Adlercreutz: Alijäämä on väistämätön, mutta tulee ottaa vakavasti
Ruotsalaisen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Anders Adlercreutz on tyytyväinen siihen kokonaisuuteen, jonka hallitus on valmistellut budjettiriihen aikana. Adlercreutzin mukaan nyt on tärkeää, että houkuttelemme Suomeen investointeja ja että panostamme työllisyysastetta parantaviin toimenpiteisiin työmarkkinoita sujuvoittamalla ja tasa-arvoa parantamalla.
– Kyseessä on 10,7 miljardin euron massiivinen alijäämä. Tätä ei kuitenkaan voida välttää, jos haluamme selviytyä koronakriisistä, joka edelleen vaikuttaa vahvasti Suomen taloudellisiin näkymiin. Meidän tulee tukea yrityksiä, tehdä enemmän koronatestejä ja auttaa kuntia. Alijäämä ei kuitenkaan saa tulla jäädäkseen. Nyt on tärkeää ajatella seuraavaa askelta ja panostaa kattaviin toimenpiteisiin talouden tasapainottamiseksi ja Suomen kilpailukyvyn nostamiseksi. Meidän on luotava suotuisa investointiympäristö. Tässä energiaverouudistuksella on tärkeä rooli, sillä se muun muassa vähentää voimakkaasti teollisuuden sähkökustannuksia, Adlercreutz sanoo.
Hallitus on sopinut työllisyyspaketista, jonka tavoitteena on 31 000-36 000 lisätyöllistä.
– Työllisyystoimenpiteet ovat täysin ratkaisevassa asemassa, jotta saamme Suomen takaisin jaloilleen kriisin jälkeen. Hallitus esittää nyt monia konkreettisia ehdotuksia työllisyysasteen nostamiseksi: muun muassa eläkeputkeen haetaan ratkaisua, ja työnhakuvelvoitetta uudistetaan niin sanotun pohjoismaisen mallin mukaan. Työ ei kuitenkaan lopu tähän. Meidän tulee edetä myös paikallisen sopimisen mahdollistamisessa sekä monien muiden toimien osalta. Työnteko on paras sosiaaliturva, ja tämän takia on äärimmäisen tärkeää, että panostamme työvoiman kysyntää ja tarjontaa lisääviin toimiin.
Erinomainen ja rakentava kirjoitus! Totean kuitenkin, että työpaikat tai innovaatiot eivät synny vain yrityksissä, vaan ne syntyvät yritysten ja julkisen sektorin yhteistyössä. Yritykset ja julkinen sektori ovat tarvinneet ja tarvitsevat toistensa panoksia ja vahvuuksia. Kehitys kannattaa nähdä historiallisissa yhteyksissään: Suomen kehityksenä esim. 1950-1960-lukujen köyhästä ja kehittymättömässä maasta 1970-luvulta alkaneen julkisen sektorin kasvun ja panostusten myötä tapahtuneeseen kasvuun ja kehitykseen, jossa molemmilla mainituilla tahoilla on ollut oma tärkeä merkityksensä.
Kun puhutaan julkisen sektorin merkityksestä, suuruudesta tai kustannuksista, pitäisi huomioida myös se, mikä on ollut ja on julkisen sektorin tuottamien palveluiden merkitys esim. bruttokansantuotteen (tuotannon arvonlisäyksen) kasvussa. Historiallisesti tarkasteltuna merkitys lienee hyvin suuri. Vai, olenko kovinkin väärässä?
Tässä esittämäni kehityskulku on toki yksinkertaistus, mutta vastakkainasettelu ei ratkaise ongelmia.
Kommentillani en myöskään tarkoita sitä, ettei julkisella sektorilla olisi ongelmia ja hyvinkin paljon kehitettävää tai, että velkaantuminen ei olisi minkäänlainen ongelma missään vaiheessa.
Ihan hyvä huomio. Jokaisella sektorilla on tehtävänsä.