Numerot eivät valehtele, mutta väärät numerot valehtelevat

Numerot eivät valehtele, mutta väärät numerot valehtelevat. Ja jos vääriä numeroja käyttää politiikkansa tueksi, on koko rakennelma hataralla pohjalla.

Hallintovaliokunnan puheenjohtaja Mari Rantanen käytti toistuvasti väärää numerotietoa eduskunnan puheenvuorossaan työperäiseenmaahanmuuttoon liittyvän lain käsittelyssä keskiviikkona. Näin tekivät myös hänen puoluetoverinsa.

Hallintovaliokunta vastaa maahanmuuttoon liittyvien asioiden käsittelystä eduskunnassa. Sitä tulisi johtaa oikean tiedon pohjalta. Ja vastuullisessa asemassa olevan tulisi pysyä totuudessa.

Mistä oli sitten kysymys?

Rantanen sanoi salissa, että ”tänä vuonna — pelkästään tänä vuonna — Suomessa on myönnetty yli 126 000 ensimmäistä oleskelulupaa — yli 126 000! — ja tämän hallituskauden aikana on Suomeen myönnetty yli 410 000 ensimmäistä oleskelulupaa”.

Tämä ei pidä paikkaansa. Näin väittäessään Rantanen sekoittaa kaikki käsitellyt asiat, kuten kansalaisuuspäätökset, maasta poistamiset tai oleskeluluvat, toisiinsa. Eli käytännössä luulee, että Migrissä myönnetään ainoastaan ”ensimmäisiä oleskelulupia”.

Tätä väitettä Rantasen puoluetoverit komppasivat:

”Pelkästään tämän vuoden puolella oleskelulupia ja kansainvälistä suojelua on saanut jo yli 140 000 henkilöä”, Jukka Mäkynen sanoi. Ja puoluetoveri Minna Reijonen lisäsi: ”mitenkä paljon oleskelulupia on jo nytten myönnetty, siis yli 410 000 — todella iso määrä”.

Puolueen usko omaan tulkintaan pysyi vahvana keskustelun jatkuessa: ”Nämä tilastot ovat katsottavissa Migrin tilastopalvelusta, josta kannattaa aina silloin tällöin käydä katsomassa. Olen kyllä ollut havaitsevinani, että tässä talossa ei hirveästi tilastoja katsella vaan puhutaan mielikuvien perusteella, mutta tilastot kertovat tämän”, Rantanen totesi.

Kyllä. Tällaisia numeroita löytyy Migrin sivulta. Ne eivät kuitenkaan kerro oleskelulupien määrää, vaan kaikkien päätösten kokonaismäärään (Vihje: Rajaa hakua ”ensimmäinen oleskelulupa” täppää klikaamalla)

Rantanen on lukenut tilastoja väärin aikaisemminkin. Olen silloinkin häntä korjannut. Korjasin hänen tapaansa lukea tilastoja nytkin salissa, jota hänen kollegansa Juuso piti syvästi loukkaavana (kannattaa tässä kohtaa lukea pöytäkirjaa). 

Tästä huolimatta katson velvollisuudekseni tehdä oikaisun vielä uudelleen:

Tänä vuonna on myönnetty 33 576 ensimmäistä oleskelulupaa Suomeen (24.11.2022). Ei 126 000.

Hallituskauden aikana on myönnetty 100 747 ensimmäistä oleskelulupaa – ei 410 000, kuten Rantanen ja Mäkynen väittivät.

Virhe on yli 300%. Jos omaa edes jonkinlaisen käsityksen Suomeen tulevasta maahanmuutosta, niin pitäisi osata heti reagoida siihen, että 410 000 ei voi pitää paikkansa.

Mutta tällaista väittettä viljellään, koska se sopii omaan narratiiviin, omaan agendaan. Kyse on siitä, että ihminen näkee, mitä haluaa nähdä. Se, että hallintovaliokunnan puheenjohtaja ei ole kokonaiskuvan osalta tilanteen tasalla on mielestäni vakava asia. Toivon, että Perussuomalaiset arvioivat tarkoitusperiään tai huolimattomuuttaan tosissaan. 

