Mitä jos Itämeren tilasta tulisikin hyviä uutisia – Ilkka Herlinin ja Anders keskustelevat.

Ilkka Herlin tunnetaan pitkäkestoisesta työstään Itämeren hyväksi. Hän on Elävä Itämeri säätiön eli Baltic Sea Action Groupin perustajajäsen ja hallituksen puheenjohtaja. Kesäisin rannoillamme vellova ”hernekeitto” eli valtavat sinilevälautat eivät kerro hyvää Itämeren tilasta, mutta Herlin ei ole luopunut toivosta.

Itämeren tilasta on sekä hyviä että huonoja uutisia, Ilkka Herlin aloittaa. Yhteistyössä esimerkiksi Venäjän kanssa on tehty monta hanketta, joiden tulokset näkyvät jo itäisellä Suomenlahdella.

Herlinin johtama Baltic Sea Action Group on aktiivinen toimija Itämeren hyväksi tehtävän työn eri vaiheissa. Toisaalta se on ollut mukana lobbaamassa EU-komissiolta rahaa suomalais-venäläiseen Balthazar-projektiin, jonka avulla muun muassa Laukaanjoesta löydettiin merkittävä Itämerta kuormittava fosforilähde. Toisaalta säätiö hakee yrityksiä ja muita tarvittavia toimijoita mukaan Itämeri-työhön ja tuo yhteen tutkijoita ja poliittisia päätöksentekijöitä, jotta työ nopeutuisi.

Mitä jos rauhoittaisimme turskan

Ilkka Herlin puhuu paljon Itämeren sisäisestä kuormituksesta. Suurin kuormittaja kun nykyisin on pitkään huonosti kohdeltu Itämeri itse.

–Aikaisemmin ulkoisen kuormituksen takia Itämeren pohjassa on valtavia hapettomia alueita. Levämassa laskeutuu pohjalle, hajoaa ja samalla vapauttaa ravinteita. Vapautuneet ravinteet ruokkivat levää, joka kasvaessaan kuluttaa happea ja happikato leviää, Herlin kertoo.

Tällaisissa hapettomissa oloissa Itämeri itse alkaa vapauttaa veteen ravinteita ja sisäisen kuormituksen noidankehä on valmis.

Rehevöitymisen seurauksena kalojen kokonaismäärä kasvaa, mutta lajisto yksipuolistuu ja esimerkiksi kirkasta, hapekasta vettä tarvitsevat lajit vähenevät.

–Hyvä ratkaisu Itämeren elvyttämiseksi olisi rauhoittaa turska, sanoo Ilkka Herlin.

Kilohailikannat ovat päässeet valtaviksi kun liikakalastus on vienyt niitä syövät turskat. Kilohailit puolestaan ruokailevat eläinplanktonilla, jonka väheneminen taas mahdollistaa kasviplanktonin eli levän räjähdymäisen kasvun. Eläinplanktoni kun käyttäisi kasviplanktonia ravintonaan. Turskakannan väheneminen siis lisää ja ylläpitää leväongelmaa.

–Tämä on sellainen iso juttu, jota Suomessa ei oikein hahmota, Herlin jatkaa.

Mitä jos minimoisimme merenkulun riskit

Tällä hetkellä keinot estää vakava öljy- tai kemikaalikatastrofi ovat pelottavan pienet. Itämerellä liikennöi valtava määrä aluksia, joiden kommunikaatiojärjestelmiä voitaisiin merkittävästi tehostaa.

Ilkka Herlin kertoo käyneensä hiljattain Yhdysvalloissa, Piilaaksossa, jossa seurasi muun muassa Google-auton kehittelemistä. Herlin kertoo autoon kehiteltävän ominaisuutta, jonka avulla se pystyy parkkeeraamaan itse itsensä.

–Piilaaksossa käytetään järjettömiä summia pelien kehittelemiseen. Miksei tätä potentiaalia käytetä johonkin kunnolliseen, esimerkiksi merenkulun turvallisuuden päivittämiseen tälle vuosisadalle? Olisi tärkeää asia olisi luoda järjestelmä, joka mahdollistaisi sen, että tankkeri tunnistaisi toisen. Olemassa oleva järjestelmä on riittämätön, ja tulevaisuuteen pitäisi myös varautua.

Seuraavan 20 vuoden kuluessa laivaliikenteen on ennustettu kaksinkertaistuvan. Samalla myös öljy- ja kemikaalionnettomuuksien sekä laittomien öljyvesipäästöjen riski kasvaa.

Mitä jos keskustelisimme enemmän

Yksi asia, joka Ilkka Herlinin puheissa toistuu jatkuvasti, on keskustelun merkitys. Hän mainitsee usein maanviljelijät, joiden kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen asiat ovat menneet eteenpäin. Maanviljelijöillä on paljon tietoa, joka on jo käytössä tai jonka voisi valjastaa käyttöön kestävän ruoantuotannon saavuttamiseksi.

–Pitäisi puhua koko ruokaketjusta eikä pelkästään maanviljelystä. Jokainen meistä syö. Lihantuotanto on kyllä tällä hetkellä yksi suurimmista yksittäisistä ongelmista Itämeren saastumisen kannalta. Lihakarjan lanta tulisi uudelleenkäyttää jalostettuna lannoitteena.

Herlinin mukaan tässä työssä törmää ensimmäiseksi lainsäädännön ongelmiin. Asioita pitäisi ajaa EU:n kautta ja Suomesta käsin.

–Lannan käsittelyyn ei ole keskitytty kunnolla, Herlin tuhahtaa.

Lannan käsittelyn tehostaminen parantaisi ravinteiden kiertoa, edistäisi uusiutuvan energian käyttöä ja näin helpottaisi Itämeren ravinnekuormitusta.

–Lannasta on tullut jäte, koska kasvintuotanto ja lihantuotanto on eriytynyt. Lannan arvokkaat ravinteet pitäisi saada hyötykäyttöön ja pois vesistöjä rehevöittämästä.

Toinen esimerkki keskustelun tehokkuudesta on Suomen ja Venäjän välinen yhteistyö. Herlin kertoo, kuinka lähti ajamaan kemiallista fosforin poistoa Pietarin alueelle. Diplomatian ja henkilökohtaisten suhteiden avulla hanke eteni ensin presidentti Tarja Haloselle, joka soitti Pietarin silloiselle kuvernöörille Valentina Matvienkolle, joka taas soitti presidentti Vladimir Putinille ja sai lopulta Venäjän valtion investoimaan puhdistuslaitokseen.

Herlinin lääke Itämeren suojeluun tuntuukin olevan lähes naurettavan yksinkertainen.

–Keskustelu! Tiedon pitää liikkua ja sen pitää olla mahdollisimman täsmällistä.