Arvoriihi

/0 Comments/in , , , , , , /by

(På svenska)

Kirjoitan tätä opetusministerinä ja RKP:n puheenjohtajana – mutta myös isänä. En tässä puhu vain päivänpolitiikasta, vaan siitä, millaisen esimerkin annamme lapsillemme ja millaista Suomea rakennamme. Viime viikon puhe maahanmuutosta meni rajan yli – sellaista emme voi Suomessa hyväksyä. Kun ihmisistä puhutaan “heikkolaatuisina”, kyse ei ole enää poliittisesta erimielisyydestä, vaan ihmisarvon kyseenalaistamisesta.

Mikä on RKP:lle olennaista?

Kun olemme vaatineet selkeitä seuraamuksia rasistisesta kielenkäytöstä, kyse ei ole ollut viestinnällisestä eleestä vaan periaatteesta. Siitä, minkälaista kieltä maan johdossa toimivat kansanedustajat ja valtioneuvoston jäsenet voivat käyttää. Jos näin tapahtuu, siitä on seurattava sanktioita. Hallitus on aiemmin nostanut yhdenvertaisuuden sitovaksi periaatteeksi: jokainen on lain edessä yhdenvertainen, eikä ketään syrjitä taustan perusteella. Tämä periaate ei ole koriste, vaan hallitustyöskentelyn perusta. Ja, ajattelen, myös suomalaisen yhteiskunnan perusta.

On syytä muistaa, että tällä hallituskaudella tehdyt toimet rasismin kitkemiseksi ovat olleet RKP:n aloitteita ja vaatimuksia. Tämä on ollut meille keskeinen kysymys alusta alkaen.

RKP:ssä ajattelemme, että yhteiskunta kehittyy parhaiten silloin, kun ihmisestä ajatellaan hyvää –  kunnes toisin todistetaan. Jos joku syyllistyy rikokseen, hän joutuu oikeuden eteen hänen taustaansa katsomatta. Kukaan ei ole  “heikkolaatuinen”. Usein teko on pikemminkin signaali – merkki menneisyyden ongelmista tai tulevaisuuden peloista.

Ihminen on kohtaamiensa ihmisten summa. Siksi rohkaisemme suomalaisia kohtelemaan toisiaan tasa-arvoisesti ja arvostaen, ja jätämme tuomitsemisen oikeusistuimelle.

Tutkimus tukee tätä näkemystä. Sosiaalisen hajoamisen teoria on osoittanut, että syrjäytymisvaarassa olevat ihmiset etsivät kuulumisen tunnetta ja merkitystä – ja ovat siksi erityisen alttiita kielenkäytölle, joka leimaa ja jakaa. Tällainen retoriikka voi lisätä epävakautta ja luoda maaperää radikalisoitumiselle.

Kun hallitusta muodostettiin, oli selvää, että yhteistyö perussuomalaisten kanssa tulisi meidän osaltamme olemaan haastavaa. Arvoristiriidat olivat jo silloin näkyvissä, ja niiden kasvaminen liian suuriksi oli aito huoli. Samaan aikaan on syytä muistaa, että suuria jakolinjoja löytyi edellisestäkin hallituskoalitiosta. Päätös hallitukseen osallistumisesta tehtiin kuitenkin puolueessa yhteisesti – ei kevyin perustein, vaan ajatuksesta, että kansalta vahvan mandaatin saanut puolue on syytä asettaa kantamaan vastuuta hallituksessa eikä vain huutelemaan oppositiosta.

Nyt olemme tilanteessa, jossa tätä vastuunkantoa mitataan. Perussuomalaisilla on mahdollisuus osoittaa, että he ovat valmiita kantamaan sen. Jos vastuunkannon sijaan valitaan jatkuva rajojen koettelu, kyse ei ole enää vastuullisesta hallitusyhteistyöstä, vaan identiteettipolitiikasta.

“Miksi ette kaada hallitusta?”

Tämän kysymyksen olen saanut viimeisen viikon aikana monta kertaa. Ymmärrän turhautumisen. Kun arvot joutuvat koetukselle, tekee mieli vetää käsijarrusta. Tämä tapahtumien ketju on vaatinut malttia. Hallituksen kaataminen ei kuitenkaan ole kevyt toimi. Se lamaannuttaa päätöksenteon pahimmillaan melkein vuodeksi ja lisää epävarmuutta tavalla, joka heijastuu jokaisen arkeen – varsinkin talouden ollessa näin vaikeassa asennossa.

Suomen politiikan historiassa on ollut 77 hallitusta. Niistä on kaatunut harva, viimeisin yli 40 vuotta sitten. Kekkosen presidenttikauden jälkeen hallitukset ovat aina istuneet koko vaalikauden, enkä tässä laske Sipilän hallituksen ennenaikaista eroamista tai joitakin pääministerien vaihtoja varsinaisiksi kaatumisiksi. RKP:n pyrkimykset on hyvä asettaa tähän kontekstiin: emme heilu tuulessa, vaan ajattelemme koko maan etua.

Siksi RKP on valinnut vaikeamman tien: pysymme pöydässä, pidämme kiinni arvorajoista ja teemme koko ajan työtä sen eteen, että yhteisiä pelisääntöjä myös noudatetaan. Se ei ole alistumista, vaan vastuunkantoa.

Entä jos perussuomalaiset olisivat oppositiossa?

Rehellinen vastaus on: emme tiedä. On mahdollista, että rasistinen puhe olisi rehottanut oppositiosta käsin laajemmin ilman hallitusvastuun tuomaa velvoitetta ja yhteisiä pelisääntöjä. On myös mahdollista, että osa jännitteistä olisi purkautunut toisin. Mutta tämä on spekulointia. Oleellista on, että nyt perussuomalaisilla on tässä hallituksessa mahdollisuus – ja velvollisuus – noudattaa sääntöjä, kantaa vastuuta ja osoittaa, että he kykenevät siihen.

Yritämme rakentaa yhteistyötä sen ympärillä, joka meitä yhdistää – talous ja työllisyys. 

Ja se olisi tärkeää, koska tehtävää on. 

Suomelta puuttuu visio – ja yhteinen tahtotila

Suomen kasvu on hyytynyt. Tuottavuus on polkenut paikallaan, eikä kasvun lähteistä ole yhteistä näkemystä. Se on vaarallinen yhdistelmä, jos samaan aikaan annamme keskustelun repiä meitä erilleen.

Tarvitsemme kolmea asiaa:

  1. Vision 2030-luvun Suomesta: sivistysmaa, joka houkuttelee osaajia, keksii vaihtoehtoja ja vie ratkaisuja maailmalle.
  2. Asenteen, joka muistuttaa sotavelkojen maksun vuosista: silloin puhallettiin yhteen hiileen. Tarvitsemme saman “yksi joukkue” -otteen – ei siksi, että olisimme kaikesta samaa mieltä, vaan siksi, että kannamme vastuun yhdessä.
  3. Ihmiset: opettajat, tutkijat, osaajat, yrittäjät, taiteilijat ja tekijät, jotka haluavat rakentaa tulevaisuutta täällä. He eivät jää Suomeen, jos ilmapiiri on kyyninen tai vihamielinen.

On myös muistettava, että ilmapiiri ei ole merkityksetön yksityiskohta. Se vaikuttaa siihen, haluavatko osaajat ja investoinnit tulla – ja jäädä tänne.

Liian moni, jolla olisi varaa ja kykyä investoida, äänestää jaloillaan ja muuttaa pois. Liian moni taas jää ja katkeroituu omiin kupliinsa. Tämä ei ole syyttelyä – se on kutsu: tehdään Suomesta paikka, jossa kannattaa pysyä, yrittää ja onnistua.

Peräänkuulutan meiltä kaikilta neljää asiaa

  1. Yhteisvastuu on isänmaallista. Tarvitsemme koko poliittiseen kenttään lisää tilannetajua, itsearviointia ja kykyä pyytää anteeksi. Yhteinen Suomi syntyy vain, jos emme pelaa lyhyttä peliä toisiamme vastaan.
  2. Talouden realiteetit on tunnustettava. Yhdelläkään puolueella ei ole taikasauvaa velkaantumiseen. Muun väittäminen on populismia. Kasvu syntyy koulutuksesta, TKI:stä ja yritysten kansainvälistymisestä – ei toiveajattelusta.
  3. Ilman maahanmuuttoa emme pärjää. Väestörakennetta ei käännetä ilman osaavaa työhön johtavaa maahanmuuttoa. Siksi ilmapiirin on oltava houkutteleva, ja siinä kansanedustajien ja ministereiden esimerkillä on ratkaiseva merkitys. Yhdenvertaisuus ei ole neuvottelukysymys – se on edellytys sille, että osaajat tulevat ja jäävät. Maahanmuuton tarpeen kyseenalaistajat jättävät aina kertomatta mikä vaihtoehtoisen polun päässä on: näivettyminen. 
  4. Tunnistetaan kykymme – ja rohkaistaan mielikuvitusta. Meillä on vahva koulutusperinne, turvallinen yhteiskunta ja luottamus, jota täytyy nyt varjella. Tarvitsemme “Can do” -otetta ja selkeän kasvutarinan, joka kutsuu mukaan nuoret, kansainväliset osaajat ja investoijat.

