Liberaali puolue polarisoituneessa maailmassa

/0 Comments/in , , /by

På svenska här

Torstaina julkaistiin Ylen tuore mittaus, josta Hufvudstadsbladet kirjoitti otsikolla ”Katastrofiluvut RKP:lle – huonoimmat vuosiin”. Uutinen on luonnollisesti johtanut vilkkaaseen keskusteluun, jota leimaa monenlaiset tunteet. Olen lukenut satoja kommentteja sosiaalisessa mediassa. Vaikka tiedän, että yksi mittaus on yksi mittaus – ja että tämä mittaus jäi vain 0,1 prosenttiyksikön päähän viime vuoden vastaavasta – haluan silti jakaa oman näkemykseni tilanteesta.

Kritiikki ei synny tyhjästä. Se heijastaa monien tuntemuksia: epävarmuutta, turhautumista ja tunnetta siitä, ettei RKP:n rooli ja suunta tässä ajassa ole enää kaikille yhtä selkeä kuin aiemmin.

Mitä on tapahtunut?

Poliittinen kenttä on muuttunut nopeasti. Ja se ei koske vain politiikkaa, vaan koko yhteiskuntaa. Vastakkainasettelu ja erilaiset tunteita herättävät aiheet saavat ihmisten huomion. Maltillinen, ratkaisukeskeinen politiikka jää helposti varjoon. Samalla toimimme hallituskoalitiossa, jossa puolueiden arvot eroavat merkittävästi toisistaan.

Tämä ei sinänsä ole mitään uutta. Edellisessäkin hallituksessa puolueet ajattelivat asioista eri tavalla. Tässä hallituksessa jakolinjat ovat toisenlaiset. Jaamme huolen taloudesta ja työllisyydestä, mutta monissa arvoihin liittyvissä kysymyksissä olemme kaukana toisistamme.

Tässä tilanteessa RKP on tehnyt politiikkaa vaativassa ympäristössä –  puolustamalla omia arvojaan, kantamalla vastuuta ja samalla pyrkimällä estämään poliittisen keskustelun juuttumista pysyvään konfliktitilaan.

Ymmärrän, että moni kokee tällaisen politiikan kompromisseina, reaktiivisuutena tai epäselvänä linjana. Ja ymmärrän, että se turhauttaa.

Mutta on tärkeää todeta: RKP ei ole hylännyt arvojaan. Päinvastoin. Teemme arvopohjaista politiikkaa joka päivä – oli kyse sitten koulutuksesta, taloudesta, yrittämisestä, hoivasta, turvallisuudesta, tasa-arvosta, ympäristöstä tai vähemmistöjen oikeuksista. Teemme yhteistyötä, neuvottelemme ja vaikutamme määrätietoisesti – katse suunnattuna tulevaisuuteen.

Haaste ei ole siinä mitä teemme. Haaste on siinä, ettei työ aina näy tai saa huomiota oman viiteryhmämme ulkopuolella. Mielipidemittausten logiikassa tapamme vaikuttaa ja johtaa jää helposti epäselväksi tai näkymättömäksi – vaikka politiikan tasolla saavutammekin tuloksia. Ja tuloksia olemme kyllä saaneet aikaan.

Toisin sanoen: teot eivät automaattisesti käänny kannatusluvuiksi. Heikko galluptulos ei tarkoita, etteikö suuntamme olisi selvä. Meillä on tavoite, mutta päästäksemme sinne meidän on vahvistettava pelikenttäämme. Emme halua pelata puolustuspeliä ikuisesti, vaan meidän on siirrettävä peli hyökkäysalueelle, jääkiekkovertausta käyttäen.

”Miksi emme kaada hallitusta?”

Tätä on kysytty eri tilanteissa – ja ymmärrän sen. Monet RKP:n äänestäjät vaativat suoraa reaktiota, kun tapahtuu jotakin arvojemme vastaista.

Samalla on syytä muistaa, että Suomi on tilanteessa, jossa talous, turvallisuus ja yhteiskunnan koheesio ovat samanaikaisesti paineen alla. Hallituksen kaataminen lisäisi epävarmuutta ja horjuttaisi rakenteita, joita juuri nyt pitäisi vahvistaa. Monelle voi olla vaikeaa hahmottaa, mitä hallituksen kaatuminen käytännössä tarkoittaa. Se ei korjaa yksittäistä ongelmaa, vaan käynnistää tapahtumaketjun, jota voi olla vaikea hallita.

Haluan kuitenkin todeta selkeästi: vastuun kantaminen ei tarkoita pysymistä hallituksessa hinnalla millä hyvänsä. Jos joudumme tilanteeseen, jossa arvokonflikti on ylittämätön, vastuun kantaminen tarkoittaa myös kykyä tehdä vaikeita päätöksiä. Vastuuseen kuuluu huolellisuus ja harkintaa, mikä saatetaan virheellisesti tulkita passiivisuudeksi.

RKP istuu hallituksessa ei siksi, että tämä koalitio olisi ongelmaton, vaan siksi, että keväällä 2023 vaihtoehtoja oli vähän – ja siksi, että vakaus, ennakoitavuus ja pitkäjänteisyys ovat juuri nyt koko maan etu. Ilman RKP:tä monet päätökset olisivat erilaisia. Myös ne, jotka eivät nouse otsikoihin.

Haluan myös todeta: minkä tahansa hallituksen olisi ollut pakko sopeuttaa taloutta. Vihreät olisivat tehneet niin, aivan kuten SDP ja vasemmistokin.