Mikä sitten on maahanmuuton tilanne?

Suomeen kohdistuva nettomaahanmuutto on hieman yli 20 000 vuositasolla. Ensimmäisiä oleskelulupia EU:n ulkopuolisille henkilöille myönnettiin vuonna 2021 27 553 kpl. Niistä 11 428 liittyi työhön, 5 837 opiskeluun.  Kansainvälistä suojelua myönnettiin 2 132 henkilölle.  EU-kansalaisten rekisteröintejä oli 11 190 kpl

Vuonna 2020 kuva oli hyvin saman tapainen, joskin kokonaismäärä oli hieman pienempi. Silloinkin kansainvälisen suojelun saavien osuus kokonaisuudesta oli pieni: 2 066 kpl.

Meillä on Suomessa suuria demografisia haasteita. Niitä ei korjata pelkällä maahanmuutolla, mutta maahanmuutto auttaa. Teknologiateollisuuden mukaan nettomaahanmuuton pitäisi nousta 50 000 henkilöön vuositasolla, jotta saisimme kestävyysvajeen korjattua.

Liberan vuonna 2021 julkaisemassa raportissa sanotaan, että ”Nettomaahanmuuton tason nousu 22 500 henkeen vähentäisi kestävyysvajetta 0,4 prosenttiyksikköä. Vertailun vuoksi mainittakoon, että työllisyysasteen 1 prosenttiyksikön nousun vaikutus kestävyysvajeeseen on pienempi eli -0,3 prosenttiyksikköä.”

Helsingin Sanomissa haastateltiin pari viikkoa sitten tutkija Pasi Saukkosta. Hän totesi aivan oikein, että työperäinen maahanmuutto on ainoastaan osaratkaisu. Sen ongelmat ovat muun muassa se, että pitovoima, vetovoima ja asenneilmasto ovat heikkoja. Näihin asioihin tulee tarttua.

Erityisesti asenneilmastoon on vaikea puuttua, jos vastuullisessa asemassa olevat kansanedustajat levittävät väärää tietoa ja ohjaavat politiikkaansa populistisessa hengessä sen perusteella.

Liian usein, Rantasta lainatakseni, ”ei hirveästi tilastoja katsella vaan puhutaan mielikuvien perusteella”. Mielikuvat ohjaavat, mutta pysykäämme kaikki totuudessa.

Lukashenkaa vastaan ei pidä käyttää Lukashenkan pelikirjaa

Minskissä Lukashenka hieroo käsiään. Mutta tyytyväisiä saatetaan olla myös Varsovassa: koko EU:n huomio kiinnittyy nyt oikeusvaltio-ongelman sijaan Valko-Venäjän ja Puolan raja-alueella käytävään painiin, jossa matkaan huijatut, viattomat sivulliset uhrit piiloutuvat metsään kahden tulen välissä.

Lukashenka kokeilee häikäilemättömästi EU:n sietokykyä. Miten yhtenäinen EU tosiasiassa on? Miten vahvoja ovat EU:n perusarvot? Paljonko vaaditaan siihen, että normioloissa kiveen hakatut periaatteet kyseenalaistetaan tai peräti heitetään romukoppaan?

Tällä hetkellä Lukashenka on voitolla. EU toimii juuri niin kuin hän toivoo. Rajalla on kaaos ja maailmalle leviää kuvia, joiden pohjalta joidenkin ihmisten voi jopa olla vaikea erottaa, kuka on hyvis ja kuka pahis. Valko-Venäjän joukot työntävät ihmisiä rajojen yli, leikkaavat aitaa auki. Vaikeassa tilanteessa Puolan joukot puolestaan työntävät ihmisiä näistä aukoista takaisin. Uhreja tulee päivä päivältä enemmän.

Ei pidä pelata Lukashenkan peliä, sanotaan. Mutta mikä on Lukashenkan peli? Mihin hän pyrkii?

On mielestäni selvää, ettei pelin tavoite ole siirtää mahdollisimman montaa ihmistä rajan yli. Tavoite on saada EU sekaisin ja reagoimaan periaatteidensa vastaisesti. Lukashenka haluaa näyttää, että EU:n periaatteet ovat ohuet ja suhteelliset. Kauniin kuoren alla olemme kaikki samanlaisia. Me ja he. ”Katso, mitä EU tekee näille ihmisille”, toteaa Lukashenka – ja Putin komppaa.

