Osaamistakuu maaliin – tärkeä askel kohti oikeudenmukaisempaa koulua

/0 Comments/in , , , , , /by

Eduskunta on eilen hyväksynyt osaamistakuun. Kyseessä on laaja, RKP:n puheenjohtaja ja opetusministeri Anders Adlercreutzin johdolla valmisteltu uudistus.

Uudistuksen tavoitteena on varmistaa, että jokaisella oppilaalla on tarvittavat perustiedot ja -taidot, jotta hän voi edetä opinnoissaan ja onnistua jatko-opiskelussa. Ilman riittävää osaamispohjaa on vaikeampi omaksua vaativampaa sisältöä. Esimerkiksi historian opetusta on vaikea ymmärtää, jos lukutaito ei ole vielä riittävällä tasolla.

– Osaamistakuu on keskeinen uudistus, ja olen iloinen, että olemme nyt päässeet maaliin. Tämä on tärkeä askel sen varmistamiseksi, että kaikki oppilaat saavat tarvitsemansa tiedot ja taidot edetäkseen opinnoissaan sekä voidakseen luottaa omaan oppimiseensa, Adlercreutz sanoo.

Uudistuksessa säädetään aiempaa selkeämmistä ja yhtenäisemmistä lain tasoisista säännöistä sekä arvioinnista että siirtymisestä seuraavalle luokalle. Tavoitteena on tukea opettajia heidän työssään ja samalla selkiyttää sitä, mitä vaatimuksia eteneminen edellyttää.

Toinen keskeinen osa osaamistakuuta on se, että samasta osaamisesta annetaan sama arvosana riippumatta siitä, missä päin maata oppilas käy koulua.

– Koulun ja arvioinnin tulee olla oikeudenmukainen ja ennustettava. Oppilaiden ja heidän perheidensä on voitava luottaa siihen, että samat vaatimukset koskevat kaikkia kouluja ja että arviointi on yhdenvertaista kunnasta ja alueesta riippumatta, Adlercreutz sanoo.

Adlercreutz jatkaa RKP:n johdossa – katse kohti eduskuntavaaleja

/0 Comments/in , , , /by

RKP:n puoluekokous valitsi Anders Adlercreutzin jatkokaudelle RKP:n puheenjohtajaksi Vantaalla 7. kesäkuuta. Adlercreutz on johtanut RKP:tä vuodesta 2024 lähtien.

– Olen kiitollinen saamastani luottamuksesta jatkaa RKP:n – Suomen ainoan kansanpuolueen – puheenjohtajana. Tehtävämme on selvä: suuntaamme nyt kohti seuraavia eduskuntavaaleja tavoitteenamme vahvistaa kannatustamme ja tarjota Suomelle juuri sellaista politiikkaa, jota maamme tarvitsee. Meidän on saatava vauhtia talouskasvuun, sillä vain kasvun kautta voimme lisätä työllisyyttä ja turvata kaikille laadukkaan terveydenhuollon, Adlercreutz sanoo.

– Kun keskustelu kärjistyy ja vastakkainasettelut syvenevät, tarvitaan puoluetta, joka rakentaa siltoja muurien sijaan, yhdistää vapauden ja vastuun sekä uskoo ihmiseen, sivistykseen, yrittäjyyteen ja avoimeen yhteiskuntaan. Tätä politiikkaa me edustamme, ja siksi RKP:tä tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan.

Adlercreutzin mukaan RKP lähtee vaalikampanjaan innolla ja määrätietoisuudella.

– Arvomme eivät ole vain RKP:n arvoja. Ne ovat arvoja, joita Suomi tarvitsee menestyäkseen epävarmassa ajassa. Näemme, että polarisaatio lisääntyy, mutta emme hyväksy sitä ainoaksi tieksi eteenpäin.

– Nyt työ kohti eduskuntavaaleja alkaa toden teolla. Olemme valmiita vahvistamaan luottamusta politiikkaan, joka rakentaa menestyvää ja osallistavaa Suomea, Adlercreutz sanoo.

RKP:n varapuheenjohtajiksi valittiin Sandra Bergqvist, Ramieza Mahdi ja Cecilia Ehrnrooth.

Adlercreutz RKP:n puoluekokouksessa Vantaalla: Suomi tarvitsee tulevaisuudenuskoa ja vahvan RKP:n

/0 Comments/in , , , , , , , , /by

RKP kokoontuu puoluekokoukseen Vantaalle 6.–7. kesäkuuta. RKP:n puheenjohtaja, opetusministeri Anders Adlercreutz korosti linjapuheessaan tulevaisuudenuskon tarvetta, panostuksia koulutukseen sekä taloutta, joka luo mahdollisuuksia niin ihmisille kuin yrityksille.

– On helppoa takertua huoleen ja synkkiin otsikoihin – mutta totuus on, että toivoa on. Suomen talous näyttää varovaisia myönteisiä merkkejä ja yritykset eri puolilla maata kasvavat. Meillä on vahvuuksia, ja meidän täytyy uskaltaa luottaa niihin. Seuraava hallituskausi tulee olemaan monin tavoin haastava, mutta emme käännä kehitystä leikkauksilla tai veronkorotuksilla. Tarvitsemme kasvua – ja siksi meidän on keskityttävä kasvun edellytysten vahvistamiseen, Adlercreutz sanoo.

– Investoinnit tehdään, innovaatiot syntyvät ja työpaikat luodaan yrityksissä. Siksi Suomen täytyy olla maa, jossa yritykset uskaltavat kasvaa ja palkata. Ja kun yhä useammalla on työ, ei kasva vain talous – silloin kasvaa myös luottamus ja usko tulevaisuuteen.

Puheessaan Adlercreutz korosti erityisesti koulutusta tärkeimpänä voimavaranamme ja Suomen menestyksen perustana.

– Tällä kaudella olemme vahvistaneet peruskoulua, lisänneet työrauhaa luokissa ja varmistaneet, että oppilaat saavat tukea aiemmin. Kännykkäkielto on tuonut muutosta moniin kouluihin – lapset juttelevat ja leikkivät taas välitunneilla. Osaamistakuulla haluamme varmistaa, että sama suoritus saa saman arvosanan riippumatta siitä, missä päin maata käyt koulua. Nämä ovat tärkeitä uudistuksia, jotka antavat lapsille ja nuorille paremmat ja yhdenvertaisemmat lähtökohdat, Adlercreutz sanoo.

– Mutta työ ei lopu tähän. Jokaisen peruskoulun päättävän lapsen tulee osata lukea, kirjoittaa ja laskea riittävän hyvin. Hyvät perustaidot ovat edellytys elämässä pärjäämiselle – sekä Suomen tulevalle kasvulle ja kilpailukyvylle. Lisäksi on tärkeää, että koko koulutuspolku toimi aina varhaiskasvatuksesta kolmannelle asteelle. Sillä koulutus ei tarkoita, että kaikkien pitäisi valita sama tie, vaan että kaikilla on tie eteenpäin.

Adlercreutz painotti myös Pohjoismaiden roolia epävarmassa maailmassa ja tiiviimmän yhteistyön merkitystä.

– Kun maailma horjuu, Pohjolan on pysyttävä vakaana. Yhdessä meillä on yksi maailman vahvimmista talouksista, huippuyliopistoja ja yrityksiä, jotka kilpailevat globaalisti. Silti toimimme liian usein kuin pienet maat, vaikka meidän pitäisi esiintyä vahvana ja yhtenäisenä alueena. Siksi olisi aika Kalmarin unionille 2.0 – jossa oikeasti loisimme maailman integroituneimman alueen työn, koulutuksen ja innovaatioiden osalta, Adlercreutz sanoo.

Seuraaviin eduskuntavaaleihin on kymmenen kuukautta ja vaalikampanjaa käynnistellään. Adlercreutz korostaa RKP:n roolia sillanrakentajana aikana, jolloin poliittiset ääripäät vetävät eri suuntiin.

– Suomi ei tarvitse lisää pelkoa tai vastakkainasettelua. Suomi tarvitsee toivoa, yhteistyötä ja ratkaisuja, jotka näkyvät ihmisten arjessa. Suomi tarvitsee vahvan RKP:n – puolueen, joka tekee työtä avoimen, kaksikielisen ja osallistavan Suomen puolesta ja näyttää konkreettisilla tuloksilla, että tulevaisuus voi olla vielä parempi, Adlercreutz sanoo.

Puhe puoluekokouksessa Vantaalla 2026

/0 Comments/in , , , , /by

Olen seisonut monilla lavoilla poliittisen urani aikana. 

 

Mutta tänään – tänään olen motivoituneempi ja vakuuttuneempi kuin koskaan aiemmin.

 

Ja siitä saan kiittää teitä. 

 

Kulunut vuosi yhteistä strategia- ja visiotyötä on vakuuttanut minut: puolueemme potentiaali on valtava. Suurempi kuin ehkä itse uskommekaan. 

 

Mutta aloitan puheeni miehestä, joka puhui koko elämänsä ajan huonoa suomea.

 

Hän syntyi ruotsinkieliseen aatelisperheeseen. Palveli Venäjän armeijassa. Kirjoitti päiväkirjansa ranskaksi. Ja silti – tai ehkä juuri siksi – hän ymmärsi jotain, minkä me joskus unohdamme: kansaa eivät yhdistä kielet, joita se puhuu. Kansaa yhdistävät maa, jota se rakastaa, ja arvot, jotka se jakaa. 

 

Carl Gustaf Emil Mannerheimista tuli koko Suomen kansallissankari. Ei taustastaan huolimatta – vaan koko tämän taustan kanssa.

