Adlercreutz: Eduskunta otti kantaa eheytyshoitoja vastaan

Tänään eduskunta on hyväksynyt aloitteen, joka tähtää eheytyshoitojen kieltämiseen ja joka perustuu yli 50 000 kansalaisen allekirjoittamaan kansalaisaloitteeseen Ihminen on kokonainen – kielletään eheytyshoidot. Näiden hoitojen tarkoituksena on muuttaa henkilön seksuaalista suuntautumista tai sukupuoli-identiteettiä. Ne kohdistuvat erityisesti seksuaalivähemmistöihin, transhenkilöihin ja intersukupuolisiin henkilöihin.

– Nykyinen lainsäädäntö ei ole riittävän selkeä, ja lakimuutoksella voitaisiin suojella ihmisiä eheytyshoitojen psyykkiseltä väkivallalta, sanoo RKP:n puheenjohtaja ja opetusministeri Anders Adlercreutz.

Päätös ei ainoastaan vahvista seksuaalivähemmistöjen perusoikeuksia, vaan osoittaa myös, miten demokratia voi toimia.

– Kansalaisaloitteita ei hyväksytä joka päivä, ja että tämä tapahtuu asiassa, joka koskee ihmisoikeuksien ydintä, tekee siitä vielä tärkeämmän. On itsestään selvää, että RKP tukee eheytyshoitojen kieltoa, sanoo Adlercreutz.

Adlercreutz osallistui Ukrainan presidentin puoliso Olena Zelenskan kouluvierailuun Kirkkonummella

Ukrainan presidenttipari Volodymyr Zelenskyi ja Olena Zelenska vierailivat Suomessa keskiviikkona 19. maaliskuuta 2025. RKP:n puheenjohtaja, opetusministeri Anders Adlercreutz osallistui rouva Olena Zelenskan ja rouva Suzanne Innes-Stubbin vierailuun Jokirinteen koulussa Kirkkonummella.

– Oli hienoa saada toivottaa rouva Zelenska ja rouva Innes-Stubb tervetulleiksi Kirkkonummelle ja Jokirinteen kouluun ja kertoa heille suomalaisesta koulujärjestelmästä – koulujemme arjesta, oppilashuollosta sekä lasten ja nuorten hyvinvoinnista, kouluruokailusta ja väestönsuojista sekä niihin liittyvistä järjestelyistä, Adlercreutz sanoo.

– Globaalissa vertailussa Suomen panostusta kouluruokailuun voidaan pitää erityisenä. Myös se, että meillä on väestönsuojia kouluissamme, on ainutlaatuista ja tietysti Ukrainan kannalta valitettavan ajankohtainen aihe, Adlercreutz sanoo.

Rouva Olena Zelenska toimii Ukrainan kouluruokareformin suojelijana, kun Ukrainan koulujärjestelmää parhaillaan uudistetaan. Suomi tukee Ukrainaa aktiivisesti uudistuksissa ja kehitystyössä.

– Suomen koulutusjärjestelmä on maailmanlaajuisesti tunnustettu menestystekijä ja keskeinen syy siihen, miksi suomalainen yhteiskunta toimii niin hyvin. Koulutussektori on yksi Suomen painopistealueista Ukrainalle annettavassa kehitysavussa. Olen iloinen siitä, että voimme jakaa osaamistamme ja auttaa Ukrainaa sekä meneillään olevan hyökkäyssodan aikana että sitten, kun sota jonain päivänä päättyy, Adlercreutz sanoo.

 

Kuva:Valtioneuvosto

Koulujen kännykkäkiellosta keskusteltiin eduskunnassa

Matkapuhelinten käytön luokkahuoneessa kieltävästä lakiehdotuksesta keskusteltiin tänään eduskunnassa. Lakiesityksen esitteli RKP:n puheenjohtaja, opetusministeri Anders Adlercreutz.

– Nyt matkapuhelimet katoavat luokkahuoneista. Lisäksi koulu voi järjestyssäännöissään rajoittaa niiden käyttöä myös välituntien aikana. Olen iloinen siitä, että lakiehdotuksen käsittely eduskunnassa käynnistyy nyt, sillä olen vakuuttunut siitä, että tämä parantaa työrauhaa luokissa ja sen kautta vaikuttaa positiivisesti oppilaiden keskittymiseen ja oppimiseen, Adlercreutz sanoo.

Useissa kouluissa on jo nyt sovittu, että oppilaiden omat matkapuhelimet pidetään poissa koulupäivän aikana, mutta Adlercreutz korostaa, että nyt lakia tarkastetaan sen varmistamiseksi, että kaikilla kouluilla olisi tarvittavat välineet käytössä.

