Puhe veteraanipäivän juhlassa Kirkkonummella

Arvoisat sotiemme veteraanit, lotat, hyvät ystävät, naiset ja herrat.

Bästa veteraner, lottor, bästa vänner, mina damer och herrar.

Olemme jälleen kerran kokoontuneet kiittämään sotiemme veteraaneja siitä, mitä meillä on. Asioista, jotka voivat tuntuu itsestään selviltä – kunnes ne eivät sitä enää ole.

Te, hyvät veteraanit – te jos jotkut tiedätte, että mitään ei voi ottaa itsestäänselvyytenä. Elämä on hauras. Ystävyys on hauras. Itsenäisyys on hauras.

Viime vuosina olemme joutuneet huomaamaan, että moni asia, jota olemme pitäneet itsestään selvänä, on yhtäkkiä vaakalaudalla.

Suomen sodat ovat jo kaukana menneisyydessä. Pitkään onkin sota Euroopassa tuntunut mahdottomalta ajatukselta. Tänä vuonna heräsimme tässä suhteessa uuteen todellisuuteen. Keskellä Eurooppaa käydään taas kerran brutaalia valloitussotaa, jonka lähtölaukauksena toimi, ihan kuten vuonna 1939 etupiiriajattelu ja petos. Tähän mennessä se on johtanut siihen, että yli 5 miljoonaa ukrainalaista on joutunut lähtemään kodeistaan, osa on löytänyt turvapaikan omasta kunnastamme.

Ärade veteraner.

Plötsligt är vi igen i den situationen ni ställdes inför för 80 år sedan. Ett land i Europa hotas av en stormakts intressesfärstänkande. Då som nu tvingades många att lämna sitt hem. Då som nu tvingades många att med vapen i hand försvara sitt land. Då som nu tvingas människor på flykt. Då som nu är man tvungen att bygga ett nytt liv åt sig. Kanske tillfälligt, kanske som en bestående lösning.

I Kyrkslätt har vi varit med om någonting liknande. Bakom altaret i Kyrkslätts kyrka finns fotografier av hur kyrkan såg ut när den återficks år 1956. En skändad kyrka, omkull välta gravstenar. Men stenarna restes, kyrkan reparerades. De återvändande kyrkslättsborna reparerade sina hus och röjde sina åkrar.

I Ukraina väntar samma process.

Ukrainan sota loppuu joskus. Toivomme ja uskomme, että se tapahtuu niin, että Ukraina säilyy itsenäisenä, kuten Suomikin säilyi.

Silloin siellä korjataan maa kuten täällä korjattiin. Silloin siellä nostetaan hautapaadet, korjataan kirkot ja talot, raivataan pellot ja viljellään taas. Siinä työssä me tulemme auttamaan.

Ukrainan sotaa on useassa yhteydessä verrattu Suomen taisteluihin. Yhtäläisyyksiä on paljon.

Vapaa kansa toimii tehokkaasti. Demokratia on diktatuuria vahvempi. Jos uskoo asiaansa, pystyy suuriin tekoihin. Tämän näimme Suomessa 80 vuotta sitten. Sen näemme nyt Ukrainassa.

Ukrainan sodan alkumetreillä Venäjä yritti monin tavoin murhata Ukrainan presidentin, Zelenskyin. Ajatus oli, että kansa luhistuu, jos johtajaa ei ole. Ajateltiin, että Ukraina toimii autoritäärisen valtion tavoin.

Yritykset epäonnistuivat. Mutta vaikka olisivatkin onnistuneet, niin vaikutus tuskin olisi ollut haluttu. Demokratia ei ole yhdestä henkilöstä kiinni. Ihmiset eivät puolusta maataan tehokkaasti käskystä, vaan halusta, omasta vapaasta halustaan.

Kun kokee kuuluvansa johonkin, niin sitä haluaa puolustaa. Kun kokee yhteenkuuluvuutta naapuriinsa, niin häntä haluaa auttaa.

En demokrati är en beständig konstruktion. Och demokratier som enas kan stöda varandra och bistå varandra. En demokrati är resilient.

I Finland har vi vaknat upp till en ny verklighet. Många av de saker som vi tog som självklara tidigare har vi fått omvärdera. Vi kan inte mera utgå ifrån att vi på båda sidor om vår östgräns ser på världen på samma sätt. Vi kan inte mera utgå ifrån att en alliansfrihet är ett skydd.

Därför så omprövar vi som bäst mycket av det som byggt vår säkerhet de senaste 75 åren.

Om världen ändras runtomkring oss måste vi helt enkelt reagera. Det kan betyda att vår säkerhetslösning drastisk förändras de närmaste månaderna.

Men grunden för säkerheten är ändå den samma.

Vaikka tällä hetkellä hyvällä syyllä keskustellaan sotilaallisesti liittoutumattomuudesta ja sen tulevaisuudesta on syytä muistaa, että Suomen turvallisuuspolitiikka isossa kuvassa perustuu samoihin lähtökohtiin kuin aikaisemmin.

Se perustuu yleiseen asevelvollisuuteen ja käsitykseen siitä, että olemme kaikki samassa veneessä. Siitä, että meillä kaikilla on vastuu lähimmäisistämme. Siitä, että me kaikki olemme osa tätä yhteiskuntaa.

Se on suomalaisen yhteiskunnan ydin. Siksi jokaisen mukana pitäminen on myös tärkeää turvallisuuspolitiikkaa ja siinä työssä kunnilla, jokaisella ihmisellä, on tärkeä tehtävä.

