Anförande i interpellationsdebatten om utbildningen 22.9.2015

Visst är vi ett underligt folk. Ju sämre det går, desto mer vill vi piska oss. Det är i vår folksjäl. Men är det vägen till framgång?

Vilken är Finlands konkurrensfördel? Varför skulle ett utländsk företag villa komma till Finland för att etablera ett kontor? Det lockas inte hit för att vår budget visar ett 500m€ mindre underskott än föregående år. Eller för att man kan köpa en tysk bil lite billigare än året innan.

De kommer hit för att man här har tillgång till världens bästa arbetskraft.

Det är en konkurrensfördel. Den kan vi inte förlora.

Arvoisa puhemies. Vaikka ajat olisivat miten huonot tahansa, niin väitän, että ei löydy sellaista ekonomistia, joka sanoo että suurimmat leikkaukset kannattaa kohdistaa opetukseen ja tutkimukseen. Että huomiselta kannattaa katkaista siivet, jotta iltapäivä olisi hieman lämpimämpi. Sillä niin tämä hallitus tekee.

Niin sanottu strateginen hallitusohjelma on täysin epästrateginen. Kamrerin lailla se katsoo ainoastaan tätä vuotta, nostamatta katsettaan tulevaisuuteen. Strategia pitää sisällään kyvyn tehdä painotuksia. Kyvyn sanoa, että tämä on arvokasta, tämän varaan rakennamme paremman huomisen. Nyt rakennetaan tasaista surkeutta, jämna plågor, toisella kotimaisella. Hallituksen toiminnasta puuttuu strateginen näkemys.

Jos huono päätös huonon päätöksen perään perustellaan ainoastaan hallitusohjelmalla, niin silloin hallitusohjelma ei ole strateginen, vaan mekaaninen.

Yliopistokoulutuksesta leikataan rankalla kädellä. Pelkästään Helsingin yliopistoon kohdistuu leikkauksia yli 100m€ vuositasolla. Samalla sanotaan hallitusohjelmassa, että opetuksen laatu ei saa heikentyä. Tämä on suunnattoman naivia. Tietenkin se heikentyy. Jos yliopiston rahoituksesta viedään 15%, niin se näkyy toiminnassa. Se tarkoittaa, että tiedekuntia lakkautetaan ja tutkimusta vähennetään. Jo nyt voi huomata tapahtuvan aivovuotoa Suomesta ulkomaille. Tämä tulee kiihtymään entisestään.

Äskettäin saimme lukea, että Helsingin yliopisto on 100 parhaan yliopiston joukossa maailmassa. Onko se sitä enää huomenna? Mitä tapahtuu niille 2,5 miljardille eurolle sekä niille 40000 työpaikalle, jotka Helsingin yliopisto tutkimusten mukaan välillisesti synnyttää?

Ja Helsingin yliopisto on vain yksi esimerkki monen joukossa. Suomi tarvitsee yliopistonsa.

Arvoisa puhemies.

En elä siinä harhakuvitelmassa, että innovaatiot syntyisivät pelkästään korkeakoulujen tai yliopistojen seinien sisällä. Mutta ne jotka tekevät innovaatiot – tutkijat, insinöörit, pellepelottomat – he saavat oppinsa niissä. Ja jos oppi on hyvää, niin he keksivät – kunhan saavat siihen tilaisuuden.

Pääministeri Sipilä, älä vie heiltä tätä mahdollisuutta. Uskalla uskoa tulevaisuuteen. Toimi strategisesti.

On puhuttu tuottavuusloikasta. Kilpailukyvyn parantamisesta. Tähän tarvitaan koulutusta. Hyvä koulutus on paras talouskasvun tae. Me olemme jo nyt liukumassa alaspäin OECD-maiden koulutustasomittauksissa. Tätä vauhtia olemme pian keskitason alapuolella. Tämä liukuminen tulee pysäyttää, eikä sitä ainakaan kannata kiihdyttää.

