Olen RKP:n kansanedustaja Kirkkonummelta ja puolueen puheenjohtaja. Työskenneltyäni 20 vuotta arkkitehtina pyrin eduskuntaan vuonna 2015. Tällä hetkellä toimin Petteri Orpon hallituksen  opetusministerinä. Sydäntäni lähimpänä ovat kansainvälisiin kysymyksiin, yrittäjyyteen, kestävään kehitykseen ja tasa-arvoon liittyvät kysymykset.  Toimin vuosina 2019-2023 RKP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja.

Kiinnostus yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen on ohjannut ammatinvalintaani. Arkkitehdin työssä olen päässyt toteuttamaan unelmaani hyvän elinympäristön luomisesta. Ihmisten arjen tarpeet ja niiden ymmärtäminen ovat ohjanneet ja inspiroineet työtäni niin päiväkoteja, kouluja kuin kotejakin suunnittellessani. Politiikassa pidän ehdottomana vahvuutenani pitkää työuraani. Nyt haluan valjastaa monipuolisen osaamiseni ja elämänkokemukseni täyspäiväisesti ja pitkäjänteisesti suomalaisen yhteiskunnan kehittämiseen.

Saappaani ovat syvällä Kirkkonummen savisessa maaperässä. Lapsuudessani tutustuin uuteen kotiympäristööni kolmipyörääni taluttaen. Mikään ei ollut kaupungista maalle muuttaneen pikkupojan mielestä jännittävämpää kuin pelloilla käyskentelevien hevosten ruokkiminen. Uskon, että arvomaailmamme rakentuu pitkälti lapsuudessa ja nuoruudessa.

Oman lapsuuteni sankareita olivat tuuliviirejä kanssani rakentanut naapurin setä Berghem ja Kvisin kulmilla asunut savottamies Jaakkola. He ymmärsivät pienen miehen sielunmaisemaa: opettivat teroittamaan puukon ja soittamaan sahaa. Arkeen toivat turvaa omalla kotikadulla sijainnut päivähoitopaikka ja myöhemmin pieni kyläkoulu. Ei ole ihme, että arvostan yhteisöllisyyttä korkealle.

Oman lapsuuteni sankareita olivat tuuliviirejä kanssani rakentanut naapurin setä Berghem ja Kvisin kulmilla asunut savottamies Jaakkola.

Lukion jälkeen kiinnostukseni rakentamiseen vei arkkitehtiopintojen pariin. Valintaani vaikutti ehkä myös silloisen tyttöystäväni ja nykyisen vaimoni kannustava asenne. Opiskelu lennätti minut maailmalle: ensin Portugaliin, sitten Helsingin ja Italian kautta Espanjaan. Takaisin Suomeen ja Kirkkonummelle päädyin samasta syystä kuin moni vanha luokkatoverini: Kirkkonummi on maaseutumaisuudessaan hyvä paikka perheen elää ja lasten varttua. Naimisiin menimme Ian kanssa vuonna 1995 ja vuonna 1997 minusta tuli isä. Nyt lapsia on viisi, nuorin heistä neljätoistavuotias ja vanhin 26.

Päivällispöydässämme käydään eläväistä keskustelua englanniksi, ruotsiksi, suomeksi, saksaksi ja espanjaksi, sillä molemmat siskoni venezuelalaisine ja saksalaisine puolisoineen ovat kotiutuneet maailmalta takaisin Suomeen.

Oma perheemme on suomen- ja ruotsinkielinen. Kivenheiton päässä asuvien siskojeni puolisot puhuvat keskenään englantia ja lastensa kanssa ruotsia, espanjaa tai saksaa. Arkemme onkin aikamoista kulttuurien kakofoniaa.

Olen tehnyt lähes kaksikymmenvuotisen uran arkkitehtina ja arkkitehtitoimiston osakkaana. Noin kaksikymmentä arkkitehtia työllistävä toimistomme on Suomen mittakaavassa suuri. Teemme sekä asuntojen ja julkisten rakennusten suunnittelua että kaavoitusta.

Lapsiperheen arkeen, pienyrittäjyyteen ja rakentamiseen liittyvät kysymykset ovat vahvinta osaamisaluettani politiikassa.