Kiitos veteraani, lotat, kuntalaiset. Kiitos työstänne tämän yhteisen yhteiskuntamme, maamme eteen.

Tack vare er, tack vare ert arbete kan vi i dag bo i världens tryggaste, jämlikaste land. Å Kyrkslätts kommuns – och mina egna vägnar vill jag tacka er. Glad veterandag.

Omasta ja Kirkkonummen kunnan puolesta kiitän teitä siitä. Hyvää veteraanipäivää

Ryhmäpuheenvuoro eduskunnan Nato-keskustelussa 20.4.2022

Arvoisa puhemies,

24.helmikuuta käsityksemme maailmasta muuttui.

Maamme ulko- ja turvallisuuspoliittiset linjaukset ovat perustuneet ajatukseen siitä, että kansakunnat olisivat rationaalisia toimijoita, jotka punnitsevat hyötyjä ja haittoja, pitävät huolta maidensa väestöistä, jakavat yhteisen todellisuuden ja pitävät sanansa.

24. helmikuuta nämä lähtökohdat romahtivat.

Tässä tilanteessa joudumme myös tarkistamaan omaa arviotamme maailmasta. Mitkä ovat riskit? Miten voimme taata turvallisuutemme parhaalla mahdollisella tavalla?

Kaksikymmentä vuotta sitten Venäjä oli mahdollisuuksien maa. Sitä se ei enää ole. Se on valitettavasti taantuva maa, joka kouristuksenomaisesti tarrautuu aseisiinsa.
Kestää taas vähintään yhden sukupolven ennen kuin Venäjä taas muistetaan ensisijaisesti Tšaikovskista, Repinistä tai Ahmatovasta.

Nyt muistamme niiden sijaan Butšan, Mariupolin ja Harkovan. Muistamme sotarikokset, siviileihin kohdistuvat hyökkäykset, raiskaukset ja joukkohaudat. Muistamme mielettömät julmuudet.

Tässä maailmassa, nämä asiat mielessämme, käsittelemme nyt tätä selontekoa.

Turvallisuutemme mahdollistaa kaiken sen, mitä teemme ja mitä rakastamme. Turvallisuus koostuu monista tekijöistä. Demokratiasta, oikeusvaltioperiaatteesta, ihmisoikeuksien kunnioittamisesta, huoltovarmuudesta, ymmärtäväisyydestä ja toisten huomioon ottamisesta. Mutta myös uskottavista puolustusvoimista. Kriisin kärjistyessä sotilaallinen puolustus on joskus viime kädessä vastuussa demokratian pelastamisesta silloin kuin mikään muu ei auta. Tämän näemme nyt Ukrainassa.

Monilla meistä on jo selvä mielipide siitä, miten maamme puolustus tulisi järjestää. Siitä huolimatta on tärkeää, että meillä on käsittelyprosessi. Tarvitsemme laajan yhteisymmärryksen, ja sen saavuttamiseksi tarvitaan keskustelua ja ymmärtäväisyyttä.

Joskus, useinkin, käsittelyprosessi on itsetarkoitus, vaikka tavoite olisi ilmiselvä.

Käsittelyprosessia kuitenkin tarvitaan myös siksi, että kukaan ei varmasti tiedä, mitä tuleman pitää. Tulevaisuuden ennustaminen on joka tapauksessa vaikeaa. Meidän on voitava seistä tekemiemme päätösten takana. Olemme niistä vastuussa.

On myös hyvä muistaa, että asioista voi olla eri mieltä. Ehdottomat totuudet ovat harvinaisia. Maailman voi nähdä monin eri tavoin.

RKP on kannattanut Nato-jäsenyyttä jo pitkään, myös silloin kun Nato-jäsenyyden kannatus oli vähäistä.

Mutta ei Nato-skeptisyys myöskään ole sama asia kuin Putinin tukeminen.

Polarisaatio hyödyttää ainoastaan niitä voimia, jotka käyttävät eripuraa ja polarisaatiota aseinaan. Siksi on tärkeää, että myös tämä keskustelu on asiallinen, tasapainoinen ja kunnioittava.

Suomen kaltaiset pienet maat ovat riippuvaisia liittoutumista. Tarvitsemme pohjoismaista yhteistyötä, vahvaa EU:ta ja toimivaa YK:ta. Suomen ulkopolitiikka perustuu ja sen tulee perustua avoimeen maailmaan, jossa kansainvälinen yhteistyö toimii. Vuosien varrella olemme määrätietoisesti pyrkineet maksimoimaan vaikutusvaltamme hakeutumalla niihin pöytiin, joissa päätökset tehdään. Päätökset, jotka joka tapauksessa koskevat meitä. Päätösten suhteen on parempi olla tuottaja kuin pelkästään kuluttaja.

Jäsenyytemme Pohjoismaiden neuvostossa oli suuri edistysaskel. Sen jälkeen tulivat EFTA, vapaakauppasopimus ETA:n kanssa, Euroopan neuvosto ja EU.

Perustellusti voi sanoa, että Suomi ei enää EU-jäsenyyden myötä ole voinut pitää itseään liittoutumattomana maana. Kuten RKP:n entinen kansanedustaja Christina Gestrin sanoi turvallisuuspoliittisen selonteon palautekeskustelussa vuonna 2004, eli 18 vuotta sitten: ”Suomi ei ole ulko- ja turvallisuuspoliittisesti liittoutumaton. Yhteistyömme EU:n uuden turvallisuuspolitiikan puitteissa tekee ajatuksen mahdottomaksi sekä teoriassa että käytännössä.”