Samaan aikaan kun tasa-arvo heikentyy, myös sosiaalinen tausta alkaa vaikuttamaan yhä vahvemmin koulutustasoon. Kuulostaako tämä tuottavuusloikkareseptiltä? Kuulostaako tämä yhteiskunnalta, joka osaa valjastaa parhaat voimat käyttöönsä? Kuulostaako tämä strategiselta päätöksenteolta.

Ei minustakaan.

Värderade talman.

Vi måste våga satsa på framtiden. Tänk om.

Kyläkoulujemme puolesta, kolumni Kirkkonummen Sanomissa 26.3

Kun muutama päivä sitten vein toiseksi nuorimman poikamme kyläkouluumme Luomassa, törmäsin koulua reunustavan metsän reunassa todella hienoon majaan. Se oli oksista ja kivistä koottu pesä, joka oli rakennettu muutaman pienen koivun varaan. Kun pysähdyin ja otin esille puhelimeni kuvatakseni majan, lapset kerääntyivät ympärilleni iloisesti nauraen. He kertoivat aikaansaannoksestaan ja olivat siitä ilmeisen ylpeitä. Lapset olivat kaikki keskenään eri ikäisiä eli tämä oli selvästi yli luokkarajojen tehty ”projekti”.
Havahduin kotiin ajellessani siihen, että en välttämättä olisi päässyt näkemään tällaista rakentamisen ja keksimisen riemua, mikäli lapseni kävisivät jotakin toista koulua – sellaista, jonka piha olisi asfalttikenttä ja mahdollisuudet leikkiin rajalliset ja ennalta määritellyt.Tämä kokemus oli mahdollinen nimenomaan siksi, että kyseessä on pieni kyläkoulu. Paikka, joka tarjoaa mielikuvitukselle ja temmellykselle tilaa – puolen hehtaarin kokoisen metsän verran.
Voin hyvin ymmärtää, että kyläkouluilla on omat ongelmansa. Jos hyvällä koululla tarkoitetaan sitä, että tarjolla on madollisimman paljon mahdollisimman monia eri oppiaineita tai sitä, että opettajasijaisuuksia on mahdollisimman helppo järjestää, niin silloin isompi koulu voittaa äänestyksessä. Varsinkaan alakoulua ei kuitenkaan tulisi mielestäni arvioida näillä kriteereillä. Pieni alakoulu on hyvä siksi, että se mahdollistaa ainutlaatuisella tavalla sosiaalisten suhteiden solmimisen eri ikäluokkien välillä. Ja kuten Luoman koulun tapauksessa on nähtävissä, se tarjoaa erinomaiset  mahdollisuudet luovaan leikkiin.
Koulusta tulee vuosien saatossa osa paitsi yksittäisen ihmisen, myös koko kyläyhteisön identiteettiä. Mikäli lakkautamme pienet kyläkoulut, menetämme samalla yhteisön koossa pitävän paikan. Koulu on monen pienen kylän sydän. Kun sydän lakkaa sykkimästä, kylä kuihtuu ja kylmenee.
Luoman koulu voi hyvin. Niin voi myös Luoman kylä. Nähtyäni metsän kyljessä komeilleen majan, olin iloinen koko päivän. Soisin saman ilon myös muille vanhemmille ja siksi toivon, että niissä kunnissa joissa jälleen tänä vuonna pohditaan pienen kyläkoulun lakkauttamista arvioitaisiin asiaa uudemman kerran.