– Toivon, että koulut hyödyntävät nyt myös mahdollisuuden laajempaan keskusteluun kotien kanssa matkapuhelinten roolista oppilaiden arjessa. Koska laki mahdollistaa myös matkapuhelimien rajoittamisen koulun omissa järjestyssäännöissä välituntien aikana, toivon, että nämä päätökset valmistellaan yhteistyössä oppilaiden, opettajien ja vanhempien kanssa, Adlercreutz sanoo.

– Koulu on paikka, jossa oppii myös sosiaalisia taitoja. Jos katse on koko ajan kiinni näytössä se vaikeuttaa ajan viettämistä muiden kanssa. Meidän aikuisten on ymmärrettävä, että olemme roolimalleja nuorille. Puhelimen pois laittaminen on joskus hyödyllistä meille kaikille, Adlercreutz sanoo.

Pienen maan pitää ajatella isosti

(På svenska här)

Maahanmuutto ei ratkaise Suomen talousahdinkoa ja kestävyysvajetta, mutta ilman sitä maamme kurjistuu hitaasti ja varmasti. Kestävyysvajeen kiinni kuromiseksi tarvitsemme maahanmuuttoa – kipeästi. 

Tämä on tosiasia, josta puhuvat niin arvostetut kansantaloustieteilijät, valtiovarainministeriön virkamiehet kuin yritysjohtokin. Maahanmuuttokielteisyydellä on iso hintalappu. 

Laajasti jaettu näkemys on, että nettomaahanmuuton tulisi olla vähintään 40 000 henkeä vuodessa. Tämän vähimmäismäärän maahanmuuttajia Suomi tarvitsee, jotta taloutemme saadaan kestävälle pohjalle seuraavien vuosikymmenten aikana. Tämän kirjoituksen loppupuolella kerron, millaisia keinoja meillä on tähän käytössämme. 

Perataanpa maahanmuuttoa aiheena lisää: 

Maahanmuuttoa on monenlaista. Maahanmuutosta puhuttaessa moni ajattelee mielessään Eurooppaan vuosina  2015–16 pääosin Turkin kautta tullutta maahanmuuttoa. Tosiasiassa tämän tapainen humanitäärinen maahanmuutto on poikkeuksellista. Jos haluamme välttää tällaisten maahanmuuttopiikkien toistumisen, meidän kannattaa EU:na tehdä työtä maailman vakauden eteen. Tämä tarkoittaa käytännössä panostuksia kehitysyhteistyön, ilmastonmuutoksen torjuntaan ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen.

Se, montako ihmistä vuositasolla hakee Suomesta turvapaikkaa, on vaikeasti kontroloitavissa oleva asia. Siihen vaikuttavat kansainväliset kriisit, eivät niinkään Suomen toimet. Kriteerit suojelun myöntämiselle ovat myös niin ikään kansainväliset. Viime vuosien aikana myönteinen turvapaikkapäätös on Suomessa vuositasolla annettu noin 2000 henkilölle. Se on kaikilla mittapuilla tarkasteltuna pieni ja myös hallittavissa oleva määrä. 

Humanitäärinen maahanmuutto on seurausta kansainvälisestä sopimusjärjestelmästä, johon liityimme toisen maailmansodan jälkeen. Tässä järjestelmässä ei ole käytössä pisteytystä  – ei usein keskusteluissa sivutun Kanadankaan tapauksessa – vaan turvapaikka myönnetään yksilöllisiin kriteereihin perustuen nimenomaan turvan tarpeen näkökulmasta ja määräajaksi. Prosessiin kuuluu myös, että päätökset ovat osin subjektiivisen, ihmisen tekemän harkinnan tulosta. Jotkut saavat turvapaikan, jotkut eivät. Se, että 100 prosenttia hakijoista ei saa turvapaikkaa ei tarkoita, että järjestelmä olisi rikki tai että sitä käytettäisiin väärin. Se tarkoittaa vain sitä, että kriteerit turvapaikan saamiselle ovat varsin tiukat.

Me emme siis voi täysin ennakoida Suomeen saapuvien turvapaikanhakijoiden määrää. Se, mihin voimme vaikuttaa, on Suomen maakuva ja vetovoima ja sen myötä työperäisen maahanmuuton kasvu.

Jo tällä hetkellä suurimman maahanmuuttajaryhmän Suomessa muodostavat työn, parisuhteen tai opiskelupaikan perässä Suomeen muuttaneet ihmiset. Tämä ryhmä on Suomelle talouden näkökulmasta erityisen tärkeä ja juuri siksi Suomen on viisasta keskittyä nykyistä kunnianhimoisemmin positiivisen maakuvan luomiseen ja maahanmuuttoon liittyvien prosessien sujuvoittamiseen.

EU/ETA-alueen ulkopuolelta Suomeen tuleva opiskelija maksaa itse ”omat viulunsa” eli opiskelusta syntyvät kulut. Siksi meidän kannattaa pitää hänestä kaksi käsin kiinni hänen valmistuessaan.

