Ketsuppi opetti Axelille uskaltamista ja yrittämistä 

Nuori yrittäjyys on voittoa tavoittelematon järjestö, joka tarjoaa yrittäjyyskasvatusta kouluissa ja oppilaitoksissa. Sen pyörittämät ohjelmat tukevat lasten ja nuorten työelämä- ja talousosaamista.

Anders, joka on yrittäjyyskasvatuksen pitkäaikainen puolestapuhuja, tapasi Porvoossa Axel Tuormaan kuullakseen, minkälaisia oppeja ja kokemuksia ohjelma on hänelle tarjonnut.

Oliko yrittäjyyskurssilla vaikutusta siihen, että perustit oman yrityksen?

Yrittäjyyskurssi on koulussa valinnainen aine. Se kuulosti mielenkiintoiselta ja siksi päätin osallistua sille. Kurssin aikana perustin oman yrityksen, mikä osoittautui paljon suuremmaksi asiaksi, kuin mitä olin osannut ajatella.

Vaikka kurssi herätti kiinnostusta kaveripiirissäni, moni ei osallistunut sille siksi, että se meni päällekkäin muun muassa kieliopintojen kanssa. Yhteensä kurssille osallistui 15-20 opiskelijaa ja olin yksi heistä.

Oliko yrittämisessä alkuun pääseminen vaikeaa?

Alussa se tuntui vaikealta. Monet ideat tuntuivat liian monimutkaisilta. Tuntui siltä, että yritämme keksiä pyörää uudelleen. Opettajamme muistutti meitä pitämään idean yksinkertaisena, minkä seurauksena päädyimme perustamaan ketsupin kaltaisia kastikkeita valmistavan yrityksen.

Valmistimme ja pakkasimme tuotteen kotona. Saadaksemme myynnin käyntiin, otimme yhteyttä eri kauppoihin ja kysyimme, voisimmeko pitää kojuamme niiden ulkopuolella. Osallistuimme myös Nuori yrittäjyys -kilpailuun, pääsimme semifinaaliin ja lopulta finaaliin, jossa voitimme palkinnon parhaasta tuotemerkistä.

Tuoteitamme koristaneessa logossa oli onnellinen poika hupparissa. Meillä oli itse paikallisesti valmistettu tuote. Se, että pystyimme tuotteen valmistamisen lisäksi tekemään markkinointia ja myyntiä, vaikutti siihen, että voitimme palkinnon.

Kun joku käveli ensimmäisen kerran osastomme ohi ja tuli sitten takaisin ja ostaakseen tuotteemme, tiesimme, että olimme onnistuneet markkinointiviestinnässä.

Elintarviketuotteen on täytettävä monia vaatimuksia ennen kuin se voi päätyä kaupan hyllylle. Miten saitte tuotteenne kaupan valikoimiin?

Tuotteidemme saaminen ensimmäisiin myymälöihin ei ollut helppoa, mutta ponnistelut kannattivat. Borgå Fiskhus oli ensimmäinen kauppa, joka otti tuotteemme hyllyynsä. Kiinnitimme erityistä huomiota hygieniaan eli muun muassa siihen, miten täytimme steriloidut purkit jne.

Yksikään myymälä ei vaatinut, että tekisimme muutoksia itse konseptiin, ei tuotteeseen, eikä sen ulkonäköön.

Miltä tilanne näyttää nyt, kun yrityksen perustamisesta on kulunut vuosi. Onko se yhä olemassa?

Yritys sai vielä kesällä jatkoa ikään kuin kesätyönä, mutta sitten lopetimme sen, koska koulu alkoi viedä niin paljon aikaa. Nyt mietin aktiivisesti erilaisia uusia liikeideoita.

Ennen kurssia olin ajatellut, että haluaisin aloittaa liiketalouden opinnot Hankenilla. En ollut koskaan edes ajatellut yrittäjyyttä. Kurssin jälkeen yrittäjyys tuntuu asialta, johon voisin hyvinkin ryhtyä. Kurssi on ehdottomasti muuttanut ajatuksiani sen suhteen, mitä haluan tehdä opintojeni jälkeen.

Vaikuttiko tämä kokemus siihen, miten suhtaudut tuloihin, menoihin ja rahaan yleensä? 

Kyllä, se vaikutti, vaikka en olekaan ajatellut asiaa ennen tätä kysymystä. Olen alkanut laatia kuukausittaista budjettia esimerkiksi bensiinin liittyviä menoja ja muita menoja seuratakseni.  Koko ajattelutapani on muuttunut sekä rahan että budjetoinnin suhteen – hyvällä tavalla. Olen yksinkertaisesti tarkempi sen suhteen, mihin ja miten käytän rahaa.

Monet tutkimukset osoittavat, että nuoret suhtautuvat yrittäjyyteen aiempaa myönteisemmin. Miltä yrittäjyys kokonaisuutena tuntui, ja olitko yllättynyt siitä, miten paljon asioita oikeastaan osaat? 

Alussa monet asiat tuntuivat vaikeilta ja tuntemattomilta. Vaikkapa kirjanpito. Mutta kun pääsi alkuun, asiat alkoivat tuntua helpommilta ja jopa jokapäiväisiltä. Kaiken oppi yllättävän nopeasti: markkinoinnin, myynnin jne.

Olen aina ollut kiinnostunut ruoanlaitosta, joten se oli osa-alue, joka oli minulle kaikkein tutuin. Mutta kaikki muut yrittäjyyteen kuuluvat osat olivat vaikeampia, varsinkin alussa.

Luuletko, että tämä kurssi on antanut sinulle lisää itseluottamusta kokeilla uusia asioita?