Sjökulla – insändare i Kirkkonummen Sanomat 22.2.2015

Harva hanke on puhututtanut kuntapäättäjiä niin paljon kuin Sjökullan oppimiskeskus. Käytännössä siinä on kysymys koululaajennuksen ja päiväkodin rakentamisesta jo olemassa olevan koulun yhteyteen.
Laajennettu Sjökulla on ensimmäinen uusi ruotsinkielinen koulu sitten 1970-luvun alun. Se on myös poliittisen kompromissin tulos, jota on riepoteltu mediassa mielin määrin. On puhuttu luksuskoulusta järven rannalla – välillä propagandamaisesti jopa alppimaisemista. Tosiasia on kuitenkin se, että kyseessä on ihan tavanomainen projekti. Oppimiskeskuksen rakentamisen tavoitteena on tehostaa opetustoimintaa keskittämällä pienissä yksiköissä tapahtuva opetus yhteen paikkaan.
Koko hankkeen kustannusarvio on alhaisempi kuin valtaosa viimeaikaisten koulu- ja päiväkotihankkeiden kustannusarvioista.
Oppimiskeskuksen rakentamista ennakoitiin sulkemalla  Evitskogin koulu  vuonna 2009. Lapset siirrettiin Sjökullaan odottamaan koulun peruskorjausta ja laajennusta. Uuden koulun oli määrä avata ovensa jo vuonna 2013. Neljä vuotta tilapäisjärjestelyjä ahtaissa oloissa on toki pitkä aika, mutta  sitä pidettiin silti vielä inhimillisenä.
Aikaa on kuitenkin vierähtänyt suunniteltua enemmän. Koulu ei valmistunut vuonna 2013, kuten oli suunniteltu, eikä rakentaminen ole vieläkään lähtenyt toden teolla käyntiin. Vaikka urakkasopimuksesta uupuu edelleen allekirjoitukset, rakentamiseen päästäneen tämän vuoden alkupuoliskolla.
Näillä näkymin Sjökullan oppimiskeskus valmistuu parin vuoden kuluttua. Tämä tarkoittaa yli 4 vuotta alkuperäisestä aikataulusta myöhässä. Tänä aikana moni lapsi on kulkenut esikoulusta yläasteelle tilapäisjärjestelyjen varassa. Tämä ei ole oikein, eikä tilanne ole kunnalle kunniaksi. Toivon, kuten moni pohjoiskirkkonummelainen lapsi ja vanhempi, että tämä hanke saadaan vietyä nyt vauhdilla maaliin.

Liikuntatunnit kasvattavat sosiaalisia taitoja, insändare HS 10.1.2015

Koululaisten liikunnasta saamien arvosanojen tulisi mielestäni heijastaa muitakin kuin fyysiseen suoriutumiseen liittyviä taitoja. Haluankin kyseenalaistaa Mai Allon (HS 4.1.) huolen siitä, etteivät liikunnallisesti lahjakkaat oppilaat tule jatkossa riittävästi palkituiksi, mikäli osallistumisintoa ja motivaatiota aletaan korostaa arvosteluperusteina.

Urheilullisesti lahjakkaat oppilaat harrastavat lähes poikkeuksetta yhtä tai useampaa liikuntalajia myös kouluajan ulkopuolella. Heillä on mahdollisuus tulla arvioiduiksi ja palkituiksi näissä foorumeissa. Kouluaineessa pärjäämiseen pitäisi lähtökohtaisesti riittää kouluopetuksen antamat eväät. Jokaisen oppiaineen arvostelussa onkin tästä syystä tärkeä painottaa useita erilaisia taitoja. Liikunnassa, kuten useimmissa muissakin kouluaineissa, pitkäjänteisyys (motivoituneisuus ja into) sekä tiimityö (sosiaaliset taidot) ovat kriittisiä menestystekijöitä.

Liikuntatunnit tarjoavat erilaisten joukkuelajien muodossa poikkeuksellisen hyvän maaperän tiimityön opetteluun. Menestys on harvoin mahdollista ilman saumatonta yhteistyötä oppilaiden välillä. Opettajan ammattitaitoa on tunnistaa erilaisten oppilaiden vahvuudet ja tehdä joukkuelajin roolitukset siten, että liikuntakokemuksesta tulee kaikille myönteinen. Lasten ja nuorten kannalta on tervettä ottaa vastaan niin voitot kuin häviötkin kollektiivisesti. Paljon epärakentavampaa on synnyttää tilanteita, missä luokan heikoimmat raahautuvat maalirajan yli minuutteja voittajan jälkeen.