 

Meillä on sama vahvuus käytössämme: 

 

RKP on aina ymmärtänyt Suomea erityisellä tavalla juuri siksi, että olemme nähneet maamme useammasta kuin yhdestä suunnasta, useammalla kuin yhdellä kielellä. Tämä kokemus ei ole rajoite. Se on vahvuutemme.

 

Mutta tällä vahvuudella ei ole merkitystä, jos emme avaa ovea sepposen selälleen kaikille niille, jotka jakavat näkemyksemme Suomesta. 

 

Tämän vuoden aikana käymäni keskustelut ja kohtaamiset teidän kanssanne ovat vahvistaneet uskoani siihen, minne olemme menossa.

 

Me olemme Suomen ainoa kansanpuolue. Ainoa. 

 

Toista ei ole. Ja se tarkoittaa, että tässä maassa on satojatuhansia ihmisiä, jotka jakavat arvomme – vapauden, vastuun, tulevaisuudenuskon ja uskon vahvaan hyvinvointiyhteiskuntaan ja avoimeen yhteiskuntaan – mutta jotka eivät vielä ole löytäneet kotiin. 

 

Ehkä siksi, etteivät he ole uskoneet oven olevan heille auki. Ehkä siksi, ettemme ole sanoneet sitä riittävän selvästi.

 

Tänään me sanomme sen. 

 

Ovi on auki. 

 

Tervetuloa sisään – riippumatta siitä, mitä kieltä puhut, mistä tulet tai mikä nimesi on.

 

Eikä riitä, että sanomme olevamme puolue kaikille. Meidän on myös näytettävä se. Tavassa, jolla työskentelemme. Siinä, ketkä asettuvat ehdolle puolestamme. Tavassa, jolla viestimme.

 

Meidän on elettävä tätä lupausta todeksi joka päivä. 

 

Varje dag, på alla nivåer. 

 

Every day, at every level. 

 

Tästä me aloitamme tänään. 

 

RKP on ollut olemassa 120 vuotta. Riittävän kauan tietääkseen, mikä kestää ja mikä ei.

 

Arvomme ovat muotoutuneet vuosisadan aikana suomalaisen historian keskellä – sotien ja jälleenrakennuksen, vaurauden ja kriisien, yhtenäisyyden ja erimielisyyksien aikoina.

 

Tämän vahvan perustan varaan rakennamme nyt. 

 

Ja sen, mitä rakennamme, täytyy olla niin vahvaa, että se kestää myös jatkossa – ei vain seuraaviin vaaleihin asti, vaan siihen päivään, jolloin lapsenlapsemme katsovat taaksepäin ja kysyvät:

 

Mitä te päätitte rakentaa? Ja kenelle? 

 

Vastauksen tulee olla: Kaikille. 

 

Mutta jotta voimme rakentaa oikein, meidän täytyy ymmärtää myös ympäristöä, jossa tulevaisuutta rakennamme.

 

Pysähdytään siis hetkeksi katsomaan maailmaa ja Suomea, jossa juuri nyt toimimme.

 

 

— 

 

Hyvät RKP:läiset, hyvät ystävät, 

 

Elämme aikaa, jolloin on helppo tuntea epävarmuutta. 

 

On helppo juuttua otsikoihin hitaasta kasvusta ja nousevista kustannuksista, kriiseistä ja katastrofeista.

 

Suomessa olemme viime vuosina joutuneet tekemään vaikeita päätöksiä. Leikkauksia, jotka ovat vaikuttaneet ihmisten arkeen hyvin konkreettisesti. Taloutemme on asettanut paineita niin kotitalouksille kuin koko yhteiskunnalle.

 

Juuri tällaisina aikoina kasvaa houkutus tehdä politiikkaa pelolla.

 

Jakaa ihmiset meihin ja heihin. Etsiä syyllisiä kaikkiin ongelmiin. Kerätä lyhyen aikavälin poliittisia voittoja asettamalla ihmiset vastakkain.

 

Mutta tiedättekö mitä? 

 

Suomesta ei tullut yhtä maailman parhaista maista keinotekoisen vastakkainasettelun kautta. Maamme on rakennettu yhteistyöllä, ratkaisukeskeisellä politiikalla ja halulla löytää yhteinen tie eteenpäin.

 

Sillä samalla kun näemme haasteet, näemme myös paljon toivoa.

 

Tämän vuoden ensimmäisellä neljänneksellä Suomen talous kasvoi nopeimmin koko Euroopan unionissa. Yritykset ympäri Suomen kasvavat ja palkkaavat uusia työntekijöitä. Näemme täällä innovaatioita, jotka antavat toivoa koko maailmalle. Näemme ihmisiä, joilla on ideoita ja tahtoa, ja yrittäjiä, jotka uskaltavat investoida.

 

Miten meidän pitäisi suhtautua tähän? Miten käsitellä näitä kahta todellisuutta?

 

Emme tietenkään saa sivuuttaa ongelmia emmekä suhtautua välinpitämättömästi haasteisiin. Mutta meidän on opittava näkemään mahdollisuudet siellä, missä niitä on – ja opittava tarttumaan niihin. Rohkeasti ja määrätietoisesti. 

 

Ja juuri mahdollisuuksien näkeminen on aina ollut RKP:lle ominaista.

 

Sillä toivon valitseminen pelon sijaan ei ole naiiviutta. 

 

Tulevaisuudenuskon valitseminen luovuttamisen sijaan – se on vahvuutta.

 

Ja yhteisten ratkaisujen etsiminen myös silloin, kun ajattelemme eri tavoin, on parempi vaihtoehto kuin jakolinjojen syventäminen.

 

Tavoitteemme ei voi olla muurien rakentaminen ihmisten väliin. Ei – tavoitteemme on viedä Suomea eteenpäin.

 

Sillä Suomi, jossa ihmiset kokevat kuuluvansa joukkoon, olevansa tarpeellisia ja löytävänsä paikkansa, on parempi Suomi.

 

Se ei tarkoita ongelmien sivuuttamista. 

 

Päinvastoin. Mutta uskon, että kohtaamme ongelmat parhaiten yhdessä – emme tuomitsemalla toisiamme ennakkoon, vaan etsimällä yhteistä tietä eteenpäin.

 

Jos historia on opettanut meille jotain, niin juuri tämän: 

 

Suomi on vahvimmillaan silloin, kun emme valitse vastakkainasettelua vaan yhteenkuuluvuutta.

 

Me emme valitse pelkoa. Me valitsemme toivon ja tulevaisuudenuskon.

 

 

— 

 

Hyvät ystävät, 

 

Liian moni suomalainen on vailla työtä. 

 

On helppo turtua tilastoihin, raportteihin ja ennustekäyriin, jotka vielä hiljattain osoittivat itsepintaisesti alaspäin.

 

Mutta emme saa unohtaa, että jokaisen luvun takana on ihminen. Joku, joka on tehnyt kovasti töitä, mutta joutunut muutosneuvottelujen kohteeksi. Perhe, joka tarvitsee turvaa ja uskoa tulevaisuuteen.

 

Erityisen tärkeää on, että nuoret saavat jalan työmarkkinoiden oven väliin.

 

Ensimmäisen työpaikan saamisen täytyy olla helppoa. Nuoren on saatava mahdollisuus näyttää, mitä hän osaa.

 

Muun muassa siksi RKP esitti keväällä kymmenen toimenpidettä nuorten työllistymismahdollisuuksien vahvistamiseksi.

 

Haluamme, että nuoret löytävät useampia väyliä työelämään. Siksi yrityksille on oltava helpompaa ja edullisempaa palkata nuoria, ja koulutuksen ja työelämän yhteyttä on vahvistettava.

 

Haluamme luoda nuorille kevennetyn yritysmallin yrittäjyyteen kannustamiseksi. Samalla nostamme esiin toimivan kuntoutuksen merkityksen, sillä jos ihminen ei voi hyvin, työn tekeminen on vaikeaa.

 

Nyt hallitus selvittää osaa näistä toimista, mikä antaa hyvän pohjan seuraavaa hallituskautta varten.

 

Sillä työn täytyy jatkua. 

 

Hyvät ystävät, 

 

Investoinnit tehdään yrityksissä. Innovaatiot syntyvät yrityksissä. Ja työpaikat luodaan yrityksissä.

 

Siksi tämä hallitus on toteuttanut monia työmarkkinauudistuksia. Uudistuksia, jotka ovat välillä olleet vaikeita ja joita on kritisoitu ja vastustettu lakoilla.

 

Mutta totuus on, että monet näistä muutoksista tehtiin Ruotsissa jo vuosikymmeniä sitten – silloin sosialidemokraattien johdolla.

 

Ja olen vakuuttunut siitä, että myös SDP täällä Suomessa sanoo vielä jonain päivänä, että oli oikein, että uudistukset tehtiin.

 

Sillä tavoitteena ei koskaan saa olla työntekijöiden ja yritysten asettaminen vastakkain.

 

Tarvitsemme työpaikkoja, jotka luovat turvaa, ja yrityksiä, jotka uskaltavat investoida toimintaansa.

 

Kun yhä useampi ihminen saa mahdollisuuden tehdä työtä, ei kasva vain talous.

 

Silloin kasvaa myös luottamus yhteiskunnassa – ja usko tulevaisuuteen.

 

 

— 

 

Hyvät ystävät, 

 

Valtion menojen leikkaaminen ja verojen korottaminen ovat välineitä. Kumpikaan ei ole tavoite itsessään.

 

Olemme koko ajan sanoneet, ettemme voi leikata itseämme ulos kriisistä – tarvitsemme kasvua.

 

Eivätkä veronkorotukset tue kasvua. 

 

Lisäksi meidän on löydettävä keinoja houkutella ihmisiä investoimaan Suomeen – ei pelotella heitä pois.

