Adlercreutz vaikuttunut nuorista ammattilaisista Taitaja2025 -tapahtumassa

Suomi tarvitsee osaavia ammattilaisia myös tulevaisuudessa. Tällä viikolla Turussa järjestettävässä Taitaja2025-tapahtumassa kokoontuu satoja nuoria sekä Suomesta että useista muista maista kilpailemaan eri ammattitaidon lajeissa – rakennusalasta ja teollisuudesta palveluihin, ohjelmointiin, mediasuunnitteluun ja vaatteiden ompeluun. RKP:n puheenjohtaja, opetusministeri Anders Adlercreutz osallistui tapahtumaan ja tutustui muun muassa kansainväliseen kokkikilpailuun, jossa Suomi ja Sveitsi–Ranska ottivat toisistaan mittaa.

– Olen todella vaikuttunut Suomen kokkimaajoukkueesta . Kilpakeittiöissä näkyi korkeatasoinen ammattimaisuus, keskittyminen ja taito. Tapahtumassa huokui se, kuinka vahvaa osaamista nuorillamme on, sanoo Adlercreutz.

Tämän vuoden Taitaja-tapahtuman teemana on ”Ammattitaidolla tulevaisuuteen”, mikä on hyvin ajankohtainen aihe aikana, jolloin työmarkkinat muuttuvat nopeasti. Hallitus on käynnistänyt uudistuksia ammatillisen koulutuksen vahvistamiseksi ja tulossa on muun muassa kokeilu, jolla lisätään koulutuksen järjestäjien autonomiaa muokata koulutusta paikallisten tarpeiden mukaan.

– On ratkaisevan tärkeää, että koulutuksemme todella valmistavat opiskelijoita tulevaisuuteen. Meidän on annettava nuorillemme välineet kasvaa, kehittyä ja pärjätä jatkuvasti muuttuvassa työelämässä. Taitaja2025 osoittaa selvästi, kuinka korkeatasoista ammatillinen koulutuksemme on, Adlercreutz sanoo.

Syksyllä kännykät poistuvat luokkahuoneista

Tänään eduskunta on hyväksynyt lakimuutoksen, joka kieltää puhelimien käytön oppituntien aikana. Lakimuutos astuu voimaan koulun alkaessa syksyllä. Samalla kouluille annetaan mahdollisuus rajoittaa puhelimien käyttöä myös välituntien aikana omissa järjestyssäännöissään. Lain myötä kouluilla on myös velvollisuus laatia järjestyssäännöt, jotka koskevat digitaalisten laitteiden käyttöä ja säilytystä koko koulupäivän ajan.

– Olen iloinen, että hallitus on saanut tämän tärkeän lain maaliin. Lakimuutoksen myötä annamme oppilaille paremmat mahdollisuudet keskittyä opetukseen ja opettajille työkalut, joita he tarvitsevat oppimisrauhan luomiseen, sanoo opetusministeri ja RKP:n puheenjohtaja Anders Adlercreutz.

Lakimuutos ei tarkoita sitä, että digitaaliset välineet katoaisivat kouluista. Päinvastoin, teknologia tulee jatkossakin olemaan luonnollinen osa opetusta opetussuunnitelmien mukaisesti. Tarkoituksena on puuttua nimenomaan häiritsevään ja hallitsemattomaan mobiililaitteiden käyttöön, joka haittaa oppimista.

– Koulu ei ole pelkästään paikka, jossa opitaan. Se on myös paikka, jossa kehitetään sosiaalisia taitoja. Kun katse on jatkuvasti kiinni näytössä, on vaikeampi olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Siksi haluamme antaa oppilaille paremmat mahdollisuudet merkitykselliseen yhdessäoloon koulupäivän aikana, sanoo Adlercreutz.

