Mannerlaatat liikkuvat

Ihmisinä sopeudumme yleensä pikku hiljaa uusiin tilanteeseen. Ajattelemme, että jokainen pieni konflikti on yksittäistapaus. Itsekin ajattelin pitkään, ettei Venäjä voi olla niin irrationaalinen, että se hyökkäisi Ukrainaan. Viikolla hiljaa, pitkän ajan kuluessa lämmennyt soppa kiehui yli. Koko sodanjälkeinen maailmanjärjestys muuttui kertaheitolla.

Euroopassa on käynnissä täysimittainen sota, jossa käytetään laivastoa, ilmavoimaa, ohjuksia, ja maajoukkoja. Hyökkäys Ukrainaan on rikos vallitsevaa maailmanjärjestystä kohtaan. Se on rikos paitsi Ukrainaa kohtaan myös Venäjän kansaa kohtaan. Seuraukset  tulevat olemaan valtaisat Ukrainalle ja Venäjälle  mutta myös meille, riippumatta siitä, miten konflikti etenee.

Tällä hetkellä Ukraina käy urheaa puolustustaistelua. Valmistautuminen sotaan ei sen osalta ollut niin tehokasta kuin se olisi ehkä voinut olla. Maassa ei tehty liikekannallepanoa etukäteen, jottei sitä olisi tulkittu provokaatioksi. Siitäkin huolimatta Venäjä on kohdannut tiukan vastuksen. Viime päivinä Venäjän otteet ovat kuitenkin koventuneet. Ukrainassa pommitetaan tällä hetkellä myös siviilejä, kouluja, asutuskeskuksia ja infrastruktuuria. Näyttää siltä, että aseina on käytetty myös rypälepommeja ja ehkä myös joukkotuhoaseiksi määritettyjä termobaarisia aseita.

Ukraina taistelee tällä hetkellä yksin, mutta koko Eurooppa seisoo sen rinnalla lähettämällä sille apua erilaissa muodoissa. Putinin uhkailut ovat pitäneet suoran sotilaallisen väliintulon etäällä, mutta aseapua on tullut varsin mittavasti.

Moni muuri murtui yhtäkkiä. Saksa, Ruotsi ja Suomi mursivat pitkän periaatteen siitä, että konfliktialueelle ei lähetetä aseita. Jopa Sveitsi, joka aikoinaan piilotti natsien rahoja, liittyi pakotteisiin. EU ja muu maailma on osoittanut varsin vaikuttavaa yhtenäisyyttä. Myös Kirkkonummelta lähtee apua Ukrainaan ja kunta on huomioinut tilanteen symbolisella eleellä: Vesitorni valaistaan Ukrainan värein.

YK:ssa ainoastaan Eritrea, Pohjois-korea, Syyria ja Valko-Venäjä tukivat Venäjän näkökantaa kriisissä. Tämä joukko on tunnettu totalitarismista ja ihmisoikeusloukkauksista. Se mikä on varmaa jo tässä vaiheessa kriisiä on se, että Venäjällä on edessään menetettyjä vuosikymmeniä. Isku sen talouteen tulee olemaan mittava. Kansa tulee kärsimään merkittävästi huonon politiikan seurauksista.

Tällä hetkellä on mahdoton sanoa, miten kriisi päättyy. Venäjän tappiot ovat olleet mittavat, mutta tämä ei vielä näy Venäjän toiminnassa. Rintamalle lähetetyt sotilaat tulevat mitä ilmeisimmin syrjäkylistä. Itkeviä äitejä ei ole vielä nähty Punaisella torilla.

Suomeen ei kohdistu suoranaista uhkaa Lavrovin ja Putinin vastuuttomista puheista huolimatta. Emme valitettavasti voi kuitenkaan tuudittautua siihen, että olisimme Venäjän valtapyrkimyksistä syrjässä. Siihen, että Venäjä meidän kohdallamme palaisi muistoissaan Kekkosen ajan mukaviin kalareissuihin ja päättäisi siksi jättää meidät rauhaan, ei voi luottaa. Realisteina voimme myös todeta, että Venäjään ei voi viimeaikaisten tapahtumien perusteella luottaa. Diplomaattiset neuvottelut olivat vain silmänlumetta vuoden alussa. Niitä käytäessä Venäjä oli jo tehnyt päätöksen hyökätä Ukrainaan.

Pysäyttävä fakta on, että Suomi on Venäjän länsirajalla olevista liittoutumattomista maista ainut, jota ei ole miehitetty.

Venäjän toiminta on nopeasti kasvattanut Naton suosiota. Ennen vuodenvaihdetta jäsenyyttä tuki alle 30% suomalaisista. Viimeisten mittausten mukaan tuki on nyt ylittänyt 50% kriittisen rajan. Uskon, että muutos jatkuu ja Putinin toimet ovat näin vaikuttaneet täysin päin vastoin kuin mitä hänen voisi kuvitella toivovan.

RKP on jo pitkään ollut sitä mieltä, että Suomen paikka on NATOssa. Yhdyn tähän näkemykseen. Siksi on hyvä, että keskustelu tästä asiasta on vihdoinkin käynnistyneet. Puheet epämääräisestä ”optiosta” ovat vaihtuneet konkretiaan.

Liittyminen ei olisi välttämättä mikään mutkaton prosessi. Se olisi iso askel. Vaikka olenkin sitä mieltä, että liittoutumattomilla mailla voi olla aivan erityinen tehtävä vakauden ylläpitämisessä, niin pitkän tähtäimen kehitys Euroopassa puhuu sen puolesta, että Suomen paikka on Natossa.

Suomi mielletään osaksi länttä. Suomi harjoittelee Naton kanssa ja meidän järjestelmämme ovat täysin Nato-yhteensopivia jo tällä hetkellä. Olemme kaikkien keskeisten Naton yhteistyöelimien jäsen. Olemme käytännössä paljastaneet kaulamme, mutta meillä ei ole artikla V:n tarjoamaa suojaa. Jäsenyys olisi käytännön tasolla hyvin pieni askel, mutta silti se toisi meille puolustusnäkökulmasta merkittävää lisäturvaa. Kuten Jaakko Iloniemi on todennut: ”Tällä hetkellä jaamme riskit, mutta emme turvallisuustakuita”.

Tämä keskustelu jatkuu nyt epäilemättä hallituksessa ja eduskunnassa. On selvää, että hakemuksella, sikäli kun siihen päädytään, pitää olla laaja kansan tuki. Laajan tuen saaminen edellyttää, että me poliitikot kerromme kantamme selvästi. Siitäkin huolimatta, että aihe on arka monella tavalla.