Yhteistyömme NATOn kanssa on tiivistä. Mutta jäseniä emme vielä ole. Ministeri Jaakko Iloniemeä lainatakseni: ”Tällä hetkellä jaamme riskit, mutta emme turvallisuustakuita”. Voidaan sanoa, että meillä on talo, jolla ei ole voimassa olevaa palovakuutusta. Kuten selonteossa tulee selvästi esille, jäsenyyden myötä Suomen puolustuksen takana olisivat koko liittokunnan suorituskyvyt.

RKP:n mielestä Nato-jäsenyys on luonnollinen, jopa itsestään selvä, askel. Se on myös askel, joka olisi syytä ottaa yhdessä Ruotsin kanssa. Se on askel, joka maksimoisi kansallisen turvallisuutemme ja vahvistaisi pohjoismaista yhteistyötä ja Pohjois-Euroopan vakautta. Jotta Butšan, Mariupolin ja Harkovan tapahtumat eivät koskaan toistuisi täällä.

Missä on kauppojen vastuuntunto?

Erilaiset arvoketjut ovat muuttuneet paljon viidessäkymmenessä vuodessa. Muutos on tuskin missään niin näkyvää kuin maataloustuottajien arjessa.

Syitä on useita: sähkön hinta on noussut ja sähkön siirtohinnat ovat järjettömiä. Lannoitteiden hinnat ovat kaksinkertaistuneet. Kaiken kukkuraksi tuotantokustannuksia nostaa nyt myös Ukrainan sota. Tuotannon kulut nousevat, mutta maatalouden tuottajahinnat eivät seuraa perässä. Kotimainen päivittäistavarakauppamme on duopoli, vaikka saksalainen haastaja yrittääkin ravistella tuttua asetelmaa.

Päivittäistavarakaupat syyttävät tilanteesta tukkukauppoja. Tukkukauppiaat syyttävät elintarvikeyrityksiä ja toteavat, etteivät he neuvottele tuottaja­hintoja. Elintarvikeyritykset taas vaativat kaikkea tai ei mitään: joko myyt meille kaiken tai voit pitää kaurasi ja sianlihasi. Maataloustuottajan neuvotteluvoima on olematon.

Samalla kun alkutuottajien taloudellinen ahdinko syvenee, on kotimainen ruoka suositumpaa kuin koskaan. Ostamme mielellämme lähellä tuotettua ja puhdasta ruokaa. Arvostuksemme ei kuitenkaan välity ruoan alkutuottajalle.

Useilla aloilla alustatalous on mullistanut liiketoiminta­logiikan. Esimerkkejä on lukuisia: hotelliyrittäjä ei enää omista kiinteistöjä, vaan toimii tahona, joka yhdistää asiakkaan majoitustilaan. Keskipitkällä aikavälillä samanlainen raken­teellinen muutos tarvitaan myös ruuantuotannon arvoketjuun, joka kulkee pellolta ruokapöytäämme.

Nyt on oikea hetki haastaa kaupan alan toimijat sosiaalisen vastuunkannon nimissä. Sen sijaan, että ruokakauppa­ketjut hyödyntävät omia tuotemerkkejään hintojen alas ajamiseen, voisivat ne valjastaa ne konkreettisen vastuullisuus­työn ajureiksi. Ketjuilla on nimittäin täysi määräysvalta siihen, mitä he omilla tuotemerkeillään tekevät.

Mediassa nähdyn ja satoja tuhansia, ehkä miljoonia maksavan ”vastuullisuusmainonnan” sijaan kaupat voisivat kantaa todellista vastuuta luomalla ”Parempi Pirkka” tai ”Reilu Rainbow” -tuoteperheitä, joiden tuotteita ostoskärryyn kerätessään kuluttajat tietäisivät hinnan sisältävän reilusti paremman korvauksen Matti Maanviljelijälle. Tällai­sella uudistuksella kaupat vahvistaisivat maatalouden elinvoimaisuutta ja kantaisi vastuuta kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumisesta.

Mielipidekirjoitus Maaseudun tulevaisuudessa 21.3.2022.

Mannerlaatat liikkuvat

Ihmisinä sopeudumme yleensä pikku hiljaa uusiin tilanteeseen. Ajattelemme, että jokainen pieni konflikti on yksittäistapaus. Itsekin ajattelin pitkään, ettei Venäjä voi olla niin irrationaalinen, että se hyökkäisi Ukrainaan. Viikolla hiljaa, pitkän ajan kuluessa lämmennyt soppa kiehui yli. Koko sodanjälkeinen maailmanjärjestys muuttui kertaheitolla.

Euroopassa on käynnissä täysimittainen sota, jossa käytetään laivastoa, ilmavoimaa, ohjuksia, ja maajoukkoja. Hyökkäys Ukrainaan on rikos vallitsevaa maailmanjärjestystä kohtaan. Se on rikos paitsi Ukrainaa kohtaan myös Venäjän kansaa kohtaan. Seuraukset  tulevat olemaan valtaisat Ukrainalle ja Venäjälle  mutta myös meille, riippumatta siitä, miten konflikti etenee.

Tällä hetkellä Ukraina käy urheaa puolustustaistelua. Valmistautuminen sotaan ei sen osalta ollut niin tehokasta kuin se olisi ehkä voinut olla. Maassa ei tehty liikekannallepanoa etukäteen, jottei sitä olisi tulkittu provokaatioksi. Siitäkin huolimatta Venäjä on kohdannut tiukan vastuksen. Viime päivinä Venäjän otteet ovat kuitenkin koventuneet. Ukrainassa pommitetaan tällä hetkellä myös siviilejä, kouluja, asutuskeskuksia ja infrastruktuuria. Näyttää siltä, että aseina on käytetty myös rypälepommeja ja ehkä myös joukkotuhoaseiksi määritettyjä termobaarisia aseita.