Työperäinen maahanmuuttaja taas tulee Suomeen töitä tehdäkseen. Tämä tarkoittaa sitä, että hänen työllisyysasteensa on hänen tänne saapuessaan 100 prosenttia. Työn perässä Suomeen muuttaneiden työllisyys pysyy tilastojen mukaan myös pitkässä juoksussa kantaväestöä parempana.

Julkisuudessa on kyseenalaistettu työperäisten maahanmuuttajien positiivista vaikutusta kansantalouteen. Jotta kokonaisuudesta voisi vetää oikean johtopäätöksen, tulee huomioida muun muassa seuraavat asiat:

Vaihtoehto sille, että tänne työn perässä muuttava antaa meille työpanoksensa on liki aina se, että työpanosta ei synny lainkaan. Tällöin tuote tai palvelu  jää innovoimatta, tekemättä tai toimittamatta. Toteutumattomien hyödykkeiden tai palveluiden seurauksena kansantaloutemme  junnaa paikoillaan. 

Ulkomailta rekrytointi on sen verran työläs – ja usein kalliskin – prosessi, että voimme hyvällä syyllä olettaa, että ennen sellaiseen ryhtymistä kaikki kivet on käännetty vaihtoehtoisen ratkaisun eli kotimaisen rekrytoinnin toteutumiseksi. 

Seuraavaksi voikin kysyä, onko väliä sillä, kuinka paljon Suomeen töihin hakeutunut henkilö tienaa? Vastaus on: toki. Mutta enemmän on väliä sillä, saadaanko maatalouden sato korjattua, sairas ihminen hoidettua tai uusi asuinalue rakennettua. Juuri tästä syystä pidän yksioikoisena ajatusta, jonka mukaan maahanmuuttaja – tai kuka tahansa matalapalkkatyössä työskentelevä, joka saa esimerkiksi asumistuen tai jonkun muun tulonsiirron kautta enemmän tuloja, kuin mitä hän maksaa veroa – olisi kansantaloudelle hyödytön. 

Palkan onneksi määrittelee työehtosopimus, ei ihmisen syntyperä. 

Onko työperäinen maahanmuuttaja sitten ”osa-aika-pummi”, kuten täysistuntosalissa hiljan väitettiin? 

Tähän kysymykseen vastausta hakiessamme meidän kannattaa pysähtyä pohtimaan, mitä itse olemme valmiita tekemään työllistyäksemme: Jättäisimmekö lähipiirimme ja perheemme taaksemme? Entä itsellemme tutun kielen ja kulttuurin? Lähtisimmekö tuhansien kilometrien päähän täysin vieraaseen maahan tehdäksemme työtä keskinkertaisella palkalla?

Tuskinpa moni meistä niin tekisi. Tosiasia on, ettei moni meistä halua lähteä työllistyäkseen edes kauas kotipaikkakunnaltaan. Onhan koti aina koti.

Oletusarvon on päätöksiä tehtäessä oltava se, että tänne tulevat haluavat tehdä töitä. Väitteet siitä, että suomalainen sosiaaliturva olisi vetovoimatekijä, ei saa tukea tutkimuksesta. Tähän mennessä toteutuneet muuttovirrat eivät valitettavasti myöskään viittaa siihen, että Suomi olisi erityisen vetovoimainen maa.

Työperäinen maahanmuuttaja on saavuttuaan lähtökohtaisesti töissä. Yrittäminen on sekin maahanmuuttajien keskuudessa kantaväestöä yleisempää. Usein yrittämisen taustalla on työllistymisen vaikeus, joka joskus johtuu paitsi vaillinaisesta kielitaidosta myös yritystemme ja yhteiskuntamme asenteista sekä jäykistä työmarkkinoista. 

Yritysten asenteet ovat onneksi pikkuhiljaa muuttumassa. Ensimmäisen ulkomaalaistaustaisen työllistäminen on usein vaikeinta. Seuraavan työllistäminen on, huolten karistua ja yrityksen sisäisen kulttuurin muututtua, jo paljon helpompaa. Tutkimus puoltaa avoimuutta työllistämispolitiikassa, sillä ulkomaalaistaustaisen palkkaamisen tiedetään korreloivan esimerkiksi tuloksekkaiden vientiponnistelujen kanssa. 

Samansuuntaista tutkimusnäyttöä on myös Suomesta.  Suomen Yrittäjien tekemän Yrittäjägallupin viesti on selvä: ”Kyselyn mukaan yrityksen kyky palvella erilaisia asiakkaita on melko selvästi vahvistunut maahanmuuttajan palkkauksen seurauksena. Myös työyhteisön ilmapiiri on parantunut, samoin henkilökunnan kyky kehittää uusia ratkaisuja sekä yrityksen kyky löytää tarvitsemansa osaajat.” SY:n asiantuntija Sonja Antosalo toteaa tiedotteessa, että ”Maahanmuuttajan palkkaaminen on kehittänyt yrityksiä. Esimerkiksi henkilökunnan asenteet ovat muuttuneet suvaitsevaisemmiksi”. 