 

Siksi myös eduskuntaryhmämme on tällä kaudella laatinut kymmeniä toimenpiteitä yrittäjyyden tukemiseksi, omistajuuden vahvistamiseksi ja kasvun edellytysten luomiseksi.

 

Tässäkin on kyse samasta valinnasta: 

 

Tulevaisuudenusko pelon sijaan. 

 

Yhteistyö vastakkainasettelun sijaan. 

 

Optimismi vanhojen poteroiden sijaan. 

 

— 

 

Ja hyvät ystävät – jos on yksi alue, jolla tulevaisuus todella ratkaistaan, se on koulu.

 

Tällä hallituskaudella meillä on ollut vastuu opetusministerin salkusta.

 

Se on ollut äärettömän inspiroivaa. 

 

Ja vaikka Suomi on samaan aikaan joutunut tekemään suuria talouden sopeutuksia, olemme pitäneet kiinni yhdestä tärkeästä periaatteesta: vahvempaa Suomea ei rakenneta säästämällä tulevaisuus pois.

 

Siksi voimme olla ylpeitä siitä, että perusopetusta, meidän peruskouluamme, on suojeltu ja vahvistettu. Tässä näkyy meidän kädenjälkemme.

 

Sillä tiedämme, että jokainen lapsi, joka saa koulussa oikeat edellytykset, vahvistaa koko yhteiskuntaamme.

 

Luokkahuoneissa muovautuu tulevaisuuden Suomi – tulevaisuuden yrittäjät, sairaanhoitajat, insinöörit, opettajat ja tutkijat.

 

Siksi koulutuspolitiikassa on lopulta kyse toivosta. 

 

Uskosta siihen, että jokainen lapsi voi onnistua, jos yhteiskunta antaa oikean tuen oikeaan aikaan.

 

Olemme toteuttaneet uudistuksia, jotka ovat lisänneet työrauhaa kouluissa.

 

Matkapuhelinten kielto koulupäivän aikana ei ole nostalgiaa – kyse on siitä, että annamme jokaiselle lapselle mahdollisuuden keskittyä, olla läsnä ja leikkiä taas oikeasti toistensa kanssa.

 

Monet opettajat ja vanhemmat kertovat jo muutoksesta. 

 

Uudistus on saanut valtavan myönteisen vastaanoton, ja on ollut ilo kuulla kouluista tarinoita äänekkäistä välitunneista ja vauhdikkaista lapsista.

 

Erästä rehtoria lainatakseni: 

 

Lapset tekevät välitunneilla taas tavallisia asioita. He puhuvat, leikkivät ja viettävät aikaa yhdessä. Monessa tapauksessa se on suuri muutos.

 

Ja se on tulospolitiikkaa. 

 

Olemme myös huolehtineet siitä, että oppilaat saavat tukea aikaisemmin ja oikeudenmukaisemmin. Yksikään oppilas ei saa pudota väliin tai jäädä yksin vaikeuksiensa kanssa.

 

Siksi olemme ottaneet käyttöön selkeämmät rajat sille, kuinka monta laajaa tukea tarvitsevaa oppilasta voi olla samassa ryhmässä. Sillä sekä oppilaat että opettajat tarvitsevat arjen, jossa on aidosti mahdollista kokea onnistumista.

 

Juuri nyt uudistamme arviointia osaamistakuun kautta. Sillä oikeudenmukaisuus koulussa tarkoittaa myös sitä, että sama suoritus arvioidaan samalla tavalla riippumatta siitä, missä päin Suomea käyt koulua. Jos oppilas saa matematiikasta kahdeksikon, sen kahdeksikon pitää tarkoittaa samaa Vantaalla ja Vaasassa, Pietarsaaressa ja Jyväskylässä, Helsingissä ja Sodankylässä.

 

Kun oppilas siirtyy seuraavalle luokalle, hänen täytyy tietää osaavansa sen, mitä tarvitaan.

 

Se on meidän vastuumme. Meidän lupauksemme jokaiselle lapselle.

 

Sitä tämä vaatii. 

 

Seuraavan hallituksen on jatkettava työtä näiden aivan keskeisten haasteiden parissa. Jokaisen peruskoulusta valmistuvan lapsen on osattava lukea, kirjoittaa ja laskea riittävän hyvin.

 

Ja Suomessa, jossa peruskoulussa on ensi vuosikymmenen lopulla 100 000 lasta vähemmän kuin nyt, meidän on sekä saatava väestökehitys kuntoon että löydettävä ratkaisuja, jotka johtavat aitoon yhteistyöhön ja takaavat, että peruskoulu ei vain parane, vaan että se myös säilyy lähellä. 

 

Lähellä lapsiamme ja nuoriamme. 

 

Ja kun puhumme koulutuksesta, meidän on muistettava koko koulutuspolku varhaiskasvatuksesta korkeakoulutukseen.

 

Menestyvä Suomi tarvitsee sekä maailmanluokan korkeakouluja että vahvaa ammatillista koulutusta.

 

Tarvitsemme tutkijoita, jotka kehittävät tulevaisuuden teknologiaa. Mutta tarvitsemme myös ammattitaitoisia ihmisiä, jotka rakentavat, hoitavat ja saavat yhteiskuntamme toimimaan joka päivä.

 

Samalla tiedämme, että tulevaisuuden työelämä edellyttää yhä enemmän huippuosaamista. Siksi meidän on pidettävä kiinni tavoitteesta, että vähintään puolet suomalaisista suorittaa korkeakoulututkinnon.

 

Sillä koulutuksessa ei ole kyse siitä, että kaikkien pitäisi valita sama tie. Kyse on siitä, että jokaisella on tie eteenpäin.

 

Ja Suomen tärkein luonnonvara on osaamisemme. 

 

Kun panostamme tietoon ja osaamiseen, yhdenvertaisiin mahdollisuuksiin, kannustukseen ja tukeen – silloin valitsemme jälleen kerran toivon ja tulevaisuudenuskon.

 

Silloin sanomme lapsillemme ja nuorillemme: 

 

Me uskomme teihin. 

 

Me uskomme teidän kykyihinne, tulevaisuuteenne ja Suomeen, joka voi olla vielä parempi kuin tänään.

 

— 

 

Hyvät RKP:läiset, 

 

Sosiaali- ja terveydenhuolto on ollut yksi niistä alueista, joihin olemme tällä hallituskaudella panostaneet kaikkein eniten.

 

Siinä missä koulutus rakentaa tulevaisuuttamme, terveydenhuolto luo turvallisuutta tässä ja nyt.

 

Kun ihmiset kysyvät, mistä sosiaali- ja terveyspolitiikassa oikeastaan on kyse, vastaus on usein hyvin yksinkertainen:

 

Siitä, että tietää saavansa apua silloin, kun sitä tarvitsee.

 

Siitä, että joku vastaa, kun soittaa. 

 

Siitä, että oma lapsi, omat vanhemmat – tai sinä itse – et jää yksin silloin, kun elämä käy vaikeaksi.

 

Suomi on suuri maa ja etäisyydet ovat pitkiä. 

 

Se, mikä toimii Helsingissä, ei aina toimi Kokkolassa. Se, mikä toimii Itä-Suomessa, ei välttämättä toimi saaristossa.

 

Kun hyvinvointialueet nyt kamppailevat taloutensa tasapainottamisen kanssa, juuri RKP oli se, joka käynnisti keskustelun lisäajan antamisesta niille.

 

Ei siksi, että ongelmat ratkeaisivat itsestään. 

 

Vaan siksi, että näimme riskin: liian kovat ja liian nopeat säästövaatimukset voivat johtaa vääriin päätöksiin.

 

Talouden tasapaino on ehdottoman tärkeää. 

 

Mutta tiedättekö mitä? 

 

Yhtä tärkeää on ihmisten terveys. 

 

Kerta toisensa jälkeen olemme pyrkineet vastustamaan sosiaali- ja terveydenhuollon sekä kolmannen sektorin leikkauksia. Tiedämme, että monet järjestöt tekevät työtä, jota yhteiskunta ei koskaan pysty täysin korvaamaan.

 

Valitettavasti olemme liian usein jääneet tässä hallituksessa yksin tämän näkemyksen kanssa.

 

Mutta samalla ei riitä, että puolustamme olemassa olevaa. Meidän on myös uudistettava ja kehitettävä.

 

Siksi olemme esimerkiksi edistäneet omalääkärimallia. Monelle ihmiselle ongelma ei ole vain hoitoon pääsyn odotusaika, vaan se, että joka kerta vastaan tulee uusi ihminen, joka ei tunne heidän tarinaansa.

 

Hoito paranee, kun siinä on jatkuvuutta. Kun lääkäri ei tunne vain nimeäsi, vaan myös lapsesi nimen. Kun suhteet saavat rakentua ajan myötä. Se luo turvallisuutta potilaalle ja parempia tuloksia hoidolle.

 

Kuulostaa aika itsestään selvältä, eikö vain? 

 

Siksi olemme myös ajaneet terapiatakuuta. Sillä mielenterveys on – juuri niin – terveyttä.

 

Avun saaminen masennukseen pitäisi olla yhtä luonnollista kuin avun saaminen murtuneeseen jalkaan. Yhdenkään nuoren ei pitäisi joutua odottamaan kuukausia tukea silloin, kun elämä tuntuu kaikkein synkimmältä. Varhainen tuki vähentää inhimillistä kärsimystä ja samalla säästää yhteiskunnan voimavaroja. 

 

Minä haluan, että Suomi on maa, jossa apua saa ajoissa. 