Lopuksi on todettava, että puolustuskykymme on vahva. Puolustusvaliokunnan jäsenenä olen päässyt työskentelemään läheisessä yhteistyössä puolustusvoimien kanssa ja olen voinut todeta suorituskyvyn kasvaneen merkittävästi viimeisten vuosikymmenten aikana. Nykyinen tiivis yhteistyö Norjan ja Ruotsin kanssa on myös kyvykkyyksien kehittämisen näkökulmasta tärkeää.

Minulta kysyttiin hiljattain, voiko kriisin keskellä nähdä jotain valonpilkahduksia, jotain, joka antaa toivoa. Vastasin näin:
Ukrainan kansan sinnikkyys antaa toivoa. Se saa myös muistamaan oman maan itsenäisyyden arvon. Se apu, joka on kohdistunut eri muodoissa Ukrainaan antaa toivoa, kuten tapa, jolla ukrainalaisia on otettu vastaan naapurimaissa. EU:n kyky toimia yhteisesti antaa toivoa. Myös yritysten ripeä toiminta on arvostettavaa.

Toivokaamme, että kriisi saa nopean ratkaisun niin, että Ukraina säilyy itsenäisenä ja ihmisuhreja tulee tästä eteenpäin mahdollisimman vähän. Ukrainaa voimme jokainen auttaa tavallamme. Ja samaan aikaan on muistettava, että syypäitä tässä eivät ole esimerkiksi Suomessa asuvat venäläiset, vaan Venäjän hallitus ja sen politiikka.

(Kirkkonummen Sanomat 6.3.2022)

Yksi pääsky ei kesää tee, taloudessakaan. 

Katja Ylisiurua kirjoittaa taloudesta Kirkkonummen Sanomissa, kritisoiden samalla kunnan tämän vuoden budjettia. Koen tarpeelliseksi vastata hänen kirjoitukseensa.  

Erikoissairaanhoidon kulut, jotka meillä näkyvät pääasiassa HUS:ille kulkeutuvina maksuina, olivat tänä vuonna siinä mielessä iloinen yllätys, että kunta sai 1,7 miljoonan euron palautuksen. Ylisiurua katsoo, että tämä kertoo siitä, että olemme turhaan pyrkineet pitämään menopuolta kurissa. 

Tämä ei pidä paikkansa. 

Erikoissairaanhoidon kulut ovat pääosin olleet negatiivinen yllätys kuntataloudellemme. Se, että nyt tuli palautuksia, ei ole arkipäivää. 

Kunnan talous ei isossa kuvassa valitettavasti ole kovin hyvässä kunnossa. Investoinnit rasittavat talouttamme. Kertyneitä ylijäämiä ei ole kuin noin 8 miljoonaa ja kunta on ongelmissa kun ne on käytetty. Siksi menokuria on noudatettava. On myös syytä huomata, että kuntataloutta on vahvasti tuettu valtion suunnalta viimeisten kahden vuoden aikana. Se tuki on poistumassa. 

Tämän vuoden budjetti on edellisen vuoden budjettia isompi. Mutta maltti on oltava mukana. 

Vuodet 2021 ja 2022 ovat SOTE-uudistuksen taloudellisen ratkaisun takia tärkeässä roolissa kun kunnan taloutta suunnitellaan hyvinvointialueiden käynnistämisen jälkeistä aikaa ajatellen. Kuntaan jäävien toimintojen rahoitus on nimittäin suoraan riippuvainen siitä, miten paljon rahaa on käytetty hyvinvointialueelle siirtyviin palveluihin. 

Se tarkoittaa, että lisäpanostukset sosiaali- ja terveyspuoleen vuosien 2021 ja 2022 aikana näkyvät negatiivisesti vuodesta 2023 eteenpäin kuntaan jäävien palveluiden rahoituksessa. 

Eli lisäpanostus vaikka perusterveydenhuoltoon, joka hyvinkin saattaisi tulla tarpeeseen, maksetaan tulevaisuudessa moninkertaisesti sen kautta, että se vähentää kuntaan jäävien palvelujen rahoitusta. Eli ei ainoastaan kerran, vaan niin kauan kuin nyt sovittu rahoitusmalli on voimassa. 

Eli se kustannus heikentää kuntaan jäävien ennaltaehkäisevien  palvelujen rahoitusta pitkäksi ajaksi tulevaisuuteen. 

Siksi kyse ei ole näivettämisestä, kuten Ylisiurua kirjoittaa, vaan nimenomaan siitä, että olemalla nyt maltillinen menojen kanssa varmistetaan se, että kunnalla on mahdollisuus tarjota ennaltaehkäiseviä palveluja, opetusta ja paljon muuta tulevina vuosina. 

Yksi pääsky ei kesää tee. Eikä satunnainen HUS:ilta tullut palautus tarkoita sitä, etteikö tarkan markan ajat olisi edessä kuntataloudessa – jotta voisimme panostaa kaikkien hyvinvointiin, pitkäjänteisesti. 

 

Hyvää uutta vuotta 2022!

Ne, joilla on vielä paperikalenteri, saavat aloittaa vuoden sananmukaisesti puhtaalta sivulta. Tammikuun ensimmäinen päivä antaa luvan tarkastella mennyttä vuotta. Se myös kutsuu pohtimaan, mitä voisimme tehdä jatkossa toisin.

Itselleni muut ihmiset ovat usein tärkein inspiraation lähde, kun mietin, miten kehittäisin omaa toimintaani. Joululoman aikana ehdin tutkiskella Tapaninpäivänä pois nukkuneen Desmond Tutun ajatuksia. Tutu oli Etelä-Afrikan kirkkojen neuvoston pääsihteeri, joka taisteli Nelson Mandelan tavoin apartheidia ja väkivaltaa vastaan. Hän sai vuonna 1984 Nobelin rauhanpalkinnon.

Tutu ehti elämänsä aikana vaikuttaa miljoonien ihmisten elämään tavalla, joka on väkisinkin inspiroiva kaltaiselleni vaikuttamistyöhön mukaan lähteneelle ihmiselle. Yksi vaikuttavimmista Tutun viesteistä on seuraava:  “If you are neutral in situations of injustice, you have chosen the side of the oppressor. If an elephant has its foot on the tail of a mouse, and you say that you are neutral, the mouse will not appreciate your neutrality.” Vapaasti suomennettuna: “Jos jättäydyt puolueettomaksi epäoikeudenmukaisuuteen liittyvässä tilanteessa, olet valinnut sortajan puolen. Sillä jos elefantilla on jalkansa hiiren hännän päällä ja sanot suhtautuvasi asiaan neutraalisti, hiiri ei arvosta kantaasi.”