Meidän on siis tehtävä ankarasti töitä Suomen houkuttelevuuden lisäämiseksi. Jotta onnistumme tässä, meidän on uudistettava monia työllistämiseen ja työelämään liittyviä prosesseja. RKP esitti elokuussa omat ehdotuksensa  kasvun vauhdittamiseksi. Osa ehdotuksista koski työhön johtavan maahanmuuton vauhdittamista.

Prosessien lisäksi meidän on tarkasteltava asenteitamme. Me tiedämme, että Suomessa esiintyy rasismia. Kansainvälisessä vertailussa valitettavan paljon. Sitä esiintyy niin arjessa kuin poliittisessa puheessa. Samalla tiedämme, että maahanmuuttajia vastaanottavan maan asenneilmasto on keskeinen tekijä siinä, miten hyvin maahan tulevat kotoutuvat ja työllistyvät.

Rasistinen puhe ei houkuttele ihmisiä asettumaan Suomeen. Syyllistävä tai kategorisoiva retoriikka ei motivoi ketään. Se, että syytämme  maahanmuuttajia suomalaisessa yhteiskunnassa esiintyvistä ongelmista on paitsi valheellinen myös visioton.

Mitä enemmän Suomessa esiintyy erilaisten ihmisryhmien kyseenalaistamista tai suoranaista rasismia, sitä enemmän kohtaamme maahanmuuttoon liittyviä haasteita. Mitä avoimempi ja vastaanottavaisempi yhteiskuntamme on, sitä paremmin tänne tulijat löytävät kokemustaan ja osaamistaan vastaavaa työtä. Osaamisen ja tarpeiden aito kohtaaminen taas nostaa maamme tuottavuutta. Ennakkoluulot eivät siis suojele talouttamme, vaan luovat tehottomuutta. Ja tehottomuuteen meillä ei totta vie ole varaa.

Olen vakuuttunut siitä, että ylivoimaisesti suurin osa ihmisistä haluaa kokea yhteenkuuluvuutta ja onnistumisia uuteen maahan muuttaessaan – olipa muuton syy mikä tahansa. Meidän suomalaisten tehtävä on mahdollistaa tunne yhteenkuuluvuudesta ja tarpeellisuudesta. Varmistaa, että yhteisöllisyyttä vaalimalla niin Suomessa syntyneet kuin Suomeen muuttaneet pystyvät antamaan joka tilanteessa parastaan.

Tällä hallituskaudella yritämme vauhdittaa työperäistä maahanmuuttoa monien erilaisten toimien avulla:

Julkisuudessa paljon parjattu kolmen kuukauden sääntö on parannus nykyiseen 0 kuukauden sääntöön. Migrin jo soveltamaa kolmen kuukauden käytäntöä helpotetaan. Tulevaisuudessa yli kaksi vuotta Suomessa olleet tai vähintään 3500 euroa kuukaudessa tienaavat, saavat olla 6 kuukautta työnhakijoina. Alanvaihtoa helpotetaan ja saatavuusharkintaa kevennetään. 

Lisäksi helpotamme mahdollisuutta jäädä Suomeen opintojen jälkeen. Tarjoamme jatkossa myös aiempaa enemmän englanninkielistä koulutusta – aina ylioppilastutkintoa myöten. 

On kuitenkin selvää, että tarvitsemme vielä lisää toimia. 

Prosessit pitää muotoilla sellaisiksi, että Suomeen asettuminen on vaivatonta. Jos pankkitilin avaaminen Suomessa kestää yli puoli vuotta ja sama onnistuu naapurimaassamme Virossa muutamassa viikossa, on jokin pielessä. Tarvitsemme kahden viikon palvelutakuun  pankkitilin avaamiselle, vakuutusten hoitumiselle ja päiväkoti- tai koulupaikan järjestymiselle työluvan saamisen lisäksi. Ja näiden prosessien tulee olla ympäri vuoden rullaavat, sillä perhe voi muuttaa Suomeen koska tahansa vuoden aikana, riippumatta koulujen aloitusajankohdasta. 

Avainhenkilöverotuksen tulee olla kilpailukykyinen ja erityisesti startup-kentän näkökulmasta keskeisen asian eli optioiden verottamisen suhteen meidän pitää olla naapurimaita paremmalla, ei heikommalla, tasolla. 

Suomeen muuttavilla expat-perheillä tulee olla varmuus siitä, että heidän lapsensa  pääsevät halutessaan opiskelemaan englannin kielellä – unohtamatta luonnollisesti sitä, että kotoutuminen onnistuu parhaiten, jos oppii tehokkaasti myös kotimaisia kieliä.