Työelämä arvostaa yritteliäisyyttä ja ryhmätyötaitoja jo tällä hetkellä yli monien muiden ominaisuuksien. Tämä tulee ottaa huomioon myös liikuntaopetuksen kehittämisessä.

Små steg är även de värda att ta

Jag stannade upp inför den här bilden när jag besökte Bobäck skolas luciamorgonmål i fredags. På väggen hade barnen satt upp teckningar med tankar kring skoltrivsel och mobbning. På en tavla stod det: ”Det mobbas inte så mycket i vår skola”, med hjärtan runt omkring.
När man ställer upp i val skall man stipulera sina mål. Man skall markera vad man vill jobba för och vad man står för. Själv vill jag att det skall vara lättare för småföretagare att anställa och växa. Att det skall vara lättare att kombinera familj och arbete. Att vår skola skall  fortsätta att utvecklas, att vi skall bygga förnuftigt, utveckla vår infrastruktur och rena Östersjön. Det här är ju mycket för en riksdagskandidat att sträva efter. Det gäller att vara nöjd med små steg, små indikationer på att vi är på väg i rätt riktning. Men man måste måla upp stora bilder,  annars har man inget mål att sikta på.
Nu är det egentligen  så, att jag är ganska säker på  att mobbning inte är ett problem i den här skolan. Men det dyker säkert upp fall emellanåt. Små framsteg är bra, även om man inte kan vara helt nöjd förrän problemet är ur världen. Och dessa framsteg skall också uppmärksammas. Om fyra år hoppas jag att jag kan säga att det inte smutsas ner så mycket i Östersjön. Eller att det är lite lättare att kombinera arbete, företagsamhet och familj.
I bästa fall står det då på väggen i skolan ”Det mobbas inte i vår skola” – med många hjärtan runt omkring.

Budgeten, klappad och klar

Kyrkslätt kommunfullmäktige godkände i lördags budgeten utan större dramatik. Det blev enstaka röstningar om några klämmar, men ingenting av betydelse.

Det här året har varit svårt. Budgeten för år 2014 innebar mycket nedskärningar som bl.a. ledde till permitteringar av i stort sett hela personalen. För tillfället verkar detta års resultat att t.o.m. vara en aning bättre än vad vi budgeterade. Beroende på hur årets sista skatteinbetalningar ser ut och hur specialsjukvårdens kostnader utvecklas kommer vi att stanna på någonting mellan ±0 och -2 m€. Det här är inte goda siffror, men bättre än vi hade väntat oss.

Men hur ser då nästa års budget ut? Skatteöret bibehölls. Fastighetsskatten för fasta bostäder höjdes med 0,05 eftersom det krävdes av staten. Så ingen dramatik på den fronten, även om bl.a. SDP och PS yrkade på en höjning av skatteöret. Själv tycker jag att vi kunde ha höjt fastighetsskatten på fritidsbostäder med motsvarande 0,05 eftersom vi tidigare tagit ett principbeslut på att differensen mellan dessa två skatteslag skall vara konstant, och eftersom höjningen nu enbart drabbar de fast bosatta. Men så blev det inte.

Skolor och daghem drabbades inte av ytterligare nedskärningar. På skolsidan kan man glädja sig över en talterapeuttjänst. Hälsovården däremot kan se fram emot ett tufft år eftersom budgeten är mycket stram. På socialsidan blev det två tjänster till i det förebyggande familjearbetet. Det här är en god, strukturell förändring som på sikt ska leda till att antalet omhändertagna barn minskar. Om man betraktar det helt krasst ekonomiskt, kostar ett barn på anstalt kommunen 100 000€ per år, vilket betyder att dessa familjearbetare lätt betalar igen sig. Utan att ta hänsyn till de kumulativa positiva effekterna det att en familj mår bättre har.