Mitä RKP tekee?

  • Pidämme kiinni arvoistamme. Rasismille ei ole sijaa politiikassa – ei rivien välissä, ei “vitsinä”, ei strategiana.
  • Rakennamme siltoja. Käymme vaikeatkin keskustelut, jotta pelisäännöt ovat yhteiset ja niitä noudatetaan.
  • Uudistamme itseämme. RKP:stä tulee aidosti avoin koti oikeistoliberaaleille arvoille molemmilla kansalliskielillämme.
  • Teemme kotiläksyt kasvusta. Koulutus ja tutkimus ovat investointeja. Teemme kaikkemme, että Suomi houkuttelee osaajia, nostaa tuottavuutta ja vahvistaa vientiä.

Lopulta kyse on luottamuksesta

Luottamus syntyy siitä, että sanat ja teot vastaavat toisiaan. Oleellista on, että  ihmisarvon kunnioittamisesta emme tingi. Samalla pidän kiinni siitä, että Suomi pysyy toimintakykyisenä ja kykenee tekemään päätöksiä myös vaikeina hetkinä.

On helppoa valita puoli jakolinjassa. Vaikeampaa on rakentaa siltaa sen yli. RKP valitsee jälkimmäisen – ei siksi, että nielisimme kaiken, vaan siksi, että katsomme isoa kuvaa: yksi joukkue, joka sanoo ei mustavalkoisella polarisaatiolle ja kyllä tulevaisuudelle.

Tältä pohjalta jatkamme nyt työtä eteenpäin.

Vi måste bli bättre på att se det goda omkring oss

/0 Comments/in , , , , , , , , /by

”Det är helt klart att mycket fungerar bättre i Finland. Det är verkligen inte det praktiska det hänger på längre. Bostadsmarknaden funkar, skolorna är bra, lovprocesserna är lätta och nu när återvändande finländare skall få skattelättnader finns det mycket få orsaker att inte återvända.” Så sade en finländsk företagsledare, Antti, till mig för några veckor sedan när vi stötte på varandra på en bekants sommarstuga.

Han hade arbetat ett antal år i Sverige men nu bestämt att ta sitt pick och pack hem till Finland, liksom sitt företag. Inte till Schweiz, som planerat, utan till Finland.

I all tysthet har vi med många små saker gradvis förbättrat Finlands attraktionskraft. Och nu skall det så småningom börja bära frukt. Men det här är förstås bara början – vi skall ha som mål att vara det land där vardagen på alla plan är så lätt och smidig som möjligt. För faktum är att också jag blev lite förvånad över min bekants analys. Inte ens jag var övertygad om att det faktiskt är lätt att flytta till Finland och slå sig ner.

Kanske för att den allmänna retoriken säljer en helt annan bild? När vi öppnar tidningen läser vi inte om de företag som vill investera. Nej, vi får oftast läsa om investeringen som inte kom. Vi läser inte om den person som lockades till Finland för att vi har en bra skola och ett stabilt samhälle, utan om hen som inte hittar sin plats i systemet och väljer en annan väg.

Gång på gång placerar sig Finland högt i olika mätningar. Och gång på gång blir vi förvånade, ifrågasätter resultatet och agerar på ett sätt som gör att vi alltsom oftast inte riktigt lever upp till summan av alla våra beståndsdelar. Vi underpresterar till slut fast vi inte har skäl till det. Och jag har svårt att se att det vore fråga om något annat än den mentala sidan.

Antti hade kanske bott tillräckligt länge utanför den finländska mentala bubblan, så han kunde fatta beslut på basen av objektiva fakta. Fakta som vi finländare i regel väljer att blunda för.

För ett år sedan tog SFP och Svenska riksdagsgruppen fram ett paket på 26 åtgärder för tillväxt. Det gjorde vi eftersom vi ser det som vår roll i det politiska fältet. När många andra politiska aktörer och partier ser det som sin uppgift att fokusera på grandet i sin broders öga tänker vi att politik skall handla om verkstad och lösningar.

Jag tänker också att vi på samma sätt har en speciell uppgift i att visa på de möjligheter vi har. Inte fundera på om de är vänster eller höger, utan om de för oss framåt eller bakåt – för att anspela på den kategorisering som Joakim Strand ofta tar till och som jag gillar. Politik handlar om att nå resultat. Om att kunna samarbeta också i svåra tider eller jobbiga konstellationer så att världen blir lite bättre.

Men för att vi skall veta vad som bör göras är det helt nödvändigt att vi vet vad vi är och talar realistiskt om våra betingelser. Realism behöver inte vara synonymt med aska i håret. Det kan vara det, att vi glädjer oss över våra vinster. Som till exempel det att vi helt på riktigt verkar vara inte bara världens lyckligaste land utan också det mest hållbara.

Detta faktum fördjupas av ett annat positivt budskap jag stötte på under semestern: det japansk-amerikanska paret Naomi Moriyamas och William Doyles bok om Finland – ”The Sisterhood of the Enchanted Forest”. Det är en lovsång till allt som vi tror är självklart men som sannerligen inte är det. Jag rekommenderar varmt att alla finländare läser den, men särskilt varje företagsledare och beslutsfattare.

Vi måste bli bättre på att se det goda omkring oss. De stora sakerna, men också de små, som till exempel det att SFP:s initiativ om att ge skattelättnader till finländare som flyttar tillbaka på riktigt nu verkar svänga pendeln till vår fördel. Och om inte din kompis ser det, så be honom fråga Antti.

Millainen on mahdollisuuksien Suomi?

/0 Comments/in , , , , , , , , /by

Ruosiksi täällä

Ajattelen, että se on Suomi, jossa jokainen meistä pystyy valjastamaan mahdollisimman täysimääräisesti omat vahvuutemme yhteiskunnan eli meidän kaikkien hyväksi. Se on Suomi, jossa saamme toimia tiimeissä, joissa toiset paikkaavat meidän puutteemme. Se on yhteisöllinen Suomi, jossa keneltäkään ei odoteta täydellisyyttä, vaan valmiutta ja halua antaa omaa parastaan.

Mahdollisuuksien Suomi ei tukahduta uteliaisuutta, vaan ruokkii sitä. Se on maa, jossa rakenteet ja järjestelmät eivät lamaannuta luovuutta ja yritteliäisyyttä, vaan kannustavat toimeliaisuuteen, itsensä kehittämiseen ja jatkuvaan oppimiseen. Siksi mahdollisuuksien Suomessa ei esimerkiksi yrittäminen automaattisesti poissulje oikeutta työttömyysturvaan, vaan saattaa tietyissä tilanteissa jopa hetkellisesti vahvistaa sitä. (vrt. Helsingin Sanomien juttu: “Tuet menettänyt Jukka Korhonen kertoo vihjailusta ja ‘peittelyyn’ kannustamisesta”).

Mahdollisuuksien Suomessa tutkijat saavat keskittyä tutkimukseen sen rahoituksen jatkuvan varmistelun sijaan. Yliopistot ovat täynnä ihmisiä, jotka tuottavat uutta tietoa ja kyseenalaistavat vallitsevia oletuksia. Pitkäjänteisellä tutkimustyöllä ja syy-seuraussuhteiden systemaattisella todentamisella on keskeinen rooli ajassa, jossa totuutta venytetään. Tutkimuksen tulee voida hengittää rauhassa, mutta vaikuttaa voimakkaasti.

Mahdollisuuksien Suomessa julkisrahoitteisten hankkeiden vaikuttavuus ei jää lyhytnäköisyyden jalkoihin. Hankkeilta edellytetään vaikuttavuusmittareita ja loogista jatkumoa, ei vain hankekieltä ja hetkellistä näkyvyyttä.

Mahdollisuuksien Suomessa politiikka ei ole poukkoilevaa vaan ennakoitavaa.