Venäjän hybridivaikuttamisen pelikirja on suoraan luettavissa Russia Todayn sivuilta. Siellä puhutaan maahanmuutosta, EUn ongelmista, koronaepäonnistumisista. Nämä ovat ne narratiivit joita syötetään otolliseen maaperään lännen heikentämiseksi, koska Venäjä tietää, että näihin reagoidaan. Eurooppalainen populistioikeisto on tässä toiminut hyvänä työkaluna. Ajan saatossa se saattaakin huomata olleensa pelinappula ideologisessa sodankäynnissä.

Putin ja Lukashenka toivovat EU-kriittisyyttä, rokoteskeptisyyttä ja paniikinomaista suhtautumista maahanmuutton. Juuri sitä he tuntuvat saavan.

Maahanmuuttoon liittyvää pelkoa käytetään taistelussa kyynisesti hyväksi. Ei tarvita kuin muutama tuhat ihmistä eurooppalaisessa rajametsässä ja eurooppalaiset poliitikot puhuvat kansainvälisten sopimusten irtisanomisesta ja raja-aitojen rakentamisesta. Riippumatta siitä, mikä näiden ihmisten todellinen vaikutus on. Samalla murennetaan iso osa siitä, mitä EU on tai mitä sen toivoisi olevan: yhteisten  arvojen ympärille rakennettu yhteisö, jonka suurin pääoma on sodanjälkeiseen Eurooppaan luotu oikeusvaltioperiaate ja sen varaan rakennettu yhteiskuntamalli.

Kukaan ei halua, että vuoden 2015 pakolaistilanne toistuu. Mutta ne kuvat, jotka nyt välittyvät Puolan rajalta, eivät kerro sellaisesta keinovalikoimasta, jota soveltamalla sen toistumiselta vältytään.

Yhteisen maahanmuuttopolitiikan puuttuminen EU:ssa on ongelma, johon tulee löytää ratkaisu. Silloin tämänkin kriisin hallinta olisi helpompaa. Ongelma ratkaisun synnyttämisessä on, että halutaan poimia rusinat pullasta. Yhteinen turvapaikkapolitiikka olisi iso askel kohti liittovaltiota ja tiukempaa integraatiota. Se ei sinänsä ole ongelma, joskin paradoksaalisesti yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa vaativat tahot yleensä vastustavat liittovaltiokehitystä. Samaan pakettiin kuuluu myös vääjäämättä ns. vastuunjakomekanismi: jos maahanmuuttopolitiikka on yhteinen niin turvapaikan saaneet ihmiset vääjäämättä myös jaetaan kiintiöiden pohjalta eri maihin. Asia, jota yhteistä turvapaikkapolitiikkaa haluavat tahot myös vastustavat.

Mutta palataanpa Puolan metsiin: Miten tällainen hybridivaikuttaminen torjutaan?

Sitä ei torjuta sillä, että toimitaan Lukashenkan toivomalla tavalla. Sitä ei myöskään torjuta sillä, että lietsotaan paniikkia. Eikä sitä myöskään torjuta aidoin tai asein.

Se torjutaan lähettämällä viesti siitä, että EU pystyy toimimaan arvojensa ja sääntöjensä mukaisesti myös kiperän paikan tullen. Arvomme eivät ole myytävänä, ne pätevät niin hyvän kuin pahan sään aikana. Oikeusvaltio ja demokratia ovat kestäviä arvoja ja kovia aseita myös tällaisessa tilanteessa.

Sen sijaan, että ihmisiä ajetaan takaisin metsään, heidän turvapaikkahakemuksia tulisi käsitellä asianmukaisesti . Ja vaikka on totta, että kansainväliset pakolaissopimukset ja niihin liittyvät velvoitteet ovat tehty toisenlaisia tilanteita varten, niin ne kuitenkin sitovat meitä tänään. Kuten oikeusoppineet toistuvasti ja painokkaasti ovat todenneet: He, jotka haluavat turvapaikkaa, saavat asianmukaisen kohtelun. Ottaen huomioon prosessi, jonka kautta nämä ihmiset ovat Eurooppaan tulleet, on syytä uskoa, että useimpien perusteet turvapaikan saamiseksi ovat heikot tai olemattomat. Ne, jotka eivät ole oikeutettuja kansainväliseen suojeluun palautetaan kotiin.

