Det gråa är bakom oss

En grå zon är något obestämt. Någonting vagt eller osäkert. Är vi i en sådan?

Jag har svårt att tycka det. Vi är inte medlemmar i Nato, men vi har klart uttryckt vår åsikt. Efter ett par decennier i något som vi kallat en Nato-option –  en vag och grå position, om det någonsin funnits en sådan – har vi nu klart sagt vad vi tycker. I riksdagen sade 188 av 200 ledamöter ja och endast 8 röstade emot.

Det är inte en grå zon. Det är en klar viljeyttring om var vi vill stå.

Nato-beslutet fattades inte för att vi plötsligt upplevde oss som speciellt hotade. Snarare för att vi helt enkelt fått nog. Det är inte värt att försöka balansera med en granne som upplever sig kunna göra vad som helst, utan att bry sig om vad vi eller omvärlden gör, tycker eller vad vi kommit överens om. Då kan vi lika gärna klart ta steget ut i den gemenskap vi ändå uppfattas tillhöra.

Ta steget ut ur den gråa zonen, in i klarhet.

Finland har sällan fått så mycket positiv publicitet världen över som den senaste månaden. Man talar om resiliens, om en förmåga att fatta beslut. Det finns en massa positiv goodwill att inkassera för tillfället. Det här intresset bör nu konverteras till en vilja att komma hit, att studera och arbeta här, att investera i vårt land.

Jag åt lunch med en representant för en stor internationell handelskammare för ett par veckor sedan. Hen berättade samma sak; intresset för Finland är stort också på det kommersiella planet. När jag besökte Irland för ett par veckor sedan för att bekanta mig med deras investeringsfrämjande politik möttes jag av samma reaktion.

Då skall vi inte tala om gråa zoner, om osäkerhet, utan svänga på kulan: Finland är ett no-bullshit-land som ser klart på omvärlden och kan fatta beslut när situationen förändras. Här gräver vi inte ner oss i skyttegravar utan kan samarbeta och omvärdera vår bild av världen om det behövs. Det här är en filosofi som också kan gagna dig, Internationella Företaget, Incorporated.

Vi har en sund politisk kultur som inte i överdriven grad låter polariseringen försinka politiska beslut. Vi har en stark rättsstat och Finland toppar jämförelser om länder med minst korruption.

Här är det tryggt att investera, hit är du välkommen. Vi är inte inne i en grå tid utan vi har fattat ett beslut och låter nu processen rulla på. Och om någon mot förmodan skulle vilja trakassera oss har vi fullt förtroende för att det goda arbete som gjorts inom försvarsmakten de senaste decennierna ger oss den trygghet som behövs.

Men så långt skall vi inte behöva gå. Det här bör vara vårt budskap.

Men ett löfte måste också uppfyllas. Ett brand måste byggas på solid grund. Om det utlovade inte stämmer med verkligheten raseras bilden och med det attraktionskraften.

Därför bör företag som kommer till Finland få det stöd som krävs.

Varje utländskt företag bör tilldelas en egen kontaktperson som ser till att samarbetet med myndigheterna inte blir ett hinder för företagets framgång och fortlevnad i Finland. Business Finland kunde sköta detta.

Vi behöver en aktör som förmedlar fadderfamiljer för de experter som kommer hit i företagens kölvatten. Vi bör ha tillräckligt med grundskolor i vilka man kan få undervisning enligt vårt system men på engelska. Hela familjen måste tas om hand. Bara då kan vi på riktigt och på ett bestående sätt kamma in den goodwill som flyter omkring och omsätta den i verkliga investeringar i vårt land.

Sedan ska vi sköta diskussionerna med Turkiet på ett skilt spår. För det kan ta tid. En förhandling där kraven ändrar från dag till dag och i vilken det man sagt igår saknar relevans nästa vecka, är inte lätt att föra. Även utanför gråa zoner finns det luddighet och motiv som är svåra att greppa.

Adlercreutz ställer upp i riksdagsvalet

Svenska riksdagsgruppens ordförande riksdagsledamot Anders Adlercreutz siktar på fortsatt förtroende som riksdagsledamot. Han meddelade idag att han ställer upp som kandidat i det kommande riksdagsvalet. 

– Riksdagsarbetet är ett kall och det är ett oerhört privilegium att få representera Finlands folk. Den här perioden har satt vårt samhälle på prov. Vi har haft en global pandemi och nu ett krig i Europa. För att lösa våra problem behöver vi stabilitet men också klarspråk – en vilja och förmåga att skilja smått från stort. Jag vill också i fortsättningen arbeta med de stora framtidsfrågorna: de som berör vår ekonomi, vår säkerhet, våra barn och vår miljö, I detta ingår arbetet för en stark, positiv och fungerande tvåspråkighet som också understryker vår samhörighet med Norden, säger Adlercreutz.