En omtvistad tjänst var den s.k. rådgivande ingenjörsstjänsten byggnadstillsynen fick. Byggnadstillsynen har ett dåligt rykte i Kyrkslätt, och inte utan orsak. Samtidigt är det klart att hela organisationen är överbelastad. Som arkitekt vet jag hur mycket den byråkratiska bördan inom byggnadstillsynen ökat under de senaste 20 åren. Därför tycker jag att tjänsten är motiverad – majoriteten inom sfp höll inte med mig i den frågan. Om tjänsten leder till bättre service, snabbare beslut, och det, att man äntligen kan ta det elektroniska byggnadslovssystemet i bruk, har den betalat igen sig.

Investeringarna då? Trycket på investeringssidan är stort. Under de kommande åren är det tänkt att vi skall bygga både ett nytt skolcentrum i Kyrkslätt och en hälsocentral. Det betyder en kraftig ökning av lånebördan. Nu kan det ju hända att SoTe reformen sätter stopp för detta, och så verkade man resonera i budgetförhandlingarna också. Besluten vad dessa beträffar ligger ännu i framtiden.

Nästa år skall vi köra igång med ett viktigt projekt, bibliotekets utvidgning. Biblioteket har varit i samma utrymmen i över 30 år. Under denna tid har dels biblioteksväsendet förändrats kraftigt, men även Kyrkslätt. Invånarantalet har fördubblats, samtidigt som centrum har utarmats. Ett utvidgat bibliotek kunde vara injektionssprutan som får liv i vårt kommunhjärta igen. Tillsammans med den arkitekttävling om centrum som kommer att hållas nästa år, och Finnsbackas nya daghem, kunde det vara början på något nytt – ett vitaliserat, dynamiskt centrum.

 

 

 

 

Om framtidens skola


  1. Vi bör återinföra den subjektiva rätten till dagvård. Ingen gagnas av att vissa barns behov av dagvård prövas.
  2. Skolkuratorer, -psykologer och studiehandledare skall vara närvarande i skolvardagen. Det kräver också resurser. Så kan vi minska antalet barn som inte hittar en väg vidare efter 9:e klass.
  3. Universitetens finansiering måste tryggas, långsiktigt.

 

Som far till fem barn tycker jag mig ha en god insikt i hur vårt utbildingssystem fungerar i praktiken. Och jag kan uppriktigt säga, att jag är extremt tacksam för den insats daghemmens och skolornas pedagoger gjort för våra barn. Våra barn har fått uppmuntrande vägledning och trivts på skolstigen.

Lärarens arbete har förändrats kraftigt under det senaste årtiondet: barnen är ofta t.ex. mer bevandrade än sina lärare när det gäller att hitta information eller röra sig i de nya medierna.Lärarnas pedagogiska roll betonas mer och mer hela tiden. Det krävs tid för att lära sig källkritik eller sociala färdigheter. För att kunna förmedla detta måste det erbjudas en möjlighet för lärare och elever att kommunicera sinsemellan, allt kan inte läras ut i grupp.

Därför är det viktigt att klasserna inte är för stora.

Vi har i flera år nu fått sola oss i värmen av goda resultat i Pisa-undersökningarna. Det är uppenbart att våra barn klarar sig bra då man mäter faktakunskaper och tekniska färdigheter – färdigheter som vår skola av tradition har betonat. Utan att förringa detta är jag övertygad om att vi i framtiden måste rikta större uppmärksamhet på barn och ungas sociala färdigheter, förmåga till självständigt, kritiskt tänkande, och på att stärka deras självförtroende.

Finland är bland de 10 främsta länderna i världen då man betraktar antalet patentansökningar per capita. När vi sedan skall få ut innovationerna på marknaden får vi se oss bli omkörda av andra europeiska länder.

Jag är övertygad om att vi inte kommer att klara oss i den framtida konkurrensen om vi inte reformerar vårt utbildningssystem.

Globaliseringen och digitaliseringen kräver nya färdigheter – det krävs att vi bygger sociala nätverk, att vi förhåller oss kritiskt till källor, att vi kan tänka tvärvetenskapligt och att vi kan tillämpa det vi lär oss.

