Ajatuksia kansainvälisyydestä

Istun muurilla, joka on rakennettu mustista terävistä laavakivistä. Muuri liittyy valkoiseksi kalkittuun pieneen kivitaloon, jonka katolla kohoaa korkea kartiomainen savupiippu. Edessäni kadulla on joukko ihmisiä, jotka katsovat taakseen ja lähtevät yhtäkkiä juoksemaan kiljuen. Nurkan takaa ilmaantuu iso härkä, joka vetää perässään neljää miestä, jotka valkoisissa paidoissaan ja mustissa hatuissaan yrittävät köyden avulla hillitä ison härän hyökkäyksiä.

Selkäni takana avautuu kiviaitojen pieniin osiin pilkkoma ja sinisten hortensioiden koristama vihreä rinne, joka laskeutuessaan yhdistyy Atlanttiin. Maisema niin edessäni kuin takanani on jotain aivan muuta, kuin mihin olen kotona Kirkkonummella tottunut.

Olen 17-vuotias. Vain kuusi tuntia aikaisemmin olen laskeutunut lentokoneella Azorien saariryhmään kuuluvalle Terceiran saarelle keskelle Atlanttia. Vuosi on 1987.

Tällä saarella tulen asumaan portugalilaisessa perheessä kokonaisen vuoden ajan. Katson ympärilleni ja ymmärrän nopeasti, että vuosi tulee olemaan jotakin aika eksoottista.

”Sopeudu, Anders. Nauti ja sopeudu”, lausun mielessäni.

Minulle vuosi vaihto-oppilaana oli mullistava kokemus. Nykyperspektiivistä tarkasteltuna on helppo todeta, että se muutti elämäni.

Tuolla Azoreilla, kaukana manner-Euroopasta, asuin pienessä amerikkalaisten lahjoittamassa talossa, oikeastaan peltikontissa, johon oli muutama vuosi aikaisemmin tapahtuneen maanjäristyksen aiheuttaman tuhon seurauksena loihdittu nelihenkisen perheen koti. Tässä peltikontissa jaoin huoneeni kuuron veljeni ja käytännössä myös kanojen kanssa. Perhe oli sydämellinen. He jakoivat minulle kaikesta vähästään kaiken sen, minkä tarvitsin elääkseni turvallista elämää. Kävin koulua, sain ystäviä ja opin kielen.

Vaihto-oppilasvuoden aikana jouduin sopeutumaan itselleni täysin uudenlaiseen ympäristöön. Opin asioita, jotka ovat auttaneet minua vahvistamaan suhdettani omaa itseeni, muihin ihmisiin ja koko maailmaan. Kun tänä kesänä ensimmäistä kertaa 28 vuoteen palasin Azoreille tuntui, kun olisin siirtynyt ajassa taaksepäin. Kentällä meitä, vaimoani Iaa ja minua, vastassa oli liuta vanhoja ystäviäni. Kaikki yli kolmekymmentäviisi vuotta sitten kokemani palautui voimallisesti mieleeni. Koin tulevani kotiin. Toiseen kotiini.

Elämässä on monta vuoden pituista jaksoa. Jokainen niistä vaikuttaa meihin eri tavalla. Tätä vuotta edeltänyt vuosi ei minua juuri muuttanut. Tai sitä edeltävä. Vaihto-oppilasvuosi sen sijaan muutti kaiken.

Jätän tässä nyt tarkoituksella vertaamatta vaihto-oppilasvuottani sitä seuranneeseen vuoteen, josta muodostui elämääni mullistava siitäkin. Silloin tapasin vaimoni Ian – missäpä muualla kuin AFS:n kevätkokouksessa Turussa. Minä olin juuri palannut Azoreilta ja Ia puolestaan Australiasta.

Mutta nyt hetkeksi vielä siihen, miten vuosi Portugalissa ja Azoreilla heijastuu tähän päivään ja elämääni nyt, 35 vuotta myöhemmin.

Portugalin kieli avasi minulle oven latinankielisten maiden maailmaan. Portugalia osaavana omaksuin suhteellisen helposti espanjan kielen opiskeluvaihdossa ollessani Barcelonassa 90-luvun puolivälissä. Yhtä lailla matkaan tarttui italian kieli Udinessa, Italiassa opiskeluaikana työskennellessäni. Nyt EU-ministerinä olen aloittamassa ranskan kielen opinnot, sillä ranska on EU-kielenä minulle melkeinpä välttämätön.

Ja vaikka kielitaitoa voisi äkkiseltään pitää funktionaalisena hyötynä, omakohtaiset kokemukset ovat vakuuttaneet minut siitä, että kieli on tie kulttuurin ytimeen. Se, että puhut toisen ihmisen kieltä, kertoo siitä, että välität. Se kertoo halusta tutustua toiseen ihmiseen ja hänen taustaansa.

Tiedän kokemuksesta, että on aivan eri asia neuvotella EU-kokouksessa espanjalaisen kanssa EU:n rahoituksesta, kun hänelle välittyy viesti siitä, että tunnet ja arvostat hänen tapojaan, kieltään ja kulttuuriaan. Google translate pystyy teknisiin suorituksiin, mutta se ei pysty koskaan korvaamaan sitä empatiaa, joka yhdistää ja lähentää ihmisiä.

Tapasin viime viikolla EU-parlamentin puhemiehen Roberta Metsolan. Puhuimme yhteisistä kokemuksistamme ja erityisesti EU:n kruununjalokivestä Erasmus-vaihdosta. Se sai molemmat meistä hymyilemään. Erasmus-vaihto on asia, joka on niin positiivinen kuin joku asia vain voi olla. Ohjelma, joka rakentaa siltoja ja ymmärrystä Euroopan kansojen välille.

Minulla ei ole pienintäkään epäilystä siitä, etteikö Eurooppa olisi huomattavasti parempi ja dynaamisempi paikka, jos Erasmus-vaihto-opiskelijoiden määrä moninkertaistettaisiin. Tai jos sama tehtäisiin AFS-vaihto-oppilaiden osalta. Tässä onkin se vaihtariuden hienouden syvin ydin: toisista kulttuureista ja ihmisistä oppiminen rakentaa ystävyyttä ja ymmärrystä – ja sen kautta mahdollisuuksia toimia yhdessä yhteisten päämäärien eteen.

Vaihto-oppilaaksi lähteminen ei taida olla enää ihan yhtä suosittua kuin 35 vuotta sitten. Ehkä kysymys on siitä, että nykyään suurempi osa  nuorista ihmisistä saa tilaisuuden matkustaa lomilla kaukaisiinkin maihin. Kun itse lähdin vaihto-oppilaaksi, olin matkustanut vain vähän. Lentoni Azoreille oli yksi ensimmäisiä lentomatkoistani. Ne maat, joissa olin ollut, olivat laskettavissa yhden käden sormilla.

Mutta kysymys kuuluu: Voiko lomamatkaa verrata vaihto-oppilasvuoteen? Lomamatka on irtiotto arjesta, kun taas vaihto-oppilasvuosi on arkea, se on täynnä arkisia askareita eli ihan tavallista elämää. Järisyttäviä kokemuksia, mutta myös tylsistymistä ja koti-ikävää.

Koronan aikana Erasmus vaihto-oppilaiden määrä romahti, emmekä ole vieläkään päässeet takaisin sitä edeltäneelle tasolle. Kansainvälisyyden spektri tuntuu kapenevan muutenkin. Kieliä opiskellaan yhä vähemmän ja kaikki tuntuivat ajattelevan pärjäävänsä lingua francalla eli englannilla.

Itse väitän, etteivät lomamatkat tai virtuaalipelaaminen ole monipuolista kansainvälisyyttä. Samaan aikaan kohtaamme globaaleja haasteita, jotka on ratkaistava yhdessä, yli maa- ja kulttuurirajojen. Populismin ja polarisaation sijaan tarvitsemmekin kipeästi Martti Ahtisaaren kaltaisia maailmankansalaisia. Juuri sellaisten kasvattamisessa AFS:llä on tärkeä rooli.

Erilaisuuden ja kansainvälisyyden ymmärtäminen vaatii oman kokemukseni mukaan oman mukavuusalueensa ulkopuolelle astumista. Se edellyttää myös sitä, että sietää epävarmuutta. Kansainvälisyys on erilaisuuden hyväksymistä. Ja vielä tarkemmin ilmaistuna: se on kykyä nähdä arvoa erilaisuudessa.

Kun istuin kivimuurilla pienessä kylässä, Terceiran saarella, ymmärsin, että edessä oleva vuosi tulisi olemaan jotain aivan muuta kuin turvallinen tuttu elämä kotonani Kirkkonummella. Päätin tietoisesti ottaa vastaan kaiken, mikä eteen tulee. Päätin tietoisesti olla utelias ja rohkea. Antaa tilaa odottamattomalle pelon sijaan.

Kerron toisen kokemuksen elämästämme.

Seitsemän vuotta sitten kotiimme tuli 16-vuotias poika Colombiasta, Santiago. Santiago oli – ja on – äärimmäisen lahjakas nuori mies, joka oli jo ennen vaihto-oppilaaksi lähtemistään valmistunut ylioppilaaksi – kaksi vuotta vuosikurssiaan nopeammin. Hän valmistui maan parhaiden joukossa, minkä johdosta Kolumbian presidentti myönsi hänelle avokätisen stipendin sekä opiskelupaikan Bogotan yliopistossa.

Santiagolla oli siis edessään valmis polku suoraan yliopistoon. Hän koki kuitenkin, että ymmärsi maailmaa vielä liian kapeasti ja halusi siksi kansainvälistyä, nähdä maailmaa. Hän oli kuullut Suomesta. Maasta, jossa yhteiskunta toimii ja jossa on ensiluokkainen koulujärjestelmä. Hän ajatteli, että voisi oppia Suomesta asioita, joita hän sittemmin voisi hyödyntää Kolumbian hyväksi.

Ja oli hänellä muitakin tavoitteita. Hän oli jo 16-vuotiaana lahjakas matemaatikko, Kolumbian matematiikkamaajoukkueen jäsen. Vaatimattomana tavoitteenaan hänellä oli jonakin kauniina päivänä voittaa Nobelin fysiikan palkinto.

Mutta ensin hän halusi siis oppia lisää siitä, miten maailma muualla toimii.

Santiago tuli perheeseemme, sai ystäviä, oppi ruotsin kielen ja menestyi koulussa. Keväällä hänen päässään syntyi ajatus: Mitäpä jos hän jäisi sittenkin opiskelemaan Suomeen? Eurooppa tarjoaisi ehkä Kolumbiaa paremman pohjan kansainväliselle tutkijan uralle.

