Muutoksia ja mahdollisuuksia

Tämä vuosi on antanut meille uutta perspektiiviä. Se on kutsunut meidät pohtimaan, mitkä asiat ovat isoja ja mitkä pieniä. Olemme joutuneet hyväksymään sen tosiasian, että Euroopassa käydään maan rajojen siirtämiseen pyrkivää sotaa. Tämä on ajatus, jota en pitänyt todennäköisenä – ehken edes mahdollisena – vielä vuosi sitten.

Tasan vuosi sitten ajattelin, että suurin kysymys omaa kuntaamme koskien tulisi vuonna 2022 olemaan hyvinvointialueen käynnistyminen. Se onkin ollut asia, joka on ollut läsnä kuntapäättäjien ja liki kaikkien kunnan työntekijöiden arjessa muodossa tai toisessa.

Samaan aikaan, kun hyvinvointialueen käynnistämistä on valmisteltu, on monen ajatukset kuitenkin olleet toisaalla. Siinä järjettömässä sodassa, jota Ukrainassa tällä hetkellä käydään.

Sota näkyy meillä Kirkkonummella monella tasolla. Koulut ovat vastaanottaneet uusia oppilaita, jotka kaipaavat tukea ja opastusta. Monet kuntalaiset ovat auttaneet sekä Ukrainasta tulleita että Ukrainaan jääneitä.

Eri puolella kuntaa on järjestetty tapahtumia, joilla ukrainalaisia on tuettu ja toivotettu tervetulleiksi. Kirkossa on järjestettyä konsertteja, joilla on kerätty varoja sotaa paenneiden hyväksi.

Omat kokemuksemme kahden sukupolven takaa ovat eittämättä vaikuttaneet siihen, miten olemme itse sotaan ja sotaa paenneisiin reagoineet. Tiedämme, miltä tuntuu, kun isänmaan olemassaolo on uhattuna. Ja yhtä lailla tiedämme, miten maan sisäiset eripurat tosipaikan edessä sysätään syrjään. Pienet asiat saavat väistyä isojen kysymysten tieltä.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että sota voi jatkua vielä pitkään. Tämä tarkoittaa sitä, että myös meidän apumme on jatkuttava.

Mutta nyt takaisin oman kuntamme asioihin. Kirkkonummen kehitys on jatkunut hyvänä. Olemme tänä vuonna saaneet uutisia useasta tärkeästä teollisesta investoinnista. Tänne muutetaan, koska täällä on tilaa elämälle ja elämyksille. Korona ei ole kokonaan taakse jäänyttä elämää, mutta koronan vaikutukset näkyvät jo kuntamme kehityksessä. Väljyyttä arvostetaan uudella tavalla ja Kirkkonummen tapaiset kunnat ovat aivan uudella tavalla houkuttelevia.

Kunnalliset rakennushankkeet ovat joskus pitkiä projekteja. Kun oma perheeni muutti Kirkkonummelle vuonna 1972, vanhempani kertoivat isosiskolleni, että Kirkkonummelle kannattaa muuttaa, sillä sinne nousisi pian uusi uimahalli. Lupaus toteutuikin, tosin kolme vuosikymmentä myöhemmin. Hyvää kannatti odottaa.

Terveyskeskuksen seuraaja, uusi hyvinvointikeskus on jo avannut ovensa. Sen myötä toinen monen vuosikymmenen pituinen hanke tuli vihdoinkin maaliin. Hankkeen alkuvuosina puhuttiin peruskorjauksesta, sen jälkeen siirryttiin puhumaan laajennuksesta ja nyt voimme iloita siitä, että meillä on kokonaan uusi, uudet nykyajan vaatimukset täyttävä hyvinvointikeskus aivan koulun ja uimahallin kyljessä.

Kun terveyspalvelut siirtyvät kunnasta hyvinvointialueelle, asiakas ei välttämättä huomaa muutoksia palveluissa, mutta päätöksenteko muuttuu. Päätäntävalta palvelujen laadun ja kattavuuden suhteen siirtyy pois kunnasta. Se, että meillä on kunnassamme Suomen ehkä modernein terveyskeskus, takaa kuitenkin sen, että hyvinvointialueella on vahva kannustin säilyttää hyvinvointipalvelut Kirkkonummella, mikä on hieno asia.

Omassa kunnassamme moni muukin rakennushanke on lähtenyt nyt liikkeelle. Gesterbyssä aloitetaan uuden koulukeskusken rakennustyöt ja suunnittelupöydällä ovat niinikään sekä keskustan lukiokampus että Nissnikun uusi koulu.

Muutaman vuoden päässä häämöttää hetki, jolloin voimme taas vähentää investointitahtia. Kun uuden, SOTEn jälkeisen kunnan perusinvestoinnit ovat kunnossa, voimme hengittää hieman kevyemmin.