Nyt toteutusvastuu on osunut meidän kohdallemme. Opposition vaihtoehtobudjettien tarkastelu vahvistaa tämän näkökulman. Samalla, kun kritiikki työmarkkinauudistuksia kohtaan on ollut kovaa,  myös SDP sisällytti niistä lähes kaikki omaan vaihtoehtoonsa. Vasemmistoliitto kritisoi työllisyystilannetta, ja on totta, että tilanne on synkkä – mutta eduskunnan laskelmat osoittavat, että heidän oma vaihtoehtobudjettinsa heikentäisi työllisyyttä selvästi. Tässä vain pari esimerkkiä.

Tämä kaikki osoittaa, millaisessa umpikujassa Suomi on.

Samalla voidaan todeta – viitatakseni toiseen julkisessa keskustelussa paljon esillä olleeseen aiheeseen – että pohjoismaisessa vertailussa Suomen maahanmuuttopolitiikka on yhä ehkä liberaaleinta.  Emme siis toteuta kohtuuttoman kovaa maahanmuuttopolitiikkaa käytännössä. Oma asiansa ovat maahanmuuttoon liittyvät  koventuneet puheet, jotka eivät mielestämme edesauta positiivista yhteiskunnallista kehitystä.

Suomen kaksikielisyys: itseisarvo

Suomen kaksikielisyys tai ruotsin kielen asema eivät ole viime aikoina olleet otsikoissa. Syy on yksinkertainen: näihin  ei ole kohdistunut suuria uhkia. Peruslinja sovittiin jo hallitusohjelmassa. Työtä on tehty ennaltaehkäisevästi ja kulisseissa – ja tehokkaasti. Tämä ei ole pelkästään puolueen tai ministeriryhmän ansiota: suomalaisruotsalaiset järjestöt tekevät – kuten ennenkin – arvokasta työtä kielen aseman turvaamiseksi. Niin tekee myös koko eduskuntaryhmämme.

Suomen kaksikielisyys on ollut ja tulee aina olemaan RKP:lle keskeinen kysymys.

Se, ettei kielikysymyksiä ole kärjistetty tällä kaudella, on mahdollistanut myös aiempaa laajemman yleispoliittisen toiminnan – juuri sen, mitä moni on toivonut ja mikä on edellytys laajemmalle kannatukselle pitkällä aikavälillä.

Haluan sanoa tämän, sillä puolueen elinvoima ja kielen aseman turvaaminen kulkevat käsi kädessä. Samalla haluan toistaa sen, minkä olen sanonut monta kertaa: RKP:n tulevaisuus edellyttää heterogeenisempää äänestäjäpohjaa ja jäsenkuntaa – myös kielellisesti. Tämä on matemaattinen fakta, joka meidän on sisäistettävä, jos haluamme olla tulevaisuudessa vaikuttava poliittinen voima.

Kannatajakunnan laajentaminen ei pienennä Suomen kaksikielisyyden puolustamisen merkitystä. Päinvastoin, pohjan laajentaminen on edellytys sille, että kaksikielisyyttä voidaan vahvistaa ja vaalia tehokkaasti. Ja ennen kaikkea: nämä kaksi asiaa eivät sulje pois toisiaan – ellemme niin itse päätä.

Oma johtajuuteni

Kun minut valittiin RKP:n puheenjohtajaksi, päätin, että toimimme avoimemmin kuin ennen. Olen tietoisesti keskittynyt uudistamaan rakenteita, työskentelemään strategisesti ja kuuntelemaan kenttää. Prosessi ei tapahdu yhdessä yössä. Se vaatii aikaa.

Aloitin tehtävässäni hallituskoalitiossa, joka on RKP:lle vaikein vuosiin. Tiedostin, ettei työstä tulisi helppoa. Ja tiesin, että tarvitsisimme sisäistä yhtenäisyyttä ja dialogia enemmän kuin koskaan.

Puoluejohdossa vallitseekin rakentava, kunnioittava ja eteenpäin katsova  ilmapiiri. Se ei tarkoita, ettei vaikeista asioista keskusteltaisi – päinvastoin. Niistä keskustellaan enemmän kuin pitkään aikaan.

Mitä palaute kertoo?

Kävin läpi satoja somekommentteja torstain gallupmittauksen jälkeen ja teetin myös analyysin. Se osoittaa selvästi kolme asiaa:

  1. Osa kokee, että RKP:n arvot näkyvät liian heikosti.
  2. Osa kyseenalaistaa kompromissikyvyn ja pitää sitä heikkoutena.
  3. Monet kaipaavat selkeämpää suuntaa ja johtajuutta – ei pelkkiä reaktioita.

Tämä palaute on arvokasta. Se ei katoa sillä, että se sivuutetaan – vaan vain sillä, että siihen vastataan.

Katse eteenpäin

Puolueen strategiatyö on loppusuoralla. Tavoitteena on selkeyttää RKP:n roolia tässä ajassa, vahvistaa yhteistä suuntaa ja tehdä politiikastamme aiempaa ymmärrettävämpää. Strategia julkaistaan kevään aikana.

On myös tärkeää nähdä oma roolimme laajemmassa kehyksessä. Sitran tuore Megatrendit 2026 -raportti korostaa, että tulevina vuosina menestyvät ne yhteiskunnat, jotka vahvistavat demokratiaa, luottamusta, koulutusta, moninaisuutta ja kykyä rakentaviin kompromisseihin maailmassa, jota hallitsevat polarisaatio ja yksinkertaistetut ratkaisut.