Yritykset voivat luottaa siihen, että yhteiskunnallinen kurssi ei muutu äkillisesti joka hallituskaudella, vaan linjaa rakennetaan pitkäjänteisesti yhdessä elinkeinoelämän, koulutuksen ja kansalaisyhteiskunnan kanssa. Mahdollisuuksien Suomessa merkittävimmät poliittiset linjaukset ovat parlamentaarisia ja yli hallituskausien ulottuvia.

Mahdollisuuksien Suomessa ihmiset eivät ainoastaan tee työtä – he kokevat kuuluvansa johonkin. Työ luo osallisuutta ja merkitystä. Siksi mahdollisuuksien Suomessa arvostetaan kaikenlaista työtä: hoivatyötä ja huipputekniikkaa, käsityöläisyyttä ja koodaamista, taiteilijuutta ja maanviljelyä. Uusi ja vanha elävät rinnakkain ja täydentävät toisiaan. Metsäteollisuus ja peliala eivät ole toistensa vastakohtia, vaan saman metsän eri latvuksia.

Mahdollisuuksien Suomi on maa, jossa innovaatioita syntyy, mutta myös juurtuu. Mahdollisuuksien Suomessa luovuutta ei pidetä mukavana lisänä, vaan elinehtona. Siellä ei haaveilla vain seuraavasta kasvurahoituskierroksesta, vaan paremmasta huomisesta. Mahdollisuuksien Suomessa ihmiset ovat oppineet luottamaan siihen, että muutos on paitsi välttämättömyys myös iso mahdollisuus: vaikka emme saisi pitää nykyistä työpaikkaamme, saamme myös jatkossa tehdä jotain hyödyllistä ja merkityksellistä. Mahdollisuuksien Suomessa uskalletaan ajatella isosti ja valjastaa kaikkien osaaminen maailman valloittamiseen.

Mahdollisuuksien Suomi ei synny vain päätöksillä, ohjelmilla tai strategioilla. Se rakentuu arjessa eli siinä, miten me kohtelemme toisiamme, miten suhtaudumme tulevaisuuteen ja miten kannamme vastuuta sekä omasta että yhteisestä suunnastamme. Mahdollisuuksien Suomessa vastuu ei vieri muille: ei kouluille, yliopistoille, poliitikoille tai yrityksille – vaan meille kaikille. Jokaiselle meistä.

Meillä jokaisella on vastuu tarttua eteen tuleviin mahdollisuuksiin – kehittää itseämme, yrittää ja uskaltaa – mutta meillä on myös velvollisuus pitää huolta siitä, ettei kukaan jää matkasta.

Mahdollisuuksien Suomi ei ole kylmä kilpailuyhteiskunta, vaan lämmin yhteisö, jossa naapuriapu, kohteliaisuus ja huomaavaisuus ovat osa kansallista toimintakulttuuria.

Onnistuminen ei ole yksilön etuoikeus, vaan jaettu kokemus. Mahdollisuuksien Suomessa kiltteyttä ja rehellisyyttä ei pidetä naiiviutena, vaan ominaisuuksina, joilla on kauppaa tehtäessäkin hinta. Ne ovat ominaisuuksia, jotka erottavat meidät muista. Päälle huipputuotteet ja -palvelut ja ylivoimainen sujuvuus ja tulemme voittajina maaliin. Kunhan muistamme matkalla myös kaupallistaa tämän kaiken.

Kannan itse mukanani tätä visiota ja pidän sitä tiekarttanani poliitikkona. Heitän sen niin hallituksessa kuin oppositiossa istuville kollegoilleni tunnustaen samalla, että me poliitikot emme ole sateentekijöitä. Olemme kriittisesti tarkasteltuna jopa hidastaneet tähän visioon pääsemistä syventäessämme omalla puheellamme railoja ihmisten välillä. Tähän meillä ei yksinkertaisesti ole varaa.

Heitänkin haasteen mahdollisuuksien Suomen rakentamisesta meille kaikille. Olen varma, että suurin osa meistä haluaa rakentaa Suomen, jossa yhdessä tekeminen ja toisista välittäminen ovat merkki suurimmasta mahdollisesta menestyksestä. Uskon, että ne ovat maailman onnellisimman kansan reseptin pääraaka-aineet.

Ja koska ”eivät ne sanat, vaan ne teot”, haastan meidät kaikki rakentamaan mahdollisuuksien Suomea tekemällä pienen muutoksen arjessamme: tervehditään toinen toisiamme – parkkipaikoilla, hisseissä, kaupan kassoilla, lenkkipoluilla. Katsotaan toisiamme silmiin ja nyökätään. Se vaatii vähän rohkeutta ja avoimuutta. Sellaista rohkeutta ja avoimuutta, jollaisella sekä KAJ että Erika Vikman tuntuvat valloittaneen viisukansojen sydämet.

Mahdollisuuksien Suomi rakentuu yhdessä saunomalla ja erilaisuutta kunnioittamalla. Yksi tervehdys, idea ja toteutus kerrallaan.

Perintöveroa ei enää voi puolustaa – nyt katoaa enemmän kuin raha

/0 Comments/in , , , , /by

Perintöveroa ei enää voi puolustaa – nyt katoaa enemmän kuin rahaa

Yrityksen menestys on monen silmissä tavoiteltava päämäärä. Harvempi kuitenkaan näkee, miten vaikeaa on pitää menestys Suomessa.

Kun kasvuyritys siirtyy sukupolvelta toiselle, mukana siirtyvät usein vastuu, arvot ja vuosikymmenten työ. Perintöveron vuoksi tuo siirtymä uhkaa kuitenkin katketa – ei siksi, ettei tahtoa olisi, vaan koska järjestelmä pakottaa.

Perintövero on erityisen ongelmallinen listaamattomissa yhtiöissä, joissa se luonnollisesti tulee useammin vastaan. Näissä tilanteissa se luo merkittävän esteen investointikyvylle ja pakottaa yrityksen optimoimaan sukupolvenvaihdoksen verotuksen näkökulmasta – ei liiketoiminnan kannalta järkevimmällä tavalla.

Haasteita löytyy kuitenkin myös listatuista yhtiöistä, joissa tilanteeseen puuttuminen on usein vielä vaikeampaa.

Ville Voipio kuvasi hiljattain, kuinka hänen sukunsa kasvuyritys Vaisala on rakentanut vientivetoisen, teknologiavetoisen ja yhteiskunnallisesti vastuullisen menestystarinan. Yritys työllistää Suomessa yli 1 500 ihmistä, maksaa kymmeniä miljoonia veroja ja investoi jatkuvasti tulevaisuuteen. Silti seuraavan sukupolven on perintöveron vuoksi lähes mahdotonta jatkaa työtä, ellei omistusta myydä. Nykyiset huojennukset eivät auta. Palkintona kasvusta on verotaakka, jota ei voi kattaa – ja lopulta suomalainen omistus valuu ulkomaille.

Ja kun ainoa tapa jatkaa sukuyrityksen tarinaa on myydä osakkeet – käytännössä ulkomaille – menetämme paljon enemmän kuin verotuloja. Menetämme suomalaisen päätöksenteon, suomalaiset investoinnit – ja lopulta myös ne verotulot, joita yritys jatkossa toisi.

Siksi perintöverosta puhuttaessa on syytä tarkastella veron dynaamisia vaikutuksia.

Olen koulutukseltani arkkitehti. Tiedän, että hyvä perusta ratkaisee enemmän kuin näyttävä pinta. Yrityksen perustuksia ovat ihmiset, joilla on kasvollinen suhde siihen, mitä he omistavat ja johtavat. Ilman tätä perintöä kasvu jää helposti pinnalliseksi.

Tätä keskustelua ei pidä käydä ”rikkaiden puolustamisesta” käsin. Kyse ei ole Porscheista tai purjeveneistä. Kyse on siitä, että Suomessa säilyy halu ja kyky rakentaa jotain pitkäjänteisesti. Verotuksen ei pidä murtaa juuri sitä, mitä meidän pitäisi vaalia: sitoutumista tähän maahan.

Ruotsissa tämä on ymmärretty. Siellä omistamisen verotusta kevennettiin jo vuosia sitten – ja pääoma jäi ja palasi maahan. Meillä on vielä hetki aikaa tehdä sama.

Yhteiskuntavastuuta ei voi toteuttaa valtion toimesta tavalla, joka pakottaa yrittäjän taipumaan kohtuuttomaan. Tarvitsemme järjestelmän, jossa sitoutumisesta palkitaan – ei rangaista.

Olemme keskittyneet nyt kaksi vuotta säästämiseen. On aika ottaa vakavasti kasvun synnyttämisen vaatimus.