Kuntapäättäjän rooli on vastuullinen. Jokainen tekemämme päätös vaikuttaa tuhansien ihmisten elämään. Aivan, kuten monessa yrityksessä myös kunnassamme käynnistyy uusi budjettivuosi. Sen puitteissa tehtävät toimenpiteet on määritelty ennen joulua käydyissä neuvotteluissa.

Kuntamme on vuonna 2022 ison muutoksen edessä. Edessämme on aluevaalit. Tammikuun lopussa valitsemamme valtuutetut tekevät jatkossa meidän jokaisen terveydenhoitoon liittyviä päätöksiä. Haluan tässä kirjoituksessani painottaa vaikuttamisen tärkeyttä. Nämä vaalit ovat monella tapaa yhtä tärkeät kuin kunnallisvaalit. Nämä vaalit, jos jotkut, ovat inhimillisyyden vaalit. Niiden myötä päättäjiksi nousevat ihmiset vaikuttavat siihen, miten meistä ja läheisistämme huolehditaan, kun olemme kaikkein eniten avun tarpeessa.

Nämä ensimmäiset aluevaalit ovat lisäksi aivan erityisen tärkeät siksi, että päättämiseen ja palvelujen tuotantoon liittyvät rakenteet luodaan ensimmäisten vuosien aikana. Vetoan siksi meistä jokaiseen: on tärkeää suunnata vaaliuurnille 23.1.2022.

Kuntamme jatkaa kasvuaan. Se kehittyy vuodesta toiseen. Korona-aika on ollut kunnallemme muuttovoittoinen, sillä kauniin luonnon helmasta käsin etätyöskentely on houkutteleva vaihtoehto. Kasvu näkyy uusina rakennuksina ja rakennelmina: kouluina, teinä ja asuntoina. Tuttavamme, jotka käyvät meillä vain harvakseltaan, eivät olleet tunnistaa koko Masalaa sen läpi ajaessaan. Niin voimakkaasti sen ilme on muuttunut muutaman viime vuoden aikana.

Kehitys on positiivista, mutta muutoksen hallitsemisessa on luonnollisesti aina myös omat haasteensa. Kunnan päättäjien, virkamiesten ja asukkaiden välinen yhteistyö on avainroolissa muutoksessa onnistumisessa. On tärkeää, että kaikki kuuntelevat toisiaan ja tekevät parhaansa yhteistyön sujumiseksi. Samalla rakennamme Kirkkonummelle kulttuuria, jonka toivon olevan avoin ja rakentava. Naurulla ja energialla höystetty.

Olen iloinen ja otettu siitä, että saan johtaa kunnanvaltuuston työtä. Kiitän kaikkia niitä, jotka ovat juuri päättyneen vuoden aikana lähestyneet minua erilaisilla ehdotuksilla ja konkreettisilla muutosideoilla. ”Keep it coming!” eli ”Jatkakaa samaa rataa!”.

Oikein hyvää uutta vuotta 2022 kaikille kuntamme 40 000 asukkaalle!

(Tervehdys Kirkkonummen Sanomissa 1.1.2022)

Adlercreutz ja Rehn-Kivi: Kantatie 51 saa valaistuksen Karjaalle asti

Jatkossa ei tarvitse ajaa Karjaalle pimeää tietä pitkin. Viime vuonna eduskunnan valtiovarainvaliokunta myönsi rahoitusta kantatie 51:n valaistuksen laajentamiseen. Ensi vuonna työ jatkuu. Valtiovarainvaliokunta myönsi tänään puoli miljoonaa euroa 51:n valaistukseen Inkoosta Karjaalle asti. Länsi-Uudenmaan edustajat valtiovarainvaliokunnassa Anders Adlercreutz (RKP) ja Veronica Rehn-Kivi (RKP) ovat erittäin tyytyväisiä, että pitkäjänteinen työ kantaa nyt hedelmää.

– Olen iloinen, että useat teiden parannushankkeet saavat nyt rahoitusta. Johtoajatuksena hankkeita valittaessa oli panostukset liikenneturvallisuuteen. Valaistus kantatie 51:n varrella, jossa riistakolareita sattuu päivittäin, on pitkään toivottu parannustoimenpide ja tärkeä hanke Länsi-Uudenmaan liikenneturvallisuuden kannalta, Rehn-Kivi sanoo, Rkp:n edustaja valtiovarainvaliokunnan liikennejaostossa. 

– Kun 51:n saa valaistuksen Karjaalle asti, se konkreettisesti edistää sitä, että myös Länsi-Uusimaa koetaan vahvemmin osaksi pääkaupunkiseutua. On aivan eri asia matkustaa kotiin pimeää tietä pitkin kuin ajaa valaistulla 51:llä. Olen vakuuttunut, että valaistus parantaa paitsi liikenteen turvallisuutta myös alueen elinvoimaisuutta, Adlercreutz sanoo.

Kansanedustajat korostavat, että myös paikallinen työ on ollut tärkeää.  

– Projektien läpivieminen on aina helpompaa, kun niitä tuetaan paikallisesti. Olemme iloisia siitä tuesta, jonka paikalliset poliitikot ovat hankkeelle antaneet, Adlercreutz sanoo.

Hyvää itsenäisyyspäivää – glad självständighetsdag

Syksyllä uskoimme varmasti kaikki, että aika, jolloin itsenäisyyspäivää vietetään erikoisjärjestelyin olisi takanapäin. Uskoimme, että voisimme vihdoin palata normaaliin pitkän, liki kaksi vuotta kestäneen vaiheen jälkeen. Mutta tässä olemme taas, etäyhteyksien päässä, ruudun välityksellä juhlistamassa Suomen itsenäisyyttä. 

Mikään ei voita oikeita tapaamisia, mutta tärkeän asian ympärille kannattaa kokoontua vaikka olisimme fyysisesti eri paikoissakin.

Tänään kokoonnumme juhlimaan itsenäisyyttämme. Idag firar vi vår självständighet. 