Kyllä, olen ehdottomasti sitä mieltä. Minusta tuntuu, että kynnys oppia uusia asioita on madaltunut. Uuden oppiminen on myös hauskaa. En usko, että haluan tehdä yhtä ja samaa asiaa koko elämääni. Olen valmis kokeilemaan uusia asioita ja vaihtamaan työtehtäviä tai alaa.

Mielestäni on tärkeää, että oppin myös sellaisia asioita, joita en välttämättä olisi oppinut tavallisilla kursseilla. Kurssin käyminen ei todellakaan ollut ajanhukkaa. Sain uusia kontakteja ja uudenlaisen näkökulman maailmaan.

Vastuullinen toiminta on valttikortti perheyrityksille

“Kun kerrot, että tuote on valmistettu hiilineutraalissa tehtaassa kierrätysmateriaaleja käyttäen, asiakas on valmis maksamaan siitä hieman enemmän”, kertoo Johanna Hamro-Drotz Andersille heidän tavatessaan.

 Hamro-Drotz on suomalaisille tutun Sinituotteen toimitusjohtaja. Sinituote valmistaa laajasti erilaisia siivoukseen tarkoitettuja tuotteita Kokemäen ja Akaan tehtaillaan

Millaista on olla kestävän kehityksen periaatteita noudattava suomalainen teollisuusyritys, joka joutuu kilpailemaan muissa maissa toimivien yritysten kanssa?

– Haasteena on olla kilpailukykyinen. Pitääksemme tehtaat Suomessa, meidän on panostettava voimakkaasti tuotannon kehittämiseen. Meidän on myös lisättävä automaatioastetta, jotta voimme kattaa korkeamman palkkatason.

– Lisäksi meidän on kyettävä kilpailemaan Suomessa sijaitsevilla tehtaillamme valmistetuilla tuotteilla halvemmissa maissa tuotettujen tuotteiden kanssa.

-Kauppojen hyllyillä tuotteet näyttävät hyvin samanlaisilta. Kuluttajan on siis saatava jotain aitoa hyötyä siitä, että tuotteissamme lukee ”Made in Finland”.

– Suomessa yrittäjänä toimimisessa on paljon hyvää. Maailma elää tällä hetkellä epävakaissa oloissa, mutta meidän yhteiskuntamme on yrittäjille vielä vakaa ja turvallinen. Myös korkea koulutustaso on Suomelle tärkeä kilpailutekijä.

Entä näetkö kilpailuetuna sen, että voit kertoa Sinituotteen olevan suomalainen yritys, jolla on tuotanto Suomessa?

– Olin hiljattain Frankfurtissa suurilla messuilla, jossa esittelimme ensimmäistä kertaa tuotevalikoimaamme Sini-tuotemerkin alla. Kiinnostus oli suurta, kun kerroimme, että olemme valmistamme tuotteemme itse Suomessa. Valttikorttimme on myös korkea toimitusvarmuus.

-Ekologinen ja eettinen näkökulma eli se, että tuotteet tulevat maasta, jossa ympäristölle asetetaan vaatimuksia, on nykyään potentiaalisille ostajille tärkeä.

Sini edustaa keskisuuria yrityksiä, joita kutsutaan mittelstandeiksi. Miksi luulet, että tällaisia yrityksiä on Suomessa niin vähän?

– Se on todella hullua, sillä jos katsomme niitä yrityksiä, jotka työllistävät ihmisiä ja ovat hyviä veronmaksajia Suomessa, ne ovat nimenomaan keskisuuria teollisuusyrityksiä. Esimerkiksi suuret teknologiayritykset työllistävät ihmisiä usein muualla.

– Keskisuuret yritykset ovat usein myös perheyrityksiä. Toteutuneen sukupolvenvaihdoksen verotus tarkoittaa sitä, että suomalaisomisteinen yritys joutuu noin 25 vuoden välein kärsimään kustannuksista, jotka eivät lankea niiden ulkomaalaisille kilpailijoille. Yleensä yrityksestä joudutaan nostamaan osinkoja perintöveron maksamiseen.

– Tämä on pois investoinneilta tuotantoon, investoinneilta laajentamiseen, investoinneilta brändiin, uusien koneiden ostamiselta ja niin edelleen. Ja kun näin tapahtuu, kaikki yritykset eivät ole siinä onnekkaassa asemassa, että ne voivat nostaa osinkoja. Silloin voi olla pakko myydä osa yrityksestä perintöveron rahoittamiseksi.

Tämä on asia, jonka olen usein nostanut eduskunnassa esille. Sukupolvenvaihdos joudutaan tekemään verotuksen, ei kilpailukyvyn kehittämisen, näkökulmasta

– Ei ole niin, että saat kasan rahaa pöydälle, kun otat yrityksen vastuullesi. Jatkat vain sen pyörittämistä. Tosiasia on, että Suomi asettaa keskisuuret yrityksensä – jotka siis ovat  hyvinvointiyhteiskunnallemme tärkeitä rahanlähteitä – tietoisesti huonompaan asemaan kuin ulkomaalaiset kilpailijansa.

Haluatko tuoda esille lainsäädännöstämme jotain muuta, minkä näet yrityksille riskinä?
– Keskeinen kysymys on nimenomaan se, onko Suomessa kannattavaa toimia. Toinen tärkeä kysymys on, onko houkuttelevaa omistaa ja olla yrittäjä – ja erityisesti: onko houkuttelevaa ottaa perheyritys vastuulleen, ja onko mahdollista jatkaa yrityksen johtamista niin, että se pysyy Suomessa?

– Sinille vastuullinen toiminta on ollut uskomattoman tärkeä valttikortti. Vastuullisuus juontaa perheemme arvoista ja nyt kun olemme laajentumassa kansainvälisesti, se on erityisen hyödyllinen asia. Kun sanot, että kulutustuote on valmistettu hiilineutraalissa tehtaassa kierrätysmateriaaleja käyttäen, asiakas on valmis maksamaan siitä hieman korkeamman hinnan.