Kasvu edellyttää pääomia ja omistamista. Perintöveron poistamisesta keskusteltaessa arviointi keskittyy usein sen välittömään fiskaaliseen vaikutukseen. Mutta se, mikä jää usein huomiotta, on nykyjärjestelmän vaikutus kotimaiseen omistukseen ja pääoman siirtymiseen ulkomaille. Tämä on juuri se pitkän aikavälin strateginen näkökulma, joka meidän olisi nähtävä – ja otettava vakavasti.

Perintöveron poistaminen vaikuttaa suoraan siihen, säilyykö suomalainen omistus – ja onko yrityksillä kyky investoida tulevaan. Tämä puolestaan kytkeytyy keskeisesti siihen, pystymmekö turvaamaan suomalaisen hyvinvoinnin myös jatkossa.

Perintöveron poistaminen ei olisi vain taloudellinen uudistus, vaan myös vahva viesti siitä, että vastuullista omistajuutta arvostetaan. Se olisi teko, joka hyödyttäisi koko Suomea pitkällä aikavälillä.

Kunnan tulee nyt keskittyä elinvoimaan ja sivistykseen 

/0 Comments/in , , , , , , , , , , , /by

Kun lähdimme vaaleihin neljä vuotta sitten, kunnat näyttivät erilaisilta. Tiesimme, että sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus oli tulossa, mutta suuri muutos ei ollut vielä täällä.

Nyt olemme aivan uudenlaisessa tilanteessa. Hyvinvointialueet huolehtivat sote-palveluista, ja kunnille jäi kaksi päätehtävää: elinvoima ja sivistys.

Kirkkonummella molemmat ovat juuri nyt suuressa murroksessa. Meillä on käynnissä merkittäviä teollisia investointeja, ja kuntaa kehitämme voimakkaasti sekä keskustassa että esimerkiksi Kantvikissa. Arkkitehtina näen tässä ainutlaatuisen mahdollisuuden luoda ympäristöjä, jotka kestävät aikaa – mutta palaan siihen toisessa kirjoituksessa. Tässä haluan keskittyä koulun merkitykseen elinvoiman rakentajana. Yhteys näiden kahden välillä on päivänselvä.

Kun opetusministerinä kierrän kouluissa ja tapaan yrittäjiä eri puolilla Suomea, kuulen viestin yhä uudelleen: koulutus ja elinkeinoelämä tarvitsevat toisiaan. Niitä täytyy kehittää rinnakkain, yhtenä kokonaisuutena. Se on yksi tärkeimmistä tehtävistämme.

Elinvoima ei synny itsestään. Kuntien päätökset ratkaisevat, onko yrityksillä mahdollisuuksia kasvaa ja työllistää. On kunnan vastuulla varmistaa, että osaavaa työvoimaa on saatavilla, infrastruktuuri toimii ja lupa-asiat hoituvat ilman turhaa byrokratiaa. Ilman viisaita päätöksiä työpaikat katoavat ja palvelut näivettyvät.

On helppoa väittää, että verojen korotus turvaa hyvinvoinnin. Todellisuudessa kestävä tulevaisuus syntyy työstä ja yrittäjyydestä. Siksi panostan siihen, että koulutus vastaa entistä paremmin työelämän muuttuviin tarpeisiin.

Kun aloitin opetusministerinä, oli selvää, että koulutuksen suuntaa on korjattava. Suomi ei ole enää PISA-tutkimusten kärkimaita. Oppimistulosten lasku on kiistaton – mutta ei väistämätön. Olemme päättäneet tehdä historiallisen panostuksen peruskouluun, ja nämä satsaukset näkyvät jokaisessa Suomen kunnassa.

Mihin käytämme lisärahoituksen, 200 miljoonaa euroa? Vahvistamme perustaitoja. Lukeminen, kirjoittaminen ja laskeminen eivät ole enää itsestäänselviä perustaitoja. Jo nyt liian moni nuori ei hallitse niitä riittävän hyvin selviytyäkseen toisella asteella tai työelämässä. Siksi otamme alakoulussa käyttöön kolme vuosiviikkotuntia lisää näissä aineissa. Tästä syksystä lähtien jokainen oppilas saa aiempaa vahvemman perustan.

Olen tavannut oppilaita, joille lukeminen on päivittäinen haaste, ja vanhempia, jotka ovat huolissaan lastensa tulevaisuudesta. Siksi oppimiskuilujen kaventaminen on yksi tärkeimmistä tavoitteistani.

Suomalaisen koulun periaate on aina ollut, että jokainen lapsi saa tasavertaisen mahdollisuuden onnistua. Pidämme siitä kiinni myös näillä panostuksilla. Tasa-arvorahoitus on vakiinnutettu 50 miljoonaan euroon vuodessa, jotta jokainen lapsi saa oikeudenmukaisen alun – taustasta riippumatta.

Tiedän, ettei koulutus yksin ratkaise kaikkea, mutta se on elinvoimaisen kunnan tärkein perusta. Työelämä muuttuu, ja kunnat ovat avainasemassa siinä, että nuoret saavat valmiudet pärjätä tässä maailmassa. Vahvistamme peruskoulua ja kehitämme ammatillista koulutusta joustavammaksi ja työelämälähtöisemmäksi – laadusta tinkimättä.

Elinvoimainen kunta ei synny sattumalta, vaan viisailla päätöksillä ja pitkäjänteisellä työllä. Siksi tulevissa kuntavaaleissa valittavien päättäjien rooli on ratkaiseva.

Nyt on erityisen tärkeää, että hyödynnämme avautuvat mahdollisuudet: otamme lisävuosiviikkotunnit täysimääräisesti käyttöön, suuntaamme oppimisen tukeen tarkoitetut rahat kouluihin ja käymme oppilaiden kanssa keskustelua kännyköiden käytöstä. Ensi syksynä puhelimet poistuvat oppitunneilta, mutta välituntien käytöstä päätetään yhdessä.

Seuraava valtuustokausi on tärkeä Kirkkonummen elinvoimalle. Siksi on tärkeää, että juuri sinun äänesi kuuluu.

Suomen tulevaisuus ratkaistaan kunnissa.

(mielipidekirjoitus Kirkkonummen Sanomissa 19.3.2025)



Pienen maan pitää ajatella isosti

/1 Comment/in , , , , , , /by

(På svenska här)

Maahanmuutto ei ratkaise Suomen talousahdinkoa ja kestävyysvajetta, mutta ilman sitä maamme kurjistuu hitaasti ja varmasti. Kestävyysvajeen kiinni kuromiseksi tarvitsemme maahanmuuttoa – kipeästi. 

Tämä on tosiasia, josta puhuvat niin arvostetut kansantaloustieteilijät, valtiovarainministeriön virkamiehet kuin yritysjohtokin. Maahanmuuttokielteisyydellä on iso hintalappu. 

Laajasti jaettu näkemys on, että nettomaahanmuuton tulisi olla vähintään 40 000 henkeä vuodessa. Tämän vähimmäismäärän maahanmuuttajia Suomi tarvitsee, jotta taloutemme saadaan kestävälle pohjalle seuraavien vuosikymmenten aikana. Tämän kirjoituksen loppupuolella kerron, millaisia keinoja meillä on tähän käytössämme. 

Perataanpa maahanmuuttoa aiheena lisää: 

Maahanmuuttoa on monenlaista. Maahanmuutosta puhuttaessa moni ajattelee mielessään Eurooppaan vuosina  2015–16 pääosin Turkin kautta tullutta maahanmuuttoa. Tosiasiassa tämän tapainen humanitäärinen maahanmuutto on poikkeuksellista. Jos haluamme välttää tällaisten maahanmuuttopiikkien toistumisen, meidän kannattaa EU:na tehdä työtä maailman vakauden eteen. Tämä tarkoittaa käytännössä panostuksia kehitysyhteistyön, ilmastonmuutoksen torjuntaan ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen.

Se, montako ihmistä vuositasolla hakee Suomesta turvapaikkaa, on vaikeasti kontroloitavissa oleva asia. Siihen vaikuttavat kansainväliset kriisit, eivät niinkään Suomen toimet. Kriteerit suojelun myöntämiselle ovat myös niin ikään kansainväliset. Viime vuosien aikana myönteinen turvapaikkapäätös on Suomessa vuositasolla annettu noin 2000 henkilölle. Se on kaikilla mittapuilla tarkasteltuna pieni ja myös hallittavissa oleva määrä. 

