Lösningar för tillväxt

/0 Comments/in , , , , , , , /by

Vi har inte haft ekonomisk tillväxt i Finland på 18 år. Det här i kombination med de stigande räntekostnaderna är orsaken till varför regeringens ekonomiska politik ser ut som den gör. Efter två omgångar av nödvändiga ekonomiska anpassningar under regeringsförhandlingarna och ramrian förra våren valde regeringen i vårens halvtidsöversyn att satsa på åtgärder för att sparka i gång tillväxten.

Utgångsläget inför halvtidsöversynen var utmanande. Men plötsligt ökades svårighetsgraden. Det handelskrig som president Trump startade tvingade oss att ändra perspektiv. Att i det här läget komma med små justeringar för att få i gång tillväxten var inte en möjlighet. Vi behövde höja ribban för vårt arbete.

SFP lanserade redan i augusti förra året ett åtgärdspaket med 26 åtgärder för att få i gång ekonomin. Vi tänker, att det är bättre att komma med lösningar som driver diskussionen än att sitta i passagerarsätet – för att inte tala om alternativet att bara kritisera de besluts som görs. Det här blev åter tydligt då många av åtgärderna som godkändes i regeringens halvtidsöversyn är sådana som vi länge förespråkat. 9 av de 26 åtgärder vi presenterade i augusti finns med i halvtidsrians beslut.

Många av åtgärderna är sådana som också oppositionspartierna har föreslagit och förespråkat. Trots det är det klart att de också möter kritik. Det är en verklighet i dagens polariserade politiska klimat.

Samtidigt är det klart, att regeringens ansvar är att ta fram åtgärder för tillväxt. Att låta bli var helt enkelt inte ett alternativ.

I en regering med fyra ganska olika partier är förstås också halvtidsöversynen ett resultat av kompromisser. Effekterna av alla åtgärder kommer inte att synas genast, men jag tror starkt på att den här helheten har en verklig chans att föra Finland i rätt riktning.

En av de största åtgärderna är att skatten på arbete sänks. Målet är att sporra till mer arbete och samtidigt stärka köpkraften. Den mest verkningsfulla åtgärden är en sänkning av marginalskatten, men ur ett rättviseperspektiv var det viktigt att också sänka skatten för låg- och medelinkomsttagare, en åtgärd som statiskt räknat kostar dubbelt så mycket.

Företagande främjas också genom att samfundsskatten sänks med två procentenheter till 18 procent. Beskattningen för utländska experter som flyttar till Finland sänks för att underlätta rekryteringen för våra företag. Dessutom kommer en helt ny åtgärd som har sitt ursprung i SFP:s åtgärdspaket från augusti 2024, ett skatteincitament för finländare utomlands som flyttar hem. Gränsen för arvs- och gåvoskatten kommer också att höjas till 30 000 euro respektive 7 500 euro, och för företag kommer möjligheten att dra av förluster i beskattningen att förlängas till 25 år.

Jag gläder mig också över flera satsningar som ger ett positivt avtryck i Åboland. SFP lyckades driva igenom viktiga satsningar för säkerheten i skärgården och Skärgårdshavets välmående. Regeringen bestämde att uppdatera bestämmelserna som reglerar skärgårdstrafiken och vi fick också in en satsning på 5 miljoner euro för bekämpningen av olje- och kemikalieskador. För att minska på näringsbelastningen i Skärgårdshavet kom vi överens om att utveckla lösningar för effektivare återvinning av näringsämnen.

Tillväxt kräver konkreta åtgärder. Men det handlar också om psykologi, attitydklimatet i vårt samhälle. Och det igen påverkas av den diskussion som förs. Därför hoppas jag att vi förmår se det goda omkring oss, möjligheterna, och fundamentet som trots allt är gott. Vi lever i utmanande tider och många har det svårt. Men samtidigt har få länder det så väl förspänt som vi.

Med detta åtgärdspaket blir det lite lättare och attraktivare att försöka, investera och bygga sin framtid. Jag hoppas att vi tillsammans skall se möjligheterna omkring oss och i varandra.

Adlercreutz vaikuttunut nuorista ammattilaisista Taitaja2025 -tapahtumassa

/0 Comments/in , , , , , , , , , , /by

Suomi tarvitsee osaavia ammattilaisia myös tulevaisuudessa. Tällä viikolla Turussa järjestettävässä Taitaja2025-tapahtumassa kokoontuu satoja nuoria sekä Suomesta että useista muista maista kilpailemaan eri ammattitaidon lajeissa – rakennusalasta ja teollisuudesta palveluihin, ohjelmointiin, mediasuunnitteluun ja vaatteiden ompeluun. RKP:n puheenjohtaja, opetusministeri Anders Adlercreutz osallistui tapahtumaan ja tutustui muun muassa kansainväliseen kokkikilpailuun, jossa Suomi ja Sveitsi–Ranska ottivat toisistaan mittaa.

– Olen todella vaikuttunut Suomen kokkimaajoukkueesta . Kilpakeittiöissä näkyi korkeatasoinen ammattimaisuus, keskittyminen ja taito. Tapahtumassa huokui se, kuinka vahvaa osaamista nuorillamme on, sanoo Adlercreutz.

Tämän vuoden Taitaja-tapahtuman teemana on ”Ammattitaidolla tulevaisuuteen”, mikä on hyvin ajankohtainen aihe aikana, jolloin työmarkkinat muuttuvat nopeasti. Hallitus on käynnistänyt uudistuksia ammatillisen koulutuksen vahvistamiseksi ja tulossa on muun muassa kokeilu, jolla lisätään koulutuksen järjestäjien autonomiaa muokata koulutusta paikallisten tarpeiden mukaan.

