, ja väärinymmärrykset ovat tahallisia. Koko touhu alkaa vaikuttaa arvottomalta näytelmältä, jonka pelkään nakertavan uskoa demokratiaan. En syytä pelkästään osallistujia, juurisyy on keskustelualustan lainalaisuuksissa.

Tiedän, etten ole yksin näiden ajatusteni kanssa. Samaan aikaan tiedän monen ajattelevan toisin. Yhteisten ongelmiemme ratkaisemisen parhaasta mahdollisesta tavasta on huomattavan erilaisia näkemyksiä, ja nimenomaan politiikassa niiden kuuluukin törmätä yhteen. Mitä kärkevämpää keskustelua, sitä paremmin näkemyserot tulevat esiin. Tällä tavoin ajattelevat toivovat usein Suomeen myös selkeää blokkipolitiikkaa, joka heidän mukaansa parantaisi äänestäjän kuluttajansuojaa.

En ole siitä varma. Ainakin se jättäisi tyhjän päälle valtavan joukon äänestäjiä, jotka eivät tunne varmasti kuuluvansa leireistä kumpaankaan.

Luulen, että blokkipolitiikan houkutus on nimenomaan sen lupaamassa selkeydessä.

Sehän olisi käytännössä kaksipuoluejärjestelmä toisella nimellä, polarisaatiota ja vastakkainasettelua entisestään vahvistava malli. Jos politiikkaa ajattelee viihteenä, on aivan järkevää toivoa sellaista. Jos taas pitää sitä yhteisten asioiden hoitamisena, ajatus pelottaa. 

 Itse uskon edelleen monipuoluejärjestelmään. Ongelmistaan huolimatta nykyinen yhteiskuntamallimme on kansainvälisessä vertailussa monin tavoin onnistunut, ja se on rakennettu nimenomaan puoluerajat ylittäneellä yhteistyöllä. Samoilla konsteilla sitä pitäisi kaiken järjen mukaan olla mahdollista myös uudistaa ja puolustaa, niin vaikealta kuin se välillä vaikuttaakin.

Twitteristä välittyvä kuva ei onneksi ole koko totuus poliitikasta. Puhuessani lukutaidon, kulttuurin ja luovan alan tekijöiden puolesta olen saanut tutustua päättäjiin heidän arkisessa ympäristössään ja tiedän, että eduskunnassa tehdään edelleen sitä kärsivällistä, pitkäjänteistä ja julkisuudessa enimmäkseen näkymätöntä lainsäädäntötyötä, jota siellä pitääkin tehdä. Motivoituneita, kokonaisuutta ymmärtäviä ja ihailtavasti asioihin perehtyviä ihmisiä löytyy eri puolueista. Erimielisyydet eivätkä useinkaan näytä samalla tavalla ylittämättömiltä kuin ne vaikuttavat julkisuudessa. Ratkaisuja halutaan yhä löytää.

Kaikilta tulevilta kansanedustajilta toivon, että he pitävät päänsä kylmänä ja twiittipeukalonsa välillä toimettomana. Tässä ajassa se on helpommin sanottu kuin tehty, mutta ei kuitenkaan mahdotonta. Tiedän ihmisiä, jotka pystyvät siihen.

 (Juha Itkosen kolumni vaalilehteeni)

 

 

 

Kaikki olisi voinut mennä myös toisin

Jos Venäjän asevoimat olisivat olleet paremmassa kunnossa, Ukrainan puolustus olisi horjunut ja Eurooppa ja Yhdysvallat olisivat epäröineet avunannossa, Vladimir Putin olisi saattanut onnistua siinä järjettömässä sodassa, jonka hän aloitti varhain torstaiaamuna 24. helmikuuta 2022.

Silloin Eurooppa näyttäisi hyvin erilaiselta.

Volodymir Zelensky olisi joko tapettu venäläisten erikoisjoukkojen toimesta tai hänet olisi lähetty Siperiaan jonkinlaisen näytösoikeudenkäynnin jälkeen. Tai ehkä hän olisi johtanut Varsovassa tai Vilnassa maanpaossa ollutta hallitusta.