Me iloitsimme Santiagon innostuksesta ja kävimme hänen kanssaan Helsingin yliopistossa fysiikan laitoksen dekaanin juttusilla. Dekaani tunnisti nopeasti Santiagon lahjakkuuden, joka oli ilmeistä. Koska englanninkielistä batchelor-ohjelmaa ei silloin vielä ollut, dekaani kertoi, että he ottavat hänet avosylin vastaan, mutta että hänen tulisi ensin suorittaa opintoja muutaman kuukauden ajan avoimessa yliopistossa tullakseen sitten näyttöjen pohjalta hyväksytyksi tutkinto-opiskelijaksi.

Me tietenkin ajattelimme, että tämä oli hyvä suunnitelma. Mutta migri ajatteli toisin.

Santiago ei saanut oleskelulupaa ja Helsingin yliopiston sijaan hän pääsi korkeilla pisteillä Lundin yliopistoon opiskelemaan. Tällä hetkellä hän kehittää kvanttitietokoneiden algoritmeja Munchenissä

Suomi ei Santiagon kohdalla nähnyt kansainvälisyyttä voimavarana, mikä jätti minuun jäljen. Pettymykseni voimalla teen kaikkeni edistääkseni erilaisia vaihto-ohjelmia ja kansainvälisiä tutkintoja.

Kansainvälisyyteen tulee kasvaa. Kansainvälistymisessä tulee uskaltaa nähdä mahdollisuuksia riskien sijaan. Me tarvitsemme, maailma tarvitsee, yhä enemmän martti ahtisaaria.

Kerroin alussa ensimmäisestä iltapäivästäni vaihto-oppilaana. Kerroin, miltä pienen azorialaisen kylän jokavuotisen juhlan aloittava tourada a corda, härkäjuoksu, kadulla näytti.

Näiden juhlien, joita pienellä saarella oli kymmeniä kesän aikana, katukuvaan kuului myös fado ao desafio -nimistä perinteistä laulua laulava miesduo. Oma vaihto-oppilasisäni muodosti yhden duon toisen puoliskon. Hän oli todellinen mestarilaulaja, jonka koko saari tunsi.

Fado ao desafiossa kaksi miestä laulaa improvisoiden fadoa toisilleen.  Kyseessä on eräänlainen azorilainen versio ”rap battlestä”, eräänlainen kukkotaistelu. Toista laulajaa kuunnellaan, hänen sanomaansa tulkitaan, ja sitten jatketaan hänen aloittamastaan ajatuksesta – tai lähdetään väittelemään hänen kanssaan. Kaksi erilaista laulua muuttuu yhdeksi. Ellei toinen laulaja kuuntele toista, niin kokonaisuudesta ei tule mitään. Ellei toinen ymmärrä toisen sanomaa, niin laulusta tulee puuroa. Laulajien pitää siis uskaltaa kuunnella, ymmärtää ja heittäytyä. Viedä keskustelu uusille tuntemattomille urille.

Vaihto-oppilaskokemuksessa – niin isäntäperheenä kuin vaihto-oppilaana olemisessa – on kyse pitkälti samasta asiasta: kuuntelemisesta, ymmärtämisestä ja heittäytymisestä.

Tällä hetkellä elämäämme rikastuttaa Indonesiasta meille tullut Aesha (joka myös on tänään täällä läsnä). Hän on uskaltanut heittäytyä uuteen seikkailuun jättäessään vuodeksi taakseen tutun ja lämpimän kotiseutunsa Acehin. Acehin, jonne Martti Ahtisaari neuvotteli rauhan 2000-luvun puolivälissä, juuri ennen Aeshan syntymää. Me taas olemme uskaltaneet perheenä heittäytyä uuteen ottamalla Aeshan perheemme jäseneksi. Uskokaa tai älkää, emme aavistaneetkaan, miten vähän tiedämme musliminuoren arjesta

Haluan onnitella 75-vuotiasta AFS:ää ja kiittää järjestöä niistä lukemattomista elämää mullistavista kokemuksista, joita se on tarjonnut niin minulle, vaimolleni, lapsillemme kuin koko perheellemme.

(Puhe AFS Intercultural Programs Finland 75-vuotistilaisuudessa 25.11.2023)

Keynote, UNIFI Sustainability and Responsibility Seminar

Sustainability. What is it? It’s behaving. It’s being responsible. It’s what you teach your kids. But still something we often neglect when it really matters.

The obvious somehow becomes expendable. The factor that is totally crucial for long term viability or even profitability becomes something you postpone, push aside.

The topic of sustainability and responsibility in business is the biggest issue that faces our industries, our world,  today.

Because what we do today defines what the world will look like tomorrow.

Climate change affects everything and everyone in one way or the other. It affects the most basic things in our lives – from where it is possible to live to what kind of food we can grow and eat.

We are dependent on our ecosystems in everything we do. So why not take care of it. Why not give it the attention it deserves?

We know what to do.

We need to reduce our emissions. We need to stop the loss of biodiversity. We need a transition to clean, renewable energy. We need an industrial revolution.

And yes, I say industrial – because our businesses are central in contributing to the transition to a more sustainable economy.

As a fairly small player globally, one might think that what happens in Finland is not that important on a larger scale, but that could not be further from the truth. It’s not about our absolute share of global greenhouse gases. It’s about the positive impact we can make, it’s about our handprint.

I’ll give you one example. The frequency converter, a small device that makes electrical motors more effective, saves 135 000 000 tons of Co2 emissions annually and globally. That handprint comes to a large extent from Vasa, where Vacon, nowadays Danfoss, is one of the trailblazers in the field.

So what happens in Finland does not stay in Finland – we have every opportunity to show leadership and show the way.

By doing this, we are one step ahead – by promoting research and innovation on sustainability related issues we can create new solutions to the challenges we face.

And we all know these challenges need addressing. Therefore the demand for solutions, products and services in line with sustainability standards will grow – and Finnish businesses can be at the forefront of providing these solutions.

As an active member of the Europan Union, we have an important role to play as well.

The EU is the largest single market in the world. This is something of a favourite subject of mine, so if you’ll allow me, I would like to highlight this: it is the largest single market – in the world.

And what does this mean? It’s a market without borders. It means that it allows goods, services, and people to freely move within the union. It allows us to do trade and business with each other.

While creating a broader choice of products and services for all EU citizens, it also creates an opportunity for the EU to set standards.

And when the EU sets standards it has global implications. In a way, it’s as simple as that – when we are ambitious and demand more, the surrounding world needs to do more – if they want to take part in the largest single market in the world.

By looking ahead, by seeing opportunities instead of problems, and by thinking outside of the box instead of sticking our head into the sand we can have a real global impact – both Finland as a nation, and the European Union as a community on the global level.

That is why we need to work with an ambitious and serious agenda on the Green transition and on sustainable growth.

The European Commission introduced the EU Green Deal in December 2019 – almost exactly 4 years ago.

As you all know, the main goal is to make the EU climate neutral by 2050, and transform the EU economy to become more sustainable.

An important milestone in the EU Green Deal is the 2030 goal of reducing green house gas pollution by 55 per cent compared to the levels from 1990.

As the EU loves project names, and acronyms – I really have had to work on those – the goal of reaching this has been named “Fit for 55”, where 15 different legislative proposals have been put forward regarding climate, energy, transport, finance and taxation.

Not all of these are without problems for Finland of course. I would assume most of us have heard things about the Nature restoration law, or “Ennalistamisasetus” in Finnish – or the EU Forest Strategy, filled with acronyms like LULUCF and concepts like taxonomy.

I will not go into these today, but the public discussion around these clearly shows how difficult it will be to reach commonly accepted solutions to the existential problems we are facing.

That being said, it is of course important that EU regulation takes national realities into account. Therefore this government will put effort into be even more effective in influencing EU policy in a timely fashion, before they become decided regulation.

Even though there is a new Commission coming next year, and we have elections coming up and a new European Parliament where political power may shift, we can be fairly certain that the path we are on is the one that we will continue to walk.

The Commission President Ursula von der Leyen kept the green transition as the number one concept also in her recent State of the Union speech.

The new Commission, no matter how it will look like, will begin by shaping the 2040 goals, on our way to 2050. This is one of the major tasks right at the start of the new term.

I think it’s important to make sure that we also see the opportunities that exist within these challenges.

Because even though we face serious challenges in many sectors, we have also done many things right in Finland. It is not a coincidence that our green transition investment pipeline exceeded 100 billion euros.

Us being trailblazers in the green transition is due to us having the cheapest electricity in Northern Europe and the best electricity grid. And those things again, are due to us being ahead in the very same green transition. Is it the Chicken or the egg? Kind of both at the same time.

As Nordic countries we also have an opportunity to carry the issue forward together and set an example for our fellow member states.

Dear friends,

We have to remember that sustainability is a cross-sector concept, in order to affect real change we need to see action on all levels in society.

Higher education plays an important role here.

Finland has been strongly involved in promoting the construction of the European Education Area. We can congratulate ourselves on the fact that Finnish universities have been very successful in the highly competitive European Universities initiative, with 19 universities already participating.

We’ve certainly had challenges recently – Russia’s brutal war of aggression in Ukraine, the pandemic, and heightened tensions in world politics underline the importance of a crisis-resistant society, both at a national and a European level. This highlights the need to make sure students preserve their faith in a better future, and here we all have a responsibility.

Universities, through their research knowledge and expertise, have an important role to play in building crisis resilience and security of supply, and in supporting the EU’s self-sufficiency and strategic autonomy.

Universities can and should be able to respond to the rapidly changing skills needs of the labor market, and support business renewal as well as raising the education levels of the population.

I firmly believe that the free movement of students, researchers and scientists within and outside the EU provides the best added value.

The Erasmus programme, for example, is the crown jewel of European student exchange. I would strongly encourage students, teachers and researchers alike to take part in exchange programmes and the various European cooperation projects that are offered.

My own journey through exchange studies both in Portugal and Spain certainly shaped me and my life. I cast my vote for Finland’s entry into the EU while I was living the European dream, as an Erasmus student in Barcelona.

We know that there will be fierce competition for talent, it’s obviously already happening today, but will be even more fierce tomorrow. Industrial productivity, the prosperity of our societies and the achievement of our climate objectives depend in large part on the ability to retain and attract workers.

This is not only my view, but it is widely shared in the EU member states. In the conclusions of the European Council, this has repeatedly been at the forefront.

The need to strengthen education and research is key when we want to reinforce our strategic autonomy and competitiveness. The emphasis on strong cooperation in education and research is therefore very important for us.

The availability of skilled labour has recently been at the center of many Commission initiatives. All fields are included – some are more vital than others; the clean transition, cybersecurity, the battery industry, digital skills, well educated teachers, knowledge of space and so on.