– On ratkaisevan tärkeää, että koulutuksemme todella valmistavat opiskelijoita tulevaisuuteen. Meidän on annettava nuorillemme välineet kasvaa, kehittyä ja pärjätä jatkuvasti muuttuvassa työelämässä. Taitaja2025 osoittaa selvästi, kuinka korkeatasoista ammatillinen koulutuksemme on, Adlercreutz sanoo.

Rätt riktning på Finland med besluten i halvtid

/0 Comments/in , , , , , , , /by

Varje höst delas en tjock gul bok ut till alla riksdagsledamöter på deras sittplats i plenisalen i riksdagen. På den nästsista sidan finns ett kapitel som heter Räntor på statsskulden. Boken är förstås den årliga budgetboken, och för år 2025 beräknas räntekostnaderna för statens låntagning uppgå till 3,17 miljarder. Vad allt kunde inte Finland göra för dessa pengar, som nu endast går till att betala räntor.

Finlands ekonomi har stampat på stället i 18 år. Det, i kombination med de stigande räntekostnaderna är orsaken till varför regeringens ekonomiska politik ser ut som den gör. Efter två omgångar av nödvändiga ekonomiska anpassningar valde regeringen därför att i vårens halvtidsöversyn satsa på åtgärder för att sparka i gång tillväxten.

Skatten på arbete kommer därför att sänkas med ca 1 miljard euro. Målet är att sporra till mer arbete och samtidigt stärka köpkraften för alla. Skattelättnaderna fördelas så, att den största delen riktas till små- och medelinkomsttagare. I kombination med detta främjar regeringen företagande genom att sänka samfundsskatten till 18 procent.

Utöver dessa stora skatteåtgärder genomför regeringen också en rad andra åtgärder som jag är mycket nöjd över. Bland annat sänks beskattningen för utländska experter som flyttar till Finland. Dessutom kommer en helt ny åtgärd som har sitt ursprung i SFP:s åtgärdspaket från augusti 2024, ett skatteincentiv för finländare utomlands som flyttar hem. Gränsen för arvs- och gåvoskatten kommer också att höjas till 30 000 euro respektive 7 500 euro, och för företag kommer möjligheten att dra av förluster i beskattningen att förlängas till 25 år.

Som tillägg till detta finns ett helt paket tillväxtåtgärder som berör företag, utbildning, forskning och utveckling, energi, artificiell intelligens, försvaret och mycket mer. Effekterna syns kanske inte ännu nästa år, eller ens året efter det – särskilt med tanke på det turbulenta världspolitiska läget – men jag tror starkt på att dessa åtgärder har en verklig chans att svänga Finlands ekonomiska kurs. Som anekdot kan dessutom nämnas att över en tredjedel av åtgärderna från SFP:s tillväxtpaket nu kommer att genomföras av regeringen, och också många åtgärder inom social- och hälsovården som regeringen kom överens om är direkt från den lista på åtgärder som SFP presenterade för några månader sedan. 

Halvtidsöversynen – som namnet redan berättar – markerade också det att halva regeringsperioden ligger bakom oss. Samtidigt betyder det att det ännu är två år kvar till nästa riksdagsval – gott om tid för att genomföra både återstående åtgärder i regeringsprogrammet och de beslut som regeringen fattar längs vägen. Jag är verkligt glad över att kombinationsförsäkringen som gör det lättare att växa mellan företagande och förvärvsarbete äntligen blir verklighet. Utöver det kommer vi att förstärka arbetstagarnas representation i företagens styrelser och ledningsgrupper, också det en långvarig målsättning för SFP.

Särskilt nöjd är jag dessutom över att SFP i halvtidsöversynen lyckades stoppa ytterligare nedskärningar i social- och hälsovården.

Jag sticker inte under stol med att halvtidsöversynen också förde med sig några beslut som vi är mindre nöjda med, men på det stora hela och med facit på hand vill jag påstå att vi med dessa beslut för Finland i rätt riktning.

Adlercreutz: SFP on valmis puolustamaan ääntäsi

/0 Comments/in , , , /by

Tänään Suomi äänestää historiallisissa vaaleissa – äänestämme ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1996 kahdessa vaalissa samanaikaisesti, kahdella eri äänestyslipulla. Valkoinen lippu kunnallisvaaleihin ja violetti hyvinvointialuevaaleihin.

– Aikana, jolloin vastakkainasettelu leimaa politiikkaa ja yhteiskunnallista keskusteluamme, RKP:n tehtävä on rakentaa siltoja. Ääni RKP:lle on ääni rohkeudelle ja eteenpäin katsomiselle – juuri sitä koko Suomi tarvitsee, sanoo RKP:n puheenjohtaja, opetusministeri Anders Adlercreutz.

RKP:llä on vahvat ehdokaslistat sekä kunta- että aluevaaleissa. RKP:llä on suurin osuus nuoria ehdokkaita kaikista puolueista sekä suurin osuus ehdokkaita, joiden äidinkieli ei ole suomi eikä ruotsi. Laaja paletti ehdokkaita antaa äänestäjille mahdollisuuden löytää oman ehdokkaansa, joka jakaa heidän arvonsa ja näkemyksensä.

Niissä kunnissa, joissa RKP:llä on vahva kannatus, talous on usein hyvässä kunnossa, työttömyys on matalaa, yrittäjyyden taso korkealla ja asukkaat voivat hyvin.

– Äänestämällä RKP:tä annat äänesi päättäjälle, joka kantaa vastuuta. Päättäjälle, joka huolehtii siitä, että saat tarvitsemasi hoidon. Päättäjälle, joka antaa opettajille kunnassasi oikeat edellytykset tehdä työnsä ja luo oppilaille hyvät puitteet oppia, tarkoituksenmukaisissa tiloissa, Adlercreutz sanoo.

Monilla paikkakunnilla nämä vaalit ovat kohtalonkysymys. Jos menetämme paikkoja, heikkenevät samalla mahdollisuutemme puolustaa meille tärkeitä arvoja ja turvata maamme kaksikielisyys.