Kielen oppimisen kannalta on tärkeää, että uutta kieltä voi harjoitella mahdollisimman monipuolisesti erilaisissa elämäntilanteissa. ”Pokkasuomi” ja ”pokkaruotsi” ovat tärkeitä ensiaskelia kotoutumiseen ja siksi meidän suomalaisten pitää sisäistää oma roolimme maahanmuuttajien kielitaidon harjaantumisessa; keskustelun kieltä ei pidä vaihtaa liian heppoisin perustein silloin, kun maahanmuuttaja yrittää puhua suomea tai ruotsia.

Suomalaisten yritysten pitää haastaa itseään lisäämään henkilöstönsä monimuotoisuutta palkkaamalla ulkomaalaisia rohkeasti sellaisiin tehtäviin, jossa täydellinen kielitaito ei ole kriittistä. Tarjotkaamme toisin sanoen ennakkoluulottomammin mahdollisuuksia kielten oppimiseen.

Sivuhuomiona todettakoon, että kotouttamista ruotsin kielellä pitäisi lisätä, myös siksi, että ruotsin kieli on Suomeen saapuville usein helpommin omaksuttava. 

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä keinona Suomen työmarkkinoiden houkuttelevuuden ja toimivuuden lisäämiseksi pidän saatavuusharkinnasta luopumista. Työluvan tiettyyn positioon saaneen maahanmuuttajan tulee myös voida vaihtaa helposti uudelle alalle, jos hänelle sellaista mahdollisuutta tarjotaan. Tuottavuuden ja talouden näkökulmasta ei ole mielekästä ylläpitää työllistymistä hidastavia ja rajoittavia mekanismeja. 

Tiivistäen:

Suomi tarvitsee maahanmuuttoa ja laadukasta kotouttamista. Suomi tarvitsee maahanmuuton osalta suhteellisuudentajua ja rakentavaa puhetta. Puhetta, joka ei lähde pelosta, pelon lietsomisesta tai tarpeesta tehdä identiteettipolitiikkaa.

Tällainen rakentava puhe maahanmuutosta on faktapohjaista. Siinä maahanmuuttoa ei tarkastella yksittäisen huonon tai hyvän esimerkin kautta, vaan isoa kuvaa piirtäen – muistaen samalla mikä se vaihtoehtoinen polku olisi. Rakentava puhe huomioi myös sen, mitä maahanmuuton kategorinen vastustaminen tarkoittaa suomalaisen yhteiskunnan kestävyydelle ja menestymiselle.

Maailma on kansainvälinen. Kauppa on kansainvälistä. Kehitystä ajavat megatrendit ovat kansainvälisiä. Suomen talouden veturi, eli vienti, lähtee kyvystä hyödyntää kansainvälisyyttä. Viennissä menestyminen edellyttää vahvaa markkinaymmärrystä ja erilaisten kulttuurien toimintatapojen sisäistämistä. Siksi on silkkaa hulluutta ajatella, että maahanmuuton ja sitä kautta myös kansainvälisyyden vähentäminen voisi olla Suomen kaltaisen pienen maan etu.

Meidän ei siis tule olla ainoastaan kohtalaisen hyvä työmarkkina maahanmuuttajien näkökulmasta. Meidän tulee olla maailman houkuttelevin. Pienen maan pitää uskaltaa ajatella isosti.



Adlercreutz Pohjoismaiden neuvoston istunnossa Reykjavikissa: Pohjoismaat näyttävät tietä haastavissa ajoissa

Pohjoismaiden neuvosto kokoontui vuosittaiseen istuntoon Reykjavikiin, Islantiin 28-31.10.2024. Istuntoon osallistui 87 pohjoismaista kansanedustajaa sekä ministereitä Pohjoismaiden hallituksista. Ruotsi toimii Pohjoismaiden ministerineuvoston puheenjohtajamaana vuoden 2024 loppuun, jonka jälkeen Suomi ja Ahvenanmaa siirtyvät puheenjohtajiksi. Tänä vuonna kokoukseen osallistuivat Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi ja Valko-Venäjän maanpaossa elävä johtaja Svjatlana Tsichanouskaja. 

– Nyt kaikki Pohjoismaat ovat NATOn jäseniä, minkä johdosta voimme keskustella ulko- ja turvallisuuspolitiikasta aiempaa selkeämmin. Vaikka niistä asioista päätetään muissa elimissä, Pohjoismaiden neuvosto tarjoaa hyvän alustan ajatustenvaihdolle siitä, miten me pohjoismaalaiset näemme ympäröivän maailman, Ruotsalaisen kansanpuolueen puheenjohtaja Anders Adlercreutz sanoo, joka osallistui kokoukseen sekä pohjoismaisesta yhteistyöstä vastaavana ministerinä, että Kiinassa valtiovierailulla olevan ulkoministeri Valtosen sijaisena. 

– Disinformaation ja hybridivaikuttamisen sävyttämässä maailmassa pohjoismainen malli on vahva esimerkki siitä, miten yhteiskunta voi kestää ulkoisia vaikutteita, Adlercreutz sanoo. Pohjoismaille luottamus, tasa-arvo, vahvat instituutiot ja vahva varautuminen on ominaista. Kaikki tämä perustuu hyvään koulutukseen.