Att vara självständig handlar om att bestämma själv. Att själv styra sin väg. Men det handlar inte om att vi skulle vara obereoende av världen omkring oss. Nu är detta mera sant än någonsin tidigare.

På det sättet kan man säga att begreppet självständighet expanderat. Att stå själv, att ha självbestämmande betyder ofta, att man måste verka utanför sina gränser, att man måste bygga koalitioner, att man tillsammans måste verka för att inte bara jag, inte bara vi, utan också de har de bra, och kan klara sig – så att vi skall klara oss. 

Muuttuvassa maailmassa itsenäisyys tulee vakaudesta. Se tulee ennustettavuudesta ja halusta työskennellä yhteisten asioiden eteen. Se tulee välittämisestä ja yhdessäkannetusta vastuusta. Tämä kaikki on tärkeää, jotta 80 vuoden takaiset koettelemukset eivät enää toistuisi. 

Yhteisvastuu on Suomalaisen yhteiskunnan ytimessä. Väitän, että se on myös Kirkkonummen ytimessä. Yhteisvastuu tarkoittaa luottamusta. Puhumme usein resilienssistä: kyvystä kestää erikoisia tilanteita, kyvystä sietää muutoksia, kyvystä toimia yhdessä. 

Ja kun pohdimme takana olevaa liki kahta vuotta ja sitä, että kaikesta huolimatta olemme selvinneet viruksen aiheuttamista koettelemuksista hyvin, niin voimme todeta juuri yhteisvastuulla olleen ison roolin. Vallalla on tauti, jonka leviäminen on riippuvainen, ei niinkään ylhäältä annetuista määräyksistä, vaan jokaisen omista toimista, omasta kyvystämme kantaa vastuuta. Olemme tsempanneet yhdessä ja olemme tsempanneet yksin voidaksemme olla taas pian yhdessä.  Yhteisvastuuta on löytynyt, paljon. Samoin on löytynyt runsaasti niitä, jotka ovat venyneet kantamaan erityistä huolta meitä kaikista. Nyt puhun hoitoalalla työskentelevistä. Heille haluan myös nyt tässä puheessa osoittaa kiitollisuuteni. Nyt onkin aivan oleellista, että jaksamme yhdessä juosta vielä viimeisen mailin, jotta saamme rokotuskattavuuden nousemaan niin paljon, että taudin selkä katkeaa. 

Det gemensamma ansvaret är vägen ut också ur denna utmaning. Hur de sista metrarna går hänger på dig, det hänger på mig, det hänger på oss. Trots att det har sagts tidigare, så måste vi orka lite till. 

Men när vi tittar in i framtiden är det speciellt nu på självständighetsdagen skäl att stanna upp inför det gemensamma arv som vi alla får leva av. De otaliga små handlingar, små beslut, vardagliga gärningar men också exceptionella dåd  som tillsammans bygger det stora som vi idag får njuta av. 

Itsenäisyyspäivä on joka vuosi lähtölaukaus tulevaisuudelle. Itsenäisyyttä voisi pitää perustuksina, joille Suomi ja sen hyvinvointi rakentuvat. Erityisesti tänään on syytä pysähtyä pohtimaan niitä arvoja, joiden puolesta isovanhempamme taistelivat; muistella niitä tekoja, jotka ovat luoneet pohjan sille, mitä kutsumme nykyhetkeksi. Ja sille, mikä muodostaa lastemme tulevaisuuden.

Moni meistä viettää tänään aikaa läheistensä kanssa. Eri sukupolvet ehkä kohtaavat. Tällöin on oiva hetki siirtää tietoa menneistä ajoista eteenpäin heille, jotka ovat sukupolvien ketjussa seuraavaksi vastuussa kuntamme asioista. Arjen kulttuurihistoria siirtyy sukupolvelta toiselle usein nimenomaan kertomuksina. Kertomuksina ihan tavallisesta arjesta: Miltä oma ensimmäinen koulupäiväsi tuntui? Miltä Suomi näytti, kun sinä olit lapsi. Mitä syötiin sinun nuoruudessasi itsenäisyyspäivänä? Silloin, kun kaupasta ei vielä löytynyt spagettia. 

Minnen bevaras inte om de inte flyttas vidare. Idag är en utmärkt dag för att göra just detta. Om självständigheten är den grund Finland vilar på så är minnena dess armeringsstål. Trådar som stärker den, som förenar den med bygget ovanför och som garanterar att inte bara det som byggs idag, utan också imorgon håller och kan vila på ett stabilt fundament. 

Muistot tukevat tulevaisuutta. Ja tulevaisuus näyttää hyvältä. Se minkä olemme oppineet viimeisen kahden vuoden aikana, tulee auttamaan meitä tästä eteenpäin. Uskon niin.

Kuluneen vuoden aikana kunnassamme on ollut paljon liikettä. Olemme rakentaneet paljon uutta. Moni on huomannut, että tämä on hyvä kunta  asua. Täällä  on hyvä käydä koulua. Täältä löytyy niin historiaa kuin myös maailmaa valoittavaa innovaatiotoimintaa. Meillä on niin vanha kivikirkko kuin mainetta niittävä uusi kuntalaisten olohuone, Fyyri. 

Tämä on kaikki seurausta sekä nykyisten että entisten, jo pois nukkuneiden kuntalaisten tekemästä työstä.  Yksikään sukupolvi ei yksinään saa aikaan jotain niin suurta kuin mitä toimiva kunta edustaa. Ja jälleen kerran voimme kunnioittaa hetken kaikkia heitä, jotka kuljettivat lehmänsä ja porsaansa takaisin Kirkkonummelle Porkkalan parenteesin purkauduttua. Piikkasivat auki pellot, joille neuvostoliittolaiset olivat valaneet betonista kenttiä panssarivaunuilleen. Kunnostavat talonsa neuvostosotilaiden jäljiltä. Ryhtyivät sinnikkäästi rakentamaan kunnastamme sellaista, jollaisena sen tänään tunnemme. Sitä työtä on ollut mielekästä jatkaa ja kaikesta tästä on meidän syytä olla kiitollisia tänään, Suomen sadantenaneljäntenä itsenäisyyspäivänä. 

Bästa kommuinvånvare, bästä kyrkslättbor, hyvät kuntalaiset. 

Å Kyrkslätts kommuns vägnar vill jag önska er en glad självständighetsdag! 

Kirkkonummen kunnan puolesta haluan toivottaa teille hyvää  itsenäisyyspäivää!

Kirkkonummelainen politiikka voi olla valtakunnan rakentavinta ja tuloksellisinta.