 

Maa, jossa ennaltaehkäisy on keskeinen osa hoitoketjua. Maa, jossa ikäihmisen ei tarvitse huolehtia siitä, tuleeko joku käymään. Maa, jossa perhe saa tukea ennen kuin ongelmat kasvavat suuriksi. Maa, jossa mielenterveyttä hoidetaan yhtä luonnollisesti kuin fyysistä terveyttä. 

 

Ja maa, jossa modernia teknologiaa käytetään tekemään hoidosta inhimillisempää – ei byrokraattisempaa.

 

Haluan, että siirrymme järjestelmästä, joka liian usein reagoi vasta ihmisten sairastuttua, järjestelmään, joka auttaa ihmisiä pysymään terveinä.

 

Sillä terveydenhuollossa ei lopulta ole kyse organisaatiorakenteista tai budjettitaulukoista.

 

Terveydenhuollossa on kyse ihmisistä. 

 

Ja yhteiskunta, joka pitää huolta ihmisistään, on myös yhteiskunta, joka uskaltaa uskoa tulevaisuuteen.

 

— 

 

Hyvät ystävät, 

 

Samalla kun keskustelemme koulusta, työpaikoista, terveydenhuollosta ja tulevaisuudenuskosta, emme saa unohtaa sitä, mitä ympärillämme maailmassa tapahtuu.

 

Sillä Ukrainan sota on käynnissä vain tunnin lentomatkan päässä täältä.

 

Ja aivan hiljattain saimme konkreettisen muistutuksen siitä, miten sota näkyy myös täällä kotona.

 

Tavallisena perjantaiaamuna Uudellamaalla herättiin Hornet-hävittäjien ääneen ja kehotukseen pysyä sisätiloissa mahdollisen drooniuhan vuoksi. Sota tuli yhtäkkiä hieman lähemmäksi.

 

Ja silti Ukraina on osoittanut jotain, mihin harva uskoi. Venäjän sotakone ei ole voittamaton.

 

Ukraina ei taistele vain omasta alueestaan. Ukraina taistelee periaatteiden puolesta, jotka ovat ratkaisevan tärkeitä koko Euroopalle.

 

Oikeudesta olla olemassa kansakuntana. Ja oikeudesta valita itse omat liittolaisensa.

 

Ukrainan sota on johtanut siihen, että puolustukseen panostetaan jälleen ympäri Eurooppaa – erityisesti myös Pohjoismaissa.

 

Ja myös Yhdysvalloista saadut viestit ovat tehneet yhden asian selväksi: Euroopan on kannettava suurempi vastuu omasta puolustuksestaan ja turvallisuudestaan.

 

Siksi vahva Euroopan unioni on niin tärkeä. Vahva EU, joka keskittyy toimiviin sisämarkkinoihin, vapaaseen liikkuvuuteen ja siihen, että arvomme vaikuttavat maailmassa nykyistä vahvemmin.

 

Sillä EU kilpailee Yhdysvaltojen ja Kiinan kanssa. Ja jos seisomme yhtenäisinä, pystymme myös saavuttamaan tuloksia.

 

Suomi on tukenut Ukrainaa yli neljällä miljardilla eurolla. Kun tarkastellaan tukea suhteessa bruttokansantuotteeseen, olemme aivan kärjessä yhdessä muiden Pohjoismaiden ja Baltian maiden kanssa. Tosiasia on, että jos muu Eurooppa olisi tukenut Ukrainaa samalla tavalla kuin Pohjoismaat ja Baltia, sota voisi jo olla ohi.

 

Jos olen rehellinen, maailma ei juuri nyt tunnu kulkevan oikeaan suuntaan.

 

Näemme konflikteja, epävarmuutta ja geopoliittista levottomuutta monella suunnalla yhtä aikaa.

 

Mutta jos maailmassa on maa, joka on useimpia paremmin valmistautunut kohtaamaan epävarmuutta, se on Suomi.

 

Siitä meidän kannattaa olla ylpeitä. 

 

Olemme rakentaneet yhteiskunnan, joka toimii myös paineen alla. 

 

Meillä on vahva kokonaismaanpuolustus, korkea luottamus ja kansa, joka ymmärtää, ettei vapaus ole koskaan ilmainen.

 

Kyse ei ole pelosta. Kyse on realismista, vastuusta ja varautumisesta.

 

Emmekä ole yksin. 

 

Ensimmäistä kertaa sitten Kalmarin unionin päivien koko Pohjola kuuluu samaan turvallisuuspoliittiseen yhteisöön. Olemme lähempänä toisiamme kuin ehkä koskaan modernin historian aikana.

 

Ja juuri siksi uskon, että Pohjolan on aika ajatella suuremmin.

 

Kun katsomme ympärillemme, näemme, että moni asia, jota olemme pitkään pitäneet itsestään selvänä, on nyt haastettuna.

 

Näemme demokratioiden olevan paineen alla – myös Euroopassa. Näemme oikeusvaltion joutuvan kyseenalaistetuksi. Näemme faktojen väistyvän tunteiden tieltä.

 

Ja näemme poliittisten ääriliikkeiden kasvavan ruokkimalla epäluottamusta ihmisten välillä.

 

Meidän on oltava rehellisiä: Myös monet Euroopan suuret maat käyvät läpi vaikeita aikoja. Näemme epävarmuutta Saksassa, Ranskassa, Britanniassa ja Espanjassa. Maat, jotka ovat pitkään olleet Euroopan moottoreita, kohtaavat nyt haasteita yhä monimutkaisemmassa maailmassa. 

 

Ja hyvät ystävät, 

 

Kun muut horjuvat, Pohjolan täytyy uskaltaa seistä vakaasti.

 

Pohjoismaissa yhteiskunta rakentuu luottamukselle. Demokratialle. Oikeusvaltiolle. Ihmisoikeuksille. Koulutukselle ja sivistykselle.

 

Sille, että päätökset perustuvat tietoon ja faktoihin – eivät siihen, kuka huutaa kovimmin.

 

Juuri tällaisia arvoja maailma tarvitsee nyt enemmän kuin koskaan.

 

Ehkä siis on aika Kalmarin unionille 2.0. 

 

Ja voitte pysyä rauhallisina – lupaan, etten ehdota unionikuningasta enkä pääkaupunkien siirtelyä.

 

Sen osan historiasta voimme jättää taakse. 

 

Mutta entä jos Pohjola uskaltaisi todella toimia sen kokoisena voimana kuin se on?

 

Entä jos nuori Jönköpingissä voisi yhtä luontevasti opiskella Vaasassa, Turussa, Stavangerissa, Aarhusissa tai Helsingissä?

 

Entä jos Uumajan insinööri, Odensen sairaanhoitaja tai Kajaanin yrittäjä näkisi koko Pohjolan kotimarkkina-alueenaan?

 

Entä jos rakentaisimme aidosti maailman integroituneimman alueen työn, koulutuksen ja innovaatioiden näkökulmasta?

 

Sillä yhdessä Pohjola ei ole pieni. 

 

Yhdessä meitä on yli 28 miljoonaa ihmistä. Yhdessä meillä on yksi maailman vahvimmista talouksista. Yhdessä meillä on yliopistoja, yrityksiä ja innovaatioita, jotka pärjäävät kenelle tahansa.

 

Ja silti käyttäydymme joskus edelleen kuin viisi pientä maata, vaikka maailma tarvitsisi meidän toimivan yhtenä vahvana alueena.

 

Kalmarin unioni 2.0 ei tarkoita katsetta menneisyyteen. Se tarkoittaa rohkeutta katsoa eteenpäin.

 

Se tarkoittaa siltojen rakentamista aikana, jolloin muut rakentavat muureja. Yhteistyön näyttämistä aikana, jolloin ympärillä on jakautumista. Ja tulevaisuudenuskon valitsemista aikana, jolloin pelko houkuttelee.

 

Ja hyvät ystävät, 

 

Monella tavalla RKP on Suomelle sitä, mitä Pohjola on Euroopalle.

 

Emme ehkä aina ole suurimpia. 

 

Mutta ratkaisevaa on se, minkä arvojen puolesta seisomme. 

 

Ja me seisomme juuri niiden arvojen puolesta, joita aikamme tarvitsee.

 

Historiaa eivät kirjoita vain suurimmat. 

 

Historiaa kirjoittavat ne, jotka uskaltavat näyttää suunnan.

 

— 

 

Hyvät ystävät, 

 

Seuraavissa eduskuntavaaleissa päätetään siitä, millaista tulevaisuutta Suomelle rakennetaan.

 

Ja paljon on edelleen tehtävänä. 

 

Me haluamme rakentaa Suomen, jossa kuuntelemme nuoria ja suhtaudumme suurella vakavuudella nuorten heikentyneeseen tulevaisuudenuskoon.

 

Suomen, jossa ymmärrämme, ettei ilmastonmuutoksen torjuminen ole valinta vaan välttämättömyys.

 

Suomen, jossa olemme niin raivoissamme siitä, että tänäkin vuonna niin moni nainen on menettänyt henkensä lähisuhdeväkivallan seurauksena, että ryhdymme oikeasti vaikuttaviin toimiin väkivallan lopettamiseksi.

 

Suomen, jossa kukaan ei joudu rasismin tai syrjinnän kohteeksi ja jossa jokainen saa olla oma itsensä, tuntea olonsa turvalliseksi ja tulla kohdatuksi kunnioittavasti.

 

Mutta politiikka ei voi olla pelkkää kriiseihin reagoimista.

 

Politiikan on myös tarjottava suunta. Kerrottava tarina siitä, minne olemme matkalla.

 

Me RKP:ssä rakennamme Suomea, joka luottaa omiin vahvuuksiinsa.

 

Suomea, joka ei katso maailmaa pelon vaan uteliaisuuden kautta.