– Kun on kyse teoista, on vain yksi puolue, joka kausi toisensa jälkeen, päivittäisessä poliittisessa työssään johdonmukaisesti puolustaa kaksikielistä Suomea ja muita maamme vähemmistöjä. Adlercreutz sanoo.

Äänestyspaikat ovat avoinna sunnuntaina 13.4. klo 9–20. Vaalipäivänä äänestetään omassa äänestyspaikassa. Löydät RKP:n ehdokkaat osoitteessa val.sfp.fi.

Menestyvä kunta tunnistaa vahvuutensa

/0 Comments/in , , , , , /by

Kirjoitin muutama viikko sitten koulusta osana kunnan elinvoimaa. Sivistys on tänä päivänä kunnan keskeisimpiä tehtäviä.

Toinen keskeinen tehtävä liittyy ympäristöön: siihen, miten rakennamme, miten suunnittelemme ja sitä kautta siihen, millaista ympäristöä luomme – sellaista, johon ihmiset haluavat muuttaa.

Me asumme kunnissamme ja haluamme viihtyä. Niin yksinkertaista se on.

Tiedämme aika hyvin, miksi ihmiset haluavat muuttaa Kirkkonummelle. Keskeisiä syitä ovat saavutettavuus, luonnonläheisyys ja tila. Kun muuttaa Kirkkonummelle, haluaa vähän väljyyttä. Haluaa asua väljemmin.

Toinen tärkeä oivallus on se, että Kirkkonummelle muutetaan, koska se on jotain erilaista. Ei siksi, että muistuttaosimme Espoota mutta olemme vähän kauempana, vaan siksi, että tarjoamme jotain sellaista, mitä naapurikunnat eivät tarjoa.

Tämä on se keskeinen oivallus, jonka pitäisi ohjata meidän suunnitteluamme: halu ja rohkeus olla vähän erilainen.

Ja kuten niin monessa asiassa – kaikki alkaa siitä, että meillä on yhteinen tilannekuva. Ymmärrys siitä, mitä me olemme ja mitä vahvuuksia meillä on.

25 kilometrin päässä Suomen pääkaupungista, moottoritien ja rautatien varrella, kulttuuriperintöön nojaten – siinä on Kirkkonummi. Keskustassamme on keskiaikainen kirkko, tori ja Suomen mielestäni hienoin kirjasto. Oodi – jäit toiseksi. 

Kirjaston takana rakentuu tuleva lukiorakennus. Hieno rakennus, joka tulee kokoamaan molemmat lukiomme – suomen- ja ruotsinkielisen – saman katon alle. Tämän eteen RKP on tehnyt pitkään töitä.

Tämä kokonaisuus toimii perustana työlle, jonka tavoitteena on muotoilla uudesta keskustastamme Suomen hienoin uusi vanha pikkukaupunki.

Mutta on pidettävä katse pallossa. Keskustan keskeisin rakennus on kirkkomme. Kaikki muu on toissijaista. Toivon, että rakennamme tiiviisti, mutta kirkkoa kunnioittaen matalasti. Haluan nähdä kortteleita, joissa on liiketilaa katutasossa ja jotka rajaavat pieniä vehreitä sisäpihoja.

Toivon, että keskustasta tulee eri sukupolvien kohtaamispaikka. Kirjaston yhteyteen rakennetaan koulu – mutta miksei myös palveluasuntoja? Jos ikääntyneiden suuri haaste on sosiaalisen kanssakäymisen puute ja siitä seuraava yksinäisyys – miksi emme tarttuisi siihen jo kaavoituksen keinoin?

Jos voimme suunnittelemalla paremmin luoda mahdollisuuksia sukupolvien välisiin kohtaamisiin, kaikki voittavat.

Meillä on muitakin vahvuuksia. Olemme meren äärellä. Kantvik on alue, jossa on parhaat edellytykset hyödyntää tätä laatua. Toivon, että Kirkkonummi haluaa hakea asuntomessujen järjestämistä. Mutta en toivo siitä talokarnevaalia – vaan harmonista kokonaisuutta, joka kestää aikaa.

Se, että kunta on pinta-alaltaan suuri suhteessa asukasmäärään, tarkoittaa, ettei meillä voi olla yhtä tiheää joukkoliikenneverkostoa kuin esimerkiksi Espoossa. Budjettitekninen todellisuus ei sitä mahdollista. Mutta meidän on tehtävä töitä säilyttääksemme ja kehittääksemme olemassa olevaa joukkoliikennettä.

Rantarata on 51:n ja Turuntien ohella elinhermomme.

Samaan aikaan rantarata on uhattuna. On vaikea uskoa, etteikö mahdollinen länsirata tarkoittaisi rantaradan jäämistä taka-alalle. Se olisi kunnallemme kallis hinta.

Siksi kunnallisen vaikuttamistyömme keskiössä on oltava ratkaisut, jotka turvaavat rantaradan liikenteen ja mahdollisimman monen pysäkin säilymisen kunnan rajojen sisällä. Toivon, että meillä on yksimielisyys näistä tavoitteista tulevassa valtuustossa.

Elinvoimainen kunta tarvitsee houkuttelevaa asumista, hyviä kouluja, hyvän elinympäristön ja toimivat liikenneyhteydet. Mutta tarvitsemme myös työpaikkoja.

Pitkään meidät tunnettiin kuntana, jossa kaavoitus ja lupaprosessit etenivät hitaasti. Tänään uskallan väittää, että suoriudumme tässä selvästi paremmin. Sekä Microsoftin datakeskus että Prysmianin laajennus lähtivät liikkeelle hyvin lyhyessä ajassa, vaikka kummassakin tapauksessa oli kyse suurista ja monimutkaisista hankkeista. Nyt on tärkeää takoa, kun rauta on kuumaa. Näiden investointien ympärille meidän on kyettävä rakentamaan yritysklustereita, jotka tuovat kunnalle sekä työpaikkoja että verotuloja.

