Yrittämisen on kannatettava

---

1. Tarvitsemme paikallista sopimista. Työelämä on muuttunut, työn tekemisen muodot ovat muuttuneet.
2. Yksinyrittäjien sosiaaliturvaa on parannettava. Tarvitsemme yhdistelmävakuutuksen joka kattaa sekä yrittäjän että työntekijän. Tämän päivän tilanne, jossa molemmilla on omat ratkaisunsa johtaa helposti tilanteeseen, että ei ole kumpaakaan.
3. Perintövero on poistettava ja korvattava Ruotsin mallin mukaisella ratkaisulla. Elämme maailmassa jossa raha ja yritykset liikkuvat. Ei ole järkevää ylläpitää veromuotoa joka iskee tietyn omistuspohjan yrityksiin tilanteessa, jossa johtavassa asemassa oleva henkilö kuolee.

Lähes kahdenkymmenen vuoden ura yksityisyrittäjänä ja työ pörssiyhtiön hallituksessa ovat antaneet edellytykset tarkastella yrittäjyyteen ja yritystalouteen liittyviä kysymyksiä.

Suomen ja koko Euroopan taloustilanne edellyttää näkemyksellistä talouspolitiikkaa, jossa työllistämistä, yritteliäisyyttä ja innovaatioiden kaupallistamista tuetaan kaikin mahdollisin tavoin.

Puolet yksityisen sektorin työpaikoista löytyy alle 50 työntekijän yrityksistä ja puolet kaikista vuosina 2001-2012 syntyneistä työpaikoista alle 10 hengen yrityksistä. Tilastot osoittavat selvästi, että Suomen talouden veturina ei enää toimi Nokia tai metsäteollisuus, vaan pienet ja keskisuuret yritykset. Tähän sektoriin meidän on satsattava, jotta varmistamme toimintakykyisyytemme ja työmarkkinamme. On ymmärrettävä, että mekanismit, joilla olemme pyörittäneet taloutta viimeiset viisikymmentä vuotta, eivät toimi nopeasti globalisoituvassa ja digitalisoituvassa maailmassa.

Nyt vaaditaan niin  yritysjohtajilta kuin poliitikoiltakin luovuutta, päätöksentekokykyä ja ketteryyttä.

Osa pienimmistä yrityksistä takaa omistajilleen elinkeinon, kun taas osasta kasvaa suotuisissa ososuhteissa liikeidean ainutlaatuisuuden ja hyvän strategian johdosta isompia, kansainväliseenkin kauppaan kykeneviä keskisuuria tai suuria toimijoita. Kummallakin yritystyypillä on oma tärkeä jalansijansa yhteiskunnassa, vaikka niiden tarpeet ja haasteet eroavatkin toisistaan.

Pieni yritys on tyypillisimmillään muutaman henkilön siivouspalvelu, kampaamo tai vaikkapa suunnittelutoimisto. Tällaisen yrityksen kynnys kasvattaa toimintaa yhden tai kahden henkilön yrityksestä isommaksi, useampia ihmisiä työllistäväksi yritykseksi, on suuri. Tämä on epäkohta, johon pitää puuttua.

Työllistämiskynnystä on laskettava kehittämällä malleja, jotka kannustavat lisäkäsien ja aivojen palkkaamiseen. Palkkaamispäätöksen tulisi olla mahdollisuus, ei riski.

Samalla tavalla kuin kannustinloukut saattavat pitää työtöntä poissa työmarkkinoilta, verotus ja byrokratia sattavat estää yrittäjää työllistämästä muita.

Perheyritysten toimintaan suuresti vaikuttava asia on perintövero. Siinä missä omaisuuteen kohdistuva perintövero ei mielestäni ole suuri ongelma – vaikka toivoisin siihenkin muutosta – on yrityksiin kohdistuva perintövero todellinen uhka yrittäjyydelle sukupolvenvaihdoksen hetkellä.  Se vaikeuttaa – varsinkin huonoina taloudellisina aikoina – merkittävällä tavalla sukupolven vaihdosten toteuttamista. Perintöverosta suoriutuminen saattaa estää yritystä investoimasta asioihin, joihin sen pitäisi kilpailukykynsä säilyttääkseen investoida. Pahimmassa tapauksessa yritykseen vahvasti sitoutuneet perilliset, jotka myös omaavat kriittisen tietotaidon toiminnan kehittämiseksi, ovat pakotettuja myymään yrityksen ulkopuoliselle.

Meidän päättäjien tulisi ymmärtää sukupolvenvaihdokseen liittyvät kipupisteet ja riskit. Päätöksenteon keskiössä pitäisi olla yritysten paras, eikä potentiaalinen tulonsiirto.

Suomen pitäisi ottaa mallia Ruotsista, missä perintövero on korvattu myyntivoittoverolla, joka tulee maksettavaksi jos ja kun perillinen päättää myydä yrityksensä.

Kaiken kaikkiaan verotuksen pitäisi olla yritystoiminnan kehittämisen näkökulmasta johdonmukaista ja ennakoitavissa. Esimerkiksi Virossa on noudatettu jo kohta kaksikymmentä vuotta samaa yksinkertaista verotuskäytäntöä, siinä missä Suomessa verotus vaihtelee vuodesta toiseen.