 

Suomea, joka ymmärtää, että pienen maan on oltava muita älykkäämpi, nopeampi ja avoimempi.

 

Koulutus tulee ensin. Jokaiselle on annettava mahdollisuus onnistua.

 

Sillä tieto, tutkimus ja sivistys ovat Suomen tärkeimmät luonnonvarat.

 

Minä haluan, että Suomesta tulee maailman houkuttelevin maa.

 

Maa, johon ihmiset haluavat tulla opiskelemaan, tekemään työtä, tutkimaan, investoimaan ja rakentamaan tulevaisuuttaan.

 

Maa, jossa yritykset uskaltavat kasvaa. Maa, jossa ideat muuttuvat todellisuudeksi. Maa, jossa ihmiset kaikkialta maailmasta kokevat, että täällä mahdollisuudet ovat todellisia.

 

Suomen ei pidä olla maa, josta lähdetään muuttamaan maailmaa.

 

Suomen pitää olla maa, johon tullaan muuttamaan maailmaa. 

 

Ja siinä Suomessa RKP:n äänen on kuuluttava vahvana myös seuraavien eduskuntavaalien jälkeen.

 

— 

 

Hyvät ystävät, 

 

On yksi sana, joka kuvaa tunnetta, joka minulle on syntynyt tavatessani teitä ja keskustellessamme Suomen ja puolueemme tulevaisuudesta.

 

Koti. 

 

Maa, jossa jokainen voi tuntea olevansa kotona. Puolue, jossa jokainen voi tuntea olevansa kotona.

 

Politiikka, joka näkee ihmisen – ei numeroa, ei kategoriaa, ei kieltä – vaan ihmisen.

 

Tämä on helppo sanoa. Paljon vaikeampaa on elää sen mukaisesti. Mutta juuri siihen me sitoudumme tänään.

 

RKP on pohjoismaiseen liberaaliin perinteeseen kuuluva vapaamielinen puolue. Me uskomme, että vapaus ja vastuu kuuluvat yhteen. Että kasvu ja kestävyys voivat kulkea käsi kädessä. Että vahva yhteiskunta rakennetaan alhaalta ylöspäin – koulutuksen, yritteliäisyyden ja jokaisen ihmisen kykyihin kohdistuvan luottamuksen varaan. 

 

Ja hyvät ystävät: 

 

Blokkipolitiikka ei ole hyväksi Suomelle. Sillä maailma ei toimi blokeissa – todellisuus ympärillämme on tätä monimutkaisempi.

 

Taloudessa meidän on kannettava vastuuta kestävällä tavalla.

 

Sosiaalisen oikeudenmukaisuus on aina merkittävä inhimillisyyttä.

 

Turvallisuuden varmistamisessa meidän on oltava selkeitä ja päättäväisiä.

 

Ja tulevaisuuden rakentamisessa tarvitaan avoimuutta. 

 

RKP on sillanrakentaja. 

 

Aikana, jolloin yhteiskuntaa yhä useammin leimaa vastakkainasettelu, me haluamme tuoda ihmisiä yhteen, kuunnella erilaisia näkökulmia ja löytää ratkaisuja, jotka vievät Suomea eteenpäin.

 

Vahvuutemme on kyvyssä rakentaa yhteisymmärrystä ja saada aikaan konkreettisia tuloksia.

 

RKP:llä on erityinen vastuu maamme kaksikielisyyden vaalimisesta. Se on ytimessämme. 

 

Mutta me avaamme oveamme entistä laajemmalle. 

 

Sillä tässä maassa on ihmisiä, jotka ajattelevat kuten me. Jotka jakavat meidän arvomme. Mutta jotka eivät koskaan ole nähneet itseään RKP:läisinä.

 

Ehkä siksi, että he puhuvat kotona suomea. Ehkä siksi, etteivät he tienneet olevansa tervetulleita. Ehkä siksi, ettei kukaan ole sanonut sitä riittävän ääneen ja riittävän selvästi.

 

Siksi sanon sen nyt. 

 

Jos uskot avoimeen, yritteliääseen ja kaksikieliseen Suomeen – tervetuloa. Jos uskot vapauteen, johon liittyy vastuu – tervetuloa. Jos uskot, että yhdessä pystymme enempään kuin yksin – tervetuloa.

 

Jos olet kyllästynyt politiikkaan, joka repii, ja haluat olla mukana rakentamassa – tervetuloa.

 

Sillä ei ole merkitystä, millä kielellä näet unta. 

 

Olemme aina kysyneet itseltämme: Keitä emme näe? Keitä emme kuule?

 

Se on yksinkertainen kysymys. Mutta se muuttaa kaiken. 

 

Meillä tulee olla ehdokkaita kaikissa vaalipiireissä. Meidän tulee vahvistaa kannatustamme ja saada enemmän saada enemmän valittuja luottamushenkilöitä. Meidän tulee nähdä ehdokkaidemme joukossa yhä useampia kasvoja, jotka heijastavat koko sitä Suomea, jota haluamme edustaa. 

 

Ja meidän tulee tehdä töitä – joka päivä, jokaisessa kohtaamisessa, jokaisessa keskustelussa – ollaksemme juuri se puolue, joksi itseämme kutsumme.

— 

 

Puheeni alussa sanoin, että ovemme on auki kaikille.

 

Mutta avoin ovi ei riitä.

 

Ihmisen täytyy nähdä huoneesta kajastava valo. Hänen täytyy tuntea sisältä hohkaava lämpö. Hänen täytyy ymmärtää olevansa aidosti tervetullut – ei vieraana, vaan perheenjäsenenä. 

 

Juuri tämän työn me aloitamme tänään. Yhdessä.

— 

 

Hyvät ystävät, 

 

Seison täällä ilman lippistä, koska politiikka ei ole teatteria.

 

Eikä politiikan pitäisi koskaan olla omien kannattajien villitsemistä muita vastaan, vaan yhteisten asioiden edistämistä. Siltojen rakentamista ihmisten välille, jotta voimme ratkaista yhteisiä ongelmia yhdessä.

 

Näin RKP tekee politiikkaa. Me etsimme yhteisiä nimittäjiä ja rakennamme niiden pohjalta ratkaisuja.

 

Myös tässä hallituksessa. Olemme neljä puoluetta, jotka ajattelevat monista asioista hyvinkin eri tavoin, mutta jotka ovat onnistuneet löytämään yhteisen sävelen monissa muissa kysymyksissä.

 

Ja sanotaan tämä nyt kerralla aivan selvästi: 

 

Yhtä vähän kuin omaksuimme Vasemmistoliiton veropolitiikan edellisellä hallituskaudella, jolloin istuimme samassa hallituksessa, yhtä vähän omaksumme perussuomalaisten maahanmuuttopolitiikan tässä hallituksessa.

 

Mutta me emme valitse vastakkainasettelua. 

 

Me valitsemme yhteistyön ja vaikuttamisen. 

 

Me emme valitse pelkoa. 

 

Me valitsemme tulevaisuudenuskon ja ratkaisukeskeisyyden. 

 

Sillä me haluamme olla toivoa rakentavan kansan puolue. Naapuria moikkaavan kansan puolue. Yrittävän ja onnistuvan kansan puolue.

 

Juuri sinun kansan puolue.

 

Me haluamme rakentaa Suomen, jossa ihmiset uskovat tulevaisuuteen. Suomen, jossa jokaisella on mahdollisuus onnistua. Suomen, jossa ketään ei jätetä ulkopuolelle.

 

Me uskomme toivoon pelon sijaan. Yhteistyöhön konfliktien sijaan. Ja yhteiskuntaan, jossa yhä useampi voi tuntea olevansa kotonaan.

 

Se ei ole kompromissi. 

 

Se on meidän suuntamme. 

 

— 

 

Sillä RKP ei ole mikä tahansa puolue. Se on sydämellisen kansan puolue. Pelottoman kansan puolue. Uteliaan kansan puolue. Toiveikkaan kansan puolue.

 

Suomen ainoa kansanpuolue. 

 

Finlands enda folkparti. 

 

Kiitos – Tack.

Torvalds träffar fel på flera punkter

/0 Comments/in , , , /by

I en debattartikel problematiserar Nils Torvalds både regeringens ekonomiska politik och SFPs förhållningssätt till den. Som alltid skriver Torvalds med en skicklig penna, men i denna artikel träffar han fel på flera punkter.

Finland har fört en expansiv finanspolitik i över ett decennium – oberoende av konjunkturer. Inför det senaste riksdagsvalet stod vi inför ett krasst faktum: vi var helt enkelt tvungna att dra åt svångremmen. Om detta rådde det rätt stor enighet över partigränserna. Oenigheten handlade snarare om metoderna. Storleksordningen landade kring den nivå som Finansministeriet kom fram till – cirka sex miljarder euro.

SFP gick med i regeringen eftersom vi ville bära ansvar också i en svår tid. Inte för att vi tyckte att regeringskoalitionen var den enklaste eller den mest naturliga, utan för att vi ansåg att den var bäst rustad att hantera de ekonomiska utmaningarna – och för att andra alternativ inte stod till buds. 

Den stora stenen i skon är ränteutgifterna som stigit från en dryg miljard i början av perioden till de prognostiserade nästan 6 miljarder år 2030. 

De reformer som regeringen genomfört, framför allt när det gäller arbetsmarknaden – och som borde ha gjorts redan för årtionden sedan – kommer alla kommande regeringar, oberoende av färg, att dra nytta av.

Torvalds menar att regeringen dels trott på starka dynamiska effekter, dels anpassat ekonomin vid fel tidpunkt. Det här är egentligen två motstridiga påståenden. 