Ukraina taistelee tällä hetkellä yksin, mutta koko Eurooppa seisoo sen rinnalla lähettämällä sille apua erilaissa muodoissa. Putinin uhkailut ovat pitäneet suoran sotilaallisen väliintulon etäällä, mutta aseapua on tullut varsin mittavasti.

Moni muuri murtui yhtäkkiä. Saksa, Ruotsi ja Suomi mursivat pitkän periaatteen siitä, että konfliktialueelle ei lähetetä aseita. Jopa Sveitsi, joka aikoinaan piilotti natsien rahoja, liittyi pakotteisiin. EU ja muu maailma on osoittanut varsin vaikuttavaa yhtenäisyyttä. Myös Kirkkonummelta lähtee apua Ukrainaan ja kunta on huomioinut tilanteen symbolisella eleellä: Vesitorni valaistaan Ukrainan värein.

YK:ssa ainoastaan Eritrea, Pohjois-korea, Syyria ja Valko-Venäjä tukivat Venäjän näkökantaa kriisissä. Tämä joukko on tunnettu totalitarismista ja ihmisoikeusloukkauksista. Se mikä on varmaa jo tässä vaiheessa kriisiä on se, että Venäjällä on edessään menetettyjä vuosikymmeniä. Isku sen talouteen tulee olemaan mittava. Kansa tulee kärsimään merkittävästi huonon politiikan seurauksista.

Tällä hetkellä on mahdoton sanoa, miten kriisi päättyy. Venäjän tappiot ovat olleet mittavat, mutta tämä ei vielä näy Venäjän toiminnassa. Rintamalle lähetetyt sotilaat tulevat mitä ilmeisimmin syrjäkylistä. Itkeviä äitejä ei ole vielä nähty Punaisella torilla.

Suomeen ei kohdistu suoranaista uhkaa Lavrovin ja Putinin vastuuttomista puheista huolimatta. Emme valitettavasti voi kuitenkaan tuudittautua siihen, että olisimme Venäjän valtapyrkimyksistä syrjässä. Siihen, että Venäjä meidän kohdallamme palaisi muistoissaan Kekkosen ajan mukaviin kalareissuihin ja päättäisi siksi jättää meidät rauhaan, ei voi luottaa. Realisteina voimme myös todeta, että Venäjään ei voi viimeaikaisten tapahtumien perusteella luottaa. Diplomaattiset neuvottelut olivat vain silmänlumetta vuoden alussa. Niitä käytäessä Venäjä oli jo tehnyt päätöksen hyökätä Ukrainaan.

Pysäyttävä fakta on, että Suomi on Venäjän länsirajalla olevista liittoutumattomista maista ainut, jota ei ole miehitetty.

Venäjän toiminta on nopeasti kasvattanut Naton suosiota. Ennen vuodenvaihdetta jäsenyyttä tuki alle 30% suomalaisista. Viimeisten mittausten mukaan tuki on nyt ylittänyt 50% kriittisen rajan. Uskon, että muutos jatkuu ja Putinin toimet ovat näin vaikuttaneet täysin päin vastoin kuin mitä hänen voisi kuvitella toivovan.

RKP on jo pitkään ollut sitä mieltä, että Suomen paikka on NATOssa. Yhdyn tähän näkemykseen. Siksi on hyvä, että keskustelu tästä asiasta on vihdoinkin käynnistyneet. Puheet epämääräisestä ”optiosta” ovat vaihtuneet konkretiaan.

Liittyminen ei olisi välttämättä mikään mutkaton prosessi. Se olisi iso askel. Vaikka olenkin sitä mieltä, että liittoutumattomilla mailla voi olla aivan erityinen tehtävä vakauden ylläpitämisessä, niin pitkän tähtäimen kehitys Euroopassa puhuu sen puolesta, että Suomen paikka on Natossa.

Suomi mielletään osaksi länttä. Suomi harjoittelee Naton kanssa ja meidän järjestelmämme ovat täysin Nato-yhteensopivia jo tällä hetkellä. Olemme kaikkien keskeisten Naton yhteistyöelimien jäsen. Olemme käytännössä paljastaneet kaulamme, mutta meillä ei ole artikla V:n tarjoamaa suojaa. Jäsenyys olisi käytännön tasolla hyvin pieni askel, mutta silti se toisi meille puolustusnäkökulmasta merkittävää lisäturvaa. Kuten Jaakko Iloniemi on todennut: ”Tällä hetkellä jaamme riskit, mutta emme turvallisuustakuita”.

Tämä keskustelu jatkuu nyt epäilemättä hallituksessa ja eduskunnassa. On selvää, että hakemuksella, sikäli kun siihen päädytään, pitää olla laaja kansan tuki. Laajan tuen saaminen edellyttää, että me poliitikot kerromme kantamme selvästi. Siitäkin huolimatta, että aihe on arka monella tavalla.

Lopuksi on todettava, että puolustuskykymme on vahva. Puolustusvaliokunnan jäsenenä olen päässyt työskentelemään läheisessä yhteistyössä puolustusvoimien kanssa ja olen voinut todeta suorituskyvyn kasvaneen merkittävästi viimeisten vuosikymmenten aikana. Nykyinen tiivis yhteistyö Norjan ja Ruotsin kanssa on myös kyvykkyyksien kehittämisen näkökulmasta tärkeää.