Adlercreutz har en gedigen företagarbakgrund.

– Jag har såväl erfarenhet av företagandet som en genuin vilja att arbeta för bättre verksamhetsmöjligheter. Det finns tre saker vi inte kan förbise om vi vill komma på fötter efter dessa kriser: vi måste se till att det finns arbetskraft, vi måste skapa en sporrande företagsmiljö och vi måste bibehålla en hög utbildningsnivå. Genom mitt arbete i försvarsutskottet stävar jag till att säkerställa, att Finland ses som ett tryggt land också i framtiden.   

– EU och Europa står inför utmanande tider. Vi kommer att uppleva inflation, kanske stagnation men också rent politiska utmaningar.  Vi kommer att behöva nordiskt, europeiskt och globalt samarbete i högre grad än någonsin tidigare och också politiker som kan och vill samarbeta. Jag eftersträvar att vara en sådan. 

– Som far till fem barn funderar jag ständigt på hur den värld de växer upp i kommer att se ut. Pandemin har lämnat sina spår och kriget i Ukraina oroar också den yngre generationen. Samtidigt som vi löser dagens säkerhetspolitiska problem måste vi vara beredda att satsa på utbildning och måste bekämpa utslagning. I ett längre perspektiv och på ett globalt plan är klimatförändringen vår utan tvekan största utmaning. Här både måste och kan Finland vara ett föregångsland. Det är en positiv utmaning: framtidens lösningar utvecklas idag. 

Anders Adlercreutz är invald från Nylands valkrets. I riksdagen är han medlem av finansutskottet och försvarsutskottet.

Mannerlaatat liikkuvat

Ihmisinä sopeudumme yleensä pikku hiljaa uusiin tilanteeseen. Ajattelemme, että jokainen pieni konflikti on yksittäistapaus. Itsekin ajattelin pitkään, ettei Venäjä voi olla niin irrationaalinen, että se hyökkäisi Ukrainaan. Viikolla hiljaa, pitkän ajan kuluessa lämmennyt soppa kiehui yli. Koko sodanjälkeinen maailmanjärjestys muuttui kertaheitolla.

Euroopassa on käynnissä täysimittainen sota, jossa käytetään laivastoa, ilmavoimaa, ohjuksia, ja maajoukkoja. Hyökkäys Ukrainaan on rikos vallitsevaa maailmanjärjestystä kohtaan. Se on rikos paitsi Ukrainaa kohtaan myös Venäjän kansaa kohtaan. Seuraukset  tulevat olemaan valtaisat Ukrainalle ja Venäjälle  mutta myös meille, riippumatta siitä, miten konflikti etenee.

Tällä hetkellä Ukraina käy urheaa puolustustaistelua. Valmistautuminen sotaan ei sen osalta ollut niin tehokasta kuin se olisi ehkä voinut olla. Maassa ei tehty liikekannallepanoa etukäteen, jottei sitä olisi tulkittu provokaatioksi. Siitäkin huolimatta Venäjä on kohdannut tiukan vastuksen. Viime päivinä Venäjän otteet ovat kuitenkin koventuneet. Ukrainassa pommitetaan tällä hetkellä myös siviilejä, kouluja, asutuskeskuksia ja infrastruktuuria. Näyttää siltä, että aseina on käytetty myös rypälepommeja ja ehkä myös joukkotuhoaseiksi määritettyjä termobaarisia aseita.

Ukraina taistelee tällä hetkellä yksin, mutta koko Eurooppa seisoo sen rinnalla lähettämällä sille apua erilaissa muodoissa. Putinin uhkailut ovat pitäneet suoran sotilaallisen väliintulon etäällä, mutta aseapua on tullut varsin mittavasti.

Moni muuri murtui yhtäkkiä. Saksa, Ruotsi ja Suomi mursivat pitkän periaatteen siitä, että konfliktialueelle ei lähetetä aseita. Jopa Sveitsi, joka aikoinaan piilotti natsien rahoja, liittyi pakotteisiin. EU ja muu maailma on osoittanut varsin vaikuttavaa yhtenäisyyttä. Myös Kirkkonummelta lähtee apua Ukrainaan ja kunta on huomioinut tilanteen symbolisella eleellä: Vesitorni valaistaan Ukrainan värein.

YK:ssa ainoastaan Eritrea, Pohjois-korea, Syyria ja Valko-Venäjä tukivat Venäjän näkökantaa kriisissä. Tämä joukko on tunnettu totalitarismista ja ihmisoikeusloukkauksista. Se mikä on varmaa jo tässä vaiheessa kriisiä on se, että Venäjällä on edessään menetettyjä vuosikymmeniä. Isku sen talouteen tulee olemaan mittava. Kansa tulee kärsimään merkittävästi huonon politiikan seurauksista.

