Kaikilla lapsilla on oikeus saada oppimiseen tarvittava tuki

Kaikilla lapsilla on oikeus saada tarvitsemansa tuki, jotta he voivat oppia, käydä koulua ja voida hyvin. Helsingin Sanomat on viime viikon aikana julkaissut kaksi juttua oppimisen tuesta. Asia on vakava ja tärkeä ja siksi haluan niihin vastata.

Helsingin Sanomien artikkeli 6.10. kahdeksanvuotiaasta Ilonasta pysäyttää. En kommentoi yksittäisen lapsen tapausta, mutta se nostaa esiin tärkeän kysymyksen: saavatko kaikki lapset tarvitsemansa tuen myös silloin, kun tuen tarve ei näy arvosanoissa?

Oppimisen ja koulunkäynnin tuessa ei ole kyse vain oppimisvaikeuksista. Tuen tarve voi liittyä myös esimerkiksi keskittymiseen, koulunkäyntiin, osallisuuteen, sosiaalisiin suhteisiin tai käyttäytymiseen. Lain lähtökohta on selvä: jos ryhmässä annettava tuki ei riitä, oppilaalla on oikeus oppilaskohtaisiin tukitoimiin.

Resurssipula ei saa olla peruste evätä lapselta hänen tarvitsemaansa tukea. Eikä myöskään se, että lapsi pärjää oppiaineissa hyvin.

“Resurssipula ei saa olla peruste evätä lapselta hänen tarvitsemaansa tukea.

Liittyen Helsingin Sanomien artikkeli 9.10 tuen uudistuksen jalkauttamisesta on hyvä huomata muutama asia: Uudistus on ollut täysimääräisesti voimassa kaksi kuukautta. Se tarkoittaa, että alkukankeutta varmasti on.

Toinen asia: Uudistuksen lisäpanostus liittyi nimenomaan ryhmässä tapahtuvaan tukeen. Uudistus ei vähentänyt resursseja oppilaskohtaisesta tuesta, vaan lisäsi muuta tukea. Tämä varmistettiin niin, että määriteltiin miten paljon resursseja koulun on ohjattava ryhmäkohtaiseen tukeen – ja kuntia rahoitettiin täysimääräisesti, jotta resursseja olisi.

Määriteltiin myös, miten monta tietyn tasoista tukea vaativaa oppilasta voi olla per opettaja. Se varmistaa, että opettajalla on mahdollisuus ja aikaa tukea jokaista tukea tarvitsevaa.

Tämä tarkoittaa, että jos koulu sanoo, että uudistus on vähentänyt tukiresursseja, niin se tarkoittaa, että kunta toimii väärin. Silloin resursseja ei ohjata kouluun lain hengen mukaisesti.  Siksi onkin olennaista, että kuntapäättäjät varmistavat, että lisäpanostukset löytävät tiensä koululuokkaan asti.

Uudistus on vielä uusi, ja sen toimeenpanoa seurataan parhaillaan tarkasti. Meidän pitää katsoa sekä sitä, mikä toimii, että sitä, missä on korjattavaa. Yksittäisiä tapauksia ei pidä vetää liian laajoja johtopäätöksiä, mutta ne kertovat toki siitä, että haasteita esiintyy. Yksittäistä lasta ei saa unohtaa järjestelmän keskellä.

Tavoite on yksinkertainen: tuen pitää näkyä jokaisen lapsen arjessa, silloin kun lapsi sitä tarvitsee.

(Julkaistu Helsingin Sanomissa 14.10.2026)