Tutkimukset osoittavat, että maltillinen digitaalisten resurssien käyttö tukee oppimista, mutta liiallinen käyttö heikentää keskittymiskykyä. Adlercreutz toivoo, että lakimuutos ei pelkästään paranna työrauhaa kouluissa, vaan edistää myös parempia oppimistuloksia ja lisää kiinnostusta lukemiseen.

– Meidän aikuisten on myös ymmärrettävä, että olemme nuorille esimerkkejä. Tämä lakimuutos toimii muistutuksena meille kaikille siitä, että puhelimen sivuun laittaminen on hyödyllistä myös meille, sanoo Adlercreutz.

Lukeminen antaa paljon muutakin kuin tietoa

Tänään on maailman kirjapäivä. Samaan aikaan vietetään kansallista lukuviikkoa, jonka teemana tänä vuonna on ”Löydä lukufiilis”. Teema tuntuu tärkeältä, sillä yhä useamman nuoren lukutaito heikkenee huolestuttavasti.

– Jotta kaikilla lapsilla ja nuorilla olisi myöhemmin elämässään yhtäläiset mahdollisuudet, on ratkaisevan tärkeää, että he saavat vahvan perustan lukemiselle. Hyvät oppimistulokset korreloivat vahvasti hyvän luetun ymmärtämisen ja sujuvan lukemisen kanssa.  Hyvä lukutaito on avainasemassa, jotta voi osallistua aktiivisesti yhteiskunnassa, sanoo RKP:n puheenjohtaja, opetusministeri Anders Adlercreutz.

– Olen erityisen huolissani siitä, että lapset, jotka jo nyt kamppailevat eniten, jäävät eniten jälkeen lukutaidossa. Meidän on varmistettava, että kaikki lapset saavat tarvitsemansa tuen ja resurssit lukutaitonsa kehittämiseksi, Adlercreutz jatkaa.

Lukukeskuksen uusi raportti osoittaa, että lapset, jotka kasvavat kodeissa, joissa aikuiset osoittavat kiinnostusta lukemista kohtaan ja joissa kirjat ovat luonnollinen osa jokapäiväistä elämää, kehittävät vahvemman lukutaidon. Tämä puolestaan vaikuttaa myönteisesti lasten oppimiseen ja henkilökohtaiseen kehitykseen sekä koulussa että myöhemmin elämässä.  Siksi on tärkeää, että aikuiset lukevat yhdessä lasten kanssa, että kouluissa varataan aikaa lukemiseen ja että kirjoja on helposti saatavilla kotona, luokkahuoneessa ja kirjastossa.

– Lukeminen ei ole vain tiedon omaksumista. Se voi olla myös tapa rentoutua, levätä tai yksinkertaisesti rauhoittua. Lukemalla harjoittelemme keskittymistä ja kärsivällisyyttä. Oman lukutunnelman löytäminen voi viedä aikaa, ja joskus tuntuu, ettei sitä aikaa ole. Mutta usein juuri stressaavimpina hetkinä tarvitsemme kirjaa eniten, Adlercreutz toteaa lopuksi.

Suomen ja Viron yhteinen julistus korostaa koulutuksen ja medialukutaidon merkitystä tekoälyn aikakaudella

Opetusministeri Anders Adlercreutz tapasi 18. helmikuuta Tallinnassa Viron opetus- ja tiedeministeri Kristina Kallaksen. Vierailun aikana julkaistiin Suomen ja Viron yhteisjulistus digitalisaatiosta, medialukutaidosta ja tekoälystä. Ministerit keskustelivat näistä teemoista myös asiantuntijoiden ja opiskelijoiden kanssa.

Maiden yhteisen julistuksen tarkoituksena on korostaa, että tekoäly, digitalisaatio ja medialukutaito ovat olennaisia kansalaistaitoja, joita tulisi kehittää jatkuvasti. Julistuksen mukaan on tärkeää olla mukana päättämässä siitä, miltä tekoälyn käyttö ja rooli Suomessa, Virossa ja Euroopassa näyttävät tulevaisuudessa. On tärkeää, että johtajuus asiassa on omissa käsissämme.