– Pohjoismaiden tulee olla maailman parhain integroitunut ja kestävin alue. Meillä on mahdollisuus parantaa yhteistyötämme ja samalla näyttää, miten demokraattisten maiden suhteet voivat lähentyä.

Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi piti arvostetun puheen istunnon aikana.

– Presidentti Zelenskyi kiitti pohjoismaita vahvasta tuesta Ukrainalle, mutta vetosi tuen jatkumiseen. Ukrainan on tietysti voitava käyttää antamiamme aseita ja varusteita ilman rajoitteita – tämä oli selkeä viestini, Adlercreutz sanoo. Työtä sen eteen, että saamme muun Euroopan mukaan auttamaan samalla tasolla kuin mitä olemme Pohjoismaissa ja Baltiassa tehneet, täytyy jatkaa. 

Lisätietoa: erityisavustaja Andreas Elfving, puh. 050 3100274

Opetusministeri Adlercreutz: Koulussa on tarkoitus oppia, ei tuijottaa ruutua

Laki koskien mobiililaitteiden käytön rajoittamista koulussa etenee. Osassa kouluja laitteiden käyttöä rajoitetaan jo yhteistyössä oppilaiden kanssa, mutta lainsäädäntö ei ole ollut tämän osalta tarpeeksi selkeä. Nyt lakia muutetaan, jotta rajoittamiselle löytyy tuki sääntelystä.

– Oppitunnin aikana ei ole tarkoitus, että istutaan tuijottamassa puhelinta. Toki kännyköitä voidaan käyttää myös opetuksessa, ja se on asia erikseen, mutta muuten puhelimet eivät kuulu luokkahuoneeseen, RKP:n puheenjohtaja ja opetusministeri Anders Adlercreutz sanoo.

– Puhelimet vievät tällä hetkellä liikaa aikaa nuorten ja myös monien aikuisten arjesta. Erityisesti koulussa tarvitaan selkeät säännöt sille, mikä on hyväksyttävää. Tässä lainsäädäntö on jäänyt jälkeen todellisuudesta, mutta nyt korjaamme tämän, Adlercreutz sanoo.

Suomalaisten oppilaiden oppimistulokset ovat menossa väärään suuntaan. Lukutaito on heikentynyt, ja tutkimusten mukaan osasyynä on kännyköiden liiallinen käyttö.

– Kun uutta tietoa vilahtaa ohi näytöllä jatkuvalla syötöllä ja se aika, jonka käytät yhteen asiaan kerrallaan on muutama sekunti, menetät lopulta kyvyn keskittyä ja omaksua tietoa, Adlercreutz sanoo.

– Koulussa on myös kyse siitä, että opitaan sosiaalisissa tilanteissa toimimista yhdessä muiden kanssa. Tämä ei onnistu, jos istuu ja tuijottaa puhelinta, Adlercreutz sanoo.

Opetusministeri Anders Adlercreutz on tänään lähettänyt lausuntokierrokselle lakiesityksen matkapuhelinten käytön rajoittamiseksi koulussa. Tavoitteena on, että laki tulisi voimaan syksyllä 2024.

Lisätietoja: Erityisavustaja Andreas Elfving, tel. 050 310 0274

Adlercreutz: Avustukset kehitysvammaisten oppimateriaalin tuottamiseen turvataan

Syksyn aikana ilmeni, että sosiaali- ja terveysministeriön niin sanottu STEA-rahoitus kehitysvammaisten oppimateriaalituotannolle loppuisi kokonaan ensi vuoden alusta. Se loi kestämättömän tilanteen, jossa toimintaedellytykset vaarantuivat. Neuvottelujen jälkeen on nyt löydetty ratkaisu opetus- ja kulttuuriministeriössä.

– Olen iloinen siitä, että voimme turvata rahoituksen ja että kehitysvammaisten oppimateriaalituotantoa voidaan jatkaa. Tämä on tärkeää kaikkien yhdenvertaisen oppimisen kannalta, sanoo RKP:n puheenjohtaja, opetusministeri Anders Adlercreutz.

Opetus- ja kulttuuriministeriö ottaa nyt asiassa rahoitusvastuun.

Lisätietoja:

Mikaela Nylander, puh. 050 511 3029

Adlercreutz vieraili Ukrainassa: Suomen tuki on vankkumaton

RKP:n puheenjohtaja, opetusministeri Anders Adlercreutz vieraili Kiovassa maanantaina 14. lokakuuta. Adlercreutz tapasi muun muassa Ukrainan opetus- ja tiedeministeri Oksen Lisovyin ja koulutuskomitean puheenjohtaja Sergio Babakin sekä komitean jäseniä Ukrainan parlamentissa. Lisovyi ja Babak edustavat presidentti Zelenskyin Sluha narodu -puoluetta, joka yhdessä RKP:n kanssa kuuluu eurooppalaiseen liberaalipuolueiden ALDE-ryhmään.