– Kauppojen hyllyillä ei saisi olla mitään sellaista, jossa luomuviestiä käytetään väärin. Usein voi olla melko hämmentävää, kun menet kauppaan ja siellä on monenlaisia tuotteita, joita markkinoidaan vihreinä ja luomutuotteina. Siksi olisi hyödyllistä, että kauppa kehittäisi luomumerkintöjen kriteerejä. Näin ne helpottaisivat kuluttajia valintojen tekemisessä.

 – Selkeä viestintä on tärkeää. Me kerromme heti, onko tuotteemme valmistettu kierrätysmateriaaleista. Kerromme, onko kierrätysaste 100 prosenttia, 70 prosenttia vai mitä. Kerromme myös selvästi, onko tuote biohajoava. Haluamme olla hyvin konkreettisia viestinnässämme – tätä nykyajan kuluttajilla on oikeus valmistajilta odottaa.

Adlercreutz: Kynnystä yrittäjyyteen on madallettava

Työelämä on murroksessa eikä siltä voi sulkea silmänsä. Tarvitsemme yhdistelmävakuutuksen, joka kattaa sekä yrittäjän että palkansaajan, sanoo kansanedustaja Anders Adlercreutz.

– Nykyään voit vaihtaa ammattia useita kertoja työurasi aikana ja voit ennen kaikkea vaihtaa roolia useita kertoja. Joskus olet työnantaja, joskus työntekijä. Joskus olet yrittäjä, joskus työskentelet jonkun muun palveluksessa.  Sosiaaliturvajärjestelmämme ei kuitenkaan ole muuttunut. Meillä on erilliset järjestelmät heille, jotka työllistävät, ja erilliset järjestelmät heille, jotka työllistyvät. Tämä aiheuttaa monia ongelmia ja ennen kaikkea joustamattomuutta, Adlercreutz sanoo.

Adlercreutz nostaa esille sen, että Suomessa tällä hetkellä on noin 190 000 yksinyrittäjää.

– Se on monella tapaa positiivinen asia. Suhtautuminen yrittäjyyteen on tänä päivänä huomattavasti parempi kuin mitä se oli vielä parikymmentä vuotta sitten. Mutta samalla se on merkki ongelmasta: Monet valitsevat yrittäjyyden omasta tahdostaan. Monet tekevät sen kuitenkin, koska vaihtoehtoja on vähän. Yritykset valitsevat henkilön palkkaamisen sijasta yrittäjän palvelujen ostamisen. Koska kokevat, että palkkaamiseen liittyvä riski on liian suuri, Adlercreutz sanoo.

Tähän pitää Adlercreutzin mielestä tarttua sekä uudistamalla työmarkkinoita ja vähentämällä työllistämisen taakkaa ja riskiä, sekä madaltamalla kynnystä siirtyä yrittäjästä palkansaajaksi ja päinvastoin.

– RKP on jo pitkään kannattanut yhdistelmävakuutusta ratkaisuna tähän ongelmaan. Se olisi vakuutus, joka jatkuu, vaikka siirtyisit itsenäisestä ammatinharjoittajasta palkatuksi työntekijäksi tai päinvastoin. Tämä poistaisi yhden niistä jäykkyyksistä, jotka tänään  aiheuttavat työmarkkinoilla kankeutta, kun yrittäjyyteen ei uskalleta tarttua etuuksien menettämisen pelosta, Adlercreutz sanoo.

– Meillä ei ole varaa järjestelmään, joka ei tunnista sitä todellisuutta jossa elämme. Maailma on muuttunut. Sitä todellisuutta, jossa kävelee tehtaan portista sisään 21-vuotiaana ja eläkkeelle 65-vuotiaana, ei enää ole. Sosiaaliturvajärjestelmämme on tunnistettava tämä, Adlercreutz päättää.

Dinosaurusten aikakauden pitäisi olla ohi.

Eläkejärjestelmämme on rakennettu dinosauruksia varten, sanoi eräs tapaamani yksinyrittäjä jokin aika sitten. Hän viittasi sosiaaliturvajärjestelmään, jossa hän ja me elämme.

Siitä on helppo olla samaa mieltä. Maailma on muuttunut. Sitä todellisuutta, jossa kävelee tehtaan portista sisään 21-vuotiaana ja eläkkeelle 65-vuotiaana, ei enää ole.

Nykyään voit vaihtaa ammattia useita kertoja työurasi aikana ja voit ennen kaikkea vaihtaa roolia useita kertoja. Joskus olet työnantaja, joskus työntekijä. Joskus olet yrittäjä, joskus työskentelet jonkun muun palveluksessa.

Sosiaaliturvajärjestelmämme ei kuitenkaan ole muuttunut. Meillä on erilliset järjestelmät heille, jotka työllistävät, ja erilliset järjestelmät heille, jotka työllistyvät. Tämä aiheuttaa monia ongelmia ja ennen kaikkea joustamattomuutta.

Samaan aikaan jäykät työmarkkinamme saavat yritykset kaihtamaan palkkaamista. Se, että Suomessa on 190 000 yksinyrittäjää, on monella tapaa positiivinen asia. Suhtautuminen yrittäjyyteen on tänä päivänä huomattavasti parempi kuin mitä se oli vielä parikymmentä vuotta sitten. Mutta samalla se on merkki ongelmasta: Monet valitsevat yrittäjyyden omasta tahdostaan. He haluavat hallita omaa elämäänsä. Monet tekevät sen kuitenkin, koska vaihtoehtoja on vähän. Yritykset valitsevat henkilön palkkaamisen sijasta yrittäjän palvelujen ostamisen. Koska kokevat, että palkkaamiseen liittyvä riski on liian suuri.