Tämä vuosi on kunnan talouden osalta positiivinen. Myös ensi vuodelle olemme tehneet reiluun ylijäämään perustuvan budjetin. Muutos muutaman vuoden takaiseen on iso. Ylijäämät auttavat meitä hallitsemaan meneillään olevia investointeja ja kuntaan jäävien palveluiden ylläpitoa ja kehittämistä.

Tämän vuoden pohjalta on hyvä ponnistaa uuteen vuoteen.

Haluan kiittää kaikkia kuntamme työntekijöitä ja luottamushenkilöitä hyvin tehdystä työstä. Erityisen kiitoksen osoitan pitkäaikaiselle kunnanjohtajallemme Tarmo Aarniolle, joka jatkaa nyt uusien haasteiden parissa. Hänen kaudellaan kunta on kehittynyt suurin harppauksin.

Teidän antamanne työpanoksen johdosta kunta on ottanut jälleen isoja askeleita eteenpäin.

Haluan myös kiittää myös kaikkia kuntalaisiamme. On ilo kohdata teitä kaupan käytävillä tai jalkapallokentän laidalla ja saada palautetta, joka auttaa meitä kuntapäättäjiä kunnan kehittämisessä. Yhteistyössä tehty kehitystyö kantaa aina parasta hedelmää.

Joulun pyhinä meistä useimmille tarjoutuu mahdollisuus viettää aikaa meille tärkeiden ihmisten kanssa. Tässä maailmantilanteessa nämä hetket tuntuvat vielä entistäkin arvokkaammilta. Hetkeen pysähtyminen ja hetkestä nauttiminen ovat taitolajeja, joita ainakin itse olen kuluneen vuoden aikana yrittänyt opetella.

Kiitos tästä vuodesta ja hyvää uutta vuotta kaikille.

Älkäämme astuko Putinin ansaan

Reilu viikko sitten piti Putin puheen, jonka päätteeksi hän allekirjoitti asiakirjat neljän Ukrainan alueen liittämisestä Venäjään. Puheen järjettömyys ylitti jopa sen puheen, jonka hän piti ennen Ukrainan hyökkäystä.
Ensisijainen argumentti oli odotettu: ”Olemme sodassa Naton kanssa”. Takaiskut on helpompi hyväksyä,  jos vastustajaa suurennetaan. Puheessa oli myös toinen narratiivi: eurooppalaiset haluavat tehdä lapsillemme sukupuolikorjauksia, perheemme ovat uhattuina. Isät eivät ole isiä, pojat eivät ole poikia. Länsi on täynnä satanisteja, jotka ovat hylänneet ”perinteiset arvot”. Eivätkä vain perinteisiä arvoja, vaan myös perinteisen ”aidon” energian.
Punaisen torin hieman väkinäisissä juhlissa yksi puhujista vaati pyhää sotaa.
”Satanistit, me tulemme luoksesi! Pelätkää meitä! Pyhä sota!”
Venäjän ortodoksisen kirkon patriarkka Kirill on puhunut sodasta lippuna taivaaseen, iankaikkiseen elämään ja kunniaan. Tämä on lupaus, jota minkään suuren kristillisen kirkon johtajan ei ole kuultu lausuvan pitkään aikaan.
Neuvostoliittoaikoina yritettiin Venäjä esittää jonkinlaisena progressiivisena vaihtoehtona konservatiiviselle lännelle. Segregaatiota ja luokkayhteiskuntaa kritisoitiin.
Tämän päivän Venäjä on laittanut maailmankirjat aivan uusiksi. Nyt viljellään ajatusta ideologisesta taistelusta liberaalin lännen ja perinteisen uskonnollisen Venäjän välillä. Progressiivinen länsi on uhka, perinteinen ja uskonnollinen Venäjä taas hyvä.
Tämä on  vastakkainasettelu, jota Venäjällä on jo pitkään viljelty. Se on vastakkainasettelu, joiden varaan Euroopan populistiset puolueet ovat rakennettu: Liberaali yhteiskunta, jossa yksilön vapaus ja itsemääräämisoikeus ovat keskiössä, on uhka vallitsevalle maailmanjärjestykselle. Tai pikemminkin: uhka sille maailmanjärjestykselle, jonka varassa Putinin asema on.
Tämä tekee taistelusta eksistentiaalisen. ”Our way of life” ei tietenkään ole uusi argumentti, mutta jos Kreml yhdistää sodan Venäjän olemassaoloon ja  siihen maailmankuvaan, jota he väittävät edustavansa, tulee tilanne vaikeutumaan entisestään. Onko sitten enää paluuta?
Miten tällaisista lähtökohdista voi lähteä neuvottelemaan?
On syytä huomata, että Venäjän Kremlin kannattajien retoriikka on ollut samaa länsimaissa useiden vuosien ajan. Ei ole sattumaa, että Trump nousi valtaan samalla retoriikalla. Tätä samaa  Kremlin megafoneina toimivat tuhannet online-toimijat ovat pitkään toistaneet.
Kreml on huomannut mitkä asiat jakavat länttä  ja pyrkii nyt vahvistamaan niitä. Yhtenäinen länsi on heille ongelma, kun taas sisäisistä konflikteista ja polarisoitumisesta kärsivä länsi olisi huomattavasti heikompi ja siten helpommin lyötävissä
Se on myös syy siihen, miksi energia on niin hyvä ase. Se ei ole ikinä ollut täysin neutraali keskustelunaihe, mutta tänä päivänä se on jopa polarisaation ytimessä. Energia liittyy konkreettisella tavalla tottumuksiin ja välttämättömyyksiin. Energia kytkeytyy elämäntapaan – joka nyt on muutoksen edessä. Keltaiset liivit otettiin Kremlissä ilolla vastaan. Energiakysymys ei käytännön tasolla ole ”neutraalia” tiedettä.
Vihreä siirtymä tarkoittaa, että irtaannumme menneisyydestä.
Samalla se tarkoittaa sitä, että Venäjä riisutaan aseista askel askeleelta. Energiaa voidaan käyttää aseena vain kerran, ja kun se siirtymä on tehty, ei patruunoita enää ole jäljellä. Siirtymä on siksi asia, jota meidän tulisi nopeuttaa, ei sabotoida.
Ruotsissa oli juuri vaalit ja Suomessa mennään kohti vaaleja. Venäjän julma hyökkäyssota Ukrainassa tulee aivan varmasti vaikuttamaan keskusteluihin. Samalla on syytä tunnistaa keskustelun taustalla olevat  ristiriidat, joita Putinin narratiivi niin systemaattisesti on pyrkinyt rakentamaan ja käyttämään hyväksi.
Länsi voi vastustaa tätä vaikuttamista. Jotta se onnistuisi,  meidän kuitenkin ensin tunnistaa vaikuttamista. Ukrainan sota tulee kestämään aikansa.  Ukraina ei voi selviytyä ilman ulkopuolista apua. Ja ulkopuolinen apu on uhattuna, jos länsi antaa itsensä häiriintyä Putinin yllättävien siirtojen ja vaikuttamisen seurauksena.