Tämä maksaa ja tämä työllistää. Toisin sanoen, aseina käytettyjen ihmisten torjuminen maksaa. Niin maksaa sukellusveneiden ja hävittäjienkin torjuminen. Pitää kuitenkin muistaa, että nämä ihmiset ovat tässä sivullisia uhreja. Roistot istuvat muualla ja toimet tilanteet hallintaan saamiseksi on kohdistettava heitä kohtaan

Jos tilanne ei EU:n johdonmukaisen toiminnankaan myötä lopu, on työkalupakissa muita tehokkaita keinoja, kuten esimerkiksi  hybridisodankäyntiin syyllistyvien sulkeminen ulos SWIFT-maksujärjestelmästä. Se vaikeuttaisi järjestelmästä ulossuljetun maan kansainvälistä rahaliikennettä huomattavasti. Se on vastatoimi ja varsin tehokas sellainen.

Iso oppi nyt käynnissä olevasta vaikuttamisesta on se, että Nord Stream II:n rakentaminen oli iso virhe. Maakaasua on käytetty ja tullaan käyttämään vaikuttamisen keinona, niin tässä kriisissä kuin seuraavissakin. Nord Stream II:n käyttöönotto ei onneksi ole vielä kirkossa kuulutettu. Tästäkin syystä Euroopan tulisi panostaa mahdollisimman kunnianhimoiseen ilmastopolitiikkaan ja etenkin uusiutuvan energiatuotannon rakentamiseen.

Toimimalla käsillä olevassa tilanteessa johdonmukaisesti oikeusvaltioperiaatteita kunnioittaen, poistamme tehokkaimmin Lukashenkan vipuvartta. Panikoimalla ja luopumalla periaatteistamme on suuri riski, että menetämme sen, mitä sivistykseksi kutsutaan. Se ei ole strategista eikä se ole viisasta. Eikä se edes poista itse ongelmaa. Naivismin ja idiotismin välissä asuu tilannetaju ja harkitsevaisuus, jotka ovat kokonaisturvallisuudesta huolehtimisen tärkeimpiä elementtejä.

Svenska riksdagsgruppens sommarmöte: Höjd flyktingkvot och en humanitär korridor behövs nu för att hjälpa afghanerna

– Det är på sin plats och självklart att Finland inte avvisar afghaner för tillfället. Men det räcker inte. Vi måste införa snabba processer för att ta hand om dem som nu svävar i livsfara. Det inkluderar också deras familjer – familjeåterföreningsprocessen måste göras smidig och snabb för dessa människor. Det måste också kännas ofattbart tungt för många av de i Finland bosatta personer som nu är oroliga för sina anhöriga i Afghanistan.

Det konstaterade svenska riksdagsgruppen som på onsdag öppnade sitt tvådagars sommarmöte i Nagu, Pargas.

– Efter att talibanerna har tagit över makten är särskilt kvinnor och flickor plötsligt i en mycket utsatt position. Det är också människorättsaktivister och journalister. Också de otaliga afghaner som hjälpt med säkerheten i anslutning till de utländska organisationernas och beskickningarnas verksamhet är i fara, kommenterar riksdagsgruppens ordförande Anders Adlercreutz.

Svenska riksdagsgruppen uttrycker sin stora oro för att en humanitär katastrof sveper över Afghanistan, inför våra ögon. Partiordförande, justitieminister Anna-Maja Henriksson anser att det måste finnas beredskap i detta läge att höja flyktingkvoten.

– Det är alldeles klart att regeringen nu bör ha beredskap att höja flyktingkvoten från 1050 uppåt. Situationen i Afghanistan har eskalerat och det gör det mycket motiverat att flyktingskvoten nu skulle höjas utöver det som överenskommits i regeringsprogrammet. Vi måste hjälpa de mest utsatta. Det vore både oskäligt och omänskligt, ifall Finland inte skulle bära sitt internationella ansvar, säger Anna-Maja Henriksson.