We must also talk about a commitment to research and development funding. The current government is committed to a historic long-term investment. This will significantly strengthen the capacity of universities and research institutions.

From next year, we will substantially increase the level of national R&D funding towards 4 percent of GDP. Our firm intention is to create a solid basis and conditions for improving Finland’s competitiveness long into the future.

These increases will be targeted at activities with the widest possible impact on productivity and economic growth.

Particular emphasis will be placed on basic research at universities, applied research at universities of applied sciences and on increasing and modernising researcher training, so that we can make the most of this investment.

Finland has also long argued that all EU member states should increase R&D investment towards the commonly agreed EU target of 3 percent of GDP.

We are now setting a good example – and our 4 per cent target and its implementation has indeed attracted a lot of interest from both other member states and also from the European Commission.

Dear friends –

It comes down to this. The green transition is a huge opportunity for all of us. For businesses, for education, for society. Over 100 billions of investments are queueing up at our border. If even a small part of those become reality the benefits are substantial.

This is an industrial revolution and the universities are the factories of the future. We already some of the tools to make it happen. You create more as we speak. The opportunities lie ahead of us. They are  obvious, they are crucial, and fortunately even profitable.  So no more postponements. No pushing aside. Let’s get to it.

(Keynote held att Svenska Handelshögskolan 7.11.2023)

Tal vid kronprinsessan Victorias besök i Finland

Ers kungliga högheter, excellenser, mina damer och herrar, bästa vänner.

Sverige är FInlands närmaste partner säger vårt regeringsprogram. Det är första gången vi klart säger att Finlands och Sveriges relation är unik och speciell i ett regeringsprogram.  

Och det är skäl att poängtera, i detta sällskap, att sommarens regeringskris inte hade något med denna skrivning att göra. Vi hade helt andra utmaningar. 

I Storbritannien  brukar man tala om ett ”Special Relationship”. Med det menar man Storbritannieins speciella förhållande till USA. Jag vet inte om det mera stämmer. Men för Finland och Sverige stämmer det. Vi har ett speciellt förhållande. 

Förhållandet var speciellt när biskop Henrik steg i land i Egentliga Finland. 

Förhållandet var speciellt när Gustav Vasas son, hertig Johan, blev herre på Åbo slott. 

Relationen var speciell när Stålhandskes hakkapeliter plöjde genom Pappenheims led under 30-åriga kriget eller när Paavo Nurmi duellerade mot Edvin Wide på tjugotalet. 

Relationen fick igen ett bevis på sin hållbarhet när svenska piloter skötte bevakningen av en stor del av det finländska luftrummet under vinterkriget med sina Gloster Gladiator plan. 

Och det, att relationen är speciell, bevisade Tager Erlander för drygt 70 år sedan, när Sverige, till stor del av solidaritet mot Finland, beslöt sig för att stanna utanför Nato. Sverige ville inte lämna Finland ensamt. 

För mig som Europaminister känns det för all del lite genant att årtalet 1995 i Finland inte primärt väcker tanken om att Finland då blev EU-.medlem utan att vi då äntligen slog Sverige i en VM-final. 

Så relationen är speciell. 

En resa till Sverige är, och nu gissar jag, men tror att jag har rätt, med stor sannolikhet den första utlandsresan för en en majoritet av finländarna. 

Jag har fem barn, och om man frågar dem vart de skulle villa åka, säger de alltid Ängelholm och Sverige. Och Systrarna på Skäret med världens mest fantastiska jordgubbssaft och underbara små hjärtbakelser med vainljkräm i. 

Sverige har en speciell plats i våra hjärtan och relationen har varit speciell och nära i snart tusen år. Därför är det passande och rätt att vi får fira en del av ert  – ja vårt – jubileum här i FInland, på Hanaholmen som i sig är ett resultat av de band vi har. Hanaholmen var resultatet av Sveriges gåva till det 50-åriga Finland 1967. 

Jag sade inledningsvis att vi nu på ett politiskt plan står närmare varandra än nägonsin. Den process som förde FInland och snart Sverige in i Nato är också ett bevis på detta. 

Om ni tillåter så går jag nu 200 år tillbaka i tiden. 

Min släkting ett antal generationer bakåt, Carl Johan Adlercreutz, var den general som ledde de finsk-svenska trupperna genom Lappland ner mot Stockholm efter det katastrofala kriget 1808-1809. Han var den person, som sedan desarmerade Gustav IV Adolf och indirekt bär ansvaret för att familjen Bernadotte kom till tronen. 

Ja, vissa tungor säger, att han för ett ögonblick själv övervägde att sätta kronan på sitt eget huvud. Men så gjorde han lyckligtvis inte. Jag tror de var klokt med tanke på oss alla. 

Några månader tidigare ledde han de svenska trupperna vid slaget vid Oravais 1809. Efter slaget – som vi förlorade – rådde det stor bitterhet inom officerskåren. Man upplevde att Gustav IV Adolf svikit Finland. Man insåg, att Finland var förlorat. Riket skulle rämna i tu. 

På det rykande slagfältet beslöt de besegrade officerarna att de knäpper upp den yttersta knappen på uniformsrockens ärm för att markera sin besvikelse. Och de knäpper den inte  förrän Sverige och Finland igen är ett rike. 

På vissa svenska tavlor från 1800-talet lär man kunna se officerare som har den yttersta ärmknappen oknäppt. Knappen vara öppen i väntan på en återförening. 

Snart kommer denna återförening att ske. När Sverige och Finland båda två är medlemmar av Nato kan man säga att bandet är lika starkt som det var för 215 år sedan. Då knäpper även jag den yttersta kostymärmsknappen och det känns ju som en bra slutfanfar på detta år, då vi fått fira att det gått 500 år sedan Gustav Vasa kröntes och 50 år sedan Hanaholmens kulturcentrum föddes. 

Finlands band till Sverige är starkare än någonsin, och kronprinsessans besök är ett tecken på det.

Puhe Eurooppanuorten Linnaseminaarissa 19.8.2023

Arvoisat kuulijat, arvoisat Eurooppanuoret,

Kiitos kutsusta tulla puhumaan Linnaseminaariinne.

EU, Euroopan unioni – siitä puhumme tänään. Teidän, jotka olette kasvaneet Suomessa meidän jo ollessa EU-jäseniä, on varmaan vaikea ymmärtää, miten houkuttelevalta Euroopan unionin jäsenyys tuntui nuorelta opiskelijalta 90-luvun alussa. Olimme tarponeet läpi YYA-Suomen, pikkuhiljaa lähentyneet länttä ja Eurooppaa, ja yhtäkkiä EU oli käden ulottuvilla.

Keskustelu EU:sta ei ehkä silloin ollut kovin korkeatasoista. EU-keskustelua käytiin pitkälti ruoan hinnan ympärillä – EU:n jäsenyys tekisi ruoasta halpaa – tai pelotteiden kautta – EU romuttaisi maatalouden ja toisi ydinaseet Suomeen. Niin, näitä samojen argumenttien heijastuksia näkyy myös tämän päivän keskustelussa.

Ja ihan kuten silloin, niin EU:n vastustuksessa on tänäänkin usein kyse myös vanhan kaipuusta. Nostalgiasta, toiveajattelusta ja naiiviudesta.

Kun me Suomessa äänestimme jäsenyydestä vuonna 1994 minä itse elin eurooppalaista unelmaa. Olin Erasmus-vaihdossa Barcelonassa opiskelemassa arkkitehtuuria, oppimassa kieltä, juomassa punaviiniä. Eurooppa oli huumaava kokemus. Se, että kyllä-puoli voitti kansanäänestyksessä tuntui itsestään selvältä, mutta mahtavalta. Miten kukaan voisi vastustaa sitä, että Suomesta tulee osa Eurooppaa, ajattelin. En voinut kuvitellakaan, että äänestys voisi päätyä toisin.

EU merkitsi itselleni vapautta ja kansainvälisyyttä. Ja se merkitsee sitä vieläkin.

Olen toiminut eurooppa- ja omistajaohjausministerinä nyt vajaat yhdeksän viikkoa. Ja jos asiat muuten ovat lähteneet verkkaisesti, jopa hieman yskien, liikkeelle, niin EU-asioiden osalta ministerikauteni aloitus oli varsin vauhdikas: Heti hallituksen nimitystä seuraavana päivänä matkasin ensimmäiselle työmatkalleni Tukholmaan.

Siellä osallistuin epäviralliseen eurooppaministerikokoukseen, jonka aikana keskusteltiin mm. EU:n laajentumisesta. Ihan kuten 1994, niin nytkin monet maat kolkuttelevat EU:n ovea.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on saanut meidät taas kerran arvioimaan koko Eurooppaa, koko EU:ta, geopoliittisen pelikentän kautta.

Ei, EU ei ole varsinaisesti turvallisuuspoliittinen unioni. Mutta se tarjoaa yhteisön, ja sen kautta se tarjoaa myös suojaa.

Koska harmaa alue ei ole turvallinen. Kahden välissä ei ole turvallista ajella. Ja vaikka miten haluaisin ajatella, että polarisaatio ei ole hyvästä, niin viimeistään tänään kaikki tiedämme, että väliinputoajat ovat pulassa.

Kasakka ottaa sen, mikä on huonosti kiinni.

Siksi tämä sota on saanut laajentumiskeskustelun taas liikkeelle. Georgia, Moldova ja ennen kaikkea Ukraina tarvitsevat EU:n tarjoaman poliittisen suojan.

Keskustelu laajentumisesta pitää periaatteessa sisällään myös pohdintaa siitä, minkälaisen unionin me haluamme. Laajentumisprosessissa EU asettaa vaatimuksia ja ehtoja, joihin ehdokasmaiden on pystyttävä vastaamaan. Näiden ehtojen uusien jäsenten tulee täyttää – mutta ne pätevät tietenkin myös vanhoihin.

Laajentumiseen liittyvät ehdot ovat tehokkaita ohjaamaan ehdokasmaita kohti tarvittavia uudistuksia. Tästä keskustelimme ensimmäisessä EU-kokouksessani. Pääsin siis tavallaan heti alkuun EU:ta määrittelevien perusasioiden äärelle: yhdessä edistämme demokratiaa, oikeusvaltiota, ihmisoikeuksia ja markkinataloutta. Liittymiskriteereissä kiteytyy se, miksi EU on olemassa, mitä arvoja haluamme edistää, ja se minne olemme viemässä unionia.

EU on Suomen tärkein poliittinen ja taloudellinen viitekehys ja myös tärkein arvoyhteisö. EU on rauhanprojekti, joka on avannut Suomelle, Suomen kansalaisille ja suomalaisille yrityksille ovet Eurooppaan ja laajemmin koko maailmaan.