Tvåspråkigheten kräver också sina rum

Jag bodde i min barndom – och bor fortfarande – i Jorvas. I min barndom var grannskapet i högsta grad svenskspråkigt. När jag var kring fyra år gammal flyttade en tvåspråkig familj in i huset bredvid. De kom körande från Esbo i en ljusblå Ford Transit paketbil. Plötsligt förstod jag att man också talar finska i Finland. Åtminstone om man kommer från Esbo.

På den tiden var det ont om barnprogram på TV. På eftermiddagarna kunde man titta på Noppa, ett program i vilket Hessu som hade en stor kalufs underhöll oss barn. På kvällen kom det Pikku Kakkonen och halv nio samlades hela familjen för att se på nyheterna, där Arvi Lind med långsam röst läste upp allt det som hänt i världen.

Buu-klubben fanns då långt inne i framtiden, för att inte tala om Netflix.

Så småningom stötte jag på flera barn som talade finska. Vi sprang omkring i skogarna, spelade ishockey i rinken på eftermiddagarna. I Jorvas barnträdgård fanns både finsk- och svenskspråkiga barn. Jag lärde mig språket, utan att jag ens märkte det.

Dagens värld ser annorlunda ut.

Vår familj är så gott som tvåspråkig. Våra barn talar svenska med mig och finska med sin mamma. Men trots det så lever de inte i en lika tvåspråkig värld som jag gjorde när jag var liten och bodde i ett Kyrkslätt som då hade en betydligt större andel svenskspråkiga än idag.

De går i svenskspråkig skola, de har gått på svenskspråkigt dagis. Man leker inte mer på samma sätt oorganiserat ute i skogarna eller på gårdarna. Barnprogram tittar man inte på TV som tidigare och utbudet på nätet är så ofantligt att TV:n inte ens mera intresserar.

Jag trodde faktiskt inte att jag skulle tycka att ett sänkt intresse för TV skulle vara ett problem, någonsin.

I huvudstadsregionen där svenska talas av en allt mindre minoritet kan ett barn trots detta lätt växa upp utan att komma i speciellt stor kontakt med finskan. Det betyder också, att förvånansvärt många finlandssvenska ungdomar känner sig mycket osäkra på sin finska när det går ur gymnasiet.

Efter att det andra inhemska språket blev frivilligt i studentexamen skriver allt färre finskspråkiga svenska men samma gäller också för de svenskspråkiga: Allt färre skriver finska och antalet studerande som skriver medellång finska i stället för den långa kursen har ökat med 50% på ett halvt decennium.