Jag väljer att fokusera på det senare och inte luta mig mot varken Google-sökningar eller politiska slagord, utan mot analyserna från Rådet för utvärdering av den ekonomiska politiken (TPAN). Rådet konstaterade redan 2023 att anpassningar måste göras i vilket fall som helst, eftersom underskottet är strukturellt. Rådet bedömde att regeringens finanspolitik år 2024 var neutral och att den år 2025 var åtstramande – vilket ansågs motiverat. 

För att citera årets rapport: “Således är det inte klart att regeringen hade kunnat tajma åtstramningen av finanspolitiken väsentligt bättre än vad som faktiskt skedde.”

Det regeringen däremot inte kunde förutse var det handelskrig som följde i samband med Donald Trumps återkomst till makten. Det tog udden av den tillväxt som kunde anas vid årsskiftet 2024–2025. Trots en liknande osäkerhet just nu finns det tecken på att tillväxten håller på att ta fart. Under årets första kvartal hade Finland den näst starkaste tillväxten bland OECD-länderna.

Samtidigt är det självklart att anpassningar har konsekvenser. När man minskar på inkomstöverföringar påverkar det människors vardag. Det vet och förstår jag. Men motivationen har inte varit att, som Torvalds skriver, “skada” människor, utan att få ekonomin i balans – för att kunna finansiera vård, säkerhet, skola och mycket mer. 

Det är också tydligt att nästa regering, oberoende av färg, knappast kommer att kunna skjuta till några större nya resurser. Det framgår också ur oppositionens skuggbudgetar.

Torvalds hävdar att inkomstskillnaderna ökat kraftigt under de senaste 20 åren. Det stämmer inte. Gini-koefficienten, det mest använda verktyget för att mäta detta,  ligger idag ungefär på samma nivå som för 20 år sedan. Däremot är den högre än för 30 år sedan. Det stora språnget skedde i slutet av 1990-talet under Paavo Lipponens regering – inte under denna.

Och visst diskuterar vi: SFP har medvetet fokuserat på att ta fram nya initiativ och lösningar. Många av dem har redan förverkligats eller är på väg att förverkligas, trots att de inte ingått i regeringsprogrammet. 

Skattelättnader för återvändande finländare, ett höjt hushållsavdrag och initiativet om en helhetsskoldag går alla vidare. Det var också SFP som initierade diskussionen om att ge välfärdsområdena tilläggstid – och vi fick igenom vårt krav. Samtidigt har vi varit avgörande för att mera resurser nu riktas till välfärdsområdena och till deras samarbete med den tredje sektorn.

Diskussion behövs och jag tackar Torvalds för hans inlägg. Jag hoppas och tror att vår oro för den finländska ekonomin och vårt välfärdssamhälle är gemensam.

Hallituksen panostukset vahvistavat seudun kasvunäkymiä

/0 Comments/in , , , , /by

RKP:n puheenjohtaja, opetusministeri Anders Adlercreutz sekä kansanedustaja Henrik Wickström vierailivat maanantaina 25. toukokuuta Hangossa, Inkoossa ja Raaseporissa. Vierailun aikana Adlercreutz ja Wickström tutustuivat Hangon satamaan, Inkoon Joddbölen alueeseen, Karjaalla sijaitsevaan Sisu Auton tehtaaseen sekä Raaseporin sairaalaan.

Tapaamisten tarkoituksena oli käydä keskusteluja Länsi-Uudenmaan kasvunäkymistä ja alueen tulevaisuuden investointimahdollisuuksista. Vierailun aikana nousi esiin erityisesti alueen vahva potentiaali teollisuuden, logistiikan, puolustusteollisuuden ja vihreän siirtymän hankkeiden näkökulmasta.

– On ilahduttavaa nähdä, kuinka monet alueen yritykset kasvavat ja kehittyvät. Se kertoo alueen tulevaisuudenuskosta – mutta myös yrittäjyydestä, joka kantaa myös haastavina aikoina. Kun yritykset onnistuvat kasvamaan haasteista huolimatta, se ei vahvista vain yksittäisiä toimijoita vaan koko alueen elinvoimaa, Adlercreutz sanoo.

– Tällä hallituskaudella on panostettu merkittävästi valtatie 25:n ja rantaradan kehittämiseen. Myös kantatie 51:n liittymiä parannetaan useiden miljoonien eurojen investoinneilla. Seudullamme on paljon mahdollisuuksia erityisesti puolustusteollisuuden ja vihreän siirtymän saralla. Viime aikoina moni ministeri on vieraillut alueellamme, mikä osoittaa, että Länsi-Uusimaa on tärkeä myös Suomen kasvun kannalta, Wickström sanoo.

Raaseporin sairaalavierailun aikana Adlercreutzille ja Wickströmille esiteltiin sairaalan palveluita ja nykytilannetta. RKP on hyvinvointialueella edistänyt Raaseporin sairaalan palvelusuunnitelman laatimista, ja tavoitteena on, että uusi palvelusuunnitelma valmistuu syksyn aikana.

– Väestö ikääntyy ja palvelutarve kasvaa Raaseporin alueella. On perusteltua selvittää, mitä erikoissairaanhoidon palveluja voitaisiin järjestää nykyistä enemmän myös Raaseporissa, Adlercreutz ja Wickström painottavat.

Anders Adlercreutz: RKP täyttää 120 vuotta – tulevaisuudenuskoa ja tuloksia vuodesta 1906

/0 Comments/in , , , , /by

RKP perustettiin kahdessa kokouksessa 20. ja 21. toukokuuta 1906. Tänä vuonna puolue juhlii siis 120-vuotista taivaltaan. Juhlaviikon aikana RKP tuo esiin uudistuksia, linjavalintoja ja ajatuksia, joita puolue on ollut edistämässä yli vuosisadan ajan.

– RKP on 120 vuoden ajan uskonut avoimeen, kaksikieliseen ja pohjoismaiseen Suomeen, jossa vapaus, koulutus ja yksilön mahdollisuudet ovat keskiössä. Historiamme osoittaa, että tulevaisuuteen luottava ja vastuullinen politiikka voi todella muuttaa yhteiskuntaa, sanoo RKP:n puheenjohtaja Anders Adlercreutz.

Kun RKP perustettiin vuonna 1906, puolue määritteli kaksi tehtävää, jotka yhä tänä päivänä toimivat tienviittana: toimiminen koko Suomesta vastuuta kantavana yleispoliittisena puolueena, samalla puolustaen Suomen kahta kansalliskieltä.

– RKP ei ole koskaan ollut yhden asian puolue. Olemme vaalineet Suomen kaksikielisyyttä, mutta samalla ajaneet uudistuksia, jotka ovat muovanneet koko Suomea – koulutuksesta ja tasa-arvosta demokratiaan, ympäristöpolitiikkaan ja kansainväliseen yhteistyöhön, Adlercreutz sanoo.

Adlercreutz korostaa, että RKP ajoi jo varhain kysymyksiä, joista myöhemmin tuli ratkaisevia suomalaisen yhteiskunnan kehitykselle. Puolue kannatti Suomen itsenäisyyttä ennen monia muita ja varmisti sekä suomen että ruotsin aseman kansalliskielinä vuoden 1919 hallitusmuodossa. Jo vuonna 1914 RKP ajoi yleistä oppivelvollisuutta, sairausvakuutusta ja kansaneläkettä – eli kauan ennen kuin uudistukset toteutettiin valtakunnallisesti.

– RKP on koko historiansa ajan uskonut sivistykseen, vapauteen ja ihmisten mahdollisuuteen valita oma polkunsa. Monet uudistuksista, jotka tänään tuntuvat itsestään selviltä, alkoivat ideoina, joiden puolustaminen vaati RKP:ltä rohkeutta, Adlercreutz sanoo.

Hän korostaa myös puolueen roolia demokratian ja oikeusvaltion puolustajana levottomina aikoina.

– RKP oli ensimmäinen puolue, joka asettui kannattamaan Suomen itsenäisyyttä. Ja kun ääriliikkeet vahvistuivat 1930-luvulla, RKP puolusti demokratiaa ja oikeusvaltiota Lapuan liikkeen toimintatapoja vastaan. Meille avoimen yhteiskunnan puolustaminen on aina ollut peruskysymys, Adlercreutz sanoo.

Adlercreutz huomauttaa myös, että RKP on usein ollut edelläkävijä kysymyksissä, jotka myöhemmin ovat nousseet yhteiskunnallisen keskustelun keskiöön. Puolue nosti ympäristöpolitiikan keskeiseksi teemaksi jo 1960-luvulla ja toi esiin Itämeren paremman suojelun tarpeen. RKP tuki myös Suomen Nato-jäsenyyttä kauan ennen kuin siitä tuli laajasti hyväksytty poliittinen kanta.

– Suomi on vahvistunut silloin, kun olemme valinneet avoimuuden, vastuullisuuden ja uudistukset pelon ja lyhytnäköisyyden sijaan, Adlercreutz sanoo.

Hän nostaa esiin myös viime vuosien uudistuksia, kuten suostumusperusteisen seksuaalirikoslainsäädännön, nuorten terapiatakuun ja uuden saamelaiskäräjälain, esimerkkeinä siitä, miten puolue yhdistää arvot konkreettisiin tuloksiin.

– 120 vuoden ajan RKP on ollut rakentamassa Suomea askel askeleelta. Juhlavuotemme ei siksi koske vain historiaamme, vaan myös tulevaisuutta. Suomi tarvitsee yhä tänään tulevaisuudenuskoa, kunnioitusta toisiamme kohtaan ja rohkeutta toteuttaa uudistuksia, jotka vahvistavat ihmisten vapautta ja mahdollisuuksia, Adlercreutz sanoo.