Minulta kysyttiin hiljattain, voiko kriisin keskellä nähdä jotain valonpilkahduksia, jotain, joka antaa toivoa. Vastasin näin:
Ukrainan kansan sinnikkyys antaa toivoa. Se saa myös muistamaan oman maan itsenäisyyden arvon. Se apu, joka on kohdistunut eri muodoissa Ukrainaan antaa toivoa, kuten tapa, jolla ukrainalaisia on otettu vastaan naapurimaissa. EU:n kyky toimia yhteisesti antaa toivoa. Myös yritysten ripeä toiminta on arvostettavaa.

Toivokaamme, että kriisi saa nopean ratkaisun niin, että Ukraina säilyy itsenäisenä ja ihmisuhreja tulee tästä eteenpäin mahdollisimman vähän. Ukrainaa voimme jokainen auttaa tavallamme. Ja samaan aikaan on muistettava, että syypäitä tässä eivät ole esimerkiksi Suomessa asuvat venäläiset, vaan Venäjän hallitus ja sen politiikka.

(Kirkkonummen Sanomat 6.3.2022)

Ryhmäpuheenvuoro eduskunnan ulko- ja turvallisuuspoliittisessa keskustelussa 22.2.2022

Ryssland kunde ha gjort mycket bättre val. Landet kunde i dag ha goda relationer till sina grannar. Ryssland kunde ha handel, ekonomisk tillväxt och välstånd.

Men Ryssland valde en annan väg. Venäjä valitsi toisen tien. Viimeisen vuorokauden tapahtumat ovat rikos kansainvälistä oikeutta kohtaan. Ne ovat rikos Ukrainaa kohtaan. Ne ovat myös väärin venäjän kansaa kohtaan. Ja niillä tulee olemaan vakavat seuraukset.

Putin kutsuu Neuvostoliiton hajoamista viime vuosisadan suurimmaksi geopoliittiseksi katastrofiksi. “Lenin loi Ukrainan”, hän sanoi eilen. Ja nyt Venäjä haluaa ottaa Ukrainan takaisin – rikkomalla kansainvälistä lakia, Etyjin periaatteita, Venäjän Ukrainan kanssa vuonna 1994 solmittua sopimusta, Naton ja Venäjän välistä vuonna 1997 solmittua sopimusta ja Minskin sopimusta.

Tässä me nyt olemme. Osa eurooppalaisesta maasta on miehitetty. Ukrainan itsemääräämisoikeutta on rikottu. Tuemme Ukrainaa ja Ukrainan kansaa. Suomi edellyttää Venäjän pidättäytyvän sotilaallisista toimista.

Vi stöder Ukraina och det ukrainska folket. Finland förutsätter att Ryssland avstår från militära åtgärder.

On selvää, että pelaamme Euroopassa eri säännöillä kuin Venäjä. Siitä huolimatta diplomatialle pitää antaa sijaa. Mutta se, onko sillä oikeita mahdollisuuksia, on täysin Venäjän käsissä. EU:sta se ei ole ollut kiinni, eikä tule olemaan.

Ajatus siitä, että kansainvälisiä toisen maailmansodan jälkeisiä periaatteita voisi näin rikkoa, on RKP:n ja Suomen mahdoton hyväksyä. Suomi vastaa Venäjän toimiin osana Euroopan unionia.

Nu är det viktigt att visa enighet. Finland fördömer Rysslands ensidiga kränkningar av Ukrainas territoriella integritet och suveränitet. Erkännandet av separatistområdena i östra Ukraina bryter gravt mot Minskavtalen. Finland reagerar på Rysslands handlande som en del av Europeiska unionen.

Yksi pääsky ei kesää tee, taloudessakaan. 

Katja Ylisiurua kirjoittaa taloudesta Kirkkonummen Sanomissa, kritisoiden samalla kunnan tämän vuoden budjettia. Koen tarpeelliseksi vastata hänen kirjoitukseensa.  

Erikoissairaanhoidon kulut, jotka meillä näkyvät pääasiassa HUS:ille kulkeutuvina maksuina, olivat tänä vuonna siinä mielessä iloinen yllätys, että kunta sai 1,7 miljoonan euron palautuksen. Ylisiurua katsoo, että tämä kertoo siitä, että olemme turhaan pyrkineet pitämään menopuolta kurissa. 

Tämä ei pidä paikkansa. 

Erikoissairaanhoidon kulut ovat pääosin olleet negatiivinen yllätys kuntataloudellemme. Se, että nyt tuli palautuksia, ei ole arkipäivää. 

Kunnan talous ei isossa kuvassa valitettavasti ole kovin hyvässä kunnossa. Investoinnit rasittavat talouttamme. Kertyneitä ylijäämiä ei ole kuin noin 8 miljoonaa ja kunta on ongelmissa kun ne on käytetty. Siksi menokuria on noudatettava. On myös syytä huomata, että kuntataloutta on vahvasti tuettu valtion suunnalta viimeisten kahden vuoden aikana. Se tuki on poistumassa. 

Tämän vuoden budjetti on edellisen vuoden budjettia isompi. Mutta maltti on oltava mukana. 

Vuodet 2021 ja 2022 ovat SOTE-uudistuksen taloudellisen ratkaisun takia tärkeässä roolissa kun kunnan taloutta suunnitellaan hyvinvointialueiden käynnistämisen jälkeistä aikaa ajatellen. Kuntaan jäävien toimintojen rahoitus on nimittäin suoraan riippuvainen siitä, miten paljon rahaa on käytetty hyvinvointialueelle siirtyviin palveluihin. 