Juuri nämä ovat RKP:n ydinarvoja. Ne eivät ehkä tuota nopeita kannatuspiikkejä – mutta ne ovat välttämättömiä, jotta voisimme rakentaa kestävää tulevaisuutta. RKP:n vahvuus ei ole huutamisessa eikä agitaatiossa. Se on kyvyssä rakentaa siltoja. Kyvyssä kantaa vastuuta myös silloin, kun se on vaikeaa. Tämä on tärkeä rooli, vaikka se joskus tuntuu epätoivoisen vaikealta ja tuottaa harvoin raflaavia otsikoita.

Lopuksi haluan kysyä meiltä kaikilta:

Onko polarisaatio hiipinyt salakavalasti myös meidän keskuuteemme niin, ettei kompromissikyky enää näyttäydykään vahvuutena vaan heikkoutena – vaikka juuri kompromissikyvykkyys on ollut yksi suurimmista voimavaroistamme?  

Näen sillanrakentajaroolimme arvokkaana poliittisen kentän keskellä. Samalla kun kompromissit tarkoittavat, ettei lopputulos koskaan täysin vastaa yhden puolueen näkemystä, ne ovat välttämättömiä yhteistyössä onnistumiseksi ja eteenpäin liikkumiseksi.

Haluamme siis olla jatkossakin voima, joka vastustaa kahtiajakoa ja vastakkainasettelua. Pyrimme katsomaan eteenpäin, emme sivuille. Haluamme keskittyä ratkaisuihin, emme poliittisiin vastustajiin. Joskus onnistumme paremmin, joskus huonommin. Mutta yritämme aina määrätietoisesti. 

RKP:n tehtävä ei ole huutaa kovaan ääneen, vaan kantaa vastuuta. Myös silloin, kun se on raskasta. Suomenruotsalaisen kulttuurin toinen supervoima, yhteisöllisyys, tekee RKP:stä tärkeän vastavoiman polarisoitumiselle.

Kuuntelen. Otan kritiikin vakavasti. Ja haluan viedä RKP:tä eteenpäin – suuntaa näyttämällä  ja politiikkaa käytännössä toimeenpanemalla. Yhdessä muiden kanssa. 

RKP on selviytynyt sekä suurista että pienistä haasteista 120-vuotisen historiamme aikana, ja olen vakuuttunut siitä, että ajamamme politiikka on juuri sitä, mitä Suomi tarvitsee tällä hetkellä.



Olemme enemman kuin osiemme summa

/0 Comments/in , , , , /by

Vuosien varrella olen monta kertaa saanut johdattaa vierailijaryhmiä Eduskuntatalossa. Teen sen mielelläni itse, sillä se antaa mahdollisuuden keskustella kävijöiden kanssa – mutta myös pysähtyä itse sen äärelle, mitä Eduskuntatalo edustaa.

Kun vuonna 1923 päätettiin, että vastikään itsenäistynyt Suomi saisi oman eduskuntatalon, oli hyvin vähän merkkejä siitä, että olisimme yhä itsenäinen maa 102 vuotta myöhemmin. Euroopassa sodan jäljet savusivat edelleen, ja Venäjällä vallitsi paikoin levottomuutta. Suomi oli yksi Euroopan köyhimmistä maista.

Mutta uskoimme itseemme. Ja 100 vuotta sitten, vuonna 1925, julkistettiin kilpailun voittanut ehdotus. Se oli yhdistelmä vaikutteita sekä meidän omasta että muista arkkitehtuuriperinteistä ja sen pohjalta taloa lähdettiin rakentamaan. 

Päättäjät uskoivat Suomeen ja siihen, että demokratia tarvitsee symbolin – sellaisen, joka olisi maamme ja demokratiamme arvoinen. He näkivät kauas.

Tänä päivänä tuntuu usein siltä, ettei meiltä löydy samanlaista uskoa tulevaisuuteen. Se on paradoksaalista, kun ajattelee, miten moni asia puhuu puolestamme – toisin kuin sata vuotta sitten.

Opetusministerinä matkustan ajoittain myös ulkomaille, ja toimin sen kautta eräänlaisena lähettiläänä maallemme ja erityisesti koulujärjestelmällemme. Vastaanotto on kaikkialla erittäin myönteinen. Suomea katsotaan ylöspäin. Kouluamme arvostetaan, ja maamme ”kansalliseen brändiin” liitetään lähes yksinomaan positiivisia asioita.

En voi olla ajattelematta, että täällä kotona keskustelumme juuttuvat ajoittain hyvin toisenlaisiin mielikuviin. Mikään maa ei voi olla kaikkea, mutta paljon voi olla. Ja Suomi on paljon.

Koulumme on edelleen hyvä. Sijoitumme yhä korkealle kansainvälisissä vertailuissa. Aikuisemme ovat PIAAC-tutkimuksen – eli aikuisten PISA-testin – mukaan maailman parhaita. Meillä on vahva lehdistönvapaus, hyvin matala korruptio, kohtuullisen sujuva byrokratia ja hyvä elämänlaatu. Myös työn ja vapaa-ajan tasapaino on monella tapaa kunnossa.