Tal på SFP 120 års jubileumsseminarium 2026

/0 Comments/in , , /by

Bästa jubileumsgäster, bästa SFP:are, kära vänner

120 år. Det är egentligen ganska hisnande. När Svenska folkpartiet grundades år 1906 såg världen helt annorlunda ut. Finland var ännu inte självständigt. Europa styrdes av kejsare och imperier. Ingen här hade telefoner, för att inte ens tala om mobiler. Och om någon hade sagt ordet ”TikTok” hade man antagligen trott att det var frågan om ett nytt fabrikslarm i snusfabriken i Jakobstad.

Men vissa saker förblir ändå lika.

Vi vill i grunden känna frihet. Vi ser behovet av bildning. Vi ser behovet av att nån bär ansvar också när det är svårt. Och – särskilt i dessa tider – ser vi behovet av människor som är beredda att bygga broar när andra bygger murar.

Det är därför vi fortfarande finns här.

Och också därför är jag övertygad om att Svenska folkpartiet också har en stark framtid framför sig.

För när man firar 120 år kan man välja lite olika spår:

Man kan fastna i nostalgi, och tala om hur allt var bättre förr. Eller så kan man göra det vi ska göra här idag: titta framåt. Fundera på vad Finland behöver under de kommande, om inte 120 åren, så i alla fall flera årtionden framöver.

Och jag tror faktiskt att svaret på den frågan gör SFP viktigare än på länge.

 

Men först behöver vi unna oss lite historik, vi befinner ju oss trots allt på historisk mark. När Svenska folkpartiet grundades i Vikingasalen, i denna sal vi nu befinner oss i, så var den här byggnaden bara 5 år gammal. Vi samlas samtidigt under den fina tavlan på Axel Lille, som den inte helt okände Albert Edelfelt fått i uppdrag att måla redan år 1898, till Lilles 50-års dag. 

Porträttet blev klart år 1900 – och räknas som ett av Edelfelts bästa porträtt, fast det sägs att Lilles dotter Martha tyckte att fadern såg väldigt sträng ut på porträttet. 

Vi har ju också flera andra porträtt här i salen – inte minst Ernst Estlander och Axel Wallenskiöld som båda var med här när partiet grundades. Riksdagsledamöterna Ragnar Furuhjelm, R.A. Wrede och Eirik Hornborg har också sina porträtt här i Vikingasalen. Idel SFP-historia omger oss.

 

Men tillbaka till år 2026 och här och nu. Vi brukar säga att vi är ett liberalt parti i den nordiska liberala traditionen.

Och låt oss vara ärliga: det är inte alltid den enklaste etiketten att bära idag. Ordet liberal betyder olika saker för olika människor.

För vissa betyder det ekonomisk frihet. För andra handlar det om demokrati, mänskliga rättigheter och friheten att vara sig själv.
För någon betyder det ett starkt EU. För någon annan betyder det öppenhet mot världen.

Och ibland känns det nästan som att alla använder ordet — men ingen riktigt menar samma sak. 

Samtidigt vet vi också att våra nordiska systerpartier ibland haft svårt att hitta sin plats.

Vi ser det exempelvis i Sverige.

Fast största delen av svenska folket i grunden tror på sådant som liberaler drivit: frihet, internationellt samarbete, EU, Nato, utbildning, företagsamhet —
så har partiet som länge ledde i dessa frågor haft svårt att få sin röst hörd.

Och orsaken är förstås inte att idéerna blivit dåliga – utan problemet stavas nog “blockpolitik”.

Ett system där man före valet berättar exakt vem man tänker regera med och exakt vem man aldrig någonsin kan tänka sig att samarbeta med. Och ibland målar man in sig i sådana hörn att man till slut inte ens själv hittar ut.

Här hemma i Finland ser vi också tydliga tendenser till ett liknande tankesätt.

Och bästa vänner: blockpolitik är inte bra för mittenpartier. Det är inte bra för partier som vet att man måste samarbeta över gränser för att få saker att hända. För verkligheten fungerar inte i block, den är mer komplicerad än så.

När det gäller ekonomi – behöver man ansvar.
När det gäller social rättvisa behöver man medmänsklighet.
När det gäller säkerhet behöver man tydlighet och styrka.
När det gäller framtiden behöver man öppenhet.

Och just därför behövs den politiska mitten – eller liberaler i den nordiska liberala traditionen. Partier som Svenska folkpartiet.

Det är också viktigt att komma ihåg att vi inte lever isolerade från omvärlden. Vi kan inte styra alla de globala trender som idag driver politiken längre ut mot ytterkanterna. Vi ser hur vänstern går längre vänsterut och högern längre högerut.

Och ibland är det nästan lite komiskt när vi samtidigt anklagas för att vara ett vänsterparti och ett högerparti.

Sanningen är ändå ganska enkel: vi står ungefär där vi alltid stått.

Ekonomiskt lite till höger, i solidaritetsfrågor lite till vänster, om man nu vill göra det till en höger-vänster-fråga – och mitt i samhället, där de flesta finns.

Hur ser världen då ut och vad betyder samarbete i praktiken. Bästa vänner – i den sittande regeringen har inte Svenska folkpartiet anammat sannfinländarnas syn på invandring. Precis lika lite som vi anammade vänsterförbundets syn på företagsbeskattning i den förra regeringen. 

Det är faktiskt ganska avslöjande att ytterkanterna idag tycker att mitten känns extrem.

Man kan förstås också fundera över hur politiska rörelser förändras över tid.

Det är till exempel lite paradoxalt att man ibland säger att vänstern gått vänsterut — när Finland under lång tid hade partier med både ideologiskt och ekonomiskt stöd från Sovjetunionen.

Vi ska minnas att de partier som gick samman och bildade dagens vänsterförbund hade sin ideologiska motor i Moskva. Vänsterföbundets föregångare stöddes av en brutal diktatur där oliktänkare förföljdes, där människor mördades och där krig runt världen startades och finansierades av ideologiska orsaker.

Idag ser vi en rysk regim som på många sätt beter sig lika imperialistiskt och brutalt — även om förtecknen nu är nationalism istället för kommunism.

Historien lär oss någonting viktigt: ytterligheter förändrar ofta språk och symboler. Men viljan att dela upp människor i “vi” och “de” återkommer. 

Och det är just därför liberala rörelser behövs. Rörelser som tror på demokrati. På rättsstaten. På individens frihet. På allas lika värde. På internationellt samarbete. Och på att människor faktiskt kan leva tillsammans, och till och med samarbeta –  trots att de inte tycker lika om allt.

Det är kanske vår mest radikala idé idag.

Samtidigt är det också tydligt att fenomen som Sannfinländarna vuxit fram som en del av samma utveckling. När människor upplever osäkerhet söker man ofta enklare svar. Och världen har verkligen varit osäker.

Vi ha gått igenom en pandemi, vi har ett brinnande krig mitt i Europa. Det råder ekonomisk oro, vi ser en energikris när leveransen av fossila bränslen är opålitlig. Vi ser konkreta säkerhetshot som förstås skapar osäkerhet. När det kommer rapporter om att en drönarsvärm en fredag morgon kan slå ner var som helst i Nyland så ska man ju nog vara ganska märkligt lagd om det inte oroar en.

I världspolitiken brukar man tala om att pendeln svänger. Och just nu svänger den mot hårdare värderingar. Människor söker trygghet i det enkla, det tydliga och ibland det hårda. Men det är just i sådana tider som liberala partier behövs som mest.

För vårt budskap är inte rädsla, utan framtidstro. Vårt budskap är att man kan vara stark utan att bli iskall, att man kan värna om sin hembygd och sitt land utan att bli nationalist. Att man kan vara ansvarstagande utan att bli blåögd och naiv.

Och här tror jag faktiskt att SFP har en enorm möjlighet. För vi är idag det enda genuint liberalt borgerliga partiet i Finland. Det har blivit tydligt också under den här regeringsperioden. När andra partier drar sig längre ut mot kanterna blir rollen i mitten viktigare. Rollen som brobyggare, som en sammanförande kraft, blir viktigare.

Och jag tror att många finländare egentligen längtar efter just det vi står för:

Mindre skrikande, färre politiska konflikter och lite mindre politiskt teaterdrama. Mer lösningsinriktad diskussion. Mer konkreta resultat. Och mera sunt förnuft.

SFP är dessutom mer än så – vi är Finlands enda folkparti.

Det betyder mycket mer än att vi har partidag varje år och en demokratisk organisation med lokalavdelningar, kretsar och förbund. Det betyder också att steget att ringa upp sin egen riksdagsledamot eller minister och säga exakt vad man tycker ibland är förvånansvärt kort. Det är både vår styrka och ibland kanske lite stressigt för våra beslutsfattare.

Det finns ändå en djupare mening i just det här. Vi är nämligen inte en megafon för någon enskild intressegrupp. Vi representerar inte bara ett fackförbund. Inte bara storföretag. Inte bara någon viss elit i Helsingfors. Svenska folkpartiet väljare finns bland alla dessa, och det gör att vår viktigaste målgrupp är helt vanliga människor.

Människor som vill ha vård nära sig, som vill att skärgården hålls levande, som vill att det ska gå att leva både i staden och också utanför den.
Människor som vill att Finland ska vara starkt i Norden, i EU och globalt. Människor som värdesätter bildning och utbildning. Människor som vet att det är i företagen som de mycket behövliga arbetsplatserna skapas.

Och det gäller inte bara finlandssvenskar. Det gäller hela Finland.

På regional nivå syns det här väldigt tydligt att SFP är partiet nära människan. Vi förstår att närservice och ansvarstagande ekonomi inte är varandras motsatser. Att en egenläkarmodell inte bara handlar om strukturer, utan också om trygghet. Att en fungerande skola främst av allt handlar om barnens framtid. Att en levande landsbygd och skärgård inte bara handlar om nån sorts romantik — utan om människors hem, men också om beredskap, företagande och hela Finlands livskraft.