Humanitäärinen maahanmuutto on seurausta kansainvälisestä sopimusjärjestelmästä, johon liityimme toisen maailmansodan jälkeen. Tässä järjestelmässä ei ole käytössä pisteytystä  – ei usein keskusteluissa sivutun Kanadankaan tapauksessa – vaan turvapaikka myönnetään yksilöllisiin kriteereihin perustuen nimenomaan turvan tarpeen näkökulmasta ja määräajaksi. Prosessiin kuuluu myös, että päätökset ovat osin subjektiivisen, ihmisen tekemän harkinnan tulosta. Jotkut saavat turvapaikan, jotkut eivät. Se, että 100 prosenttia hakijoista ei saa turvapaikkaa ei tarkoita, että järjestelmä olisi rikki tai että sitä käytettäisiin väärin. Se tarkoittaa vain sitä, että kriteerit turvapaikan saamiselle ovat varsin tiukat.

Me emme siis voi täysin ennakoida Suomeen saapuvien turvapaikanhakijoiden määrää. Se, mihin voimme vaikuttaa, on Suomen maakuva ja vetovoima ja sen myötä työperäisen maahanmuuton kasvu.

Jo tällä hetkellä suurimman maahanmuuttajaryhmän Suomessa muodostavat työn, parisuhteen tai opiskelupaikan perässä Suomeen muuttaneet ihmiset. Tämä ryhmä on Suomelle talouden näkökulmasta erityisen tärkeä ja juuri siksi Suomen on viisasta keskittyä nykyistä kunnianhimoisemmin positiivisen maakuvan luomiseen ja maahanmuuttoon liittyvien prosessien sujuvoittamiseen.

EU/ETA-alueen ulkopuolelta Suomeen tuleva opiskelija maksaa itse ”omat viulunsa” eli opiskelusta syntyvät kulut. Siksi meidän kannattaa pitää hänestä kaksi käsin kiinni hänen valmistuessaan.

Työperäinen maahanmuuttaja taas tulee Suomeen töitä tehdäkseen. Tämä tarkoittaa sitä, että hänen työllisyysasteensa on hänen tänne saapuessaan 100 prosenttia. Työn perässä Suomeen muuttaneiden työllisyys pysyy tilastojen mukaan myös pitkässä juoksussa kantaväestöä parempana.

Julkisuudessa on kyseenalaistettu työperäisten maahanmuuttajien positiivista vaikutusta kansantalouteen. Jotta kokonaisuudesta voisi vetää oikean johtopäätöksen, tulee huomioida muun muassa seuraavat asiat:

Vaihtoehto sille, että tänne työn perässä muuttava antaa meille työpanoksensa on liki aina se, että työpanosta ei synny lainkaan. Tällöin tuote tai palvelu  jää innovoimatta, tekemättä tai toimittamatta. Toteutumattomien hyödykkeiden tai palveluiden seurauksena kansantaloutemme  junnaa paikoillaan. 

Ulkomailta rekrytointi on sen verran työläs – ja usein kalliskin – prosessi, että voimme hyvällä syyllä olettaa, että ennen sellaiseen ryhtymistä kaikki kivet on käännetty vaihtoehtoisen ratkaisun eli kotimaisen rekrytoinnin toteutumiseksi. 

Seuraavaksi voikin kysyä, onko väliä sillä, kuinka paljon Suomeen töihin hakeutunut henkilö tienaa? Vastaus on: toki. Mutta enemmän on väliä sillä, saadaanko maatalouden sato korjattua, sairas ihminen hoidettua tai uusi asuinalue rakennettua. Juuri tästä syystä pidän yksioikoisena ajatusta, jonka mukaan maahanmuuttaja – tai kuka tahansa matalapalkkatyössä työskentelevä, joka saa esimerkiksi asumistuen tai jonkun muun tulonsiirron kautta enemmän tuloja, kuin mitä hän maksaa veroa – olisi kansantaloudelle hyödytön. 

Palkan onneksi määrittelee työehtosopimus, ei ihmisen syntyperä. 

Onko työperäinen maahanmuuttaja sitten ”osa-aika-pummi”, kuten täysistuntosalissa hiljan väitettiin? 

Tähän kysymykseen vastausta hakiessamme meidän kannattaa pysähtyä pohtimaan, mitä itse olemme valmiita tekemään työllistyäksemme: Jättäisimmekö lähipiirimme ja perheemme taaksemme? Entä itsellemme tutun kielen ja kulttuurin? Lähtisimmekö tuhansien kilometrien päähän täysin vieraaseen maahan tehdäksemme työtä keskinkertaisella palkalla?

Tuskinpa moni meistä niin tekisi. Tosiasia on, ettei moni meistä halua lähteä työllistyäkseen edes kauas kotipaikkakunnaltaan. Onhan koti aina koti.

Oletusarvon on päätöksiä tehtäessä oltava se, että tänne tulevat haluavat tehdä töitä. Väitteet siitä, että suomalainen sosiaaliturva olisi vetovoimatekijä, ei saa tukea tutkimuksesta. Tähän mennessä toteutuneet muuttovirrat eivät valitettavasti myöskään viittaa siihen, että Suomi olisi erityisen vetovoimainen maa.

Työperäinen maahanmuuttaja on saavuttuaan lähtökohtaisesti töissä. Yrittäminen on sekin maahanmuuttajien keskuudessa kantaväestöä yleisempää. Usein yrittämisen taustalla on työllistymisen vaikeus, joka joskus johtuu paitsi vaillinaisesta kielitaidosta myös yritystemme ja yhteiskuntamme asenteista sekä jäykistä työmarkkinoista. 

Yritysten asenteet ovat onneksi pikkuhiljaa muuttumassa. Ensimmäisen ulkomaalaistaustaisen työllistäminen on usein vaikeinta. Seuraavan työllistäminen on, huolten karistua ja yrityksen sisäisen kulttuurin muututtua, jo paljon helpompaa. Tutkimus puoltaa avoimuutta työllistämispolitiikassa, sillä ulkomaalaistaustaisen palkkaamisen tiedetään korreloivan esimerkiksi tuloksekkaiden vientiponnistelujen kanssa. 

Samansuuntaista tutkimusnäyttöä on myös Suomesta.  Suomen Yrittäjien tekemän Yrittäjägallupin viesti on selvä: ”Kyselyn mukaan yrityksen kyky palvella erilaisia asiakkaita on melko selvästi vahvistunut maahanmuuttajan palkkauksen seurauksena. Myös työyhteisön ilmapiiri on parantunut, samoin henkilökunnan kyky kehittää uusia ratkaisuja sekä yrityksen kyky löytää tarvitsemansa osaajat.” SY:n asiantuntija Sonja Antosalo toteaa tiedotteessa, että ”Maahanmuuttajan palkkaaminen on kehittänyt yrityksiä. Esimerkiksi henkilökunnan asenteet ovat muuttuneet suvaitsevaisemmiksi”. 

Meidän on siis tehtävä ankarasti töitä Suomen houkuttelevuuden lisäämiseksi. Jotta onnistumme tässä, meidän on uudistettava monia työllistämiseen ja työelämään liittyviä prosesseja. RKP esitti elokuussa omat ehdotuksensa  kasvun vauhdittamiseksi. Osa ehdotuksista koski työhön johtavan maahanmuuton vauhdittamista.

Prosessien lisäksi meidän on tarkasteltava asenteitamme. Me tiedämme, että Suomessa esiintyy rasismia. Kansainvälisessä vertailussa valitettavan paljon. Sitä esiintyy niin arjessa kuin poliittisessa puheessa. Samalla tiedämme, että maahanmuuttajia vastaanottavan maan asenneilmasto on keskeinen tekijä siinä, miten hyvin maahan tulevat kotoutuvat ja työllistyvät.

Rasistinen puhe ei houkuttele ihmisiä asettumaan Suomeen. Syyllistävä tai kategorisoiva retoriikka ei motivoi ketään. Se, että syytämme  maahanmuuttajia suomalaisessa yhteiskunnassa esiintyvistä ongelmista on paitsi valheellinen myös visioton.

Mitä enemmän Suomessa esiintyy erilaisten ihmisryhmien kyseenalaistamista tai suoranaista rasismia, sitä enemmän kohtaamme maahanmuuttoon liittyviä haasteita. Mitä avoimempi ja vastaanottavaisempi yhteiskuntamme on, sitä paremmin tänne tulijat löytävät kokemustaan ja osaamistaan vastaavaa työtä. Osaamisen ja tarpeiden aito kohtaaminen taas nostaa maamme tuottavuutta. Ennakkoluulot eivät siis suojele talouttamme, vaan luovat tehottomuutta. Ja tehottomuuteen meillä ei totta vie ole varaa.

