Missä on kauppojen vastuuntunto?
Erilaiset arvoketjut ovat muuttuneet paljon viidessäkymmenessä vuodessa. Muutos on tuskin missään niin näkyvää kuin maataloustuottajien arjessa.
Syitä on useita: sähkön hinta on noussut ja sähkön siirtohinnat ovat järjettömiä. Lannoitteiden hinnat ovat kaksinkertaistuneet. Kaiken kukkuraksi tuotantokustannuksia nostaa nyt myös Ukrainan sota. Tuotannon kulut nousevat, mutta maatalouden tuottajahinnat eivät seuraa perässä. Kotimainen päivittäistavarakauppamme on duopoli, vaikka saksalainen haastaja yrittääkin ravistella tuttua asetelmaa.
Päivittäistavarakaupat syyttävät tilanteesta tukkukauppoja. Tukkukauppiaat syyttävät elintarvikeyrityksiä ja toteavat, etteivät he neuvottele tuottajahintoja. Elintarvikeyritykset taas vaativat kaikkea tai ei mitään: joko myyt meille kaiken tai voit pitää kaurasi ja sianlihasi. Maataloustuottajan neuvotteluvoima on olematon.
Samalla kun alkutuottajien taloudellinen ahdinko syvenee, on kotimainen ruoka suositumpaa kuin koskaan. Ostamme mielellämme lähellä tuotettua ja puhdasta ruokaa. Arvostuksemme ei kuitenkaan välity ruoan alkutuottajalle.
Useilla aloilla alustatalous on mullistanut liiketoimintalogiikan. Esimerkkejä on lukuisia: hotelliyrittäjä ei enää omista kiinteistöjä, vaan toimii tahona, joka yhdistää asiakkaan majoitustilaan. Keskipitkällä aikavälillä samanlainen rakenteellinen muutos tarvitaan myös ruuantuotannon arvoketjuun, joka kulkee pellolta ruokapöytäämme.
Nyt on oikea hetki haastaa kaupan alan toimijat sosiaalisen vastuunkannon nimissä. Sen sijaan, että ruokakauppaketjut hyödyntävät omia tuotemerkkejään hintojen alas ajamiseen, voisivat ne valjastaa ne konkreettisen vastuullisuustyön ajureiksi. Ketjuilla on nimittäin täysi määräysvalta siihen, mitä he omilla tuotemerkeillään tekevät.
Mediassa nähdyn ja satoja tuhansia, ehkä miljoonia maksavan ”vastuullisuusmainonnan” sijaan kaupat voisivat kantaa todellista vastuuta luomalla ”Parempi Pirkka” tai ”Reilu Rainbow” -tuoteperheitä, joiden tuotteita ostoskärryyn kerätessään kuluttajat tietäisivät hinnan sisältävän reilusti paremman korvauksen Matti Maanviljelijälle. Tällaisella uudistuksella kaupat vahvistaisivat maatalouden elinvoimaisuutta ja kantaisi vastuuta kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumisesta.
Mielipidekirjoitus Maaseudun tulevaisuudessa 21.3.2022.
Jostain syystä jätät vallan mainitsematta erilaiset lähiruokarenkaat, joissa tuottajat myyvät tuotteensa suoraan asiakkaille ilman mitään välistävetäjiä. Esimerkkinä voisin mainita lähipaikkakuntani Rovaniemen Reko -renkaan (https://fi-fi.facebook.com/groups/RovaniemenReko/). Tämä rengas on erittäin suosittu ja toiminta laajenee ilmeisesti koko ajan. Itsekin hankin sieltä milloin mitäkin, ja maksan mielelläni tuottajille reilun hinnan laadukkaista tuotteista. Toivomuksena edustaja Adlercreutzille, että mikäli kaupan keskustoimijat yrittävät järjestää poliitikkokavereidensa avulla jotain kapuloita näihin rattaisiin vaikkapa ylimitoitettujen lupa- tai valvontavaatimusten kautta – toki kansanterveyden edistämisen nimissä tms, niin ollapa valppaana.
Se on ilman muuta osa ratkaisua, eikä tarkoituksena ollut vähätellä näiden merkitystä.