Kunnallamme on pitkät perinteet. Se koostuu monista kylistä, joilla jokaisella on oma identiteettinsä. Lapinkylä ei ole Luoma, eikä Veklahti ole Långvik. Meillä on kolme keskustaa – kirkonkylä, Masala ja Veikkola. Näiden välillä on paljon tilaa ja paikkoja väljälle omakotiasutukselle, maataloudelle ja muille alkutuotannon aloille.

Nämä ovat laatutekijöitä, joita ei löydy kivenheiton päästä mistään muusta eurooppalaisesta pääkaupungista.

Pidetään kiinni ainutlaatuisesta sijainnistamme ja niistä vahvuuksista, jotka erottavat meidät muista.

RKP:n puheenjohtaja Anders Adlercreutz kuntavaaleista, kaavoituksesta ja hyvinvointialueesta

/0 Comments/in , , , , /by

Kirkkonummen Sanomat haastatteli RKP:n puheenjohtajaa, opetusministeri Anders Adlercreutzia tulevien vaalien tiimoilta:

Puolueen puheenjohtajana, mitkä ovat RKP:n tavoitteet kuntavaaleissa Kirkkonummella, Siuntiossa ja Inkoossa sekä Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella?

Tavoitteemme on luonnollisesti vahvistaa asemiamme. Niissä kunnissa, joissa RKP on vahvassa asemassa, kasvu on ollut hyvää ja työllisyys korkeaa. Hyvinvointialueella toivomme lisäpaikkoja. Siellä RKP on usein joutunut valitettavasti yksin tekemään työtä alueellisesti kattavien palveluiden turvaamiseksi. Siksi on tärkeää, että menestymme – keskittäminen on monesti mennyt liian pitkälle.

RKP:n kuntavaaliohjelmassa mainitaan ”paras koulu”. Mikä on kantanne opetusministerinä siihen, miten koulu- ja varhaiskasvatusasiat on hoidettu Kirkkonummella verrattuna muuhun Suomeen? Entä Kirkkonummen suuret investoinnit kouluverkkoon?

Kirkkonummen koulut pärjäävät vertailuissa hyvin. Ennen kahta edellistä vaalia iso kysymys oli isojen kouluhankkeiden kohtalo. Nyt suurin osa niistä on lähtenyt tai lähdössä liikkeelle. On selvää, että hankkeet rasittavat kunnan lainataakkaa, mutta niitä ei olisi voinut jättää tekemättä. Hanke, josta olen erityisen iloinen, on yhteinen lukiohanke kirjaston takana keskustassa. Uskon, että se osaltaan vahvistaa sekä Kirkkonummen että keskustan vetovoimaa. On hienoa, että siinä on päästy yhteiseen ratkaisuun. Sen eteen RKP on tehnyt määrätietoista työtä. Kirjaston kanssa syntyy hienoa synergiaa!

Vaaliohjelmassa mainitaan myös elinvoimaiset kunnat ja kaupungit sekä kestävä ja viihtyisä kaavoitus. Millä keinoin Kirkkonummen elinvoimaa voidaan kehittää?

Keskeinen kysymys on kaavoitus. Meidän täytyy osata hyödyntää yhteisvaikutuksia, joita uudet teolliset hankkeet tuovat. Jorvaksen HTC, Prysmian ja uusi datakeskus ovat keskeisiä kasvun vauhdittajia. On huomionarvoista, että kaksi viimeksi mainittua lähtivät nopeasti liikkeelle. Kun tahtoa on, kaavoitus sujuu ripeästi.

On myös tärkeää huomata, että Kirkkonummelle muuttamisen pääasiallinen syy liittyy asumiseen ja kouluihin. Meidän pitää tarjota asumisessa jotain muuta kuin naapurikunnat: enemmän tilaa, yhteisöllisyyttä, harrastusmahdollisuuksia, hyviä yhteyksiä, laadukkaita kouluja ja vahvaa luontosuhdetta. Meidän täytyy uskaltaa olla oma itsemme – Kirkkonummi ei ole Espoon kopio.

Pitäisikö Kirkkonummen uusi keskusta rakentaa tehokkaasti – ja kuinka tehokkaasti?

Keskusta saa mielellään olla tiivis pikkukaupunki, mutta en kaipaa liiallista korkeutta. Kirkko säilyköön maamerkkinä! Lähtökohtaisesti keskustan kehittämiseen on upeat edellytykset. Tori, kirkko, kirjasto ja juna-asema tarjoavat hienot puitteet toimivalle pikkukaupungille. Toivon, että onnistumme yhdessä rakentamaan näkemyksen siitä, miltä tämän ajan yhteisöllinen ja inspiroiva keskusta voisi näyttää – paikka, joka houkuttelee niin ihmisiä kuin palveluja.

Toivon myös, että keskustaan saataisiin ikäihmisille asumisratkaisuja. Liian usein palveluasumisen tontit kaavoitetaan laidoille tai kauemmas. Se on mielestäni väärä ratkaisu. Kirjaston ja koulujen tarjoamat palvelut voisivat tukea eri-ikäisten ihmisten kohtaamista.

Arkkitehtinä, millaista kaavoitusta Kirkkonummella tulisi tehdä?

Kirkkonummen pitäisi rohkeasti olla oma itsensä. Kunnan hienous on siinä, että se koostuu monesta pienestä kylästä, joilla kaikilla on oma identiteettinsä – joillakin jopa oma nuorisotalo. Tämä ominaispiirre tulee säilyttää, samalla kun keskustoja kehitetään tiiviimpään suuntaan. Se, että olemme pientalovaltainen kunta, on selvä vahvuus.