Se tarkoittaa, että lisäpanostukset sosiaali- ja terveyspuoleen vuosien 2021 ja 2022 aikana näkyvät negatiivisesti vuodesta 2023 eteenpäin kuntaan jäävien palveluiden rahoituksessa. 

Eli lisäpanostus vaikka perusterveydenhuoltoon, joka hyvinkin saattaisi tulla tarpeeseen, maksetaan tulevaisuudessa moninkertaisesti sen kautta, että se vähentää kuntaan jäävien palvelujen rahoitusta. Eli ei ainoastaan kerran, vaan niin kauan kuin nyt sovittu rahoitusmalli on voimassa. 

Eli se kustannus heikentää kuntaan jäävien ennaltaehkäisevien  palvelujen rahoitusta pitkäksi ajaksi tulevaisuuteen. 

Siksi kyse ei ole näivettämisestä, kuten Ylisiurua kirjoittaa, vaan nimenomaan siitä, että olemalla nyt maltillinen menojen kanssa varmistetaan se, että kunnalla on mahdollisuus tarjota ennaltaehkäiseviä palveluja, opetusta ja paljon muuta tulevina vuosina. 

Yksi pääsky ei kesää tee. Eikä satunnainen HUS:ilta tullut palautus tarkoita sitä, etteikö tarkan markan ajat olisi edessä kuntataloudessa – jotta voisimme panostaa kaikkien hyvinvointiin, pitkäjänteisesti. 

 

Äänestä paremman hoidon ja hoivan puolesta

Reilun viikon kuluttua Suomi äänestää maan ensimmäisissä aluevaaleissa. Ruotsalaisen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Anders Adlercreutz painottaa äänestämisen tärkeyttä, vaikka moni tuntee epävarmuutta uusia vaaleja kohtaan.

– Vaaleissa on kyse siitä, miten me tulevaisuudessa saamme hoitoa ja apua. Vaalituloksella tulee olemaan merkitystä mahdollisuuksiisi hoitoon tulevaisuudessa ja miten pelastustoimi toimii. On kyse palveluista, jotka koskettavat meitä kaikkia. Jos emme äänestäjinä kerro miten tärkeää tämä on, niin kehitys ei ehkä mene toivomaamme suuntaan. Siksi on tärkeää, että annamme äänemme kuulua näissä vaaleissa, Adlercreutz sanoo.

RKP:lle on tärkeää, että hoitopalveluista tulee sujuvampia ja, että kaikki saavat sitä hoitoa mitä he tarvitsevat, omalla äidinkielellään, kohtuullisella etäisyydellä.

– Meille on tärkeää, että kaikki saavat tarvitsemansa hoidon ja avun ja, että uudet hyvinvointialueet voivat tarjota monipuolisia hoitopalveluita, jotka ovat helposti saatavilla. Siksi on tärkeää, että kaikkien ääni kuuluu vaaleissa.

– Kaikkien oikeus hyviin hoito- ja hoivapalveluihin on taattava myös tulevaisuudessa, asuinpaikasta ja tulotasosta riippumatta. Terveydenhuollossa ihminen on aina oltava keskiössä, Adlercreutz sanoo.

Lisätietoja:
Anders Adlercreutz, 044 9810191

Hyvää uutta vuotta 2022!

Ne, joilla on vielä paperikalenteri, saavat aloittaa vuoden sananmukaisesti puhtaalta sivulta. Tammikuun ensimmäinen päivä antaa luvan tarkastella mennyttä vuotta. Se myös kutsuu pohtimaan, mitä voisimme tehdä jatkossa toisin.

Itselleni muut ihmiset ovat usein tärkein inspiraation lähde, kun mietin, miten kehittäisin omaa toimintaani. Joululoman aikana ehdin tutkiskella Tapaninpäivänä pois nukkuneen Desmond Tutun ajatuksia. Tutu oli Etelä-Afrikan kirkkojen neuvoston pääsihteeri, joka taisteli Nelson Mandelan tavoin apartheidia ja väkivaltaa vastaan. Hän sai vuonna 1984 Nobelin rauhanpalkinnon.

Tutu ehti elämänsä aikana vaikuttaa miljoonien ihmisten elämään tavalla, joka on väkisinkin inspiroiva kaltaiselleni vaikuttamistyöhön mukaan lähteneelle ihmiselle. Yksi vaikuttavimmista Tutun viesteistä on seuraava:  “If you are neutral in situations of injustice, you have chosen the side of the oppressor. If an elephant has its foot on the tail of a mouse, and you say that you are neutral, the mouse will not appreciate your neutrality.” Vapaasti suomennettuna: “Jos jättäydyt puolueettomaksi epäoikeudenmukaisuuteen liittyvässä tilanteessa, olet valinnut sortajan puolen. Sillä jos elefantilla on jalkansa hiiren hännän päällä ja sanot suhtautuvasi asiaan neutraalisti, hiiri ei arvosta kantaasi.”

Kuntapäättäjän rooli on vastuullinen. Jokainen tekemämme päätös vaikuttaa tuhansien ihmisten elämään. Aivan, kuten monessa yrityksessä myös kunnassamme käynnistyy uusi budjettivuosi. Sen puitteissa tehtävät toimenpiteet on määritelty ennen joulua käydyissä neuvotteluissa.