Detta leder till problem.

Kompisar till mina barn berättar att de söker sig till Sverige helt enkelt för att de upplever att de inte klarar sig språkmässigt i Finland.

Samtidigt som vi av goda skäl funderar på hur vi kunde öka på intresset för svenskan i Finland får vi inte glömma att våra barn också bör lära sig finska. Tvåspråkighet baserar sig på att bägge språkgrupperna förstår och respekterar varandras språk. Och det går inte utan interaktion – i båda riktningarna.

När vår mellersta son började spela fotboll som 6-åring fanns det två alternativ. Ett lag i vilket barnen talade finska och ett lag i vilket barnen talade svenska. Av praktiska skäl började han i det förra tillsammans med sin kusin och sin kompis.

Tack var det, att det plötsligt dök upp tre svenskspråkiga pojkar i laget väcktes intresset för svenskan bland de finskspråkiga pojkarna. När de några år senare skulle välja sitt första främmande språk i skolan valde många svenska, inte engelska.

Och kusinen, som talade svenska och spanska hemma lärde sig i förbifarten finska.

Fotbollen visade sig vara ett effektivt språkbad för alla inblandade. Detta som exempel från vår familj, väl medveten om att utgångsläget är olika i olika familjer.

Svenska rum är viktiga, men vi behöver också tvåspråkiga rum. I en värld i vilken man i allt högre grad kan låsa in sig i sin digitala bubbla har vi inte råd att blunda för det, att våra ungdomars kunskaper i finska inte alltid håller måttet.

I värsta fall leder det till utflyttning. Utflyttning leder till utarmning. Det vinner varken Finland eller det finlandssvenska på.

Alhaista, epärehellistä, keinoja kaihtamatonta – vai välttämätöntä keskustelua?

”Poikkeuksellisen alhaista, erittäin epärehellistä, keinoja kaihtamatonta”

Näillä sanoilla kansanedustaja Wille Rydman kuivailee keskustelua siitä, että eduskunnan valiokuntaoppaan mukaan ministeristä tehdyn muistutuksen allekirjoittajana ei tulisi olla henkilö, joka toimii asian käsittelijänä perustuslakivaliokunnassa.

Tästä problematiikasta on puhunut minun lisäksi esim. eduskunnan puhemies Vehviläinen kuin myös välillisesti Rydmanin puoluetoveri Pihla Keto-Huovinen ehdottaessaan ministerivastuuasioiden siirtämistä pois valiokunnasta. Saman näkemyksen ovat esittäneet myös useat oikeusoppineet.

Valiokuntaopas on asiassa yksiselitteinen: osallistuminen sekä asian käsittelyyn että muistutuksen tekemiseen ei ole soveliasta. Opas myös perustelee miksi näin on. Ministervastuulaki puolestaan toteaa, että allekirjoittaja ei ole esteellinen. 

On väitetty, että ministerivastuulaki ja valiokuntaopas olisivat tässä tapauksessa ristiriidassa keskenään. Se ei pidä paikkaansa, koska kieltäminen ja ei-soveliaaksi määritteleminen eivät ole sama asia. Jos laki kieltäisi muistutuksen käsittelyyn osallistumisen ja opas pitäisi sitä mahdollisena, mutta ei-soveliaana, niin tällöin laki ja opas olisivat ristiriidassa. Nyt näin ei ole. 

Se, mikä ei ole laitonta, ei aina ole järkevää tai oikein. Opas pyrkii tässä nimenomaan suojelemaan perustulakivaliokunnan asemaa.

Valiokunnissa on varajäsenet. Jos perustuslakivaliokunnan jäsen on mukana allekirjoittamassa ministerivastuumuistutusta, hänen on tahdikasta korvata itsensä varajäsenellä asiaa käsiteltäessä. Tämä tuskin olisi muuttanut lopputulosta, koska asiantuntijalausunnot, joihin mietintö perustuu, eivät ole riippuvaisia valiokunnan jäsenistä. Mutta kuva käsittelystä olisi ollut parempi, jolloin valiokunnan maine ei olisi kärsinyt.

Haaviston tapauksen ympärillä on ollut kuohuntaa perustuslakivaliokunnan toimintaan liittyen. Se on valitettavaa ja johtuu monesta asiasta. Jo al-Hol -tapaus, (kirjoitukseni) johon asia välillisesti liittyy, kuumensi tunteita. Ministerivastuuasiat ovat usein polarisoivia ja käsittelyn vuodot ja ikävä valiokuntaa haittaava jälkipeli ovat tällä kertaa heittäneet lisää bensaa liekkeihin.