Tässä todellisuudessa eriytyneestä sosiaaliturvajärjestelmästämme tulee ongelma. Työelämä vaatii joustavuutta, mutta sosiaaliturvajärjestelmä ei näe tarvetta vaihtaa kahden roolin välillä.

Meidän pitäisi siksi tarkastella sekä ongelman syitä että uskaltaa puuttua sen seurauksiin.

On puututtava siihen, että monet yrittäjät eivät uskalla palkata. Tämä tarkoittaa esimerkiksi pienyritysten velvoitteiden tarkistamista. Työllistämiseen liittyvää byrokratiaa on helpotettava ja tarvitsemme paikallisempaa sopimista. Työllistämisriskiä on vähennettävä. Työllistämisen on aina oltava houkutteleva vaihtoehto.

Samalla emme halua luoda esteitä, jotka vaikeuttavat eri roolien välillä vaihtamista.

RKP on jo pitkään kannattanut yhdistelmävakuutusta ratkaisuna tähän ongelmaan. Se olisi vakuutus, joka jatkuu, vaikka siirtyisit itsenäisestä ammatinharjoittajasta palkatuksi työntekijäksi tai päinvastoin.

Tämä poistaisi yhden nykyisistä jäykkyyksistä, jotka aiheuttavat työmarkkinoilla kankeutta ja johtavat korkeaan rakenteelliseen työttömyyteen ja sitä kautta tehottomuuteen.

Samalla on reilua sanoa, että kaikki rakenteet, jotka estävät ihmisiä tekemästä haluamiaan valintoja, johtavat myös huonovointisuuteen. Jos haluat ryhtyä yrittäjäksi, turvaverkkomme ei saisi estää sinua tekemästä sitä, kun sen pitäisi olla päinvastoin. Turvaverkon tulisi olla asia, joka saa uskaltamaan yrittää, uskaltamaan menestyä tai epäonnistua.

Olen aiemmin kirjoittanut koulujen tunneliajattelusta. Järjestelmästä, joka johtaa siihen, että 15-vuotiaat nykyään joutuvat tekemään ratkaisevia päätöksiä jatko-opintojensa suhteen liian varhaisessa vaiheessa. Sama tunneliajattelu leimaa työelämäämme. Ja se on siellä aivan yhtä vahingollista.

Dinosaurukset selviytyivät hienosti miljoonia vuosia. Mutta maailma muuttui. Nykymaailmassa tarvitsemme joustavampia järjestelmiä niin koulussa kuin työelämässäkin.

 

Adlercreutz: Tarvitsemme yrittäjädiplomin toiselle asteelle.

– Asenne yrittäjyyteen on kehittynyt todella positiivisesti. Yhä useampi nuori kokee yrittäjyyden mahdollisuutena. Tämän asennemuutoksen tulisi näkyä myös opetuksessa. Siksi meidän tulisi ottaa yrittäjädiplomi osaksi toiseen asteen koulutusta. 

Näin toteaa Anders Adlercreutz, RKP:n kansanedustaja ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja. 

– Nuori Yrittäjyys ry:n kaltaiset järjestöt ovat kasvaneet huomattavasti viime vuosien aikana. Eduskunnan Valtiovarainvaliokunnassa olemme useana vuotena vahvistaneet yrittäjäkasvatuksen rahoitusta. Viime vuonna melkein 5000 oppilasta osallistui Nuori yrittäjyys-ohjelmaan. Yrittäjyys on tänä päivänä monen nuoren mielestä houkutteleva vaihtoehto. Nekin, jotka eivät ajattelisi ensisijaisesti ryhtyvänsä yrittäjäksi, hyötyvät NY:n kaltaisten ohjelmien tarjoamista opeista tulevassa opiskelu- ja työelämässään. 

Adlercreutzin mielestä meidän tulee luoda selkeä oma opintokokonaisuutensa yrittäjyyden ympärille. Kokonaisuus, josta opiskelija saisi opintosuorituksensa merkiksi diplomin.

– Meillä on jo nyt lukiodiplomi taideaineissa. Se on hieno asia. Nyt meidän tulisi rakentaa vastaava kokonaisuus yrittäjyyden ympärille. Toivon myös, että korkeakoulut näkevät diplomin arvon ja antavat sille painoarvoa korkeakouluvalintojen pisteytyksissä. Etenkin, koska tiedämme ylioppilasaineiden painoarvon korkeakouluhaussa ohjaavan 15-vuotiaan nuoren lukion ainevalintoja.

Adlercreutz toteaa, että asenteet muokkautuvat nuoruudessa. 

– On selvä, että kaikista ei tarvitse tule yrittäjiä. Mutta on toivottavaa, että mahdollisimman moni kokisi yrittäjyyden aidosti mahdollisena. On myös yleissivistävää, että saa tutustua niihin lainalaisuuksiin, jotka ohjaavat yrittämistä ja sen kautta talouttamme. NY:n kaltaiset ohjelmat antavat oppilaille mahdollisuuden onnistua – tai epäonnistua – turvallisessa ympäristössä. Se on kokemus, josta jokaisella nuorella on väistämättä iloa myöhemmin elämässään. 

Adlercreutz eduskunnan Yrittäjyysryhmän varapuheenjohtajaksi– ryhmä kokosi edustajia yli puoluerajojen

Eduskuntaan on eilen perustettu Yrittäjyysryhmä, jonka tavoitteena on lisätä vuoropuhelua yrittäjien ja päättäjien välillä. Eduskunnan Yrittäjyysryhmän puheenjohtajaksi valittiin Saara-Sofia Sirén (kok) ja varapuheenjohtajaksi Anders Adlercreutz (rkp).