Kirkkonummen strategia sanoo: ”Kaavoitamme pientalovaltaisesti luonnonläheisiä, viihtyisiä ja turvallisia asuinalueita. Palvelutarjontamme vastaa kasvavan ja ikääntyvän väestön tarpeisiin.” Oletteko samaa mieltä? Onko kunnassa riittävästi asuntoja ikääntyville?

Olen tuosta täysin samaa mieltä. On myös selvää, että meillä ei ole riittävästi palveluasumista ikääntyneille kirkkonummelaisille. Toivon erityisesti keskustaan, lähelle junaa, kirkkoa ja kirjastoa lisää ikäihmisille sopivia asumisratkaisuja.

Pitäisikö Kirkkonummelle saada asuntomessut?

Toivon, että saisimme kuntaan asuntomessut. Kantvik olisi erinomainen paikka. Toivon myös, että hanke vietäisiin kunnianhimoisesti eteenpäin – ei sekavaa valmistalokatalogia, vaan yhtenäinen kokonaisuus, jolla on selkeä identiteetti ja joka ammentaa paikan ainutlaatuisuudesta.

Mitä mieltä olette rantojen käyttämisestä rakentamiseen?

Kirkkonummella on paljon rantaviivaa, joka on pääosin yksityisessä omistuksessa. Kantvik on hyvä esimerkki siitä, millaista rantarakentamista Kirkkonummella voitaisiin toteuttaa. En näe esteitä järkevälle, hyvin kaavoitetulle rantarakentamiselle.

Mitä mieltä olette kuntaveron tasosta Kirkkonummella?

Kuntaveromme on korkea verrattuna esimerkiksi Espooseen, eikä sitä voi pitää hyvänä asiana. En kuitenkaan tällä hetkellä näe edellytyksiä sen laskemiselle.

Kuinka realistisena pidätte Länsirata-hanketta ja sen toteutumista? Minkälaisella osuudella Kirkkonummen kunnan tulisi olla mukana hankkeessa?

Länsirata-hanketta eivät taloudelliset realiteetit tällä hetkellä tue. Lohjan näkökulmasta paikallisyhteys on tarpeen, mutta kokonaan uuden yhteyden rakentaminen Turkuun ei ole järkevää – varsinkaan, kun Helsinki on vetäytynyt hankkeesta. Mielestäni Kirkkonummenkaan ei tulisi olla mukana.

Neljä miljardia euroa noin kahden miljoonan matkaa varten on liikaa. Ympäristövaikutukset olisivat mittavat, ja kannattavuuslaskelmat perustuvat pitkälti tonttien hintojen nousuun – se ei ole kestävä peruste. Meidän tulisi sen sijaan panostaa rantaradan kehittämiseen. Se on taloudellisesti ja ympäristön kannalta kestävin vaihtoehto. Emme saavuta ihan samaa nopeutta, mutta pääsemme lähelle.

Mitä mieltä olette vihreän siirtymän hankkeista Länsi-Uudellamaalla?

Vihreän siirtymän hankkeet ovat Suomelle suuri mahdollisuus. EK:n laskelmien mukaan niitä on suunnitteilla noin 290 miljardin euron edestä. On kuitenkin tärkeää, että emme jää pelkästään puhtaan sähkön tuottajaksi, ja että ympäristövaikutusten arviointi tehdään perusteellisesti. Jokaisen suuren hankkeen ympärille tulisi rakentaa vihreän siirtymän ekosysteemi. Sundsbergin datakeskus voisi toimia laajemminkin kasvun moottorina.

Valtion tukien osalta on syytä olla tarkkana. Yksittäisten hankkeiden tukemisen sijaan on järkevämpää varmistaa, että investointiympäristö on ennustettava ja kilpailukykyinen.

Toteutuuko demokratia Espoo-vetoisella Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella?

Kyllä minä ajattelen, että jokaisen aluevaltuutetun tulee pystyä ajattelemaan omaa kotikuntaansa laajemmin. Yksi syy siihen, miksi RKP edellytti erillisratkaisua Uudellemaalle, oli juuri se, että muuten paikallisdemokratia olisi heikentynyt liikaa. Nytkin meillä on haasteita. Tämä kausi on osoittanut, että paikallisten palvelujen puolustajia tarvitaan.

Mitä mieltä olette digipalveluista vanhuksille? Tuleeko olla vaihtoehtoja niille, jotka eivät osaa tai halua käyttää digipalveluja?

Ilman muuta. Digitaaliset palvelut ovat hyvä lisä, mutta ne harvoin voivat korvata muuta hoitoa. Kasvokkain tapahtuvan palvelun pitää olla ensisijainen vaihtoehto. RKP on esittänyt myös digitakuuta – palvelua, jonka kautta varmistetaan apu digitaalisten palvelujen käytön opetteluun, ikäihmisille ja muillekin.

Mammografiaseulonnat siirtyvät Kirkkonummelta Lohjalle. Onko tämä järkevää, vaikka hyvinvointialue säästää rahaa?

Pidän tätä ongelmallisena. Keskustelin juuri erään tutun kanssa, jonka Alzheimeria sairastava puoliso ohjattiin Espoosta Lohjan vuodeosastolle. Monilla on muistissa myös Lohjan synnytyspalveluiden lakkauttaminen, jonka säilyttämisen puolesta RKP taisteli valitettavasti yksin. Tällaisilla muutoksilla on vaikutusta myös työssä viihtymiseen ja sitä kautta työvoimapulaan. Esimerkiksi kätilön ei ole yksinkertaista lähteä Espooseen töihin, jos hän asuu Tenholassa.

Mitä mieltä olette omalääkärijärjestelmästä ja sen kehittämisestä?

RKP kannattaa omalääkärimallia vahvasti. Sitä on menestyksekkäästi pilotoitu Länsi-Uudellamaalla. Itäisellä Uudellamaalla olemme ottaneet käyttöön Omatiimi-mallin, jossa koko tiimi – hoitajasta lääkäriin – on tuttu potilaalle. Keskusteluissa lääkäreiden ja hoitajien kanssa on käynyt selväksi, että tällainen malli parantaa työssä viihtymistä. Henkilöstöpulan keskellä meillä ei ole varaa olla hyödyntämättä malleja, jotka lisäävät sekä potilastyytyväisyyttä että hoitotuloksia.