Tästä kaikesta huolimatta pitää mielestäni voida keskustella yleisistä periaatteista koskien valiokunnan työtä, tehtäviä ja asemaa. Niistä pitää voida keskustella ilman, että keskustelu menee tunteisiin. Keskustelua käytäessä on hyvä myös pitää mielessä, että Haaviston tapaus on jo käyty. Sen tulos on kiistaton, eikä siihen tule enää puuttua.

Rydmanin puoluetoveri Keto-Huovinen nosti asiallisesti esille sen, että ministerivastuuasiat olisi ehkä syytä siirtää valiokunnasta pois. Olen hänen kanssaan samaa mieltä: tämä selventäisi tilannetta. Entinen valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki totesi saman Helsingin Sanomissa 16.12.2020. Ellei näin tehdä, on mielestäni vähimmäisvaatimus, että valiokuntaopasta tulee noudattaa.

Perustuslakivaliokunnassa tehtävä lakien etukäteisarviointi on arvokas asia. Siksi en ehdota valiokunnan korvaamista perustuslakituomioistuimella. Perustuslakivaliokunta on aikojen saatossa kyennyt päättämään vaikeistakin asioista. Olen varma siitä, että esimerkiksi viime kauden päätös, joka käytännössä kaatoi SOTE-esityksen ei syntynyt helpolla.

Presidentti Niinistön esittämä ajatus yhteisjaostosta korkeimpien oikeuksien kanssa voisi käytännön haasteistaan huolimatta olla hyvä ajatus. Toki sitä on kritisoitu siitä, että se sekoittaisi vallan kolmijakoa, mutta toisaalta tilanne on epämääräinen myös tällaisenaan. Sikäli kun perustuslakivaliokunnan katsotaan kansan silmissä jakavan tuomioita, tilanne on jo epäselvä.

Ennen kaikkea valiokunnan uskottavuus varmistetaan sillä, että jokainen sen jäsen suhtautuu tehtäväänsä vakavasti. Oma poliittinen etu ei saisi ohjata prosessia. Luottamuksellinen tieto on luottamuksellista tietoa. Perustuslakivaliokunnan työssä puoluerajoista ja hallitus-oppositio -rajasta pitää päästä yli. Puolueviitta jätetään eteiseen ja asioita lähestytään neutraalisti asiantuntijakuulemisissa esiin tulleiden näkökulmien pohjalta. Ihminen tuskin koskaan kykenee absoluuttiseen objektiivisuuteen, mutta tällaisessa positiossa työskentelevien ihmisten tulisi nähdä objektiivisuus erityisenä imperatiivina. Se on tässä itseisarvo, uskottavuuden edellytys.

Näin varmistetaan, että perustuslakivaliokunta toimii siten, kun sen tulisi toimia ja minimoidaan perustuslakivaliokunnan uskottavuutta nakertava epäasiallinen möly sosiaalisessa mediassa.

Read more

Ruotsalainen eduskuntaryhmä: Meillä kansanedustajilla on erityinen vastuu – myös sanomisistamme

Eduskunta äänesti tänään valtakunnansyyttäjän syyttämislupaa koskevasta pyynnöstä asettaa kansanedustaja Juha Mäenpää (ps) syytteeseen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Äänestyksessä ei saavutettu 5/6 enemmistöä, joka olisi vaadittu kansanedustajan syytesuojan kumoamiseen.

Ruotsalaisen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Anders Adlercreutzin mukaan tässä tilanteessa samoja sääntöjä ja lakeja tulisi soveltaa kansanedustajiin kuin kaikkiin muihin.

– Ruotsalainen eduskuntaryhmä tuki perustuslakivaliokunnan johtopäätöstä siitä, että eduskunnan tulisi antaa suostumuksensa edustaja Mäenpään syytteeseen asettamiseen. On sopimatonta, että kansanedustaja – tai kukaan muu – vertaa turvapaikanhakijoita vieraslajeihin. Tällainen kielenkäyttö ei kuulu yhteiskuntaamme eikä täysistuntosaliin.

Adlercreutz korostaa, että kansanedustajien toimia tulee voida tutkia, jos on syytä epäillä kansanedustajan loukanneen toisen ihmisoikeuksia ja ihmisarvoa.

– Kansalaisten voi varmasti olla vaikea ymmärtää, että jotkin lait – jotka me itse säädämme – eivät voisi koskea meitä. Erityisesti koska meillä vallanpitäjillä on erityinen vastuu.

Tämä on Ruotsalaisen eduskuntaryhmän yksiselitteinen kanta.

– Huomionarvoista on, että perustuslakivaliokunnan päätös ei ollut yksimielinen, ja että kaksi kolmesta Kokoomuksen edustajista äänestivät perussuomalaisten vastalauseen puolesta. Näin, vaikka asiantuntijoista kukaan ei puoltanut syytesuojan säilyttämistä.