EU-jäsenyydellä on suomalaisten vahva tuki, ja olemalla osa yhteisöä meillä on myös kokoamme suurempi mahdollisuus vaikuttaa globaalilla tasolla. Siksi on meidän kaikkien etu, että EU on globaalisti vahva ja toimintakykyinen.

Tämä tuli selväksi viimeistään Venäjän hyökkäyssodan myötä. Silloin turvallisuusympäristömme muuttui merkittävästi ja pitkäkestoisesti. Hyökkäyssota on korostanut sitä, miten tärkeitä yhteiset arvomme ovat ja miten tärkeää on, että EU on toimintakykyinen myös kriisin edessä.

Suomi on osana EU:ta ja yhdessä EU:n kumppanien kanssa vastannut Venäjän hyökkäyssotaan nopeasti, päättäväisesti ja yhtenäisesti. Tätä yhtenäisyyttä on vaalittava ja sen varaan on rakennettava jatkossakin.

Koska on myös selvää, että ennen sotaa varmuutta toimintakyvystä ei ollut. On myös enemmän kuin todennäköistä, että mikäli EU olisi ennen sotaa voinut päättää, että nämä ovat vastatoimemme, jos olisimme viestittäneet Putinille, että hanat katkeavat, putket tukitaan, ovi SWIFT-järjestelmään sulkeutuu, varat jäädytetään ja Ukrainaa tuetaan kaikin keinoin, niin sotaa ei olisi tullut.

Jos olisimme ennen sotaa pystyneet itse kuvittelemaan mitä voi tapahtua, jos olisimme piirtäneet nämä skenaariot, jos olisimme olleet tarpeeksi toimintakykyisiä, niin väitän, että tätä sotaa ei olisi tullut.

Mutta nyt olemme tässä, ja tuen on jatkuttava.

Suomi on tähän mennessä tukenut Ukrainaa 1,74 miljardilla eurolla. Tämä sisältää 1,2 miljardia euroa puolustusmateriaalitukea, yhteensä 17 puolustustarvikepakettia.

Olemmeko auttaneet paljon vai vähän? Jos Suomen tuen suhteuttaa BKT:hen, niin USA:n kohdalla se tarkoittaisi 150 miljardin dollarin tukea.

Se on merkittävä summa kaikilla mittareilla. Ja me olemme pystyneet toimittamaan hyvää, tärkeää tavaraa, koska me olimme varautuneita. Meillä oli, ja on, varastossa sitä tavaraa, jota kriisissä tarvitaan.

Me jatkamme Ukrainan tukemista – niin kauan kuin se on tarpeen.

Hyvät ystävät,

Olemme unionina oppineet paljon viimeisten vuosien aikana.

Elina Valtonen, Antero Vartia ja minä teimme vuonna 2016 kirjallisen kysymyksen, jossa kyseenalaistimme NordStream II -putken rakentamisen siksi, että se mielestämme sisälsi selviä turvallisuuspoliittisia ulottuvuuksia ja riskejä. Tämän Venäjän toimet olivat silloin jo tehneet selväksi. Kysymystä seurasi silloin tuohtumusta kollegojemme joukossa ja vastaus oli, että putki on pelkkä ympäristökysymys.

Nyt tiedämme paremmin.

Venäjän hyökkäyssodan myötä energiariippuvuuksien vaikutukset Eurooppaan ovat tulleet selväksi kaikille. Hyökkäyssotaa seurannut energiakriisi osoitti, kuinka tärkeää on, että Eurooppa ei ole riippuvainen unionin ulkopuolelta tuodusta fossiilienergiasta. Fossiilittomaan energiantuotantoon siirtyminen on tärkeää, jotta voimme vähentää riippuvuuksiamme ja samalla vähentää Venäjän mahdollisuuksia horjuttaa Eurooppaa ja yhtenäisyyttämme.

Samalla meidän on suojeltava ja vahvistettava demokratiaa. Eri hybridivaikuttamisen keinot ja disinformaation levittäminen ovat omiaan nakertamaan uskoa poliittisen järjestelmään ja kylvämään kahtiajakoa ja eripuraa.

Demokratiavajeen syntymiseen johtavaa kehitystä on pyrittävä ennaltaehkäisemään sekä unionissa että jäsenmaissa. Tässä oikeusvaltiomekanismilla on tärkeä rooli. Se on prosessi, jossa komissio, EU:n neuvosto ja Euroopan parlamentti käy vuosittaista vuoropuhelua jäsenmaiden kanssa oikeusvaltioperiaatteen toteutumiseen ja sen edistämiseen liittyvistä asioista.

Kun meillä on monella tapaa tulonsiirtoihin ja osittaiseen yhteisvastuuseen perustava unioni, on pelisääntöjen oltava kaikille samat. Jos otat EU:n jäsenenä rahaa vastaan, sinun tulee myös pelata yhteisten sääntöjen mukaan. Ja ajatus siitä, että Ukrainan tukea, yhden esimerkin mainitakseni, käytetään panttivankina jotta jokin maa saisi muita etuja, on kestämätön. Sääntöjen tulee olla kaikille samat. Muuten pakka ei pysy kasassa.

Siksi sisäisen toimivuuden ja sen myötä uskottavuuden vahvistaminen on mielestäni EU:n tämän hetken ensisijainen haaste.

Oikeusvaltioperiaatteen toteutumiseen ja vahvistamiseen tähtäävillä toimilla ja sääntöpohjaista kansainvälistä järjestelmää puolustamalla vahvistamme unionia kokonaisuutena, rakennamme keskinäistä luottamusta, kasvatamme resilienssiämme ulkoisia haasteita vastaan ja vahvistamme uskottavuuttamme globaalilla tasolla.

Hyvät ystävät,

EU tekee Euroopasta kilpailukykyisen talousalueen. EU mahdollistaa paremmin globaalien haasteiden, kuten ilmastonmuutoksen ja biodiversiteettikadon torjunnan. Tällaiset maiden rajat ylittävät ongelmat eivät ole ratkaistavissa ilman EU:n vahvaa panostusta – nämä haasteet on ratkottava yhteisin voimin, yhdessä toimien.

EU:n suurimpiin vahvuuksiin kuulukin se, että muodostamme maailman suurimman sisämarkkinan. Kun EU-asettaa markkinoillaan kauppaa käyville maille vaatimuksia, on EU:n ulkopuolisten maiden usein järkevä seurata esimerkkiä. Tähän voimamme perustuu.

Koska EU on globaali toimija globaalissa maailmassa, emme voi sulkea silmiämme siltä, että elämme jatkossakin keskinäisriippuvaisessa maailmassa. Emme siis voi sivuuttaa esimerkiksi Kiinan kasvavaa vaikutusvaltaa, mutta meidän on tunnistettava haavoittuvuutemme paremmin ja pyrittävä paikkaamaan niitä mahdollisimman tehokkaasti.

Samalla on täysin olennaista kehittää EU:n omia vahvuuksia unionin kilpailukyvyn varmistamiseksi. Vapaaseen liikkuvuuteen perustuvat sisämarkkinat, avoin ja sääntöpohjainen kauppapolitiikka sekä markkinaehtoiset ratkaisut ovat avainasemassa, jotta eurooppalaisista innovaatioista voi syntyä globaaleja ratkaisuja.

Haitallisten riippuvuuksien vähentämiseen ja toimitusketjujen monipuolistamiseen tarvitaan kauppaa ja kumppanuuksien rakentamista. Silloin on tärkeä varmistaa, että kumppanuudet rakentuvat hyviin ja terveisiin suhteisiin.

Siksi tarvitsemme myös EU:n, joka pystyy toimimaan tehokkaasti Kiinan vastapainona tiiviissä yhteistyössä USA:n kanssa. Transatlanttinen kumppanuutemme Yhdysvaltojen kanssa on EU:n ja sen jäsenmaiden kaikkein tärkein ja strategisin suhde. USA on toki myös kilpailija, mutta ennen kaikkea kumppani.

Tällä yhteistyöllä on ratkaiseva merkitys myös siinä, että saavutamme ulkopoliittiset tavoitteemme tehokkaammin.

Tästä tukemme Ukrainalle Venäjän hyökkäyssodan jälkeen on keskeinen esimerkki. On selvää, että esimerkiksi taloudelliset sanktiot purevat paremmin, kun niitä toteuttavat samanaikaisesti useampi taho.

Ja kuten aiemmin mainitsin, yhteistyötä ei tarvita vain tästä talouden ja turvallisuuden näkökulmasta. Myös kaikissa globaaleissa haasteissa yhteistyö on keskeistä

Yhteistyö Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välillä luo vakautta ja vaurautta Atlantin molemmin puolin, sekä laajemminkin. EU:n ja Yhdysvaltojen välinen taloudellinen suhde on monella tapaa globaalin kaupan ja investointien peruskallio. On tärkeää, että myös taloussuhteemme toimii.

Kahden suuren talouden välillä suhde ei kuitenkaan aina ole ilman ryppyjä. Tällä hetkellä minua huolettaa Yhdysvaltojen IRA-elvytys, eli Inflation Reduction Act, ja sen vaikutus eurooppalaisten ja tietenkin suomalaisten yritysten vientiin ja näin olleen koko EU:n kilpailukykyyn.

Elämme koronan jälkeisessä maailmassa, mutta uskottelemme itsellemme vielä, että näin ei ole. On suuri vaara siitä, että jätämme valtiotukihanat auki ja sen kautta sekoitamme paitsi oman kilpailukykymme myös sisämarkkinamme.

Tarvitsemme yhteisiä pelisääntöjä, vapaata kauppaa ja kilpailuneutraliteetin vahvistamista – emme välineitä, joilla vääristetään markkinoita ja jotka vievät meidät uusprotektionismin tielle.

Hyvät kuulijat,

EU-jäsenyydellä on suomalaisten vahva tuki.

Viimeisimmän EVA:n Arvo- ja asennetutkimuksen mukaan 64 prosenttia suomalaisista suhtautuu EU:hun myönteisesti. The European Social Surveyn mukaan jopa yli 80 prosenttia suomalaisista suhtautuu positiivisesti EU-jäsenyyteen. Etenkin nuoret suhtautuvat myönteisesti EU:hun.

Nämä luvut ovat iloinen asia.

Suomalaisten näkökulmasta yksi pidetyimmistä EU:n tuomista eduista on ollut vapaa liikkuvuus: oikeus asua, työskennellä ja opiskella missä tahansa EU-maassa. Sisämarkkinat avaavat mahdollisuuksia suomalaisille yrityksille kansainvälistyä ja kasvaa. Osana EU:ta Suomi on kokoaan suurempi – EU-jäsenvaltiona olemme mukana vaikuttamassa siihen, mihin suuntaan sekä unioni että maailma kehittyvät.