Tällä hetkellä on mahdoton sanoa, miten kriisi päättyy. Venäjän tappiot ovat olleet mittavat, mutta tämä ei vielä näy Venäjän toiminnassa. Rintamalle lähetetyt sotilaat tulevat mitä ilmeisimmin syrjäkylistä. Itkeviä äitejä ei ole vielä nähty Punaisella torilla.

Suomeen ei kohdistu suoranaista uhkaa Lavrovin ja Putinin vastuuttomista puheista huolimatta. Emme valitettavasti voi kuitenkaan tuudittautua siihen, että olisimme Venäjän valtapyrkimyksistä syrjässä. Siihen, että Venäjä meidän kohdallamme palaisi muistoissaan Kekkosen ajan mukaviin kalareissuihin ja päättäisi siksi jättää meidät rauhaan, ei voi luottaa. Realisteina voimme myös todeta, että Venäjään ei voi viimeaikaisten tapahtumien perusteella luottaa. Diplomaattiset neuvottelut olivat vain silmänlumetta vuoden alussa. Niitä käytäessä Venäjä oli jo tehnyt päätöksen hyökätä Ukrainaan.

Pysäyttävä fakta on, että Suomi on Venäjän länsirajalla olevista liittoutumattomista maista ainut, jota ei ole miehitetty.

Venäjän toiminta on nopeasti kasvattanut Naton suosiota. Ennen vuodenvaihdetta jäsenyyttä tuki alle 30% suomalaisista. Viimeisten mittausten mukaan tuki on nyt ylittänyt 50% kriittisen rajan. Uskon, että muutos jatkuu ja Putinin toimet ovat näin vaikuttaneet täysin päin vastoin kuin mitä hänen voisi kuvitella toivovan.

RKP on jo pitkään ollut sitä mieltä, että Suomen paikka on NATOssa. Yhdyn tähän näkemykseen. Siksi on hyvä, että keskustelu tästä asiasta on vihdoinkin käynnistyneet. Puheet epämääräisestä ”optiosta” ovat vaihtuneet konkretiaan.

Liittyminen ei olisi välttämättä mikään mutkaton prosessi. Se olisi iso askel. Vaikka olenkin sitä mieltä, että liittoutumattomilla mailla voi olla aivan erityinen tehtävä vakauden ylläpitämisessä, niin pitkän tähtäimen kehitys Euroopassa puhuu sen puolesta, että Suomen paikka on Natossa.

Suomi mielletään osaksi länttä. Suomi harjoittelee Naton kanssa ja meidän järjestelmämme ovat täysin Nato-yhteensopivia jo tällä hetkellä. Olemme kaikkien keskeisten Naton yhteistyöelimien jäsen. Olemme käytännössä paljastaneet kaulamme, mutta meillä ei ole artikla V:n tarjoamaa suojaa. Jäsenyys olisi käytännön tasolla hyvin pieni askel, mutta silti se toisi meille puolustusnäkökulmasta merkittävää lisäturvaa. Kuten Jaakko Iloniemi on todennut: ”Tällä hetkellä jaamme riskit, mutta emme turvallisuustakuita”.

Tämä keskustelu jatkuu nyt epäilemättä hallituksessa ja eduskunnassa. On selvää, että hakemuksella, sikäli kun siihen päädytään, pitää olla laaja kansan tuki. Laajan tuen saaminen edellyttää, että me poliitikot kerromme kantamme selvästi. Siitäkin huolimatta, että aihe on arka monella tavalla.

Lopuksi on todettava, että puolustuskykymme on vahva. Puolustusvaliokunnan jäsenenä olen päässyt työskentelemään läheisessä yhteistyössä puolustusvoimien kanssa ja olen voinut todeta suorituskyvyn kasvaneen merkittävästi viimeisten vuosikymmenten aikana. Nykyinen tiivis yhteistyö Norjan ja Ruotsin kanssa on myös kyvykkyyksien kehittämisen näkökulmasta tärkeää.

Minulta kysyttiin hiljattain, voiko kriisin keskellä nähdä jotain valonpilkahduksia, jotain, joka antaa toivoa. Vastasin näin:
Ukrainan kansan sinnikkyys antaa toivoa. Se saa myös muistamaan oman maan itsenäisyyden arvon. Se apu, joka on kohdistunut eri muodoissa Ukrainaan antaa toivoa, kuten tapa, jolla ukrainalaisia on otettu vastaan naapurimaissa. EU:n kyky toimia yhteisesti antaa toivoa. Myös yritysten ripeä toiminta on arvostettavaa.

Toivokaamme, että kriisi saa nopean ratkaisun niin, että Ukraina säilyy itsenäisenä ja ihmisuhreja tulee tästä eteenpäin mahdollisimman vähän. Ukrainaa voimme jokainen auttaa tavallamme. Ja samaan aikaan on muistettava, että syypäitä tässä eivät ole esimerkiksi Suomessa asuvat venäläiset, vaan Venäjän hallitus ja sen politiikka.