Ukrainaan olisi mahdollisesti perustettu jonkinlainen nukkehallitus. Entiselle presidentille Janukovitšille olisi ehkä annettu allekirjoitettavakseen jokin paperi, minkä jälkeen hän olisi jälleen hävinnyt kuvioista. Nukkehallitus olisi tuskin sekään toiminut pitkään. Ukraina olisi hajotettu ja tilalle olisi tullut joukko Venäjän liittovaltion alueita.

Näin tapahtui Venäjän suuressa keisarikunnassa 1800-luvulla ja Putin on tehnyt hyvin selväksi, että tämä on myös hänen tavoitteensa.

Toistaiseksi tavoite on onneksi onnistuttu torpedoimaan.

Venäjän armeija epäonnistui alkuperäisissä pyrkimyksissään, Ukrainan vastarinta on ollut sankarillista ja länsimaat ovat puolustaneet Ukrainaa, kansainvälistä oikeutta ja Ukrainan oikeutta valita oma tiensä.

Nyt keskitymme siihen, miten voimme jatkossa auttaa Ukrainaa poliittisesti, taloudellisesti ja sotilaallisesti niin, että se kykenee vastustamaan Venäjän laajenemistavoitteita.

Avun on oltava pitkäjänteistä. Ukrainan on kyettävä rakentaman nykyaikaiset puolustusvoimat, jotka pystyvät turvaamaan maan itsenäisen tulevaisuuden. Ukrainan valtio tarvitsee taloudellista apua selviytyäkseen perustoiminnoistaan, ja maan jälleenrakentaminen vaatii mittavia resursseja.

Länsimailta vaadittavat panostukset ovat pieniä verrattuna siihen, mikä on vaihtoehto.

Ukrainan vapaus ja vakaus merkitsevät tulevina vuosikymmeninä vapautta ja vakautta myös Euroopassa. Jos Venäjän sotavoimat nujertavat Ukrainan ja pyyhkii sen pois maailman kartalta, sen kohteeksi joutuu ennemmin tai myöhemmin myös muita maita.

Juuri nyt on tärkeintä voittaa käynnissä oleva sota, tavalla tai toisella.

Mutta sen jälkeen on kyse rauhan voittamisesta – ja se voi olla yhtä vaativaa.

Rauhan saavuttaminen Itä-Euroopassa edellyttää kahta asiaa Putinin mielettömän sodan jälkeen.

Ensimmäinen on tietenkin hallinnon vaihtuminen Venäjällä.

Putin on tehnyt selväksi, että tässä sodassa on hänelle kysymys elämästä tai kuolemasta. Sodan lopputulos määrittelee hänen paikkansa Venäjän historiassa.  Putin pelkää naapurimaiden – eikä vähiten Ukrainan – niin sanottuja värivallankumouksia, sillä ne voisivat uhata hänen autoritaarista valtaansa. Hänen on todistettava, että hän pystyy samaan kuin Iivana Julma, Pietari Suuri ja Katariina II.

Meidän on ymmärrettävä, ettei rauhaa voida saavuttaa niin kauan kuin Putin on vallassa.

Ennemmin tai myöhemmin Putinin valta-asema romahtaa ja hän jättää Kremlin. Yhä useammat Venäjän johdossa ja sen lähellä olevista näkevät tämän edessä olevan kehityksen.

Mutta vallan vaihtuminen on pohjimmiltaan Venäjän asia.

Meidän toimillamme ei ole tässä asiassa merkitystä. Voimme kuitenkin ilmaista selvästi, että meille Venäjä on olemassa Putinin jälkeen, ja että me haluamme ilman muuta luoda rauhanomaiset, vakaat ja hyvät suhteet tulevan Venäjän kanssa.

Toinen rauhan edellytys on, että integroimme Ukrainan täysimääräisesti eurooppalaisiin ja atlanttisiin rakenteisiimme, ennen kaikkea EU:hun. Hallinnon vaihtuminen Venäjällä ei ole meidän käsissämme, mutta tämä on.

Tie EU-jäsenyyteen ei ole lyhyt tai helppo. Suomi ja Ruotsi saivat omat neuvottelunsa päätökseen alle kolmessa vuodessa, mutta ne olivat tuolloin jo osa sisämarkkinoita. EU on kehittynyt huomattavasti sen jälkeen, kun maamme liittyivät siihen vuonna 1995.