On täysin totta, että haasteita riittää. Julkinen talous ei ole tasapainossa. Talouskasvu on liian hidasta. Mutta on yhtä totta, ettei ole realistista odottaa sijoitusten ja investointien virtaavan maahan, jos emme itse näe ympärillämme olevia mahdollisuuksia.

On myös tärkeää ymmärtää, ettemme itse tiedä kaikkea parhaiten. Siksi tarvitsemme ideoita myös ulkopuolelta. Kasvua on vaikea synnyttää, jos toimimme vain oman kansallisen nollasummapelin sisällä.

Suomen vahvuudet – turvallisuus ja keskinäinen luottamus – ovat maailman mittakaavassa ainutlaatuisia asioita. Niitä voisi käyttää vetovoimatekijöinä, joilla houkutella osaamista ja pääomaa Suomeen. Mutta se edellyttää meiltä hieman enemmän uteliaisuutta, avoimuutta ja yhteistyöhalua.

Olemme itsenäisyytemme aikana kohdanneet suuria haasteita monesti. Usein olemme löytäneet tien eteenpäin juuri siksi, että olemme ennakkoluulottomasti uskoneet itseemme – niin sodan kuin rauhankin aikana.

Itsenäisyyspäivä tarjoaa mainion mahdollisuuden muistuttaa itseämme siitä, mitä meillä on, mitä aikaisemmat sukupolvet ovat tehneet puolestamme ja miten usein olemme yhdessä olleet enemmän kuin osiemme summa. Hyvää itsenäisyyspäivää.

Meillä on enemmän potentiaalia kuin uskallamme nähdä

/0 Comments/in , , , , , /by

Menestys on ehkä enemmän korviemme välissä kuin ymmärrämmekään.

Kävin viime viikolla Thaimaassa ja Singaporessa. Tapasin paljon koululaisia – uteliaita, avoimia, ystävällisiä ja osaavia nuoria. Singapore on huomattavan kehittynyt maa. Thaimaa on ottanut isoja askelia viime vuosikymmeninä mutta maan sisäiset erot ovat suuret. 

Mieleeni nousi ajatus siitä, miten me Suomessa välillä puhumme ihmisistä. 

Aiemmin syksyllä keskustelimme “kehitysmaaperäisestä maahanmuutosta” ja jopa “ihmisten laadusta”. Taustalla lienee ajatus siitä, että olisimme Suomessa monella tavalla muita parempia.

Kun kohtasin näitä nuoria, se ajatus ei käynyt mielessä. Lapset ja nuoret ovat joka puolella maailmaa samanlaisia.

Näillä matkoilla huomaan usein, miten vahvaa paikallinen yhteisöllisyys on. Kunnianhimoa löytyy myös. Nuoret näkevät koulutuksen tienä eteenpäin – ja se taas näkyy valmiutena tehdä työtä ja oppia.

Kun tarkastelee Suomeen suuntaavaa maahanmuuttoa ja erityisesti maahanmuuttajien koulutustasoa, voi todeta esimerkiksi sen, että heidän koulutustasonsa ei merkittävästi eroa suomalaisten koulutustasosta. Ei edes silloin, kun tarkastellaan pelkästään turvapaikkaprosessin kautta tulleita. Tämä ilmenee THL:n tutkimuksista.

Silti meillä elää sitkeä käsitys, ettei muualla – tai muualta tulevilla – osaaminen riitä. 

“Not invented here” -ilmiö näkyy monessa paikassa. Muualla hankittua koulutusta emme aina tunnista tai arvosta.

Toinen havainto maailmalta: Suomella on poikkeuksellisen hyvä maabrändi. Suomea arvostetaan, ja meihin katsotaan paikoin jopa ylöspäin.

Ajattelen, että näin vahvalla brändiedulla pitäisi kyetä tekemään enemmän.

Kun seuraa Suomen talous- ja tulevaisuuskeskustelua, näköalattomuus iskee silmille. Jos uskoisimme itseemme yhtä paljon kuin singaporelainen pankkiiri tai thaimaalainen koulun rehtori meihin uskoo, meillä ei olisi huolta huomisesta.

Emme luota muiden osaamiseen, mutta emme myöskään omaan osaamisemme tai omiin vahvuuksiimme. Tämä on paradoksaalinen ja tuhoisa kierre, josta meidän on päästävä ulos.

Singapore päätti aikoinaan houkutella investointeja ja onnistui. Loppu on historiaa, joka näkyy esimerkiksi siinä, etä vuonna 2015 Suomen kanssa tasoissa ollut BKT per capita nyt keikkuu ihan eri sfääreissä. Suomella olisi kyky samaan ja meillä on siihen myös edellytykset.

Verotuksemme ei ole matala, mutta meillä on toimiva hallinto, olematon korruptio, kohtuullisen kevyt byrokratia, turvallinen yhteiskunta, puhdas luonto, koulutettu väestö sekä kunnossa oleva työn ja vapaa-ajan tasapaino.

Nämä ovat merkittäviä kilpailu- ja hyvinvointitekijöitä ja näistä lähtökohdista meidän pitäisi pystyä houkuttelemaan Suomeen niin investointeja kuin ihmisiäkin. 

Lasimme on enemmän kuin puoliksi täynnä ja tämä meidän pitää nyt vain sisäistää.

Skolan behöver riktning, stöd och höjda ambitioner

/0 Comments/in , , , , , /by

När vi nu är kalibrerade för några sekunders videosnuttar kan det kännas omöjligt att läsa en längre text. Därför måste skolan aktivt arbeta med uthållighet och förmågan att klara av tristess ibland.