Eduskunnan päätös tarkoittaa sitä, ettemme koskaan saa selvyyttä siihen, syyllistyikö kansanedustaja Mäenpää rikokseen vai ei.

Äänestyksessä neljä kokoomuslaista, kuusi keskustalaista ja kaikki kristillisdemokraatit sekä koko perussuomalainen eduskuntaryhmä äänestivät syyttämislupaa vastaan. Myös Liike Nyt ja Turtiaisen eduskuntaryhmä äänestivät sitä vastaan.

Ruotsalainen eduskuntaryhmä painottaa, että kiihottaminen kansanryhmää vastaan voidaan perustuslakivaliokunnan mukaan pitää vakavana rikoksena, joka ei nauti perustuslain sananvapauden suojaa. Kansanedustajalla on erityisen laaja sananvapaus, mutta tämä ei tarkoita sitä, etteikö hän silti voisi syyllistyä törkeisiin ylilyönteihin ja ihmisarvoa loukkaavaan toimintaan.

– Tämä asia ei koske sananvapautta poliittisessa työssä, vaan vihapuhetta. Jos omassa politiikassa nämä sekoittuvat, jos ei koe voivansa tehdä politikkaa ilman hyökkäämistä toista kansanryhmää vastaan, niin silloin on itsetutkiskelun paikka – sekä yksilönä että puolueena, Adlercreutz sanoo.

Pohjoismainen yhteistyö ja kaksikielisyys

  • Suomi on muuttovoittoinen maa, joka houkuttelee opiskelijoita myös lähialueilta. Ulkomailla opiskelevat opiskelijat kokevat paluun Suomeen mielekkäänä, koska Suomi arvostaa kansainvälistä kokemusta ja haluaa olla kansainvälisesti verkostoitunut.
  • Pohjoismaat on kokonaisuudessaan maailman 3. paras tuotekehitys- ja yliopistoalue USA:n ja Kiinan jälkeen. Suomalaisia opiskelijoista suuri osa opiskelee muissa Pohjoismaissa ja vastaava määrä opiskelijoita muista Pohjoismaista opiskelee Suomessa. Tutkintovaatimukset ovat yhteiset.
  • Pohjoismaissa on käytössä yhteinen e-kansalaisuus.
  • Toisen kotimaisen kielen osaaminen on selvästi parantunut. Aito kaksikielisyys ilmenee niin, että keskustelu myös mediassa  tapahtuu samaan aikaan usealla kielellä – kukin käyttää itselleen luontevaa kieltä. Koulut ja päiväkodit rakentuvat kielikylpytoimintaa edistääkseen usein saman katon alle, vaikka perusopetuksesta huolehditaan johdonmukaisesti perheen valitsemalla äidinkielellä. Näin turvataan sekä suomenkielisten kosketus ruotsinkieleen että ruotsinkielisten kosketus suomenkieleen. Pakkoruotsi-käsite on hävinnyt ja tilalle on tullut hyötyruotsi: ruotsinkielen opiskelusta on tehty jo lukiossa selkeämmin käytännön työelämään valmistavaa. Kaksikielisyys kuuluu kaikille suomalaisille.

Valittuja osia

  • Suomi on muuttovoittoinen maa, joka houkutteleeopiskelijoita myös lähialueilta. Ulkomailla opiskelevatopiskelijat kokevat paluun Suomeen mielekkäänä, koskaSuomi arvostaa kansainvälistä kokemusta ja haluaa ollakansainvälisesti verkostoitunut.
  • Pohjoismaat on kokonaisuudessaan maailman 3. paras tuotekehitys- ja yliopistoalue USA:n ja Kiinan jälkeen.
  • Ratayhteys Pietariin on nopeutunut 90 minuuttiin ja Suomen ja Viron valtioiden omistama Tallinnan tunneli on työn alla.
  • Suomalainen eläintalous noudattaa korkeita eettisiä normeja ja laatu on tärkein kilpailutekijä
  • Kotimaan liikenteessä raideliikenteen osuus yli 200 kilometrin matkoista on kasvanut merkittävästi.
  • Suomen matkailuala on kasvanut 70% vuodesta 2020 ja se on merkittävä työllistäjä. Matkailua toteutetaan kestävän kehityksen kriteerejä noudattaen ja luontoa suojellen.
  • Eduskunnan vaalikausi on pidennetty neljästä vuodesta viiteen vuoteen lisäämään  päätöksenteon vastuullisuutta ja noudattamaan EU-vaalien sykliä.
  • Suomen energiantuotanto on hiilineutraalia.
  • Aalto-yliopiston ja Helsingin yliopiston ympärille on kehittynyt laaja kansainvälisen osaamisen keskus, joka houkuttelee yhteistyöhön niin suomalaisia kuin ulkomaisia yrityksiä.
  • Isät käyttävät yli 40% vanhempainvapaista. Naisen euro on yli 90 senttiä.