– Vi kan inte låta byråkratin komma emellan och ta udden från våra hjälpinsatser. Praktiska hinder, som att man måste ta sig till det finländska konsulatet i New Delhi för att komma vidare i familjeåterföreningsprocessen, måste bort. Det är ett omöjligt och omänskligt krav i denna akuta situation, slår riksdagsgruppen fast.

– I och med att Finland beslutat att evakuera vår egen ambassadpersonal blir EU och FN viktiga kanaler. Vi måste också arbeta via dessa organisationer så att hjälpen kommer fram i tid. Det behövs en internationell humanitär korridor. Det är också ett sätt att motarbeta människosmugglingen.

Adlercreutz: Suomi tarvitsee enemmän työperäistä maahanmuuttoa

Vertailussa muihin eurooppalaisiin maihin, kuin Iso-Britanniaan, Saksaan ja Ruotsiin, Suomi on jäänyt paitsi työperäisen maahanmuuton kautta tulevista miljardituloista, toteaa Ruotsalaisen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Anders Adlercreutz.

Hän viittaa kansainvälisiin muuttoihin erikoistuneen yrityksen Movingan keskiviikkona julkaisemaan selvitykseen, josta käy ilmi, että Suomi voisi saada työperäisen maahanmuuton lisäämisestä huomattavaa taloudellista hyötyä.

– Suomi tarvitsee työperäistä maahanmuuttoa, se on ilmiselvää. Tilastot näyttävät, että Suomeen työn perässä muuttavilla on yleistä työllisyysastetta merkittävästi korkeampi työllisyysaste vuosikymmenenkin jälkeen, Adlercreutz sanoo.

Etenkin korkean osaamistason työperäisen maahanmuuton lisääminen on yksi Rinteen hallituksen hallitusohjelman keskeisimpiä työllisyyttä lisääviä keinoja.

– Kun hallitus kohta pääsee jatkamaan hallitusohjelman toimeenpanoa, on erittäin tärkeää, että työperusteisen oleskeluluvan käsittelyprosessin rajaamista korkeintaan kuukauden mittaiseksi viedään eteenpäin, Adlercreutz sanoo.

Adlercreutz: Finland behöver mer arbetskraftsinvandring

Finland har gått miste om miljardintäkter från arbetskraftsinvandring i förhållande till andra europeiska länder som Storbritannien, Tyskland och Sverige, konstaterar Svenska riksdagsgruppens ordförande Anders Adlercreutz.

Han hänvisar till en undersökning som publicerades av organisationen Movinga på onsdag, som visar att Finland kunde ha mycket mer att vinna ekonomiskt på en ökad arbetskraftsinvandring.

– Arbetskraftsinvandring behövs, det råder inget tvivel om saken. Statistiken visar dessutom, att människor som flyttar till Finland för att arbeta också efter ett årtionde har en långt högre sysselsättningsgrad än befolkningen över lag, säger Adlercreutz.

Att öka i synnerhet den kvalificerade arbetskraftsinvandringen är en av de centrala åtgärderna i regeringen Rinnes regeringsprogram för att höja sysselsättningsgraden.

– När regeringen snart kan fortsätta sitt arbete med att verkställa regeringsprogrammet är det viktigt att arbetet med att införa en maxgräns på 1 månad för arbetslovsprocessen går vidare, betonar Adlercreutz.

Adlercreutz: Permanent uppehållstillstånd till utländska högskoleutexaminerade

Cirka 2 000 utländska studeranden avlägger högskoleexamen i Finland varje år. Bara en bråkdel av dem stannar i Finland efter avlagd examen. Det här är ett stort slöseri med resurser, säger SFP:s vice ordförande och riksdagsledamot Anders Adlercreutz.