Olen vakuuttunut siitä, että ylivoimaisesti suurin osa ihmisistä haluaa kokea yhteenkuuluvuutta ja onnistumisia uuteen maahan muuttaessaan – olipa muuton syy mikä tahansa. Meidän suomalaisten tehtävä on mahdollistaa tunne yhteenkuuluvuudesta ja tarpeellisuudesta. Varmistaa, että yhteisöllisyyttä vaalimalla niin Suomessa syntyneet kuin Suomeen muuttaneet pystyvät antamaan joka tilanteessa parastaan.

Tällä hallituskaudella yritämme vauhdittaa työperäistä maahanmuuttoa monien erilaisten toimien avulla:

Julkisuudessa paljon parjattu kolmen kuukauden sääntö on parannus nykyiseen 0 kuukauden sääntöön. Migrin jo soveltamaa kolmen kuukauden käytäntöä helpotetaan. Tulevaisuudessa yli kaksi vuotta Suomessa olleet tai vähintään 3500 euroa kuukaudessa tienaavat, saavat olla 6 kuukautta työnhakijoina. Alanvaihtoa helpotetaan ja saatavuusharkintaa kevennetään. 

Lisäksi helpotamme mahdollisuutta jäädä Suomeen opintojen jälkeen. Tarjoamme jatkossa myös aiempaa enemmän englanninkielistä koulutusta – aina ylioppilastutkintoa myöten. 

On kuitenkin selvää, että tarvitsemme vielä lisää toimia. 

Prosessit pitää muotoilla sellaisiksi, että Suomeen asettuminen on vaivatonta. Jos pankkitilin avaaminen Suomessa kestää yli puoli vuotta ja sama onnistuu naapurimaassamme Virossa muutamassa viikossa, on jokin pielessä. Tarvitsemme kahden viikon palvelutakuun  pankkitilin avaamiselle, vakuutusten hoitumiselle ja päiväkoti- tai koulupaikan järjestymiselle työluvan saamisen lisäksi. Ja näiden prosessien tulee olla ympäri vuoden rullaavat, sillä perhe voi muuttaa Suomeen koska tahansa vuoden aikana, riippumatta koulujen aloitusajankohdasta. 

Avainhenkilöverotuksen tulee olla kilpailukykyinen ja erityisesti startup-kentän näkökulmasta keskeisen asian eli optioiden verottamisen suhteen meidän pitää olla naapurimaita paremmalla, ei heikommalla, tasolla. 

Suomeen muuttavilla expat-perheillä tulee olla varmuus siitä, että heidän lapsensa  pääsevät halutessaan opiskelemaan englannin kielellä – unohtamatta luonnollisesti sitä, että kotoutuminen onnistuu parhaiten, jos oppii tehokkaasti myös kotimaisia kieliä.

Kielen oppimisen kannalta on tärkeää, että uutta kieltä voi harjoitella mahdollisimman monipuolisesti erilaisissa elämäntilanteissa. ”Pokkasuomi” ja ”pokkaruotsi” ovat tärkeitä ensiaskelia kotoutumiseen ja siksi meidän suomalaisten pitää sisäistää oma roolimme maahanmuuttajien kielitaidon harjaantumisessa; keskustelun kieltä ei pidä vaihtaa liian heppoisin perustein silloin, kun maahanmuuttaja yrittää puhua suomea tai ruotsia.

Suomalaisten yritysten pitää haastaa itseään lisäämään henkilöstönsä monimuotoisuutta palkkaamalla ulkomaalaisia rohkeasti sellaisiin tehtäviin, jossa täydellinen kielitaito ei ole kriittistä. Tarjotkaamme toisin sanoen ennakkoluulottomammin mahdollisuuksia kielten oppimiseen.

Sivuhuomiona todettakoon, että kotouttamista ruotsin kielellä pitäisi lisätä, myös siksi, että ruotsin kieli on Suomeen saapuville usein helpommin omaksuttava. 

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä keinona Suomen työmarkkinoiden houkuttelevuuden ja toimivuuden lisäämiseksi pidän saatavuusharkinnasta luopumista. Työluvan tiettyyn positioon saaneen maahanmuuttajan tulee myös voida vaihtaa helposti uudelle alalle, jos hänelle sellaista mahdollisuutta tarjotaan. Tuottavuuden ja talouden näkökulmasta ei ole mielekästä ylläpitää työllistymistä hidastavia ja rajoittavia mekanismeja. 

Tiivistäen:

Suomi tarvitsee maahanmuuttoa ja laadukasta kotouttamista. Suomi tarvitsee maahanmuuton osalta suhteellisuudentajua ja rakentavaa puhetta. Puhetta, joka ei lähde pelosta, pelon lietsomisesta tai tarpeesta tehdä identiteettipolitiikkaa.

Tällainen rakentava puhe maahanmuutosta on faktapohjaista. Siinä maahanmuuttoa ei tarkastella yksittäisen huonon tai hyvän esimerkin kautta, vaan isoa kuvaa piirtäen – muistaen samalla mikä se vaihtoehtoinen polku olisi. Rakentava puhe huomioi myös sen, mitä maahanmuuton kategorinen vastustaminen tarkoittaa suomalaisen yhteiskunnan kestävyydelle ja menestymiselle.

Maailma on kansainvälinen. Kauppa on kansainvälistä. Kehitystä ajavat megatrendit ovat kansainvälisiä. Suomen talouden veturi, eli vienti, lähtee kyvystä hyödyntää kansainvälisyyttä. Viennissä menestyminen edellyttää vahvaa markkinaymmärrystä ja erilaisten kulttuurien toimintatapojen sisäistämistä. Siksi on silkkaa hulluutta ajatella, että maahanmuuton ja sitä kautta myös kansainvälisyyden vähentäminen voisi olla Suomen kaltaisen pienen maan etu.

Meidän ei siis tule olla ainoastaan kohtalaisen hyvä työmarkkina maahanmuuttajien näkökulmasta. Meidän tulee olla maailman houkuttelevin. Pienen maan pitää uskaltaa ajatella isosti.



Ketsuppi opetti Axelille uskaltamista ja yrittämistä 

/0 Comments/in , , /by

Nuori yrittäjyys on voittoa tavoittelematon järjestö, joka tarjoaa yrittäjyyskasvatusta kouluissa ja oppilaitoksissa. Sen pyörittämät ohjelmat tukevat lasten ja nuorten työelämä- ja talousosaamista.

Anders, joka on yrittäjyyskasvatuksen pitkäaikainen puolestapuhuja, tapasi Porvoossa Axel Tuormaan kuullakseen, minkälaisia oppeja ja kokemuksia ohjelma on hänelle tarjonnut.

Oliko yrittäjyyskurssilla vaikutusta siihen, että perustit oman yrityksen?

Yrittäjyyskurssi on koulussa valinnainen aine. Se kuulosti mielenkiintoiselta ja siksi päätin osallistua sille. Kurssin aikana perustin oman yrityksen, mikä osoittautui paljon suuremmaksi asiaksi, kuin mitä olin osannut ajatella.

Vaikka kurssi herätti kiinnostusta kaveripiirissäni, moni ei osallistunut sille siksi, että se meni päällekkäin muun muassa kieliopintojen kanssa. Yhteensä kurssille osallistui 15-20 opiskelijaa ja olin yksi heistä.

Oliko yrittämisessä alkuun pääseminen vaikeaa?

Alussa se tuntui vaikealta. Monet ideat tuntuivat liian monimutkaisilta. Tuntui siltä, että yritämme keksiä pyörää uudelleen. Opettajamme muistutti meitä pitämään idean yksinkertaisena, minkä seurauksena päädyimme perustamaan ketsupin kaltaisia kastikkeita valmistavan yrityksen.

Valmistimme ja pakkasimme tuotteen kotona. Saadaksemme myynnin käyntiin, otimme yhteyttä eri kauppoihin ja kysyimme, voisimmeko pitää kojuamme niiden ulkopuolella. Osallistuimme myös Nuori yrittäjyys -kilpailuun, pääsimme semifinaaliin ja lopulta finaaliin, jossa voitimme palkinnon parhaasta tuotemerkistä.

Tuoteitamme koristaneessa logossa oli onnellinen poika hupparissa. Meillä oli itse paikallisesti valmistettu tuote. Se, että pystyimme tuotteen valmistamisen lisäksi tekemään markkinointia ja myyntiä, vaikutti siihen, että voitimme palkinnon.

Kun joku käveli ensimmäisen kerran osastomme ohi ja tuli sitten takaisin ja ostaakseen tuotteemme, tiesimme, että olimme onnistuneet markkinointiviestinnässä.