Miljoona ukrainalaista peruskoululaista on maanpaossa ja opiskelee etänä ukrainalaisessa koulujärjestelmässä. Lisäksi maan sisäisinä pakolaisina peruskoululaisia on miljoona lisää.

– Ukrainassa koulutuksesta ajatellaan hyvin samalla tavalla kuin Suomessa. Kouluun suhtaudutaan hyvin vakavasti ja erityisesti kriisiaikoina korostetaan sekä oppimisen että yhteisöllisyyden merkitystä, Adlercreutz sanoo.

– Ymmärrän täysin Ukrainan toiveen pitää oppilaansa omassa koulujärjestelmässään.

Ukraina on Suomen suurin kehitysavun vastaanottaja. Erityinen painopiste on koulutussektorissa, jossa Suomi antaa sekä asiantuntemusta että varoja ukrainalaisen koulujärjestelmän vahvistamiseen ja uudistamiseen, Venäjän samalla pyrkiessä määrätietoisesti tuhoamaan sekä koulurakennuksia että ukrainalaista kulttuuria.

– On järkyttävää nähdä pommeilla tuhottuja kouluja ja poltettuja koulukirjoja Venäjän miehittämillä alueilla, Adlercreutz sanoo.

– Suomen tuki Ukrainalle on vankkumaton, emmekä hylkää Ukrainan lapsia ja nuoria tai muuta väestöä.

Matkan aikana Adlercreutz vieraili yhdistetyssä peruskoulussa ja lukiossa, jossa hän myös soitti selloa nuorista muusikoista koostuvan jousiorkesterin kanssa.

– Musiikilla on erityinen rooli elämässäni ja kriisiaikoina se tuo ihmisiä yhteen ainutlaatuisella tavalla.

– Haluan osoittaa tukeni Ukrainan vapaustaistelulle myös tällä tavoin. Ukrainalainen kansanlaulun ’Oi u luzi chervona’ soittaminen Eduskuntatalon valtiosalissa sodan yksivuotispäivänä oli yksi asia – saman kappaleen esittäminen paikan päällä ukrainalaisten lasten ympäröimänä tuntui kuitenkin aivan erityislaatuiselta, opetusministeri Anders Adlercreutz sanoo.

Nauhoitus Adlercreutzin soittamasta ukrainalaisesta kansanlaulusta ’Oi u luzi chervona’ Eduskuntatalon valtiosalissa löytyy Youtubesta:
https://youtu.be/ezG8CXP6wEs

Nauhoitus Kiovan Lyseo 107:sta löytyy tästä linkistä:*
https://www.instagram.com/reel/DBJS4O9NBsj/

Kuvassa:  jäseniä Ukrainan parlamentin koulutusvaliokunnasta, vasemmalta  Roman Hryshchuk, Serhi Babak ja oikealla laidaalla Serhi Koleboshyn

Adlercreutz Suomen ja Ruotsin hallitusten yhteiskokouksesta: Maidemme välinen suhde on lujittunut

Maanantaina 16. syyskuuta Suomen ja Ruotsin hallitukset kokoontuivat yhteiskokoukseen Tukholmassa. Kyseessä on ensimmäinen yhteiskokous sitten vuoden 2009. Opetusministeri ja pohjoismaisesta yhteistyöstä vastaava ministeri, RKP:n puheenjohtaja Anders Adlercreutz on kokouksen antiin tyytyväinen ja iloinen siitä, että siteemme Ruotsiin ovat vahvistuneet entisestään.

– Meillä oli oikein onnistunut päivä yhdessä Ruotsin hallituksen kanssa. Keskustelimme laajasti eri aiheista, mm. turvallisuudesta, Ukraina-tuesta, resilienssistä, vihreästä siirtymästä, tutkimuksesta ja innovaatioista sekä lapsista, nuorista ja kulttuurista. Meillä on paljon yhteistä Ruotsin kanssa ja meillä on hyvät edellytykset tiivistää yhteistyötämme entisestään, Adlercrerutz sanoo.

Iltapäivällä Adlercreutz vieraili Rinkebyssä Askebyskolanin 4. luokan oppitunnilla yhdessä Ruotsin kouluministeri Lotta Edströmin ja kulttuuriministeri Parisa Liljestrandin kanssa. Luokka osallistuu Den stora läsutmaningen -lukuhaasteeseen, jossa neljäsluokkalaiset ympäri Ruotsia kisaavat siitä, mikä luokka ehtii lukea eniten syksyn aikana.