– Koulutuksella on keskeinen rooli digitalisaatiossa ja tekoälyn kehittämisessä. Mitä tietoisempia olemme, mitä koulutetumpia olemme ja mitä osallistavampia olemme, sitä vahvempia olemme kohtaamaan mahdolliset eteemme tulevat haasteet. Suomi ja Viro tahtovat toimia tässä etulinjassa, toteaa ministeri Anders Adlercreutz.

Yhteisjulistus allekirjoitettiin Tallinnan valtionlukiossa Pelgulinna Riigigümnaasiumissa. Ministerit keskustelivat tilaisuudessa opiskelijoiden kanssa kriittisen ajattelun tärkeydestä, resilienssistä ja sosiaalisen median roolista osana informaatioympäristöä.

Kahdenvälisessä tapaamisessa ministerit keskustelivat muun muassa Suomessa annetusta hallituksen esityksestä koskien oppilaiden omien mobiililaitteiden käyttöä kouluissa. Keskustelun jälkeen ministerit tapasivat aiheista vastaavia asiantuntijoita.

Lisäksi ohjelmassa on vierailut Rakett69-tiedestudiolla ja tyttöjen harrastuskerho Unicorn Squadissa, joka tarjoaa teknologiakasvatusta erityisesti 8–12-vuotiaille tytöille.

Kuva: HTM, Raimo Roht

Kunnan tulee nyt keskittyä elinvoimaan ja sivistykseen 

Kun lähdimme vaaleihin neljä vuotta sitten, kunnat näyttivät erilaisilta. Tiesimme, että sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus oli tulossa, mutta suuri muutos ei ollut vielä täällä.

Nyt olemme aivan uudenlaisessa tilanteessa. Hyvinvointialueet huolehtivat sote-palveluista, ja kunnille jäi kaksi päätehtävää: elinvoima ja sivistys.

Kirkkonummella molemmat ovat juuri nyt suuressa murroksessa. Meillä on käynnissä merkittäviä teollisia investointeja, ja kuntaa kehitämme voimakkaasti sekä keskustassa että esimerkiksi Kantvikissa. Arkkitehtina näen tässä ainutlaatuisen mahdollisuuden luoda ympäristöjä, jotka kestävät aikaa – mutta palaan siihen toisessa kirjoituksessa. Tässä haluan keskittyä koulun merkitykseen elinvoiman rakentajana. Yhteys näiden kahden välillä on päivänselvä.

Kun opetusministerinä kierrän kouluissa ja tapaan yrittäjiä eri puolilla Suomea, kuulen viestin yhä uudelleen: koulutus ja elinkeinoelämä tarvitsevat toisiaan. Niitä täytyy kehittää rinnakkain, yhtenä kokonaisuutena. Se on yksi tärkeimmistä tehtävistämme.

Elinvoima ei synny itsestään. Kuntien päätökset ratkaisevat, onko yrityksillä mahdollisuuksia kasvaa ja työllistää. On kunnan vastuulla varmistaa, että osaavaa työvoimaa on saatavilla, infrastruktuuri toimii ja lupa-asiat hoituvat ilman turhaa byrokratiaa. Ilman viisaita päätöksiä työpaikat katoavat ja palvelut näivettyvät.

On helppoa väittää, että verojen korotus turvaa hyvinvoinnin. Todellisuudessa kestävä tulevaisuus syntyy työstä ja yrittäjyydestä. Siksi panostan siihen, että koulutus vastaa entistä paremmin työelämän muuttuviin tarpeisiin.

Kun aloitin opetusministerinä, oli selvää, että koulutuksen suuntaa on korjattava. Suomi ei ole enää PISA-tutkimusten kärkimaita. Oppimistulosten lasku on kiistaton – mutta ei väistämätön. Olemme päättäneet tehdä historiallisen panostuksen peruskouluun, ja nämä satsaukset näkyvät jokaisessa Suomen kunnassa.