Olette ehdolla sekä kunta- että aluevaaleissa. EVAn tutkimuksen mukaan moni suomalainen haluaisi rajoittaa mahdollisuutta toimia kolmella tasolla. Mikä on teidän näkemyksenne?

Olen pitänyt hyvin arvokkaana ja toimivana sitä, että olen saanut osallistua sekä kansalliseen päätöksentekoon että nähdä, mitä päätökset merkitsevät paikallisella tasolla. Tämä kokemus on hyödyksi eduskunnassa ja hallituksessa. Se on osa suomalaista päätöksentekokulttuuria – se näkyy jo siinä, että eduskunnan maanantait on varattu paikallistyöhön.

Opetusministerinä näen myös tärkeänä hyvinvointialueelle kuuluvan oppilashuollon. Sitä haluan tietenkin pitää silmällä myös!

Hyvinvointialueet tarkoittavat, että aiemmin pelkästään kunnanvaltuustossa hoidetut asiat hoidetaan nyt kahdessa organisaatiossa. Työn substanssi ei varsinaisesti lisäänny, mutta kokouksia voi olla enemmän. Helsingissä tilanne ei muuttunut, mutta Länsi-Uudellamaalla valtuusto kokoontui viime vuonna viisi kertaa. Se on maltillinen määrä ja mahtuu kalenteriini. Nyt on tärkeää vaikuttaa alueiden palvelurakenteisiin – moni asia muuttuu nopeasti, ja tässä on tärkeä vaikuttamisen paikka, niin Kirkkonummen kuin koko Länsi-Uudenmaan näkökulmasta.

Text: JUSSI SALO

Adlercreutz: Ett starkt Norden är en kraft att räkna med

/0 Comments/in , , , /by

Den 23 mars firas Nordens dag, då det nordiska samarbetet lyfts fram och den unika gemenskapen i regionen firas. Under år 2025 fungerar Finland tillsammans med Åland som ordförandeland för Nordiska ministerrådet. Svenska folkpartiets ordförande, undervisningsminister Anders Adlercreutz fungerar också som minister för Nordiskt samarbete, och leder under året de nordiska samarbetsministrarnas arbete tillsammans med Annika Hambrudd från Ålands landskapsregering.

– När vår omvärld är orolig och den världsordning vi är vana vid rubbas, är det viktigare än någonsin att Norden står enat. Oavsett om det handlar om att stärka vår beredskap, riva ner gränshinder eller bekämpa klimatförändringen krävs ett enat Norden för att våra åtgärder ska ge bästa resultat, säger Adlercreutz.

I Norden delar man synen på demokrati och på rättsstaten, har en sammanflätad historia och kultur, och en stark välfärdsmodell. Det här återspeglas också i att de nordiska länderna igen placerar sig i topp bland världens lyckligaste länder.

– Det är få varumärken som är så starka och positiva som Norden. Norden förknippas med jämställdhet, med ren natur och en stark vilja att samverka. På många sätt en förebild för samarbete och gemensamma lösningar — och det är något vi också  framöver ska leva upp till, säger Adlercreutz.

Kunnan tulee nyt keskittyä elinvoimaan ja sivistykseen 

/0 Comments/in , , , , , , , , , , , /by

Kun lähdimme vaaleihin neljä vuotta sitten, kunnat näyttivät erilaisilta. Tiesimme, että sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus oli tulossa, mutta suuri muutos ei ollut vielä täällä.

Nyt olemme aivan uudenlaisessa tilanteessa. Hyvinvointialueet huolehtivat sote-palveluista, ja kunnille jäi kaksi päätehtävää: elinvoima ja sivistys.

Kirkkonummella molemmat ovat juuri nyt suuressa murroksessa. Meillä on käynnissä merkittäviä teollisia investointeja, ja kuntaa kehitämme voimakkaasti sekä keskustassa että esimerkiksi Kantvikissa. Arkkitehtina näen tässä ainutlaatuisen mahdollisuuden luoda ympäristöjä, jotka kestävät aikaa – mutta palaan siihen toisessa kirjoituksessa. Tässä haluan keskittyä koulun merkitykseen elinvoiman rakentajana. Yhteys näiden kahden välillä on päivänselvä.

Kun opetusministerinä kierrän kouluissa ja tapaan yrittäjiä eri puolilla Suomea, kuulen viestin yhä uudelleen: koulutus ja elinkeinoelämä tarvitsevat toisiaan. Niitä täytyy kehittää rinnakkain, yhtenä kokonaisuutena. Se on yksi tärkeimmistä tehtävistämme.

Elinvoima ei synny itsestään. Kuntien päätökset ratkaisevat, onko yrityksillä mahdollisuuksia kasvaa ja työllistää. On kunnan vastuulla varmistaa, että osaavaa työvoimaa on saatavilla, infrastruktuuri toimii ja lupa-asiat hoituvat ilman turhaa byrokratiaa. Ilman viisaita päätöksiä työpaikat katoavat ja palvelut näivettyvät.

On helppoa väittää, että verojen korotus turvaa hyvinvoinnin. Todellisuudessa kestävä tulevaisuus syntyy työstä ja yrittäjyydestä. Siksi panostan siihen, että koulutus vastaa entistä paremmin työelämän muuttuviin tarpeisiin.

Kun aloitin opetusministerinä, oli selvää, että koulutuksen suuntaa on korjattava. Suomi ei ole enää PISA-tutkimusten kärkimaita. Oppimistulosten lasku on kiistaton – mutta ei väistämätön. Olemme päättäneet tehdä historiallisen panostuksen peruskouluun, ja nämä satsaukset näkyvät jokaisessa Suomen kunnassa.