Miten suomenkielinen näkee RKP:n ja mitä siitä ajattelen…

Kysyin vajaa kuukausi sitten suomenkielisiltä heidän ajatuksiaan RKP:stä. Kommentteja tuli runsaasti. Kiitos kaikille keskusteluun osallistuneille – arvostan näkemyksiänne!

Meidän toiminnassamme puolueena löytyy selvästikin paljon kehitettävää. Moni teistä vastaajista pitää RKP:tä korostetusti kielipuolueena, mikä on historiamme huomioon ottaen enemmän kuin ymmärrettävää. Kuulun niihin, jotka pitävät kaksikielisyyttä ja tarkemmin ottaen monikielisyyttä isona kansallisena vahvuutena. Ruotsin kieli on tietysti myös äidinkielenä itselleni rakas, mutta tämä asia ei sulje pois sitä tosiasiaa, että näen kielen kuitenkin ensisijaisesti työkaluna ja kulttuurisena perintönä, en päämääränä. Oma toiveeni on, että molemmat kotimaiset kielet merkitsisivät kaikille suomalaisille näitä molempia: hyödyllisiä työkaluja ja kulttuurista perintöä. Se, miksi olen itse mukana politiikassa koskee kuitenkin enemmän päämääriä: sitä, että Suomi olisi jatkossa poikkeuksellisen hyvin koulutettu kansa, joka eläisi pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa. Se mitä tällä tarkoitan, vaatii ehkä tarkennusta ja kertoo henkilökohtaisista painotuksista ja arvostuksista.

Kim L: ”Kielikysymys ei haittaa, mutta oikeistolainen politiikka kyllä.”

Pohjoismaisella hyvinvointivaltiolla tarkoitan – ja tämä linkittyy myös visiooni RKP:stä pohjoismaisena sivistyspuolueena ja yleispuolueena- valtiota, jossa peräänkuulutetaan sekä yksilön vastuuta että valtion vastuuta. Olemme tulleet mielestäni tilanteeseen, jossa terveiden aikuisten yritteliäisyyttä pitää kasvattaa ja samaan aikaan lasten, nuorten, vanhusten ja sairaiden asemaa parantaa. Työnteon pitää olla entistä kannattavampaa, samoin yrittämisen. Tämä on välttämätöntä, jotta voidaan rahoittaa laadukas, ei perinteisessä mielessä taloudellisesti tuottava työ. Yhtälö on loppujen lopuksi todella yksinkertainen, vaikka vaatiikin rohkeaa päätöksentekoa ja päättäväisyyttä. Kuulun myös niihin, jotka uskovat vankasti kovatasoiseen koulutukseen, millä en viittaa ainoastaan asiaosaamiseen, vaan myös tunneälyyn ja sydämen sivistykseen. Nämä ovat tällä hetkellä popularisoituvassa maailmassa hukassa ja niiden puolesta pitää taistella. Niin idealistiselta kuin viimeisin lause kuulostaakin. 

Mikko L: ”Omasta mielestäni RKP :n ainut edellytys olemassaololle on kielipolitiikka. Mitään muuta kuin ruotsin kielen puolustamisen puolue ei ole tuonut pöytään valtakunnan tasolla. Paikallisesti toki pakkomielteisesti saman ja jopa lapsellisilla, sanoisinko trumppimaisilla, kommenteilla puolueen asemaa pyritty puolustamaan.”

Käsitys siitä, että sairaanhoidon ja vanhustenhoidon pitäisi olla perinteisessä mielessä tuottavaa voi johtaa seurannaisvaikutuksiin, jotka ovat nimenomaan hyvinvointivaltion ylläpitämisen näkökulmasta kohtalokkaita. Samoin kuin ajatus siitä, että työnteko olisi missään olosuhteissa taloudellisesti kannattamatonta tai lähes kannattamatonta. Yrittämisen ja työnteon pitää siis olla jatkossa entistä houkuttelevampaa ja vanhenemisen entistä inhimillisempää. Työllisyysprosenttia pitää hinata ylös, mutta se edellyttää työn arvostuksen kasvattamista. Niin kauan kuin tässä maassa on yksikin vanhus, joka ei pääse päivän aikana ulkoilemaan, meillä on työtä. Se, miten tästä työstä palkitaan, on yhteiskunnallisen innovoinnin paikka.

Timo L: RKP alkaa olla suomalaisen poliittisen perinteisellä kentällä ainoa oikean laidan arvoliberaali puolue. Mä näen itse RKP:n täällä Uudellamaalla ennen kaikkea asiapuolueena, jonka edustajat on osaavia ja yhteistyökykyisiä poliitikkoja. Tottakai kielipolitiikka on merkityksellistä, mutta pidän RKP:ta nykyään hyvin arvo- ja hiukan talousliberaalina asiapuolueena.”