Elintarviketuotteen on täytettävä monia vaatimuksia ennen kuin se voi päätyä kaupan hyllylle. Miten saitte tuotteenne kaupan valikoimiin?

Tuotteidemme saaminen ensimmäisiin myymälöihin ei ollut helppoa, mutta ponnistelut kannattivat. Borgå Fiskhus oli ensimmäinen kauppa, joka otti tuotteemme hyllyynsä. Kiinnitimme erityistä huomiota hygieniaan eli muun muassa siihen, miten täytimme steriloidut purkit jne.

Yksikään myymälä ei vaatinut, että tekisimme muutoksia itse konseptiin, ei tuotteeseen, eikä sen ulkonäköön.

Miltä tilanne näyttää nyt, kun yrityksen perustamisesta on kulunut vuosi. Onko se yhä olemassa?

Yritys sai vielä kesällä jatkoa ikään kuin kesätyönä, mutta sitten lopetimme sen, koska koulu alkoi viedä niin paljon aikaa. Nyt mietin aktiivisesti erilaisia uusia liikeideoita.

Ennen kurssia olin ajatellut, että haluaisin aloittaa liiketalouden opinnot Hankenilla. En ollut koskaan edes ajatellut yrittäjyyttä. Kurssin jälkeen yrittäjyys tuntuu asialta, johon voisin hyvinkin ryhtyä. Kurssi on ehdottomasti muuttanut ajatuksiani sen suhteen, mitä haluan tehdä opintojeni jälkeen.

Vaikuttiko tämä kokemus siihen, miten suhtaudut tuloihin, menoihin ja rahaan yleensä? 

Kyllä, se vaikutti, vaikka en olekaan ajatellut asiaa ennen tätä kysymystä. Olen alkanut laatia kuukausittaista budjettia esimerkiksi bensiinin liittyviä menoja ja muita menoja seuratakseni.  Koko ajattelutapani on muuttunut sekä rahan että budjetoinnin suhteen – hyvällä tavalla. Olen yksinkertaisesti tarkempi sen suhteen, mihin ja miten käytän rahaa.

Monet tutkimukset osoittavat, että nuoret suhtautuvat yrittäjyyteen aiempaa myönteisemmin. Miltä yrittäjyys kokonaisuutena tuntui, ja olitko yllättynyt siitä, miten paljon asioita oikeastaan osaat? 

Alussa monet asiat tuntuivat vaikeilta ja tuntemattomilta. Vaikkapa kirjanpito. Mutta kun pääsi alkuun, asiat alkoivat tuntua helpommilta ja jopa jokapäiväisiltä. Kaiken oppi yllättävän nopeasti: markkinoinnin, myynnin jne.

Olen aina ollut kiinnostunut ruoanlaitosta, joten se oli osa-alue, joka oli minulle kaikkein tutuin. Mutta kaikki muut yrittäjyyteen kuuluvat osat olivat vaikeampia, varsinkin alussa.

Luuletko, että tämä kurssi on antanut sinulle lisää itseluottamusta kokeilla uusia asioita?

Kyllä, olen ehdottomasti sitä mieltä. Minusta tuntuu, että kynnys oppia uusia asioita on madaltunut. Uuden oppiminen on myös hauskaa. En usko, että haluan tehdä yhtä ja samaa asiaa koko elämääni. Olen valmis kokeilemaan uusia asioita ja vaihtamaan työtehtäviä tai alaa.

Mielestäni on tärkeää, että oppin myös sellaisia asioita, joita en välttämättä olisi oppinut tavallisilla kursseilla. Kurssin käyminen ei todellakaan ollut ajanhukkaa. Sain uusia kontakteja ja uudenlaisen näkökulman maailmaan.

Vastuullinen toiminta on valttikortti perheyrityksille

/0 Comments/in , , , /by

”Kun kerrot, että tuote on valmistettu hiilineutraalissa tehtaassa kierrätysmateriaaleja käyttäen, asiakas on valmis maksamaan siitä hieman enemmän”, kertoo Johanna Hamro-Drotz Andersille heidän tavatessaan.

 Hamro-Drotz on suomalaisille tutun Sinituotteen toimitusjohtaja. Sinituote valmistaa laajasti erilaisia siivoukseen tarkoitettuja tuotteita Kokemäen ja Akaan tehtaillaan

Millaista on olla kestävän kehityksen periaatteita noudattava suomalainen teollisuusyritys, joka joutuu kilpailemaan muissa maissa toimivien yritysten kanssa?

– Haasteena on olla kilpailukykyinen. Pitääksemme tehtaat Suomessa, meidän on panostettava voimakkaasti tuotannon kehittämiseen. Meidän on myös lisättävä automaatioastetta, jotta voimme kattaa korkeamman palkkatason.

– Lisäksi meidän on kyettävä kilpailemaan Suomessa sijaitsevilla tehtaillamme valmistetuilla tuotteilla halvemmissa maissa tuotettujen tuotteiden kanssa.

-Kauppojen hyllyillä tuotteet näyttävät hyvin samanlaisilta. Kuluttajan on siis saatava jotain aitoa hyötyä siitä, että tuotteissamme lukee ”Made in Finland”.

– Suomessa yrittäjänä toimimisessa on paljon hyvää. Maailma elää tällä hetkellä epävakaissa oloissa, mutta meidän yhteiskuntamme on yrittäjille vielä vakaa ja turvallinen. Myös korkea koulutustaso on Suomelle tärkeä kilpailutekijä.

Entä näetkö kilpailuetuna sen, että voit kertoa Sinituotteen olevan suomalainen yritys, jolla on tuotanto Suomessa?

– Olin hiljattain Frankfurtissa suurilla messuilla, jossa esittelimme ensimmäistä kertaa tuotevalikoimaamme Sini-tuotemerkin alla. Kiinnostus oli suurta, kun kerroimme, että olemme valmistamme tuotteemme itse Suomessa. Valttikorttimme on myös korkea toimitusvarmuus.

-Ekologinen ja eettinen näkökulma eli se, että tuotteet tulevat maasta, jossa ympäristölle asetetaan vaatimuksia, on nykyään potentiaalisille ostajille tärkeä.

Sini edustaa keskisuuria yrityksiä, joita kutsutaan mittelstandeiksi. Miksi luulet, että tällaisia yrityksiä on Suomessa niin vähän?

– Se on todella hullua, sillä jos katsomme niitä yrityksiä, jotka työllistävät ihmisiä ja ovat hyviä veronmaksajia Suomessa, ne ovat nimenomaan keskisuuria teollisuusyrityksiä. Esimerkiksi suuret teknologiayritykset työllistävät ihmisiä usein muualla.

– Keskisuuret yritykset ovat usein myös perheyrityksiä. Toteutuneen sukupolvenvaihdoksen verotus tarkoittaa sitä, että suomalaisomisteinen yritys joutuu noin 25 vuoden välein kärsimään kustannuksista, jotka eivät lankea niiden ulkomaalaisille kilpailijoille. Yleensä yrityksestä joudutaan nostamaan osinkoja perintöveron maksamiseen.

– Tämä on pois investoinneilta tuotantoon, investoinneilta laajentamiseen, investoinneilta brändiin, uusien koneiden ostamiselta ja niin edelleen. Ja kun näin tapahtuu, kaikki yritykset eivät ole siinä onnekkaassa asemassa, että ne voivat nostaa osinkoja. Silloin voi olla pakko myydä osa yrityksestä perintöveron rahoittamiseksi.

Tämä on asia, jonka olen usein nostanut eduskunnassa esille. Sukupolvenvaihdos joudutaan tekemään verotuksen, ei kilpailukyvyn kehittämisen, näkökulmasta

– Ei ole niin, että saat kasan rahaa pöydälle, kun otat yrityksen vastuullesi. Jatkat vain sen pyörittämistä. Tosiasia on, että Suomi asettaa keskisuuret yrityksensä – jotka siis ovat  hyvinvointiyhteiskunnallemme tärkeitä rahanlähteitä – tietoisesti huonompaan asemaan kuin ulkomaalaiset kilpailijansa.

Haluatko tuoda esille lainsäädännöstämme jotain muuta, minkä näet yrityksille riskinä?
– Keskeinen kysymys on nimenomaan se, onko Suomessa kannattavaa toimia. Toinen tärkeä kysymys on, onko houkuttelevaa omistaa ja olla yrittäjä – ja erityisesti: onko houkuttelevaa ottaa perheyritys vastuulleen, ja onko mahdollista jatkaa yrityksen johtamista niin, että se pysyy Suomessa?