Ja sitten on vielä Nato – tavalla tai toisella Ukrainan turvallisuus on ankkuroitava myös transatlanttiseen yhteistyöhön.

Ukrainan sankarillinen vastarinta ja länsimaiden politiikka ovat pysäyttäneet Putinin suunnitelmat. Eurooppa on muuttunut perusteellisesti. Rauhaan pääseminen tulee viemään vuosia, ehkä vuosikymmeniä.

Uusi hallinto Venäjällä ja Ukraina täysin EU:ssa, siinä ovat uuden eurooppalaisen rauhan avaimet.

(Kirjoitus julkaistu lehdessäni 2023)

Vastuullinen toiminta on valttikortti perheyrityksille

”Kun kerrot, että tuote on valmistettu hiilineutraalissa tehtaassa kierrätysmateriaaleja käyttäen, asiakas on valmis maksamaan siitä hieman enemmän”, kertoo Johanna Hamro-Drotz Andersille heidän tavatessaan.

 Hamro-Drotz on suomalaisille tutun Sinituotteen toimitusjohtaja. Sinituote valmistaa laajasti erilaisia siivoukseen tarkoitettuja tuotteita Kokemäen ja Akaan tehtaillaan

Millaista on olla kestävän kehityksen periaatteita noudattava suomalainen teollisuusyritys, joka joutuu kilpailemaan muissa maissa toimivien yritysten kanssa?

– Haasteena on olla kilpailukykyinen. Pitääksemme tehtaat Suomessa, meidän on panostettava voimakkaasti tuotannon kehittämiseen. Meidän on myös lisättävä automaatioastetta, jotta voimme kattaa korkeamman palkkatason.

– Lisäksi meidän on kyettävä kilpailemaan Suomessa sijaitsevilla tehtaillamme valmistetuilla tuotteilla halvemmissa maissa tuotettujen tuotteiden kanssa.

-Kauppojen hyllyillä tuotteet näyttävät hyvin samanlaisilta. Kuluttajan on siis saatava jotain aitoa hyötyä siitä, että tuotteissamme lukee ”Made in Finland”.

– Suomessa yrittäjänä toimimisessa on paljon hyvää. Maailma elää tällä hetkellä epävakaissa oloissa, mutta meidän yhteiskuntamme on yrittäjille vielä vakaa ja turvallinen. Myös korkea koulutustaso on Suomelle tärkeä kilpailutekijä.

Entä näetkö kilpailuetuna sen, että voit kertoa Sinituotteen olevan suomalainen yritys, jolla on tuotanto Suomessa?

– Olin hiljattain Frankfurtissa suurilla messuilla, jossa esittelimme ensimmäistä kertaa tuotevalikoimaamme Sini-tuotemerkin alla. Kiinnostus oli suurta, kun kerroimme, että olemme valmistamme tuotteemme itse Suomessa. Valttikorttimme on myös korkea toimitusvarmuus.

-Ekologinen ja eettinen näkökulma eli se, että tuotteet tulevat maasta, jossa ympäristölle asetetaan vaatimuksia, on nykyään potentiaalisille ostajille tärkeä.

Sini edustaa keskisuuria yrityksiä, joita kutsutaan mittelstandeiksi. Miksi luulet, että tällaisia yrityksiä on Suomessa niin vähän?

– Se on todella hullua, sillä jos katsomme niitä yrityksiä, jotka työllistävät ihmisiä ja ovat hyviä veronmaksajia Suomessa, ne ovat nimenomaan keskisuuria teollisuusyrityksiä. Esimerkiksi suuret teknologiayritykset työllistävät ihmisiä usein muualla.

– Keskisuuret yritykset ovat usein myös perheyrityksiä. Toteutuneen sukupolvenvaihdoksen verotus tarkoittaa sitä, että suomalaisomisteinen yritys joutuu noin 25 vuoden välein kärsimään kustannuksista, jotka eivät lankea niiden ulkomaalaisille kilpailijoille. Yleensä yrityksestä joudutaan nostamaan osinkoja perintöveron maksamiseen.