(Kirkkonummen Sanomat 6.3.2022)

Adlercreutz fortsätter leda Svenska riksdagsgruppen

Riksdagsledamot Anders Adlercreutz från Kyrkslätt har återvalts till gruppordförande för Svenska riksdagsgruppen. Riksdagsgruppen hade sitt konstituerande möte idag efter att riksdagen inledde det nya riksmötet, det sista för denna regeringsperiod.

– Jag är tacksam över förtroendet att få leda riksdagsgruppen till nästa riksdagsval. Vi har ett intensivt år framför oss, säger Adlercreutz.

Hans budskap med tanke på den resterande riksdagsperioden är tydligt och klart.

–  Riksdagsvalet äger rum efter drygt ett år men före det har vi en viktig uppgift att tillsammans ro regeringsprogrammet iland. Det finns ännu många viktiga åtgärder som regeringen förbundit sig till.  Dessa måste nu genomföras utan att sänka ribban. Snabba vinster får inte vara någons prioritet. Politiken skall vara långsiktig, säger Adlercreutz.

Även riksdagsgruppens vice ordföranden blev återvalda. Till gruppens första viceordförande valdes Ålands riksdagsledamot Mats Löfström och till andra viceordförande riksdagsledamot Sandra Bergqvist från Pargas. Samma trio har lett SFP-gruppen sedan 2019.

Svenska riksdagsgruppen utgörs av SFP:s nio riksdagsledamöter och Ålands riksdagsledamot.

Paras ajankohta Natoon liittymiseen on takana mutta toiseksi paras ajankohta on nyt.

Miten maanpuolustuksemme uskottavuuteen ja toimivuuteen vaikuttaa sellainen Nato-keskustelu, joka ei perustu näkökulmaan oman maan edusta, vaan jatkuvaan ja loputtomaksi venyvään pohdiskeluun siitä, miten joku muu osapuoli reagoisi sen mahdolliseen käyttämiseen?

Suomalainen Nato-keskustelu on muuttumassa farssiksi. Emme pohdi Suomen puolustusjärjestelmää kokonaisuutena; emme keskustele maiden välisen yhteistyön merkityksestä ja resurssien optimoinnista, vaan siitä, miten Venäjä reagoisi Nato-jäsenyyteemme.

Samaan aikaan näemme, miten Venäjä hyödyntää pohdiskeluamme ja sisäistä painiamme. Se hyödyntää tilannetta nostamalla painetta meidän suuntaamme ja uhkaamalla toimilla, mikäli Suomi hakisi jäsenyyttä. 

Pahimmillaan tästä seuraa se, että me ulkoistamme Nato-päätöksemme Venäjälle. Jos Natoon liittyminen ei ikinä ole oikea-aikaista, ”koska se voi herättää reaktioita”, niin silloin päätös liittymisestä on käytännössä ulkoistettu sille, joka meitä painostaa.

Olemme siirtymässä ratin takaa pelkääjän paikalle. Nato kelpaa vain, jos voimme olla varmoja, ettei Venäjä reagoi millään tavalla jäsenyyteemme. Mutta mehän tiedämme, että Venäjä reagoi, kuten se on tehnyt aiemminkin – ei välttämättä asevoimin, mutta hyvin todennäköisesti ainakin kauppapoliittisesti. Tässä ei olisi meille mitään uutta. Kauppapolitiikkaa on käytetty hybridivaikuttamisen välineenä toistuvasti. Sen sijaan, että kylvemme kansana epämääräisissä uhkakuvissa, meidän tulisi pohtia analyyttisesti asiantuntijoiden johdolla, mitä tällainen tilanne, de facto, merkitsisi maallemme.

Naton kannatus on kasvanut Suomessa, ja syystäkin. Suurin vaikuttaja kannatuksen kasvuun on ollut Venäjä itse. Jäätyneiden konfliktien katalysointi ja ylläpito, Krimin valtaus, Ukrainan separatistien yllyttäminen ja tukeminen, energiapolitiikan sotkeminen turvallisuuspolitiikkaan sekä salamurhat niin kotimaassa kuin ulkomailla ja nyt viimeksi turvatakuista puhuminen ovat ymmärrettävästi vieneet keskustelua tähän suuntaan. Venäjä ampuu toistuvasti itseään jalkaan sisäpoliittisista syistä. 

Samaan aikaan on syytä muistaa, että Nato on puolustusliitto. Nato ei valmistaudu hyökkäykseen idän suuntaan. Nato ei valtaa muiden suvereenien valtioiden alueita. Venäjälle ei koidu minkäänlaista turvallisuusuhkaa Suomen ja/tai Ruotsin liittymisestä Natoon.