Mihin käytämme lisärahoituksen, 200 miljoonaa euroa? Vahvistamme perustaitoja. Lukeminen, kirjoittaminen ja laskeminen eivät ole enää itsestäänselviä perustaitoja. Jo nyt liian moni nuori ei hallitse niitä riittävän hyvin selviytyäkseen toisella asteella tai työelämässä. Siksi otamme alakoulussa käyttöön kolme vuosiviikkotuntia lisää näissä aineissa. Tästä syksystä lähtien jokainen oppilas saa aiempaa vahvemman perustan.

Olen tavannut oppilaita, joille lukeminen on päivittäinen haaste, ja vanhempia, jotka ovat huolissaan lastensa tulevaisuudesta. Siksi oppimiskuilujen kaventaminen on yksi tärkeimmistä tavoitteistani.

Suomalaisen koulun periaate on aina ollut, että jokainen lapsi saa tasavertaisen mahdollisuuden onnistua. Pidämme siitä kiinni myös näillä panostuksilla. Tasa-arvorahoitus on vakiinnutettu 50 miljoonaan euroon vuodessa, jotta jokainen lapsi saa oikeudenmukaisen alun – taustasta riippumatta.

Tiedän, ettei koulutus yksin ratkaise kaikkea, mutta se on elinvoimaisen kunnan tärkein perusta. Työelämä muuttuu, ja kunnat ovat avainasemassa siinä, että nuoret saavat valmiudet pärjätä tässä maailmassa. Vahvistamme peruskoulua ja kehitämme ammatillista koulutusta joustavammaksi ja työelämälähtöisemmäksi – laadusta tinkimättä.

Elinvoimainen kunta ei synny sattumalta, vaan viisailla päätöksillä ja pitkäjänteisellä työllä. Siksi tulevissa kuntavaaleissa valittavien päättäjien rooli on ratkaiseva.

Nyt on erityisen tärkeää, että hyödynnämme avautuvat mahdollisuudet: otamme lisävuosiviikkotunnit täysimääräisesti käyttöön, suuntaamme oppimisen tukeen tarkoitetut rahat kouluihin ja käymme oppilaiden kanssa keskustelua kännyköiden käytöstä. Ensi syksynä puhelimet poistuvat oppitunneilta, mutta välituntien käytöstä päätetään yhdessä.

Seuraava valtuustokausi on tärkeä Kirkkonummen elinvoimalle. Siksi on tärkeää, että juuri sinun äänesi kuuluu.

Suomen tulevaisuus ratkaistaan kunnissa.

(mielipidekirjoitus Kirkkonummen Sanomissa 19.3.2025)



Koulujen kännykkäkiellosta keskusteltiin eduskunnassa

Matkapuhelinten käytön luokkahuoneessa kieltävästä lakiehdotuksesta keskusteltiin tänään eduskunnassa. Lakiesityksen esitteli RKP:n puheenjohtaja, opetusministeri Anders Adlercreutz.

– Nyt matkapuhelimet katoavat luokkahuoneista. Lisäksi koulu voi järjestyssäännöissään rajoittaa niiden käyttöä myös välituntien aikana. Olen iloinen siitä, että lakiehdotuksen käsittely eduskunnassa käynnistyy nyt, sillä olen vakuuttunut siitä, että tämä parantaa työrauhaa luokissa ja sen kautta vaikuttaa positiivisesti oppilaiden keskittymiseen ja oppimiseen, Adlercreutz sanoo.

Useissa kouluissa on jo nyt sovittu, että oppilaiden omat matkapuhelimet pidetään poissa koulupäivän aikana, mutta Adlercreutz korostaa, että nyt lakia tarkastetaan sen varmistamiseksi, että kaikilla kouluilla olisi tarvittavat välineet käytössä.