”Hyvinvointiyhteiskuntamme ylläpitämiseksi tarvitsemme tulevina vuosina kasvua. Sitä syntyy yrityksistä ja yrittäjyydestä. Meidän päättäjien tehtävänä on luoda edellytykset kasvulle ja purkaa esteitä sen tieltä. Siksi koenkin erityisen hienoksi, että tämä ryhmä herätti kiinnostusta yli puoluerajojen ja jäseniksi ilmoittautui mukaan kansanedustajia laajasti eri puolueista”, kiittelee puheenjohtajaksi valittu Sirén.

Koronapandemia aiheutti yritysten toimintaympäristölle paljon ennakoimattomia haasteita. Niiden lisäksi on olemassa myös muita, vielä ratkaisemattomia asioita, jotka vaativat tiivistä vuoropuhelua päättäjien ja yrityskentän välillä.

”Monilla aloilla on työvoimapula – osaavaa henkilöstöä on vaikea löytää. Se muodostaa yhden niistä pullonkauloista, jotka ovat kasvun tiellä. Osaamisen kehittäminen ja osaajien rekrytointi myös Suomen ulkopuolelta pitää saada toimivaksi kokonaisuudeksi. Tällä hetkellä prosessit ovat liian hitaita ja byrokraattisia”, kuvailee Adlercreutz.

Eduskunnan Yrittäjyysryhmä kokoaa yhteen aiheesta kiinnostuneita kansanedustajia ja pyrkii löytämään yhteisiä ratkaisuja.

”Koimme, että tälle ryhmälle on tarvetta nyt, kun katseet suuntautuvat kohti seuraavaa hallitusohjelmaa. Erityisen tärkeää on turvata vakaa ja ennustettava investointiympäristö. Haluamme, että yrittäjien ääni ja viestit kuullaan laajasti myös täällä eduskunnassa”, kertovat Sirén ja Adlercreutz päätöksestään ryhmän perustamiseksi.

Perustamiskokouksessa keskustelua oli alustamassa Harri Jaskari Suomen Yrittäjistä. Keskustelussa esille nousi myös muita aiheita, joiden ympärille Yrittäjyysryhmä suunnittelee toimintaansa. Erityisesti keskustelua herätti yrittäjyyskasvatus, julkiset hankinnat ja kilpailutusosaaminen sekä yrittäjien sosiaaliturva.

Kuvassa Anders Adlercreutz, Saara-Sofia Sirén ja Harri Jaskari.

Numerot eivät valehtele, mutta väärät numerot valehtelevat

Numerot eivät valehtele, mutta väärät numerot valehtelevat. Ja jos vääriä numeroja käyttää politiikkansa tueksi, on koko rakennelma hataralla pohjalla.

Hallintovaliokunnan puheenjohtaja Mari Rantanen käytti toistuvasti väärää numerotietoa eduskunnan puheenvuorossaan työperäiseenmaahanmuuttoon liittyvän lain käsittelyssä keskiviikkona. Näin tekivät myös hänen puoluetoverinsa.

Hallintovaliokunta vastaa maahanmuuttoon liittyvien asioiden käsittelystä eduskunnassa. Sitä tulisi johtaa oikean tiedon pohjalta. Ja vastuullisessa asemassa olevan tulisi pysyä totuudessa.

Mistä oli sitten kysymys?

Rantanen sanoi salissa, että ”tänä vuonna — pelkästään tänä vuonna — Suomessa on myönnetty yli 126 000 ensimmäistä oleskelulupaa — yli 126 000! — ja tämän hallituskauden aikana on Suomeen myönnetty yli 410 000 ensimmäistä oleskelulupaa”.

Tämä ei pidä paikkaansa. Näin väittäessään Rantanen sekoittaa kaikki käsitellyt asiat, kuten kansalaisuuspäätökset, maasta poistamiset tai oleskeluluvat, toisiinsa. Eli käytännössä luulee, että Migrissä myönnetään ainoastaan ”ensimmäisiä oleskelulupia”.

Tätä väitettä Rantasen puoluetoverit komppasivat:

”Pelkästään tämän vuoden puolella oleskelulupia ja kansainvälistä suojelua on saanut jo yli 140 000 henkilöä”, Jukka Mäkynen sanoi. Ja puoluetoveri Minna Reijonen lisäsi: ”mitenkä paljon oleskelulupia on jo nytten myönnetty, siis yli 410 000 — todella iso määrä”.

Puolueen usko omaan tulkintaan pysyi vahvana keskustelun jatkuessa: ”Nämä tilastot ovat katsottavissa Migrin tilastopalvelusta, josta kannattaa aina silloin tällöin käydä katsomassa. Olen kyllä ollut havaitsevinani, että tässä talossa ei hirveästi tilastoja katsella vaan puhutaan mielikuvien perusteella, mutta tilastot kertovat tämän”, Rantanen totesi.

Kyllä. Tällaisia numeroita löytyy Migrin sivulta. Ne eivät kuitenkaan kerro oleskelulupien määrää, vaan kaikkien päätösten kokonaismäärään (Vihje: Rajaa hakua “ensimmäinen oleskelulupa” täppää klikaamalla)

Rantanen on lukenut tilastoja väärin aikaisemminkin. Olen silloinkin häntä korjannut. Korjasin hänen tapaansa lukea tilastoja nytkin salissa, jota hänen kollegansa Juuso piti syvästi loukkaavana (kannattaa tässä kohtaa lukea pöytäkirjaa). 

Tästä huolimatta katson velvollisuudekseni tehdä oikaisun vielä uudelleen:

Tänä vuonna on myönnetty 33 576 ensimmäistä oleskelulupaa Suomeen (24.11.2022). Ei 126 000.

Hallituskauden aikana on myönnetty 100 747 ensimmäistä oleskelulupaa – ei 410 000, kuten Rantanen ja Mäkynen väittivät.