Skolan har en helt central roll när vi talar om Finlands framtid.

Eftersom den är så central är det viktigt att vi inte fastnar i ett letande efter syndabockar eller i en längtan efter svunna tider när vi diskuterar dess utveckling.

Skolan påverkas av samhället runtomkring den. Den är inte en isolerad ö. Samtidigt som det är viktigt att ta lärdom av det förflutna är det därför också klart att dagens utmaningar kräver lösningar som passar in i nutiden.

Det finns orsak att med oro se på de försämrade inlärningsresultaten.

Därför analyserar vi vid Undervisnings- och kulturministeriet som bäst orsakerna som ligger bakom de senaste årtiondenas utveckling – och bilden är komplex. Här vill jag ändå lyfta fram några centrala aspekter.

Digitaliseringen har förändrat verkligheten för våra barn och unga.

Koncentrationsförmågan utmanas av en verklighet i vilken vi ständigt bombarderas av en kaskad av budskap från olika apparater.

Lösningen är ändå inte att ta bort alla digitala läromedel från skolan, utan vi behöver hantera frågan pragmatiskt och pedagogiskt. Här har förstås lärarna och skolan en stark roll, men också hemma behöver vi stöda våra barn genom en sund inställning till skärmar.

Förmågan att fokusera och kunna koncentrera sig under längre perioder är avgörande för lärandet. När vi idag i vardagen är kalibrerade för 15–30 sekunders videosnuttar kan det kännas omöjligt att till exempel läsa ett längre kapitel i en bok. Just därför måste skolan aktivt arbeta med uthållighet och förmågan att till och med klara av tristess ibland.

Vi löser inte våra utmaningar om vi letar efter syndabockar på fel grunder på fel ställen.

Också den fysiska lärmiljön spelar stor roll: buller, stora öppna klassrum och för stora grupper är problem som kan åtgärdas.

Samtidigt måste vi vara tydliga med vad de försämrade inlärningsresultaten inte beror på. Skulden till det, att våra Pisaresultat dalat är inte ett ökat antal elever med utländsk bakgrund. Det visar forskningen. Vi löser inte våra utmaningar om vi letar efter syndabockar på fel grunder på fel ställen.

Skolans största tillgång är våra lärare. Under åren har deras arbetsbild ändå breddats.

Vi behöver värna lärarnas självständighet och ge dem förutsättningar att utvecklas. Vi behöver inte mera kontroll eller nya mätare.

Förväntningarna från hemmen har ökat, ibland mer än vad som kan anses rimligt.

Lärarens uppdrag är ändå först och främst att undervisa. Vi behöver värna lärarnas självständighet och ge dem förutsättningar att utvecklas. Vi behöver inte mera kontroll eller nya mätare.

Arbetsro och högre krav kräver tydliga spelregler. Att ta bort mobiltelefoner från klassrummen har redan gett tydligt positiva resultat.

Grundläggande färdigheter – att läsa, skriva och räkna – kräver tillräckligt med tid. De tre nya årsveckotimmarna i dessa ämnen i de lägre årskurserna som vi infört är därför viktiga.

Utmaningar finns också efter den grundläggande utbildningen – men där finns framför allt möjligheter.

Om 20 år kan yrkesutbildning bra vara den mest attraktiva vägen för unga.

Praktiska färdigheter, problemlösning och arbetslivskompetens blir centrala i 2030- och 2040-talens ekonomiska verklighet. Därför behöver hela utbildningssektorn klara av att leva i en tid av snabb förändring.

Vi löser inte skolans problem genom att skylla på invandring, skärmar eller hur läroplanen ser ut.

Problemen löser vi genom att stöda lärare och elever, höja ambitionsnivån och stärka strukturerna – samtidigt.

Vid sidan av kunskap behöver vi dessutom mer empati, mer samarbetsförmåga och en inställning som präglas av livslångt lärande. Det här är inte ”mjuka” värden, utan kärnan i framtidens konkurrenskraft.

Som undervisningsminister ser jag grundskolan som helt central för vår framtid. Låt oss höja ribban tillsammans.

Den kommande kompetensgarantin är nästa steg. Vi måste trygga arbetsro både för lärare och elever, och ge varje barn chansen att nå sin potential – med blicken riktad framåt, inte bakåt.

Myönteisiä päätöksiä hallituksen täydentävässä talousarvioesityksessä

/0 Comments/in , , , , , , /by

Hallitus teki tänään päätöksen vuoden 2026 täydentävästä budjettiesityksestä. RKP:n puheenjohtaja, opetusministeri Anders Adlercreutz näkee esityksessä paljon myönteistä ja on erityisen tyytyväinen uusiin infrapanostuksiin sekä vahvaan tukeen Ukrainalle uudella 100 miljoonan euron paketilla.

– Olen iloinen, että RKP onnistui neuvottelemaan lisämäärärahoja rantaradan junaliikenteen lisäämiseksi: voimme nyt aloittaa kaksi päivittäistä suoraa vuoroa Helsingistä Hankoon. Rantarata on tärkeä kulkuyhteys Länsi-Uudellamaalla, ja on erittäin hyvä, että voimme lisätä liikennettä ja siten parantaa vapaa-ajan- ja työmatkaliikkumista, sanoo Adlercreutz.