– Toivon, että koulut hyödyntävät nyt myös mahdollisuuden laajempaan keskusteluun kotien kanssa matkapuhelinten roolista oppilaiden arjessa. Koska laki mahdollistaa myös matkapuhelimien rajoittamisen koulun omissa järjestyssäännöissä välituntien aikana, toivon, että nämä päätökset valmistellaan yhteistyössä oppilaiden, opettajien ja vanhempien kanssa, Adlercreutz sanoo.

– Koulu on paikka, jossa oppii myös sosiaalisia taitoja. Jos katse on koko ajan kiinni näytössä se vaikeuttaa ajan viettämistä muiden kanssa. Meidän aikuisten on ymmärrettävä, että olemme roolimalleja nuorille. Puhelimen pois laittaminen on joskus hyödyllistä meille kaikille, Adlercreutz sanoo.

Pojista, koulusta ja tasa-arvosta.

Tämän päivän Helsingin Sanomien artikkeli ”Kouluihin on luotu järjestelmä, jossa pojat näyttäytyvät epäonnistujina” osuu samaan ajan hetkeen, jossa Yhdysvaltain presidentinvaalien tuloksen uutisoidaan ratkenneen nuorten miesten pahaa oloa parhaiten tulkinneen ehdokkaan hyväksi. 

Tasa-arvoliikkeen toinen aalto (ensimmäisen voi ajatella ajoittuvan 1800-luvun loppupuolelle) 1960–1980-luvuilla puolusti aiheellisesti naisten oikeuksia perheessä, seksuaalisuudessa ja työelämässä. Tasa-arvossa otettiinkin noilla elämän osa-alueilla edistysaskeleita seuraavina vuosikymmeninä. 

Samaa aikaan maailma on muuttunut monella tapaa: Elämme keskellä suurta teknologista murrosta ja maailmanlaajuista globalisaatiota. Nämä muutokset ovat vaikuttaneet meidän kaikkien elämään, mutta ehkä eniten ns. perinteisiin miesrooleihin ja miesvaltaisiin ammatteihin ja työtilaisuuksiin. Nämä muutokset näkyvät nyt reaktioina niin politiikassa kuin yhteiskunnassa laajemminkin  Myös koulussa, tulevaisuustehtaassa, näkyy uusi eroja sukupuolten välillä. 

Suomalainen koulu ei ole tästä poikkeus. Tarkastellessamme PISA-tuloksia, näemme merkittävän sukupuolivinoutuman: Tytöt eivät pärjää juuri aikaisempaa huonommin. Poikien oppimistulokset ovat sen sijaan laskeneet huomattavasti. Samaan aikaan pojat voivat henkisesti tyttöjä paremmin.

Jokin koulussamme aiheuttaa aikaisempaa enemmän tyttöjen ja poikien eriytymistä niin koulukokemuksessa kuin itse koulussa pärjäämisessä.

Tarvitsemme kouluun tasa-arvoliikkeen, joka kykenee tarkastelemaan oppilaita monipuolisesti. Ei pelkästään sukupuolen kautta, vaan, kuten jutussa mainitaan, monen eri näkökulman kautta. 

Me olemme kaikki erilaisia väistämättä erilaisten taustojemme ja kokemustemme johdosta. Tarvitsemme tasa-arvotyötä, joka lähtee ihmisten jakamattomasta ihmisarvosta ja näkee erilaisuuden – myös erilaiset sukupuolet – rikkautena. Tällaisen liikkeen ytimessä on halu kuunnella erilaisia näkökulmia ja halu hyödyntää jokaisen ihmisen vahvuuksia yhteiskuntaa rakennettaessa.

Juuri tällaisesta sukupuoliajattelusta vapaasta ja erilaisten tarpeiden näkemiseen ja erilaisuuden arvostamiseen perustuvasta tasa-arvosta toivoisin suomalaisen koulujärjestelmän tulevan tunnetuksi.