Suomi on jatkossakin aktiivinen, luotettava ja ratkaisuhakuinen jäsenvaltio. Me haluamme kilpailukykyisen ja globaalilla tasolla vahvan unionin. Edistämme mm. puhtaan energian investointeja, luonnonvarojen kestävää hyödyntämistä ja syvenevää puolustusyhteistyötä EU:ssa.

Ja jos – ja kun – emme aina ole tyytyväisiä EU:n päätöksiin, meidän on ymmärrettävä katsoa peiliin: me olemme osa EU:ta, emme passiivinen toimija. Jos päätökset eivät tunnu Suomen edun mukaisilta, meidän on kehityttävä vaikuttamistyössämme paremmiksi.

Ratkaisu ei ole EU-erolla flirttailu. Ja ei, jos ero ei nyt ole ajankohtainen, koska, ja tässä siteeraan erästä julkisuudessa käytyä keskustelua: ”tiedostamme yhä vallitsevan maailmantilanteen” ja koska ”jakaantunut Länsi-Eurooppa olisi heikompi totalitaaristen maiden uhan alla”, niin ei se ole sitä tulevaisuudessakaan.

Suomen maantieteellinen sijainti ei nimittäin muutu. Euroopan sijainti kahden suurvallan välissä ja Venäjän naapurissa ei sekään muutu. EU vahvistaa yksittäisten valtioiden kyvykkyyksiä niin kauppapoliittisesti kuin turvallisuuspoliittisestikin. On vaikea nähdä, että globaali kilpailu muuttuisi tavalla, joka suosisi pieniä valtioita isojen toimijoiden sijaan.

Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Ja naiivi flirttailu EU-erolla on vastuutonta äänten kalastelua.

Hyvät Eurooppanuoret, hyvät Linnaseminaariin osallistujat,

Tämän viikonlopun aikana teillä on, ja on ollut, ohjelmassa monia tärkeitä ja kiinnostavia aiheita vihreästä siirtymästä ja nuorten hyvinvoinnista ja osaamisesta ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan.

Iloitsen erityisesti siitä, että teidän on huomenna määrä kuulla mahdollisuuksista EU-uriin – eurooppaministerinä toivon, että Suomesta hakeuduttaisiin EU-virkoihin paljon nykyistä innokkaammin.

Myös opiskelijavaihtoa tulisi edistää ja siitä tulee pitää aktiivisesti huolta. Suomesta ulkomaille lähtevien opiskelijoiden määrä on pudonnut kolmannekseen viime vuosikymmenen puoliväliin verrattuna. Tämä on huolestuttava kehityssuunta ja asia, johon on kiinnitettävä huomiota. Samalla tarvitsemme myös ulkomaisia opiskelijoita ja opiskelijavaihtoa Suomeen.

On nimittäin harha ajatella, että kansainvälisyyttä synnytetään kotisohvalta käsin. On mentävä rajojemme ulkopuolelle ja opittava itse. Itse elin vuoden vaihto-oppilaana Portugalissa 17-vuotiaana. Opin portugalin kielen, ja opin rakastamaan niin fadoa kuin kuivattua turskaa. Opiskeluaikanani työskentelin Italiassa. Opin italian kielen ja ymmärtämään Palladion nerouden. Jatkoin Barcelonaan, rakastuin paellaan ja Gaudíin.

Hyvät ystävät: lähtekää ulkomaille, oppikaa kieliä, rakastukaa Eurooppaan.

Haluaisin, että mahdollisimman moni näkisi ja saisi itse kokea kansainvälisyyden ja kansainvälisten kokemusten hyödyn ja niiden tuoman rikkauden. Siksi tarvitsemme Eurooppanuorten kaltaisia toimijoita – järjestöjä, jotka edistävät eurooppamyönteisyyttä ja kansainvälisyyttä. Sitä tarvitsemme erityisesti tänään. Toivon teille onnea ja men

Tal på partidagen – puhe puoluekokouksessa 2023

Ett partis ideal är dess identitet. Och en identitet vårdas genom att vi med jämna mellanrum ställer oss frågan: Vad arbetar vi för? Vilka frågor driver vi? Vilken är vår värdegrund?

För ett parti är de här helt essentiella frågor. Det är de frågorna som definierar oss och svarena till dom frågorna är orsaken till att vi gör det arbete vi gör. De är orsaken till att vi är här idag, tillsammans.

Det här är vår första partidag efter riksdagsvalet. Vi lever och fungerar i en ny verklighet. Vi har en ny riksdag. Vi har nya ledamöter. Men grunden vi står på är den samma. Våra värden är de samma. Och dom definierar oss –  Vi är Svenska Folkpartiet.

Under fyra års tid satt vi med i Sanna Marins regering. Vi gjorde reformer inom social- och hälsovård, vi stärkte vår bildning. Vi satt upp nya mål för vårt klimatarbete och vi arbetade mot det målet. Vi gick igenom två stora kriser, vi navigerade i okända vatten – och vi gick med i Nato.

Vi satt i en koalition ledd av socialdemokraterna, men vi var inte ett vänsterparti.  Vi var Sfp, och vi behövdes som SFP. Vi var ett parti som också den perioden satt en klar prägel på regeringsprogrammet.

Vi gjorde regeringen bättre.

Nu är vi i nya förhandlingar. De här förhandlingarna är svårare än de föregående. Och inte för att den finansiella ramen är trång, den utmaningen klarar vi nog. Sfp har alltid arbetat för en ekonomisk politik där man tar ansvar för våra gemensamma medel.

Förhandlingarna är svåra eftersom det igen är en brokig koalition. Nu är inte den ekonomiska politiken den stora utmaningen oss partier emellan utan de ideologiska skillnaderna.

Det, att det är svårt, har inte undgått någon som följt med rapporteringen från förhandlingarna. Men å andra sidan – vem har sagt att det skall vara lätt?

Då det känns att dom ideologiska skillnaderna är för stora, försöker jag tänka på min pappas morbrors Patricks rättesnöre: gör inte det som är lätt utan det som är rätt.

Och rätt är att påverka. För att det är ju därför vi har gått med i politiken: för att påverka och för att försöka förverkliga det som vi tror tar oss och Finland framåt.

Vi har nu arbetat i snart 7 veckor, och har inte än nått målet. Sakta men säkert går vi vidare.

Det är också klar, att inte hela regeringsprogrammet, om vi kommer så långt, kommer att se ut som ett SFP-program. Men man kan med absolut säkerhet säga, att programmet blir bättre tack vare oss.

Vi värnar precis som alltid tidigare, om klimatet, om vår internationella roll, om mänskliga rättigheter, om glesbygden, hållbarheten, jämställdheten. Ibland gör vi det med stöd av andra. Men tyvärr också ibland utan det.

Arvoisa puolueväki.
Punamultahallituksessa meistä ei tullut vasemmistopuoluetta. Oikestohallituksessa meistä ei tule oikeistokonservatiivejä. Ei, vaikka jotkut tarkoitushakuisesti tällaista kuvaa medioissa maalailevat.

Ohjelmamme ei muutu. Politiikkamme ei muutu. Ne arvot, joiden puolesta työskentelemme, eivät muutu. Se mikä muuttuu, on maailma ympärillämme. Tämä muutos on vääjäämätöntä ja koskee myös meitä. Paikallemme emme voi jäädä. Jämähtäneisyys ja uhkakuvilla pelaaminen ei meitä houkuttele. Me uskomme ihmisen kykyyn tehdä kestäviä ratkaisuja. Me uskomme empatian merkitykseen. Me olemme avoimuuden, toivon ja tulevaisuuden puolue kaikille niille, jotka haluavat maatamme johdettavan näistä lähtökohdista.

Bästa partidag. Vår värdegrund ändrar inte.

Här är det viktigt att vi är konsekventa. Att vi kommunicerar vår linje. Att vi stöder varandra. Och kanske mer än tidigare: Att vi diskuterar. Att vi som individer och parti säger när vi är av annan åsikt. Och att vi håller ihop.

Bästa partidag. Hyvä puolueväki.

Den politiska retoriken har hårdnat. Identitetspolitiken slår rot.

Det är kontraproduktivt och det är onödigt. Vår politiska kultur vinner ingenting på att man importerar kulturkrigsretorik från USA eller låter förstå att vänster-högerlinjer har någonting med mänskliga rättigheter, miljöhänsyn eller jämställdhetsarbete att göra.  Det är historielöst och framförallt otroligt kontraproduktivt.  För bägge sidorna på den politiska spelplanen kan jobba för dessa frågor. .

Jämlikhet är inte socialism. Jämlikhet handlar om allas lika värde, om friheten och rätten att leva sitt liv som man vill. Från ett samhälleligt perspektiv handlar det också om att utnyttja allas potential till fullo. Jämlikhet är en förutsättning för både ett stabilt och välmående samhälle och en fungerande marknadsekonomi.

Det, att man har en förmåga att reflektera över gamla oförrätter och korrigera kurs är inte radikalt utan sunt förnuft och bildning. Det är insikt och förståelse och tyder på en förmåga att kunna ta till sig, att lära sig.

Arvoisa puolueväki.

Järkevä ilmastopolitikka ei ole vihervasemmistolaisuutta. Se ei myöskään ole naiivia tai epärealistista politiikkaa. Sen sijaan voisin hyvinkin väittää, että se on, jos sallitte yksinertaistuksen, oikeistolaisuutta, sillä se tunnistaa vihreässä siirtymässä piilevän taloudellisen potentiaalin. Jos yhteisvastuu ja huoli ekosysteemistä halutaan liittää sosiaalidemokraatteihin tai vasemmistoon, voi ilmastopolitiikkaa toki pitää vasemmistolaisena.

Minkä tahansa lähestymistavan ilmastonmuutoksen jarruttamiseen valitsemmekin, on ilmiselvää, että se palvelee koko poliittista kenttää, meitä kaikkia. Niin yksilöitä, yrityksiä kuin luontoa. Sillä meillä on vain yksi planeetta: ilman sitä, meillä ei ole mitään.

Järjelle on tilausta. Harmaan sävyjen näkemiselle on tilausta. Empatialle ja humaanille politiikalle on tilausta. RKP:lle on tilausta.

Me lähdemme siitä, etteivät asiat ole mustia vai valkoisia. Me vaadimme itseltämme erilaisten näkemysten kunnioittamista ja yhteensovittamista, vaikka se olisi vaikeaa. Inte det som är lätt, utan det som är rätt.