– Lukemisen edistäminen on yksi monista asioista, joka yhdistää maidemme hallituksia ja jota molemmat maat priorisoivat. Oli hienoa saada tutustua lukuhaasteeseen ja kuulla, kuinka se on lisännyt kiinnostusta lukemiseen ja edistänyt lukuilon löytämistä. Lukeminen on perustaito, johon muu oppiminen nojaa. Tavoitteena tulee olla, että lukeminen on osa jokaista päivää. Minulla oli lasten kanssa monta mukavaa juttuhetkeä.

– Samalla on tietenkin tärkeää, että me aikuiset kiinnitämme huomiota siihen, minkälaisen esimerkin annamme lapsillemme. Jos me näytämme, että lukeminen on hauskaa, lukuilo tarttuu.

Lisätietoja: Erityisavustaja Crista Grönroos, 050 441 4257

Trots att vi inte kan blunda för våra utmaningar ser jag med tillförsikt på framtiden

Jag har hunnit vara partiordförande sedan början av juni och undervisningsminister sedan juli. Starten har inte saknat utmaningar, men det var väntat. Både i Finland och globalt lever vi i en tid av ökad polarisering. Partier och politiker som försöker överbrygga motsättningar är svåra att hitta. Partier som strävar till att föra människor samman, föra dialog och hitta lösningar är en bristvara är en bristvara. Ett sådant parti har jag ändå förmånen att få leda.

Svenska riksdagsgruppen öppnade den politiska säsongen under vårt sommarmöte i Vasa i augusti med att lansera 26 åtgärder för att få igång den ekonomiska tillväxten. Det senaste decenniet har tillväxten i Finland stampat på stället, och det är helt avgörande att vi klarar av att vända utvecklingen. Vissa av våra kostnader, som social- och hälsovården, stiger oundvikligen, och därför måste även vår ekonomi växa.

Vi delade in våra åtgärder i 4 kategorier: Finland behöver investeringar, Finland behöver mera arbetskraftsinvandring, Våra företag ska få bättre förutsättningar för tillväxt och Vi ska ta hand om vårt mänskliga kapital. Ett tecken på att vi lever i underliga tider var det, att  speciellt åtgärd nummer nio av tjugosex väckte diskussion i offentligheten. Där konstaterade vi att vår nettoinvandring behöver vara på minst 40 000 personer per år för att möjliggöra en balanserad offentlig ekonomi. I fjol var nettoinvandringen ungefär 58 000 personer, så det fanns ingen dramatik i vårt förslag. Det tog ändå skruv i samhällsdebatten, trots att vårt moderata mål har sin grund i bland annat Finansministeriets uttalanden.

Politiska partier ska vara konstruktiva och basera politiska utspel på verkligheten och de behov som finns i samhället. Det kommer Svenska folkpartiet att fortsätta med. Under hösten brukar oppositionen arbeta med sina alternativ till statsbudgeten. Jag kommer ihåg det gedigna arbete vi gjorde under tiden vi var i opposition, men uträkningar om vad våra idéer innebar. Det är med spänning jag väntar på oppositionens alternativ i år eftersom det alltid ska finnas utrymme att diskutera lösningar. Att kritisera utan att presentera alternativ är förstås ett enkelt sätt att göra politik, men det för inte saker framåt.

Det ekonomiska läget är utmanande, och regeringen fattade i vårens ramria beslut om anpassningsåtgärder som berör alla ministerier på något sätt. Det gäller även mitt ministerium, där anpassningarna inom yrkesutbildningen väckt en hel del offentlig debatt. Det är aldrig trevligt att anpassa, men vi gjorde vårt bästa i budgetförhandlingarna i augusti för att se till att nedskärningarna görs så att de inte drabbar studerande som studerar till sin första examen. Idag har många av de som studerar till en yrkesexamen redan en eller flera examina från tidigare. Man ska kunna fortbilda sig och byta bransch, men i en tid när vi är tvungna att prioritera ska vårt primära mål vara att alla har åtminstone en examen. Den extra nedskärning som vi blev tvungna att ta motsvarade ungefär 1% av yrkesutbildningens totala utgifter. Även om det var beklagligt hade alternativet, att gå åt den som helhet betydligt mindre kultursektorn ännu mer, varit ännu sämre. Jag förstår förstås att nedskärningar ändå alltid väcker negativa reaktioner.

Trots att vi inte kan blunda för våra utmaningar ser jag med tillförsikt på framtiden. Regeringen genomför reformer på arbetsmarknaden som är helt nödvändiga för att vi ska kunna rädda vår välfärd på sikt. Det enorma strukturella underskott vi har i våra statsfinanser kommer vi inte åt bara genom nedskärningar, vi måste också få igång tillväxten. Ekvationen är inte lätt, men den måste lösas. De åtgärder som gjorts, och ännu görs under hösten, kommer att bygga grunden för en starkare konkurrenskraft. Det tar sin tid, men vändningen kommer. SFP ryggar inte för utmaningarna och kommer också framöver att dra sitt strå till stacken.

Publicerad i Åbo Underrättelser 13.9.2024