– Sinille vastuullinen toiminta on ollut uskomattoman tärkeä valttikortti. Vastuullisuus juontaa perheemme arvoista ja nyt kun olemme laajentumassa kansainvälisesti, se on erityisen hyödyllinen asia. Kun sanot, että kulutustuote on valmistettu hiilineutraalissa tehtaassa kierrätysmateriaaleja käyttäen, asiakas on valmis maksamaan siitä hieman korkeamman hinnan.

– Kauppojen hyllyillä ei saisi olla mitään sellaista, jossa luomuviestiä käytetään väärin. Usein voi olla melko hämmentävää, kun menet kauppaan ja siellä on monenlaisia tuotteita, joita markkinoidaan vihreinä ja luomutuotteina. Siksi olisi hyödyllistä, että kauppa kehittäisi luomumerkintöjen kriteerejä. Näin ne helpottaisivat kuluttajia valintojen tekemisessä.

 – Selkeä viestintä on tärkeää. Me kerromme heti, onko tuotteemme valmistettu kierrätysmateriaaleista. Kerromme, onko kierrätysaste 100 prosenttia, 70 prosenttia vai mitä. Kerromme myös selvästi, onko tuote biohajoava. Haluamme olla hyvin konkreettisia viestinnässämme – tätä nykyajan kuluttajilla on oikeus valmistajilta odottaa.

Adlercreutz: Kynnystä yrittäjyyteen on madallettava

/0 Comments/in , , , , /by

Työelämä on murroksessa eikä siltä voi sulkea silmänsä. Tarvitsemme yhdistelmävakuutuksen, joka kattaa sekä yrittäjän että palkansaajan, sanoo kansanedustaja Anders Adlercreutz.

– Nykyään voit vaihtaa ammattia useita kertoja työurasi aikana ja voit ennen kaikkea vaihtaa roolia useita kertoja. Joskus olet työnantaja, joskus työntekijä. Joskus olet yrittäjä, joskus työskentelet jonkun muun palveluksessa.  Sosiaaliturvajärjestelmämme ei kuitenkaan ole muuttunut. Meillä on erilliset järjestelmät heille, jotka työllistävät, ja erilliset järjestelmät heille, jotka työllistyvät. Tämä aiheuttaa monia ongelmia ja ennen kaikkea joustamattomuutta, Adlercreutz sanoo.

Adlercreutz nostaa esille sen, että Suomessa tällä hetkellä on noin 190 000 yksinyrittäjää.

– Se on monella tapaa positiivinen asia. Suhtautuminen yrittäjyyteen on tänä päivänä huomattavasti parempi kuin mitä se oli vielä parikymmentä vuotta sitten. Mutta samalla se on merkki ongelmasta: Monet valitsevat yrittäjyyden omasta tahdostaan. Monet tekevät sen kuitenkin, koska vaihtoehtoja on vähän. Yritykset valitsevat henkilön palkkaamisen sijasta yrittäjän palvelujen ostamisen. Koska kokevat, että palkkaamiseen liittyvä riski on liian suuri, Adlercreutz sanoo.

Tähän pitää Adlercreutzin mielestä tarttua sekä uudistamalla työmarkkinoita ja vähentämällä työllistämisen taakkaa ja riskiä, sekä madaltamalla kynnystä siirtyä yrittäjästä palkansaajaksi ja päinvastoin.

– RKP on jo pitkään kannattanut yhdistelmävakuutusta ratkaisuna tähän ongelmaan. Se olisi vakuutus, joka jatkuu, vaikka siirtyisit itsenäisestä ammatinharjoittajasta palkatuksi työntekijäksi tai päinvastoin. Tämä poistaisi yhden niistä jäykkyyksistä, jotka tänään  aiheuttavat työmarkkinoilla kankeutta, kun yrittäjyyteen ei uskalleta tarttua etuuksien menettämisen pelosta, Adlercreutz sanoo.

– Meillä ei ole varaa järjestelmään, joka ei tunnista sitä todellisuutta jossa elämme. Maailma on muuttunut. Sitä todellisuutta, jossa kävelee tehtaan portista sisään 21-vuotiaana ja eläkkeelle 65-vuotiaana, ei enää ole. Sosiaaliturvajärjestelmämme on tunnistettava tämä, Adlercreutz päättää.

Dinosaurusten aikakauden pitäisi olla ohi.

/0 Comments/in , , /by

Eläkejärjestelmämme on rakennettu dinosauruksia varten, sanoi eräs tapaamani yksinyrittäjä jokin aika sitten. Hän viittasi sosiaaliturvajärjestelmään, jossa hän ja me elämme.

Siitä on helppo olla samaa mieltä. Maailma on muuttunut. Sitä todellisuutta, jossa kävelee tehtaan portista sisään 21-vuotiaana ja eläkkeelle 65-vuotiaana, ei enää ole.

Nykyään voit vaihtaa ammattia useita kertoja työurasi aikana ja voit ennen kaikkea vaihtaa roolia useita kertoja. Joskus olet työnantaja, joskus työntekijä. Joskus olet yrittäjä, joskus työskentelet jonkun muun palveluksessa.

Sosiaaliturvajärjestelmämme ei kuitenkaan ole muuttunut. Meillä on erilliset järjestelmät heille, jotka työllistävät, ja erilliset järjestelmät heille, jotka työllistyvät. Tämä aiheuttaa monia ongelmia ja ennen kaikkea joustamattomuutta.

Samaan aikaan jäykät työmarkkinamme saavat yritykset kaihtamaan palkkaamista. Se, että Suomessa on 190 000 yksinyrittäjää, on monella tapaa positiivinen asia. Suhtautuminen yrittäjyyteen on tänä päivänä huomattavasti parempi kuin mitä se oli vielä parikymmentä vuotta sitten. Mutta samalla se on merkki ongelmasta: Monet valitsevat yrittäjyyden omasta tahdostaan. He haluavat hallita omaa elämäänsä. Monet tekevät sen kuitenkin, koska vaihtoehtoja on vähän. Yritykset valitsevat henkilön palkkaamisen sijasta yrittäjän palvelujen ostamisen. Koska kokevat, että palkkaamiseen liittyvä riski on liian suuri.

Tässä todellisuudessa eriytyneestä sosiaaliturvajärjestelmästämme tulee ongelma. Työelämä vaatii joustavuutta, mutta sosiaaliturvajärjestelmä ei näe tarvetta vaihtaa kahden roolin välillä.

Meidän pitäisi siksi tarkastella sekä ongelman syitä että uskaltaa puuttua sen seurauksiin.

On puututtava siihen, että monet yrittäjät eivät uskalla palkata. Tämä tarkoittaa esimerkiksi pienyritysten velvoitteiden tarkistamista. Työllistämiseen liittyvää byrokratiaa on helpotettava ja tarvitsemme paikallisempaa sopimista. Työllistämisriskiä on vähennettävä. Työllistämisen on aina oltava houkutteleva vaihtoehto.

Samalla emme halua luoda esteitä, jotka vaikeuttavat eri roolien välillä vaihtamista.

RKP on jo pitkään kannattanut yhdistelmävakuutusta ratkaisuna tähän ongelmaan. Se olisi vakuutus, joka jatkuu, vaikka siirtyisit itsenäisestä ammatinharjoittajasta palkatuksi työntekijäksi tai päinvastoin.

Tämä poistaisi yhden nykyisistä jäykkyyksistä, jotka aiheuttavat työmarkkinoilla kankeutta ja johtavat korkeaan rakenteelliseen työttömyyteen ja sitä kautta tehottomuuteen.

Samalla on reilua sanoa, että kaikki rakenteet, jotka estävät ihmisiä tekemästä haluamiaan valintoja, johtavat myös huonovointisuuteen. Jos haluat ryhtyä yrittäjäksi, turvaverkkomme ei saisi estää sinua tekemästä sitä, kun sen pitäisi olla päinvastoin. Turvaverkon tulisi olla asia, joka saa uskaltamaan yrittää, uskaltamaan menestyä tai epäonnistua.

Olen aiemmin kirjoittanut koulujen tunneliajattelusta. Järjestelmästä, joka johtaa siihen, että 15-vuotiaat nykyään joutuvat tekemään ratkaisevia päätöksiä jatko-opintojensa suhteen liian varhaisessa vaiheessa. Sama tunneliajattelu leimaa työelämäämme. Ja se on siellä aivan yhtä vahingollista.

Dinosaurukset selviytyivät hienosti miljoonia vuosia. Mutta maailma muuttui. Nykymaailmassa tarvitsemme joustavampia järjestelmiä niin koulussa kuin työelämässäkin.