Virhe on yli 300%. Jos omaa edes jonkinlaisen käsityksen Suomeen tulevasta maahanmuutosta, niin pitäisi osata heti reagoida siihen, että 410 000 ei voi pitää paikkansa.

Mutta tällaista väittettä viljellään, koska se sopii omaan narratiiviin, omaan agendaan. Kyse on siitä, että ihminen näkee, mitä haluaa nähdä. Se, että hallintovaliokunnan puheenjohtaja ei ole kokonaiskuvan osalta tilanteen tasalla on mielestäni vakava asia. Toivon, että Perussuomalaiset arvioivat tarkoitusperiään tai huolimattomuuttaan tosissaan. 

Mikä sitten on maahanmuuton tilanne?

Suomeen kohdistuva nettomaahanmuutto on hieman yli 20 000 vuositasolla. Ensimmäisiä oleskelulupia EU:n ulkopuolisille henkilöille myönnettiin vuonna 2021 27 553 kpl. Niistä 11 428 liittyi työhön, 5 837 opiskeluun.  Kansainvälistä suojelua myönnettiin 2 132 henkilölle.  EU-kansalaisten rekisteröintejä oli 11 190 kpl

Vuonna 2020 kuva oli hyvin saman tapainen, joskin kokonaismäärä oli hieman pienempi. Silloinkin kansainvälisen suojelun saavien osuus kokonaisuudesta oli pieni: 2 066 kpl.

Meillä on Suomessa suuria demografisia haasteita. Niitä ei korjata pelkällä maahanmuutolla, mutta maahanmuutto auttaa. Teknologiateollisuuden mukaan nettomaahanmuuton pitäisi nousta 50 000 henkilöön vuositasolla, jotta saisimme kestävyysvajeen korjattua.

Liberan vuonna 2021 julkaisemassa raportissa sanotaan, että ”Nettomaahanmuuton tason nousu 22 500 henkeen vähentäisi kestävyysvajetta 0,4 prosenttiyksikköä. Vertailun vuoksi mainittakoon, että työllisyysasteen 1 prosenttiyksikön nousun vaikutus kestävyysvajeeseen on pienempi eli -0,3 prosenttiyksikköä.”

Helsingin Sanomissa haastateltiin pari viikkoa sitten tutkija Pasi Saukkosta. Hän totesi aivan oikein, että työperäinen maahanmuutto on ainoastaan osaratkaisu. Sen ongelmat ovat muun muassa se, että pitovoima, vetovoima ja asenneilmasto ovat heikkoja. Näihin asioihin tulee tarttua.

Erityisesti asenneilmastoon on vaikea puuttua, jos vastuullisessa asemassa olevat kansanedustajat levittävät väärää tietoa ja ohjaavat politiikkaansa populistisessa hengessä sen perusteella.

Liian usein, Rantasta lainatakseni, ”ei hirveästi tilastoja katsella vaan puhutaan mielikuvien perusteella”. Mielikuvat ohjaavat, mutta pysykäämme kaikki totuudessa.

Valtion tulee pikemminkin säännellä kuin omistaa

Kun ministerisalkut jaetaan hallitusneuvottelujen jälkeen ei jono omistajaohjaussalkulle yleensä ole pitkä. Se on salkku, joka harvoin johtaa voittoihin, usein tappioihin. Heidi Hautala, Sirpa Paatero ja miksei myös Antti Rinne osaavat kertoa tästä lisää.

Vaikeaa salkun kantamisesta tekee se, että valtio omistaa yrityksiä, jotka toimivat vapailla markkinoilla. Tähän  liittyy automaattisesti eturistiriitoja. Toisaalta ministerillä on rooli ministerinä ja poliitikkona, jolla on poliittinen vastuu. Toisaalta ihmisenä, joka joutuu vastaamaan yrityksen menestyksestä, tappioista ja virheistä ilman valtaa tai kenties edes osaamista vaikuttaa niihin.

Osakkeen hinnan tulisi nousta ja yrityksen olisi hyvä luoda tuottoa omistajilleen eli veronmaksajille. Kyseessä voi myös olla veronmaksajille välttämättömien palvelujen tuottaminen kohtuulliseen hintaan. Irtisanomisia tulee välttää, vaikka se olisikin liiketaloudellisesti perusteltua. Ei ole kovin vaikea nähdä, että salkkuun liittyy odotuksia, joita ei aina voida täyttää yhdessä ja samassa todellisuudessa.

Valtion ei ole suotavaa puuttua yrityksen operatiiviseen toimintaan, mutta  jälkikäteen ajateltuna sen olisi pitänyt sanoa stop, kun sen aika oli.

Fortumin seikkailut idässä ja etelässä ovat kaikkien aikojen kalleimpia suomalaisia seikkailuja. Nyt on helppo sanoa, mitä olisi pitänyt tehdä, mutta tässäkään tapauksessa se ei hetkessä aina ollut niin selvää.

Suhtauduin ostoon kriittisesti ja muistan hyvin, miten Fortumin johdon edustaja yritti vakuuttaa minua kaupan erinomaisuudesta, kun tapasimme jonkin aikaa oston jälkeen.

Fakta on kuitenkin se, että kritiikki olisi ollut valtava, jos osto olisi pysäytetty poliittisesti. Poliitikkojen ei tulisi puuttua valtion omistamien pörssissä noteerattujen yritysten asioihin. Vaikka kauppa, kuten tässä tapauksessa, olisi EU:n sisäpolitiikan, Suomen ilmastopolitiikan ja Euroopan turvallisuuspoliittisten etujen vastainen. Kritiikki olisikin ollut perusteltu jonkin aikaa. Vielä vuosi sitten Uniperin osto vaikutti puhtaan taloudellisesta näkökulmasta tarkasteltuna hyvältä kaupalta.