Kun luemme tätä, niin kuntavaalikampanjointi on jo aivan loppusuoralla. Sunnuntai-iltana uudet valtuutetut ovat jo tiedossa. Silloin tiedämme, ketkä saavat kunnian ohjata laivaa nimeltä Kirkkonummi seuraavat neljä vuotta. Olemme siis jännän äärellä.

Ja tulosten julkistamisesta työ vasta alkaa – kampanjamieli joutaa roskakoriin ja on aika perehtyä polttaviin ajankohtaisiin kysymyksiin. Onneksi niihin on aikaa perehtyä kesän yli riippumatossa keinuen.

Osalle valtuuston agendalla olevat kysymykset ovat tuttuja, mutta monelle uudelle valtuutetulle ne ovat uusia. Uusien valtuutettujen pitää lisäksi opetella erilaiset työhön liittyvät käytännöt. Tässä vanhoilla valtuutetuilla on tekemisen paikka: mentorin rooli on kunnia.

Ja olipa uusi tai vanha, ihan kaikille valtuusto on uusi, uudistunut.

Itse olen pyrkinyt työssäni kunnanvaltuuston puheenjohtajana työskentelemään aktiivisesti puoluepolitikointia ja vastakkainasetteluja vastaan. Kuntapolitiikassa mukavaa onkin hallitus-oppositiorajojen puuttuminen. Siinä korostuu yhteen hiileen puhaltaminen ja parhaat lopputulokset ovat seurausta rakentavasta yhteistyöstä eri puolueita edustavien valtuutettujen välillä. Usein esimerkiksi budjetti hyväksytään yksimielisesti, jolloin sitä voidaan pitää kaikkien yhteisenä näkemyksenä. Useimmat asiat myös hyväksytään ilman erillistä äänestystä. Valtuustossa ei puoluekuria juurikaan esiinny ja esimerkiksi aloitteita tehdään usein kimpassa puoluerajojen yli.

Kun itse tulin valituksi valtuustoon ensimmäistä kertaa vuonna 2012, olin täydellinen untuvikko politiikassa. Minulla ei ollut edes puoluetaustaa. Yksi ensimmäisistä asioista, joka työn alettua pulpahti mieleeni oli, että miksi ihmeessä en ryhtynyt tähän jo aikaisemmin! Valtuusto oli täynnä mukavia ihmisiä ja yhdessä tuli vietettyä aikaa myös valtuustokokousten ulkopuolella. Pöydällä oli myös ilmiselvästi kaikkiin kuntalaisiin merkittävällä tavalla vaikuttavia asioita. Tuntui hienolta päästä vaikuttamaan! Toivon, että kaikki kohta valittavat uudet valtuutetut saisivat kokea oman alkutaipaleensa politiikassa yhtä positiivisena.

Korona on kuitenkin tehnyt yhteistyöstä aiempaa vaikeampaa. Huomaan, että fyysinen etäisyys ja väsyttävät Teams-kokoukset heijastuvat välillä negatiivisesti myös politiikan tekemiseen. Toivon tästäkin syystä mahdollisimman nopeaa paluuta normaaliin ja toivon, että uusi, nyt valittava valtuusto saisi heti alusta alkaen kokea yhdessä tekemisen kulttuurin ja innostuneisuuden ilmapiirin. Totuus on, että olipa joku poliittinen ryhmä kuinka iso tahansa, yksin se ei saa mitään aikaiseksi.

Nämä eivät ole viimeiset kuntavaalit, vaikka moni on tehnyt kampanjatyötä kuin viimeistä päivää. Neljän vuoden päästä kampanjoidaan taas. Vaalien alla on ollut keskustelua siitä, että ehdokkaiden saaminen on ollut tavallista vaikeampaa. Mediassakin on ollut keskustelua siitä, että moni pelkää silmätikuksi joutumista, eikä siksi uskalla lähteä mukaan politiikkaan. Itse toivon, että kaikkien Kirkkonummelaisten valittujen tavoitteena on tehdä politiikkaa tavalla, joka saa myös seuraavan sukupolven uskomaan yhteiskunnallisen päätöksenteon merkityksellisyyteen. Kirkkonummelainen politiikka voi olla valtakunnan rakentavinta ja tuloksellisinta politiikkaa. Sillä politiikka on yhtä kuin ihmiset, jotka sitä tekevät.

Kiitän nykyistä, kohta väistyvää valtuustoa hyvästä yhteistyöstä ja työstä kuntamme hyväksi.

Kirkkonummen kouluhankkeita ei ole varaa horjuttaa

Kunnassamme on iso investointiohjelma. Moni koulu on käyttöikänsä päässä ja tilapäiset rakennusratkaisut täyttävät jo liian monet koulupihat.

Se, että rakennushankkeita on monta tarkoittaa käytännössä sitä, että investointiohjelma rahallisesti on iso. Koulurakennushankkeet tuovat mukanaan myös merkittäviä logistisia haasteita: kun yhtä suunnitellaan, toista rakennetaan ja kolmatta puretaan. Oppilaat siirtyvät väliaikaisesta rakennuksesta toiseen. Tämä logistinen haaste luo tarpeen optimoida myös tilapäisten rakennusten käyttöä – mikään muu ei olisi taloudenpidollisesti perusteltua. Kokonaisuuden johtaminen on vaativa, mutta tärkeä tehtävä.

Tästä näkökulmasta en voi olla painottamatta sitä, että iso kuva on pidettävät mielessä. Jos yksi hanke viivästyy, se haittaa helposti myös seuraavan toteutumista. Gesterbyn koulukeskuksen hankesuunnitelma palautettiin pari viikkoa sitten kolmannen kerran valmisteluun kunnanhallituksen toimesta. Olen tästä erittäin huolissani.

Gesterbyn koulukeskushanke, joka pitää sisällään mm. Gesterbyn koulun ja Winellska skolanin on tärkeä. On valitettavaa, että sitä kyseenalaistetaan kevyin perustein. Hanke ei ole ylimitoitettu, pikemminkin päinvastoin. Se on tällaisenaan mitoitettu nykyistä pienemmälle oppilasmäärälle. Se ei ole myöskään ylihintainen, vaan sen kustannusarvio on linjassa vastaavien hankkeiden kanssa. Sen pilkkominen tai vaiheistaminen loisi varmuudella monimutkaisuutta ja riskejä ja todennäköisesti ei säästöjä.