– Myös kantatie 51:n kehittäminen etenee, sillä hallitus ehdottaa 0,4 miljoonaa euroa Vuohimäen eritasoliittymän suunnitteluun. Suomen ja Ruotsin rajayhteistyö pohjoisessa vahvistuu myös henkilöjunaliikenteellä Tornion ja Haaparannan välillä – asia, josta pohjoismaisen yhteistyön ministerinä iloitsen, sanoo Adlercreutz.

Adlercreutz on tyytyväinen myös siihen, että elokuvatuotannon tuen taso voitiin palauttaa. Tämä tarkoittaa, että aiemmin päätettyä tuen leikkausta ei toteuteta. Täydentävä budjettiesitys sisältää myös päätöksiä, jotka vahvistavat koulutusta.

– Korkeakoulujen opiskelupaikkoja lisätään tilapäisesti vuodelle 2026, ja uudet paikat kohdennetaan koulutuksiin, jotka tukevat talouskasvua. Lisäksi nuorille, jotka ovat suorittaneet toisen asteen mutta eivät ole saaneet opiskelupaikkaa, tarjotaan maksuton 30 opintopisteen opintoseteli avoimeen yliopistoon tai avoimeen ammattikorkeakouluun. Hallitus parantaa näin koulutusmahdollisuuksia.

– Hallitus panostaa myös 40 miljoonaa euroa hyvinvointialueiden kehittämishankkeisiin omalääkäri-, omatiimi- ja ammatinharjoittajamalleista. RKP on pitkään työskennellyt omalääkärimallin puolesta, ja olen iloinen, että voimme tämän päätöksen myötä edistää näiden kehittämistä. Lisäksi määrärahoja kohdennetaan sen varmistamiseen, että vihreän siirtymän hankkeiden lupaprosessit ovat nopeita ja sujuvia – tämä on keskeinen asia Suomen kilpailukyvyn kannalta, sanoo Adlercreutz.

Liberaaleja voimia tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan

/0 Comments/in , , , , /by

RKP:n puheenjohtaja ja opetusministeri Anders Adlercreutz osallistui viikonloppuna yhdessä RKP:n valtuuskunnan kanssa ALDE-puoluekokoukseen Brysselissä. ALDE on RKP:n eurooppalainen puolue.

– On tärkeää, että liberaalit voimat kokoontuvat ja vaihtavat ajatuksia. Tässä poliittisessa todellisuudessa, jossa oikeusvaltioperiaate ja demokraattiset rakenteet monessa maassa ovat haastettuina, tarvitaan vuoropuhelua ja yhteistä työtä enemmän kuin koskaan. Kun poliittinen arkemme polarisoituu ja ääripuolueet ajautuvat reunoille, liberaalit puolueet tarjoavat eteenpäin katsovan vaihtoehdon, Adlercreutz sanoo.

Kongressissa RKP:n aloite “A Stronger Internal Market for Europe’s Defence Industry” sai laajaa kannatusta ja hyväksyttiin. Aloitteen tavoitteena on vahvistaa EU:n sisämarkkinoita puolustusteollisuuden osalta ja siten parantaa Euroopan turvallisuutta ja puolustusyhteistyötä.

Adlercreutz johti myös työpajan aiheesta “Learning to Disconnect: The Benefits of Phone-Free Classrooms”, jossa hän esitteli Suomen lakimuutoksen puhelimista vapaista kouluista. Osallistujia kiinnosti, miten laki on otettu vastaan ja miten koulut ovat kokeneet muutoksen käytännössä.

– Olemme jo kuulleet kokemuksia siitä, että oppilaiden on helpompi keskittyä, kun puhelimet eivät kilpaile huomiosta. Samalla luokkahuoneessa syntyy enemmän keskustelua ja vuorovaikutusta. Kyse ei ole vain työrauhasta, vaan myös yhteisöllisyyden vahvistamisesta. On hienoa huomata, että suomalainen lainsäädäntö herättää kiinnostusta Euroopassa varsin ainutlaatuisella tavalla. Monet maat seuraavat nyt esimerkkiämme, Adlercreutz sanoo.

Det glada oväsendet

/0 Comments/in , , , , , /by

Förmågan att koncentrera oss är trots allt fortfarande en färdighet som behövs i denna värld, oberoende av den teknologiska, digitala revolution som pågår runt omkring oss.

I en kommun har basketställningarna behövt grävas fram från kommunens förråd. Barnen saknade nämligen lekar och spel under rasterna, eftersom mobiltelefonerna enligt skolans beslut skulle lämnas i ryggsäcken.

I en annan kommun berättade rektorn att ljudnivån numera är hög under rasterna. Barnen sitter inte längre tysta och ensamma, utan pratar med varandra, leker och spelar. Ibland uppstår det förstås små gräl, men oväsendet är mestadels positivt: äkta, direkt interaktion och gemenskap.

När höstterminen nu hunnit till oktober verkar mobilförbudet, som trädde i kraft i början av augusti, ha förändrat vardagen och den inre dynamiken i många skolor i en positiv riktning.

Även om lagen endast begränsar användningen under lektionstid, har många skolor – till min glädje och enligt min uppmaning – valt att begränsa användningen även under rasterna. Lika centralt som att skolan lär ut att läsa, räkna och förstå vårt samhälle, är att den lär ut interaktion och sociala färdigheter. Dessa lär man sig genom att göra saker tillsammans, tala och lyssna, diskutera.

Och det kräver tid och utrymme.