Pitäisikö valtion sitten omistaa pörssiyhtiöitä? Pitäisikö valtion olla toimija yksityisillä markkinoilla? Yksinkertainen vastaus on ei. Mutta parempi vastaus on hieman monisyisempi.

Valtio voi omistaa yrityksiä useista syistä. Voidaan ajatella, että yrityksen tuotanto on strategisesti niin tärkeää, että valtio voi turvata tuotannon vain olemalla yrityksessä mukana. Tämä voi koskea esimerkiksi ampumatarvikkeita. Valtio tarvitsee niitä kriisitilanteessa ja se tarvitsee tuottajan, joka varmasti on olemassa, mutta jolta voi ostaa erilaisia määriä eri aikoina.

Huoltovarmuus on hyvä syy omistaa. Fortumin tapauksessa voidaan nähdä, että yrityksen koko tekee siitä niin kriittisen toimijan, että omistus on perusteltua. Samalla on syytä todeta, että joku toinenkin toimija pystyisi turvaamaan sähköntuotannon Suomessa.

Infrastruktuuri on asia, jota valtio mielellään omistaa. Jos omaisuus on luonteeltaan sellaista, että sitä ei voi siirtää, niin on yleensä kuitenkin tehokkaampaa säännellä kuin omistaa. Kun Fortum myi sähköverkkonsa ongelma ei ollut itse kauppa, Suomessa on paljon yksityisiä sähköverkkoja, vaan sääntelyn epäonnistuminen ja poliitikkojen asettamat vaatimukset verkon luotettavuudelle. Nämä seikat johtivat siihen, että kuluttajien kustannukset nousivat.

Voidaan perustellusti sanoa, että vaikka pienet osinkovirrat istuvatkin hyvin valtion kassaan, on kyseenalaista, kannattaako valtion omistaa esimerkiksi viisi prosenttia Nokiasta.  Tuleeko valtion olla osakepeluri? Tuskin.

Se, että valtio omistaa Suomessa paljon yrityksiä, erityisesti pörssiyhtiöitä, on seurausta siitä, että Suomessa on ollut pääomavaje. Yrityksen perustamiseen tarvittiin valtiota. Esimerkiksi Fortum, Neste ja Valmet olisivat muuten jääneet perustamatta. Malli on ollut toimiva ja sitä on tarvittu.

Nykyään emme perustaisi juuri näille aloille valtion omistamia yrityksiä. Muille aloille luultavasti.

Työkanava Oy on sataprosenttisesti valtion omistama yritys, joka työllistää ihmisiä, joilla on kaikista suurimmat haasteet löytää töitä. Se on perusteltu investointi, joka vastaa tarpeeseen, jota tuskin tyydytettäisiin ilman valtion toimia.

Mitä valtion olisi sitten pitänyt tehdä Fortumin tapauksessa?

Hyvinä aikoina haluamme, että valtiollinen omistaja puuttua yhtiön asioihin mahdollisimman vähän. Ideaalitilanteessa valtio olisi omistajana tarpeeton. Voi myös ajatella, että valtion omistajuus on kasvun este ja pikemminkin lannistaa kuin houkuttelee pääomaa.

Joskus asiat kuitenkin menevät pieleen ja silloin “olisi pitänyt” toimia toisin.

Kun valtio omistaa osan yrityksestä on valtiolla myös vaikutusvaltaa hallituksen kokoonpanon suhteen. Tämän pitäisi riittää. Valtion edustajien on tällöin noudatettava valtion ohjeistuksia ja strategioita.

Uniperin tapauksessa tämän olisi ehkä pitänyt johtaa siihen, että ostosta olisi luovuttu, koska se selkeästi oli valtion omien tavoitteiden ja strategioiden vastainen. Niin ei kuitenkaan käynyt.

Fortum-fiaskon jälkeen niiden yhtiöiden ohjausta, joissa valtiolla on merkittävä osuus, on vahvistettu. Nyt yhden virkamiehen on istuttava hallituksessa. Siitä tuskin on haittaa, mutta samalla on vaikea nähdä, että se johtaisi automaattisesti mihinkään parempaan.

Warren Buffett on todennut seuraavasti: “Jos johto tulee luokseni ja kysyy, mitä heidän pitäisi tehdä, tiedän, että olemme molemmat pulassa”

Valtion, omistajan, ei pitäisi joutua sekaantumaan operatiiviseen toimintaan. Mahdollisuudet siihen, että valtio pystyy johtamaan yritystä paremmin kuin hallitus ja operatiivinen johto, ovat minimaaliset.

Vaikuttiko valtion suuri omistusosuus Fortumissa siihen, että yhtiön oli helppo ottaa suuri riski? Se on järkeenkäypä oletus. Valtio on omistaja, joka ei voi sallia yrityksen ajautumista konkurssiin. Kaiken kaikkiaan valtion osallistuminen pörssiyhtiöiden toimintaan johtaa kuitenkin yleensä päinvastaiseen tulokseen. Kenties kohtuullisempiin kasvuodotuksiin, ehkä pienempiin kannustimiin spekuloida. Ehkä pienempään kasvuun, ehkä loivempiin laskuihin. Ylimmän johdon palkat ovat luultavasti alhaisemmat.  Ja poliittiset käänteet voivat aiheuttaa paineita tehdä päätöksiä muilla kuin liiketaloudellisilla perusteilla.

Ja jos “omistaja” vaihtuu neljän vuoden välein – tai jos ministeri vaihtuu usein, kuten tällä kaudella – voi olla vaikeaa suunnitella toimintaa pidemmällä aikavälillä.

Valtio voi siis mielellään omistaa yrityksiä, jotka tarvitsevat valtiota, jotta ne voisivat toimia. Usein on kuitenkin järkevämpää ja tehokkaampaa sääntelyn kautta varmistaa, että tietyt toiminnot onnistuvat tai että tai tiettyä tuotantoa on.