– Tämä on pois investoinneilta tuotantoon, investoinneilta laajentamiseen, investoinneilta brändiin, uusien koneiden ostamiselta ja niin edelleen. Ja kun näin tapahtuu, kaikki yritykset eivät ole siinä onnekkaassa asemassa, että ne voivat nostaa osinkoja. Silloin voi olla pakko myydä osa yrityksestä perintöveron rahoittamiseksi.

Tämä on asia, jonka olen usein nostanut eduskunnassa esille. Sukupolvenvaihdos joudutaan tekemään verotuksen, ei kilpailukyvyn kehittämisen, näkökulmasta

– Ei ole niin, että saat kasan rahaa pöydälle, kun otat yrityksen vastuullesi. Jatkat vain sen pyörittämistä. Tosiasia on, että Suomi asettaa keskisuuret yrityksensä – jotka siis ovat  hyvinvointiyhteiskunnallemme tärkeitä rahanlähteitä – tietoisesti huonompaan asemaan kuin ulkomaalaiset kilpailijansa.

Haluatko tuoda esille lainsäädännöstämme jotain muuta, minkä näet yrityksille riskinä?
– Keskeinen kysymys on nimenomaan se, onko Suomessa kannattavaa toimia. Toinen tärkeä kysymys on, onko houkuttelevaa omistaa ja olla yrittäjä – ja erityisesti: onko houkuttelevaa ottaa perheyritys vastuulleen, ja onko mahdollista jatkaa yrityksen johtamista niin, että se pysyy Suomessa?

– Sinille vastuullinen toiminta on ollut uskomattoman tärkeä valttikortti. Vastuullisuus juontaa perheemme arvoista ja nyt kun olemme laajentumassa kansainvälisesti, se on erityisen hyödyllinen asia. Kun sanot, että kulutustuote on valmistettu hiilineutraalissa tehtaassa kierrätysmateriaaleja käyttäen, asiakas on valmis maksamaan siitä hieman korkeamman hinnan.

– Kauppojen hyllyillä ei saisi olla mitään sellaista, jossa luomuviestiä käytetään väärin. Usein voi olla melko hämmentävää, kun menet kauppaan ja siellä on monenlaisia tuotteita, joita markkinoidaan vihreinä ja luomutuotteina. Siksi olisi hyödyllistä, että kauppa kehittäisi luomumerkintöjen kriteerejä. Näin ne helpottaisivat kuluttajia valintojen tekemisessä.

 – Selkeä viestintä on tärkeää. Me kerromme heti, onko tuotteemme valmistettu kierrätysmateriaaleista. Kerromme, onko kierrätysaste 100 prosenttia, 70 prosenttia vai mitä. Kerromme myös selvästi, onko tuote biohajoava. Haluamme olla hyvin konkreettisia viestinnässämme – tätä nykyajan kuluttajilla on oikeus valmistajilta odottaa.

Rakennusten energiatehokkuusdirektiivi on uhkapeliä.

Euroopan parlamentti äänesti tällä viikolla rakennusten energiatehokkuusdirektiiviä koskevasta kannastaan. Luonnos direktiivistä ajaa hyvä tavoitetta, mutta se on käytännön tasolla hyvin huolestuttava.

Energiatehokkuuteen pitää pyrkiä. Mutta se ei ole yksinkertainen yhtälö. Erityisesti meidän leveysasteillamme on tärkeää ymmärtää, että energiatehokkuusremontit eivät ole yksinkertaisia. Ei ole varmempaa tapaa tuhota vanha rakennus kuin kunnostaa sitä huonosti. Huono energiatehokkuusremontti voi aiheuttaa suurta tuhoa.

Euroopan parlamentin kannan mukaan kaikkien rakennusten pitäisi saavuttaa energiatehokkuusluokka E vuoteen 2030 mennessä. Vaatimuksia ehdotetaan sovellettavaksi myös vanhoihin rakennuksiin, joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta.