Siksi me istumme sitkeästi hallitusneuvotteluissa. Osa Suomesta ja suomalaisista kokee maailman myllerryksen erityisen uhkaavana. Suomessa on yhtä monta totuutta ja todellisuutta kuin on suomalaisia. Puolueemme DNA:ssa on halu toimia sillanrakentajana näiden todellisuuksien välillä.

Olemme yritteliäitä ja uteliaita ulkomaailmaa kohtaan, sillä olemme historian saatossa saaneet tällaisella asenteella aikaiseksi paljon hyvää. Meidän lasimme on puoliksi täynnä, ei puoliksi tyhjä. Tätä seikkaa meidän kannattaa vaalia tietoisesti. Yhteistuumin.

Bästa partidag.
I den förra regeringen var vi den borgerliga liberala rösten. Den behövdes där och den rösten användes framgångsrikt. I en annan koalition kan vi vara rösten som balanserar lasset så att det inte kantrar över åt andra hållet.

Den här rollen har SFP haft i många koalitioner. Vi är mittenpartiet som får agera rollen som skiljedomare och inte sällan pianostämmare.

I kolgruvorna i England på 1800-talet hade man med burar med kanariefåglar nere i djupet. De signalerade, när kolmonoxidhalten i gruvan blev för hög. Den skyddade arbetarna.

Vi har i många koalitioner inte bara varit skiljedomare och stämmare utan också kanariefågeln. Vi har en stark värdekompass och kan se på världen som den mångfacetterade verklighet den är.

Mitten behövs och ingen verklighet har någonsin blivit sämre av att den balanserats upp lite grann.

Vilket är alternativet till en politik där man kan gå över blockgränser och där man kan arbeta också med partier som står långt ifrån en själv?

Det är blockpolitik. Och det är inte en hälsosam utveckling. Den bygger polarisering. Den minskar förståelse. Den gör det svårare att hitta lösningar.

Samtidigt är det ingen lätt uppgift att vara den som försöker motverka polarisering. Det är svårt att bygga förståelse. Det är lätt att tappa sig själv.

För allt skall man inte förstå. Vad som helst kan man inte acceptera. Det finns det som är rätt och det finns det som är fel. Vi ser skillnaden. Vi ser den klart. Och det är med det i som ledstjärna vi gör det arbetet vi gör.

Systeeminen ajattelu korostuu entistä polarisoituneemmassa ja epävakaammassa maailmassa. Haluan meidän olevan puolue, joka osoittaa käytöksellään ja toiminnallaan laajaa yleissivistystä ja kykyä isojen kokonaisuuksien hahmottamiseen.

Toivon meidän olevan se puolue, joka ei joudu käyttämään aikaa ja energiaa sisäisten ristiriitojen selvittelyyn, kun ratkottavanamme on koko maan ja maailman tulevaisuuden kannalta aidosti isoja ongelmia.

Olette varmaan kuulleet sanonnan ”culture eats strategy for breakfast”, ”kulttuuri syö strategian aamupalaksi”. Tämä pätee myös puoluepolitiikassa, vaikka sanan strategia tilalle voikin vaihtaa sanan ohjelma. Sisäinen toimintakulttuurimme heijastaa arvojamme. Näin on kaikkien toimijoiden kohdalla. Koska avoimuus ja suvaitsevaisuus ovat julkilausuttuja arvojamme, meidän tulee pyrkiä aina ratkaisemaan mahdolliset sisäiset ristiriitamme avoimesti ja rakentavasti. Muuten arvomme muuttuvat sanahelinäksi ja ohjelmamme intohimoinen toteuttaminen mahdottomaksi.

Miksi puhun tästä? En siksi, että puolueemme olisi riitainen, vaan siksi, että maailman polarisoituessa puolueissa toimiviin ihmisiin yritetään vaikuttaa ennennäkemöttömällä voimalla. Vaikuttamisen keinona käytetään usein rankkoja kärjistyksiä. Siksi meidän on puhuttava aktiivisesti arvoistamme ja kuunneltava toistemme näkökulmia kunnioituksella. Uskottava kivenkovaan siihen, että yhdessä olemme enemmän kuin osiemme summa.

Jatkuva avoin keskustelu ja luottamukseen perustuva väittely ovat avainasemassa sisäistä kulttuuria vahvistettaessa. Tällaisessa kulttuurityössä muun muassa RKP:n nuorilla on puolueessamme tärkeä rooli.

Toivon ja uskon, että RKP voi olla tunnettu siitä, että se on Suomen poliittisista puolueista yhtenäisin ja vakain. Toivon, että me kaikki yhdessä pyrimme tähän.

Takaisin arvopuheesta ja kulttuurista arjen politiikkaan ja sen haasteisiin.

Bästa partidag.

Den kommande regeringen kommer att ta över ansvaret för en ansträngd ekonomi. Pandemi och krig har satt sina spår. Nu måste vi rätta kursen. Positivt är det, att vi inte mera behöver fundera på om och när vi blir natomedlemmar. Medlemskapet är nu ett faktum.

För att få ekonomin på rätt köl igen krävs ett blomstrande näringsliv: vi behöver tillväxtföretag och export. Samtidigt står vi inför en stor demografisk utmaning och n allvarlig brist på arbetskraft. För att bekämpa denna utmaning behöver vi beslutsamma åtgärder. Vi måste säkerställa tillgången på arbetskraft genom att öka arbetskraftsinvandringen. Det är detta vi arbetar för i Ständerhuset

Den gröna omställningen skapar den ekonomiska tillväxt vi behöver . Det investeras nu i Finland mer än på länge. Det, att vi varit föregångare bär nu frukt och vi måste fortsätta på den inslagna vägen. Vår framgång är helt beroende av kunnande och innovationer. Detta är också saker som vi arbetar för i Ständerhuset

Bästa partidag,

Det är ett privilegium att få fungera som Svenska riksdagsgruppens ordförande. Vi är ett tio ledamöter starkt lag som inte går av för hackor. Också det har vi visat på Ständerhuset.

Men vi får inte göra vårt arbete utan er. Utan alla ni som arbetar på ett lokalt plan, i våra kommuner och städer. Utan Kvinnoförbundet, Seniorerna. Utan Svensk Ungdom, som inom Svenska folkpartiet ofta varit den drivande kraften för förändring. Fortsätt vara aktiva, att ta fram nya idéer och utmana oss när det behövs. Fortsätt se till att unga inte tror på de förenklade lösningar, som populistiska rörelser vill förmedla.

Ert arbete ledde till vårt inval. Och med era tankar, motioner, förslag är ett Sfp igen lite bättre och lite klokare efter denna partidag. Och vi riksdagsledamöter har igen lite enklare att föra fram vår politik i riksdagen. Tack!

Hyvää itsenäisyyspäivää 2022 – Glad självständighetsdag 2022

Kun ohjusiskut Kiovaan alkoivat, ukrainalainen kansanedustaja Inna Sovsun lähetti perheensä  maaseudulle. Itse hän jäi kaupunkiin hoitamaan työtään. Puhuin hänen kanssaan vain muutama viikko sodan alkamisen jälkeen. Hän kertoi, miten selviää arjestaan ja miten sota on yhdistänyt ukrainalaiset. Hän kertoi myös ystävistään ja siitä, miten he tukevat toinen toisiaan. Hän kertoi kollegastaan, joka parhaillaan taisteli etelä-ukrainassa. 

Ukrainan sota on saanut meidät taas kerran pohtimaan omaa asemaamme. Mitä itsenäisyys on, ja etenkin, mitä sen eteen on tehty. Miten se on saavutettu?

On helppo nähdä yhtäläisyyksiä Ukrainan ja Suomen välillä. Aivan kuten Putin aliarvioi tällä hetkellä Ukrainaa, Stalin aliarvioi aikoinaan meidän kykyämme yhdistyä kansakuntana ja unohtaa pienet erimielisyytemme ulkoisen uhan edessä. Putin ja Stalin kuvittelivat, että maan sisäiset poliittiset erimielisyydet takaisivat heille helpon voiton. 

Toisin kävi. Tällä hetkellä sotilaallinen voitto Ukrainassa tuntuu Putinin näkökulmasta mahdottomalta. 

Kaikenlaista muuta hän on sen sijaan saanut aikaan. Palaan siihen hetkeen kuluttua. 

Putins krig i Ukraina borde vara totalt främmande för vår tid. Ett krig där man erövrar mark, vill radera ett folk, begår krigsbrott på löpande band, i vilket man påstår sig vara inbegripen i ett heligt krig, det är inte av denna världen. Det är inte 2000 talet, det är inte den civilisation vi byggt upp. 

Det är inte ett krig våra barn borde se i denna värld. 

Men samtidigt är det bekant. Narrativet är bekant. Skälen är bekanta. Motiveringarna känner vi igen. Våra krig var i mycket ett krig mellan olika världsbilder. Det samma ser vi nu i Ukraina. 

Hyvät ystävät,

Suomen ensimmäisinä itsenäisyyden vuosina loimme nykyisen yhteiskuntajärjestyksemme. Ståhlberg, tuo oikeusvaltiomme ehkä merkittävin rakentaja, iski perustuslain paalut niin syvälle, että ne kestivät tulevat sodatkin. 

Nyt tätä järjestystä halutaan murtaa. Siitäkin on kysymys, kun Putin hyökkää Ukrainaan. 

Halutaan saada meitä luopumaan oikeusvaltiosta, oikeuksistamme, tasa-arvosta, ja ennen kaikkea sääntöihin perustuvasta kansainvälisestä sodanjälkeisestä maailmanjärjestyksestä, 

Se ei onnistu. Sen sijaan EU on tänään yhtenäisempi kuin koskaan ja Venäjän näkymät ovat kaiken kaikkiaan synkät. 

Bästa vänner,

Vår rättsstat klarade kriget tack vare alla dem som kämpade för vår frihet. Och nu klarar Europa också denna prövning. Rättsstaten består, det internationella samfundet är resilient. 

Detta år har medfört stora förändringar. Vi har vaknat till en ny verklighet. En verklighet, där vi klart ser, att det ibland är värt att ha stöd av varandra. För Finlands del raserades många murar detta år. När jag för ett år sedan talade för att vi borde börja vår NATO-medlemskapsprocess trodde jag inte att vi skulle vara här nu. För all del, inte många av oss trodde heller på att vi skulle ha ett krig i Europa. Inte jag heller. 

Politiikkaa seuratessa tuntuu usein siltä, että keskustelu pyörii hyvin pienten kysymysten äärellä. Tänä vuonna on kuitenkin myös syntynyt isoja päätöksiä, päätöksiä, joita olemme tehneet yhdessä. 

Suomi ei seiso yksin. Nato-jäsenyyden myötä saamme turvaa. 