– Som land är det i vårt intresse att så många som möjligt av dessa högt utbildade personer kan och vill stanna i Finland. Vi behöver arbetskraft och vi behöver i synnerhet internationellt kunnande. Idag kan man efter avlagd examen ansöka om fortsatt uppehållstillstånd för ett år för att söka jobb. Det här är inte tillräckligt. Om en person vill studera i Finland, och till och med betalar sin universitetsutbildning själv – för det gör studeranden som kommer utanför EU- och EES-området i dag – finns det ingen logik bakom den tanken att man inte efter fullbordad examen ska få ett permanent uppehållstillstånd.

– Vi vet att vår exportindustri behöver utländska kontakter. Vi vet att anställandet av en person med utländskt ursprung korrelerar med ökad export. Och samtidigt vet vi att en tredjedel av alla företag i Nyland ser bristen på arbetskraft som ett hinder för deras tillväxt. Den här ekvationen har en enkel lösning: nästa regering måste avskaffa behovsprövningen av utländsk arbetskraft, men också skrida till åtgärder för att se till att de som studerar här vill och kan stanna, säger Adlercreutz.

Adlercreutz, Semi och Parviainen: Regeringens lagändring sätter käppar i hjulet för asylsökande som vill studera

Riksdagsledamöterna och medlemmarna i riksdagens förvaltningsutskott Matti Semi (V), Olli-Poika Parviainen (Gröna) och Anders Adlercreutz (SFP) har lämnat in ett skriftligt spörsmål till inrikesminister Kai Mykkänen om en förändring i beviljandet av uppehållstillstånd för studier. Efter en lagändring som trädde i kraft i september har Migrationsverket tolkat lagen så, att en asylsökande under en pågående asylprocess inte längre kan ansöka om uppehållstillstånd för studier även om hen fått studieplats.

Med den nya lagen verkställdes EU:s direktiv om inresa och vistelse för forskare, studerande, volontärarbetare och au pair-arbetstagare. Lagen berör inte asylsökande och lagens eventuella effekter på asylsökande uppmärksammades inte i regeringens proposition. Inte heller under behandlingen i riksdagen eller i utskottet uppdagades vilka effekter den har på asylsökandes ställning. Lagens konsekvenser kom som en överraskning till och med till riksdagsledamöterna som behandlade lagen i utskottet.

– Det kan inte vara så, att man i Migrationsverkets praxis smyger in förändringar som påverkar asylsökandes ställning utan att det framgår tydligt i lagen. Nu kom förändringen som i praktiken i hög grad påverkar asylsökande som en överraskning både för personerna i fråga och för de experter som assisterar dem, säger Olli-Poika Parviainen.

Anders Adlercreutz betonar att många asylsökande som kommit till Finland har integrerats under den långa processen och börjat studera. Hittills har en pågående asylprocess inte varit ett hinder för att ansöka om uppehållstillstånd på andra grunder, även om processerna är separata.

– Åtskilliga asylsökande som kommit till Finland under de senaste åren har väntat många år på att deras asylansökan ska behandlas. Asylsökande har en möjlighet att studera redan under asylprocessen, och många har under processens gång fått studieplats, bekantat sig med finländare och på så sätt blivit en del av samhället, säger Adlercreutz.

Matti Semi anser att förändringen är negativ både för individen och samhället:

– Både ur individens och ur samhällets synvinkel är det förnuftigt att sporra dem som kommer hit till studier och via det vidare till arbetsmarknaden. Alla vinner på att vi främjar möjligheterna till att studera. Det är huvudlöst att lägga käppar i hjulen för studier genom att komplicera situationen och skapa ytterligare osäkerhet, säger Semi.

Inrikesministeriet har svarat på kritiken som uppstått genom att hänvisa till direktivets krav och till det att en asylsökande kan studera fritt, men att man redan nu behandlar ansökningar för uppehållstillstånd på andra grunder först efter att asylprocessen avslutats. Enligt flera som arbetar med asylsökande har ändringen emellertid lett till att asylsökande har hamnat i en ojämlik ställning och till att risken för problematiska avvisningar har ökat. I värsta fall kan det att asylsökande inte kan ansöka om uppehållstillstånd för studier under asylprocessen enligt riksdagsledamöterna leda till att en person trots studier hinner avlägsnas ur landet efter ett negativt asylbeslut.