Natoon liittyminen ei ole mikään muutaman päivän prosessi. Se voi viedä kuukausia tai se voi viedä vuosia. Prosessin ajoitus ei voi olla kiinni päivän tai viikon tapahtumista. Siksi paras ajankohta Natoon liittymiseen on takana ja toiseksi paras ajankohta on juuri nyt, Carl Haglundin erityisavustajana toiminutta Patrik Gayeria lainatakseni.

Liittymisen pitää perustua kokonaisvaltaiseen analyysiin pitkän tähtäimen turvallisuustilanteesta. Ja vaikka itsekin olen sitä mieltä, että liittoutumattomilla mailla voi olla aivan erityinen tehtävä vakauden ylläpitämisessä, niin pitkän tähtäimen kehitys Euroopassa puhuu sen puolesta, että Suomen paikka on Natossa. 

Meillä on puolustuspolitiikassa monta tärkeää kahdenvälistä yhteistökumppania. Olen iloinen siitä, että yhteistyö Norjan ja Ruotsin kanssa on viime vuosien aikana tiivistynyt entisestään. 

Samaan aikaan Suomen turvallisuuspoliittisessa keskustelussa kierretään Nato-keskustelua kuin kissa kuumaa puuroa. Puhumme ”helpoista” kahdenvälisistä suhteista sen sijaan, että puhuisimme kansainvälisestä yhteistyöstä. Siirrämme huomion EU:n puolustusulottuvuuteen, joka käsitteenä on kaikkea muuta kuin selvä. Natolle on vaikea saada kansan enemmistön tukea, ellemme puhu siitä oikeilla sanoilla ja ääneen. Joka tasolla. 

Suomi mielletään osaksi länttä. Suomi harjoittelee Naton kanssa ja meidän järjestelmämme ovat täysin Nato-yhteensopivia jo tällä hetkellä. Olemme keskeisten Naton yhteistyöelimien jäsen. Olemme käytännössä paljastaneet kaulamme, mutta meillä ei ole artikla V:n tarjoamaa suojaa. Jäsenyys olisi käytännön tasolla hyvin pieni askel, mutta silti se toisi meille puolustusnäkökulmasta merkittävää lisäturvaa. Kuten Jaakko Iloniemi on todennut: ”Jaamme nyt riskit mutta emme turvallisuustakuita”. 

Meidän tulisi käynnistää prosessi Natoon liittymiseksi ja Ruotsi on on syytä ottaa tähän junaan mukaan. Natoon liittymisen lisäksi pidän tärkeänä ja itsestäänselvänä, että säilytämme yleiseen asevelvollisuuteen perustuvat vahvat puolustusvoimat. 

Adlercreutz och Rehn-Kivi: Välkommet med vägpengar till Östnyland

Riksdagens finansutskott har idag beviljat pengar för ny beläggning på Hindersbyvägen i Lappträsk och till planeringen av en gång- och cykelled mellan Box och Kullo. Svenska folkpartiets medlemmar i finansutskottet, riksdagsledamöterna Veronica Rehn-Kivi och Anders Adlercreutz, är glada över att det överlag nu görs betydande satsningar på trafiksäkerheten och på gång- och cykelleder.

– Hindersbyvägen i Lappträsk har redan en längre tid varit i dåligt skick och på vissa delar nästan ofarbar. Jag är mycket nöjd över att vi lyckades förhandla fram ett anslag för att förbättra skicket och därmed trafiksäkerheten på Hindersbyvägen, säger Adlercreutz.

Finansutskottet beviljar nu 450 000 euro till ny beläggning på en sträcka på 6,5 kilometer mellan Kapellby och Hindersby. Finansutskottet beviljar också 250 000 euro till planeringen av en gång- och cykelled mellan Box och Kullo.

– Ett viktigt tema för trafikdelegationen var befrämjandet av cykling och cykelturism och därför beviljades en tilläggssumma på 300 000 euro för ändamålet. Också för utvidgandet och förbättrandet av lättrafikleder förhandlade vi fram projektpengar och jag är mycket nöjd över att den viktiga gång- och cykelleden mellan Box och Kullo nu fick planeringspengar, säger Rehn-Kivi.

Idag har riksdagens finansutskott godkänt sitt betänkande om nästa års statsbudget. Samtidigt har utskottet bestämt om fördelningen av en extra budgetpott, de så kallade julklappspengarna, på cirka 40 miljoner euro som riktas till olika ändamål som anses viktiga.

Adlercreutz är belåten över finansutskottets tilläggsanslag: Satsningar på läskunnighet, vägförbättringar och konstupplevelser för barn

Riksdagens finansutskott har idag godkänt sitt betänkande för statsbudgeten 2022. Samtidigt har utskottet bestämt om fördelningen av en extra budgetpott på cirka 40 miljoner euro som riktas till olika ändamål som anses viktiga. Svenska riksdagsgruppens ordförande och medlem i finansutskottet Anders Adlercreutz gläds över flera viktiga projekt som får stöd.