Tämä ei tarkoita, etteikö omaa puolustustamme pitäis hoitaa ihan niin kuin olemme tehneet tähänkin saakka. Päävastuu säilyy meillä ja tämä on vastuu, johon me suomalaiset mielellämme sitoudumme. Maanpuolustustahto on Suomessa vahva. Ja syystä. 

Nato-medlemskapet betyder inte att vi inte kan avsäga oss vårt ansvar för att försvara Finland. Det ansvaret är fortfarande vårt. Och tack vare den tradition, den inställning vi haft under hela vår självständighet är vi väl rustade. Vi är förberedda för kriser av flera slag. 

Men säkerhet byggs inte enbart med vapen. Säkerhet och självständighet byggs av en gemensam syn på samhället, på en förståelse och en tillit till varandra. På tron på att du vill mig gott, och att jag kan bistå dig. 

Turvallisuus rakentuu monesta asiasta. Tämän vuoden aikana keskustelu on pitkälti pyörinyt sotilaallisen turvallisuuden ympärillä. Syy siihen, on Putinin julmassa sodassa. 

Mutta kun turvallisuutta vahvistamme tulee muistaa kaikki sen osat. Tulee muistaa yhteisöllisyys, luottamus, yhteydenpito. 

Turvallisuus on sitä, että joskus koputtaa naapurin ovea, ja tarkistaa, että kaikki on, kuten pitää. Turvallisuus on sitä, että voi lainata maitoa naapurilta, jos se jäi ostamatta. 

Turvallisuus om yhteiskunnan läpi kulkevaa luottamusta. Se helpottaa arkea. Se auttaa eteenpäin – ja isompienkin töyssyjen yli. 

Tästä talvesta voi hyvinkin tulla monelle ihmiselle hankala. Energian hinnat ovat uudella tavalla nostaneet omavaraisuuden keskusteluun. Inflaatio kiristää monen kukkaroa. Näidenkin haasteiden yli pääsemme luottamuksen ja yhteistyön turvin. 

Kyrkslätt är en trygg kommun att bo i. Vi vet var vi står, vi känner till vår historia. Det ger också trygghet. Identitet ger trygghet. Vi flyter inte i ett tomrum utan växer fast i våra erfarenheter, i våra vänner, i de berättelser vi hör. 

Minnen bevaras inte om de inte flyttas vidare. Idag är en utmärkt dag för att göra just detta. Om självständigheten är den grund Finland vilar på så är minnena dess armeringsstål. Trådar som stärker den, som förenar den med bygget ovanför och som garanterar att inte bara det som byggs idag, utan också imorgon håller och kan vila på ett stabilt fundament. 

Muistot tukevat tulevaisuutta. Ja tulevaisuus näyttää kaikesta huolimatta hyvältä. Se minkä olemme oppineet viimeisten vuosien aikana, tulee auttamaan meitä tästä eteenpäin. Uskon niin.

Hyvät sotiemme veteraanit, lotat. Hyvät kuntalaiset, hyvät ystävät.

Bästa lottor och veteraner, bästa vänner.

Itsenäisyys on kaiken perusta. Se ei ole ilmainen. Sitä koetellaan joka päivä. Moni ihminen eri puolilla maailmaa tietää mitä sen menettäminen tarkoittaa. Tänään meidän on syytä olla erityisen kiitollisia siitä, mitä meillä on. 

Kirkkonummen kunnan puolesta haluan toivottaa teille oikein hyvää ja arvokasta itsenäisyyspäivää 

Å Kyrkslätts kommuns vägnar vill jag önska er en god självständighetsdag fylld med varma minnen och tacksamhet. 

Tal på uppbådstillfället i Kyrkslätt 2022

Ympärillänne on tuttuja, ihmisiä, mutta myös tuntemattomia ihmisiä. Joihinkin olette törmänneet koulussa, harrastuksissa, joihinkin ette ollenkaan. 

Kutsunnoissa jokainen suomalainen nuori mies, ja kohta nuori nainen, joutuu ottamaan kantaa siihen, haluaako suorittaa varusmiespalveluksen. Miten minä haluan palvella tätä yhteiskuntaa? Se on kysymys joka tulee toistumaan elämänne aikana. Sen vastaus tulee myös vaihtelemaan. 

Suoritatte sitten varusmiespalveluksen tai siviilipalveluksen, niin joudutte tämän kysymään itseltänne. 

Se, että koko ikäluokka näin kokoontuu on hieno asia. Varusmiespalveluksen parhaita puolia on nimenomaan tämä – jaettu, yhteinen kokemus. 

Tämä on viimeinen kerta elämässänne, jolloin koko ikäluokkaa kokoontuu, taustasta riippumatta, jokaisen erilaisista tulevaisuudensuunnitelmista riippumatta. Tässä piilee varusmiespalveluksen voima. 

Bästa ungdomar. 

Ni är kallade på uppbåd, och genom det får ni ta ställning till hur ni vill tjäna Finland. Det år en fråga som ni kommer att ställas många gånger om, genom ert liv. 

Ni är kanske oroliga för hurdan värnplikten blir. Ni har kanske hört historier. Ni är kanske fulla av förväntningar. Idag kan ni också få svar på många av de frågor ni har. 

I ljuset av det som händer världen så har man också här hos oss igen kunnat konstatera att vi valt rätt. Det, att vårt försvar vilar på en stor reserv och en allmän värnplikt har visat sig vara rätt val. 

Men det finns andra goda saker med det. Jag påstår, att det, att hela årskullen samlas så här, det, att en stor del av den fullföljer värnplikten också fyller en annan funktion. Det ger en delad upplevelse, en upplevelse, under vilken man får leva tillsammans med i de flesta fall helt okända människor. Man delar varandras vardag, man andas samma luft, man delar upplevelser. 

Det här är en unik upplevelse som ger bestående minnen, och som bidrar till att skapa en nationell enighet. 

En enighet som behövs, inte bara i goda tider, utan framförallt i krissituationer. 

Se, että me säilytimme varusmiespalveluksen tilanteessa, jossa muut maat sen purkivat, on osoittautunut oikeaksi ratkaisuksi. 

Ja itse uskon vahvasti, että se paitsi vahvistaa puolustusvoimia, myös tarjoaa kokemuksia, joiden varaan on hyvä rakentaa omaa tulevaisuuttaan, omaa uraa, omaa elämää. Näin koin itse oman varusmiespalvelukseni. 

Hyvät nuoret. 

Maailma on tilanteessa, jota kukaan meistä ei olisi voinut arvata vuosi sitten. Euroopassa käydään järjetöntä hyökkäyssotaa kaikkia pelisääntöjä ja sitovia kansainvälisiä sopimuksia rikkoen. 

Veikkaan, että myös te seuraatte tilannetta herkeämättä. 

Ukrainan sota on opettanut meille monta asiaa. Myös sen, että varautua pitää. 

Samaan aikaan on myös syytä huomata, että me olemme varautuneet myös haastaviin aikoihin. Meillä on kykyä vastata mahdollisesti eteen tuleviin haasteisiin. 

On myös syytä muistaa, että meihin ei tällä hetkellä kohdistu välitöntä uhkaa. 

Ja itse olen erityisen iloinen siitä, että Suomi on astumassa Natoon, joka toki tuo oman vivahteensa myös varusmiespalvelukseen, mutta joka ennen kaikkea tarjoaa meille turvaa ja selkänojaa. 

Tällä hetkellä hakemuksen ratifiointi on kahden maan hyväksyntää vailla. Se on tietenkin hieman hankala tilanne. Mutta ei meillä hätää ole. Voimme odottaa rauhassa. Meillä on muiden maiden tuki ja hyvät omat kyvykkyydet. 

Bästa ungdomar. Även om Nato-ansökan dröjer tack vare några länders aningen tvivelaktiga spel går det ingen nöd på oss. Om vi måste vänta så väntar vi. VI har flera länders stöd. 

Finlands försvar handlar inte bara om försvarsmakten. Det handlar om ett samspel inom hela samhället. Det handlar om det, att oberoende av vilket tjänstgöringssätt man väljer, så stöder man varandra. Det finländska samhällets superkraft är förtroendet. Det, att vi litar på varandra, att vi stöder varandra. 

Hyvät nuoret. Teillä on edessänne mielenkiintoinen puoli vuosi tai vuosi. Tulette kokemaan paljon, tulette saamaan uusia ystäviä. Tulette saamaan muistoja ja ihmissuhteita, joista on iloa puolen vuosisadankin päästä. Pitäkää sitä etuoikeutena, koska siitä on kysymys. 

Kirkkonummen kunnan puolesta haluan kiittää teitä siitä, että jatkatte sitä pitkää ketjua, jonka varaan tämän maan turvallisuutta on rakennettu. Tack för att ni är här idag. 

Adlercreutz på partidagen: NATO för hela Norden in i en ny tid

Finland har aldrig fått så mycket positiv uppmärksamhet som för tillfället, sade Anders Adlercreutz i sitt tal på SFP:s partidag.

– Finland är en framgångssaga. Internationell media lyfter upp Finlands resiliens och beslutsamhet. Just nu syns vi i media som det stabila, trygga, demokratiska land vi är. Nu skall vi inte tala om en gråzon. Vi skall tala om denna tid som en början på något nytt, något stort, konstaterar Adlercreutz.

-Det här är ett klart momentum, inte bara för SFP utan för hela Finland. Nu skall dörrar för export inte bara öppnas, utan sparkas in. Det finns en stor efterfrågan på allt finländskt, säger Adlercreutz.

Adlercreutz lyfte också upp möjligheten för en tätare nordisk integration, som en följd av Sveriges och Finlands gemensamma beslut att ansöka om medlemskap i NATO.

– Det nordiska samarbetet väcker enbart positiva känslor. Norden är världens bästa regionbrand. Ett Norden som nu tillsammans som en helhet också blir en medlem av NATO kommer att växa i tyngd, säger Adlercreutz.

– Men vi skall inte nöja oss med det. Det finns otaliga sätt på vilka vi kan fördjupa samarbetet ytterligare. Vi kan göra det enklare att arbeta i våra grannländer. Det kan bli lika naturligt för en skåning att studera i Tammerfors som för en Vasabo att göra det i Umeå. Det kan bli lättare att flytta efter arbete. Våra examina ska göras ekvivalenta och den nordiska identiteten skall vara verklighet på alla plan, i interaktion med alla myndigheter.  Och vi bör se över kulturen i vårt arbetsliv så att också Finland blir en attraktiv destination för t.ex. unga svenska studeranden, visionerar Adlercreutz.