Oppositionsledamöterna kräver att få en redogörelse för om regeringen var medveten om lagens faktiska effekter på asylsökandes ställning, vilket inte tangeras i lagpropositionen. De efterlyser även information om anvisningarna som getts till Migrationsverket. Semi, Parviainen och Adlercreutz kräver att asylsökande ska ha en möjlighet att fortsätta redan påbörjade studier och ansöka om uppehållstillstånd på basen av dem, samt att personer som har en grund för uppehållstillstånd inte ska avlägsnas ur landet.

Regeringen måste svara på riksdagsledamöters skriftliga spörsmål inom tre veckor.

Opposition kansanedustajat huolissaan turvapaikanhakijoiden uusintahakemusten käsittelystä

Oppositiokansanedustajat Olli-Poika Parviainen (vihr.), Pilvi Torsti (sd.), Hanna Sarkkinen (vas.) ja Anders Adlercreutz (r.) jättivät tänään hallitukselle kirjallisen kysymyksen uusintahakemusten käsittelystä turvapaikkamenettelyssä. Turvapaikkahakemusten määrän moninkertaistuttua vuosina 2015-2016 turvapaikkamenettelyn laatu heikentyi ja ihmisten oikeusturva on edelleen vaarantunut.

-Turvapaikkamenettelymme läpi on mennyt lukuisia henkilöitä, joiden turvapaikkaperusteita ei ole tutkittu lain edellyttämällä tavalla. Päätöksiä on tehty puutteellisten tietojen varassa. Myös Maahanmuuttovirasto on toivonut esimerkiksi uusintahakemusten avointa selvittämistä. On kiistatonta, että viranomaisen lain mukaisen selvittämisvelvollisuuden tulisi toteutua turvapaikkamenettelyssä poikkeuksetta – yhtä lailla kuin kaikissa muissakin hallintoasioissa, Olli-Poika Parviainen toteaa.

– Turvapaikkapäätöksissä on kyse sekä hakijoiden oikeuksien toteutumisesta että myös laajemmin suomalaisesta oikeusvaltiosta ja ihmisten luottamuksesta sen toimintaan. Siksi uusin kehityssuunta on äärimmäisen huolestuttava. Turvapaikkamenettelyn ongelmien vuoksi on olemassa todellinen vaara siitä, että Suomi rikkoo perustuslaissa ja ihmisoikeussopimuksissa turvattua ehdotonta palautuskieltoa. Oikeusvaltion luotettavuus on äärimmäisen vakava asia, Pilvi Torsti painottaa.

Oppositiokansanedustajat esittävät, että osa turvapaikkamenettelyn puutteista olisi helposti korjattavissa uusintahakemusten perusteellisen käsittelyn avulla.

– On käsittämätöntä, ettei hallitus halua varmistaa oikeusturvan toteutumista ja ehdottoman palautuskiellon noudattamista. Maahanmuuttoviraston ylijohtajan Jaana Vuorion mukaan uusintahakemusten käsittelykynnyksen tulisi olla todella matala. Todellisuus ei näytä vastaavan tätä tavoitetta, sillä julkisuudessa on toistuvasti esillä vakavia tapauksia, joissa uusintahakemukset on jätetty tutkimatta tai esimerkiksi päivitetty taustatieto jätetty huomioimatta, Anders Adlercreutz huomauttaa.

– Uusintahakemusten tutkittavaksi ottaminen ei voi tapahtua sattumanvaraisesti. Alkuperäisen käsittelyn vihreiden vuoksi uusintahakemus voi olla ainoa tapa saada alkuperäiset turvapaikkaperusteet asiallisesti arvioiduksi. Migrin käytäntöjen ja hallituksen turvapaikkapolitiikan vuoksi on mahdollista, että kansainväliseen suojeluun oikeutettuja henkilöitä ei ole tunnistettu. Näin ei voi tapahtua, sillä kyse on kaikkein ylimmän oikeushyvän, elämän, suojelusta, Hanna Sarkkinen toteaa.

Oppositiokansanedustajat kysyvät, kuinka hallitus aikoo varmistaa, että uusintahakemusten käsittelykynnys on matala ja täten osaltaan estää ehdottoman palautuskiellon loukkaamisen sekä mahdollistaa tehtyjen virheiden korjaamisen.