Helsingin Sanomien artikkeliin on haastateltu poikien sielunelämää ja koulukokemuksia pitkään tutkinutta ja tutkijana arvostamaani Harry Lunabbaa. Muistan hänen korostaneen viitisen vuotta sitten hänen kanssani jutellessani, ettei pojille tarjoudu riittävästi tilaisuuksia syvälliseen kanssakäymiseen aikuisten kanssa. Voisi kuvitella, ettei tilanne ole ainakaan parantunut älykännyköiden käytön entisestään lisäännyttyä.

Kun kohtaamattomuuteen vielä lisää tutkimuksissa nousseen huolen siitä, että algoritmit kohdentavat sisältöjä voimakkaaasti käyttäjän ilmoitetun sukupuolen mukaan on selvää, että kehityksessä piilee eriytymisen ja segregaation vaara.

Jokainen lapsi ja jokainen nuori kaipaa kohdatuksi tulemista. Kasvattajien on ammattinsa puolesta ymmärrettävä kunkin lapsen ja nuoren kehitysvaihetta. 

Lääketieteellisesti tosiasia on, että pojat kehittyvät tyttöjä myöhemmin. Tämä ei ole puute, vaan tosiasia, joka on yksinkertaisesti vain huomioitava opetuksessa. Kuten Lunabba toteaa: ”…yläasteella itseohjautuvuus voi olla monelle pojalle hankalaa, eli he hyötyisivät aikuislähtöisemmästä opetuksesta.”

Perinteisesti on ehkä ajateltu, että poikien kanssa yhteyttä haetaan puuhastelemalla ja tyttöjen kanssa juttelemalla. Itse ajattelen, että kaikki lapset ja nuoret ansaitsevat molempia. 

Koulun tärkeä tehtävä on opettaa lapsia ja nuoria kohtaamaan muut empaattisesti. Tämä edellyttää jatkuvia empaattisia kohtaamisia heidän kanssaan. Esimerkillä johtamista.

Meillä aikuisilla on vastuu uuden ajan tasa-arvon edistämisestä. Sellaisen tasa-arvon, jossa jokainen kokee olevansa arvostettu ja kuultu sukupuolestaan riippumatta.

Neljän pojan ja yhden tytön isänä ja opetusministerinä toivon, että suomalainen koulu onnistuu tasa-arvotyössä ottamaan tasapuolisesti huomioon erilaisten oppijoiden tarpeet. 

Opettajien koulutus on Suomessa korkeatasoista ja uskon, että pääsemme kouluissa pitkälle pitämällä asiaa aktiivisesti esillä.

 

 

 

Koulujen opetuksessa on tärkeää tehdä näkyväksi kulttuurihistoriamme kaikki ulottuvuudet

(Texten hittas här på svenska )

Koulun tehtävä on opettaa elämässä tarvittavia taitoja ja sivistystä. 

Sivistykseen liittyy kulttuurihistorian ja taiteen tunteminen. Eurooppalainen ja suomalainen kulttuurihistoria on vahvasti kytköksissä kristillisen kirkon ajatteluun ja toimintaan. Tästä seuraa se, että esimerkiksi renessanssin maalaustaiteeseen on mahdotonta perehtyä irrallaan siihen liittyvästä uskonnollisesta symboliikasta. Barokkimusiikkiin taas ei pääse sisälle ymmärtämättä sen yhteyttä kirkkoon, eikä suomalaisen arkkitehtuurin historiaa voi tuntea, jos ohittaa kirkollisen rakentamisen perinteet. 

Koulujen opetuksessa on tärkeää tehdä näkyväksi kulttuurihistoriamme kaikki ulottuvuudet ja se on mahdollista tehdä niin, että kaikkiin uskontokuntiin kuuluvat voivat olla siitä osallisia. Näen, että Händelin konserttiin osallistumisessa kysymys on ennen kaikkea kulttuurihistorian opetuksesta ja tämän selväksi tekeminen mahdollistaa kaikkien osallistumisen opetukseen.