– Finansutskottet beviljar 1,5 miljoner euro till främjandet av läskunnigheten. Även om finländska unga i senaste PISA-undersökningen var i toppklass gällande läskunnighet har läskunnigheten sjunkit på längre sikt. Därför är det bra att vi satsar på att främja detta, säger Adlercreutz.

Flera viktiga trafikprojekt i Nyland, Österbotten och Egentliga Finland får tilläggsanslag. I Lappträsk kommer Hindersbyvägens beläggning att repareras och i Västnyland förlängs den belysta sträckan på stamväg 51. I Österbotten kommer Vassorvägen i Korsholm, Blaxnäsvägen i Närpes och Perusvägen i Kristinestad att förbättras. Dessutom kan planeringen av två lättrafikleder i Malax och Ytterjeppokorsningen i Nykarleby inledas. Även i Egentliga Finland riktas anslag till Mjösundsvägens förbättring i Kimito och en uppdatering av planen för en lättrafikled mellan Prostvik och Nagu centrum.

– Trafikprojekten är viktiga för oss eftersom de konkret förbättrar vardagen för alla som rör sig på vägarna. Alla dessa projekt har en viktig betydelse på den lokala nivån, säger Adlercreutz.
SFP har även drivit tilläggsanslag till flera organisationer.

– Vi lyckades trygga kvinnoorganisationernas anslag, och även Yrkesfiskarförbundet och 4H-verksamheten får lika stora anslag som ifjol. Dessutom stöder vi organisationer som främjar fredsarbete, samt exportfrämjande med ett tilläggsanslag till Viexpo. Restaureringen av museiskeppet Vega i Jakobstad får stöd och även koordineringsarbetet för sällsynta sjukdomar får ett tilläggsanslag. Dessa är välkomna satsningar, säger Adlercreutz.

Adlercreutz lyfter även fram att Konsttestarna, som är Finlands största program för konstfostran, får ett tilläggsanslag på 1,35 miljoner euro.

– Med hjälp av anslaget till Konsttestarna får ännu fler åttondeklassister möjlighet att tillsammans med sina klasskamrater få en konstupplevelse genom att göra ett besök till en teater, en konsert eller en konstutställning. Alla satsningar som vi kan göra på barn och unga är viktiga och gläder oss, säger Adlercreutz.

Bland kulturprojekten har finansutskottet också reserverat pengar för att ansöka om världsarvs-status för Alvar Aaltos arkitekturhelhet med Pemars sanatorium som kronjuvel.

– Som arkitekt är jag speciellt glad över det och jag är övertygad om att sanatoriet är en helhet som har en stor potential som turistattraktion, säger Adlercreutz.

Riksdagens finansutskott presenterar sitt budgetbetänkande på en presskonferens idag kl. 12 som streamas på riksdagens webbsida.

Adlercreutz välkomnar satsningar på ungas företagsamhetsfostran

Idag har riksdagens finansutskott godkänt sitt betänkande om nästa års statsbudget. Samtidigt har utskottet bestämt om fördelningen av den så kallade ofördelade reserven på ca 40 miljoner euro som riktas till olika ändamål som anses viktiga. Svenska riksdagsgruppens ordförande Anders Adlercreutz är särskilt nöjd över satsningarna på ungas företagsamhetsfostran.

– Vår läroplan talar mycket om eget initiativ och vikten av det, att barn lär sig bygga upp helheter och samla ihop material och kunskap från olika källor. Företagsamhetsfostran stöder den strävan på ett bra sätt. Samtidigt lär sig barn personlig ekonomi, för att inte tala om initiativförmåga, säger Adlercreutz.

Under denna regeringsperiod har riksdagen på olika sätt stött företagsamhetsfostran i skolan. Idag beslöt riskdagens finansutskott att också nästa år stöda ungas företagsamhet. Tilläggsanslagen har hjälpt organisationer som jobbar med ungas företagsamhet att nå ut till allt fler ungdomar.

– Det här är i högsta grad en jämställdhetsfråga. Det är viktigt att man i alla delar av landet, på våra båda nationalspråk, skall ha samma möjlighet till företagsamhetsfostran. Vare sig man själv senare träder in på den banan eller inte är sekundärt: i vilket fall som helst får man med sig lärdomar som säkert hjälper senare i studie- och arbetslivet, tillägger Adlercreutz.

Adlercreutz och Rehn-Kivi: 51:an får belysning ända fram till Karis

I framtiden skall man inte behöva köra hem till Karis längs med en mörk väg. Ifjol beviljade riksdagens finansutskott medel för utbyggnad av belysning längs med 51:an. Nästa år kommer arbetet att fortsätta. Finansutskottet beviljade idag en halv miljon euro för belysning av 51:an från Ingå framåt till Karis. Västnylands representanter i finansutskottet Anders Adlercreutz (Sfp) och Veronica Rehn-Kivi (Sfp) är mycket nöjda med att ett långsiktigt arbete nu bär frukt. 