Valtiolla voi olla monia erilaisia, joskus lyhyen aikavälin tavoitteita, jotka eivät aina ole yhteensopivia yrityksen tavoitteiden kanssa. Valtio voi toivoa tiettyä työllisyysastetta, tiettyä tuotannon määrä, ehkä osingonmaksuja fiskaalisista syistä. Tämän takia valtion kannattaa antaa yhtiön hallituksen toimia itsenäisesti. Valtion tulee kuitenkin osallistua aktiivisesti hallituksen jäsenten nimittämiseen ja evästää omia edustajiaan asianmukaisilla linjauksilla. Jotta uusia Uniper-kauppoja ei tulisi.

Politiikan linjavetoja perheyrityksiä kuunnellen

Perheyritysten liitto jäsenten näkemykset talouden tilasta ja tulevaisuudesta antavat meille poliitikoille tärkeitä eväitä poliittisten linjausten tekemiseen. Se, että luottamus talouteen on perheyritysten keskuudessa romahtanut, on asia, joka signaloi nopeaa muutostarvetta. Kaksi huolta nousevat muiden edelle: työvoiman saatavuus sekä veropolitiikan muutokset.

Työvoiman saatavuus nousee toistuvasti esille kärkihaasteena. Toisaalta kyse on työmarkkinoiden kannustimista ja toisaalta työperäisen maahanmuuton prosesseista.

Itse näen tähän seuraavat ratkaisut:

Työperäisen maahanmuuton prosessit on laitettava viipymättä kuntoon. Tähän on jo ryhdytty, mutta on syytä vakavasti pohtia sitä, onko Migri oikea viranomainen hoitamaan ylipäätään työperäisen maahanmuuton kysymyksiä. Nyt samassa putkessa on sekä humanitäärinen että työperäinen maahanmuutto, ja putki on pahasti tukossa.

Lisäksi: Sellaisen yrityksen, joka on hoitanut työnantajavelvoitteensa moitteettomasti työperäiseen maahanmuuttoon liittyen, tulisi voida ns. “sertifioituna yrityksenä” ohittaa rekrytoinneissaan pitkät lupajonot.

Tarvitsemme paikallisempaa sopimista. Olen itse luonut tähän ratkaisumallin, joka on julkaistu Liberan pamfletissa.

Ansiosidonnainen työttömyystuki tulee ulottaa kaikille, mutta se tulisi porrastaa Tanskan mallin mukaisesti. Tämä parantaisi kannustimia työnhakuun.

Veropolitiikan tulee olla kannustavaa ja ennen kaikkea ennustettavaa. Suurista verotuslinjoista pitää pystyä sopimaan parlamentaarisesti ja pitkäjänteisesti. Verotus ei voi olla jokaisen budjettiriihen pelinappula.

Suomalaista omistamista pitää vahvistaa. Tarvitsemme Suomeen ulkomaista pääomaa, mutta myös sukupolvenvaihdosten helpottamista: perintövero tulee korvata myyntivoittoverolla, joka maksetaan vain, mikäli perintö myydään, Ruotsin mallin mukaisesti.

Olen vakuuttunut, että näillä toimilla myös Perheyritysten liiton jäsenten usko tulevaisuuteen vahvistuisi

Adlercreutz: Jokaiselle Suomeen tulevalle ulkomaalaiselle yritykselle tulisi luoda kotouttamisohjelma

RKP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Anders Adlercreutzin mielestä Suomen pitäisi ottaa yritysten ja elinkeinoelämän menestysmahdollisuuksista huolehtiminen maastrategian ytimeen. Hän muistuttaa, että koko suomalainen hyvinvointiyhteiskunta rakentuu elinvoimaisten yritysten varaan, mistä syystä tarvitsemme ulkomaalaisia toimijoita kotimaisten yritysten rinnalle. Adlercreutz on juuri palannut Irlannista, jossa kansainvälisiä yrityksiä tuetaan monin tavoin.

– Jokaisen päättäjän ja asiantuntijan pitäisi ymmärtää tehdä kaikkensa yritysten menestyksen eteen,  Adlercreutz sanoo.

Suomi jätti Nato – hakemuksensa 18. toukokuuta. Prosessi on  nostanut Suomen maailman kartalle ja useat ulkomaalaiset yritykset ovat tulleet aiempaa tietoisemmiksi Suomesta. Adlercreutz toteaa, että Suomen tulisi hyödyntää saamansa huomio täysimittaisesti.

-Voimme hyötyä merkittävästi positiivisesta huomiosta, ja se tulisi nähdä suurena mahdollisuutena lisätä Suomen houkuttelevuutta korkeaa teknologiaosaamista omaavana toimintaympäristönä, Adlercreutz sanoo.

Itsekin yrittäjätaustainen Adlercreutz korostaa, että keskeistä on poistaa markkinaesteitä ja kääntää kaikki kivet houkuttelevuuden lisäämiseksi. Tämä merkitsee työvoiman saatavuuteen liittyvien ongelmien ratkaisemista ja ketterämpää päätöksentekokulttuuria.

-Ensimmäisenä käytännön toimenpiteenä ehdotan, että jokaiselle ulkomaiselle yritykselle nimetään hallinnossa – esimerkiksi Business Finlandissa – oma yhteyshenkilönsä.  Yhteyshenkilöön olisi helppo ottaa yhteyttä ja hän voisi toimia rajapintana eri alan viranomaisiin. Hän varmistaisi, että viranomaisyhteistyö ei muodostu yrityksen menestymisen tai Suomessa pysymisen esteeksi. Samoin tulisi ulkomaisille johtajille ja heidän perheilleen nimetä yksi tai useampi kummiperhe, joka huolehtisi siitä, että tänne tulijat verkostoituvat ja kokevat viihtyvänsä maassamme, Adlercreutz summaa.