Tässä piilee direktiviin suurin ongelma niin taloudellisesti kuin teknisesti. Vanhat ja uudet rakennukset ovat rakennusfysiikaltaan täysin erilaisia. Koska energiatehokkuusremontti tarkoittaa ulkovaipan rakenteen muuttamista ja samalla useimmissa tapauksissa myös koneellisen ilmanvaihdon ja lämmön talteenoton toteuttamista, on helppo nähdä, että kyseessä on hyvin laaja muutos. Se on kallista, mutta ennen kaikkea se voi olla hyvin riskialtista, jos se än väärin.

Rakennuksesta, joka on saattanut toimia moitteettomasti sata vuotta, tulee yhtäkkiä riippuvainen koneista. Yksinkertainen, usein massiivinen ja ongelmaton ulkoseinä muuttuu haavoittuvaksi ja vikaherkäksi. Se ei ole kestävä ratkaisu.

Meidän on myös tunnistettava, että rakennuskanta ja ilmasto ovat erilaisia eri maissa, samoin kuin energiantuotanto.  Keski-Euroopassa taloja lämmitetään suurelta osin kaasulla. Meillä ei tehdä niin. Erityisesti omakotitaloissa käytetään usein sähkölämmitystä, joka on lähes fossiilivapaata. Myös kaukolämmöstä on nopeasti tulossa fossiilivapaata. Sähkön absoluuttista kulutusta tärkeämpi kysymys onkin kulutuksen ajoitus: milloin sähköä kulutetaan ja miten kulutuspiikkejä voidaan pienentää. Ja tässä älykkäät järjestelmät ovat tärkeämpiä kuin ulkoseinän paksuus.

Direktiiviehdotuksen käsittely jatkuu seuraavaksi trilogineuvotteluissa komission, EU-parlamentin ja neuvoston välillä. Rakennuksemme Suomessa ovat huomattavasti energiatehokkaampia kuin rakennukset Keski-Euroopassa. Meidän on nyt varmistettava, että lopputulos ja tulevan direktiivin kansallinen täytäntöönpano on järkevää.

Kun niin sanottua lähes-nollaenergiarakentamisen direktiiviä sovellettiin Suomeen edellisellä eduskuntakaudella, onnistuin vaikuttamaan sen soveltamiseen niin, että se maltillistui ja esimerkiksi massiivipuurakentamisen mahdollisuus säilyi.  Jos tätä energiatehokkuusdirektiiviä sovelletaan Suomeen nyt ehdotetussa muodossa, siitä aiheutuu sekä valtavia suoria kustannuksia että mahdollisesti katastrofaalisia seurauksia rakennuskannalle.

Suomen tulee olla tässä valppaana ja käyttää hyväkseen kaikki mahdolliset joustovarat kansallisessa  soveltamisessa.

 

(Mielipidekirjoitus Kirkkonummen Sanomissa 19.3.2023)

BSAG tekee laivojen jätevesipäästöistä historiaa

Baltic Sea Action Group (BSAG) sai puhelun Kansallismuseosta. Museo kertoi haluavansa dokumentoida, mitä BSAG tekee lopettaakseen rahtilaivojen jätevesipäästöt Itämereen. Jätteiden päästämisestä mereen on siten tulossa kirjaimellisesti museokamaa.

”Eetostamme kuvaa varmaan parhaiten säätiön nimessäkin oleva sana ’action’ eli toiminta”, sanoo BSAG:n perustaja, Saara Kankaanrinta.

”Organisaatiomme on kehittynyt toiminta edellä jo 15 vuoden ajan. Aina kun olemme huomanneet, etteivät sanat meinaa kääntyä teoiksi, olemme kokeilleet jotain uutta lähestymistapaa”, hän kertoo.

BSAG pyrkii meriliikennetyössään vaikuttamaan siihen, että Itämerellä seilaavat laivat huomioisivat tulevaisuudessa meren haavoittuvaisuuden nykyistä paremmin. Harva tulee edes ajatelleeksi, että rahtilaivoissa seilaa Vihdin tai Raaseporin asukkaiden verran ihmisiä.

Nämä laivat saavat laillisesti päästää tiettyjä jätelajeja suoraan mereen. Matkustajalaivoja koskee tiukempi sääntely, joten matkustajalaivojen suihkuissa, vessoissa ja keittiöissä syntyvät jätevedet ja ruokajätteet pumpataan satamavierailujen aikana maihin.