 – Jag gläder mig över att flera vägförbättringsprojekt ute i Svenskfinland nu får välkommen finansiering. Satsningar på trafiksäkerheten var ledstjärnan för arbetet då projekten valdes ut. Belysning längs 51:an, där viltkrockar sker dagligen, är en länge önskad förbättringsåtgärd och ett viktigt projekt med tanke på trafiksäkerheten i Västnyland, säger Rehn-Kivi, Sfp:s representant i finansutskottets trafikdelegation.

 – När hela 51:an fram till Karis får belysning bidrar den på ett konkret sätt till att Västnyland också starkare upplevs vara en del av huvudstadsregionen. Det är en helt annan sak att pendla hem längs med en mörk väg än att köra på en belyst 51:a. Jag är övertygad om att inte bara säkerheten utan också Västnylands livskraft ökar, säger Adlercreutz. 

 Ledamöterna betonar, att också det lokala arbetet har varit viktigt. 

 – Det är alltid lättare att få igenom projekt när det stöds lokalt. Vi är glada över den hjälp vi här har fått av lokalpolitikerna i regionen, säger Adlercreutz.

Lukashenkaa vastaan ei pidä käyttää Lukashenkan pelikirjaa

Minskissä Lukashenka hieroo käsiään. Mutta tyytyväisiä saatetaan olla myös Varsovassa: koko EU:n huomio kiinnittyy nyt oikeusvaltio-ongelman sijaan Valko-Venäjän ja Puolan raja-alueella käytävään painiin, jossa matkaan huijatut, viattomat sivulliset uhrit piiloutuvat metsään kahden tulen välissä.

Lukashenka kokeilee häikäilemättömästi EU:n sietokykyä. Miten yhtenäinen EU tosiasiassa on? Miten vahvoja ovat EU:n perusarvot? Paljonko vaaditaan siihen, että normioloissa kiveen hakatut periaatteet kyseenalaistetaan tai peräti heitetään romukoppaan?

Tällä hetkellä Lukashenka on voitolla. EU toimii juuri niin kuin hän toivoo. Rajalla on kaaos ja maailmalle leviää kuvia, joiden pohjalta joidenkin ihmisten voi jopa olla vaikea erottaa, kuka on hyvis ja kuka pahis. Valko-Venäjän joukot työntävät ihmisiä rajojen yli, leikkaavat aitaa auki. Vaikeassa tilanteessa Puolan joukot puolestaan työntävät ihmisiä näistä aukoista takaisin. Uhreja tulee päivä päivältä enemmän.

Ei pidä pelata Lukashenkan peliä, sanotaan. Mutta mikä on Lukashenkan peli? Mihin hän pyrkii?

On mielestäni selvää, ettei pelin tavoite ole siirtää mahdollisimman montaa ihmistä rajan yli. Tavoite on saada EU sekaisin ja reagoimaan periaatteidensa vastaisesti. Lukashenka haluaa näyttää, että EU:n periaatteet ovat ohuet ja suhteelliset. Kauniin kuoren alla olemme kaikki samanlaisia. Me ja he. ”Katso, mitä EU tekee näille ihmisille”, toteaa Lukashenka – ja Putin komppaa.

Venäjän hybridivaikuttamisen pelikirja on suoraan luettavissa Russia Todayn sivuilta. Siellä puhutaan maahanmuutosta, EUn ongelmista, koronaepäonnistumisista. Nämä ovat ne narratiivit joita syötetään otolliseen maaperään lännen heikentämiseksi, koska Venäjä tietää, että näihin reagoidaan. Eurooppalainen populistioikeisto on tässä toiminut hyvänä työkaluna. Ajan saatossa se saattaakin huomata olleensa pelinappula ideologisessa sodankäynnissä.

Putin ja Lukashenka toivovat EU-kriittisyyttä, rokoteskeptisyyttä ja paniikinomaista suhtautumista maahanmuutton. Juuri sitä he tuntuvat saavan.

Maahanmuuttoon liittyvää pelkoa käytetään taistelussa kyynisesti hyväksi. Ei tarvita kuin muutama tuhat ihmistä eurooppalaisessa rajametsässä ja eurooppalaiset poliitikot puhuvat kansainvälisten sopimusten irtisanomisesta ja raja-aitojen rakentamisesta. Riippumatta siitä, mikä näiden ihmisten todellinen vaikutus on. Samalla murennetaan iso osa siitä, mitä EU on tai mitä sen toivoisi olevan: yhteisten  arvojen ympärille rakennettu yhteisö, jonka suurin pääoma on sodanjälkeiseen Eurooppaan luotu oikeusvaltioperiaate ja sen varaan rakennettu yhteiskuntamalli.