Ryhmäpuheenvuoro valtiopäivien avauskeskustelussa 9.2.2021

Ärade talman, arvoisa puhemies,

Trivialisointi ja karrikointi on helppoa, samoin ihmisten ja ihmisryhmien lokeroiminen. Ummistamme silmämme ja vetoamme ennakkoluuloihin ja ennakkokäsityksiin. Se on tuttua meille kaikille politiikantekijöille. Ja vaikka tiedämme liiankin hyvin, mihin se johtaa, emme aina pysty vastustamaan kiusausta. Mutta silmien ummistaminen tosiasioilta eli todellisuudelta ei vie eteenpäin. Se johtaa epäolennaisiin ja toisarvoisiin toimenpiteisiin todellisten ja konkreettisten sijaan.

När vi inleder arbetet i år är det bra att se var vi står. Att se fakta. Vad vi har gjort och vad vi har framför oss. Inte vad vi tror, vad vi befarar, utan vad vi vet. Inför coronakrisen hade vi inget facit. Alla länder stod inför en helt ny uppgift. Också vi, också denna regering och riksdag.

Vi har inte i dag ett slutbetyg att ta till. Men vi kan avlägga en mellanrapport. Finland kan i dag skatta sig lycklig för att vara ett av de länder som kommer ut ur krisen med minst blessyrer. Vi har klarat oss bra enligt alla mätare — både de epidemiologiska och de ekonomiska. Vår sjukvård har prövats, men hållits igång. Vår ekonomi har gungat, men klarat sig.

Arvoisa puhemies,

Viime vuonna tehtiin jo konkreettisia rakenteellisia uudistuksia, joiden tulokset näkyvät tänä vuonna.

Se, että jokaisella lapsella taas on subjektiivinen oikeus täyspäiväiseen varhaiskasvatukseen, on iso tasa-arvokysymys. Se hyödyttää kaikkia.

Oppivelvollisuuden pidentäminen on merkittävä uudistus. Se on rakenteellinen koulutusuudistus, jota sekä opettajat että ekonomistit kannattavat — jo se itsessään on harvinaista. Se on satsaus nuoriin.

Syksyllä päätettiin monista konkreettisista työllisyyttä parantavista toimenpiteistä, jotka pysyvällä tavalla vievät työmarkkinoiden tasapainoa myönteiseen suuntaan. Eläkeputki lakkautetaan ja samalla yli 55-vuotiaita kannustetaan ja tuetaan aktiivisuuteen työmarkkinoilla ja jaksamiseen työelämässä.

Jo nyt tämä hallitus — epidemiologisesta ja taloudellisesta kriisistä huolimatta — on tehnyt yhtä merkittäviä toimenpiteitä työllisyyden parantamiseksi kuin edellinen hallitus koko hallituskautensa aikana. Edellisen hallituksen aloittamaa työtä on jatkettu.

Ärade talman,

Också regeringens halvtidsgranskning i april kommer att ha fokus på åtgärder som höjer sysselsättningsgraden. SFP och svenska riksdagsgruppen vill se lokala avtal. Vi vill se en utvidgning av hushållsavdraget. Vi vill förbättra sysselsättningstjänsterna och se över det inkomstrelaterade arbetslöshetsunderstödet.

I en situation där den internationella konjunkturen är svår att förutspå är det väsentligt att vi själva gör allt vad vi kan för att säkerställa en dynamisk och konkurrenskraftig ekonomi.

Coronakrisen resulterade förra året i ett rekordstort underskott. Men det verkar bli mindre än befarat. Att det har krympt något är bra, eftersom det betyder att vi snabbare kan nå en balans i den offentliga ekonomin. Under våren måste den vägkarta som åtgärdar hållbarhetsunderskottet uppdateras och konkretiseras.

I sinom tid — inte nu — behövs också förnuftiga, välavvägda anpassningsåtgärder.

Ärade talman,

Det är viktigt att vi 2021 ser vår roll i Norden, men också vår roll i Europa.

Arvoisa puhemies,

Suomesta tuli vuodenvaihteessa Pohjoismaiden ministerineuvoston puheenjohtajamaa.

Koronaepidemia ja sen myötä tehdyt rajoitukset eivät saa sokaista meitä pohjoismaiselta yhteistyöltä. Päinvastoin Suomen puheenjohtajuuskaudella meidän tulee elävöittää pohjoismaisten naapureidemme välisiä suhteita. Meidän tulee vahvistaa maailman parasta yhteisöä ja maailman vahvinta aluebrändiä. Koronasta huolimatta, ja erityisesti tämän mullistavan pandemian jälkeen, on yhtä tärkeää kuin ennenkin, että ihmiset ja yritykset voivat toimia vapaasti Pohjoismaissa ja että me yhdessä samanmielisten naapureidemme kanssa pyrimme vastaamaan yhteisiin haasteisiimme.

Arvoisa puhemies,

Aloitin puhumalla yksinkertaistuksista, joita usein teemme poliittisessa retoriikassa. Sellainen ajatus, että me nykymaailmassa voisimme valita olla kantamatta globaalia vastuuta tai vastuuta ympäristöstä, on täysin vieras RKP:lle. Ajatus siitä, että voisimme harjoittaa politiikkaa, joka ei perustu oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien kunnioittamiselle, on mahdoton.

Nämä ovat universaaleja arvoja, jotka ohjaavat ja joiden tulee ohjata Suomen politiikkaa hallituksen kokoonpanosta riippumatta.

Arvoisa puhemies, ärade talman, ne eivät vie vasemmalle tai oikealle, ne vievät eteenpäin.

Ryhmäpuheenvuoro vuoden 2021 budjetin palautekeskustelussa 15.12.2020

Arvoisa puhemies,

OECD julkisti Suomea koskevan maaraporttinsa viime torstaina. Analyysin johtopäätökset eivät ole yllättäviä, ja raportissa käsitellään paljon samoja kysymyksiä kuin mitä valtiovarainvaliokuntakin budjettimietinnössään tuo esiin.
Kyse on tutuista kipukohdista: valtio velkaantuu ja työllisyysaste jää jälkeen. Tämä viesti on otettava vakavasti. Vaikka tämänhetkisessä koronatilanteessa meillä ei juuri ole talouspoliittisia vaihtoehtoja, meidän on kyettävä nopeasti rakentamaan uskottava ja konkreettinen polku julkisen talouden tasapainottamiseen.

Koska siitä, arvoisa puhemies, mitä nyt vaaditaan, vallitsee suuri yksimielisyys. Meidän on pidettävä talous toiminnassa ja noustava aallonpohjasta.

On hyvä huomata, että oppositio on samaa mieltä tästä asiasta, vaikka toisenlaisiakin äänenpainoja on ollut havaittavissa silloin kun se on tuntunut tarkoituksenmukaiselta.

Mutta yksityiskohdissa on eroja.

On selvää, että meidän ei nyt tule tehdä rajuja leikkauksia vanhustenhuoltoon eikä koskea tulevien eläkeläisten eläkkeisiin, kuten Kokoomus on esittänyt.

Ei ole myöskään järkevää heikentää tuntuvasti maahanmuuttajien mahdollisuuksia kotoutua Suomeen, kuten Perussuomalaiset on esittänyt, tai kyseenalaistaa meidän kansainvälisiä velvoitteitamme tilanteessa, jossa kansainvälinen yhteistyö on tärkeämpää kuin koskaan aiemmin.

Tai kuvitella, että voisimme sekä ottaa vastaan EU:n elpymispanostuksia että jättää oman osuutemme maksamatta, kuten Kristillisdemokraatit vaikuttavat ehdottavan.

Ärade talman,

När det gäller arbetslösheten bland de som är över 55 år kan vi inte slå oss för bröstet. Det är synd att arbetsmarknadsparterna inte kom till en gemensam syn i frågan och nu är det upp till regeringen att fatta beslut. Det system vi har idag leder otvetydigt till åldersdiskriminering och ojämlikhet. När vi uppehåller incitament till att inte hålla kvar de äldre i arbete, att inte satsa på dem, skjuter vi oss själva i foten.

SFP och Svenska riksdagsgruppen vill se reformer som ökar flexibiliteten. För att kunna finansiera välfärdsstaten måste vi hålla sysselsättningsgraden så hög som möjlig. Vi bör avskaffa behovsprövningen av utländsk arbetskraft. Vi behöver en reform som möjliggör lokala avtal och som samtidigt stärker förtroendet på arbetsplatsen. Det senare kunde ske till exempel genom att ge arbetstagarna en roll i företagens ledning, via exempelvis en styrelseplats. Det skulle gagna alla.

Arvoisa puhemies,

Valtiovarainvaliokunta tuo mietinnössään esiin mielenterveyden ongelmat. Niillä on merkitystä julkisen talouden kannalta, koska mielenterveyden häiriöistä on tullut yleisin työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisen syy. Vuonna 2018 julkistetun terveysraportin mukaan mielenterveysongelmien suorat ja epäsuorat kustannukset ovat Suomessa OECD-maiden korkeimpia, jopa 5,3 prosenttia BKT:stä, eli noin 11 miljardia euroa vuositasolla. Koska avuntarve on lisääntynyt entisestään koronaepidemian aikana, on ehdottoman välttämätöntä parantaa ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä ja hoidon saatavuutta, kuten valtiovarainvaliokunta lausumassaan korostaa.

Ärade talman,

I regeringsprogrammet är målet att Finland ska vara klimatneutralt 2035. I budgetpropositionen 2021 reserveras omkring 2,1 miljarder euro för klimatåtgärderna, vilket är ungefär lika mycket som 2020 och cirka 534 miljoner euro mer än i ordinarie budgeten för 2019. Vi ska i synnerhet minska utsläppen från trafiken, vi ska förbättra kollektivtrafiken. Vi värnar om den biologiska mångfalden. Vi ökar användningen av förnybar energi och främjar cirkulär ekonomi.

Arvoisa puhemies,

Mietinnössään valtiovarainvaliokunta vaatii, että sukupuolivaikutusten arviointia tulisi parantaa ministeriöiden budjettiprosesseissa. Varsinkin työllisyyspolitiikkaa tulee arvioida sukupuolivaikutusten näkökulmasta. Tämä ei ole aivan yksinkertaista mutta sitäkin tärkeämpää. Tämä on mitä suurimmassa määrin kilpailukykykysymys. Jos me tietoisesti ylläpidämme epätasa-arvoa edistäviä rakenteita, emme pysty toimimaan tehokkaasti. Ja tuottavuus kärsii.

Elämme haastavia aikoja. Ja vaikka tiettyjä päätöksiä usein mielellään lykätään, rakenneuudistusten tekemättä jättämistä ei voi puolustella. Oppivelvollisuutta pidennetään ensi vuonna. Se on tärkeää. Mutta kaikki perustuu siihen, että työllisyysastetta saadaan nostettua, ja tältä osin on vielä paljon tehtävää.