Adlercreutz: Migrationsverkets utredning är ett välkommet första steg – men mera behövs

Migrationsverket har idag publicerat en intern utredning om asylprocessen och behandlingen av asylärenden. Asylsökandes försvagade rättsskydd har under våren kritiserats i offentligheten av bl.a. högsta förvaltningsdomstolens president Pekka Vihervuori och professor Tuomas Ojanen. Riksdagsledamot och SFP:s vice ordförande Anders Adlercreutz välkomnar rapporten, men lyfter fram att det nu krävs åtgärder för att rätta till de problem som uppdagades.

– Jag är glad över att inrikesminister Mykkänen tagit tag i problematiken. Rapporten lyfter fram många av de frågor som människorättsorganisationer, sakkunniga och vi inom SFP har tagit fasta på. Det handlar om resursbrist, bristande kunskap bland dem som intervjuar och bristfällig tolkning, men också om de förändringar i lagstiftningen som gjorts under denna regeringsperiod, säger Adlercreutz.

– Det största problemet är inskränkningarna i rättshjälpen. Om vi vill ha smidiga, snabba – och felfria – processer måste vi se till att de asylsökande får tillräcklig handledning av rättsbiträden under asylprocessen. Regeringen borde upphäva de begränsningar i rättshjälpen som gjordes 2016.

Rapporten innehåller 28 olika förbättringsförslag. Det handlar främst om Migrationsverkets egna processer och är steg i rätt riktning. Samtidigt skall man inom Migrationsverket införa en tidsgräns på sex månader för nya asylprocesser.

– Det är i sig bra att man strävar efter snabba processer. Men om man inte samtidigt ser över resurserna och satsar på grundlig utbildning av dem som behandlar anställningarna riskerar vi att hamna ur askan i elden. Tidsgränsen får inte leda till att enskilda behandlare överbelastas och kvaliteten lider. Rättsskyddet måste garanteras.

– Det sätt som vi behandlar barn i asylprocessen har väckt internationell kritik. Utredningen tar inte ställning till situationen för den här gruppen, liksom inte heller till andra speciellt utsatta grupper såsom tortyroffer eller sexuella minoriteters situation. Jag hoppas att inrikesminister Mykkänen inte glömmer dessa grupper när arbetet går vidare.

Adlercreutz välkomnar Sipiläs förslag om att slopa behovsprövning av utländsk arbetskraft

I en intervju i Yle igår berättade statsminister Juha Sipilä att man borde frångå den så kallade behovsprövningen av arbetskraft som kommer utanför EU/ETA-området. SFP:s riksdagsledamot och vice ordförande Anders Adlercreutz välkomnar uttalandet och påpekar att SFP redan länge har arbetat för att behovsprövningen skulle slopas.

– Behovsprövningen som idag tillämpas inom många branscher är inte av denna världen. Om vi har en verksamhetsmiljö där företag inte själv får bestämma vem de anställer flyttar företagen till ett land där sådana begränsningar inte finns. Det är inte en tillfällighet att Stockholm klart slår Helsingfors när man jämför antalet regionala huvudkontor, säger Adlercreutz.

Tillsvidare har regeringen inte velat ta i frågan, till stora delar på grund av att Sannfinländarna och deras efterträdare Blå framtid motsatt sig förändring. Enligt Adlercreutz borde ett parti med ett stöd på en dryg procent inte få sätta käppar i hjulen för Finland konkurrenskraft.

– Vi släpar kraftigt efter utvecklingen i övriga Europa. Den nuvarande linjen lockar inte hit nya företag och främjar inte heller de inhemska företagens tillväxtförutsättningar eller internationaliseringssträvanden.

Trots att ekonomin för tillfället växer stiger sysselsättningsgraden långsamt. Samtidigt råder det rent av brist på arbetskraft inom många sektorer.

– Trots en mycket gynnsam konjunktur har vi fastnat i höga arbetslöshetssiffror. De förslag till reformer regeringen tog fram i förhandlingarna om budgetramarna var välkomna, men vi behöver mera. Lokala avtala och ett slopande av behovsprövningen vore en bra början.