Förebyggande barnskyddsarbete lönar sig

En faktor som direkt återspeglas på undervisningen är barnskyddet. Antalet barn som omhändertas växer stadigt. Serviceformer med låg tröskel, ett redskap som är elementärt för att förebygga problem, är på många ställen indragningshotade p.g.a. den dåliga kommunala ekonomin.

För att motverka detta borde vi ha mekanismer i statsandelskalkylerna som sporrar kommuner att erbjuda sådan service.

Modellen kunde tas från de sk POP-pengarna, som belönar kommuner med extra statsandelar om de håller sina skolklasstorlekar under en viss gräns. I sig kan man se POP-pengarna även som ett verktyg i det förebyggande barnskyddet. I mindre klasser märks mobbning och andra negativa tendenser snabbare och kan därför lättare åtgärdas.

Goda erfarenheter från det förebyggande barnskyddsarbetet har man fått bl.a. i Borgå och Imatra. Antalet omhändertagna barn har snabbt fåtts ner genom att man anställt mera personal till det förebyggande familjearbetet. Vi vet, att en anstaltsplats för ett barn kostar samhället 10000€/ månad – utöver kostnaderna på lång sikt i mänskligt lidande och pengar. Det är lätt att konstatera att förebyggande arbete lönar sig. Om en anställd inom barnskyddet vartannat år lyckas rädda ett barn från att behöva omhändertas så har insatsen redan betalt sig. Dessutom har man på ett avgörande sätt inverkat på en hel familj välbefinnande.

Den allmänna läroplikten kommer inte att förlängas. Samtidigt är det klart, att det är av avgörande betydelse för en ung persons förutsättningar att hitta anställning att hen tar steget in i andra stadiets utbildning. Vårt skolsystem bör rikta stor uppmärksamhet på högstadie-elevers studieframgång, och på alla sätt försöka motivera och hjälpa de elever som ligger i farozonen att fortsätta med sina studier.

Höstsol

Jorvakseen kiiri budjettikäsittelyn jälkimainingeissa tieto siitä, että päiväkoti Höstsolia ollaan lopettamassa. Asia oli livahtanut läpi budjettikäsittelyn pienenä sivuhuomautuksena, toistasataa sivua pitkän nivaskan sivujen uumenissa.

Asia on nyt nostettu käsittelyyn vanhempien tarmokkaan viestintäkampanjan säestämänä, ja asia on vielä korjattavissa. Edellisen kunnanhallituksen viimeiseen kokoukseen tuli Minna Hakapään pyynnöstä selvitys asian taustoista. Selvitys oli kuitenkin kovin puutteellinen, ja sitä pyydettiin tarkentamaan. Seuraavaan uuden hallituksen kokoukseen selvitys tullee täydennettynä. Mikäli ei pystytä osoittamaan suuria säästöjä, niin lluulen että on edellytyksiä perua lopettamispäätös.

Säästöthän tässä ovat takana, mutta mihin hintaan? Kirkkonummi haluaa olla kunta joka pystyy tarjoamaan palveluja pienissä ykisköissä lähellä asukkaita. Jorvakseen kavoitetaan lähivuosien aikana 200-300 uutta asuntoa. Tarvetta tulee olemaan uuden päiväkodin rakentamiselle, ei vanhojen purkamiselle. Ei ole mitään mieltä poistaa kylän ainoa kunnallinen päiväkotipaikka viideksi vuodeksi, ja rakentaa heti perään samalle alueelle uusi päiväkoti.

Kirkkonummelta pitää löytyä tahto säilyttää vanhat kylät elinvoimaisina. Se tarkoittaa taistelua mm vanhojen koulujen ja päiväkotien puolesta. Nämä täyttävät usein kylissä muitakin tehtäviä kuin mihin niiden nimi suoranaisesti viittaa.

Mitä tästä muuta opimme? Budjettinivaska kannattaa lukea kunnolla läpi…