Tämä RKP, jossa itse haluan tehdä poliittista uraani, on kaikkien samalla tavalla ajattelevien suomalaisten puolue. Se, että se ei siltä tunnu, on epäonnistumista. Meidän on saatava toimintamme paikallistasolla sellaiseksi, että jokaisen suomalaisen – kielestä riippumatta – on helppo olla toiminnassa mukana ja innostua rakentamaan Suomea puolueen ohjelman mukaiseksi. 

Mari: ”Minulle RKP edustaa sekä jatkuvuutta polittisessa vastuunkannossa (pl. tämä oppositioaika) ja sen mahdollistava yhteistyökyky mutta myös eritoten suvaitsevaisuus ja humaanius, ehkä Suomen puolueista avarakatseisin puolue (tasa-arvoasiat, maahanmuutto, kansainvälistyminen jne).”

Summa summarum: positioin RKP:n keskiviivan oikealle puolelle. Olemme liberaalimpi kuin Kokoomus. Vihreää arvostan ideologiana yli puoluerajojen ja uskon, että kestävän kehityksen ympärille syntyvät innovaatiot voivat olla kansantaloudellisestikin meille iso mahdollisuus. 

En voi olla esittämättä teille jatkokysymystä: selventävätkö blogi-kirjoituksessani esittämäni ajatukset käsitystänne siitä, mitä haluan RKP:n olevan?

 

Adlercreutz hoivayhtiöskandaalista: Herätyskello soi viime tingassa

On aika palauttaa subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen

Subjektiivinen oikeus päivähoitoon on ollut suomalaisen varhaiskasvatuksen peruspilari. Se on taannut kaikille suomalaisille lapsille tasavertaiset oikeudet laadukkaaseen varhaiskasvatukseen. Se on niinikään ollut yksi lastensuojelun tärkeimmistä työkaluista; varhaiskasvatukseen osallistuvan lapsen perheessä ilmeneviin ongelmiin on ollut mahdollista tarttua aikaisessa vaiheessa.

Hallitus päätti vuonna 2015 rajata tätä subjektiivista oikeutta niin, että se rajoittuisi 20 tuntiin varhaiskasvatusta viikossa perheissä, joissa toinen vanhemmista on kotona työttömänä tai hoitamassa muita lapsia. Päätöstä kritisoitiin jo silloin ankarasti. Sen arveltiin johtavan lisääntyvään byrokratiaan ja sen pelättiin eriarvoistavan lapsia. Arvioituja säästöjä kyseenalaistivat niin Kuntaliitto kuin Valtiovarainministeriökin.

Kirkkonummen kunnanhallituksen enemmistö päätti kaksi vuotta sitten toimia lakimuutoksen mahdollistamalla tavalla. Kirkkonummella oikeutta varhaiskasvatukseen rajattiin. Toimenpiteellä tavoiteltiin noin 500 000 euron säästöä vuositasolla. Monet naapurikuntamme – esimerkiksi Espoo ja Helsinki – toimivat toisin. Näissä kunnissa oikeutta ei rajattu.

Tästä päätöksestä on nyt kulunut kaksi vuotta. Kuntaliiton kuntabarometrin mukaan säästöt koko maan tasolla ovat olleet oleellisesti hallituksen arvioita pienemmät – ensi vuonna kunnat arvioivat säästöjä tulevan koko maan tasolla noin 10 miljoonaa euroa. Kirkkonummen kunnanhallituksen pyytämään selvityksen mukaan toimenpide ei ole Kirkkonummella tuonut säästöjä lainkaan.

Säästämättä euroakaan olemme luoneet byrokratiaa, tarveharkintaa ja eriarvoisuutta. Se on nyt mahdollista korjata. Siksi me toivomme, että Kirkkonummi tulevassa budjetissaan palauttaa kuntaamme lapsen subjektiivisen oikeuden kokopäiväiseen varhaiskasvatuksen niin, että perheet itse, elämäntilanteesta riippumatta, voivat päättää minkälainen päivähoito heille sopii parhaiten – kuntamme ja lastemme parhaaksi.

Anders Adlercreutz kansanedustaja, kunnanvaltuuston puheenjohtaja, RKP
Minna Hakapää, kunnanvaltuuston 1. varapuheenjohtaja, Vihreät
Hanna Haikonen, kunnanhallituksen jäsen, Kokoomus
Pirkko Lehtinen, kunnanhallituksen jäsen, SDP
Riikka Purra, kunnanvaltuutettu, Perussuomalaiset
Rita Holopainen, kunnanhallituksen varajäsen, KD
Irja Bergholm, kunnanvaltuutettu, Vasemmistoliitto
Antti Salonen, kunnanhallituksen jäsen, Keskusta
Pekka Sinisalo, kunnanhallituksen jäsen, Sininen valtuustoryhmä