Kuntamme on vuonna 2022 ison muutoksen edessä. Edessämme on aluevaalit. Tammikuun lopussa valitsemamme valtuutetut tekevät jatkossa meidän jokaisen terveydenhoitoon liittyviä päätöksiä. Haluan tässä kirjoituksessani painottaa vaikuttamisen tärkeyttä. Nämä vaalit ovat monella tapaa yhtä tärkeät kuin kunnallisvaalit. Nämä vaalit, jos jotkut, ovat inhimillisyyden vaalit. Niiden myötä päättäjiksi nousevat ihmiset vaikuttavat siihen, miten meistä ja läheisistämme huolehditaan, kun olemme kaikkein eniten avun tarpeessa.

Nämä ensimmäiset aluevaalit ovat lisäksi aivan erityisen tärkeät siksi, että päättämiseen ja palvelujen tuotantoon liittyvät rakenteet luodaan ensimmäisten vuosien aikana. Vetoan siksi meistä jokaiseen: on tärkeää suunnata vaaliuurnille 23.1.2022.

Kuntamme jatkaa kasvuaan. Se kehittyy vuodesta toiseen. Korona-aika on ollut kunnallemme muuttovoittoinen, sillä kauniin luonnon helmasta käsin etätyöskentely on houkutteleva vaihtoehto. Kasvu näkyy uusina rakennuksina ja rakennelmina: kouluina, teinä ja asuntoina. Tuttavamme, jotka käyvät meillä vain harvakseltaan, eivät olleet tunnistaa koko Masalaa sen läpi ajaessaan. Niin voimakkaasti sen ilme on muuttunut muutaman viime vuoden aikana.

Kehitys on positiivista, mutta muutoksen hallitsemisessa on luonnollisesti aina myös omat haasteensa. Kunnan päättäjien, virkamiesten ja asukkaiden välinen yhteistyö on avainroolissa muutoksessa onnistumisessa. On tärkeää, että kaikki kuuntelevat toisiaan ja tekevät parhaansa yhteistyön sujumiseksi. Samalla rakennamme Kirkkonummelle kulttuuria, jonka toivon olevan avoin ja rakentava. Naurulla ja energialla höystetty.

Olen iloinen ja otettu siitä, että saan johtaa kunnanvaltuuston työtä. Kiitän kaikkia niitä, jotka ovat juuri päättyneen vuoden aikana lähestyneet minua erilaisilla ehdotuksilla ja konkreettisilla muutosideoilla. ”Keep it coming!” eli ”Jatkakaa samaa rataa!”.

Oikein hyvää uutta vuotta 2022 kaikille kuntamme 40 000 asukkaalle!

(Tervehdys Kirkkonummen Sanomissa 1.1.2022)

Paras ajankohta Natoon liittymiseen on takana mutta toiseksi paras ajankohta on nyt.

Miten maanpuolustuksemme uskottavuuteen ja toimivuuteen vaikuttaa sellainen Nato-keskustelu, joka ei perustu näkökulmaan oman maan edusta, vaan jatkuvaan ja loputtomaksi venyvään pohdiskeluun siitä, miten joku muu osapuoli reagoisi sen mahdolliseen käyttämiseen?

Suomalainen Nato-keskustelu on muuttumassa farssiksi. Emme pohdi Suomen puolustusjärjestelmää kokonaisuutena; emme keskustele maiden välisen yhteistyön merkityksestä ja resurssien optimoinnista, vaan siitä, miten Venäjä reagoisi Nato-jäsenyyteemme.

Samaan aikaan näemme, miten Venäjä hyödyntää pohdiskeluamme ja sisäistä painiamme. Se hyödyntää tilannetta nostamalla painetta meidän suuntaamme ja uhkaamalla toimilla, mikäli Suomi hakisi jäsenyyttä. 

Pahimmillaan tästä seuraa se, että me ulkoistamme Nato-päätöksemme Venäjälle. Jos Natoon liittyminen ei ikinä ole oikea-aikaista, ”koska se voi herättää reaktioita”, niin silloin päätös liittymisestä on käytännössä ulkoistettu sille, joka meitä painostaa.

Olemme siirtymässä ratin takaa pelkääjän paikalle. Nato kelpaa vain, jos voimme olla varmoja, ettei Venäjä reagoi millään tavalla jäsenyyteemme. Mutta mehän tiedämme, että Venäjä reagoi, kuten se on tehnyt aiemminkin – ei välttämättä asevoimin, mutta hyvin todennäköisesti ainakin kauppapoliittisesti. Tässä ei olisi meille mitään uutta. Kauppapolitiikkaa on käytetty hybridivaikuttamisen välineenä toistuvasti. Sen sijaan, että kylvemme kansana epämääräisissä uhkakuvissa, meidän tulisi pohtia analyyttisesti asiantuntijoiden johdolla, mitä tällainen tilanne, de facto, merkitsisi maallemme.

Naton kannatus on kasvanut Suomessa, ja syystäkin. Suurin vaikuttaja kannatuksen kasvuun on ollut Venäjä itse. Jäätyneiden konfliktien katalysointi ja ylläpito, Krimin valtaus, Ukrainan separatistien yllyttäminen ja tukeminen, energiapolitiikan sotkeminen turvallisuuspolitiikkaan sekä salamurhat niin kotimaassa kuin ulkomailla ja nyt viimeksi turvatakuista puhuminen ovat ymmärrettävästi vieneet keskustelua tähän suuntaan. Venäjä ampuu toistuvasti itseään jalkaan sisäpoliittisista syistä. 