Mihin käytämme lisärahoituksen, 200 miljoonaa euroa? Vahvistamme perustaitoja. Lukeminen, kirjoittaminen ja laskeminen eivät ole enää itsestäänselviä perustaitoja. Jo nyt liian moni nuori ei hallitse niitä riittävän hyvin selviytyäkseen toisella asteella tai työelämässä. Siksi otamme alakoulussa käyttöön kolme vuosiviikkotuntia lisää näissä aineissa. Tästä syksystä lähtien jokainen oppilas saa aiempaa vahvemman perustan.

Olen tavannut oppilaita, joille lukeminen on päivittäinen haaste, ja vanhempia, jotka ovat huolissaan lastensa tulevaisuudesta. Siksi oppimiskuilujen kaventaminen on yksi tärkeimmistä tavoitteistani.

Suomalaisen koulun periaate on aina ollut, että jokainen lapsi saa tasavertaisen mahdollisuuden onnistua. Pidämme siitä kiinni myös näillä panostuksilla. Tasa-arvorahoitus on vakiinnutettu 50 miljoonaan euroon vuodessa, jotta jokainen lapsi saa oikeudenmukaisen alun – taustasta riippumatta.

Tiedän, ettei koulutus yksin ratkaise kaikkea, mutta se on elinvoimaisen kunnan tärkein perusta. Työelämä muuttuu, ja kunnat ovat avainasemassa siinä, että nuoret saavat valmiudet pärjätä tässä maailmassa. Vahvistamme peruskoulua ja kehitämme ammatillista koulutusta joustavammaksi ja työelämälähtöisemmäksi – laadusta tinkimättä.

Elinvoimainen kunta ei synny sattumalta, vaan viisailla päätöksillä ja pitkäjänteisellä työllä. Siksi tulevissa kuntavaaleissa valittavien päättäjien rooli on ratkaiseva.

Nyt on erityisen tärkeää, että hyödynnämme avautuvat mahdollisuudet: otamme lisävuosiviikkotunnit täysimääräisesti käyttöön, suuntaamme oppimisen tukeen tarkoitetut rahat kouluihin ja käymme oppilaiden kanssa keskustelua kännyköiden käytöstä. Ensi syksynä puhelimet poistuvat oppitunneilta, mutta välituntien käytöstä päätetään yhdessä.

Seuraava valtuustokausi on tärkeä Kirkkonummen elinvoimalle. Siksi on tärkeää, että juuri sinun äänesi kuuluu.

Suomen tulevaisuus ratkaistaan kunnissa.

(mielipidekirjoitus Kirkkonummen Sanomissa 19.3.2025)



Jag vill motverka den polarisering som Korpak blåser liv i

/0 Comments/in , , /by

I en skickligt skriven kolumn berättar Helen Korpak i HBL 4.2 vad hon tror att jag tänker i min text “Om att dra sitt strå till stacken” som HBL publicerade 29.1.2025. Samtidigt är hennes analys både långt ifrån min verklighet och långt ifrån det jag skrev och åtminstone försökte formulera.

Det känns osökt som om Korpak har ett narrativ, som hon försöker leta efter en skrud för.

Min text, i vilken jag inte alls talar om att ”pöbeln skall hålla mun” för att citera Korpak, efterlyser jag en diskussion om vårt samhälle och vår framtid som inte utgår enbart från piskor och saxar utan som förmår se våra styrkor och möjligheter – som ju verkligen finns. 

En del av våra styrkor är till exempel vår utbildning och ett starkt förtroendeklimat. Andra är en stor social rörlighet och en i internationell jämförelse låg nivå av polarisering. 

I sin text bekräftar Korpak indirekt den oro som ledde till det jag skrev. Det är just den typens motsättning och polarisering Koprak skickligt blåser liv i som jag vill motverka.

Vi ser kulturkrig både i vårt land och utanför. Man odlar en bild av ”eliten” och ”folket”. Man ifrågasätter vetenskapen och fakta och ifrågasätter folks avsikter när man hellre kunde diskutera det man läser och ser. 

Man bygger också upp en bild där allt kan läggas in i ett narrativ om ”vi mot dem” , för att inte tala om vänster och höger. 

Jag tror att världen är mer komplicerad än så. 

Vad hänvisar jag då till när jag talade om diskussionsklimatet och om att ”sättet på vilket vi diskuterar vår framtid, våra möjligheter och framför allt våra utmaningar är under all kritik.” eller när jag säger att  ”Det är svårt att hitta en väg framåt om piskor och saxar är det enda vi ser i en situation där vi också borde förstå att utveckla det vi har”?

Jag ser det här som en central fråga. Om den ekonomiska diskussionen enbart fokuserar på nedskärningar, så finns det per definition inte utrymme för det tal om möjlighet och tillväxt som investeringar behöver. 

Om vi målar upp hotbilder kring de som vi borde locka hit för att, ve och fasa, investera, så är det i högsta grad osannolikt att de vill komma. 

Och för all del: Om vi målar upp en bild av att en anpassning – eller för att använda det ord Korpak föredrar, nedskärning, är totalt binär, att den raserar allting – så då finns det varken syre eller vilja att skapa, bygga och titta framåt. 

Och jag anser att det också är det vi behöver. 

Jag har full förståelse för vad nedskärningar betyder. Jag vet också, att jag knappast själv på ett personligt plan alltid kan se vad de rent konkret innebär. 

SFP har i alla situationer försökt prioritera när det bara funnits svåra alternativ. Jag är glad för att vi kunde halvera anpassningarna inom kultursektorn i höstens förhandlingar. Men det oaktat är 20 miljoner, av den sammanlagda kulturpotten från mitt ministerium på ca 530 miljoner, en ansenlig summa. Och den slår ut på ett sätt som drabbar vissa mer än andra.