Olen huolissani myös siitä, että eri kouluhankkeista on tulossa väline vastakkainasettelun rakentamiselle, vaikka tilanteen tulisi olla täysin päinvastainen: yhden hankkeen maaliin saattaminen helpottaa seuraavan toteutumista.

Isojen päätösten tekeminen ei ole helppoa. Joskus on hyvä ottaa hengähdystauko. Mutta vastuulliseen päätöksentekoon kuuluu kokonaiskuvan hahmottaminen. Koulutilojen osalta tilanne on selvä: Kuntamme koululaisten arki ei rauhoitu, ellemme saa näitä isoja hankkeita maaliin. Gesterby, Nissniku, Kantvik, lukiokampus – lista on pitkä. Jokainen niistä on hoidettava vastuullisesti kuntoon.

Kuntamme vetovoiman näkökulmasta hyvien koulutilojen merkitystä ei voi aliarvioida. Emme voi riskeerata nuorten kuntalaistemme tulevaisuuden toimintakykyä. Investointiohjelmassa on joitakin asioita, joissa liikkumatilaa ei ole. Terveet koulurakennukset on tällainen. Kysymys on viime kädessä lasten ja heitä opettavien aikuisten suojelemisesta.

 

Mielipidekirjoitus Kirkkonummen Sanomissa 23.5.2021.

Kansallinen veteraanipäivä 27.4.2021 – Nationella veterandagen

Arvoisat sotiemme veteraanit, hyvät ystävät, naiset ja herrat,

Bästa veteraner, bästa vänner, mina damer och herrar, 

Olemme taas kerran kokoontuneet – nyt näin ruutujen ääreen – kiittämään sotiemme veteraaneja siitä, mitä meillä on. Kiittämään asioista, jotka voivat tuntuu itsestään selviltä – kunnes ne eivät sitä enää ole.

Te, hyvät veteraanit – te jos jotkut tiedätte, että mitään ei voi ottaa itsestäänselvyytenä. Elämä on hauras. Ystävyys on hauras. Itsenäisyys on hauras.

Tänä vuonna olemme joutuneet huomaamaan, että moni asia, jonka olemme pitäneet itsestään selvänä yhtäkkiä on vaakalaudalla.

Itse olen lainsäätäjänä joutunut huomaamaan, miten olen joutunut suhtautumaan ihan uudella tavalla esimerkiksi moneen rajoitustoimeen. Valmiuslaki on yhtäkkiä arkipäivää. Liiketoiminnan rajoittaminen yhtä lailla. Tai vaikkapa se, että lapseni istuvat kotona päivät pitkät eivätkä ystäviensä kanssa koulussa.

Nämä ovat olleet isossa kuvassa pieniä koettelemuksia. Kevyitä koettelemuksia, mutta koettelemuksia yhtä kaikki.

Koettelemuksia, joiden kautta pyrimme siihen, että yhdessä menisi paremmin. Että yhdessä voisimme nujertaa tämän vihollisen.

Bästa veteraner,

Året som gått har betytt en prövning för många finländare. Inget jämfört med vad er generation fick gå igenom, men ändå en upplevelse som kommer att lämna sina spår. 

Orsaken till att det gått relativt bra kan spåras till samma egenskaper som gjorde att vi klarade oss ut ur den kris ni genomlevde för 80 år sedan. Vi finländare kan se stundens allvar. När det gäller ställer vi upp för varandra. Det behövs inte förbud och förmaningar för att vi skall göra det som behövs.

Min mellersta son fick en kallelse till uppbåd på posten häromdagen. Med anledning av det har jag igen fått fundera lite på det här med gemenskap och försvarsvilja. Jag tror att värnplikten har många funktioner, att den har många uppgifter. 

Det handlar inte bara om att lära ut en funktion – att gå i takt, att ta ett stormgevär i bitar och sätta ihop det igen, att bädda sängen eller att sätta upp ett halvplutonstält. Det är framförallt en kollektiv upplevelse av tillväxt.

Vikten av det, att en årskull tillbringar ett år tillsammans är enorm eftersom det skapar en delad upplevelse, en gemensam förståelse. En förståelse för att vi finländare är olika, men lika.

Arvoisat veteraanit, Lotat, ystävät, kuntalaiset,

Yhtenäisyys muodostuu monesta asiasta. Ja yhtenäisyyttä tarvitaan silloin kun kriisi on edessä. Yhteenkuuluvuuden tunne kasvaa yhteisistä kokemuksista, toiveista, unelmista – jaetuista hetkistä.

Oma poikani ei toivottavasti ikinä joudu soveltamaan käytäntöön sitä, mitä hän aikanaan astuessaan varusmiespalvelukseen joutuu oppimaan. Monet teistä jouduitte sen tekemään. Te jouduitte, arvoisat veteraanit, arvoisat Lotat, ja siirryitte sitten eteenpäin. Rakensitte Suomea ja sitä poikkeuksellista yhteiskuntaa, jossa me nyt elämme. Nostitte sen Euroopan peräpäästä maailman kärkeen. Monella mittarilla maailman parhaaksi maaksi.

Moni tuntee epävarmuutta tulevasta. Monen elanto on tämän vuodan aikana ollut vaakalaudalla. Mutta kuitenkin: tämän päivän Suomessa on vaikea kuvitella sitä epävarmuutta, mitä sodanaikaisen sukupolven on täytynyt tuntea kesällä 1944, kun sota vihdoin oli ohi. Miten rakentaa itselle ja perheelle tulevaisuus monen sotavuoden jälkeen? Pystyisimmekö itse samaan? Kysymykseen on vaikea vastata. Jokaisella sukupolvella on omat haasteensa. Jokaisen sukupolven pitää oppia asioita ja selvitä asioista, joista edellisten ei ehkä tarvinnut välittää.

Vilken är dagens utmaning? På många sätt har dagens unga det lättare än de som var unga för 80 år sedan. Men utmaningarna är inte mindre för det. Tidigare var hemmet ens by, ens kommun. Landets gränser var den egna världens gränser. Idag är problemen globala, medvetandet globalt. Också utmaningarna är globala. Det har vi med stor tydlighet fått erfara i år. 

Klimatförändringen är vår tids kanske största utmaning. För att vi skall klara den krävs det att vi känner för alla världens nationer som för de evakuerade karelarna. Att vi är samma familj, att vi vill bära samma ansvar. Det är det som krävs för att vi skall lyckas. 