Samaan aikaan on syytä muistaa, että Nato on puolustusliitto. Nato ei valmistaudu hyökkäykseen idän suuntaan. Nato ei valtaa muiden suvereenien valtioiden alueita. Venäjälle ei koidu minkäänlaista turvallisuusuhkaa Suomen ja/tai Ruotsin liittymisestä Natoon.

Natoon liittyminen ei ole mikään muutaman päivän prosessi. Se voi viedä kuukausia tai se voi viedä vuosia. Prosessin ajoitus ei voi olla kiinni päivän tai viikon tapahtumista. Siksi paras ajankohta Natoon liittymiseen on takana ja toiseksi paras ajankohta on juuri nyt, Carl Haglundin erityisavustajana toiminutta Patrik Gayeria lainatakseni.

Liittymisen pitää perustua kokonaisvaltaiseen analyysiin pitkän tähtäimen turvallisuustilanteesta. Ja vaikka itsekin olen sitä mieltä, että liittoutumattomilla mailla voi olla aivan erityinen tehtävä vakauden ylläpitämisessä, niin pitkän tähtäimen kehitys Euroopassa puhuu sen puolesta, että Suomen paikka on Natossa. 

Meillä on puolustuspolitiikassa monta tärkeää kahdenvälistä yhteistökumppania. Olen iloinen siitä, että yhteistyö Norjan ja Ruotsin kanssa on viime vuosien aikana tiivistynyt entisestään. 

Samaan aikaan Suomen turvallisuuspoliittisessa keskustelussa kierretään Nato-keskustelua kuin kissa kuumaa puuroa. Puhumme ”helpoista” kahdenvälisistä suhteista sen sijaan, että puhuisimme kansainvälisestä yhteistyöstä. Siirrämme huomion EU:n puolustusulottuvuuteen, joka käsitteenä on kaikkea muuta kuin selvä. Natolle on vaikea saada kansan enemmistön tukea, ellemme puhu siitä oikeilla sanoilla ja ääneen. Joka tasolla. 

Suomi mielletään osaksi länttä. Suomi harjoittelee Naton kanssa ja meidän järjestelmämme ovat täysin Nato-yhteensopivia jo tällä hetkellä. Olemme keskeisten Naton yhteistyöelimien jäsen. Olemme käytännössä paljastaneet kaulamme, mutta meillä ei ole artikla V:n tarjoamaa suojaa. Jäsenyys olisi käytännön tasolla hyvin pieni askel, mutta silti se toisi meille puolustusnäkökulmasta merkittävää lisäturvaa. Kuten Jaakko Iloniemi on todennut: “Jaamme nyt riskit mutta emme turvallisuustakuita”. 

Meidän tulisi käynnistää prosessi Natoon liittymiseksi ja Ruotsi on on syytä ottaa tähän junaan mukaan. Natoon liittymisen lisäksi pidän tärkeänä ja itsestäänselvänä, että säilytämme yleiseen asevelvollisuuteen perustuvat vahvat puolustusvoimat. 

Adlercreutz esittää paikallisen sopimisen mallia

Ruotsalaisen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Anders Adlercreutz haluaa vahvistaa sopimisen kulttuuria ja päivittää sitä nykypäivän työmarkkinoiden tarpeisiin. Ajatuspaja Liberan raportissa ”Kolme piristysruisketta Suomelle” Adlercreutz esittää yhdessä Björn Wahlroosin ja Janne Juuselan kanssa uudistuksia Suomen talouden vauhdittamiseksi. Adlercreutz esittää julkaisussa Suomen olosuhteisiin räätälöityä paikallisen sopimisen mallia.

– Muutos työmarkkinoilla on vääjäämätön, toteaa Adlercreutz. Työn tekemisen tavat muuttuvat, työurat muuttuvat, roolit työmarkkinoilla muuttuvat. Joko me pyrimme hallitsemaan muutosta ja reagoimme siihen ennakoivasti, tai sitten annamme muutoksen tapahtua hallitsemattomasti. Itse olen ensimmäisen vaihtoehdon kannalla, sanoo Adlercreutz.

– Niin työnantajat kuin työntekijät toivovat lisää paikallista sopimista. Tähän toivomukseen olisi vastattava vahvistamalla ja päivittämällä sopimisen kulttuuria nykypäivän työmarkkinoiden tarpeisiin. Järkevöittämällä työehtosopimusten rakennetta, poistamalla sopimisen esteet, luomalla edellytykset neuvotteluille, sekä tukemalla tiedonsaantia, turvaa ja vuorovaikutusta tämä on mahdollista, Adlercreutz sanoo.

Paikallisen sopimisen uskotaan lisäävän työllisyyttä ja kilpailukykyä. Siihen liittyy kuitenkin myös paljon huolia, toteaa Adlercreutz.

– Ymmärrän huolet, mutta verrokkimaiden kokemusten pohjalta voi perustellusti sanoa, että niille ei ole katetta. Oleellista on kuitenkin varmistaa, että joka tilanteessa syntyy todellinen tasaveroinen neuvottelutilanne. Siksi mallissani pyritään varmistamaan juuri tämä. On oleellista, että työntekijöillä on aina vahva edustus ja tiedonsaantioikeus. Tämä esittämäni ratkaisu pyrkii tarjoamaan enemmän porkkanaa kuin keppiä, Adlercreutz sanoo.

Ajatuspaja Liberan raportin ”Kolme piristysruisketta Suomelle” julkaisutilaisuus järjestettiin tiistaina 14. joulukuuta.