Jotta mikään muuttuisi, asian täytyy kiinnostaa ihmisiä

BSAG:n esimerkki ongelmaan tarttumisesta on ”vaikeuksien kautta voittoon” -tarina.

Lähtötilanne eli se, että suuria määriä jätteitä puretaan suoraan mereen, kuulostaa uskomattomalta. Elämmehän kuitenkin jo vuotta 2023.

Kankaanrinta muistuttaa, että ensikatsomalla ongelma näyttää pieneltä, sillä laivoissa matkustavien ihmisten määrä on laivakohtaisesti pieni. Yhden sataman näkökulmasta jätevesityhjennyksen mahdollisuuden käyttämättä jättäminen ei tunnu siksi kovin isolta ongelmalta. Laivojen yhteenlaskettu jalanjälki on kuitenkin iso. Siksi tarvitaan joku, jota kiinnostaa ongelman systeeminen taso.

Tällaisen tahon tehtävä on laskea, paljonko rahtilaivat jättävät jätevesiään satamiin ja kartoittaa, keiden kaikkien kanssa asiaan voitaisiin vaikuttaa.

”Tehdessämme listausta arvoketjuun kuuluvista toimijoista hämmästyimme huomatessamme, miten monia eri tahoja asiaan liittyy. Meidän piti saada kontakti laivoihin ja niiden takana oleviin varustamoihin. Mutta meidän piti saada niin ikään yhteys satamiin, jätevesien kuljetusyhtiöihin, viranomaisiin ja energiayhtiöihin, jotka voivat hyödyntää jätettä”, Saara Kankaanrinta luettelee.

”Kaikilla näillä toimijoilla oli kirkas kuva omasta ja asiakkaidensa toiminnasta, mutta liian vähän tietoa siitä, miltä koko arvoketju näyttää. Kun kutsuimme heidät yhteiseen neuvottelupöytään, joku totesi ymmärtävänsä ensimmäistä kertaa ison kuvan ja sen, kenelle voi soittaa, jos joku asia tökkii”, hän kuvaa.

Iso työ johti pieneen, mutta vaikuttavaan ratkaisuun

Hankkeessa tehty työ koko prosessin kuvaamiseksi johti uusiin löydöksiin. Yksi arvokkaimmista oivalluksista tuotti pienen, mutta kustannustehokkaan ratkaisun.

”Itämerellä on käytössä ns. ”No special fee” -suositus, mikä tarkoittaa laivan koon ja tyypin mukaista pakollista jätemaksua satamille. Sitä vastaan on lupa jättää aluksen harmaat vedet maihin – olipa niiden volyymi mikä tahansa. Viranomaisten käsitys oli, että kaikki laivat tietävät tämän. Tekemiemme haastattelujen perusteella näin ei kuitenkaan ollut. BSAG:n ratkaisu oli kuvata maksun sisältö ja erikseen maksettavat jätelajit yksinkertaisessa tiedotteessa. Tätä tiedotetta jaetaan nyt etukäteen kaikille rahtilaivoille, jotka saapuvat Itämerelle”, Kankaanrinta kertoo ja jatkaa:

”Mitä muuta voimme olla kuin tyytyväisiä, jos kaksipuolinen tuloste johtaa jätevesien purkamiseen satamiin, joissa niistä voidaan tehdä biokaasua.  Kaiken ylimääräisen kuormituksen vähentäminen hyödyttää päästöistä kärsivää Itämerta.”

”Vieläkin suurempi saavutus minusta olisi, jos onnistumme aidosti muuttamaan toimintatapoja rahtilaivoilla. Silloin ne voivat kysyä myös Espanjassa ja Filippiineillä sijaitsevissa satamissa, mihin jätevedet siellä johdetaan”, hän sanoo.

BSAG:n työ on täynnä merkityksellisyyttä: ”Tuntuu hyvältä, ettei tarvitse tyytyä voivotteluun. Sen sijaan voimme yhdessä muiden kanssa keskittyä tekemään tilanteelle jotain”, Kankaanrinta päättää.