Yhdessä pärjääminen edellyttää kokemusta yhteisyydestä. Jaetusta vastuusta.

Tämän päivän Kirkkonummi on ainutlaatuinen paikka asua. Meillä on pitkä historiamme ja omat perinteemme sekä juuret, jotka eivät ulotu ainoastaan 80 vuoden päähän, vaan vielä paljon pidemmälle. Meitä ympäröi sekä luonto että kaupunki. Saamme leipämme sekä maataloudesta että korkean teknologian yrityksistä. Voimme olla ylpeitä sekä uusista asuinalueista että kylän keskellä seisovasta vanhasta kirkosta.

Se on henkistä ja materiaalista perintöä, jonka olemme yhdessä usean sukupolven kanssa luoneet. Tämä perintö on johtanut siihen, että Kirkkonummesta on kasvanut kunta, jossa asukkaat, niin nuoret kuin vanhat, viihtyvät.

Tack vare er, tack vare ert arbete kan vi i dag bo i världens tryggaste, jämlikaste land. Å Kyrkslätts kommuns och mina egna vägnar vill jag tacka er. Glad veterandag.

Omasta ja Kirkkonummen kunnan puolesta kiitän teitä siitä. Hyvää veteraanipäivää.

Terveyttä ja normaalimpaa uutta vuotta!

On ennenaikaista puhua koronakriisistä menneessä aikamuodossa. Vaikka tunnelin päässä näkyykin valoa, on vielä mahdotonta sanoa, miten nopeasti pystymme palaamaan koronaa edeltäneeseen normaaliin elämään. Rokottaminen on käynnistynyt, mutta kestää vielä useita kuukausia ennen kuin meidät kaikki on rokotettu. 

Juuri nyt on tärkeää pohtia, mitä vuosi on meille opettanut ja miten sen tapahtumat vaikuttavat tulevaisuutemme. Miten parhaiten valjastamme kuluneen vuoden kokemukset paremman huomisen rakentamiseen?

Omaan kuntaamme on tänä vuonna muuttanut enemmän uusia kuntalaisia kuin pitkään aikaan. Se voi hyvinkin olla seurausta yhdestä koronavuoden meille osoittamasta asiasta: etätyön tekeminen voi olla hyvin järjestettynä tehokasta, vaikka harva meistä haluaakaan tehdä töitä pelkästään kotoa käsin. Kirkkonummi tarjoaa etätyön tekijälle arjen luksusta: monen kodin nurkalta alkaa metsä ja mikäpä sen mukavampaa kuin lähteä työpäivän lomassa metsäkävelylle haukkaamaan happea. Tämä palvelee niin työntekijää kuin työnantajaakin. 

Koronavuosi on toisaalta osoittanut myös sen, että tarvitsemme toinen toisiamme. Yksikään näyttöruudun kautta jaettu hetki ei korvaa lämmintä kosketusta ja aitoa yhdessäoloa. Monella saattaa olla muistissa Amerikassa 1940-luvulla tehty koe, jossa vastasyntyneet jätettiin ilman kosketusta ja katsekontaktia. Tulokset olivat katastrofaaliset. Tämä julma ihmiskoe todistaa läheisyyden merkityksen ja sen tulos velvoittaa meitä huomioimaan ne, jotka elävät yksin. Ei vain nyt kriisin keskellä, vaan myös sen jälkeen. Kuten filosofi Esa Saarinen on viisaasti todennut, me olemme toinen toistemme ympäristö.

Kolmas koronan alleviivaama totuus on, että elämme todella globaalissa maailmassa. Kaaosteoriaan viittaava sanonta siitä, että perhosen siiven isku voi synnyttää myrskyn toisella puolella maapalloa, on osoittautunut jälleen todeksi. Pienen pieni Kiinassa syntynyt virus matkasi hetkessä toiselle puolelle maapalloa aiheuttaen maailmanlaajuisen tragedian. 

Globaali vastuu korostuu ja konkretisoituu toivottavasti tulevina vuosikymmeninä tavassa, jolla hoidamme ilmastokriisiä, joka on koronan tavoin koko maailman yhteinen haaste. 

Jos palaamme tähän hetkeen ja tähän vuoteen, haluan nostaa esille koronavuoden sankarit. Heitä löytyy monelta alalta ja monesta paikasta: niin kodeista, terveydenhuollosta, vapaaehtoisjärjestöistä, poliisista, puolustusvoimista, yrityksistä ja virastoista kuin eri opinahjoistakin. 

Olemme kantaneet vanhempina huolta lapsistamme ja lapsina huolta vanhemmistamme. Opettajat ovat tehneet kaikkensa säilyttääkseen lasten ja nuorten oikeuden laadukkaaseen opetukseen. Puolustusvoimat ja poliisi ovat tehneet saumatonta yhteistyötä valmiuslain tultua voimaan. Lukemattomat vapaaehtoisjärjestöt ovat auttaneet pahimmassa hädässä ja syrjäytymisvaarassa olevia. Yritykset ovat pyrkineet pitämään pyörät pyörimässä ja virkamiehet ovat ottaneet käyttöön uusia prosesseja lyhyellä varoitusajalla kriisin haittojen minimoimiseksi. 

Kaikki tämä yhteiseksi hyväksi tehty työ on kuormittanut meitä tilanteessa, jossa mieltä on painanut myös huoli omasta itsestä ja omista läheisistä. Kansanedustajana tunnen ylpeyttä kansamme kyvystä hallita kriisiä. Siitäkin huolimatta, että virheitäkin on matkan varrella sattunut. Maailma ei ole koskaan täydellinen, mutta kansainvälisessä vertailussa olemme pärjänneet hyvin. 

Tuleva vuosi mittaa taistelukestävyyttämme. Sanon tämän tosissani. Jossain määrin ratkaisevaksi muodostuu, jaksammeko juosta vielä viimeisenkin mailin. Jaksammeko kantaa yhteisvastuuta ja pystymmekö luovimaan läpi edelleen jatkuvan epävarmuuden? Ja sana luovia, se on kiinnostava. En ole varma sen etymologisesta yhteydestä sanaan luova, mutta luovuutta luoviminen edellyttää. Me tiedämme, ettemme saa jäädä tuleen makaamaan, vaan että meidän on pyrittävä kekseliäisyyteen.