Kukaan ei halua, että vuoden 2015 pakolaistilanne toistuu. Mutta ne kuvat, jotka nyt välittyvät Puolan rajalta, eivät kerro sellaisesta keinovalikoimasta, jota soveltamalla sen toistumiselta vältytään.

Yhteisen maahanmuuttopolitiikan puuttuminen EU:ssa on ongelma, johon tulee löytää ratkaisu. Silloin tämänkin kriisin hallinta olisi helpompaa. Ongelma ratkaisun synnyttämisessä on, että halutaan poimia rusinat pullasta. Yhteinen turvapaikkapolitiikka olisi iso askel kohti liittovaltiota ja tiukempaa integraatiota. Se ei sinänsä ole ongelma, joskin paradoksaalisesti yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa vaativat tahot yleensä vastustavat liittovaltiokehitystä. Samaan pakettiin kuuluu myös vääjäämättä ns. vastuunjakomekanismi: jos maahanmuuttopolitiikka on yhteinen niin turvapaikan saaneet ihmiset vääjäämättä myös jaetaan kiintiöiden pohjalta eri maihin. Asia, jota yhteistä turvapaikkapolitiikkaa haluavat tahot myös vastustavat.

Mutta palataanpa Puolan metsiin: Miten tällainen hybridivaikuttaminen torjutaan?

Sitä ei torjuta sillä, että toimitaan Lukashenkan toivomalla tavalla. Sitä ei myöskään torjuta sillä, että lietsotaan paniikkia. Eikä sitä myöskään torjuta aidoin tai asein.

Se torjutaan lähettämällä viesti siitä, että EU pystyy toimimaan arvojensa ja sääntöjensä mukaisesti myös kiperän paikan tullen. Arvomme eivät ole myytävänä, ne pätevät niin hyvän kuin pahan sään aikana. Oikeusvaltio ja demokratia ovat kestäviä arvoja ja kovia aseita myös tällaisessa tilanteessa.

Sen sijaan, että ihmisiä ajetaan takaisin metsään, heidän turvapaikkahakemuksia tulisi käsitellä asianmukaisesti . Ja vaikka on totta, että kansainväliset pakolaissopimukset ja niihin liittyvät velvoitteet ovat tehty toisenlaisia tilanteita varten, niin ne kuitenkin sitovat meitä tänään. Kuten oikeusoppineet toistuvasti ja painokkaasti ovat todenneet: He, jotka haluavat turvapaikkaa, saavat asianmukaisen kohtelun. Ottaen huomioon prosessi, jonka kautta nämä ihmiset ovat Eurooppaan tulleet, on syytä uskoa, että useimpien perusteet turvapaikan saamiseksi ovat heikot tai olemattomat. Ne, jotka eivät ole oikeutettuja kansainväliseen suojeluun palautetaan kotiin.

Tämä maksaa ja tämä työllistää. Toisin sanoen, aseina käytettyjen ihmisten torjuminen maksaa. Niin maksaa sukellusveneiden ja hävittäjienkin torjuminen. Pitää kuitenkin muistaa, että nämä ihmiset ovat tässä sivullisia uhreja. Roistot istuvat muualla ja toimet tilanteet hallintaan saamiseksi on kohdistettava heitä kohtaan

Jos tilanne ei EU:n johdonmukaisen toiminnankaan myötä lopu, on työkalupakissa muita tehokkaita keinoja, kuten esimerkiksi  hybridisodankäyntiin syyllistyvien sulkeminen ulos SWIFT-maksujärjestelmästä. Se vaikeuttaisi järjestelmästä ulossuljetun maan kansainvälistä rahaliikennettä huomattavasti. Se on vastatoimi ja varsin tehokas sellainen.

Iso oppi nyt käynnissä olevasta vaikuttamisesta on se, että Nord Stream II:n rakentaminen oli iso virhe. Maakaasua on käytetty ja tullaan käyttämään vaikuttamisen keinona, niin tässä kriisissä kuin seuraavissakin. Nord Stream II:n käyttöönotto ei onneksi ole vielä kirkossa kuulutettu. Tästäkin syystä Euroopan tulisi panostaa mahdollisimman kunnianhimoiseen ilmastopolitiikkaan ja etenkin uusiutuvan energiatuotannon rakentamiseen.

Toimimalla käsillä olevassa tilanteessa johdonmukaisesti oikeusvaltioperiaatteita kunnioittaen, poistamme tehokkaimmin Lukashenkan vipuvartta. Panikoimalla ja luopumalla periaatteistamme on suuri riski, että menetämme sen, mitä sivistykseksi kutsutaan. Se ei ole strategista eikä se ole viisasta. Eikä se edes poista itse ongelmaa. Naivismin ja idiotismin välissä asuu tilannetaju ja harkitsevaisuus, jotka ovat kokonaisturvallisuudesta huolehtimisen tärkeimpiä elementtejä.