SFP värnar om kulturen, och jag vågar påstå att jag personligen har en stark koppling till den på många plan.

Men jag är också oroad över vår statsekonomi som i förlängningen är den som möjliggör satsningar. Jag är orolig för vårt samhällsklimat, och den allmänna bristen av vision som för tillfället genomsyrar samhällsdiskussionen. Jag är, som jag skriver, orolig för den bild av samhället vi politiker projicerar.

Jag välkomnar debatt och ifrågasättande, men jag kan inte omfatta en debattkultur som bygger på antaganden, förenklingar eller, som jag ser det, en tydlig vilja att missförstå och förvränga. Världen är inte svartvit. Den är ofullkomlig, full av gråskalor och behov att kompromissa.  

För att, som Korpak klokt avslutar sin text: ”Ingendera av oss har mer rätt än den andra, eftersom det inte handlar om absoluta sanningar, utan bara om mänskliga påfund.”

 

(Publicerad i HBL 8.2.2025)

Låt oss inte vara likgiltiga

/0 Comments/in , /by

”Vi tror att motsatsen till kärlek är hat. Så är det inte. Motsatsen till hat är likgiltighet.”

Så sade Elie Wiesel, en av det fåtal som överlevde Auschwitz dödsmaskin, i en intervju i US News & World Report 1986, samma år han tog emot Nobels fredspris. Förintelsen skede eftersom alltför många var likgiltiga. Blundade, tittade bort och valde att inte se.

Jag hade förmånen att besöka koncentrationslägret Auschwitz-Birkenau i slutet av januari tillsammans med Republikens president. Det, att det gått 80 år sedan lägret befriades, firades med en gripande ceremoni där många statsöverhuvud, men framförallt ett femtiotal överlevande var på plats. 

Historierna de berättade var hjärtskärande. Hur känns det att se sina kompisar samlas ihop för att fösas in i gaskammaren? Hur känns det för en liten flicka att tro att orden barn, jude och död är oskiljaktiga? Hur känns det att se sin framtid slås i kras, att se sin far eller mor tvingas välja spåret till vänster eller höger när du själv föses åt andra hållet?

Vi säger ofta att det aldrig kan hända igen. Men det kan hända igen. Mekanismen är inte svår. Vi människor har inte ändrat oss. Och vi har kanske inte ens lärt oss en läxa. 

Det som hände i Auschwitz, Treblinka, Maidanek, Buchenwald och på många andra ställen var ett resultat av metodisk avhumanisering.

”De är inte som vi. De är främmande. De är inte människor. De hör inte hit.” 

Vi hör samma tankegångar runtom oss idag, i hela världen. Det är ett vapen man tycks ta till allt oftare. Man målar upp hotbilder kring dem man inte identifierar sig med. Man generaliserar bilden av en människogrupp på basen av en berättelse man hört eller hittat på.

I synnerhet i tider där det är ekonomiskt utmanande och osäkert vill man hitta syndabockar. Man vill hitta lätta svar på svåra frågor. Då kan det att man får skylla på någon annan för sina problem och utmaningar, på någon som är annorlunda än en själv, som kommer någon annanstans ifrån, bli ett sätt att hantera allt det osäkra, alla problem och utmaningar.

Empati är att ställasig i andras stövlar. Att förstå att ens egenbild av världen inte är den enda rätta och framförallt, att livet inte behandlar oss alla på samma sätt. 

Empati, förståelse och medmänsklighet behövs för att vi ska kunna säkerställa att något som Förintelsen aldrig sker igen.

Motsatsen till hat är likgiltighet. Så låt oss bry oss.

Det är uppenbart att utvecklingen i världen på många sätt är oroväckande. Det andra världskriget fungerade som en väckarklocka som hjälpte oss att bygga många av de institutioner som tjänat oss väl: FN, rättsstaten, gemensamma avtal och fördrag. Många av dessa institutioner naggas nu i kanterna, de diskrediteras. 

Vi människor har en förmåga att glömma det vi lärt oss. I Putins retorik har fascismen och nazismen slängts över ända och de orden används nu igen som slagträ för att absurt nog rättfärdiga grymma brott mot mänskligheten. Vi har politiska rörelser som fokuserar på att stämpla folkgrupper. Ansvaret för hela samhällets problem, vare sig det är inlärningsresultat, arbetslöshet, obalansen i den offentliga ekonomin eller våldet i samhället läggs på dem som vi inte upplever att hör hit .

Den polarisering vi ser runt omkring oss är ett första steg i fel riktning. Därför är det så viktigt att vi i Europa värnar om ett samhälle där alla känner sig delaktiga och ingen skjuts ut i marginalen, varken fysiskt eller mentalt. Där det finns spelregler som vi ser som så fundamentala delar av vårt samhällsskick att de inte relativiseras för kortsiktiga vinster eller för att vi ”bara måste”. 

Vi har många gemensamma utmaningar att tackla. På 30-talet lyckades vi inte tackla den polarisering och radikalisering som ledde till Förintelsen. Storbritanniens dåvarande premiärminister Neville Chamberlain har inte behandlats med silkesvantar av historieskrivningen. Idag står vi inför samma dilemma igen. Det handlar inte enbart om radikalisering, polarisering och intolerans utan också om frågor som klimatförändring och biodiversitetsförlust som också behöver internationella, gemensamma och solidariska beslut. 

Därför är det så viktigt att politiken inte förfaller till skyttegravskrig och demonisering utan talar om samarbete, inklusion och lösningar. 

Om vi inte har fora för gemensam diskussion och en förmåga att komma överens så splittras den gemensamma världsbilden och värdegrunden. Senast det skedde gick det illa. Låt oss gemensamt se till att det inte händer igen. Låt oss inte vara likgiltiga. 

 

(Insändare i Vasabladet, Österbottens tidning, Sydin 2.2.2025)