Enligt en svensk studie tillbringar barn utanför skolan över sex timmar om dagen framför en skärm. Tidsanvändning är på många sätt ett nollsummespel – en timme som ägnas åt en sak är bort från något annat.

När begränsningen av mobilanvändning under lektionstid verkar leda till att användningen minskar även på rasterna, finns det skäl att hoppas att samma positiva effekt också visar sig på fritiden. Då kan vi vara på väg att lösa den centrala utmaningen för utbildningen: de sjunkande inlärningsresultaten.

Jag tror starkt att huvudorsaken till de försämrade inlärningsresultaten finns i vår försvagade koncentrationsförmåga. Det är något som drabbar både oss vuxna och de unga.

En orsak till detta är den lilla apparat som surrar och vibrerar i fickan och i väskan. Den har distraherat oss bort från den verklighet där vi kunde sitta stilla i en timme och vända på bokens sidor, utan avbrott.

Förmågan att koncentrera oss är trots allt fortfarande en färdighet som behövs i denna värld, oberoende av den teknologiska, digitala revolution som pågår runtomkring oss.

Skolans uppgift är att lära unga de centrala färdigheter världen kräver av dem. Behovet av digital kompetens är naturligtvis en central fråga. Vi kan inte blunda för det. Men i vår tid behöver vi fortfarande förmågan att fördjupa oss, att koncentrera oss och att vara långsamma. Man kan säga att det är en förutsättning för djup inlärning.

Förhoppningsvis leder lagändringen till att mobiltelefonerna spelar en något mindre roll i barnens och ungdomarnas liv. Och inte genom det bara till livligare raster, utan också till mer eftertanke, koncentration, fördjupning och därigenom en bättre förmåga att lära sig nytt om världen och om oss själva.

Långsamhet behövs i denna snabba värld.

Mielenterveyden ongelmien torjumiseksi tarvitaan lisää työtä

/0 Comments/in , , , /by

Tänään 10. lokakuuta vietetään Maailman mielenterveyspäivää. Päivän tarkoituksena on lisätä tietoisuutta mielenterveyteen liittyvistä kysymyksistä ja kannustaa toimiin mielenterveyden ongelmien ehkäisemiseksi yhteiskunnassa. Tämän vuoden teemana on “Hoitoon pääsy – mielenterveys kriiseissä ja hätätilanteissa”, mikä korostaa sitä, kuinka tärkeää on, että mielenterveyttä tuetaan ja apua on saatavilla myös poikkeustilanteissa.

Opetusministeri ja RKP:n puheenjohtaja Anders Adlercreutz sekä kansanedustaja Henrik Wickström pitävät päivää tärkeänä, koska se kiinnittää huomiota niihin haasteisiin, joita monet ihmiset kohtaavat, ja muistuttaa siitä, kuinka välttämätöntä on, että yhteiskunnan tuki toimii myös vaikeina aikoina.

Adlercreutz painottaa, että mielenterveyspalveluiden saatavuus on turvattava kaikissa elämäntilanteissa.

– Mielenterveys on olennainen osa hyvinvointiamme ja turvallisuuttamme – niin arjessa kuin kriiseissäkin. Kun yhteiskunta joutuu koetukselle, oli kyse sitten taloudellisista vaikeuksista, sodasta lähialueella tai henkilökohtaisista elämän kriiseistä, tuen on oltava saatavilla. Mielenterveyteen liittyvä apu on otettava yhtä vakavasti kuin fyysiseen terveyteen liittyvä. Kyse on siitä, että mielenterveyttä arvostetaan koulussa, työpaikalla ja koko yhteiskunnassa, sanoo Adlercreutz.

Wickström peräänkuuluttaa konkreettisia toimia mielenterveysongelmien ehkäisemiseksi. Yksi esimerkki tällaisesta toimenpiteestä on niin sanottu psykiatriaambulanssi, jota käytetään muun muassa Ruotsissa. Psykiatriaambulanssia miehittävät mielenterveyteen erikoistuneet sairaanhoitajat.

– Hätäkeskukseen tulevien puhelujen määrä mielenterveyteen liittyvien kriisien vuoksi on kasvanut. Kun otetaan huomioon rajalliset ambulanssivoimavaramme, psykiatriaambulanssi olisi merkittävä lisäresurssi. Se voisi vastata kiireellisiin mielenterveystilanteisiin ja samalla keventää muun pelastustoimen kuormitusta. Psykiatriaambulanssi täydentäisi hyvin nykyistä hoitorakennettamme. Toivon, että voimme kirjata psykiatriaambulanssitoiminnan lainsäädäntöön, sanoo Wickström.

Adlercreutz edusti Suomea korkean tason YK-konferenssissa New Yorkissa

/0 Comments/in , , , , , , , /by

RKP:n puheenjohtaja, opetusministeri Anders Adlercreutz edusti Suomea YK:n päämajassa New Yorkissa järjestetyssä konferenssissa, joka käsitteli Rohingya-muslimien ja muiden vähemmistöjen tilannetta Myanmarissa. Suomi on yli kymmenen vuoden ajan tukenut Myanmarin rauhanponnisteluja ja meillä oli keskeinen rooli konferenssin järjestämisessä.