Yrityksistämme on löytynyt kriisin aikana luovuutta ja kekseliäisyyttä. Osa on kyennyt valjastamaan osaamisensa niin, että se on palvellut kriisin synnyttämiä tarpeita ja osa on onnistunut sopeuttamaan toimintaansa niin, että on välttynyt konkurssilta. Moni on pyrkinyt toimeksiantojen vähennyttyä ottamaan tilanteesta vaarin ja vahvistamaan osaamistaan, jotta olisi aiempaa vahvempi kriisin väistyessä. Kaikki nämä yritykset ansaitsevat hurraa huudon ja hatunnoston!

Henkilökohtaisesti korona on tullut lähelle – aina perheeseemme asti. Se on vieraillut myös eduskunnassa. Näihin tapahtumiin liittyen olen joutunut käymään itsekin koronatestissä useampaan otteeseen. Suurella kunnioituksella suhtaudun kylmillä parkkipaikoilla räntäsateessa työskentelevään hoitohenkilökuntaan, joka on tänä vuonna kerännyt käsittämättömät 2,5 miljoonaa näytettä.

Kirkkonummen kunnanvaltuuston puheenjohtajana haluan luonnollisesti kiittää erityisesti kaikkia kunnan työntekijöitä, jotka ovat omalla työllään varmistaneet kunnan palvelut tänä poikkeuksellisena vuonna. Kiitos!

Muutama päivä sitten oli talvipäivänseisaus. Nyt päivät muuttuvat koko ajan pidemmiksi ja valoisammiksi. Repussamme on paljon opittua, jonka kera kuljemme kohti kevättä ja kesää. En malta olla toistamatta parin vuoden takaista haastetta: tervehditään ulkona liikkuessamme kaikkia vastaan tulevia. Tuntemattomiakin. Se ei ole hassua, se on ystävällistä. Tarvitsemme toistemme katseita, hymyjä ja tervehdyksiä enemmän kuin koskaan. Tarvitsemme yhteenkuuluvuuden tunnetta. Sen avulla jaksamme juosta vielä viimeisenkin mailin.

Tämän haasteen myötä toivotan meille kaikille terveyttä ja normaalimpaa uutta vuotta!

(julkaistu Kirkkonummen Sanomissa )

Luottamus on suomalaisen yhteiskunnan supervoima

Jokaiseen kansakuntaan yhdistetään tiettyjä sanoja tai ideoita, ominaisuuksia tai piirteitä. Ne ovat määritelmiä, jotka koko kansa tuntee omakseen, tai ulkoisia ominaisuuksia, jota emme itse näe, mutta jotka ympäröivä maailma liittää vahvasti meihin ja maahamme. Kyseessä voi olla jokin kielteinen ennakkoluulo, mutta yhtä lailla jokin positiivinen asia, joka yhdistää kansaa vaikeissa tai iloisissa tilanteissa.

Käsite ’suomalainen’ on alati muuttuva asia ja se on ollut sitä aina. Tästä huolimatta uskon, että me kaikki kuitenkin tunnistamme kuvauksen suomalaisesta, joka todellisen hädän tullen auttaa kaveria. Suomalaisesta, joka seisoo sanojensa takana ja pitää kiinni sovitusta. Reiluudesta.

Luottamus on ominaisuus, joka tekee elämästä sujuvampaa ja helpompaa. Se vähentää byrokratiaa, se pienentää riskejä, se helpottaa arkipäivää. Se antaa turvaa ja ennustettavuutta. Luottamus on suomalaisen yhteiskunnan supervoima.

Tämän vuoden aikana olemme joutuneet kokemaan paljon. Olemme joutuneet pistämään arkemme ja elämämme uuteen järjestykseen. Monelle tämä vuosi on ollut vaikea. Pahimmillaan se on ollut kasa erilaisa huolia: huolta läheisten selviytymisestä, huolta omasta selviytymisestä ja huolta maamme selviytymisestä.

Kaiken huolenkin keskellä voimme tuntea pientä iloa siitä, että moni asia on sujunut paremmin kuin osasimme keväällä odottaa. Tartuntalukujen nousevasta käyrästä huolimatta olemme kansainvälisessä vertailussa menestystarina koronaviruksen torjunnassa. Olemme onnistuneet niin tartuntojen määrien rajoittamisessa ja tartunnan saaneiden hoidossa  kuin taloutemme kannattelemisessa.

Juuri nyt näyttääkin siltä, että Suomen talous tulee supistumaan vähemmän kuin miltei kaikissa muissa EU-maissa. 

Mistä tämä johtuu?

Rajoituksemme eivät ole olleet kattavampia kuin muissa maissa. Itse asiassa käytössä on ollut enimmäkseen juuri suositukset, eivät määräykset.

Olen taipuvainen uskomaan, että Suomi on tähän asti pärjännyt hyvin nimenomaan supervoimansa takia. Sen takia, että tunnemme vastuuta toisistamme ja luotamme toisiimme. Tämä on tehnyt kriisin johtamisesta ja sen keskellä elämisestä helpompaa.

Onnistuneessa koronan torjunnassa on mitä suuremmassa määrin kyse jaetusta vastuusta. Siitä, että ymmärrämme omien tekojemme vaikuttavan muihin.

Kielloista riippumatta kyse on aina viime kädessä siitä, miten me kohtaamme toisemme. Siitä kannammeko vastuuta toisistamme.

Suomalaisen yhteiskunnan supervoima, luottamus, auttaa meitä niin hyvinä kuin vaikeina aikoina. Talvi- ja jatkosodan aikana luottamus auttoi meitä pääsemään yli vain muutama vuosikymmen takaisesta traumasta eli sisällissodasta. Koko sodanjälkeisen ajan luottamus auttoi meitä pääsemään jaloillemme ja luomaan Suomeen talouskasvua. Koronan aikana se on auttanut meitä suojelemaan toisiamme, ja koronan jälkeen se auttaa meitä pääsemään uudelleen vauhtiin.

Itsenäisyys – omilla jaloilla seisominen – on helpompaa, kun voi luottaa muiden tukeen heikolla hetkellä. Tällaista tukea uskon meidän tarjoavan toisillemme myös tänä tavallisesta poikkeavana itsenäisyyspäivänä. Se voi näkyä hymynä ja hatun nostona. Pieninä tai suurina eleinä. 

Juhlikaamme suomalaista yhteisvastuuta ja luottamusta nostamalla sinivalkoinen lippumme salkoon sadannen kolmannen kerran.

Toivotan teille kaikille oikein juhlallista itsenäisyyspäivää.

(Julkaistu Kirkkonummen Sanomissa 6.12.2020)