 

Hyvät ystävät,

Suomi tarvitsee myös tulevaisuudessa puolueita, jotka rakentavat siltoja eivätkä muureja. Puolueita, jotka ymmärtävät, että vahva talous ja inhimillisyys voivat kulkea käsi kädessä. Ja puolueita, jotka uskaltavat puolustaa avoimuutta myös silloin, kun maailma ympärillä sulkeutuu. RKP:n tehtävä ei ole muuttua äänekkäimmäksi puolueeksi. Meidän tehtävämme on olla puolue, joka pitää Suomen koossa.

Kära vänner,

att fylla 120 år är ingen garanti för att man ska finnas också i framtiden. Men det är ett bevis på någonting. Det är ett bevis på att det alltid har funnits människor i Finland som tror på frihet och ansvar samtidigt.

Om man räknar upp våra värderingar så kommer man snabbt att tänka på bildning. På samarbete, demokrati. På Norden, Europa och människovärde.

Och jag är övertygad om att Finland också under de kommande årtiondena kommer behöva just de värderingarna. Kanske mer än någonsin. Så låt oss inte se det här jubileet som slutet på någonting. Låt oss se det som början på nästa kapitel. För framtiden tillhör inte de som skriker högst. Framtiden tillhör de som fortfarande vill och vågar bygga. 

Tack.

RKP:n kädenjälki kehysriihessä vahvistaa edellytyksiä kasvulle

/0 Comments/in , , , , , , , , /by

Muutama viikko sitten hallitus neuvotteli kehysriihessään vuosien 2027–2030 julkisen talouden suunnitelmasta. Päätösten joukossa on useita hyviä uutisia kasvun edellytysten vahvistamiseksi, mutta myös panostuksia, jotka hyödyttävät sekä Keski- että Länsi-Uuttamaata.

Kehysriihi sisälsi samalla monia tiukkoja neuvotteluja ja vaikeita päätöksiä. Kokonaisuutena kyse oli pitkälti sellaisten sopeutusten toteuttamisesta, joista hallitus oli päättänyt jo aiemmin. Se, että tällä hallituksella on jo takanaan mittavia sopeutuspäätöksiä, ei tehnyt asiasta helpompaa. Valitettavasti Suomen talouteen vaikuttaa voimakkaasti levoton turvallisuuspoliittinen tilanne, eikä kasvu ole käynnistynyt odotetusti. Työttömyys on korkealla, ja valtion velan korkokustannukset ylittävät reilusti 3 miljardia euroa vuodessa. Tämä vaatii toimenpiteitä.

Siksi teimme myös useita päätöksiä, joilla parannetaan edellytyksiä työllisyyden kasvulle ja talouskasvun käynnistymiselle.

Huoli nuorisotyöttömyydestä on suuri. Yritysten kannustamiseksi palkkaamaan alle 29-vuotiaita nuorten työllisyysseteliä tullaan laajentamaan 20 miljoonalla eurolla. Lisäksi toteutetaan erilliset kohdennetut pilottihankkeet nuorten työllistymisen edistämiseksi. Pitkäaikaistyöttömyyden torjumiseksi otamme käyttöön osaamissetelin henkilöille, jotka ovat olleet työttöminä yli 12 kuukautta. Osaamisseteliä voisi käyttää lisäkoulutukseen ja valmennuspalveluihin, jotka tukevat ammatillista kehittymistä tai yritystoimintaa. Lisäksi työttömien tukea tehostetaan työvoimapoliittisella avustuksella.

Kotitalousvähennyksen enimmäismäärää korotetaan 2100 euroon kotitalouksien ostovoiman tukemiseksi sekä samalla pienyrittäjien työllisyyden edistämiseksi. Tämä on toimenpide, jota RKP on ajanut jo pitkään. Virikesetelin arvoa nostetaan 540 euroon – tämäkin tukee ostovoimaa ja samalla työllisyyttä.

Myös sosiaali- ja terveydenhuollon tilanne vaatii toimia. RKP edisti 25 miljoonan euron rahoitusta hyvinvointialueille, jotta tulevia sopeutuksia voitaisiin osittain kompensoida. Tämän lisäksi hyvinvointialueille ohjataan 40 miljoonaa euroa kehittämishankkeisiin, jotka voivat liittyä esimerkiksi omalääkärimalliin, omaishoitoon sekä lasten ja nuorten palveluihin. Tämä hyödyttää myös Länsi-Uudenmaan hyvinvointialuetta. RKP on myös pitkään työskennellyt sen puolesta, että sosiaali- ja terveysalan järjestöille tehtäville lahjoituksille tulisi verovähennys – ja nyt se tullaan toteuttamaan.

Ja mitä tulee alueen hyviin uutisiin, olen myös iloinen siitä, että rahoitus neljälle kantatie 51:n varrella olevalle infrahankkeelle saatiin varmistettua. Kyse on Vuohimäen liittymästä Kirkkonummella, Kelan risteyksestä Siuntion ja Kirkkonummen rajalla sekä Satamatiestä ja Tähteläntiestä Inkoossa. Kaikkien näiden infrahankkeiden tavoitteena on edistää investointeja, liikennesuunnittelua ja parantaa liikenneturvallisuutta – eli erittäin tervetulleita panostuksia.

On myös tärkeää, että jatkamme panostuksia lapsiin ja nuoriin. RKP on tehnyt työtä kokonaiskoulupäivän käyttöönoton puolesta Suomessa, ja nyt hallitus toteuttaa alueellisen kokeilun. Kokonaiskoulupäivän tavoitteena on mm. sovittaa paremmin yhteen harrastustoiminta koulupäivän yhteydessä ja esimerkiksi koulukuljetukset. Lisäksi vahvistamme yrittäjyyskasvatusta kaikilla kouluasteilla ja selvitämme kevyempää yritysmallia 15–25-vuotiaille – molemmat RKP:n esittämiä toimia.

Vaikka kehyspäätökseen sisältyi monia vaikeita ratkaisuja, nämä toimet luovat silti uskoa tulevaan. Kun globaali taloustilanne kääntyy parempaan, olen vakuuttunut siitä, että toimien vaikutukset alkavat näkyä konkreettisena kasvuna ja sitä kautta vahvempana julkisena taloutena.

Adlercreutz tuoreesta raportista: Toimet oppimistulosten parantamiseksi ovat oikealla tiellä

/0 Comments/in , , /by

Hallitus on kuluneella hallituskaudella vahvistanut perusopetusta monin tavoin, sanoo RKP:n puheenjohtaja ja opetusministeri Anders Adlercreutz. Myös tänään 29. huhtikuuta julkaistu uusi oppimistuloksia koskeva raportti osoittaa, että nyt toteutettavat toimet ovat oikeansuuntaisia.

– Taloudellisesti haastavina aikoina meidän on uskallettava priorisoida oikein. Se, että olemme pystyneet tekemään merkittäviä panostuksia peruskouluun osoittaa, että kannamme vastuuta tulevaisuudesta. Koulutus ei ole kustannus, vaan tärkein investointimme, Adlercreutz sanoo.

Hallituksen tekemien uudistusten taustalla on suomalaisten oppilaiden jo pitkään heikentyneet oppimistulokset, samalla kun erot oppilaiden välillä ovat kasvaneet.

– Tämä kehitys ei ole hyväksyttävä. Jokaisella lapsella on oltava todellinen mahdollisuus onnistua taustasta tai asuinpaikasta riippumatta. Tämä on perusta sille menestystarinalle, jolle peruskoulumme rakentuu, Adlercreutz sanoo.

Oppimistulosten vahvistamiseksi opetus- ja kulttuuriministeriö on laatinut raportin, joka luovutettiin Adlercreutzille 29. huhtikuuta.

Raportti sisältää useita ehdotuksia siitä, miten oppimistuloksia voidaan parantaa. Yksi keskeisimmistä toimenpiteistä on pitkäjänteinen ja riittävä rahoitus.

– Kun ikäluokat pienenevät, koulutuksen rahoitus ei voi vähentyä samassa tahdissa. Vankka rahoitus on koulun perusta. Koulu on yksi tärkeimmistä tulevaisuusinstituutioistamme, ja siihen on panostettava, Adlercreutz sanoo.

Raportissa korostetaan myös luetun ymmärtämisen merkitystä oppimiselle. Siksi soinä esitetään, että lukemista lisätään peruskoulussa ja että luku- ja kirjoitustaitoja vahvistetaan.

– Olemme tällä hallituskaudella vahvistaneet luku- ja kirjoitustaitoja lisäämällä kaksi vuosiviikkotuntia äidinkieltä ja kirjallisuutta alemmille vuosiluokille, mutta lisätoimia tarvitaan. Vapaa-ajan lukeminen on valitettavasti vähentynyt, vaikka tutkimus osoittaa lukemisen tukevan oppimista. Siksi on erittäin tärkeää vahvistaa lukemisen iloa koulussa ja panostaa luetun ymmärtämiseen, Adlercreutz sanoo.

Yksi konkreettinen ehdotus raportissa on tehtäväpankki, joka sisältää valmiita tehtäviä opetuksen tueksi. Se perustuisi opetussuunnitelman tavoitteisiin ja kriteereihin ja tarjoaisi opettajille konkreettisia välineitä yhtenäisempään ja oikeudenmukaisempaan arviointiin.

– Tehtäväpankki on myös asia, jota opettajat ovat itse toivoneet, ja se toimii konkreettisena työkaluna opetushenkilöstölle, Adlercreutz sanoo.