– Maailmassa on monia kriisejä ja konflikteja, jotka ehkä jäävät hieman unohduksiin, ja Myanmarin konflikti on yksi niistä. Sen jälkeen kun sotilasjuntta otti vallan vuonna 2021, noin 22 miljoonaa ihmistä on humanitaarisen avun tarpeessa. Miljoona Rohingya-muslimia – vainottu ja syrjitty vähemmistö, joka on kotoisin Myanmarin Rakhinen alueelta – elää nykyään maailman suurimmassa pakolaisleirissä Cox’s Bazarissa Bangladeshissa. Ihmisoikeuksia loukataan, ja väkivalta on arkipäivää. Tätä taustaa vasten oli erityisen inspiroivaa kuulla nuorten vahva viesti. Siitä huolimatta, että he kasvavat hyvin vaikeissa olosuhteissa, heillä on toivoa ja tahtoa saada aikaan muutosta, Adlercreutz sanoo.

– Oli arvokasta, että nuorilla oli niin näkyvä rooli konferenssissa. Nämä nuoret ovat kasvaneet julmuuksien ja väkivallan keskellä, eläneet pakolaisleirin arkea ja yrittävät nyt löytää tien ulos kriisistä sekä rakentaa tulevaisuutta maalleen. Koulutuksella on tässä keskeinen merkitys – se on edellytys vakaalle yhteiskuntakehitykselle ja kaikkien yhdenvertaisille mahdollisuuksille, Adlercreutz sanoo.

New Yorkin-vierailunsa aikana Adlercreutz tapasi myös YK:n Myanmarin-erityislähettilään Julie Bishopin sekä Suomen kunniakonsulin Pohjois-Dakotassa, Kirsten Baeslerin, joka on nimitetty ehdolle Yhdysvaltain apulaisopetusministeriksi. Lisäksi Adlercreutz vieraili Governor’s Islandilla sijaitsevassa Harbor Schoolissa, merenkulkuun liittyviä opintoja painottavassa high schoolissa. Oppilaat voivat esimerkiksi oppia sukeltamaan, ajamaan veneitä ja korjaamaan aluksia osana tavallista opetustaan.

– On sekä antoisaa että hauskaa vierailla kouluissa myös Suomen ulkopuolella. Vaikka järjestelmämme eroavat toisistaan, on arvokasta vaihtaa ajatuksia – ja aina voi oppia toisilta. Keskustelimme esimerkiksi kokemuksista kännykkäkiellosta oppituntien aikana – käytäntö, joka on otettu käyttöön myös Harbor Schoolissa – sekä sosioemotionaalisten taitojen merkityksestä, eli kyvystä ymmärtää ja ilmaista omia tunteitaan, Adlercreutz kertoo.

– Empatia ja halu ymmärtää toisiamme ovat asioita, joita tämän päivän maailmassa tarvitaan – niin koulussa, yhteiskunnassa yleensä kuin maailmanpolitiikassakin, Adlercreutz sanoo.

Koulutus ja sivistys hallituksen budjetin 2026 keskiössä

/0 Comments/in , , , , , , , , , /by

RKP:n puheenjohtaja, opetusministeri Anders Adlercreutz esitteli tänään opetusministeriön vuoden 2026 talousarvioehdotuksen eduskunnan budjettikeskustelussa. Varhaiskasvatuksessa, perusopetuksessa ja toisella asteella tehdään panostuksia, joilla pyritään vahvistamaan laatua, tasa-arvoa ja uskoa tulevaisuuteen.

– Hallitus panostaa merkittävästi koulutukseen vuoden 2026 budjetissa. Vahvistamme peruskoulua ja varhaiskasvatusta, panostamme kieliin ja tasa-arvoon sekä turvaamme koulutuksen koko maassa. Tavoitteena on, että jokainen lapsi ja nuori saa oikeanlaista tukea ja mahdollisuuden onnistua, Adlercreutz sanoo.

Perusopetukseen ja varhaiskasvatukseen esitetään 50 miljoonan euron lisäystä. Tämä tarkoittaa lisää resursseja esimerkiksi oppimisen tuen uudistukseen liittyviin toimenpiteisiin. Lisäksi varataan 6 miljoonaa euroa varhaiskasvatuksen henkilöstöpulan helpottamiseen. Myös puoliväliriihen päätökset vahvistaa maahanmuuttajataustaisten lasten kielten oppimista toteutetaan.

– Koulun kielen osaaminen on oppimisen edellytys. Hallitus panostaa nyt siihen, että maahanmuuttajilla on siihen tarvittavat edellytykset. Siksi panostamme suomi ja ruotsi toisena kielenä -opetukseen ja vahvistamme valmistavaa opetusta, Adlercreutz sanoo.

Toisen asteen opiskelijoiden oikeutta oppimisen tukeen ja erityisopetukseen vahvistetaan. Ammatillisessa koulutuksessa uudistus tulee voimaan 1.8.2026, lukiokoulutuksessa se tuli voimaan jo tämän syksyn alussa.

– Tavoitteena on sujuvoittaa siirtymiä koulutusasteiden välillä, vähentää keskeyttämisiä, parantaa opiskelijoiden mahdollisuuksia suorittaa tutkinto loppuun ja vahvistaa heidän hyvinvointiaan. Jokaisella nuorella on oltava todellinen mahdollisuus valmistua. Lisäksi varmistamme, että opetus on laadukasta, Adlercreutz sanoo.

Adlercreutz on myös tyytyväinen siihen, että kahdeksanvuotinen pilottihanke, jossa ammatillisen koulutuksen järjestäjät voivat nykyistä laajemmin sovittaa koulutustarjontaa alueen työvoimatarpeisiin, käynnistyy ensi vuonna.