Mitä laajempi ymmärrys meillä on kulttuurihistoriastamme sen paremmat edellytykset meillä on selviytyä erilaisista tässä ajan hetkessä esiintyvistä haasteista. Jotta voisimme tietää minne olemme menossa, meidän tulee tietää mistä olemme tulleet. Kannustan kouluja jatkossakin tarjoamaan oppilailleen mahdollisimman laajan kattauksen kulttuurihistoriaamme; niin Händeliä, Botticelliä, Simbergiä kuin Engeliäkin, joiden kaikkien taide ammentaa kristillisestä perinteestä.

Huomionarvoista on, että monet suomalaiset nykytaiteilijatkin – vaikkapa Heikki Marila, Marita Liulia,  Eija-Liisa Ahtila, Pirkko Saisio tai Kaija Saariaho, joitakin mainitakseni – ovat ammentaneet inspiraatiota taiteeseensa kristillisestä tematiikasta ja hengellisyydestä.

Erilaisten kulttuuristen vaikutteiden ja maailmankatsomusten mahdollisimman syvällistä ymmärtämistä voi pitää suomalaisen perusopetuksen keskeisenä tavoitteena. On eri asia vaatia tunnustamaan jotakin uskontoa tai maailmankatsomusta, kuin tarjota ikkuna erilaisiin kulttuurisiin ilmiöihin ja niihin liittyviin ajattelumalleihin. 

Opetusministeri Adlercreutz: Koulussa on tarkoitus oppia, ei tuijottaa ruutua

Laki koskien mobiililaitteiden käytön rajoittamista koulussa etenee. Osassa kouluja laitteiden käyttöä rajoitetaan jo yhteistyössä oppilaiden kanssa, mutta lainsäädäntö ei ole ollut tämän osalta tarpeeksi selkeä. Nyt lakia muutetaan, jotta rajoittamiselle löytyy tuki sääntelystä.

– Oppitunnin aikana ei ole tarkoitus, että istutaan tuijottamassa puhelinta. Toki kännyköitä voidaan käyttää myös opetuksessa, ja se on asia erikseen, mutta muuten puhelimet eivät kuulu luokkahuoneeseen, RKP:n puheenjohtaja ja opetusministeri Anders Adlercreutz sanoo.

– Puhelimet vievät tällä hetkellä liikaa aikaa nuorten ja myös monien aikuisten arjesta. Erityisesti koulussa tarvitaan selkeät säännöt sille, mikä on hyväksyttävää. Tässä lainsäädäntö on jäänyt jälkeen todellisuudesta, mutta nyt korjaamme tämän, Adlercreutz sanoo.

Suomalaisten oppilaiden oppimistulokset ovat menossa väärään suuntaan. Lukutaito on heikentynyt, ja tutkimusten mukaan osasyynä on kännyköiden liiallinen käyttö.

– Kun uutta tietoa vilahtaa ohi näytöllä jatkuvalla syötöllä ja se aika, jonka käytät yhteen asiaan kerrallaan on muutama sekunti, menetät lopulta kyvyn keskittyä ja omaksua tietoa, Adlercreutz sanoo.

– Koulussa on myös kyse siitä, että opitaan sosiaalisissa tilanteissa toimimista yhdessä muiden kanssa. Tämä ei onnistu, jos istuu ja tuijottaa puhelinta, Adlercreutz sanoo.

Opetusministeri Anders Adlercreutz on tänään lähettänyt lausuntokierrokselle lakiesityksen matkapuhelinten käytön rajoittamiseksi koulussa. Tavoitteena on, että laki tulisi voimaan syksyllä 2024.

Lisätietoja: Erityisavustaja Andreas Elfving, tel. 050 310 0274

Om att läsa och förstå – ”den finländska grundskolan är en verklig framgångssaga”

Den finländska skolan har ett väldigt gott rykte och av goda skäl. Vi har en bra grundskola i Finland.

Orsakerna är säkert många och har att göra med traditioner och kultur, men en helt avgörande faktor är också vår kunniga och motiverade lärarkår.

Det är rätt ovanligt internationellt sett att det krävs en magisterexamen för att få undervisa i grundskolan.

Vår lärarutbildning håller dessutom hög klass. På den internationella lärardagen som firades den 5 oktober, fick vi alla orsak att visa uppskattning till våra lärare, både gamla och nya.

Länge var Finlands resultat i de internationella Pisaundersökningarna på topp globalt, och det är de fortfarande. Finlands resultat har ändå sjunkit.

Den senaste undersökningen är från år 2022 och visade på en fortsatt sjunkande trend. I samband med den har Jyväskylä universitet analyserat resultatet speciellt för elever med invandrarbakgrund.

Resultaten för elever med invandringsbakgrund har gått ner, om än mindre än för den övriga befolkningen. Skillnaderna mellan elever med invandringsbakgrund och övriga har alltså minskat en aning, men fortfarande lämnar resultaten mycket i övrigt att önska.

Resultatet skapade en hel del diskussion som inte till alla delar varit objektiv och saklig.

Rubriker som antyder att grupper av elever inte har färdigheter som krävs för att man ska klara sig i samhället är alltså i bästa fall grovt missvisande och värsta fall rent illvilliga. Därför vill jag poängtera några saker:

Det spelar en roll hur länge man har bott i Finland. Det är självklart att ett barn som bott här i två år inte är lika språkkunnigt som någon som bott här i tolv år.

När man ser på första generationens invandrare är båda alternativen möjliga i Pisatestet.

Barnen som deltagit i testet har alltså bott olika länge i Finland. Språkkunskaper byggs över tid, och vi måste ge barnen det stöd de behöver för att utvecklas och lyckas.

De största faktorerna för elevernas resultat är läskunnighet och socioekonomisk bakgrund. Att vara invandrare innebär inte i sig att man presterar sämre.

Och vare sig det finns 5 procent eller 50 procent elever med invandrarbakgrund i en skola påverkar det inte övriga elevers resultat. Däremot kan det försvåra inlärningen av finska eller svenska eftersom nationalspråkens ställning då lätt är svag i skolans vardag.

Därför är det så viktigt att arbeta mot segregation. Och det är därför som vi satsar 50 miljoner euro per år för den så kallade jämställdhetsfinansieringen. Kommunerna har här ett viktigt ansvar i att fördela resurserna rätt.

Resultaten som nu analyserats kommer alltså från år 2022, medan undervisningsministern ännu hette Li Andersson och den förra regeringen satt vid makten.

Den sittande regeringen har fått utstå mycket kritik, men resultaten visar på att vi gör rätt saker i skolan just nu.

Vi ökar antalet veckotimmar i läsning och matematik i lågstadiet. En fullständigt avgörande faktor för all inlärning är att de grundläggande kunskaperna är i skick.

Kan man inte läsa och skriva är det svårt att ta till sig ny information. Vi förnyar också stödet för inlärningen och strävar till att öka andelen barn med invandrarbakgrund som deltar i småbarnsfostran.

Regeringen gör satsningar på ungefär 200 miljoner på vår grundskola. Det är mycket pengar i en tid av svåra inbesparingar.

Den finländska grundskolan är en verklig framgångssaga.

Jag vågar gå så långt att jag påstår att den är orsaken till att vi idag lever i ett av världens bästa länder, om inte det bästa.

Våra skolor förtjänar rätt resursering och arbetsro, och alla elever förtjänar det stöd de behöver, oberoende av bakgrund.

Jag är glad över förmånen att nu få vara med och utveckla denna finländska kronjuvel — jag är övertygad om att vi är på rätt väg.

Publicerad i Åbo Underrättelser 11.10.2024